Persianlahden sota
Paivamaara: 2. elokuuta 1990 ? 28. helmikuuta 1991 Paikka: Persianlahti , Irak , Kuwait Casus belli : Irakin miehitys Kuwaitissa Saudi-Arabian suojelu Irakin hyokkayksilta Lopputulos: Saddam Husseinin tappio, Kuwaitin vapautus
Osapuolet
Kuwait   Yhdysvallat   Saudi-Arabia   Yhdistynyt kuningaskunta   Egypti   Syyria   Qatar   Ranska   Yhdistyneet arabiemiirikunnat	Irak
Komentajat
George H. W. Bush Colin Powell Norman Schwarzkopf Charles A. Horner Walter E. Boomer Stanley Arthur J. William Kime Robert B. Johnston Fahd Abdullah John Major Peter de la Billiere Jabir al-Ahmad al-Jabir al-Sabah Hamad ibn Khalifa Al Thani	Saddam Hussein Tariq Aziz Ali Hassan al-Majid Izzat Ibrahim al-Douri Salah Aboud Mahmoud Hussein Kamel al-Majid Abid Hamid Mahmoud
Vahvuudet
666 000	360 000
Tappiot
Vihollisen tulituksesta kuolleet : 190 kuoli, 719 haavoittui, 41 vangittiin, (Kuwaitilaisten tappiot tuntemattomat, mutta ainakin 605 kadonnutta) Omien tulituksesta kuolleet : 44 kuoli, 57 haavoittui Rajahtamattomiin ammuksiin kuolleet :11 Onnettomuudet : 134 kuoli Yhteensa : noin 1800 kuoli, haavoittui, katosi tai vangittiin	25 000 kuoli, 75 000 haavoittui, 80 000 vangittiin, yhteensa: arviolta 175 000 kuoli, haavoittui tai vangittiin
Siviilikuolemat : noin 3 664 irakilaista siviilia, 2 israelilaista siviilia ja 230 haavoittunutta

Persianlahden sota eli operaatio Desert Storm ( suom. Aavikkomyrsky ) oli sota, joka kaytiin Irakin ja yhdysvaltalaisen kenraali Norman Schwarzkopfin johtaman monikansallisen liittouman valilla vuonna 1991.

Irakin hyokkays Kuwaitiin 2. elokuuta 1990 johti valittomasti YK:n turvallisuusneuvoston vaatimukseen Irakin joukkojen vetaytymiseksi ja Irakia vastaan asetettuihin talouspakotteisiin. Yhdysvallat ryhtyi myos pikaisesti lahettamaan joukkoja Persianlahden alueelle ( operaatio Desert Shield , suom. Aavikkokilpi ), ilmoittaen joukkojen valittomaksi tehtavaksi Saudi-Arabian puolustamisen. Kun kansainvalisen yhteison poliittinen painostus ei saanut Irakin presidentti Saddam Husseinia vetamaan Irakin joukkoja Kuwaitista, salli YK:n turvaneuvosto myos voimakeinot miehittajan karkottamiseksi maasta. Yhdysvallat kokosi seuraavien kuukausien aikana 34 maan liittouman Irakia vastaan ja siirsi Persianlahdelle yhteensa noin 575 000 sotilasta. 12. tammikuuta 1991 Yhdysvaltain kongressi antoi presidentille valtuudet sotilaallisen voiman kayttoon Irakin ajamiseksi Kuwaitista.

Kuwait ja Yhdistynyt kuningaskunta allekirjoittivat 1899 sopimuksen, jonka mukaan Iso-Britannia hoitaa maan ulkopolitiikan seka ulkomaille tapahtuvan kaupan. Sopimuksen syntyyn vaikutti Saksan keisarikunnan imperialismi alueella. Britannia suojasi maata ensimmaisessa maailmansodassa , jonka seurauksena Arabian niemimaata hallinnut Osmanien valtakunta hajosi ja alueelle syntyi useita uusia valtioita, kuten Irak. Alueen jako ei ottanut huomioon alueen heimorajoja eika eri alueiden erilaisia kulttuuritaustoja. ^[1]

Alueelta loytynyt oljy ja sen kayton jatkuva lisaantyminen seka sitoutuminen valtioiden taloudellisiin ja poliittisiin etuihin nosti alueen merkitysta. Kuwaitin julistauduttua itsenaiseksi Isosta-Britanniasta 19. kesakuuta 1961 Irak kieltaytyi tunnustamisesta ja samalla ilmoitti alueen kuuluvan itselleen. Hyokkayksen uhatessa Kuwait pyysi apua entiselta emamaaltaan, jonka sotilaallinen valiintulo heinakuussa 1961 esti tapahtumien etenemisen. ^[2]

Irak aloitti vuonna 1980 Irakin?Iranin sodan , joka Iranin takia pitkittyessaan ajoi Irakin valtaviin velkoihin. Tukholman kansainvalisen rauhantutkimusinstituutin ( SIPRI ) arvion mukaan Irak kaytti raskaan aseistuksen ostamiseen vuosina 1984?1989 liki 12 miljardia dollaria. Irak oli ollut Neuvostoliiton aseteollisuuden paras asiakas, mutta myos lansimaat, etenkin Ranska ja Saksa , olivat hyotyneet asekaupasta Irakin kanssa. Vasta vuonna 1987 suurvallat ryhtyivat tositoimiin lopettaakseen sodan, jossa jo toista miljoonaa ihmista oli saanut surmansa. Siihen mennessa oli tullut selvaksi, ettei Iranin uskonnollista johtajaa ajatollah Khomeinia pystyttaisi kukistamaan, ja sodan osapuolet olivat valmiit tasapeliin. Vuonna 1988 paattyneen sodan jalkeen Irak oli velkaa varsinkin Kuwaitille. Irakissa oltiin muille arabimaille katkeria siita, etteivat ne olleet tukeneet Irakia kyllin sen taistelussa Iranin islamilaista ?iiafundamentalismia vastaan ^{[3] [4]} .

Historiallisten syiden lisaksi ainakin viitta eri syyta joko yhdessa tai erikseen voidaan pitaa hyokkayksen syyna. Nama ovat ^[5] :

1. Irak ei kyennyt maksamaan Irakin-Iranin sotaan saamaansa 80 miljardin dollarin lainaa takaisin, jolloin maa vaitti kayneensa sotaa Kuwaitin ja Saudi-Arabian etujen vuoksi. Kuwait pysyi tiukkana ja vaati lainaamiensa 65 miljardin dollarin takaisinmaksua tarjoten Irakille taloudellisen ja sisapoliittisen syyn hyokkaykselle.
2. Kuwaitin rikkaudet helpottaisivat Irakin talousongelmia
3. Kuwaitin poraukset miehittamattomalla raja-alueella Rumailassa
4. Oljyn ylituotanto, joka oli leikannut alueen maiden oljytuloista merkittavan osan.
5. Lopullisen syyn Saddam sai, kun Kuwaitin emiiri kieltaytyi ehdotetusta rauhanneuvottelusta vedoten Arabiliiton samanaikaiseen kokoontumiseen.

Irakin johtaja Saddam Hussein syytti toukokuun 1990 Arabiliiton huippukokouksessa joitain arabimaita oljyn myymisesta polkuhintaan ^[3] . Saddam uhkasi 17. heinakuuta 1990 kayttaa voimakeinoja Kuwaitin ylituotannon ja alihinnoittelun estamiseksi. Saddam vaitti Kuwaitin ja Arabiemiraattien toimien vieneen Irakilta 14 miljardia dollaria oljytuloina. Heinakuussa OPEC paatti nostaa oljyn hintoja ja asetti tuotantokiintiot. Silti Irakin ulkoministeri Tariq Aziz sanoi Kuwaitin vieneen Irakin oljya maiden valiselta puolueettomalta alueelta. Aziz otti Kuwaitille takaisin maksettavista lainoista kaksi miljardia dollaria pois ^[6] .

Irak keskitti 24. heinakuuta 1990 30 000 sotilasta Kuwaitin vastaiselle rajalle. Egyptin presidentti yritti sovitella kiistaa kaymalla Irakin, Kuwaitin ja Saudi-Arabian paakaupungeissa. 25. heinakuuta Yhdysvaltain Irakin suurlahettilas sanoi Saddamille, ettei Yhdysvallat sekaannu arabien keskinaisiin selkkauksiin, mutta suojellakseen ystavia on valmiina kayttamaan voimaa. Irak jatkoi armeijansa lisaamista Kuwaitin vastaisella rajalla. 17. heinakuuta Kuwait suostui muihin Irakin korvausvaatimuksiin Warbajin ja Bubijanin saarten luovuttamista lukuun ottamatta. Pari paivaa myohemmin Jordanian kuningas Husseinin sovitteluyritys meni pieleen, ja heinakuun viimeisena paivana pidetyt Irakin ja Kuwaitin kahdenkeskiset neuvottelut kariutuivat ^[6] .

Ennen hyokkaysta Kuwaitiin Saddam Hussein oletti, ettei hanen tarvitsisi sen johdosta pelata kansainvaliselta yhteisolta enempaa kuin moitteita. Irakin hyokattya Iraniin syyskuussa 1980 oli kulunut viikko ennen kuin YK:n turvallisuusneuvosto oli ylipaataan saatu koolle. Kun turvallisuusneuvosto oli vihdoin kokoontunut, se oli tyytynyt kehottamaan osapuolia lopettamaan sotatoimet tuomitsematta Irakia hyokkaajaksi. Taman jalkeen oli kulunut kaksi vuotta ennen kuin turvallisuusneuvosto oli jalleen kasitellyt Irakin-Iranin sotaa, mutta silloinkaan ei ollut pystytty sopimaan mistaan toimista sen suhteen. Vasta syksylla 1983, kun YK:n paasihteerin Javier Perez de Cuellarin johtamissa tutkimuksissa oli saatu todisteet siita, etta Irak oli kayttanyt kemiallisia aseita iranilaisia ja oman maan kurdeja vastaan, turvallisuusneuvoston puheenjohtaja oli julkisesti nuhdellut Irakia. YK:n turvallisuusneuvoston voimattomuus suhteessa Irakin-Iranin sotaan oli johtunut suurelta osin siita, etta Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat ? keskinaisista erimielisyyksistaan huolimatta ? antaneet hiljaisen hyvaksyntansa yhteisen vihollisensa, Iranin uskonnollisen johtajan Khomeinin kukistamiselle. ^[7]

Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei tayta Wikipedian laatuvaatimuksia . Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemalla ongelmat tarkemmin . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: supistettava kattamaan paaartikkelin tiedot pariin kappaleeseen ilman liiallista paallekkaisyytta artikkeleiden valilla

Paaartikkeli: Kuwaitin miehitys

Irakin ja Kuwaitin edustajat tapasivat 30. heinakuuta 1990 Jeddassa , Saudi Arabiassa sopien oljyn tuotannosta seka maiden raja-alueiden hallinnasta, mutta Irak aloitti hyokkayksensa neuvottelujen kestaessa 2. elokuuta kello 2 aamuyosta Bagdadin aikaa. Kolme Irakin tasavaltalaiskaartin divisioonaa ylitti maiden valisen rajan. Yksi divisioonista hyokkasi rantatieta pitkin Kuwait Cityyn , toinen valtasi sisamaan oljykentat ja kolmas siirtyi Saudi-Arabian vastaiselle rajalle estamaan mahdollisten apujoukkojen saapumisen. ^[1]

Kuwaitin joukot kavivat kolmipaivaisen puolustussodan, jonka aikana Kuwaitin maa-, ilma- ja merivoimat tuhottiin tai pakotettiin vetaytymaan maasta. Kuwaitin emiiri ?eikki Jabir al-Ahmad al-Jabir al-Sabah pakeni helikopterilla Saudi-Arabiaan, jonne han perusti pakolaishallituksen. Kuwait oli vallattu 3. elokuuta. Seuraavana paivana Irakin joukot ryhmittyivat maan etelarajalle estaakseen ulkopuoliset hyokkaykset ja mahdollistaakseen etenemisensa Saudi-Arabiaan. Mikali Irak valtaisi Saudi-Arabian se valvoisi 45 prosenttia maailman oljyvaroista seka muuttuisi arabimaailman johtajaksi. ^[1]

Arabiliitto kutsui Irakin tekeman Kuwaitin valtauksen takia arabimaat hatakokoukseen. Myos YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui poikkeuksellisesti. Irakia tukenut Neuvostoliittokin vaati Irakia vetaytymaan pois Kuwaitista. Irakin ja Kuwaitin Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa olleet rahavarat jaadytettiin. YK julisti viikon kuluttua Kuwaitin liittamisen Irakiin laittomaksi ja asetti samalla Irakille talouspakotteet ^[6] . YK:ta kiinnosti myos Irakin ottamien lansimaisten panttivankien kohtalo. Yhdysvallat uhkaili Irakia voimankaytolla, samoin Iso-Britannia. 14. lokakuuta Liittouma aloitti propagandakampanjan Irakia vastaan muun muassa syyttamalla Irakia sotarikoksista Kuwaitin valtauksen yhteydessa, joita ei kuitenkaan sodan jalkeen pystytty nayttamaan toteen. YK:n turvallisuusneuvosto hyvaksyi marraskuun lopussa 1990 voimankayton paatoslauselmassaan 678, jos Irak ei poistuisi Kuwaitista 15. tammikuuta 1991 mennessa. Myos Suomi , joka oli tuolloin turvallisuusneuvoston jasen, aanesti paatoslauselman hyvaksymisen puolesta. Suomen kannan esitti YK-suurlahettilas Marjatta Rasi presidentti Mauno Koiviston ja ulkoministeri Pertti Paasion valtuuttamana. ^[8]

Syksyn 1990 aikana myos sodan vastustajat aktivoituivat. Krooninen amerikkalaisvastaisuus alkoi nostaa paataan Lansi-Euroopassa ja varsinkin Ranskassa. Kyseltiin, oliko Kuwait oikeastaan pelastamisen arvoinen valtio. Kriitikoiden mielesta se oli kuin suuri perheyhtio, jonka varallisuutta emiiri ja hanen laaja sukunsa surutta tuhlasivat. Myos Yhdysvalloissa arvosteltiin presidentin politiikkaa ja pelattiin Kuwaitista koituvan Yhdysvalloille ”uusi Vietnam”. Yhdysvaltain puolustusvoimien komentaja kenraali Colin Powell ? Vietnamin sodan veteraani ? oli sita mielta, etta sotaa ei pitaisi aloittaa ennen kuin olisi varmuus sen pikaisesta paattymisesta. Suomen aanestyskayttaytyminen YK:n turvallisuusneuvostossa heratti kotimaassa jonkin verran keskustelua ja epailyja siita, oliko Suomi luopumassa puolueettomuuspolitiikastaan. Suomen ratkaisua helpotti kuitenkin se, etta suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat syntyneessa tilanteessa samalla puolella. ^[9]

Persianlahden kriisi oli Yhdysvaltain presidentin George Bushin ja Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbat?ovin keskustelujen paaaiheena heidan tavatessaan Helsingissa syyskuussa 1990. Helsinki valittiin kokouspaikaksi vain viikon varoitusajalla, ja tapaamista isannoi presidentti Mauno Koivisto. Bushin ja Gorbat?ovin yksimielisessa julkilausumassa vaadittiin Irakin valitonta vetaytymista Kuwaitista ja Irakin ottamien ulkomaisten panttivankien vapauttamista seka painotettiin kriisin ratkaisemista rauhanomaisin keinoin. Julkilausumassa ei suoraan otettu kantaa siihen, mita tapahtuisi, jos Irakin vastaiset pakotteet eivat osoittautuisi riittaviksi, mutta George Bush ei sulkenut pois voimankayton mahdollisuutta. ^[10] Myos Mauno Koivisto oli Yleisradion TV-uutisten haastattelussa syyskuun alkupaivina vaatinut ehdoitta Irakin vetaytymista Kuwaitista ja ulkomaisten panttivankien vapauttamista, mita pidettiin poikkeuksellisen jyrkkana kannanottona tasavallan presidentilta . ^[11]

Suomessa hallitus alkoi 14. syyskuuta 1990 painattaa polttonesteiden saannostelykuponkeja Kuwaitin kriisin mahdollisesti aiheuttaman polttoainepulan varalta. ^[12] Lokakuun lopulla 1990 kansanedustajat Pekka Haavisto ( Vihr. ), Saara-Maria Paakkinen ( sd. ) ja Marjatta Stenius-Kaukonen ( Vas. ) seka kuukautta myohemmin kansanedustaja Paavo Vayrynen ( Kesk. ) ja pankinjohtaja Ulf Sundqvist (sd.) kavivat Irakissa neuvottelemassa suomalaisten panttivankien vapauttamisesta. Kaikki 14 suomalaista panttivankia paasivat takaisin kotimaahan joulukuun loppuun mennessa. ^[13]

Odotettaessa Saddam Husseinin reaktiota YK:n turvallisuusneuvoston uhkavaatimukseen monet asiantuntijat ennustivat sodasta pitkaa ja tuskallista. Irakilla oli lahes miljoonan miehen armeija, ja sen sotilaat vannoivat televisiokameroiden edessa puolustautuvansa viimeiseen mieheen saakka vihollista vastaan. ^[14] Turvallisuusneuvoston asettama takaraja Irakin vetaytymiselle Kuwaitista umpeutui 15. tammikuuta 1991 Saddamin osoittamatta pienimpiakaan merkkeja taipumisesta. ^[15]

Yhdysvallat , Yhdistynyt kuningaskunta ja yhdeksan muuta maata vastasi Saudi-Arabian elokuiseen avunpyyntoon lahettamalla ilmavoimien yksikoita alueelle. Liittoumalla oli alueella 7. elokuuta 1990 323 lentokonetta, joiden maara kasvoi niin, etta 12. elokuuta alueella oli jo 501 lentokonetta, 11. syyskuuta 1 220 lentokonetta ja 17. tammikuuta 2 430 lentokonetta ja lopulta 24. helmikuuta 2 790 lentokonetta. Alueella oli esimerkiksi 46 prosenttia Yhdysvaltain ilmavoimien taisteluyksikoista. ^[16]

Liittouma kaynnisti irakilaisten haatamiseksi Kuwaitista ilmapommitusoperaation 17. tammikuuta 1991. Pommituksiin kaytettiin risteilyohjuksia ja tasmapommeja . Tasmaiskujen yleisyyden takia sotaa voi kutsua ensimmaiseksi hi-tech-sodaksi. Ilmapommitusten tehtavana oli musertaa Irakin armeijan komentorakenne, ilmapuolustus ja taistelutahto. Hyokkayksia tehtiin sotilaskohteiden lisaksi myos joihinkin muihin strategisiin voimalaitoksiin, siltoihin, asevarikkoihin ja kemiallisten aseiden tuotantolaitoksiin. ^lahde?

Irakilaisia siviileja kuoli sodassa 2 278, ja haavoittui tai vammautui 5 965. ^[17]

Ilmaiskuilla oli erityisen tuhoisa vaikutus Irakin sahkoverkkoon. Yksitoista Irakin kahdestakymmenesta paavoimalaitoksesta tuhoutui. Yhdysvaltain ulkoministeri James Baker oli varoittanut Genevessa Irakin varapaaministeri Tariq Azizia , etta Irak pommitetaan takaisin kivikauteen ^[18] Tama lahes pitkin paikkansa, kun sahkontuotannosta oli pommitusten jalkeen jaljella 4 %. Ilmaiskuilla tuhottiin myos Irakin suurimmat padot, useimmat pumppuasemat ja monet jatevesipuhdistamot. Talloin Irakista tuli sahkon, puhtaan veden ja viemaroinnin alalla yksi huonoiten varustetuista arabimaista, kun se oli ollut ennen sotaa karkisijoilla. ^lahde?

Ilmaiskut vaikeuttivat tuntuvasti elamaa Bagdadissa jo kahden pommitusviikon jalkeen. Sahkot olivat poikki ja juomavedesta oli puute monin paikoin. Ruoasta oli jatkuva pula, ja asukkaille ei enaa jaettu polttoainetta. Siviilien asunnot karsivat pahoin ilmapommituksista ^[19] . 14. helmikuuta 1991 Yhdysvaltain ilmavoimien pudottamat laserohjatut pommit rajahtivat ydinsodan kestavaksi aiotussa pommisuojassa Amiriyahissa. GBU-27 -pommi oli rajahtanyt lapaistyaan ensin kolmen metrin betonikuoren. Taman jalkeen tuli toinen pommi, joka teki varsinaisen tuhon. Rajahdyksen tuloksena arviolta neljasataa pommisuojassa ollutta siviilia kuoli. Osa kuoli vesisailion veden kiehuessa ja kastellessa ihmiset. Suurin osa kuolleista oli naisia ja lapsia. Kesti nelja tuntia ennen kuin palomiehet pystyivat raivaamaan tien auki bunkkeriin. Yhdysvaltain ilmavoimat olivat luulleet, etta bunkkeri olisi sotilaallinen johtokeskus, ja prikaatinkenraali Richard Neal syytti Saddamia siviilien sijoittamisesta tahan bunkkeriin tarkoituksella. Tapaus heratti lansimaissa ja arabimaissa laajoja protesteja Yhdysvaltoja vastaan ^[20] . Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA oli valinnut Amriyahin kohteeksi, ja taman jalkeen CIA:lta ei kysytty pommituskohteiden valinnassa neuvoja ^[21] .

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Helmikuun 24. Yhdysvaltain johtama liittouma kaynnisti maahyokkayksen, joka kukisti ilmaiskujen nujertaman Irakin armeijan varsin helposti ja ajoi sen pakosalle Kuwaitista. Vetaytyessaan Irakin armeija tuhosi ja ryosti omaisuutta Kuwaitista, sytytti lukuisia oljylahteita tuleen ja laski oljya Persianlahteen.

Irakin vanha liittolainen Neuvostoliitto teki sodassa tulitaukoesityksen ja saikin tappion karsineen Irakin lupaamaan vetaa joukkonsa Kuwaitista. Liittouma ei esitysta tassa vaiheessa enaa hyvaksynyt vaan sen tavoitteena oli tuhota Saddam Husseinin sotilaallinen mahti ja Al-Kuwaitiin mottiin jaamassa olevat Irakin vakinaisen armeijan joukot, kansalliskaartilaiset (Saddam Husseinin eliittijoukot) seka palestiinalaismilitantit . Irakilaisten (Al-)Kuwaitissa ollut armeijakunta alkoikin vetaytya takaisin Irakiin yhtena valtavana autosaattueena ja muutamana pienempana saattueena.

Aavikolla kulkeva saattue oli erityisen helppo maali taydellisen ilmaherruuden saavuttaneelle liittoumalle, ja saattuetta tulittaneet nimittivatkin tapausta ” kalkkunan ampumiseksi” ( engl. Turkey shoot ; yhdysvaltalainen sanonta, joka kuvaa erityisen helppoa maalitaulua). Kriitikkojen mielesta kyseessa ei ollut varsinaisesti taistelu vaan yksipuolinen tuhoaminen. Oman traagisen savynsa tuovat saattueessa todennakoisesti olleet kuwaitilaiset panttivangit, ihmiskilvet .

Sotilaskalustoa, ajoneuvoja, ryostosaaliista ja ihmisten palaneita ruumiita taynna ollut kilometrien mittainen tieosuus tunnettiinkin pian nimella Kuoleman moottoritie ( engl. Highway of death ). Tien varrelle jaanyt kayttokelpoinen omaisuus havisi ryostelijoiden ja kerailijoiden mukaan. Romut raivattiin tien sivuun. Kuolleet haudattiin lahistolle joukkohautoihin. Vainajien maaraa ei talloin laskettu. Autonromutkin on sittemmin siivottu pois omaan ”joukkohautaansa”.

Helmikuun 27. liittouman joukot ilmoittivat vapauttaneensa Kuwaitin ja 28. helmikuuta Yhdysvallat julisti sata tuntia kestaneen maasodan paatteeksi tulitauon.

Arviot Irakin armeijan menetyksista vaihtelevat 20 000 ja 100 000 kuolleen valilla. Haavoittuneiden maara on korkeimmillaan arvioitu 300 000:ksi, mutta todellinen luku lienee huomattavasti alempi. Irakin hallituksen ilmoituksen mukaan pommituksissa kuoli 2 300 irakilaista siviilia.

Yhdysvaltain johtaman liittouman tappiot olivat virallisen ilmoituksensa mukaan 378 kuollutta ja 1 000 haavoittunutta. Sodan jalkeisina vuosina tuhannet Persianlahden sodan veteraanit ovat karsineet Persianlahden syndroomasta , jonka syyksi on epailty muun muassa altistumista kemiallisille aseille, kaytettyja koyhdytettya uraania sisaltavia ammuksia ja sotilaille annettuja pernaruttorokotteita . Persianlahden syndrooman syyt ja olemassaolo ovat yha kiistanalaisia.

Irak ampui 12 scud -ohjusta 18. tammikuuta 1991 Israeliin . Hyokkayksen kohteet olivat Tel Avivin ja Haifan kaupungit. Kaksitoista ihmista kuoli ja aineelliset vahingot olivat suuret. Yhdysvallat kehotti Israelia pidattaytymaan sotilaallisista vastatoimista.

Scud-iskut olivat kohdistuneet myos Saudi-Arabian paakaupunki Riadiin ja Dhahranin satamakaupunkiin. Yhdysvallat toimitti Israeliin Patriot -ilmatorjuntaohjuksia. Ohjusiskuilla Irak yritti saada Israelia mukaan sotaan ja rikkoa siten liittoutuman arabirintaman. Israel pidattaytyi kostamasta yha uusia ohjusiskuja. Israel tosin suunnitteli Saddam Husseinin salamurhaa sodan jalkeen. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin, kun viisi salamurhaa harjoitellutta israelilaissotilasta sai surmansa harjoituksissa vuonna 1992. ^[22]

Irakin miehitysjoukot ja omalta osaltaan myos liittouman joukkojen pommitukset olivat raunioittaneet Kuwaitin. Suuri osa rakennuskannasta ja infrastruktuurista (tiet, sillat, sahko, vesihuolto ja tietoliikenneyhteydet) oli tuhoutunut. Irakin joukot olivat peraantyessaan noudattaneet poltetun maan taktiikkaa ja jattaneet jalkeensa miinakenttia. Tuhojen rahalliseksi arvoksi laskettiin noin 50?60 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja niiden korjaamisen uskottiin vievan useita vuosia. Kuwaitin jalleenrakennuksen tarjoamista rakennusurakoista ja muista kaupoista alettiin kilpailla heti sodan paatyttya. YK:n turvallisuusneuvosto vaati Irakia korvaamaan Kuwaitille aiheuttamansa vahingot, vaikka Irakilla uskottiin tuskin olevan vuosiin milla maksaa. Pahinta tuhoa Irakin joukot aiheuttivat sytyttamalla vetaytyessaan rajahteiden avulla tuleen yli 600 Kuwaitin noin 900 oljylahteesta; rajahteet oli asetettu paikoilleen jo syksyn 1990 aikana. Tama aiheutti paitsi Kuwaitin tarkeimman elinkeinon lamautumisen vuosiksi eteenpain, ennen kaikkea valtavat ymparistotuhot, joiden laajuutta ja seurauksia osattiin aluksi vain arvioida. ^[23]

Kun Yhdysvaltain joukot vapauttivat Kuwaitin, tavallisen kansan ongelmat siella jatkuivat ja jopa pahenivat. Al-Sabahin hallitus alkoi jahdata palestiinalaisia samalla, kun jatehuolto ei toiminut, ja ruoasta ja vedesta oli paha pula ^[24] . Ulkomaalaisia, kansanvaltaa ja palestiinalaisia vastustavia kuolemanpartioita toimi maassa, ja niiden vaitettiin olevan hallituksen luomia. Esimerkiksi Irakista sotavankeudesta palanneet upseerit olivat tyytymattomia hallitsevaan emiirisukuun. ^lahde?

Yhdysvaltain presidentin George H. W. Bushin neuvonantajat julistivat ”uuden maailmanjarjestyksen” syntyneen Persianlahden sodan seurauksena, mika tarkoitti, etta YK:n kollektiivinen turvallisuusjarjestelma alkaisi vihdoin toimia. YK:n peruskirjan mukaan turvallisuusneuvoston viisi pysyvaa jasenmaata Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Kiina toimivat ”maailmanpoliiseina” pitaen ”hairikkovaltioita” kurissa. Todellisuudessa Persianlahden sota paljasti YK:n turvallisuusjarjestelman auttamattomasti vanhentuneeksi. Sodan aikoihin Neuvostoliitto oli jo hajoamistilassa ? kansainvalisen huomion kohteena olivat alkuvuonna 1991 myos tapahtumat Baltian maissa ja Kaukasiassa ? ja Kiina paini omien sisaisten ongelmiensa kanssa. Kansainvalisen politiikan painopisteen siirryttya pysyvasti Euroopan ulkopuolelle Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska olivat menettaneet alkuperaisen vaikutusvaltansa ja supistuneet keskikokoisiksi valtioiksi, joiden voimat eivat enaa riittaneet maailmanpoliisin tehtavien suorittamiseen. Ainoastaan Yhdysvalloilla oli viela kykya ja tahtoa kayda sotaa kaukana omilta alueiltaan. Persianlahden sodassa Yhdysvaltain kansallinen etu ja muiden turvallisuusneuvoston pysyvien jasenten yhteinen etu sattuivat olemaan yhtenevat. ^[25]

Irakista paenneet maan kansalaiset kertoivat CIA:lle, etta siella saattaisi syttya kapina Saddamia vastaan. Niinpa Yhdysvaltain presidentti Bush kehotti Irakin kansaa nousemaan kapinaan ^[26] . Taman tuloksena Irakin etelaosien ?iiat ja pohjoisen kurdit nousivatkin Saddamia vastaan ^[21] . CIA pyrki tukemaan kapinaa esimerkiksi propagandan avulla, mutta kapinalliset eivat saaneet esimerkiksi sotilasapua Yhdysvalloilta. ^lahde?

Etelaosien kapinalliset valtasivat monia kaupunkeja ja melkein saivat Basran. Saddamin armeija toimi talla kertaa tehokkaasti huonosti aseistettuja kapinallisia vastaan ja surmasi kymmenia tuhansia kapinallisia. Kapinat olivat ohi seitsemassa viikossa ^[27] . Yhdysvallat ei auttanut suoralla sotilaallisella valiintulolla Irakin ?iia- ja kurdikapinallisia, mutta loi asevoimiensa suojaaman kurdien turva-alueen maan pohjoisosaan. Yhdysvallat pelkasi kapinallisten pirstovan Irakin osiin, mika aiheuttaisi pitkaan jatkuvaa poliittista epavakautta alueelle. Ajateltiin mahdollisen invaasion tuloksena Saddamin kaaduttua Irakin hajoavan siten, etta Kurdistanista olisi tullut oma valtionsa, ja maan etelaosien ?iiat liittyneet Iraniin ^[28] tai vastaavaa. Keskusteluun siita, valtaisiko liittouma Irakin, kenraali Schwarzkopf sanoi: ”Mina en aio muuttaa mitaan” ^[29] . Saddamin hallinnon kukistaminen sai odottaa vuoteen 2003 ja Irakin sotaan , mita monet tarkkailijat silloin arvostelivat vakivaltaa lisaavana. ^lahde?

• Watson, Bruce W.; George, Bruce; Tsouras, Peter ; Cyr, B. L. et al:  Military Lessons of the Gulf War . Somerset: BCA, 1991. CN 2533. (englanniksi)
• Stanwood, Frederick; Allen, Patrick; Peacock, Lindsay:  Persianlahden sota paiva paivalta . Alfamer, 1991. ISBN 951-9153-51-9 .
• Jakobson, Max:  Tilinpaatos . Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18856-9 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Persianlahden sota Wikimedia Commonsissa

 

n k m Kylma sota (1945?1991) 1940-luku Kriisit Azerbaid?an Berliinin saarto Jugoslavia ja Neuvostoliitto Malaija T?ekkoslovakian vallankaappaus Politiikka Korean jako Marshall-apu miehitysvyohykkeet Itavalta Saksa rautaesirippu Trumanin oppi Sodat sisallissodat Costa Rica Kiina Kreikka Paraguay sodat Indokiina 1950-luku Kansannousut Ita-Saksa Unkari Pozna? Tiibet Kriisit Kiina ja Neuvostoliitto Libanon Suez Taiwaninsalmi I Taiwaninsalmi II Iranin vallankaappaus Guatemalan vallankaappaus Kuuban vallankumous Politiikka avaruuskilpa dominoteoria Eisenhowerin oppi Stalinin nootti Sodat sisallissodat Guatemala Sudan sodat Korea 1960-luku Kriisit Berliini Berliinin muuri Kongo kulttuurivallankumous Kuuban ohjuskriisi Neuvostoliitto ja Albania Prahan kevat T?ekkoslovakian miehitys U-2-valikohtaus Ussurin rajavalikohtaus Politiikka Apollo-ohjelma Kennedyn oppi Bre?nevin oppi Sodat sisallissodat Rhodesia sodat Angola kuuden paivan sota Sikojenlahti Vietnam 1970-luku Kriisit Iranin panttivankikriisi Kiina ja Albania Korean Airin lento 902 Chilen sotilasvallankaappaus Iranin vallankumous Politiikka Berliinin neljan vallan sopimus Helsingin sopimus liennytys Ping pong -diplomatia pysahtyneisyyden aika SALT-neuvottelut Sodat sisallissodat Angola El Salvador Etiopia Kambod?a Libanon Mosambik sodat Afganistan jom kippur Kambod?a?Vietnam Kiina?Vietnam 1980-luku Politiikka glasnost INF-sopimus perestroika Reaganin oppi Strategic Defense Initiative Sodat sisallissodat Bougainville sodat Grenada Irak?Iran Panama Libanon Vallankumoukset laulava vallankumous Ita-Eurooppa samettivallankumous , Romania Beirutin autopommi-isku Korean Airin lento 007 Able Archer 83 Puolan sotatila Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus Berliinin muurin murtuminen 1990-luku Mongolian vallankumous 1990 Saksan jalleenyhdistyminen Persianlahden sota Neuvostoliiton vallankaappausyritys Neuvostoliiton hajoaminen Samettiero Albanian kommunistihallinnon sortuminen Jaatyneet konfliktit : Transnistrian sota Etela-Ossetian konflikti Vuoristo-Karabahin konflikti Korean jako

Auktoriteettitunnisteet Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Japani T?ekki Muut NARA