Neuvostoliiton hajoaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Neuvostoliiton hajoaminen alkoi edistyksellisen neuvostojohtajan Mihail Gorbat?ovin uudistuspolitiikasta 1985. Gorbat?ovin perestroika ja glasnost olivat yritys korjata reaalisosialismia paremmin toimivaksi ja inhimillisemmaksi. Monet maan ongelmat kuitenkin pahenivat uudistuspolitiikan takia.

Neuvostoliiton hajoamiseen johtaneet syyt olivat paaasiassa maan sisaisia, joista keskeisempia olivat ideologinen ja taloudellinen romahdus, ymparistoongelmat, kansallisuusriidat seka moraaliset syyt. Neuvostoliiton kansainvalinen asema vahvistui aina 1970-luvun loppupuolelle saakka, jolloin se viela levittaytyi globaaliin etelaan, mutta laajentuminen ja sotilaallinen tukitoiminta alkoi kayda valtion taloudelle liian ylivoimaiseksi. Lisaksi on syyta mainita Ronald Reaganin aloittama kilpavarustelu, jota Neuvostoliiton talous ei enaa kestanyt ja joka vaaristi sen kansantaloutta entista militaristisemmaksi.

Neuvostoliiton johtavien kommunistien mediaani-ika oli noussut 70:een ja verrattain nuori Gorbat?ov nousi johtajaksi, kun Leonid Bre?nev oli kuollut vuonna 1982, Juri Andropov vuonna 1984 ja Konstantin T?ernenko vuonna 1985. Gorbat?ov toteutti uudistuksia, ja talous alkoi luhistua komentojarjestelman purkautuessa. Demokratisointi poisti poliittisen valvonnan ja nosti kansallismielista liikehdintaa eri osatasavalloissa . [1] Kommunismi alkoi murtua Ita-Euroopassa sen jalkeen, kun Gorbat?ov oli vuonna 1988 luopunut Bre?nevin opista . [2] Ita-Euroopan maissa tapahtui sarja vallankumouksia 1988?1989 . Vuonna 1991 Venajalla jarjestettiin kansanaanestys Neuvostoliiton jatkamisesta.

Lopulta monet tasavallat halusivat irtautua Neuvostoliitosta. Baltian maat antoivat ensin itsenaistymisjulistuksen . Valta alkoi luisua Gorbat?ovilta tasavalloille. Kaytannossa parlamentin puhemies Boris Jeltsinin johtama Venajakin julistautui suvereeniksi kesalla 1990. Vanhoilliset sotilaat ja kommunistit vastustivat Neuvostoliittoa uhannutta hajoamista ja Gorbat?ovin uudistuksia. Nain Gorbat?ov joutui poliittisesti Jeltsinin demokraattien ja vanhoillisten valiin. Vanhoilliset kaappasivat vallan elokuussa 1991 . Kaappaus kukistui pian Jeltsinin vastarintaan, ja Krimilla kotiarestissa ollut Gorbat?ov menetti lopunkin valtansa. Tasavaltojen johtajat hajottivat Boris Jeltsinin johdolla Neuvostoliiton, joka lakkasi virallisesti olemasta 25. joulukuuta 1991. [3] Neuvostoliiton kansainvalisen aseman peri Venajan federaatio . [1]

Neuvostoliiton talousongelmat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Neuvostoliiton talousongelmat

Josif Stalin oli kehittanyt eniten raskasta teollisuutta, ja laiminlyonyt kulutustavaroiden tuotantoa ja kollektivoinut maatalouden. Tama talouden osa toimi tehottomasti, koska neuvostotalous oli eristaytynyt muusta maailmasta ja se alkoi enenevassa maarin jaada teknisesta kehityksesta jalkeen. Voimavaroja tuhlattiin. Huonosti toimiva maatalous aiheutti sen, etta Neuvostoliitto alkoi vuonna 1963 ostaa viljaa ulkomailta. Vientituotevalikoima oli kehitysmaalle tyypillinen. Se pyrki viemaan pois energiaa ja raaka-aineita. Neuvostoliitto jai lopulta oljyn hintaloukkuun. [4]

Mihail Gorbat?ovin uudistuspolitiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Neuvostoliitto Gorbat?ovin aikakaudella

Neuvostotalouden kasvu hidastui 1970-luvulla, minka takia kommunistit tiedostivat talousuudistuksen tarpeen. 1980-luvun alkupuolella kuoli lyhyen ajan kuluessa kolme vanhan polven neuvostojohtajaa, Leonid Bre?nev , Juri Andropov ja Konstantin T?ernenko . Uudistusmielinen Mihail Gorbat?ov valittiin kommunistisen puolueen paasihteeriksi. [5] Han aikoi uudistaa Neuvostoliiton diktatuuriin perustuvaa Bre?nevin ajoilta periytyvaa byrokraattista sosialismia ihmiskasvoiseksi sosialismiksi . lahde?

Uudistukset paasivat todella vauhtiin vasta vuonna 1987, jolloin Gorbat?ov poisti yritysten valvonnan ja alkoi vapauttaa poliittisia toisinajattelijoita. Poliittiseen kielenkayttoon ilmestyi uusia iskusanoja, perestroika , demokratisointi ja glasnost . Tarkoitus oli lisata keskusjohtoiseen neuvostojarjestelmaan joitain lantisten demokratioiden piirteita. Demokratisointi aiheutti kansallisen liikehdinnan alun monissa maissa, kun sensuuria ja toisinajattelijoiden vainoa purettiin. Kavi ilmi, etta kansallisuuskiistat oli pidetty Neuvostoliitossa poissa pakkovallan keinoin. Samaan aikaan Gorbat?ov sai lannessa osakseen suurta suosiota liennytyspolitiikallaan . lahde?

Perestroikan vika oli se, etta valtionyritysten ohjauksen poisto poisti yrityksilta pakolliset tavaratoimitukset. Tama johti talouden romahtamiseen. Uusi talous oli epamaarainen yhdistelma markkinataloutta ja suunnitelmataloutta, ja toimi heikommin kuin sita edeltava talous. Niinpa se alkoi luhistua kiihtyvalla vauhdilla. Gorbat?ov oli enemman poliitikko kuin talousasiantuntija, ja han vaihtoi taloudellisia neuvonantajia tiuhaan tahtiin. Naista yksikaan ei saanut ohjattua taloutta kasvuun. lahde?

Gorbat?ovin politiikka heratti enenevaa vastustusta monissa kommunistijohtajissa, jotka kannattivat Bre?nevin aikana noudatettua perinteista linjaa. Toisaalta yksi keskuskomitean jasen, populistinen [6] Boris Jeltsin , piti Gorbat?ovin uudistuksia liian hitaina ja joutui eroamaan lahde? .

Vuonna 1989 valittiin kansanedustajien kongressi osin vapaissa vaaleissa. Nama vaalit voitti Moskovan vaalipiirissa Boris Jeltsin [7] , vaikka suurin osa valituista oli kommunisteja. Jeltsinin demokraattinen liike halusi kapitalismia. Alussa sen kilpailijana olivat maltillisten sosialistien loyha ja poliittisesti heikko Kansanrintama, joka ajan kuluessa haki kompromissia liberaalien kanssa ja jaivat politiikassa sivuun. [8]

Saman vuoden lopuilla monien Ita-Euroopan maiden kommunistihallitukset luhistuivat ilman etta Neuvostoliitto puuttui asiaan. Samana vuonna Neuvostoliitossa paatettiin siirtya markkinatalouteen joko nopeammin tai pidemman aikavalin kuluessa. [9] Gorbat?ov ja varsinkin vanhoillisten kommunistien poliittinen vastustaja Boris Jeltsin nousi Moskovan edustajaksi vanhoillisten vastustuksesta huolimatta vuoden 1989 alussa. [10] Talvella 1990?1991 oli pulaa elintarvikkeista, kun jakelu ei toiminut. Maan talous oli luhistumassa perinteisen suunnitteluun perustuvan neuvostotalouden pettaessa. [11]

Tasavaltojen kapina Neuvostoliittoa vastaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Baltian maiden itsenaistyminen
Paaartikkeli: Gorbat?ovin ajan Neuvostoliiton kansallisuuskiistat
Neuvostoliitto koostui monista osatasavalloista.

1980-luvun kuluessa neuvostotasavallat alkoivat nakyvasti kiistella keskenaan ja vaatia itselleen suurempaa vapautta. Kansallisuuskiistat olivat venalaisten ja pienempien kansojen valisia seka eri pienten kansojen valisia. [1]

Vuoristo-Karabahissa kuohui, Baltian maissa , Azerbaid?anissa , Georgiassa ja Ukrainassa oli voimakas kansallisuusliike. Neuvostoliitto pyrki salailemaan yhteenottoja. Jalkikateen Gorbat?ov kiisti tienneensa monista yhteenotoista mitaan. Myos Venajalla kupli pintaan kansallismielinen liike. [12]

Vuonna 1988 nakyi jo merkkeja Neuvostoliiton uhkaavasta hajoamisesta, vaikka siita ei viela puhuttu. Nakyvaksi Baltian maiden itsenaisyysliike radikalisoitui syksylla 1989?kevaalla 1990. [13]

11. maaliskuuta 1990 Liettua julistautui itsenaiseksi , mika oli Neuvostoliiton valtiollisen hajoamisen alkusoitto. Latvia ja Viro olivat samalla kurssilla Liettuan kanssa. lahde?

Kesakuussa 1990 Ita-Euroopan maat kieltaytyivat sotilaallisesta yhteistyosta Neuvostoliiton kanssa. Myos etelassa Kaukasuksella oli kuohunut pitkaan. Elokuussa 1990 julistettiin Armeniaan poikkeustila siella pitkaan jatkuneiden levottomuuksien takia. Neuvostoliiton hajotti lopulta Baltian maiden itsenaistyminen , ja Venajan halu luoda oma demokraattinen hallinto maahan. lahde?

Talouden alamaki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yksityistaminen alkoi Venajalla jo vuosina 1990?1991, ja maan valtavan sotilasteollisuuden konversio eli muuntaminen siviiliteollisuudeksi 1990. Loppujen lopuksi konversio ei ollut menestyksekas, vaikka monia tehtaita muutettiinkin siviilituotantoon. Neuvostotalouden alamaki kiihtyi juuri vuonna 1990, ja pulat olivat jatkuvia. Tama johtui perestroikan aiheuttamasta keskusjohtoisen talouden holtymisesta. Vuonna 1990 rikollisuus alkoi nakya selvasti maassa. Pulat ja demokratialiike johtivat siihen, etta Gorbatsovin kansansuosio pieneni huomattavasti vuoden mittaan. lahde?

Puolueen paasihteeri laati 1990 presidentin kaskysta erittain salaisen ohjeen rahojen katkemisesta kotimaahan ja ulkomaille. Tasta hyotyivat nuoret kommunistit. lahde?

Mielenosoitukset ja pluralismi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Helmikuusta 1990 kevaaseen 1991 Moskovan keskiluokka osoitti sunnuntaisin mieltaan, yleensa mielenosoittajia oli alle 100 000. Helmikuun 5. paivana pidetyssa mielenosoituksessa 200 000 mielenosoittajaa vaati kommunistipuoluetta pois vallasta, ”dinosauruksia elakkeelle” Moskovassa. [14] Mielenosoitukset nostivat Boris Jeltsinin Venajan johtoon, kun demokraatit ottivat Jeltsinin keulakuvakseen. Helmikuussa 1990 McDonald's perusti hampurilaisravintolan Moskovaan lahde? .

Maaliskuussa 1990 demokraatit voittivat tasavaltojen paikallisvaalit Leningradissa ja Moskovassa. [7]

Maaliskuussa 1990 Gorbat?ov kumosi kommunistipuolueen johtavan aseman eli Neuvostoliiton perustuslain 6. artiklan. 15. maaliskuuta 1990 Gorbat?ov valittiin kolmannen kerran 18 kuukauden sisaan valtionpaamieheksi. lahde?

Kansojen nousu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ukrainassa menestyi vuonna 1989 syntynyt Ruh -niminen kansallinen liike. Maaliskuussa 1991 Viro ja Liettua julistautuivat itsenaisiksi, toukokuussa myos Latvia , mutta Neuvostoliitto ei hyvaksynyt julistuksia. [15] Maiden itsenaistymiset toteutuivat Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen jalkeen elokuussa 1991. [16]

Toukokuussa 1990 Boris Jeltsin nimitettiin Venajan parlamentin puhemieheksi eli hanesta tuli kaytannossa maan johtaja. [17] Jeltsin erosi kommunistisesta puolueesta heinakuussa 1990 lahde? .

Kaytannossa parlamentin puhemies Boris Jeltsinin johtama Venaja julistautui suvereeniksi 12. kesakuuta 1990. [18]

Vanhoillisten reaktio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kesakuussa 1990 vanhoilliset kommunistit jarjestaytyivat Venajan kommunistiseen puolueeseen, ja Gorbat?ov ei saanut heinakuussa 1990 28. puoluekokouksessa puoluetta uudistuksiinsa. [19]

Kesalla 1990 kenraalit paattivat tukea vuonna 1989 perustettua kansanedustaja, eversti Viktor Alksnisin luomaa Liittoryhmaa, joka tahtasi Neuvostoliiton sailyttamiseen pakkokeinoin. Liittoryhma ei ollut varsinaisesti kommunistinen. Armeijan kenraalit eivat halunneet kaapata valtaa, koska tunsivat olevansa kykenemattomia hallitsemaan, ja kokivat olevansa ilman kansan tukea. [20]

Heinakuussa 1990 puoluekokouksen aikoihin oli selvaa, etta perestroika tuotti aikaisemmin ennustamattomia, poliittisia muutoksia, kansakunnat olivat ajautumassa erilleen toisistaan. lahde?

Heinakuussa 1990 kommunistinen puolue oli jakautunut maan yhtenaisyyden kannattajiin ja kansallismielisiin, ja samaa oli tapahtumassa tasavaltojen puolueissa. Tama kehitys heikensi keskusvaltaa edelleen. Ulkomailla Saksat yhdistyivat 3. lokakuuta 1990. lahde?

Henkilovaihdoksia, jotka lisasivat uudistushaluisten johtajien maaria puoluehierarkian huipulla, ei tehty alemmalla tasolla ennen vaaleja, ja nama vanhat apparatsikit , puoluekoneiston virkailijat, toistelivat keskuksen iskulauseita, mutta toimivat vanhalla tavalla. lahde?

Syys?lokakuussa 1990 Gorbat?ov sai korkeimmalta Neuvostolta poikkeusluvan uudistusten jatkamiseen ja esiteltiin Grigori Javlinskin 500 paivan talousohjelma Neuvostoliiton siirtamiseen markkinatalouteen. Ohjelma tavoitteli eraanlaista kansankapitalismia. [19]

Aiottiin kirjoittaa uusi liittosopimus , jonka oli maara hajauttamalla Neuvostoliittoa hieman ratkaista kansallisuuskiistat. lahde?

Mutta samalla vuoden 1990 talvella oli kaupungeissa pulaa monista tarvikkeista ja ruoasta, vaatteista jne. lahde?

Venajalla tapahtunut poliittinen heraaminen loi kaksoisvallan maahan, yhtaalla olivat Gorbat?ovin johtamat Neuvostoliiton kommunistit, toisaalta Jeltsinin johtamat Venajan demokraatit. Vanhoilliset alkoivat toimia vuoden 1990 lopulla alkaen painostaa Gorbat?ovia. Gorbat?ov liittoutuikin vanhoillisten kanssa padotakseen demokraattien ja Neuvostoliiton hajottajien pyrkimykset, seka toisaalta aarivanhoillisten toimet. 17. joulukuuta Alksnis vaati Gorbat?ovia uhaten palauttamaan jarjestyksen maahan. [21] Gorbat?ov taipui vanhoillisten painostukseen.

Baltian maiden kapinat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Baltian maiden itsenaistyminen
Neuvostoarmeija toimi vuoden 1991 alussa vakivaltaisesti Liettuan paakaupungissa Vilnassa.

Baltian maissa Vilnassa ja Riiassa kapinoitiin, ja neuvostojoukot kukistivat kapinat. Tammikuussa 1991 Neuvostoliiton laskuvarjo- ja muut joukot yrittivat verisissa yhteenotoissa ottaa Liettuan, Latvian ja Viron Neuvostoliiton valvontaan. [22] Gorbat?ov oli tasta tietoinen etukateen. [21]

20. tammikuuta 1991 demokraatit vaativat Moskovassa mielenosoituksessaan Gorbat?ovin eroa, samaan aikaan kun Neuvostoliiton sisaministerion OMON -joukot hyokkasivat Latvian sisaministerioon. Valikohtauksessa kuoli viisi ihmista. [23]

Jonkin verran kuolonuhreja tuli tammikuussa 1991 sisaministerion joukkojen ja joidenkin armeijan yksikoiden hyokattya Baltian maiden lehdisto- ja televisiokeskuksiin ja vastaaviin vastarintapesakkeisiin. Monet Neuvostoliiton sotilaskomentajat eivat lahteneet mukaan naihin hyokkayksiin, jotka tuomittiin pian laajalti niin ulkomailla kuin Venajallakin. Jeltsin tuomitsi Baltian kapinoiden kukistamisen tammikuussa 1991 sotilaallisin toimin. Gorbat?ovin kannatus romahti entisestaan [24] ja 20. tammikuuta kokoontui ainakin 200 000 mielenosoittajaa Moskovan keskustaan vaatimaan Gorbat?ovin eroa. [25] Venajalle alettiin vaatia omaa armeijaa ja KGB:ta. [26]

Silti Liettuaan lahetettiin viela huhtikuussa laskuvarjojoukkoja, samoihin aikoihin kuin Kaukasian Georgia itsenaistyi. lahde?

Valtataistelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Helmikuussa 1991 Gorbat?ov totesi maassa vallitsevan valtataistelun. Vanhoilliset vaativat Gorbat?ovilta uudistusten hillitsemista, ja suurinta Neuvostoliiton osatasavaltaa Venajaa kaytannossa johtanut demokraatti Jeltsinin ryhma kannatti porvarillista kapitalismia.

Gorbat?ov oli huhujen mukaan allapain ja sulkeutui tyohuoneeseensa. [27] 17. maaliskuuta 1991 pidettiin Neuvostoliiton tulevaisuutta kasitteleva kansanaanestys , jossa 71 % kansasta kannatti Neuvostoliiton sailyttamista. [23] Kansalta kysyttiin myos sita, pitaisiko Venajalla olla oma presidentti, mita 70 % kannatti [28] . Neuvostoliiton sailyttamista vastustivat tuolloin ainakin Baltian maat, Armenia, Georgia ja Moldova. Monet Keski-Aasian tasavallat olivat taas taloudellisesti riippuvaisia Neuvostoliitosta ja kannattivat sen sailyttamista. lahde?

Kansanaanestys ei itsessaan ollut sitova, kansanedustajien kongressin oli maara kokoontua maaliskuun lopussa paattamaan sallittaisiinko Venajan perustaa oma presidentinvirka. Jos Venaja saisi perustaa presidentinviran, sen vaalien todennakoisesta voittajasta Boris Jeltsinista tulisi vakava poliittinen haastaja Gorbat?oville [29] . Vanhoilliset lahettivat Gorbat?oville kirjeen, jossa pyysivat muun muassa estamaan demokraatti Jeltsinia tukeneet mielenosoitukset kansanedustajien tyorauhan takaamiseksi. Gorbat?ov kielsikin mielenosoitukset ja kutsui armeijan Moskovaan. [30] Moskovan kaupunkineuvosto jarjesti kielletyn mielenosoituksen Jeltsinin tueksi sillakin uhalla, etta sotilaat ampuisivat mielenosoittajia lahde? .

Pelattiin vanhoillisten provosoivan vakivaltaisen mielenosoituksen, jotta he saisivat syyn poikkeustilan julistamiseen [31] . Gorbat?ov pelkasi avoimesti mielenosoitusten mahdollista vakivaltaa ja poliittista loppuaan. [32] Kansanedustajien kongressi mitatoi mielenosoituskiellon [33] , tosin niukalla aantenenemmistolla lahde? .

28. maaliskuuta sotilaat ottivat valvontaansa Moskovan keskustan [32] ja sulkivat paasyn Maneesiaukiolle. 50 000 sotilasta, miliisia ja muuta asemiesta oli puolta miljoonaa mielenosoittajaa vastassa. [34]

Armeija ei toiminut aktiivisesti rauhallisia mielenosoittajia vastaan. Vain sisaministerion OMON-joukot ajoivat nyrkein ja patukoin mielenosoittajia pois Maneesiaukiolta, koska aivan keskustaan ne eivat miliisin ja sotilaiden tekeman sopimuksen mukaan saaneet menna. [35] Mielenosoitus kesti paivan, ja sen lopussa mielenosoittajat ja sotilaat poistuivat rauhallisesti ilman suuria valikohtauksia lahde? .

Jeltsinin Venajan demokraatit voittivat Venajan presidenttikiistan, ja Gorbat?ovin valta oli nyt olematon. [36] [23] Huhtikuussa 1991 Venajalle hyvaksyttiin Neuvostoliitosta riippumaton perustuslaki, johon sisaltyi maarays presidentin valitsemisesta suoraan kansanaanestyksella. lahde?

9. huhtikuuta 1991 Gruusia julistautui itsenaiseksi. [23]

17. kesakuuta Neuvostoliiton paaministeri Valentin Pavlov koetti turhaan saada hallitukselle poikkeustilavaltuuksia. [37]

Kesakuun 1991 presidentinvaaleissa valittua Jeltsinia kannatti 54 % aanestajista. Ne olivat Venajan ensimmaiset demokraattiset presidentinvaalit. Heinakuussa lakkautettiin Varsovan liitto . [38]

Gorbat?ov koetti hajoamisen vastapainoksi vapauttaa maata aikomalla kirjoituttaa uuden liittosopimuksen ja kieltamalla puoluetoiminnan tyopaikoilla. 23. huhtikuuta 1991 yhdeksan tasavaltaa ja Neuvostoliiton johto kokoontuivat Gorbat?ovin dat?alla Novo-Ogarevossa, ja Gorbat?ov suostui tasavaltojen johtoasemaan. [39]

Kahdeksan tasavaltaa yhdeksasta, muut paitsi Ukraina, sopivat uudesta Neuvostoliitosta. Uusi liittosopimus olisi tehnyt tasavalloista itsenaisia, mutta yhteiseksi olisi jaanyt ulkopolitiikka, presidentti ja puolustusvoimat. Lopulta uuden liittosopimuksen olisivat kirjoittaneet vain Venajan sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta, Uzbekistan ja Kazakstan. lahde?

Gorbat?ov naytti historiaan siirtyvan vanhan vallan edustajalta, Jeltsin uudistajalta. Gorbat?ovin vuoden 1991 toimet arsyttivat entisestaan vanhoillisia muutosten vastustajia. lahde?

Elokuun kaappaus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991
Neuvostoliiton elokuun vallankaappausyritys vuonna 1991 Moskovassa.

Vanhoilliset kommunistit halusivat elokuun 1991 kaappauksella (19.?21. elokuuta 1991) pysayttaa Neuvostoliiton alkavan hajoamisen ja uudistukset. [40]

Pelattiin, etta monet Neuvostoliiton tasavallat eivat allekirjoittaisi uutta liittosopimusta 20. elokuuta 1991. Uutta Neuvostoliiton liittosopimusta ei allekirjoitettu, silla kaappausyritys ja sen jalkimainingit estivat sen. lahde?

Gennadi Janajevin muodollisesti johtama, todennakoisimmin turvallisuusjohtaja Vladimir Krjut?kovin johtama, kaappaus epaonnistui tavoitteessaan, kaapparien toiminta oli vitkastelevaa, taitamatonta ja eripuraista. Kaappaajat asettivat Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbat?ovin kotiarestiin Krimille. Kaappaajia oli juovuksissa tai ainakin krapulassa, Janajevin kadet tarisivat televisiossa. Kansa ei uskonut kaappaajien kertomusta Gorbat?ovin sairaudesta. Valkoiseen taloon saapunut Jeltsin organisoi vastarintaa, ja monet venalaiset saapuivat Venajan parlamenttitalon eli Valkoisen talon ymparille ihmismuuriksi puolustamaan Venajan johtajaa. Kun Moskovaan saapunut armeija ja erikoisjoukot kieltaytyivat valtaamasta ihmismeren ymparoimaa Valkoista taloa kenties tuhansien ihmishenkien hinnalla, kaappaajien oli myonnettava tappionsa. lahde?

Neuvostoliiton hajoaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaappauksen jalkeen Moskovassa kaadettiin kommunistijohtajien patsaita samaan aikaan kun vapautettu Gorbat?ov puhui kansalle perinteista liturgiaa marxismi-leninismin erinomaisuudesta. Gorbat?ov oli menettanyt valtansa ja erosi pian kommunistipuolueen johdosta. Jeltsin oli Venajan alueella maan todellinen johtaja. Turvallisuuspalvelu KGB:n johtajan Feliks Dzer?inskin patsaan kaatamiseen tarvittiin kaupungin nosturiauto. Kommunistien arkistot avautuivat, ja ne kertoivat rikollisen neuvostohallinnon toimista. Kaappauksen takia kaikki tasavallat itsenaistyivat. Jeltsin julisti kommunistipuolueen laittomaksi, takavarikoi sen omaisuuden ja lupasi Venajan alueille vapautta niin paljon kuin ne tarvitsevat. Gorbat?ov erotettiin kaikista puoluetoimistaan, mutta han oli yha muodollisesti maan presidentti. Kommunistipuolueen omaisuutta oli onnistuttu siirtamaan turvaan ulkomaille. Ukraina itsenaistyi joulukuussa 1991 Neuvostoliitosta. Baltian maat, Ukraina, Valko-Venaja, Uzbekistan ja Kirgisia itsenaistyivat 6. syyskuuta 1991 Leningradin nimi muutettiin Pietariksi ( Sankt-Peterburg ). Syyskuussa 1991 Neuvostoliitto tunnusti Baltian maat itsenaisiksi, Armenia ja Tad?ikistan itsenaistyivat, lokakuussa myos Azerbaid?an ja Turkmenistan itsenaistyivat. lahde?

Itsenaisten valtioiden yhteiso [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Venajan, Valko-Venajan ja Ukrainan johtajat tapasivat Minskissa , jossa he perustivat Itsenaisten valtioiden yhteison IVY:n. Kommunistien mielesta se oli vallankaappaus, mutta kun Neuvostoliitosta itsenaistyneet Keski-Aasian maat vaativat paasya IVY:yyn, sita ei pidetty vallankaappauksena. Ennen joulua Alma-Atassa pidetyssa kokouksessa yhdeksan maata liittyi IVY:yyn, ja nimenomaan Ukraina teki laajat varaukset liittosopimukseen sailyttaakseen suvereenisuutensa. Tehtaiden toiminta pysahtyi vuoden 1991 lopuilla maksujen ja raaka-aineiden puutteessa, ja kaupoista ei saanut enaa ruokaa ja muita tavaroita. 7. marraskuuta 1991 vallankumouksen muistopaivan jalkeen Moskovaan levisi ruokapula. Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB lakkautettiin 6. marraskuuta 1991. IVY perustettiin 1. joulukuuta 1991. Kazakstan itsenaistyi 16. joulukuuta 1991. lahde?

Neuvostoliitto lakkautettiin virallisesti 21. joulukuuta 1991, ja pian Gorbat?ov erosi 25. joulukuuta 1991. Neuvostoliiton korkein neuvosto lakkautti itsensa 26. joulukuuta 1991. lahde?

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Martti Hosia, Raportti Moskovasta , Gummerus 1991 ISBN 951-20-3806-4
  • Venajan historia, Heikki Kirkinen, Helsinki, Otava 2000, ISBN 951-1-15799-X ,
  • Arto Luukkanen, Muutosten Venaja , Edita Helsinki 2009, ISBN 978-951-37-5438-9
  • Anne Sailas, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen: Venaja, jattilainen tuuliajolla , Helsinki, Edita 1996, s. 88?89, 109
  • Jegor Gaidar, Imperiumin tuho , Verbatum 2014, ISBN 9789529344956

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c Jyrki Iivonen: ”Neuvostoliittoa ei enaa ole”,  Mita Missa Milloin 1993 , s. 160-164. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12269-X .
  2. ↑ Seppo Hentila: ”Sosialismi kaatui perestroikaan”,  Mita Missa Milloin 1992 , s. 166-169. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11839-0 .
  3. ↑ Luukkanen, s. 436
  4. ↑ Jegor Gaidar:  Imperiumin tuho . Verbatum, 2014. ISBN 9789529344956 .
  5. ↑ Sailas ym., s. 89
  6. ↑ Boris Kagarlitski, Hajonnut monoliitti, Orient Express 1992, s. 113, Luku 4. Demokratian uusi malli? ? Populismi
  7. ↑ a b Hosia, s. 238
  8. ↑ Kagarlitski 1992, 115?116
  9. ↑ Kirkinen 2000, s. 515
  10. ↑ Kirkinen 2000, s. 59
  11. ↑ Kirkinen 2000, s. 524
  12. ↑ Kirkinen 2000, s. 518
  13. ↑ Kirkinen 2000, s. 517, 526
  14. ↑ Hajonnut monoliitti, Boris Kagarlitski, Orient Express 1992,
  15. ↑ ”Latvia, Liettua, Ukraina, Viro”,  Mita Missa Milloin Tietosanakirja , s. 476, 493, 949, 1001. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11669-X .
  16. ↑ ”Latvia, Liettua, Ukraina, Viro”,  Tietojatti 2000 , s. 455, 470, 902, 956. Jyvaskyla: Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5809-x .
  17. ↑ Kirkinen 2000, s. 519
  18. ↑ Luukkanen 2009, s. 436
  19. ↑ a b Hosia, 239
  20. ↑ Hosia, s. 66, s. 68?69 ja s. 102?
  21. ↑ a b Hosia, 240
  22. ↑ Hosia, s. 134?151
  23. ↑ a b c d Hosia, s. 241
  24. ↑ Hosia, s. 154
  25. ↑ Hosia, s. 155
  26. ↑ Hosia, s. 155, 158
  27. ↑ Hosia, s. 184
  28. ↑ Hosia, s. 171
  29. ↑ Hosia, s. 186
  30. ↑ Hosia, s. 187?189
  31. ↑ Hosia, s. 188
  32. ↑ a b Hosia, s. 189
  33. ↑ Hosia. s. 190
  34. ↑ Hosia. s. 190?191
  35. ↑ Hosia, s. 191, s. 188
  36. ↑ Hosia, s. 192
  37. ↑ Hosia, s. 243
  38. ↑ The Warsaw Pact is formed
  39. ↑ Hosia, s. 242
  40. ↑ Matkaopas Historiaan, Venaja, Peter Neville, 2003, ISBN 951-579-127-8 , s. 298
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Neuvostoliiton_hajoaminen&oldid=22144853 ”