Glasnost
(
ven.
гла?сность
, kirjaimellisesti ”julkisuus”) viittaa poliittiseen avoimuuteen varsinkin 1980-luvun lopun
Neuvostoliitossa
.
[1]
Kasitteella viitataan nykyisin yleisimmin Neuvostoliiton johtajan
Mihail Gorbat?ovin
1980-luvun puolivalissa alulle panemiin poliittisiin uudistuksiin, joilla hollennettiin valtiollista valvontaa ja sensuuria Neuvostoliiton mediassa, taiteessa, kirjallisuudessa ja julkisessa poliittisessa keskustelussa. Glasnostin alkuperainen tarkoitus oli vain lisata hallinnon lapinakyvyytta ja tuoda avoimuutta poliittiseen keskusteluun. Vapautumisesta seurannutta toisinajattelun hyokya pidetaan yhtena Neuvostoliiton myohemman kaatumisen osatekijana.
[2]
Mihail Gorbat?ov
toi
glasnost
-sanan esiin vuonna 1986
kommunistisen puolueen
puoluekongressissa pitamassaan puheessa, jossa han vaati puoluetta vahentamaan byrokratiaa ja tiedottamaan kansalle avoimemmin toimistaan.
[3]
Vaikka sana tuli tunnetuksi Gorbat?ovin myota, se esiintyy ainakin 40 kertaa jo
Vladimir Leninin
kirjoituksissa.
[3]
Glasnostin avulla Gorbat?ov yritti painostaa
NKP:n
konservatiiveja hyvaksymaan talouteen liittyvia uudistuksia eli
perestroikan
. Gorbat?ov toivoi, etta avoimuuden, keskustelun ja osallistumisen kautta Neuvostoliiton kansa tukisi perestroikaa.
Lannessa glasnost liitetaan yleensa
sananvapauteen
, mutta sen varsinainen tavoite oli tehda maan hallinnosta lapinakyvaa ja lisata keskustelua. Nain pyrittiin kiertamaan talouspolitiikkaa aiemmin hallinnut pieni puoluevirkailijoiden sisapiiri. Toivottiin, etta Neuvostoliiton kansa ryhtyisi tukemaan uudistuksia kuten perestroikaa, jos aiemmin tehtyja virheita ryhdyttaisiin arvioimaan kriittisesti.
Lehdisto alkoi raportoida neuvostoyhteiskuntaa vaivaavista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista, kuten teollisuuden tehottomuudesta, korruptiosta, huumeista, nuorison joutilaisuudesta ja aiemmin kielletyista kulttuurin muodoista. Sita miten ennennakematonta lehdiston rohkeus oli, kuvasti Moskovassa 1980-luvun lopulla levinnyt vitsi, jossa elakelainen soittaa ystavalleen ja kysyy: ”Naitko tanaan sen uskomattoman artikkelin
Pravdassa
?” ”En, kerro mita siina oli,” ystava vastaa, johon elakelainen: ”Ei nain puhelimessa!”
[4]
Virallinen sensuuri lakkautettiin Neuvostoliitossa kolme vuotta ennen maan lakkauttamista, vuonna 1988, jolloin kirjastot siirtyivat uuteen aikaan. Joissakin kirjastoissa se tarkoitti ovien avaamista osastoon, joka oli otsikoitu ”vain viralliseen kayttoon”. Kymmenien vuosien ajan kiellettyina pidetyt julkaisut tulivat yleison saataville.
[5]
Glasnost antoi kansalaisille uusia vapauksia, kuten suuremman sananvapauden, joka oli merkittava muutos, silla keskushallinnon kritisoiminen oli aiemmin ollut kiellettya. Myos media sai aiempaa suurempia vapauksia. 1980-luvun lopussa Neuvostoliiton hallitus joutui kasvavan kritiikin kohteeksi. Glasnost lisasi sananvapautta enemman kuin Gorbat?ov alun perin suunnitteli. Taman seurauksena kansalaisten nakemykset keskushallintoa kohtaan muuttuivat, mika lopulta johti Neuvostoliiton romahtamiseen.
- ↑
glasnost.
Kielitoimiston sanakirja
. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑
McHugh, Kelly. (toim. Arrigo, Bruce A.): ”Glasnost”,
The Sage Encyclopedia of Surveillance, Security, and Privacy
, s. 422?425. Sage, 2018.
ISBN 9781483359946
.
- ↑
a
b
Wiberg, Matti:
Politiikan sanakirja
, s. 120. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtio Siltala, 2011.
ISBN 978-952-234-048-1
.
- ↑
Sancton, Thomas:
Can Mikhail Gorbachev Bring It Off?
(
Arkistoitu
? Internet Archive)
Time
, 27.7.1987.
- ↑
Olga Sinitsyna:
Censorship in the Soviet Union and its Cultural and Professional Results for Arts and Art Libraries
ifla.org
.