Libanonin kriisi 1958 oli konflikti Libanonin maroniittikristittyjen ja muslimien valilla vuonna 1958. Yhdysvallat puuttui kriisiin Libanonin presidentti Camille Chamounin pyynnosta lahettamalla maahan laivaston, maavoimien ja merijalkavaen joukkoja, yhteensa noin 14 000 miesta. ^[1] Tama oli ensimmainen kerta Yhdysvaltain historiassa, kun se lahetti joukkojaan Lahi-itaan interventiotarkoituksessa. ^[1] Kriisin syntymiseen vaikutti Libanonin sisaisten jannitteiden lisaksi Irakin vallankumous 14. heinakuuta 1958 seka presidentti Chamounin lansimielisyys, jota arabinationalistit , Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasser seka Yhdistynyt arabitasavalta vastustivat.

Yhdysvaltalaisjoukkojen ensimmaiset osastot nousivat maihin 15. heinakuuta Beirutin turistirannalle, jossa bikiniasuiset siviilit tervehtivat heita. ^[1] Beirutin satama ja lentokentta vallattiin, ja kaupunkiin johtaville teille asetettiin tarkastuspisteita. Presidentti Chamoun jatkoi virassaan kautensa loppuun, ja syyskuussa uudeksi presidentiksi valittiin kristitty kenraali Fuad Chehab . Paaministeriksi nousi muslimitaustainen Rashid Karami . Yhdysvallat veti joukkonsa Libanonista 25. lokakuuta.

Libanonin kriisin alkuvaiheessa sita pidettiin vakavana konfliktina. Urho Kekkonen kommentoi sita paivakirjassaan tiuhaan, ^[2] ja Helsingin Sanomissa kerrottiin brittilehdiston kirjoituksista, joiden mukaan kriisi voi johtaa maailmansotaan suurvaltojen valilla. ^[3]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]