Berliinin muuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muurin rakentamisen loppuvaiheessa tehty ”kuoleman kaytava” aidan ja betonimuurin valilla antoi Ita-Saksan rajavartijoille esteettoman nakyman ampua idasta pakenevat kansalaiset. Muurin Lansi-Berliinin puoleinen sivu oli vartioimaton, ja tayttyi siksi graffiteilla.

Berliinin muuri ( saks. Berliner Mauer ) oli Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) rakentama muuri , joka erotti Lansi-Berliinin Ita-Berliinista ja DDR:sta vuosina 1961?1989. Muurin tarkoituksena oli lannen mielesta estaa itaberliinilaisten ja itasaksalaisten paasy lanteen, [1] kun taas idan mukaan pohjimmainen tarkoitus oli suojella DDR:n kansalaisia lannen fasismilta . [2] Muurin pystyttamisen muistoksi jarjestetyssa joukkokokouksessa vuonna 1966 DDR:n johtaja Walter Ulbricht sanoi, etta muuri oli estanyt sodan puhkeamisen. [3]

Rakentamisen syyt [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Itasaksalaiset rakennustyolaiset rakentamassa Berliinin muuria 20. marraskuuta 1961.

Toisen maailmansodan jalkeen liittoutuneet jakoivat Saksan neljaan miehitysvyohykkeeseen Neuvostoliiton , Yhdysvaltain , Britannian ja Ranskan kesken. Myos Neuvostoliiton vyohykkeelle jaanyt paakaupunki Berliini jaettiin samalla tavalla vyohykkeisiin. Neuvostoliitto hallitsi kaupungin itaosaa, kolme lansivaltaa sen lansiosaa.

Kun Neuvostoliitto saartoi Berliinin lansivyohykkeet sen ja lansivaltojen valisen poliittisen kiistan seurauksena kesakuussa 1948, kaikki elintarvikkeet oli kuljetettava kaupunkiin lentoteitse ilmasiltaa pitkin toukokuuhun 1949 saakka. Taman jalkeen Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan vyohykkeista muodostui Saksan liittotasavalta ( Lansi-Saksa ) ja Neuvostoliiton vyohykkeesta Saksan demokraattinen tasavalta . Lansi-Berliinista tuli talloin kaytannossa osa lantista Saksaa DDR:n sisalla. Kun Saksojen valinen raja suljettiin vuonna 1952, jai Berliini ainoaksi paikaksi, jossa raja oli yha avoin. Miljoonat itaberliinilaiset ja -saksalaiset pakenivat sen kautta lanteen, joukossaan paljon korkeasti koulutettuja ja tyoikaisia kansalaisia. Berliinin muuri rakennettiin taman joukkopaon estamiseksi. [1]

Rakennusvaiheet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muurin reitti piirrettyna Berliinin satelliittikuvaan vuodelta 2002.

Berliinin muuri oli yli 155 kilometria pitka. [4] Sita rakennettiin neljassa eri vaiheessa:

  1. piikkilanka-aita (1961)
  2. parannettu piikkilanka-aita ja betoniharkoista muurattu muuri (1962?1965)
  3. betonimuuri (1965?1975)
  4. rajamuuri 76,8 km ( betonielementtimuuri 75) (1975)

Viela vahan ennen muurin rakentamista kesalla 1961 DDR:n kommunistipuolueen johtaja Walter Ulbricht vannoi Neues Deutschland -lehdessa, ettei kellaan ole aikomusta pystyttaa muuria (”Niemand hat die Absicht, eine Mauer zu errichten”). [5] 13. elokuuta 1961 40 000 DDR:n kansallisen kansanarmeijan sotilasta, poliisia ja tyolaista sulki Lansi-Berliiniin johtavat tiet ja kadut. Ensin Lansi-Berliini eristettiin piikkilangalla , mutta pari paivaa myohemmin ryhdyttiin rakentamaan muuria betoniharkoista muuraamalla. DDR:n viranomaisten mukaan muuri oli ” antifasistinen suojavalli” ( antifaschistischer Schutzwall ). [1]

Nakymaa niin sanotulle kuoleman kaistaleelle.

Vuoden 1962 kesakuussa aloitettiin toisen vaiheen rakennustyot, jolloin muurin vieressa sijainneet talot hajotettiin ja noin sadan metrin paahan rakennettiin uusi muuri. Valiin jai tyhja kaistale, jota alettiin kutsua ”kuoleman kaytavaksi”. Se oli taytetty hienojakoisella soralla, jotta pakoa yrittavien jalanjaljet nakyisivat helposti. Alue oli taysin suojaton ja ansoitettu muun muassa paukkupanoksilla, jotka oli liitetty mutkittelevaan lankaan. Pienikin toytaisy laukaisi paukkupanokset, jotka saattoivat myos haavoittaa pakenijaa ja halytti rajavartijat paikalle. Alueen tarkein ominaisuus oli vartiotorneissa oleville vartijoille avautuva vapaa tulilinja. Aluetta ei ollut DDR:n ja Lansi-Saksan rajan tavoin miinoitettu.

Viimeinen rakennusvaihe alkoi vuonna 1975. Lopullisen muurin korkeus oli 3,6 metria ja leveys 1,5 metria. Rakentaminen maksoi 16 155 000 DDR:n markkaa . Muurin ylaosassa oli aidan paksuutta paksumpi betoninen putki, joka taten hankaloitti aidan yli kiipeamista. Ennen betonista putkea kokeiltiin lasinsirpaleita muurin paalla, mutta paattajat katsoivat paremmaksi siirtya betoniseen putkeen. Rakennelmaan kuului myos 302 vahtitornia ja 30 bunkkeria.

Pakeneminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Berliinin muurissa oli lukuisia vartiotorneja vartioimassa etteivat DDR:n kansalaiset pakenisi lanteen

Muurin rakentamisen jalkeen pako Lansi-Berliiniin oli erittain vaikeaa. Piikkilankavaiheessa, kun raja viela kulki pitkin kaupungin katuja, pakoa saattoi yrittaa yksinkertaisesti loikkaamalla talon ikkunasta kadun toiselle puolelle, jossa muun muassa Lansi-Berliinin palomiehet auttoivat pakenijoita. Erityisesti Bernauer Strasse -niminen katu tarjosi tallaisen pakotien, koska siella talojen julkisivut olivat lahella toisiaan muurin molemmin puolin. Pakojen estamiseksi ikkunat muurattiin umpeen ja katoille laitettiin piikkilankaesteita. Pakenemista yrittaneista noin 5 000 onnistui, mutta ainakin 230 kuoli ja 200 haavoittui vakavasti. Suurin osa pakoyrityksista pysaytettiin ja pakoa yrittaneita tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. [4]

Betonimuurin ja suojavyohykkeen valmistuttua pako rakennusten kautta muuttui mahdottomaksi. Myohemmin pakoa yritettiin muun muassa kaivamalla tunneleita muurin ali tai lentamalla muurin yli. Raskailla ajoneuvoilla tai puskutraktoreilla saattoi alkuaikoina onnistua ajamaan muurin lapi, jos pystyi valttamaan vartijoiden luodit. [4]

Muurin murtumisen aikoihin oli suunnitteilla muurin valvonnan tehostaminen esimerkiksi valonheittimilla ja hamaranakolaseilla. Niita ei kuitenkaan ehditty ottaa kayttoon ennen muurin murtumista.

Rajanylityspaikat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Checkpoint Charlie oli ulkomaalaisille Friedrichstraßen metroaseman ohella ainoa reitti Ita- ja Lansi-Berliinin valilla. Nykyaan se on nahtavyys.

Ita- ja Lansi-Berliinin valilla oli vain muutamia rajanylityspaikkoja, joista ainoat ulkomaisille matkailijoille avoimet olivat Checkpoint Charlie ja Friedrichstraßen metroasema . Muut rajanylityspaikat olivat avoimia vain tietyille erikoisryhmille kuten diplomaateille ja valtiovieraille. Lisaksi Lansi-Berliinin ja DDR:n rajalla oli rajanylityspaikkoja DDR:n alueen kautta Lansi-Saksaan kulkevaa lapikulkuliikennetta varten.

DDR:n kansalaisilla ei ollut oikeutta ylittaa rajaa ilman erityista lupaa, joita varsinkaan alkuvuosina ei juuri myonnetty. Pakenemisia rajanylityspaikkojen kautta tapahtui vaarennettyja Lansi-Berliinin passeja kayttaen ja salakuljettamalla matkustajia autoissa. DDR:n viimeisina vuosina rajanylitysluvan saivat varsinkin elakelaiset helposti, mutta samaan aikaan rajan valvontaa tiukennettiin niin, etta luvaton rajanylitys kavi entista vaikeammaksi.

Muurin murtuminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Berliinin muurin murtuminen
Berliinin muuri 16. marraskuuta 1989 muurin murtumisen aikoihin.
Muuria nykyaan.

Muurin murtuminen johtui oikeastaan vaarinkasityksesta. Syksylla 1989 alkoivat suuret DDR:n hallituksen vastaiset mielenosoitukset. Valtion johtaja Erich Honecker erosi 18. lokakuuta. Uusi hallitus paatti marraskuussa lievittaa hiukan ankaria matkustusrajoituksia ihmisten lepyttamiseksi. Tiedotteen lukija Gunter Schabowski ei ollut mukana paatoksenteossa eika tiennyt yksityiskohtia, ei myoskaan sita, etta paatoksen piti astua voimaan vasta seuraavana paivana. Schabowski sekosi papereissaan suorassa lahetyksessa ja ilmoitti, etta matkoja muurin toiselle puolelle tehtaisiin vastedes ilman ennakkoehtoja. Han vastasi italialaistoimittajan kysymykseen: ”Minun tietaakseni voimassa heti, ilman viivetta.” Tama ilmoitettiin myos lansisaksalaisilla televisiokanavilla ja pian kymmenet tuhannet uteliaat ihmiset ryntasivat muurille. Hammastyneet rajavartijat eivat tienneet, mita tehda paasya muurin toiselle puolelle vaatineille ihmismassoille. Koska vaihtoehtona olisi ollut omien kansalaisten ampuminen, rajavartijat antoivat periksi ja paastivat kansanjoukot lapi. Muurin toisella puolella heita tervehtivat riemuitsevat lansiberliinilaiset. Tata marraskuun yhdeksatta paivaa vuonna 1989 pidetaan muurin murtumispaivana. [6]

Rajan ylitys oli taman jalkeenkin periaatteessa sallittua vain virallisilla rajanylityspaikoilla, mutta kaytannossa ihmisten sallittiin kiipeilla muurin ylikin. Seuraavien viikkojen aikana kuitenkin avattiin joukko uusia rajanylityspaikkoja, joiden kohdalta muuri purettiin. Ensimmaisten joukossa avattiin kulkuyhteys Potsdamin aukion kautta ja 22. joulukuuta 1989 avattiin myos Brandenburgin portti . [6] Seuraavien vuosien aikana, Saksan jalleenyhdistymisen jalkeen muuri purettiin lahes kokonaisuudessaan ja vain muutamia lyhyita osia siita on enaa pystyssa.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Taylor, Frederick:  Berliinin muuri: 13. elokuuta 1961 ? 9. marraskuuta 1989 . Suomentanut Matti Kinnunen. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33128-6 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c Hentila, Marjaliisa & Hentila, Seppo:  Berliiniin: retkia lahihistoriaan , s. 172. Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-693-8 .
  2. ↑ Berlin Wall - Cold War HISTORY.com . 2009. Viitattu 15.08.2018.
  3. ↑ Kaki, Matti & Kojo, Pauli & Raty, Ritva:  Mita Missa Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja , s. 53. Otava, 1966.
  4. ↑ a b c Alexandersson, Camilla: Pako yli Berliinin muurin. Historia-lehti , 2008, nro 8, s. 54?57. Somero: Storia Kustannus. ISSN 1795-4215 . Lehden etusivu Web Archivessa . Viitattu 29.11.2016.
  5. ↑ Taylor 2008, sivujen 288?289 valinen kuvaliite
  6. ↑ a b Riitta Pihlajamaki: Kun Berliinin muuri murtui. Kanava , 2009, nro 8, s. 481?485. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet. ISSN 0355-0303 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Berliinin_muuri&oldid=22335817 ”