Angolan sisallissota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Angolan sisallissota
Osa kylmaa sotaa
Paivamaara:

1974 ? elokuu 2002

Paikka:

Angola

Lopputulos:

MPLA:n voitto

Osapuolet

MPLA
SWAPO
MK
  Kuuba (1975?91)

Tukijat:
  Neuvostoliitto (1975?89)
  Ita-Saksa (1975?89)

FNLA
UNITA
FLEC
Etelä-Afrikka Etela-Afrikka (1975?89)
  Zaire (1975)

Tukijat:
  Yhdysvallat
  Kiina

Komentajat

Agostinho Neto
Jose Eduardo dos Santos
Kuuba Arnaldo Ochoa
Kuuba Leopoldo Cintra
Neuvostoliitto Konstantin Schaganovit?

Jonas Savimbi †
Holden Roberto

Vahvuudet

Angola 40 000?70 000 (1987) 130 000 (2001)
  Kuuba 35 000?37 000 (1982) 60 000 (1988)
  Neuvostoliitto 1 200

UNITA 65 000
FNLA 22 000 (1975) 4 000?7 000 (1976)
Etelä-Afrikka Etela-Afrikka 20 000

Angolan sisallissota oli Angolan itsenaisyysliikkeiden valinen sota, joka alkoi Angolan itsenaisyyssodan paatyttya. Neilikkavallankumouksen seurauksena Portugalin ote siirtomaastaan heikkeni, ja vuonna 1961 alkanut sissisota Portugalin ja itsenaisyysliikkeiden valilla muuttui vuonna 1974 itsenaisyysliikkeiden valiseksi sisallissodaksi, johon myos ulkovallat puuttuivat. Sisallissota paattyi vuonna 2002. Arvioiden mukaan 500 000 henkea sai sodan aikana surmansa. Kolmen ryhmittyman, MPLA:n , FNLA:n ja UNITA:n , valinen sota, jonka on arvioitu olleen pahin kylman sodan ajan konflikti kehitysmaissa , oli samalla pisin konflikti Afrikan historiassa.

Angolan itsenaistyessa marraskuussa 1975 Neuvostoliiton ja Kuuban tukema MPLA piti hallussaan muun muassa maan paakaupunkia Luandaa . Lanteen tukeutunut FNLA oli vallassa maan pohjoisosan erailla seuduilla ja sita lahella ollut Etela-Afrikan tukema UNITA maan etelaosassa. FNLA:n riveissa taisteli muun muassa brittilaisia palkkasotureita. [1] Tammikuun alussa 1976 MPLA ilmoitti vallanneensa FNLA:n paamajan [2] ja kuukautta myohemmin helmikuun alussa FNLA:n viimeisenkin tukikohdan Angolan pohjoisosassa. [3] Kun Ranska oli 17. helmikuuta 1976 tunnustanut MPLA:n muodostaman hallituksen Angolan lailliseksi hallitukseksi, monet muutkin Euroopan maat, muiden muassa kaikki Pohjoismaat , seurasivat esimerkkia. [4]

Etela-Afrikka jatkoi UNITA-liikkeen tukemista niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin ja pyrki nain horjuttamaan Angolan hallitusta, joka tuki Etela-Afrikan miehittaman Namibian vapautusliiketta ( SWAPO ). Angolan hallitus puolestaan pyysi tuekseen kuubalaisia sotilaita, minka vuoksi Yhdysvallat puolestaan tuki entista avoimemmin hallitusta vastustaneita FNLA:ta, joka operoi Zairesta kasin, ja UNITA:a. Angola muodostui 1980-luvulla keskeiseksi kylman sodan taistelunayttamoksi. [5] Joulukuussa 1988 Angola, Etela-Afrikka ja Kuuba allekirjoittivat New Yorkissa sopimuksen etelaafrikkalaisten ja kuubalaisten joukkojen vetamisesta pois Angolasta. Samassa yhteydessa hyvaksyttiin Namibian itsenaistymista koskenut suunnitelma. Kuubalaisia sotilaita oli Angolassa talloin noin 50 000. [6]

Sisallissota taukosi hetkeksi syksylla 1992 kansainvalisen poliittisen tilanteen muututtua. Tuolloin Neuvostoliitto hajosi ja Yhdysvallat seka Neuvostoliiton seuraajavaltio Venaja lopettivat aseiden viennin Angolaan. MPLA luopui marxismi-leninismista ja julistautui sosialidemokraattiseksi . Syyskuussa 1992 maassa jarjestettiin ensimmaiset parlamentti- ja presidentinvaalit. Vaalit olivat kansainvalisten tarkkailijoiden mukaan rehelliset. Taistelut puhkesivat kuitenkin uudelleen jo ennen kuin virallisia vaalituloksia oli ehditty julistaa, ja vuodenvaihteen 1992?1993 taisteluja kuvattiin pahemmiksi kuin koskaan aiemmin sodan aikana. [7] Syyskuussa 1993 Yhdistyneet Kansakunnat julisti Angolan hallitusta vastustaneen UNITA-ryhmittyman aseidenvientikieltoon ja oljysaartoon. [8]

UNITA-liikkeen johtaja Jonas Savimbi sai surmansa 22. helmikuuta 2002, ja hanen kuolemansa myota poistui pahin este rauhaan paasyn tielta. Savimbin seuraajaksi tuli Antonio Dembo , minka jalkeen Angolan hallitus ja UNITA sopivat 16. maaliskuuta 2002 vakivaltaisuuksien lopettamisesta. Osapuolten valinen rauhansopimus allekirjoitettiin 4. huhtikuuta 2002. Yli 25 vuotta kestaneen sisallissodan aikana oli varovaisenkin arvion mukaan saanut surmansa yli miljoona ihmista. [9]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Mita-Missa-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1977, s. 21 ja 106?107. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04061-8 .
  2. ↑ Mita Missa Milloin 1977, s. 30.
  3. ↑ Mita Missa Milloin 1977 , s. 35.
  4. ↑ Mita Missa Milloin 1977 , s. 38.
  5. ↑ Kimmo Kiljunen: Valtiot ja liput , s. 206?207. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7 .
  6. ↑ Mita Missa Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1990 . s. 41. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10908-1 .
  7. ↑ Mita-Missa-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1994, s. 20?21. Helsinki: Otava, 1993.
  8. ↑ Mita Missa Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1995 , s. 12. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13254-7 .
  9. ↑ Mita Missa Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2003 , s. 80?81. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18085-1 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tama sotaan tai sodankayntiin liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnan syy: Sodan paattyminen kuvaamatta
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Angolan_sisallissota&oldid=21969348 ”