Suomessa elettiin 1980-luvulla nousukautta . Asukkaita oli vajaat viisi miljoonaa ja tyottomyys oli varsin vahaista. Suomen kansantalous kasvoi voimakkaasti, mika synnytti kiinteisto- ja porssikuplan.

Sisapoliittisesti merkittavimpia tapahtumia oli presidentti Urho Kekkosen eroaminen terveyssyista presidentin virasta vuonna 1981 ja Mauno Koiviston valitseminen presidentiksi vuonna 1982. Sisapolitiikassa vallitsi konsensus (eli 'yhteisymmarrys', 'yksimielisyyspolitiikka'), ilman suuria poliittisia kiistoja. Suomessa vallitsi viela 1980-luvulla suomettumisen aika, joka paattyi lopullisesti vasta Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991. Suomen ja Neuvostoliiton valisen YYA-sopimuksen voimassaoloa pidennettiin 20 vuodella vuonna 1983. Samalla kuitenkin jo lahennyttiin Eurooppaa: vuonna 1981 Suomessa otettiin muun Euroopan tyyliin kayttoon kesaaika ja vuonna 1989 Suomesta tuli Euroopan neuvoston jasen. Vuodesta 1961 Euroopan vapaakauppajarjeston (EFTA) liitannaisjasenena ollut Suomi liittyi jarjeston taysjaseneksi vuonna 1986.

1980-luku muistetaan myos useista erilaisista suomirock -yhtyeista, joiden hitit soivat yha tiuhaan radiossa. Televisiossa esitettiin 1980-luvulla etenkin monenlaisia sketsi- ja draamasarjoja. Juppikulttuuri kukoisti voimakkaana ja nakyi muun muassa kulutuksessa, muodissa ja harrastuksissa.

Suomi siirtyi 1980-luvulle presidenttinaan Urho Kekkonen . Kekkonen erosi sairautensa takia tasavallan presidentin virasta 27. lokakuuta 1981 ja toimi muodollisena valtionpaamiehena tammikuuhun 1982 asti. Tuolloin jarjestettiin presidentinvaalit , joissa oli mukana kaikkiaan kahdeksan ehdokasta. Ehdokkaista Mauno Koivisto sai valitsijamiesten selkean enemmiston ja valittiin presidentiksi jo ensimmaisella kierroksella. Seuraavat presidentinvaalit jarjestettiin 1988 , jolloin Koivisto valittiin toiselle kaudelle. Presidentinvaali 1982 oli viimeinen perinteinen valitsijamiesvaali ja vuoden 1988 vaali yhdistetty valitsijamies- ja suora kansanvaali. Sisapolitiikassa Koivisto omaksui edeltajaansa Urho Kekkosta pidattyvamman roolin, ulkopolitiikassa han sen sijaan piti ohjakset tiukasti omissa kasissaan. Koivisto halusi myos kaventaa presidentin valtaa ja lisata paaministerin valtaa.

Suomen sisapoliittista valtaa hallitsi SDP koko vuosikymmenen ajan. Myos SKDL:lla oli merkittava valta eduskunnassa ja vihrean liikkeen kannatus suureni. 1980-luvun paaministereita olivat Mauno Koivisto (1979?1982), Kalevi Sorsa (1982?1987) seka Harri Holkeri (1987?1991). Vuosina 1983?1987 istuneesta Sorsan neljannesta hallituksesta tuli Suomen siihen saakka pitkaikaisin hallitus sen lyotya Kivimaen hallituksen ikaennatyksen vuodelta 1936. Vuonna 1987 perustetun Holkerin sinipunahallituksen aikana nousukausi alkoi huipentua talouden ylikuumenemiseen . Tuolloin valtiovarainministerina toimi Erkki Liikanen , myohempi Suomen Pankin paajohtaja.

Suomessa kaytiin kahdet eduskuntavaalit vuosina 1983 ja 1987 . Edellisia vaaleja on luonnehdittu protestivaaleiksi juuri silloin kiivaimmillaan olleen rotosherrajahdin vuoksi. Suomen Maaseudun Puolue saavutti uuden puheenjohtajansa Pekka Vennamon johdolla historiansa toisen suurvoiton ja nousi hallitukseen kahden ministerin voimin. Sen sijaan SKDL karsi murskatappion eika sita enaa taman jalkeen otettu hallituksiin. Liberaalinen Kansanpuolue menetti kaikki eduskuntapaikkansa ja uutena ryhmana eduskuntaan nousivat vihreat . Kokoomuksen yli 20 vuotta kestanyt oppositiokausi paattyi vuoden 1987 vaaleissa, jolloin siita tuli paaministeripuolue. Samoissa vaaleissa SMP:n perustaja ja kunniapuheenjohtaja Veikko Vennamo jatti politiikan, minka jalkeen puolueen kannatus alkoi heikentya pysyvasti. Vennamon suku vetaytyi kokonaan politiikasta Pekka Vennamon siirtyessa posti- ja telelaitoksen paajohtajaksi syksylla 1989.

SKDL:n ja SKP:n sisainen kahtiajako enemmiston ja niin sanotun taistolaisen vahemmiston kesken paheni vuosikymmenen mittaan. Kuilu repesi, kun vahemmisto perusti vuonna 1986 uuden Demokraattinen vaihtoehto -puolueen. Devan toiseksi puheenjohtajaksi valittiin nayttelija Kristiina Halkola , josta tuli Suomen ensimmainen naispuoluejohtaja. Vuonna 1989 perustettiin viela SKDL:n entisen kansanedustajan Markus Kainulaisen johdolla uusi Kommunistinen Tyovaenpuolue . SKP:n vanhat johtomiehet Aarne Saarinen , Taisto Sinisalo ja Arvo Aalto jaivat elakkeelle.

Vihrea liitto rekisteroityi puolueeksi ja Keskustapuolue muutti nimensa Suomen Keskustaksi vuonna 1988. Vuonna 1982 Liberaalinen Kansanpuolue liitettiin Keskustapuolueen jasenjarjestoksi, mutta liberaalit erosi yhteistyosta vuonna 1986. Yhteistyolla pyrittiin poliittisten keskiryhmien kiinteampaan yhteistyohon. ^[1] Vuosikymmenen aikana katosivat puoluekartalta Suomen Maaseudun Puolue :sta lohjennut Suomen Kansan Yhtenaisyyden Puolue (uudelta nimeltaan Kansalaisvallan Liitto) ja Perustuslaillinen Oikeistopuolue . Kokonaan uusi puolue taas oli vuonna 1985 perustettu Suomen Elakelaisten Puolue .

1980-luvulla Suomessa jarjestettiin kolmet kunnallisvaalit : 1980 , 1984 ja 1988 . Suurimpia kuntapuolueita 1980-luvulla olivat SDP, Kokoomus ja Keskusta.

Suomen kuntakartalla tapahtui vuosikymmenen aikana vain vahan muutoksia. Vuoden 1981 alussa Nummen ja Pusulan kunnat yhdistettiin Nummi-Pusulan seka Keikyan ja Kiikan kunnat Aetsan kunnaksi. Lokalahden kunta liitettiin Uuteenkaupunkiin vuoden 1981 alussa ja Nuijamaan kunta Lappeenrannan kaupunkiin vuoden 1989 alussa. Pietarsaaren maalaiskunta otti vuoden 1989 alussa uudeksi nimekseen Pedersoren kunta . ^[2]

Suomeen syntyi pitkan tauon jalkeen kymmenen uutta kaupunkia vuoden 1986 alussa. Talloin Alajarven , Jamsankosken , Kannuksen , Kauhavan , Keuruun , Kuhmon , Laitilan , Oriveden , Saarijarven ja Ahtarin kunnat muuttuivat kaupungeiksi. ^[3]

Sisapolitiikkaa varitti 1980-luvun alkupuolella rotosherrajahti , jota lietsoi Suomen Maaseudun Puolue Veikko Vennamon johdolla. Jo edellisella vuosikymmenella oli alettu puida Salora - ja Valco -juttuja, ja 1980-luvun puolella julkisuuteen tulivat Helsingin metrojupakka ja Noppa-juttu . Naiden tiimoilta nostetut oikeudenkaynnit, joissa oli syytettyina eraiden yritysjohtajien ja virkamiesten ohella muutamia poliitikkojakin, saatiin paatokseen vuosikymmenen puolivalin jalkeen. Lisaksi varikkaana persoonana tunnettu oikeuskansleri Kai Korte tarttui tarmokkaasti eduskunnan niin sanottuun paivarahakiistaan, kun eraat kansanedustajat olivat nostaneet paivarahaa vaarin perustein.

Poliittista kenttaa hammensi osaltaan myos Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimiehen Aarno Laitisen johdolla tehty kohukirja Tamminiemen pesanjakajat , jonka ilmestyminen osui samaan ajankohtaan presidentti Urho Kekkosen eron kanssa. Laitiselta ilmestyi myos kirjan jatko-osa Musta monopoli vuonna 1982.

Ruotsalainen vakooja Stig Bergling , joka oli tuomittu vuonna 1979 elinkautiseen vankeuteen vakoilusta Neuvostoliiton hyvaksi, loikkasi Suomen kautta Neuvostoliittoon lokakuussa 1987. Tapaus heratti kohun Suomessa ja Ruotsissa. ^[4]

Ymparistoasioihinkin alettiin kiinnittaa entista enemman huomiota. Vuonna 1983 perustettiin ymparistoministerio ja ensimmaiseksi ymparistoministeriksi tuli SDP:n Matti Ahde . Vihrea liike jarjestaytyi vuonna 1988 puolueeksi nimella Vihrea liitto ja liittyi samana vuonna Euroopan vihreiden jasenjarjestoksi.

Vuonna 1988 naiset paasivat ensimmaista kertaa evankelis-luterilaisen kirkon papin virkaan. Jo samana vuonna nimitettiin Suomen ensimmainen naiskirkkoherra, kun Sirkka-Liisa Enqvistista tuli Lemlandin ja Lumparlandin seurakunnan kirkkoherra. Suomeen saatiin myos uusi sukunimilaki ja tasa-arvolaki . Sukunimilain myota avioliittoon meneva naisen ei ollut enaa pakko vaihtaa sukunimeaan miehensa sukunimeksi, toisin kuin aiemmin.

Presidentti Urho Kekkonen kuoli vuonna 1986 ja hanen kotinsa Tamminiemi Helsingin Meilahdessa muutettiin museoksi vuonna 1987. Presidentti J. K. Paasikiven muistomerkki Helsingin keskustassa paljastettiin vuonna 1980 ja hanen paivakirjansa vuosilta 1944?1956 julkaistiin niiden salassapitoajan umpeuduttua vuosina 1985 ja 1986. Dosentti Juhani Suomi puolestaan aloitti Urho Kekkosen elamakerran kirjoittamisen ja sai valmiiksi teossarjan kaksi ensimmaista osaa.

Vuosikymmenen kohutuin poliittinen muistelmateos oli syyskuussa 1989 julkaistu, Jukka Tarkan toimittama Ahti Karjalaisen Presidentin ministeri . Johannes Virolainen oli aloittanut oman muistelmasarjansa vuonna 1982 teoksella Yopakkasista juhannuspommiin . Muistelmiaan julkaisivat myos Martti Miettunen ( Nainhan se oli , 1983), Aarne Saarinen ( Suomalaisen kommunistin kokemuksia , 1984), Veikko Vennamo ( Kulissien takaa , 1987) ja Arvo Aalto ( Elamani miljoonat , 1988).

Urho Kekkonen , Suomen presidentti Mauno Koivisto , Suomen presidentti Kalevi Sorsa , paaministeri, ulkoministeri ja eduskunnan puhemies Harri Holkeri , paaministeri, Kokoomuksen presidenttiehdokas 1982 ja 1988 Arvo Aalto , SKP:n puheenjohtaja Matti Ahde , eduskunnan puhemies, ensimmainen ymparistoministeri Sulo Aittoniemi , Suomen maaseudun puolueen kansanedustaja Esko Almgren , Suomen Kristillisen Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Georg C. Ehrnrooth , Perustuslaillisen Oikeistopuolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Ulpu Iivari , SDP:n puoluesihteeri, Suomen ensimmainen naispuoluesihteeri Jan-Magnus Jansson , RKP:n presidenttiehdokas 1982 Tuure Junnila , Kokoomuksen kansanedustaja Kalevi Kivisto , SKDL :n puheenjohtaja ja presidenttiehdokas 1982, Liike 88 -kansalaisliikkeen presidenttiehdokas 1988 Jouko Kajanoja , SKP:n puheenjohtaja, Demokraattisen Vaihtoehdon presidenttiehdokas 1988 Ville Komsi ja Kalle Konkkola , ymparistoaktivistit ja Vihreiden ensimmaiset kansanedustajat Liisa Kulhia , helsinkilainen tunnettu paljastuksentekija-poliitikko Urpo Leppanen , Suomen maaseudun puolueen puoluesihteeri, tyoministeri Erkki Liikanen , valtiovarainministeri

Pertti Paasio , SDP:n puheenjohtaja Ahti Pekkala , valtiovarainministeri Erkki Pystynen , eduskunnan puhemies Kaisa Raatikainen , sisaministeri Aarne Saarinen , SKP:n puheenjohtaja Taisto Sinisalo , SKP:n vahemmiston, ”taistolaisten” johtohahmo Helvi Sipila , varatuomari, Suomen presidentinvaalien ensimmainen naisehdokas (LKP, 1982) Ilkka Suominen , Kokoomuksen puheenjohtaja, kauppa- ja teollisuusministeri Christoffer Taxell , oikeus- ja opetusministeri Pekka Vennamo , Suomen maaseudun puolueen puheenjohtaja, liikenneministeri Veikko Vennamo , Suomen maaseudun puolueen kunniapuheenjohtaja ja presidenttiehdokas 1982, kansanedustaja Johannes Virolainen , eduskunnan puhemies, Keskustapuolueen presidenttiehdokas 1982 Viktor Vladimirov , ”kotiryssa” Paavo Vayrynen , Suomen Keskustan puheenjohtaja ja presidenttiehdokas 1988, ulkoministeri Jarmo Wahlstrom , SKP:n puheenjohtaja ja kansanedustaja Raino Westerholm , Suomen Kristillisen Liiton kansanedustaja, puheenjohtaja ja presidenttiehdokas 1982

Suomen vakiluku kasvoi 1980-luvulla maltillisesti, runsaat nelja prosenttia. Vaestonkasvu oli melko tasaista. Vuoden 1979 lopussa Suomen vakiluku oli 4 771 000 ^[5] ja vuoden 1989 lopussa 4 974 000. ^[6]

Suomalaisten kokonaishedelmallisyys oli vuosina 1980?1987 keskimaarin noin 1,66; korkeimmillaan se oli vuonna 1983 noin 1,74. Kokonaishedelmallisyysluku oli hieman matalampi kuin 2000-luvulla, mutta hieman korkeampi kuin 2010-luvun jalkipuoliskolla. Lapsia syntyi kuitenkin kaikkiaan enemman kuin 2000-luvulla, silla hedelmallisessa iassa olevia naisia oli enemman. ^[7] Vuosittain syntyi keskimaarin noin 63 000 lasta. Kuolleisuus oli vuonna 1980 9,3 promillea ja vuonna 1988 9,9 promillea. Vuosittain kuoli keskimaarin noin 45 000 ihmista. Imevaiskuolleisuus vaihteli vuosina 1982?1987 5,4 promillesta 6,5 promilleen, ja oli eras maailman alhaisimmista. Toisen maailmansodan jalkeiset suuret ikaluokat olivat vuosikymmenen aikana 30?45-vuotiaita.

1980-luvulla syntyneiden poikien elinajanodote oli reilut 70 vuotta ja tyttojen yli 78 vuotta. Elinajanodote on pitkan ajan trendina noussut, ja keskimaaraiset toteutuvat eliniat muodostunevat huomattavasti synnyinvuoden odotteita korkeammiksi. ^{[8] [9]}

Vuoden 1988 lopussa Suomessa asui noin 18 700 ulkomaan kansalaista, mika oli jopa 13 kertaa vahemman kuin vuonna 2017. ^[10] Suurimpia ulkomaalaisryhmia 1980-luvun lopulla olivat ruotsalaiset , neuvostoliittolaiset ja lansisaksalaiset . Suomi oli muuttovoittomaa, ja suurin osa Suomeen muuttaneista tuli Ruotsista. ^[11]

1980-luvulla etenkin paakaupunkiseudun vakiluku nousi. 1960- ja 1970-luvuilla voimakas muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin oli kuitenkin hidastunut. ^[11] Vuosikymmenen lopulla noin 60 prosenttia vaestosta asui kaupungeissa. Suomen suurimmat kaupungit vuoden 1988 lopulla olivat Helsinki (489 965 asukasta), Tampere (171 068 asukasta), Espoo (167 734 asukasta), Turku (159 917 asukasta), Vantaa (151 157 asukasta), Oulu (98 933 asukasta) ja Lahti (93 251 asukasta).

Taulukossa on esitetty Suomen silloisen laanijaon mukainen laanien vakiluku vuosien 1979 ja 1989 viimeisena paivana Tilastokeskuksen mukaan. ^{[5] [12]}

	Vakiluku 1979	Vakiluku 1989	Vaestonmuutos 1979?1989	Vaestoosuus 1979	Vaestoosuus 1989
Uudenmaan laani	1 119 731	1 235 460	10,3 %	23,5 %	24,8 %
Turun ja Porin laani	701 700	716 639	2,2 %	14,7 %	14,4 %
Hameen laani	662 562	688 267	3,9 %	13,9 %	13,8 %
Vaasan laani	430 177	444 624	3,4 %	9,0 %	9,0 %
Oulun laani	414 436	437 414	5,5 %	8,7 %	8,8 %
Kymen laani	345 053	335 466	-2,8 %	7,2 %	6,7 %
Kuopion laani	251 715	256 381	1,9 %	5,3 %	5,2 %
Keski-Suomen laani	242 439	251 206	3,6 %	5,1 %	5,0 %
Mikkelin laani	209 199	208 156	-0,5 %	4,4 %	4,2 %
Lapin laani	195 060	199 973	2,5 %	4,1 %	4,0 %
Pohjois-Karjalan laani	176 612	176 566	-0,0 %	3,7 %	3,5 %
Ahvenanmaan laani	22 608	24 231	7,2 %	0,5 %	0,5 %
Suomi	4 771 292	4 974 383	4,3 %	100,0 %	100,0 %

1980-luvulla Suomessa elettiin vahvan hyvinvointivaltion aikaa. Vuonna 1987 vajaat yhdeksan prosenttia ammatissa toimivista suomalaisista sai toimeentulonsa alkutuotannosta , noin 31 prosenttia jalostuksesta ja noin 58 prosenttia palveluista . Tarkeimpia vientituotteita olivat koneet, laivat ja veneet seka puu ja puunjalostustuotteet. Erityisen tarkea vientituote oli paperi , jonka vienti vuonna 1988 toi Suomelle yli 25 miljardia markkaa ja muodosti lahes 30 prosenttia Suomen koko vientituloista. ^[11]

Heti vuosikymmenen alussa korkealle asettunut raakaoljyn hinta laajensi Suomen idankauppaa, joka perustui edelleen vaihdantaperiaatteeseen. Vuonna 1981 Neuvostoliiton osuus Suomen koko ulkomaankaupasta oli 25 prosenttia. Neuvostoliiton talousvaikeudet alkoivat kuitenkin kohta nakya kehitysta uhkaavina. Kun oljyn hinta laski, myos Neuvostoliiton kanssa kaytava kauppa supistui 1980-luvun puolivalista lahtien. ^[13]

Suomen suurimmat yritykset olivat vuonna 1980 enimmakseen kotimarkkinoilla toimivia, karjessa Neste ja seuraavana kauppajatti Kesko kaksi ja puoli kertaa suurempana kuin suurin teollisuusyhtio Valmet . Vuosikymmenen puolivalissa Neste oli kasvattanut etumatkaansa, mutta kymmenen suurimman yrityksen joukossa oli nelja kotimarkkinoiden tukkukauppaa: Kesko, Eka , SOK ja Hankkija . ^[14] Viela vuosikymmenen lopullakin puolet kymmenesta suurimmasta yrityksesta oli kotimarkkinayrityksia, mutta mukana oli Nesteen lisaksi jo toinenkin kansainvalistymisen aloittanut yritys, Kemira . Suomalaisyritysten kesken tehdyista fuusioista huolimatta metsateollisuusyhtiot pysyivat melko pienina, ja monialayhtio Nokia kasvoi vuosikymmenen mittaan yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin suurin metsayhtio Kymmene . ^[15]

Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen. Merkittava syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen pankki vapautti luoton hakemisen vuonna 1986 ^[16] ja tama johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myos pankkien luotonanto yksityishenkiloille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillaan yli 100 % vuodessa. ^[17] Nama seikat johtivat kansantaloudessa olleen rahamaaran voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteisto- ja porssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Kuvaava esimerkki nousukaudesta ja hyvinvointivaltion kulta-ajasta on vuosikymmenen lopun keskustelu valtion tukemista ” seksilomista ”.

Nousukausi paattyi 1990-luvun alkupuolen voimakkaaseen lamaan , jonka tarkeimpia syita olivat markkinoiden vapautumisesta lopulta aiheutuneet tappiot pankeille ja sijoitusliikkeille seka Neuvostoliiton kanssa kaydyn clearing-kaupan loppuminen vuosikymmenen vaihtuessa. 1980-luvun ylikuumenemisesta seuranneen laman puinti jatkui aina pankkikriisien kautta noin vuoteen 1998 asti.

Suurimpia valtioenemmistoisia osakeyhtioita vuonna 1988 olivat muun muassa Enso-Gutzeit , Outokumpu , Rautaruukki , Imatran Voima , Neste ja Kemira . ^[11]

Merkittavia vuosikymmenen talousvaikuttajia olivat muun muassa Suomen Pankin paajohtaja Rolf Kullberg , merkittavat elinkeinoelaman vaikuttajat Jaakko Lassila ja Matti Pekkanen seka pankkiiri ja investointikonsultti Jukka Keitele .

Pankki - ja luottokortit yleistyivat Suomessa voimakkaasti 1980-luvulla. Pankkiautomaatit yleistyivat vauhdilla, minka myota monia pankkikonttoreita karsittiin.

Suomen bruttokansantuotteen vuosimuutos 1980-luvulla: ^[18]

	1980	1981	1982	1983	1984	1985	1986	1987	1988	1989
Bkt:n volyymin muutos edellisvuodesta	5,7	1,3	3,1	3,1	3,2	3,5	2,7	3,6	5,2	5,1

Koko vuosikymmenen bruttokansantuote oli noin 1,06 biljoonaa euroa (viitevuoden 2010 hintoihin). Lukema on noin 17 prosenttia matalampi kuin seuraavan vuosikymmenen bruttokansantuote ja 40 prosenttia matalampi kuin 2000-luvun ensimmaisen vuosikymmenen bruttokansantuote. Huippuvuonna 1989 bruttokansantuote oli noin 125 miljardia euroa (viitevuoden 2010 hintoihin), eli noin 43 prosenttia korkeampi kuin vuoden 1979 bruttokansantuote. ^[19]

Markka oli pieni, epavakaa ja keinottelulle altis valuutta. Inflaatio nakersi sen arvoa etenkin vuosikymmenen alussa. Suomessa ei ole mitattu yli kymmenen prosentin vuosi-inflaatiota sitten vuoden 1981. ^[20]

	1980	1981	1982	1983	1984	1985	1986	1987	1988	1989
Kuluttajahintaindeksin vuosimuutos	11,6	12,0	9,3	8,4	7,1	5,9	3,6	3,7	5,1	6,6

Hyvasta taloustilanteesta huolimatta Suomessa tapahtui 1980-luvulla myos useita talousskandaaleja. Kasinotalous -sanasta on tullut paheksuva nimitys 1980-luvulle tyypilliselle lainarahalla ja sijoittamisella rikastumiselle. Se loi uusia mahdollisuuksia talousrikollisille. Lainoja otettiin usein talousrikollisten poytalaatikkofirmojen nimiin, seka vakuuksia yliarvioitettiin esimerkiksi vaarentamalla asiakirjoja. Keskella vuosikymmenta vapautuneiden markkinoiden toiminta johti lopulta lopulta suuriin tappioihin pankeille ja sijoitusliikkeille, seka edesauttoi vahvasti Suomen syoksymista lamaan 1990-luvun alussa. 1980-luvun talousskandaaleja ovat:

• Noppa-juttu : Sulo Aittoniemi , Pekka Paavola , Kalevi Sassi
• VS-yhtioiden konkurssi (konkurssihetkella VS-Groupin velat olivat miljoona markkaa ja varat 56 miljoonaa markkaa)
• Naurissaaren lahjusjupakka : Ilkka Hakalehto , Pekka Saarnio , Jouko Helin
• Uotin veljekset: Kari ja Jussi Uoti
• Kouri-kaupat : Pentti Kouri , Peter Fryckman , Kai Makela , Taito Tuunanen , Jaakko Lassila .

Rikollisuus yleistyi jonkin verran: rikoslakia vastaan tehtyja rikoksia kirjattiin vuonna 1983 noin 255 000 ja vuonna 1988 noin 334 000. Tahallisia henkirikoksia tilastoitiin vuosittain 114?149, eli suunnilleen saman verran kuin 1970-, 1990- ja 2000-luvulla. ^[11]

Tunnettuja vuosikymmenen rikostapauksia ovat muun muassa Dragsfjardin myrkkyskandaali 1982, Mikkelin panttivankidraama 1986, Raumanmeren koulusurmat 1989 seka Jammu Siltavuoren tekema kahden lapsen murha 1989.

Virolaiset Raivo Roosna ja Aleks Lepajoe ryostivat huhtikuussa 1985 Tillanderin kultasepanliikkeen Helsingin keskustassa ja Helsingin Osakepankin Kapylan konttorin. Ryostot herattivat huomiota royhkeydellaan. Roosna ja Lepajoe jaivat kiinni vain muutamaa paivaa myohemmin ja heidat tuomittiin yli seitseman vuoden vankeuteen. Sen sijaan lahes 1,5 miljoonan markan arvoinen Tillanderin ryostosaalis jai kateisiin. Roosna ja Lepajoe olivat vuotta aiemmin kevaalla 1984 loikanneet Neuvosto-Virosta Suomen kautta Ruotsiin. ^[21]

Ruotsin paaministerin Olof Palmen murha helmikuun lopussa 1986 johti turvallisuusilmapiirin nopeaan muutokseen myos Suomessa. Turvavartioinnin kysynta lisaantyi, ja Suojelupoliisin resursseja lisattiin paaministeri Kalevi Sorsalle tulleiden tappouhkausten vuoksi. ^[22]

Yleisradion paajohtajalle Sakari Kiurulle osoitettu kirjepommi rajahti hanen sihteerinsa kasissa taman avatessa postia Ylen toimitalossa Helsingin Kesakadulla kesakuussa 1986. Sihteeri loukkaantui rajahdyksessa lievasti. Pommin lahettajaa ei koskaan saatu selville. ^[23]

Suomen ensimmainen ja ainoa metro, Helsingin metro , avattiin kesalla 1982. Aluksi metrolinja ulottui Rautatientorilta Itakeskukseen , mutta vuosikymmenen lopulla linjan lansipaa sijaitsi Kampissa ja itapaa Mellunmaessa .

Rautateiden sahkoistysprojekti eteni: vuosikymmenen loppuun mennessa sahkojunilla paasi Helsingista Ouluun , Kuopioon ja Joensuuhun . Sahkoistetyn rataverkon pituus nousi vuoden 1980 alle tuhannesta kilometrista vuoden 1989 1 636 kilometriin. Vuosikymmenen lopulla noin 28 prosenttia Suomen rautateista oli sahkoistetty. Silloin siniset pikajunavaunut korvasivat viimeisetkin puuvaunut , ja lattahatut lopettivat saannollisen matkustajaliikenteen.

Vuosikymmenen aikana karsittiin junaliikennetta useilla vahaliikenteisilla rataosuuksilla. Henkiloliikenne Haapamaki?Pori-radalla lopetettiin vuonna 1981, ja radan osuudet Porin Ruosniemesta Kankaanpaahan seka Haapamaelta Kihnion Aitonevalle poistettiin kokonaan kaytosta vuonna 1985. ^[24] Vuonna 1983 lopetettiin henkilojunaliikenne Hyvinkaa?Karjaa-radalla ^[25] , vuonna 1987 Jyvaskyla?Haapajarvi-radalla Jyvaskylan ja Aanekosken valilla ^[26] seka vuonna 1988 Rauman radalla . ^[27] Junaliikenne Kristiinankaupungin radalla lopetettiin kokonaan vuonna 1982. ^[28]

Pitkaan valmisteltu uusi tieliikennelaki sita taydentavine asetuksineen astui voimaan huhtikuun alussa 1982, ja se korvasi vuodelta 1957 olleen vanhan lain. ^[29]

Nousukausi nakyi henkiloautojen ensirekisteroinneissa, joita tilastoitiin yhteensa lahes 1,4 miljoonaa eli huomattavasti enemman kuin 1970- ja 1990-luvuilla. Rahamarkkinoiden vapauduttua 1980-luvun jalkipuoliskolla rekisteroitiin enemman henkiloautoja kuin alussa. Rekisteroidyimpia henkiloautomalleja olivat muun muassa Nissan Sunny , Toyota Corolla ja Lada 1200 . Henkilo-, paketti - ja muiden autojen yhteenlaskettu lukumaara nousi 1,4 miljoonasta yli kahteen miljoonaan. Suhteellisesti eniten lisaantyi paketti- ja erikoisautojen lukumaara. Rekisterissa olevien henkiloautojen kokonaismaara ylitti 1,5 miljoonan rajan vuonna 1985. ^[30] 1980-luvun alussa rekisterissa olevien henkiloautojen keski-ika oli noin seitseman vuotta, mista se nousi vuosikymmenen lopun kahdeksaan vuoteen. ^[31]

1980-luvun mittaan voimistui ajattelu, jonka mukaan auto ei ollut vain kulkuvaline, jolla paasi luotettavasti paikasta A paikkaan B, vaan myos omistajansa kayntikortti. Voimakkaimmin leimautui BMW , joka miellettin juppiautoksi. Turbo-Saab haluttiin nahda muista piittaamattoman oykkarin ajopelina ja Lada lippalakkimiehen autona. Vuosikymmenen loppuvuosina rekieteroitiin ennatysmaara kalliita ja eksoottisia automerkkeja, jollaisia olivat Alfa Romeo , Lancia ja Porsche . Yksittaiskappaleina rekisteriin ilmaantui muutama huippukallis Lotus , Maserati , Rolls Royce ja T?aika . Vuonna 1989 uusia henkiloautoja rekisteroitiin Suomessa kaikkien aikojen ennatysmaara, 176 771 kappaletta. ^[32]

Autojen ostajakunnan rakenne muuttui vuosikymmenen aikana siten, etta yha useampi henkiloauto ostettiin yritysten nimiin ja niita kaytettiin tyosuhdeautoina. Tyonantaja saattoi vahentaa autosta aiheutuvat poistot verotuksessa ja saastaa sosiaalikuluissa verrattuna siihen, etta vastaava palkka olisi maksettu rahana. Esimerkiksi vuonna 1985 joka kolmannen uuden henkiloauton ostajana oli yritys. ^[33]

Yleisimmat autojen valmistusmaat olivat Japani , Saksan liittotasavalta ja Neuvostoliitto . Nissan /Datsun, Toyota ja Lada olivat suosittuja automerkkeja lapi vuosikymmenen. Eritoten Toyota, Opel , Volkswagen ja Ford kasvattivat suosiotaan, Fiatin ja Saabin suosiot sen sijaan laskivat. ^{[11] [34] [35] [36]} Takavetoinen Lada eri versioina oli vuosina 1981?1984 Suomen eniten myyty automalli. ^[37] Fiatin osuus Suomen henkiloautokannasta suorastaan romahti vuosikymmenen aikana kymmenesta prosentista 5,3 prosenttiin. ^[38] Vuonna 1979 alkanut Talbot -henkiloautojen tuotanto Uudenkaupungin autotehtaalla Saabin rinnalla paattyi vuonna 1985. Talboteja ehti valmistua liki 32 000 autoa, jotka kaikki markkinoitiin kotimaahan. ^[39]

Vuosikymmenen aikana Suomeen tulleita uusia automerkkeja olivat japanilaiset Subaru ja Suzuki . Samoin japanilainen Daihatsu , joka oli yrittanyt maihinnousua vuonna 1968, teki paluun Suomeen vuosikymmenen alussa. ^[40] Aiempina vuosikymmenina yleisen Moskvit?in suosio hiipui ja merkki poistui markkinoilta vuosikymmenen lopulla. Saman kohtalon kokivat aiemmin yleiset brittilaiset merkit Austin , Morris , Hillman ja Vauxhall jo vuosikymmenen ensimmaisella puoliskolla. ^[41] Itasaksalaista Wartburgia , joka oli markkinoiden viimeinen kaksitahtimoottorilla varustettu automerkki, rekisteroitiin viela vuosikymmenen alussa enemman kuin esimerkiksi Audia , Citroenia ja Renaultia , mutta vuonna 1989 enaa vain reilut sata autoa. ^[42] Volkswagen Kuplaa , jonka maahantuonti oli paattynyt vuonna 1975, oli 1980-luvun alussa rekisterissa viela noin 75 000 autoa, mika merkitsi, etta yli puolet kaikista Suomeen tuoduista Kuplista oli yha liikenteessa. Maara oli enemman kuin kaikkia ranskalaisia automerkkeja Peugeotia , Citroenia, Renaultia ja Simcaa yhteensa. ^[43]

Kuorma-autojen maara Suomessa oli suurimmillaan 1980-luvun puolivalissa. Vuonna 1984 rekisterissa oli 52 622 kuorma-autoa, ja suosituimmat merkit olivat Volvo , Scania , Mercedes-Benz , Sisu ja Ford. ^[44]

Linja-autoliikenteessa matkustajamaarien pitkaaikainen lasku jatkui 1980-luvun aikana. Linja-autoliiton mukaan 45 prosenttia maaseudun vakiovuoroista oli vuonna 1986 kannattamattomia. ^[45] Kato iski myos pikavuoroihin, joiden matkustajamaarat laskivat vuosina 1985?1989 jopa 25 prosenttia. ^[46]

Moottoriteiden rakentaminen Suomeen oli ollut kaytannossa pysahdyksissa vuoden 1973 oljykriisin jalkeen. 1980-luvun alussa suurin osa Suomen moottoriteista sijaitsi Helsingin, Tampereen ja Turun laheisyydessa, ja ne oli rakennettu ensisijaisesti purkamaan kaupunkien sisaantulo- ja ulosmenovaylien ruuhkia. Hyvan taloustilanteen aikana 1980-luvun puolivalissa otettiin uudelleen esille 10?15 vuotta jaissa olleet moottoritiehankkeet. Ensimmaisena aloitettiin pahoin ruuhkautuneen valtatie 3 :n muuttaminen moottoritieksi Vantaalla Keha III :n ja Keimolan valilla vuonna 1985. ^[47]

Lossien korvaaminen silloilla eteni vahitellen. Vuonna 1981 Suomen yleisilla teilla oli 93 lossia, jotka kaikki olivat moottorivetoisia. Vuosikymmenen alussa Tie- ja vesirakennuslaitos asetti tavoitteeksi viiden lossipaikan korvaamisen sillalla vuosittain. Vuonna 1997 losseja oli Suomessa kuitenkin viela 60, mika osoitti, etta tavoite lossien vahentamiseksi ei ollut toteutunut. ^[48]

Suomen ja Ruotsin valista laivaliikennetta palvelivat muun muassa Viking Linen autolautat Sally ja Song seka Silja Linen autolautat Silvia Regina ja Finlandia . Matkustajavirrat Viroon olivat huomattavasti pienemmat kuin 2000-luvulla, silla Viro kuului viela Neuvostoliitolle ja siella vierailu vaati viisumin. Helsingin ja Tallinnan valilla kulki M/S Georg Ots .

Lentoliikenteen matkustajamaarat tuplaantuivat 1980-luvulla: vuonna 1980 Suomen lentoasemien matkustajamaara oli noin 5,1 miljoonaa ja vuonna 1989 jopa 10,1 miljoonaa. Kotimaanlentojen matkustajamaarat lisaantyivat noin 50 prosenttia ja ulkomaanlentojen matkustajamaarat lahes kolminkertaistuivat. Matkustajalentoliikenteen kokonaissuorite vuonna 1987 oli 773 miljoonaa henkilokilometria, mika oli yli kaksi kertaa enemman kuin vuonna 1977. ^[36] Yhteydet Aasian maihin paranivat: Finnair aloitti suorat lennot Helsinki-Vantaalta Tokioon 1983 ja Pekingiin 1988.

Neuvostoliittolainen ohjus oli joulun alla 1987 vahalla tormata Finnairin matkustajakoneeseen sen lennolla Tokiosta Helsinkiin, kun kone oli Huippuvuorten ylla. Tapaus pysyi salaisuutena syyskuuhun 2014 saakka, jolloin Helsingin Sanomat julkaisi siita laajan artikkelin. ^[49]

1980-luvun lopulla liikenteen aiheuttamat raskasmetalli- ja typenoksidipaastot olivat huipussaan, ja bensiini oli viela paaosin lyijypitoista . Lyijyttoman bensiinin myynti Suomessa alkoi vuonna 1989. ^[50]

1970-luvun liikenneturvallisuuden nopean myonteisen kehityksen jalkeen tieliikennekuolemat ja -loukkaantumiset lisaantyivat jalleen huolestuttavasti 1980-luvulla. 1980-luvun aikana liikennekuolemien vuosittainen maara nousi noin 550:sta 700:n tietamille. Loukkaantumisia vuosikymmenen alussa oli vuodessa noin 9 000 ja lopussa noin 12 000. ^[11] Syyna tahan pidettiin yleisen valinpitamattomyyden lisaantymista. ^[51] Presidentti Mauno Koivisto ilmaisi vuoden 1987 uudenvuodenpuheessaan huolestumisensa vastuuttomuuden lisaantymisesta tieliikenteessa ja vaati kovempia toimia rattijuoppoutta vastaan. ^[52]

Vuoden 1982 tieliikennelain nojalla suojakyparan kaytto tuli pakolliseksi moottoripyorailijoiden lisaksi myos mopoilijoille. Samoin valojen kaytto moottoriajoneuvoissa kaikkina vuorokaudenaikoina saasta riippumatta tuli pakolliseksi. ^[53] Turvavyot tulivat pakolliseksi varusteeksi uusien henkiloautojen takaistuimelle vuonna 1981, ja niiden kaytto henkiloauton takaistuimella tuli pakolliseksi vuonna 1987. ^[54]

Kahdeksankymmentaluvun nousukauden aikana Suomen arkkitehtuuri kehittyi entista monimuotoisemmaksi, ja postmodernismi kukoisti vahvana. Tunnusomaista ajan postmodernille arkkitehtuurille oli materialismi, koristeellisuus ja monumentaalisuus. Myos regionalismi eli paikan hengen kunnioittaminen nakyi 1980-luvun arkkitehtuurissa. Arkadit , kulmatornit ja maamerkit palasivat katukuvaan. Suomeen nousi useita moderneja, varsin persoonallisen nakoisia rakennuksia, kuten Jyvaskylan kaupunginteatteri (1982), Kuusankoskitalo (1985), Tampereen kaupungin paakirjasto (1986), Itakeskuksen maamerkki (1987), Mikkelin Mikaeli (1988), Espoon kulttuurikeskus (1989) ja tiedekeskus Heureka (1989).

Kauppakeskukset , joissa suurin osa liiketiloista avautuu sisatiloihin, olivat 1980-luvulla viela uudehko asia Suomessa. 1980-luvulla valmistuneita ”uuden ajan kauppakeskuksia” ovat paakaupunkiseudulla ainakin Itiksen lantisin osa Pasaasi (1984), Forum (1985), Galleria (1985), Malmintori (1987), Espoontori (1987) ja Isomyyri (1987). Paakaupunkiseudun ulkopuolella avattiin Lappeenrannan IsoKristiina (1987), Tampereen Koskikeskus (1988), Turun Hansakortteli (1988) ja Porin Bepop (1989).

Asuinkerrostalojen rakentaminen oli laskenut verrattuna 1970-lukuun, kun taas omakotitalojen ja varsinkin rivitalojen rakentaminen oli yleistynyt. Vuosittain rakennettiin keskimaarin noin 800 kerrostaloa, noin 2 600 rivi- tai paritaloa ja noin 15 000 omakotitaloa. ^[11] 1980-luvun puolivalista lahtien on rakennettu yleensa huomattavasti energiaa saastavampia ja asumismukavuudeltaan parempia taloja kuin aiemmin, esimerkiksi talojen seinissa alettiin suosia entista paksumpia lammoneristeita. 1980-luvulla rakennetuissa asuintaloissa oli usein erkkereita , torneja, monimuotoisia katoksia, vinoja seinia ja pyoreita ikkunoita. Erityisesti pastellisavyiset varit, kuten vaaleansininen ja -punainen, olivat ajalle tyypillisia. ^{[55] [56]}

1980-luvun keskeisia arkkitehteja olivat muun muassa Arto Sipinen , Raili ja Reima Pietila , Antti Katajamaki , Sakari Aartelo ja Ilmo Valjakka . Arkkitehtikerho Oulun koulu erikoistui punatiilisiin rakennuksiin.

Arkkitehti Reima Pietila voitti kevaalla 1984 kilpailun Helsingin Meilahteen rakennettavasta uudesta tasavallan presidentin virka-asunnosta . Kilpailuun osallistui yli 200 suomalaista arkkitehtia ja arkkitehtiopiskelijaa. ^[57]

Nousukausi nakyi asuntojen hallintaperusteiden muutoksissa. Vuonna 1980 noin 63 prosenttia asuntokunnista oli omistusasuntoja , 21,5 prosenttia vuokra-asuntoja ja 8,6 prosenttia tyosuhdeasuntoja . Kahdeksan vuotta myohemmin omistusasuntoja oli noin 72 prosenttia, vuokra-asuntoja 20 prosenttia ja tyosuhdeasuntoja viitisen prosenttia.

Asunnon keskikoko vuonna 1988 oli 73,8 neliometria, ja yleisin huoneluku oli kolme tai nelja huonetta. Vuonna 1980 vesijohto ja viemari oli noin 90 prosentissa asunnoista ja vuonna 1988 noin 95 prosentissa. Vesivessa oli vuonna 1980 noin 84 prosentissa ja vuonna 1988 noin 92 prosentissa asunnoista. Kylpy- tai suihkuhuone oli vuonna 1980 noin 68 prosentissa ja vuonna 1988 yli 86 prosentissa asunnoista. Keskuslammitys oli vuonna 1980 noin 80 prosentissa ja vuonna 1988 noin 88 prosentissa asunnoista. ^[11] Jaakaappi oli 1980-luvun puolessa valissa lahes kaikissa asunnoissa, automaattinen pesukone noin kahdessa taloudessa kolmesta ja astianpesukone on joka kuudennessa asunnossa.

1980-luvun sisustusilmioita olivat esimerkiksi pastellisavyt, tammiparketti, mustat tai valkeat nahkasohvat, lasiset sohvapoydat, lasivitriinit, palapeilit, saleikot, seinille ripustettavat koristeviuhkat, halogeenivalaisimet ja kristallikruunut . Juppikulttuuri ja ulkoisen muodon korostus toi koteihin myos kuntolaitteet. Viherkasvit olivat hyvin suosittuja, varsinkin saniainen . Todellinen 1980-luvun villitys olivat vesisangyt , joita pidettiin niin mukavina ja ergonomisina. Myohemmin tulivat keskikovat vaahtomuovipatjat ja joustinpatjat, jotka syrjayttivat vesisangyt lahes taysin. ^{[58] [59] [60] [61]}

Vuonna 1985 lahes jokaisessa kotitaloudessa oli jaakaappi ja polynimuri . Edellisen omisti 96 ja jalkimmaisen 93 prosenttia kottalouksista. Pyykinpesukone oli 67 ja pakastin 70 prosentilla kotitalouksista. Sen sijaan astianpesukone oli vahemmassa kuin joka viidennessa taloudessa (17 %). ^[62]

1980-luvun alussa matkapuhelimet olivat viela hyvin harvinaisia, mutta ne alkoivat hitaasti yleistya vuosikymmenen jalkipuoliskolla. Vuosikymmenen lopulla Suomessa oli noin 200 000 matkapuhelinliittymaa. Lankapuhelinliittymien maara nousi vuosikymmenen alun vajaasta kahdesta miljoonasta vuosikymmenen lopun 2,6 miljoonaan. ^[63] Monien katujen kulmilla oli yleisopuhelimia .

Jo 1970-luvun alussa kaynnistettiin autoradiopuhelinverkko . Se oli Suomen ensimmainen julkinen matkapuhelinverkko, mutta tukiasemasolujen valilla siirtyminen ei toiminut viela automaattisesti. Verkon rinnalle kaynnistettiin automatisoitu NMT -matkapuhelinverkko maaliskuussa 1982. ^[64] Tuolloin myos Nokian ja Saloran yhteisyritys Mobira julkaisi ensimmaisen NMT-puhelimensa, Mobira Senatorin . Ensimmaiset Mobiran puhelimet olivat huomattavan kookkaita, kannettavia autoradiopuhelimia. Vuonna 1985 ilmestyi Mobiran ensimmainen kasipuhelin, Mobira Cityman 450 , ja sita seurasi pari vuotta myohemmin Mobira Cityman 900 . GSM -tekniikka ja tekstiviestit tulivat vasta 1990-luvulla.

Posti- ja telelaitoksella oli viela valtakunnallinen monopoli tele- ja kirjeliikenteen hoitamiseen.

Ensimmaiset kotitietokoneet tulivat myyntiin 1980-luvun alussa. Ajan suosikki oli Commodore 64 , jonka myynti Suomessa ylitti muun maailman asukaslukuun verrattuna. ^[65] Koneen suomenkielisia lempinimia ovat muun muassa kuusnelonen , kuuslankku , kuusnepa ja ceekuusnelonen . Jokakodinlaitteita tietokoneista tuli vasta 2000-luvulla. Merkittava 1980-luvun IT-alan asiantuntija oli Harri Hursti , joka nousi julkisuuteen jo teininerona.

1980-luvun uudissanoja tai vuosikymmenen aikana runsaasti tiedotusvalineissa kaytettyja sanoja:

Yhdysvaltalainen evankelista Billy Graham vieraili Suomessa elokuussa 1987 ja esiintyi Helsingin Olympiastadionilla jarjestetyn Missio Helsinki -tapahtuman paapuhujana. Grahamin pitamiin puhetilaisuuksiin osallistui kuuden paivan aikana yhteensa noin 183 000 kuulijaa. ^[86]

Suomen evankelisluterilaisen kirkon uusi virsikirja otettiin kayttoon ensimmaisena adventtisunnuntaina 1987. Se korvasi vuodelta 1938 olleen edeliisen virsikirjan. ^[87]

Pitkaan kiistelty naispappeus toteutui Suomessa, kun evankelisluterilaiseen kirkon kirkolliskokous hyvaksyi sita koskevan lainmuutoksen marraskuussa 1986. ^[88] Ensimmaiset 94 naisteologia vihittiin papeiksi seitseman eri hiippakunnan tuomiokirkoissa maaliskuussa 1988. Samalla nelja muissa Pohjoismaissa jo papeiksi vihittya naista sai papin oikeudet Suomessa. ^[89] Oulun hiippakunnan naisteologit vihittiin papeiksi hiippakunnan ulkopuolella, koska Oulun piispa Olavi Rimpilainen vastusti naispappeutta. ^[90] Ensimmainen suomalainen naiskirkkoherra nimitettiin virkaansa elokuussa 1988, jolloin Sirkka-Liisa Enqvistista tuli Lemlandin ja Lumparlandin yhteisen seurakunnan kirkkoherra. ^[91]

Yhdysvaltalaisen L. Ron Hubbardin perustama skientologia rantautui Suomeen 1980-luvun alussa. Suomen skientologiakirkko merkittiin yhdistysrekisteriin vuonna 1983. Tavallisia suomalaisia skientologiakirkko lahestyi jakamalla postiluukuista Persoonallisuustesti-nimista kaavaketta. Liikkeen kannatus jai Suomessa vahaiseksi paljolti sen saaman kielteisen julkisuuden vuoksi. ^[92]

1980-luvun nousukausi nakyi suomalaisessa kirjallisuudessa. Vuosikymmenen johtava satiirikko oli Erno Paasilinna , joka kasitteli kirjoissaan demokratiaa, valtaa, tiedonvalitysta, armeijaa ja luonnonsuojelua. Edelleen julkaistiin monia suomalaista identiteettia ja kotoisia elamankuvauksia kasittelevia teoksia, kuten Antti Tuurin Pohjanmaa -sarja, Kalle Paatalon Iijoki -kirjat seka Laila Hietamiehen Kannas - ja Laatokka -sarjat. Tuhlailukohujenkin keskella kylpenyt Ilkka Kylavaara tunnettiin useita humoristista teoksista.

Vuosikymmenen kirjallisuudesta erottuu selvasti niin sanottu pahan koulukunta, joka puhuu samalla varahtamattomalla aanella niin hyvasta kuin pahasta. Tallaisia kirjailijoita ovat muun muassa Annika Idstrom ja Esa Sariola . Illuusioton ja pessimistinenkin elamannakemys olivat tyypillisia usealle nuoremman polven kirjailijalle, kuten Juha Seppala ja Rosa Liksom . Anna-Leena Harkonen aloitti uransa pojan nakokulmasta kerrotulla romaanilla Harantappoase (1984).

Tunnustuskirjallisuudessa Henrik Tikkasen ja Christer Kihlmanin rinnalle nousi Teuvo Saavalainen , jonka paateos lienee Ja poika vaikenee (1984). Arto Paasilinnan huippusuosittuja humoristisia veijariromaaneja myytiin yli miljoona kappaletta. Matti Yrjana Joensuu kirjoitti useita yhteiskunnallista tilannetta havainnoivia rikosromaaneja. Dekkareiden ja tieteiskirjojen suosio kasvoi, mutta Leena Krohnin edustama fantasia oli viela varsin tuntematon kirjallisuudenlaji.

1980-lukuun liitetaan myos perinteisten romaanimuodon ilmaisumuotojen kyseenalaistaminen ja uusien romaanimuotojen kokeilu, joka ilmenee esimerkiksi Matti Pulkkisen teoksessa Romaanihenkilon kuolema (1985). Olli Jalosen romaani Hotelli elaville (1983) esittelee synkan tulevaisuuden utopian .

Filosofi Esa Saarinen tunnettiin 1980-luvulla ”punktohtorina” ^[93] , kun han oli kirjoittanut yhdessa Jan Blomstedtin kanssa kirjan Punk-Akatemia . Hanen julkisuusuransa jatkui muiden kirjojen tukemana: M. A. Nummisen kanssa kirjoitettu Terassinfonia (1981), Epaihmisen aani (1984) ja Erektio Albertinkadulla (1988). Saarinen palkittiin opetusansioistaan Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnolla.

1980-luvulla havaittiin nasevimpien runotekstien syntyneen rockmuusikoiden, kuten Juice Leskisen ja Tuomari Nurmion kynasta. Vahvoja lyriikan edustajia olivat useat jo alansa konkariksi nousseet runoilijat, kuten Bo Carpelan ja Gosta Agren . Uusia runoilijoita olivat muun muassa luontorunoihin erikoistunut Sirkka Turkka ja naisen elamasta rempseasti kirjoittanut Arja Tiainen .

Suomenruotsalaisessa kirjallisuussa romaanit valtasivat alaa. Perinteisen, nakokulmaltaan kapeahkon psykologisen romaanin rinnalle tulivat laajat, realistiset romaanit. Tunnettuja 1980-luvun suomenruotsalaisia kirjailijoita olivat muun muassa Fredrik Lang , Johan Bargum ja Ulla-Lena Lundberg . Myos Monika Fagerholm ja Kjell Westo aloittivat uransa 1980-luvulla, joista jalkimmainen debytoi runoilijana ja ryhtyi romaanikirjailijaksi 1990-luvulla. ^[94]

Finlandia-palkintoja on jaettu vuodesta 1984 lahtien, ja 1980-luvulla palkinnon ovat voittaneet seuraavat suomalaiset teokset:

• Yksinaisyys ja uhma ( Erno Paasilinna , 1984)
• Far och son , suom. Isa ja poika ( Jorn Donner , 1985)
• Tule takaisin, pikku Sheba ( Sirkka Turkka , 1986)
• Sukupolveni unta ( Helvi Hamalainen , 1987)
• Jar , suom. Taal ( Gosta Agren , 1988)
• Samurai nukkuu ( Markku Envall , 1989).

1980-luvun teatterissa nakyivat selvasti poliittisen tilanteen murrokset, kulttuuri-vasemmistolaisuuden kriisiytyminen ja ajan elamantavat. Kokonaisen sukupolven marxilais-leninilaiset vahanuket ja neuvostotaiteen ihailu voitiin yhdelta istumalta nauraa ironialla kumoon. Teatterialalla tapahtui vapautumista niin kaupallisen toiminnan suuntaan kuin vaihtoehtoisten esteettisten ratkaisujen suuntaan. Ala moninaistui ja koki uusia kokeiluja. Ajalle tyypillisia olivat dramaturgia , pyrkiminen yksilolliseen taidekieleen seka kauniisti ja hienovaraisesti lavastettu, kansanomainen musiikkiteatteri. Teatterialan rikastumiseen vaikutti myos yhteiskunnan suvaitsevuuden lisaantyminen, mika nosti uudeksi teemaksi esimerkiksi homoseksuaalisuuden . ^[95]

Naisten tekema teatteri nousi keskeiseksi teemaksi, ja naisten nakokulma ja esittamisen tapa ei ollut enaa miesten maarittelemaa kuten usein aiemmin. Esimerkiksi Ritva Siikalan vuonna 1988 perustama Raivoisat Ruusut edusti uudenlaista naisteatteria.

Pitkaan tilanahtaudesta karsinyt Tampereen Tyovaen Teatteri sai alkuvuodesta 1985 uuden teatteritalon, mika vahvisti entisestaan Tampereen asemaa yhtena Suomen keskeisista teatterikaupungeista. ^[96]

Jukka Kajava oli 1980-luvulla arvostettu teatteriohjaaja ja -kriitikko, joka tunnettiin myos lastenkulttuurin puolestapuhujana. Naytelmakirjailija Jouko Turkka tunnettiin teatteriestetiikan suunnannayttajana. Hanen teoksiaan ovat esimerkiksi Tuhat ja yksi yota (1983), Hypnoosi (1985) ja Lihaa ja rakkautta (1986). Toinen ajan keskeinen naytelmakirjailija on Jussi Parviainen , jonka kynasta on peraisin esimerkiksi Jumalan rakastaja (1984) seka Akka (1987). Kansanomaista musiikkiteatteria edustaa Yrjo Juhani Renvallin Paivansade, mina ja Menninkainen (1983), joka on naytelma Reino Helismaan ja Tapio Rautavaaran suhteista.

Teatterin alalta muistetaan myos jumalan teatteri , joka shokeerasi kansaa muun muassa heittelemalla ulosteita katsojien paalle Pohjoisilla teatteripaivilla Oulussa tammikuussa 1987. Esityksen jarjestaneet Teatterikorkeakoulun nelja opiskelijaa tuomittiin ehdolliseen vankeuteen, sakkoihin ja korvauksiin.

Helsingin Sanomista tuli Pohjoismaiden suurin aamulehti vuonna 1981, kun sen arkilevikki ylitti 400 000 kappaleen rajan. Vuonna 1983 julkaistiin ensimmaista kertaa Helsingin Sanomien aikakauslehtimainen Kuukausiliite . ^[97] HS:n poliittisena pilapiirtajana jo 1950-luvun alusta toiminut, hyvin isanmaallisena henkilona ja suomettumisen vastustajana tunnettu Kari Suomalainen oli vahva mielipidevaikuttaja. ^[98] Niin ikaan iltapaivalehtien suosio ja levikki kasvoi 1980-luvulla. ^[99] Iltalehti perustettiin vuonna 1980 Uuden Suomen iltapaivapainokseksi, ja siita tuli Ilta-Sanomien tarkea kilpailija. Emolehdelle Uudelle Suomelle 1980-luku oli vaikeaa aikaa, ja yhtion 1988 ostanut Aamulehti lakkauttikin sen pari vuotta myohemmin ^[100] .

Poliittisissa piireissa luetuimpiin lehtiin kuului levikiltaan melko vaatimaton vahemmistokommunistien aanenkannattaja Tiedonantaja , koska sen katsottiin valittavan Neuvostoliiton virallisia kannanottoja. Tiedonantaja seurasi tarkoin muiden suomalaisten lehtien ”neuvostovihamielista” kirjoittelua. ^[101]

1980-luvulla perustettuja aikakauslehtia ovat muun muassa tiedelehti Tiede (1980), asumisen lehti Kotivinkki (1982), urbaani lifestyle-lehti Image (1985) seka naistenlehdet Gloria (1987) ja Trendi (1989).

Merkittavia 1980-luvun toimittajia olivat muun muassa Uma Aaltonen , Jukka Kajava , Vesa-Pekka Koljonen , Pertti Pesonen , Heikki Tikkanen ja Raimo Vahtera .

Yleisradion yksinvalta sahkoisessa viestinnassa murtui, kun paikallisradiot kaynnistyivat vuonna 1985. Tama muutti radioilmaisua ja sen saantoja. Tyypillista oli etenkin kielenkayton sopivuuden arviointi. Radiotoimittajista tunnetuimpia olivat muun muassa Maija Dahlgren .

Hallitus myonsi tammikuussa 1985 toimiluvat ensimmaisille 33 paikallisradiolle, joista nelja oli ruotsinkielisia. ^[102] Helsingin ensimmainen paikallisradio, Radio City , aloitti lahetyksensa huhtikuun lopussa 1985. ^[103]

Ennen 1980-lukua uskottiin, etta radion asema viestintavalineena pienenisi totaalisesti television yleistyessa. Nain ei kaynyt, vaan joustavana ja uudistuvana valineena radio pystyi pitamaan pintansa. Uusien viestintavalineiden tulon myota radioyleison maara vaheni selvasti 1980-luvun alussa, mutta vaheneminen tasaantui vuosikymmenen puolivalissa. Vuosikymmenen loppupuolella valtakunnalliset radioasemat tavoittivat yli 60 prosenttia 9?75-vuotiaista suomalaisista. ^[85]

Yleisradion paajohtaja vaihtui vuoden 1980 alussa, jolloin Erkki Raatikainen siirtyi elakkeelle ja hanen seuraajakseen valittiin Sakari Kiuru . Pitkan radiouran tehnyt Yleisradion viihdepaallikko Sauvo Puhtila jai terveyssyista elakkeelle saman vuoden maaliskuun alussa, ja hanen tilalleen tuli Jaakko Salonoja . ^[104] Radion lapsikuoron toiminta paattyi kuoron johtajan Heinz Hofmannin sairastuttua kevaalla 1987. Radion nuorisokuoro oli lopetettu jo kaksi vuotta aiemmin. ^[105] Syyskuussa 1987 Radion sinfoniaorkesteri taytti 60 vuotta ja piti juhlakonsertin uuden ylikapellimestarinsa Jukka-Pekka Sarasteen johdolla. ^[106]

30. marraskuuta 1988 kello 12.15 alkoi Yleisradion toimittajien lakko , jonka aikana Ylen kanavilta kuultiin vain merisaa - ja hatatiedotukset. Lakko kesti kolme viikkoa ja paattyi 21. joulukuuta kello 18.30. Paikallisradiot osoittivat, ettei Yleisradio ollut enaa korvaamaton. ^[107]

Monet pitkaikaiset radio-ohjelmat juhlivat tasavuosikymmenia. Radion aamuhartaus taytti 50 vuotta 7. maaliskuuta 1982. Ensimmaisen hartauden oli pitanyt suorassa lahetyksessa Tampereen hiippakunnan piispa Jaakko Gummerus . Ainoana muutoksena ohjelman puoli vuosisataa kestaneella taipaleella oli, etta 1980-luvulla se lahetettiin nauhoitettuna. Suureksi yleison suosikkiohjelmaksi noussut Luontoilta ehti sadanteen jaksoonsa 30. kesakuuta 1982. Juhlan kunniaksi jakso seka radioitiin etta televisioitiin. ^[108] Jyrki Otilan vetama Viisasten kerho taytti 40 vuotta toukokuussa 1985. Kerhon alkuperaisista jasenista oli juhlahetkella mukana viela Antero Manninen . ^[109] Pitkaikaisin yhtajaksoisesti esitetty musiikkiohjelma Lauantain toivotut levyt saavutti 50 vuoden rajapyykin marraskuussa 1985. Esko Mustonen luovutti Savellahja 22000 -ohjelman vetovastuun Juhani Merikalliolle kevaalla 1986. ^[110] Yhta koytta -yhdistys juhli 10-vuotista taivaltaan joulukuussa 1987. ^[111]

Kantolan perhe sai kevaalla 1983 rinnalleen toisen perhekuunnelmasarjan Matti, Kappu, Eeva ja Eppu , jota kasikirjoitti Eva Illoinen . ^[112] Hieman yli sataan jaksoon ehtineen kuunnelman esittaminen loppui Illoisen kuoltua kesakuun alussa 1987. ^[113] Kesakuun alussa 1984 aloitti Yoradio , jota lahetettiin aluksi elokuun loppuun saakka. Yoradiosta oli tarkoitus tulla ymparivuotinen viiden vuoden koeajan jalkeen. Tunnetuksi tullut Yleisradion New Yorkin -kirjeenvaihtaja Jussi Himanka jai elakkeelle vuoden 1984 alussa. ^[114] Joulukuun lopulla 1985 esitetyn kuunnelman Seuraava sota osassa kuulijoita aikaansaama paniikki heratti huomiota ulkomaita myoten. ^[115]

Monialainen toimittaja Hannu Taanila aloitti syksylla 1989 latinankielisen viikkokatsauksen, joka oli laatuaan ensimmainen maailmassa. Katsaus kuultiin alun perin radion tiede- ja kulttuuritoimituksen tuottamassa Tieteen stiiknafuulia -makasiiniohjelmassa. Sittemmin Nuntii Latini -viikkokatsauksia toteuttivat Jyvaskylan yliopiston latinan professori Tuomo Pekkanen ja Helsingin yliopiston latinan dosentti Reijo Pitkaranta . ^[116]

Televisio-ohjelmien katsomiseen tarvittiin erityinen televisiolupa , ja erikseen olivat mustavalko- ja variluvat. Varilupien lukumaara ohitti mustavalkolupien maaran heti 1980-luvun alussa. Miljoonas varitelevisiolupa lunastettiin vuonna 1982. Vuonna 1989 televisiolupia oli kaikkiaan hieman alle 1,9 miljoonaa (hieman alle 380 lupaa tuhatta asukasta kohti), joista ylivoimaisesti suurin osa ? runsaat 1,73 miljoonaa ? oli varilupia. ^[117] Vuonna 1989 mustavalkoluvan hinta oli 478 markkaa ja variluvan 832 markkaa. ^[118]

Yleisradion kanavien ( TV1 ja TV2 ) ohelle tuli Kolmoskanava , jonka lahetykset alkoivat 1986. Tata ennen Mainostelevisio esitti ohjelmistoaan Yleisradion televisiokanavilla. Mainostelevisio paasi aloittamaan pitkaan suunnittelemansa Kymmenen uutiset syyskuun alussa 1981. Ruotsinkielisen YLE FST:n (nykyinen Yle Fem ) toiminta alkoi 1988, mutta sen ohjelmaa lahetettiin suomenkielisissa ykkos- ja kakkosverkoissa sille varatuilla ohjelmapaikoilla. Ylen teksti-TV aloitti lokakuussa 1981 ja yleistyi laajemmin vuosikymmenen lopulla.

Vuosina 1988-1989 suomalaisten television katselu koostui suurimmaksi osaksi sarjafilmeista (21 %), uutisista (15 %), asiaohjelmista (11 %), urheilukilpailuista (11 %) ja elokuvista (10 %). ^[11] Varitelevisio yleistyi variluvan kalliimmasta hinnasta huolimatta vauhdilla ja syrjaytti mustavalkotelevision: yli puolella Suomen kotitalouksista oli varitelevisio jo 1980-luvun alkupuolella. ^{[119] [120]}

1980-luvulla esitettiin monia suomalaisia sketsiviihdesarjoja, joista esimerkiksi Velipuolikuu ja Hymyhuulet olivat suosittuja. Nyttemmin Hymyhuulia on pidetty liian rasistisena ja vahemmistoryhmia loukkaavana. Hymyhuulten paatyttya ohjelmakartan paraatipaikan otti helsinkilaisen huumorimusiikkiyhtyeen, Lapinlahden Lintujen , sketsisarja Seitseman kuolemansyntia (1988). Tunnettuja sketsiviihdetaiteilijoita 1980-luvulta ovat muun muassa Pirkka-Pekka Petelius , Aake Kalliala , Timo Eranko , Mikko Kivinen , Kari Kyronseppa ja Seppo Ahti . Myos jo 1960-luvulla aloittaneen Spede Pasasen sketsisarja Spede Shown suosio jatkui, mutta sita esitettiin viimeisen kerran 1987.

Vuosina 1981?1983 esitetty Hukkaputki oli ensimmainen suomalainen poliittinen satiiriohjelma . Sarjaa tekivat muiden muassa Kristiina Halkola , Kari Franck , Erkki Saarela , Leena Uotila ja Jukka Sipila . ^[121]

1980-luvun televisiosarjat olivat usein lyhytikaisia ja kestivat vain yhden tuotantokauden. Vuosikymmenen kotimaisia televisiosarjoja ovat muun muassa hieman Big Brotherin kaltainen Aikapommi , sketsisarjat Soitinmenot ja AWPK ? Alywapaa palokunta , komediasarjat Fakta homma , Huh helletta ja Sisko ja sen veli seka opetusohjelma Kuka mina olen? . 1980-luvun draamasarjoja olivat muun muassa Rauta-aika , Kivisydan , Vihrean kullan maa , Tarkkis ja Tosimiehia . Jouko Turkan ohjaama, Aleksis Kiven klassikkoromaaniin perustuva draamasarja Seitseman veljesta heratti vuosikymmenen lopussa suurta kohua.

Pitkaaikainen, Hannu Karpon toimittama reportaasiohjelma Karpolla on asiaa aloitti vuonna 1983. Avara luonto aloitti esityksensa vuonna 1984 ja jatkuu edelleen. 1980-luvulla aloittaneita visailuohjelmia olivat muun muassa Kymppitonni ja Kolmosvisa seka parisuhdevisailu Napakymppi . Myos jo 1950-luvulta asti esitettya Tupla tai kuitti -visailua esitettiin vuoteen 1987 saakka. Viihdeohjelma Suomalaisia tahtihetkia sisalsi lyhyita, humoristisia kertomuksia suomalaisten arkielamasta ja joskus hieman erikoisista tilanteista. Huippusuosittua, jo 1970-luvun alussa aloittanutta musiikkiohjelmaa Lauantaitansseja esitettiin vuoteen 1985 asti. Vuosikymmenen lopulla 7. hetki kasitteli maailman ajankohtaisia tapahtumia. Uudenlaisena asiaohjelmana aloitti TV2:n Poliisi-TV kevaalla 1989. ^[122]

Tunnettuja 1980-luvun televisiokasvoja olivat muun muassa uutisankkuri Arvi Lind seka juontajat Hantta Krause , Kirsti Pajari , Kari Salmelainen ja Riitta Vaisanen . Vaisanen tunnettiin uraauurtavan suorapuheista juontamistyylistaan ja useista Telvis -palkinnoistaan.

Lastenohjelmista suosituimpia olivat jo edellisella vuosikymmenella TV2:lla aloittanut Pikku Kakkonen seka vuosikymmenen jalkipuoliskolla, jokseenkin samaan aikaan TV1:lla esitetty Puoli kuusi .

• Bergerac
• Berlin Alexanderplatz
• Bill Cosby Show
• Hill Street Blues
• Ihmemies MacGyver
• Maanalainen armeija iskee jalleen
• Perhe on paras
• Safiiri ja Teras
• Tyttokullat
• V (esittaminen Suomen televisiossa lopetettiin kesken sarjan kauhistuttavuuden takia)

1980-luvulle olivat ominaisia upporikkaista suvuista kertovat saippuasarjat, joissa pinta oli usein sisaltoa tarkeampaa. Lajityypin sarjoista Suomessa esitettiin muun muassa seuraavia tuotantoja:

• Colbyt
• Dallas
• Dynastia
• Viinitila Falcon Crest

Kotivideonauhurit yleistyivat voimakkaasti 1980-luvulla. Puhekielessa niista kaytettiin usein video-sanan monikkoa "videot". Betamax -jarjestelma oli kehitetty 1975 ja VHS vuonna 1976. Suomessa niita myytiin 1970-luvun lopulla joitakin tuhansia yksikoita. Lisaksi oli kaytossa 1970-luvun alussa esitelty VCR -jarjestelma, Suomessa niita kaytettiin esimerkiksi oppilaitoksissa. Varsinaisesti videonauhurit yleistyivat 1980-luvulla: vuonna 1986 nauhuri oli joka neljannessa suomalaisessa kotitaloudessa. Betamax ja VHS kilpailivat vuosikymmenen alussa kuluttajien suosiosta, kunnes VHS vei voiton. Puhuttiin jarjestelmasodasta. Philipsin kehittama Video 2000 tuotiin markkinoille 1979 korvaamaan VCR-jarjestelman, mutta sen markkinaosuus jai Suomessa vahaiseksi ja jarjestelma poistui Suomen pienilta markkinoilta jo ennen Betamaxia. ^[123]

Nauhureiden teknologia oli monimutkaista ja alkuun ne olivat lahinna statussymboleita. ^[124] Vuosi vuodelta nauhurit halpenivat ja kuvanlaatu parani, mutta viela 1980-luvun puolivalissa nauhureiden keskihinta oli noin 3 600 markkaa ^[123] (noin 1 150 euroa vuoden 2017 rahanarvon mukaan ^[125] ). Videonauhurin myota ohjelman saattoi katsoa itselleen sopivana ajankohtana; nauhureissa oli myos ajastus, joka kaynnisti nauhoituksen automaattisesti. Televisio-ohjelmia ei juuri pikauusittu 1980-luvulla, joten suosikkielokuvansa uusintaa sai usein odottaa vuosikausia. Kahden televisiokanavan Suomessa riideltiin toisinaan kumpaa kanavaa katsotaan, nauhurit poistivat taman ongelman ainakin periaatteessa. Videonauhat olivat varsin hintavia. Ne olivat uudelleennauhoitettavia, mutta kuvanlaatu huononi kerta kerralta, silla nauhoitusteknologia oli analogista. Elokuvia myos kopioitiin, kuten musiikkitallenteita, mutta kopioiden kuvanlaatu oli viela heikompi kuin alkuperaisnauhan. ^[126]

Videonauhurit toivat mukanaan videovuokraamot . Alkuun vuokrattavia elokuvia oli vahan, mutta syksylla 1986 niita oli jo noin 4 400 nimiketta. Maahantuonti keskittyi neljalle suurelle toimijalle: Esselte, Rautakirja, Musiikki Fazer ja Nordic Video. Elokuvat olivat lahinna toiminnallisia ja yhdysvaltalaista alkuperaa, kuten vuoden 1986 suosituin vuokravideoelokuva Beverly Hills kytta . ^[123]

Videonauhurit katosivat suomalaiskodeista 2000-luvulla digitaalisten toistojarjestelmien myota. ^[126] Ne jattivat kuitenkin jalkensa suomen kieleen: viela 2010-luvulla kuuli puhuttavan ohjelman nauhoittamisesta, vaikka digitaaliset tallennuslaitteet eivat kayta minkaanlaista nauhoittavaa teknologiaa.

Sibelius-Akatemia muuttui elokuun alussa 1980 valtion omistamaksi, yliopistoihin ja korkeakouluhin verrattavaksi oppilaitokseksi eduskunnan edellisvuonna hyvaksyman lain nojalla. ^[127]

Vuotta 1982 vietettiin suomalaisen saveltaiteen juhlavuotena. Perusteena oli, etta tahan vuoteen osui monta tasavuosien viettajaa. Helsingin kaupunginorkesteri ja Sibelius-Akatemia tayttivat sata vuotta, Suomen kansallisbaletti ja Suomen Laulajain ja Soittajain Liitto ( Sulasol ) 60 vuotta seka musiikkilehti Rondo 20 vuotta. ^[128]

Laulaja Mirjam Helinin nimea kantava kansainvalinen laulukilpailu jarjestettiin ensimmaisen kerran elokuussa 1984. ^[129]

Neuvostoliittolaiset, Suomessa konserttimatkalla olleet viulisti Viktoria Mullova ja hanen miesystavansa pianisti Vakhtang Jordania loikkasivat Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin kesalla 1983. Mullovan ja Jordanian mukaan loikkauksen syyt eivat olleet poliittisia, vaan taustalla olivat monien muidenkin taiteilijoiden tielle Neuvostoliitossa asetetut byrokraattiset esteet seka matkustamis- ja konsertointirajoitukset. ^[130]

Huomattavimpia 1980-luvulla kantaesitettyja kotimaisia oopperoita olivat Jorma Panulan Jokiooppera ja Aulis Sallisen Kuningas lahtee Ranskaan . Jean Sibeliuksen ainoa ooppera, vuonna 1896 kantaesitetty Neito tornissa (Jungfrun i tornet) tuli uudelleen paivanvaloon vuonna 1981. ^[131] Pitkaan odotetun Suomen Kansallisoopperan uuden oopperatalon rakennustyot alkoivat Helsingin Toolonlahden rannalla marraskuun alussa 1986. ^[132]

Pop - ja rockyhtyeista olivat 1980-luvulla pinnalla esimerkiksi Dingo , Sielun Veljet , Leevi and the Leavings ja Miljoonasade . Dingon suosio Suomessa oli niin valtava, etta sita kuvatessa voidaan puhua dingomaniasta . Yhtyeen albumi Kerjalaisten valtakunta (1985) on Suomen neljanneksi myydyin albumi, jolla ovat muun muassa ikihitit Nahkatakkinen tytto ja Autiotalo . Dingon manageri Lasse Norres muistetaan musiikki- ja viihdealan vaikuttajana ja Finnlevyn tiedottajana. Sielun Veljilta muistetaan etenkin kappale Peltirumpu (1985) ja Leevi and the Leavingsilta muun muassa Pohjois-Karjala (1986) seka Teuvo, maanteiden kuningas (1988). Miljoonasateelta muistetaan esimerkiksi Emma-patsaalla palkittu klassikko Marraskuu (1987). Muita 1980-lukuun liitettyja pop- ja rock-yhtyeita olivat muun muassa Hassisen Kone , Bluesounds , Broadcast ja Backsliders .

Tampereella syntynyt ” Manserock ”, jonka suosituimpia edustajia olivat Eppu Normaali , Popeda ja Juice Leskinen , saavutti huippunsa vuosikymmenen puolivalissa. Punkrockista melodisempaan rockiin siirtynyt Eppu Normaali oli suosionsa huipulla, ja sen levyista varsinkin Kahdeksas ihme (1985) ja Valkoinen kupla (1986) olivat erittain menestyksekkaita. Eppujen suuria hitteja 1980-luvulta ovat muun muassa Murheellisten laulujen maa (1981) ja Kitara, taivas ja tahdet (1985). Vuoden 1985 kesahitti , Popedan Kuuma kesa , on valittu jopa kaikkien aikojen kesahitiksi. Popedan keulakuva Pate Mustajarvi menestyi myos soolourallaan ja levytti muun muassa kappaleen Synnyimme lahtemaan (1986). Muita suuria manserockin nimia olivat muun muassa Moog Konttinen , Mikko Alatalo ja Harri Rinne seka manageri Epe Helenius . Saimaalla tapahtuneesta useiden suomalaisten rock-yhtyeiden Tuuliajolla -yhteiskiertueesta ilmestyi myos Aki ja Mika Kaurismaen ensimmainen pitka elokuva, Saimaa-ilmio , vuonna 1981.

Hanoi Rocks oli yksi ensimmaisista kansainvalisesti menestyneista suomalaisista rockyhtyeista, jonka lupaavasti alkanut ulkomaanvalloitus katkesi kuitenkin yhtyeen rumpalin kuolemaan. Hanoi Rocksin menestyskappaleita ovat muun muassa Don’t You Ever Leave Me (1984) seka samana vuonna tehty CCR -laina Up Around the Bend (EP) . Kotimaassa merkittava dance -yhtye oli Bogart Co. , joka teki ensimmaisena suomalaisena yhtyeena vakavasti otettavaa synthpoppia . 1980-luvun alussa rockabilly oli uudelleen muodissa myos Suomessa, ja tyylin tunnetuimpia edustajia oli The Stray Cats . Heavy metal kuitenkin syrjaytti rockabillyn suosiossa 1980-luvun puolivaliin mennessa. Zero Nine oli Suomen ensimmaisia vakavasti otettavia heavy rockin tekijoita. Hard rock -yhtye Gringos Locos oli suuri arvostelumenestys, jonka menestys ulkomailla heratti paljon huomiota lehdistossa.

Monet 1970-luvun lopulla aloittaneet yhtyeet tekivat uransa huippumenestyksen 1980-luvulla. Laulajista ja lauluntekijoista karkinimia olivat Hector , Juice Leskinen, Pelle Miljoona , Mika ja Turkka Mali ja Pave Maijanen . Heidan klassikoitaan ovat esimerkiksi Hectorin Koko hela maailma (1980), Juice Leskisen Eesti (On My Mind) (1983) ja Pave Maijasen Lahtisitko (1984). Paul Oxley’s Unit oli luultavasti Suomen suosituin yhtye kesasta 1981 syksyyn 1982, ja varsinkin sen levy Living in the Western World (1981) on myyntimenestys. J. Karjalainen teki 1980-luvulla lauluja Mustat Lasit -kokoonpanon kanssa, ja hanen hittejaan ovat muun muassa Ankkurinappi (1982) ja Doris (1985).

Kansanomaisempaa musiikkia tekivat Rauli ”Badding” Somerjoki , Mikko Alatalo, Irwin Goodman seka stand-up-koomikko Jaakko Teppo . Reteista ja usein humoristisista ralleistaan tunnettu Irwin Goodman lauloi 1980-luvulla paaosin Irwinin Lapset -yhtyeen kanssa, ja han levytti muun muassa klassikot Harmalainen perusjuntti (1984) ja Rentun ruusu (1988). Rauli ”Badding” Somerjoen ikivihreita klassikoita taas ovat muun muassa Tahdet, tahdet (1983) ja Laivat (1985).

Vuosikymmenen merkittavia laulaja-lauluntekijoita olivat myos monipuoliset ja omintakeiset Mikko Perkoila ja Liisa Tavi .

Suomalaisella musiikkikentalla iskelma, pop ja rock olivat 1980-luvulle tultaessa toimineet melko erillaan; niilla oli kullakin ollut oma yleisonsa, omat tekijansa ja kappaleilla omat sisaltonsa. 1970-luvun loppupuolen humppavillitys oli hiipunut 1980-luvun alkuun mennessa, ja suomirockin kaupallisen menestyksen varjossa perusiskelma joutui ylenkatsotuksi. Vanhojen tekijoiden, kuten Toivo Karjen , oli entistakin vaikeampaa saada toitaan kuuluville ja nakyville. Asiaa synkensi se, etta monet rockmusiikin tekijat halveksivat iskelmia avoimesti. ^[133] Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo julkaisivat suomalaisen kevyen musiikin historiaa kartoittaneen Iskelman kultaisen kirjan vuonna 1986 tilanteessa, jossa suomalaisen iskelman kriisi oli syvimmillaan. ^[134]

Iskelman ja rockin valinen, siihen saakka varsin tiukka raja-aita alkoi kuitenkin hamartya vuosikymmenen lopulla. Toimittaja Pekka Tapani Laine on luonnehtinut tilannetta: ”[M]onien nuorten suomirock-bandien melodioissa alkoi soida vahvoja iskelmallisiksi miellettyja suomalaisia savyja. Erityisesti Porista Suomen bandikartalle nousseiden Dingon, Yon ja Mamban musiikissa oli vahvoja kaikuja mollikaihosta.” ^[135] Iskelman ja rockin raja-aitaa olivat osaltaan kaatamassa myos vuoden 1988 Syksyn savel -voittaja, Kirkan Surun pyyhit silmistani ja Irwin Goodmanin Rentun ruusu samalta vuodelta. ^[136]

1970-luvun lopulla muotiin tulleiden itsetilitysiskelmien suosio jatkui viela 1980-luvun puolella. Syrjaytyneiden ja avioeron kokeneiden, kaljakuppiloissa aikaansa viettaneiden miesten tunteita tulkinneita kappaleita olivat Reijo Kallion Viikonloppuisa ja Ahti Lammen Elaman valttikortit , jotka molemmat ilmestyivat vuonna 1980. Saveltaja Heikki Annala ja sanoittaja Vexi Salmi olivat alun perin tarkoittaneet Elaman valttikortit karjistetyksi parodiaksi, mutta kuuntelijat ottivat kappaleen tosissaan. ^[137]

1980-luvun suosituimpia iskelmalaulajia olivat muiden muassa Tapani Kansa , Reijo Kallio , Kari Tapio , Jamppa Tuominen , Paula Koivuniemi , Lea Laven , Katri Helena , Anita Hirvonen , Matti ja Teppo ja Topi Sorsakoski . Kaannosiskelmia levytettiin viela paljon. Ikivihreita kaannosiskelmia ovat esimerkiksi monet Paula Koivuniemen hitit, muun muassa Aikuinen nainen (1982) ja Kuuleeko yo (1987), seka Kari Tapion Olen suomalainen (1983). Toisaalta 1980-luvulla levytettiin myos runsaasti kotimaisia savelmia, joista tunnettuja ovat esimerkiksi Katri Helenan Mun sydameni tanne jaa (1980), Matin ja Tepon Ma joka paiva toita teen (1982) ja Jamppa Tuomisen Kuumat kyyneleet (1983). Matin ja Tepon levyt myivat sadointuhansin, suurimpia myyntimenestyksia ovat albumit Et voi tulla rajan taa (1981) ja Pida itsestasi huolta (1982). Topi Sorsakoski on levyttanyt Agents -kokoonpanon kanssa useita runsaasti myyneita levyja. Ikivihreita hitteja ovat etenkin Eeva (1986), Kaksi kitaraa (1987) ja On kesayo (1988).

Vuosikymmenen uusia tulokkaita olivat esimerkiksi Tarja Ylitalo , Meiju Suvas , Mona Carita , Kake Randelin , Ahti Lampi ja Taneli Makela . Tunnettuja kappaleita ovat muun muassa Tarja Ylitalon Kerrasta poikki (1980), Meiju Suvaksen Tahdon sinut (1982) ja Kake Randelinin Avaa hakas (1983). Mona Carita taas esitti kaannosdiskomusiikkia, ja hanen tunnetuimpia hittejaan ovat esimerkiksi Anna, kulta anna (1981). Hieman vanhempaa, jo 1950-luvulla uransa aloittanutta polvea edustivat Eino Gron ja Reijo Taipale . Vanhimman, jo 1920- ja 1930-luvuilla aloittaneen muusikkosukupolven edustajista keikkailivat viela vuosikymmenen alussa Eugen Malmsten ja Kullervo Linna , ja muista pitkan uran tehneista olivat kuvassa mukana koko vuosikymmenen ajan Henry Theel , Esa Pakarinen , Veikko Lavi ja Erkki Junkkarinen . ^[138] Tunnettuja 1980-luvun iskelmasaveltajia olivat Kassu Halonen , Aarno Raninen , Veikko Samuli ja Jori Sivonen , sanoittajia Chrisse Johansson , VeePee Lehto , Raul Reiman , Vexi Salmi ja Juha Vainio . Perinteista iskelmamusiikkia soittaneita yhtyeita olivat Solistiyhtye Suomi , Finlanders ja Souvarit .Vuosikymmenen alkupuolella keikkaili viela Kullervo Linnan Humppa-Veikot solistinaan Pentti Tuominen . ^[134] Pitkan linjan orkesteri Dallape , solistinaan Kosti Seppala, teki vuosikymmenen hiljaiselon jalkeen paluun julkisuuteen uudella levyllaan Suomen Joutsen vuonna 1989. Levyn kappaleet ? paaosin Dallapen vanhoja ikivihreita ? oli sovittanut Eero Lauresalo , joka oli liittynyt orkesterin jaseneksi jo vuonna 1929. ^[139]

Vanhemman polven iskelman tekijoista ja esittajista poistuivat vuosikymmenen aikana Georg Malmsten vuonna 1981 ^[140] , Kauko Kayhko vuonna 1983 ^[141] seka Esa Pakarinen, Harry Bergstrom ja Henry Theel vuonna 1989. Vuoden 1987 aikana kuoli poikkeuksellisen monta iskelmamusiikin nimea: laulaja Rauli Somerjoki , sanoittaja ja saveltaja Raul Reiman , lauluntekija Reijo Lumisalmi , harmonikansoittaja ja sovittaja Matti Viljanen , muusikko-koomikko Eemeli , rumpali ja orkesterinjohtaja Kullervo Linna seka muusikko Jorma Ikavalko . ^[142]

Ensimmainen nimenomaan rockmusiikkiin erikoistunut radio-ohjelma Rockradio aloitti silloisessa Yleisradion rinnakkaisohjelmassa kesakuun alussa 1980. Hittimittari oli Ylen vuonna 1984 aloittama iskelma- ja rock-ohjelma, joka paikkasi Suomen television musiikin tarjonnan aukkoja. Ocsid (nimi on sana disco takaperin kirjoitettuna) oli disko- ja tanssimusiikkiin keskittynyt radio-ohjelma. Se oli lajissaan ensimmaisia Suomessa. Rock- ja popmusiikkiin erikoistuneita radiotoimittajia olivat Tero Liete , Juhani Kansi , Tapani Ripatti , Heimo ”Holle” Holopainen ja Outi Popp , monet heista itsekin muusikoita.

Vuosittainen Syksyn savel -televisio-ohjelma koki suosionsa huipun 1980-luvun aikana. Ohjelma muutettiin vuonna 1987 rakenteeltaan kaikille avoimesta kilpailusta kutsukilpailuksi. Jonna Tervomaa aloitti uransa lapsitahtena laululla Minttu seka Ville , jolla han voitti Syksyn savelen vuonna 1983. Mikko Alatalo voitti 1980-luvulla Syksyn savelen kolmesti kappaleillaan Rikoo on riskilla ruma (1980), Mummoni ja moukarinheitto (1981) seka Minna (1986). Syksyn savel -klassikoksi on myos jaanyt ainakin Kirkan Surun pyyhit silmistani (1988).

Humppavillityksen hiipuessa Lappeenrannan humppafestivaalit paattyivat vuosikymmenen lopulla, mutta niiden tilalle tulivat vuodesta 1985 lahtien jarjestetyt Seinajoen Tangomarkkinat . Tangomarkkinoilla valittiin vuosittain tangokuningas, ja vuodesta 1987 lahtien myos tangokuningatar. Ensimmaiseksi tangokuninkaaksi valittiin Kauko Simonen ja ensimmaiseksi tangokuningattareksi Arja Sipola . Kirjailijanakin mainetta saavuttaneen Heikki Hietamiehen juontamat Lauantaitanssit kuuluivat varsinkin varttuneemman vaen eniten suosimiin televisio-ohjelmiin. Laajasta alan asiantuntemuksesta mainetta saanut toimittaja Ilpo Hakasalo teki iskelmamusiikkiin painottuneita radio-ohjelmia ja julkaisi yhdessa Peter von Baghin kanssa vuonna 1986 Iskelman kultaisen kirjan , joka sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon .

1980-luvulla Suomi osallistui Eurovision laulukilpailuun. joka vuosi. Mieleenpainuvimpia tapauksia ovat vuoden 1982 Euroviisut , joissa Kojo edusti Suomea kappaleella Nuku pommiin sijoittuen viimeiselle sijalle saamatta yhtakaan pistetta, seka vuoden 1989 Euroviisut , joissa Suomen edustuskappale oli Anneli Saariston La dolce vita . La dolce vita oli vuoteen 2006 asti Suomen paras sijoitus suhteessa osallistujamaiden maaraan; se tuli seitsemanneksi saaden 76 pistetta. Myos Kirkan Hengaillaan (1984) ja Sonja Lumpeen Elakoon elama (1985) parjasivat kohtalaisen hyvin: molemmat tulivat yhdeksanneksi. Laulukieli ei ollut viela vapaa, kaikki esiintyivat suomen kielella.

1980-luvun hengellisen musiikin tarkea edustaja oli Viktor Klimenko , joka esiintyi paaasiassa helluntaiseurakunnissa ja kirkoissa. Han on julkaissut useita hengellisen musiikin albumeita, kuten Jeesus on Herra (1981) niin suomen kuin ruotsin kielella. Albumi myi kultaa seka Suomessa etta Ruotsissa.

CD-levy tuli markkinoille 1980-luvulla, mutta C-kasettien myynti oli viela huipussaan. Musiikkia kuunneltiin usein korvalappustereoilla .

Maksamme velkaa oli vuonna 1985 ilmestynyt Apua! Orkesterin hyvantekevaisyyskappale, jolla kerattiin varoja nalanhadan uhreille. Korvat auki taas on vuonna 1977 perustettu suomalainen kulttuuriyhdistys, jonka tarkoituksena on edistaa ja tehda tunnetuksi uutta suomalaista musiikkia ja joka on merkittavasti vaikuttanut modernin eurooppalaisen taidemusiikin tuomiseen Suomeen. Juhani Merimaata , helsinkilaisen rock-klubi Tavastian toimitusjohtajaa on pidetty suomalaisen rockbisneksen kunnioitetuimmaksi ja arvostetuimmaksi vaikuttajaksi. ^[143]

Musiikissa nakyi myos kampanja keskioluen tuomisesta kioskeihin, etenkin Sleepy Sleepersin kappaleella Kaljaa kioskeihin (1981).

Suomalainen elokuva uusi 1980-luvulla kasvonsa lahes taydellisesti: monet vanhat ohjaajat tekivat viimeiset elokuvansa, mutta samalla luotiin pohjaa monille tuleville menestystarinoille. Uusi aalto ja kansainvalistyminen toivat mukanaan monia uusia genreja. Vuosikymmenta voidaan pitaa elokuvakulttuurin kulta-aikana, silla 1980-luvulla ilmestyi valtavasti elokuvakirjallisuutta ja perustettiin useita pysyviksi osoittautuneita elokuvafestivaaleja .

Yleisradio ja Suomen elokuvasaatio solmivat vuonna 1984 sopimuksen ennakko-ostoista, eli YLE sitoutui ostamaan tietyn maaran Elokuvasaation tukemista elokuvista. Televisiotuotannon ja valkokangaselokuvan valinen raja alkoi hamartya. Osa 1980-luvun ensi-illoista oli ensisijaisesti televisiotuotantoja, joille suotiin myos suppea teatterilevitys.

Elokuva-alan talouden kannalta 1980-luku osoittautui ristiriitaiseksi. Makeloiden suvun Kinosto -yhtyman perustalle vuonna 1986 rakennettu Finnkino Oy saavutti alalla kaytannossa monopoliaseman. Mediamaailman mullistukset, eritoten kotivideoiden lapimurto vahensivat elokuvateatterien yleisoa, mutta toisaalta televisio- ja videolevitys toivat elokuville katsojia toista kautta, ja monet vanhemmat kotimaiset elokuvat saivat jatkoelaman. Vuosikymmenen lopulla kotimaisten elokuvien katsojaosuus laski vuoden 1986 huippulukemista (23 %) vain kymmenen prosentin tienoille. Elokuvien tuotantokustannukset nousivat huomattavasti, mika myos johti elokuva-alan kriisiin. ^[144]

1980-luvulle tultaessa uutta olivat nuorten elamaa kuvaavat elokuvat, kuten Tapio Suomisen Taalta tullaan, elama! (1980) ja Mikko Niskasen Ajolahto (1982). 1980-luvulla debytoineita elokuvaohjaajia ovat muun muassa Taavi Kassila ( Jousiampuja , 1982), Matti Ijas ( Koomikko , 1983) ja Janne Kuusi ( Apinan vuosi , 1983). Lauri Torhosen esikoisteos, draamaelokuva Palava enkeli (1984) jarkytti ja heratti julkista keskustelua ja arvostelua psykiatrian menetelmia kohtaan. Visa Makinen loi amerikkalaistyyppista elokuvaa Suomessa. Hanen tunnetuimpia teoksiaan ovat muun muassa vuosikymmenen hammentavimpiin elokuviin kuuluva tuhma seksikomedia Pi pi pil... pilleri (1982) seka James Bondia parodioiva Agentti 000 ja kuoleman kurvit (1983).

Nuorten tekijoiden ja aiheiden aallonharjalla ratsastivat sukupolvensa nakyvimmiksi ohjaajiksi veljekset Aki ja Mika Kaurismaki , joilla oli oma tuotantoyhtionsa Villealfa Filmproductions Oy . Aluksi Mika Kaurismaki toimi ohjaajana ja Aki kasikirjoittajana, ja heidan elokuviaan 1980-luvulta ovat Valehtelija (1981), Arvottomat (1982) ja Klaani (1984). Aki Kaurismaki avasi oman ohjausuransa elokuvilla Rikos ja rangaistus (1983) ja Calamari Union (1985). Veljesten elokuvat nousivat Suomessa kulttimaineeseen ja herattivat nopeasti huomiota ulkomaillakin.

Myos monet muutkin ohjaajat pyrkivat takaamaan taiteellisen riippumattomuuden toimimalla itse omina tuottajinaan. Leimallinen esimerkki on Anssi Manttari , joka kasikirjoitti ja ohjasi jopa 11 elokuvaa vuosina 1982-1986. Hanen tuotannossaan korostuu arkirealismi ja satiirisuus, ja hanen teoksiaan ovat muun muassa trilogia Toto (1982), Regina ja miehet (1983) seka Paavo Haavikon naytelmaan perustuva Kuningas lahtee Ranskaan (1986).

Ajan nakyvat kulttuuri-ilmiot nakyvat 1980-luvun elokuvissakin. Suomirockin sankarikauden muusikot paasivat esiin useissa Kaurismaen veljesten elokuvissa, kuten Saimaa-ilmio (1981) ja Leningrad Cowboys Go America (1989) seka Jouko Lehmuskallion Rokki Diggari (1981). Janne Kuusen esikoiselokuva Apinan vuosi on syntynyt Harri Sirolan kohutun Abiturientti -romaanin pohjalta, minka jalkeen Kuusi toteutti yhteistyossa helsinkilaisen Ryhmateatterin kanssa dokumentin Laulu (1986) ja surrealistisen komedian Ala itke Iines (1987).

Ajankohtaisuuden vastapainona kaytiin myos kunnianhimoista vuoropuhelua maailmankirjallisuuden klassikoiden kanssa. Aki Kaurismaen Rikos ja rangaistus ja Timo Linnasalon Aikalainen (1984) ovat syntyneet Dostojevskin teosten pohjalta, kun taas Aki Kaurismaen Hamlet liikemaailmassa (1987) ja Pauli Pentin Macbeth (1987) ovat syntyneet Shakespearen pohjalta. Markku Lehmuskallion elokuvat, kuten Korpinpolska (1980), kasittelivat omaperaisesti ihmisen ja luonnon suhdetta. Taiteen ja taiteilijuuden ajattomia kysymyksia lahestyivat epookkielokuvat , kuten Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon yhteiset Tulipaa (1980) ja Da Capo (1985) seka Jaakko Pakkasvirran Pedon merkki (1981). ^[144]

Edellisen vuosikymmenen tapaan suosituimpia elokuvia olivat yha Rauni Mollbergin elokuvat ja Spede Pasasen tuotannot. Menestyksekkaita Mollbergin teoksia olivat muun muassa Milka (1980) ja Tuntematon sotilas (1985, jarjestyksessaan toinen Tuntematon sotilas -elokuva). Vuosikymmenen aikana ilmestyi jopa kahdeksan Uuno Turhapuro -elokuvaa, joista katsotuimpia ovat Ere Kokkosen Uuno Turhapuro armeijan leivissa (1984) ja Uuno Epsanjassa (1985). Spede Pasanen tuotti osan Uuno Turhapuro -elokuvista, ja lisaksi useita tv-sketseissa koeteltujen hahmojen ymparille rakentuneita elokuvia, kuten Hei kliffaa hei (ohjaus Ere Kokkonen, 1985) ja Onks' Viljoo nakyny? (ohjaus Hannu Seikkula , 1988). Visa Makisen tunnusomaiseksi lajiksi vakiintui seikkailu- ja kohelluskomedia (esimerkkina Kaikenlaisia karkulaisia , 1981). Makinen jatkoi myos 1950-60-luvun Pekka Puupaa -sarjaa elokuvilla Pekka & Patka ja tuplajattipotti (1985) ja Pekka Puupaa poliisina (1986). Ne ovat viimeiset Pekka ja Patka -elokuvat, joita moni piti ”alkuperaisten” Puupaiden halventamisena.

Edvin Laine teki viimeiset elokuvansa Akaton mies (1983) ja Akallinen mies (1986), joissa kasiteltiin katoavaa maalaiselamaa. Hanen jalkeensa perinteikkaan eeppisen realismin lippua kantoi Pekka Parikka Antti Tuurin romaanien pohjalta ohjaamissaan elokuvissa Pohjanmaa (1988) ja Talvisota (1989). Laineen paatettya uransa alalla toimi studiokauden aktiiviohjaajista enaa vain Matti Kassila , joka toi viela kerran valkokankaalle Hella Wuolijoen ja F. E. Sillanpaan tuotannon elokuvissaan Niskavuori (1984) ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988). Mikko Niskanen palasi myos kadonneeseen talonpoikais-Suomeen viimeisissa toissaan, Kalle Paatalo -filmatisoinneissa Elaman vonkamies (1986) ja Nuoruuteni savotat (1988). ^[144]

Vuoskymmenen lopun kasinotalouden ja juppikulttuurin kulta-aika sai monimielisen kuvaajan Lauri Torhosesta , joka on ohjannut elokuvat Riisuminen (1986), Tropic of Ice ? Jaan kaantopiiri (1987) ja Insiders (1989). Suomen suuntautuminen kohti lantta sai aikaan avaukset amerikkalaisissa populaarilajeissa, esimerkkeina Renny Harlinin toimintaelokuva Jaatava polte (1986) ja Olli Soinion kauhuelokuva Kuutamosonaatti (1988). Harlinille aukesi ura Hollywood -ohjaajana, ja suomalainen elokuva alkoi saada hieman jalansijaa ulkomailla. Noin kolmannes 1980-luvun suomalaisista elokuvista saatiin kaupaksi ulkomaille ja yli puolet esitettiin ulkomaisilla festivaaleilla, mika on etenkin Suomen elokuvasaation tiivistyneen kulttuurivaihdon ansiota.

Kansainvalistymista johtivat Kaurismaen veljekset, jotka alkoivat saada yha enemman ulkomaisia yhteistyokumppaneita elokuviensa rahoitukseen ja myyntiin. Mika Kaurismaki aloitti pitkan tiensa kansainvalisten yhteistuotantojen ohjaajana elokuvalla Helsinki Napoli All Night Long (1987). Aki Kaurismaki paasi ensimmaisena suomalaisena maailman elokuvaohjaajien eturiviin ”tyolais-” tai ”haviajatrilogialla” Varjoja paratiisissa (1986) ja Ariel (1988). ^[144]

1980-luvun kotimaisten elokuvien kaytetyimpia nayttelijoita olivat muiden muassa Kari Heiskanen , Aake Kalliala , Matti Pellonpaa , Pirkka-Pekka Petelius , Markku Toikka ja Timo Torikka . Heiskanen on naytellyt paaosia muun muassa elokuvissa Calamari Union (1985) ja Ala itke Iines (1987), ja Pellonpaa muistetaan etenkin monien Aki Kaurismaen elokuvien vakionayttelijana. Petelius taas on naytellyt useiden sketsisarjojen ohella muun muassa Urho Hietasta elokuvassa Tuntematon sotilas (1985) ja Hamletia elokuvassa Hamlet liikemaailmassa (1987). Vuosikymmenella debytoivat monet 1950-60-luvuilla syntyneet nayttelijat, kuten Eeva Eloranta , Juuso Hirvikangas , Taneli Makela , Kati Outinen ja Vesa Vierikko . Makela on naytellyt paaosia muun muassa elokuvissa Pohjanmaa (1988) ja Talvisota (1989).

Hieman varttuneempaa nayttelijapolvea edustivat muun muassa Heikki Kinnunen , Vesa-Matti Loiri , Marita Nordberg , Paavo Piskonen , Marjatta Raita , Esko Salminen ja Leena Suomu . Vesa-Matti Loiri muistetaan etenkin roolistaan Uuno Turhapurona ja Marjatta Raita Uunon vaimona, Elisabeth Turhapurona . Heikki Kinnunen muistetaan esimerkiksi useista eri rooleistaan komediaelokuvassa Onks Viljoo nakynyt (1988) ja Marita Nordberg freelancer-roolistaan Reetta Tuurana useissa Uuno Turhapuro -elokuvissa. Ajan iakkaimpia nayttelijoita olivat muun muassa Paavo Piskonen , Elina Salo seka jo 60 vuoden ikaan ennattanyt Tapio Hamalainen , joka naytteli etenkin Uuno Turhapuro -elokuvissa Vuorineuvos Tuuraa .

Katsotuimmat suomalaiset elokuvat 1980?1989 (Suomen elokuvateattereissa): ^[144]

• Uuno Turhapuro armeijan leivissa (Ere Kokkonen, 1984) katsojia 750 965
• Talvisota (Pekka Parikka, 1989) katsojia 628 767
• Uuno Epsanjassa (Ere Kokkonen, 1985) katsojia 607 939
• Tuntematon sotilas (Rauni Mollberg, 1985) katsojia 590 902
• Uuno Turhapuro menettaa muistinsa (Ere Kokkonen, 1982) katsojia 572 488
• Uuno Turhapuro muuttaa maalle (Ere Kokkonen, 1986) katsojia 556 519
• Uuno Turhapuron aviokriisi ( Ere Kokkonen , 1981) katsojia 452 656
• Taalta tullaan, elama! (Tapio Suominen, 1980) katsojia 382 024
• Uuno Turhapuron muisti palailee patkittain (Ere Kokkonen, 1983) katsojia 381 181
• Uuno Turhapuro kaksoisagentti (Spede Pasanen, 1987) katsojia 352 205.

Katso myos: Luettelo 1980-luvun suomalaisista elokuvista

1980-luvun menestyneimpiin suomalaisiin urheilijoihin kuului muun muassa Matti Nykanen , joka oli yksi maailman kaikkien aikojen parhaista makihyppaajista . Nykanen voitti lahes kaikki mitalinsa 1980-luvulla. Han voitti Sarajevon olympialaisissa 1984 yhden ja Calgaryn olympialaisissa 1988 kolme kultamitalia. 1980-luvun MM-kisoissa Nykanen on voittanut yhteensa seitseman MM-kultamitalia. Myos Jari Puikkonen on moninkertainen makihypyn maailmanmestari, joka on voittanut 1980-luvulla yhden olympiakullan ja nelja MM-kultaa.

Harri Kirvesniemi voitti maastohiihdossa yhden MM-kullan ja yhden MM-hopean 1989. Jo tata ennen han oli voittanut useita MM-pronssimitaleja. Kirvesniemi oli myos toukokuussa 1986 mukana tekemassa 100 × 1 000 metrin viestijuoksun maailmanennatysta juosten ajan 2.33,9. Hanen vaimonsa Marja-Liisa Kirvesniemi on Suomen menestyneimpia naishiihtajia, joka on voittanut kolme olympiakultaa Sarajevossa 1984 ja kaksi MM-kultaa 1989. Han on myos saanut useita hopea- ja pronssimitaleja. Myos Juha Mieto menestyi hyvin, saaden pari hopeaa ja kaksi pronssia.

1980-luvun merkittavin suomalainen jaakiekkoilija on ehka Jari Kurri , joka pelasi tuolloin NHL :ssa edustaen useita eri jaakiekkoseuroja. Kurri on NHL:n kaikkien aikojen neljanneksi paras eurooppalainen maalintekija, ja NHL:n runkosarjan kaikkien aikojen pisteporssissa han on sijalla 21. Teemu Selanteen paasarjaura alkoi vuosikymmenen lopulla. Suomen jaakiekkomaajoukkue sai hopeaa Calgaryn olympialaisissa 1988, mika oli EM-mitaleja lukuun ottamatta kaikkien aikojen ensimmainen Suomen jaakiekkomaajoukkueen saama mitali.

Keke Rosberg voitti ensimmaisena suomalaisena Formula 1 -maailmanmestaruuden vuonna 1982, ajettuaan Williams-tallissa . Rosberg valittiin ensimmaisena moottoriurheilijana Suomen vuoden urheilijaksi vuonna 1982. ^[145] Suomalaiset menestyivat erinomaisesti myos rallissa: Ari Vatanen voitti rallin maailmanmestaruuden 1981, Hannu Mikkola 1983, Timo Salonen 1985 ja Juha Kankkunen 1986 ja 1987. Vuoden 1986 Monte Carlo -rallissa suomalaiset saavuttivat kolmoisvoiton: voittaja oli Henri Toivonen , toinen Timo Salonen ja kolmas Hannu Mikkola. Henri Toivonen ja hanen kartanlukijansa Sergio Cresto saivat surmansa rajussa ulosajossa saman vuoden Korsikan rallissa . Suomalaisia jarkytti myos Ari Vatasen vakava loukkaantuminen Argentiinan rallissa vuonna 1985. ^[146]

Maailman ensimmaiset yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut jarjestettiin Helsingin olympiastadionilla elokuussa 1983. Suomi tuli kisoissa jaetulle kahdeksannelle sijalle voittaen yhden kullan, yhden hopean ja yhden pronssin. Kultaa voitti Tiina Lillak keihaanheitossa, hopeaa Arto Bryggare 110 metrin aitajuoksussa ja pronssia Martti Vainio 5 000 metrin juoksussa.

Yhdysvalloissa vuonna 1981 tunnistettu uusi sairaus AIDS heratti vuosikymmenen aikana pelkoa myos Suomessa. Yhdysvaltalaisten infektiolaakarien tapaamisessa helmikuussa 1982 oli mukana myos suomalainen iho- ja sukupuolitautien erikoislaakari Sirkka-Liisa Valle . Seuraavan vuoden kevaalla Valle tunnisti ensimmaisen suomalaisen AIDS-tapauksen eraasta hanen vastaanotolleen tulleesta potilaasta jo ilman tarkempia tutkimuksia. ^[147]

Suomessa aiemmin tuntemattoman tappavan sairauden synnyttama jarkytys johtui siita, ettei tautiin ollut hoitoa eika sen aiheuttajaa tunnettu. Ensitietojen perusteella oletettiin AIDSin leviavan nimenomaan homoseksuaalien keskuudessa. Ebsireaktiona monet suomalaiset alkoivat valttaa yleisten WC-tilojen, yhteisten aterimien ja juomalasien seka yhteisten ehtollisastioiden kayttoa. Kun taudin aiheuttajaksi vuonna 1984 todettiin HI-virus , pystyttiin varmistamaan, etta se tarttui vain seksin ja veren kautta. Rohkeimmat AIDS-potilaat kertoivat sairastumisestaan itse julkisesti. ^[147]

Laakintohallitus vitkasteli laajemman AIDS-valistuksen aloittamisessa, silla potilaat edustivat seksuaalista vahemmistoryhmaa eika sairauden katsottu koskevan valtavaestoa. Ensimmaisen naispotilaan myota tilanne muuttui, ja pakollisia AIDS-testeja alettiin vaatia esimerkiksi varusmiehille, maahanmuuttajille ja yksittaisten yritysten tyontekijoille. Vuoden 1987 eduskuntavaaleja edeltaneessa tentissa toimittajat Leif Salmen ja Pekka Oksala tiedustelivat eri puolueiden edustajilta, pitaisiko AIDS-testi maarata pakolliseksi kaikille suomalaisille. ^[147]

1980-luvulla kuntosalit ja solariumit loivat itsensa lapi juppi -kulttuurin oheistuotteena , ja vapaa-aikaa alettiin entista enemman kuluttaa myos laskettelukeskuksissa . Purjelautailu oli olennainen osa juppikulttuuria. Talvella auton katolla oli suksiboksi , kesalla purjelauta. Vuosikymmenen aikana valmistui nopeaan tahtiin monia koko perheen kesalomakeskuksia: Mikkelin Visulahti avattiin 1980, Tervakosken Puuhamaa 1984, Kouvolan Tykkimaki 1986, Kalajoen JukuJukuMaa (nykyinen Jukupark ) niin ikaan 1986, Vaasan Wasalandia 1988 ja Espoon Serena 1989. Amerikkalaisia trendeja omaksuttiin vauhdilla: esimerkiksi rap -musiikki, rullaluistelu ja rullalautailu tulivat suosituiksi nuorison keskuudessa.

VHS -videot ja videolaitteet tulivat, ja videovuokraamoista saattoi vuokrata myos TV:hen antennijohdolla yhdistettavan videokatselulaitteen kotiin videon katselua varten, jos ei omistanut itse kyseista laitetta. Kotona suosittua ajanvietetta olivat Rubikin kuutio ja Trivial Pursuit . Myos roolipelit yleistyivat 1980-luvulla.

Matkailu yleistyi entisestaan. Espanjan ja Kreikan ohella suosiotaan kasvattivat Turkki ja kaukomatkat. Ajan hitti olivat aktiivilomat, kiertomatkat seka erilaiset harrastematkat urheilukilpailuihin ja kulttuuritapahtumiin. ^[148]

1980-luvun huomattavimpia muoti-ilmioita olivat ylisuuret, neonvareilla ja logoilla koristellut vaatteet, levealahkeiset housut, napaan asti ulottuvat farkut, olkatoppaukset , purjehduskengat ja hihojen kaariminen. Leveita voita ja huiveja kaytettiin usein koristeina. Etenkin monet naiset permanenttasivat hiuksensa valtavaksi kiharatukaksi. Ajalla suosittiin myos joustavia vaatteita: etenkin uima-asuista tuttua elastaania kaytettiin myos paallysvaatteissa. Nousukausi nakyi myos vaatemuodissa: kalliilla ja kalliinnakoisilla merkkivaatteilla seka suurilla, selvasti erottuvilla logoilla luotiin vaikutelmaa vauraudesta ja korkeasta elintasosta. Yleisilmeeltaan 1980-luvun muoti oli varikasta ja iloista. Naisten vaatteisiin tuli useita vaikutteita miesten muodista: olkatoppaukset seka jakku- ja housupuvut syrjayttivat mekkojen kayttoa ja loivat naisille menestysta miehisilla aloilla, kuten pankeissa ja teollisuusyrityksissa. Pukeutumiseen tuli vaikutteita myos musiikkimaailman tahdilta, kuten Madonnalta , Michael Jacksonilta ja kotimaiselta Dingolta . Myos Walesin prinsessa Dianan pukeutumista seurattiin tarkasti. Vaikutteita haettiin myos suosituista televisiosarjoista, kuten Dallasista ja Dynastiasta . ^{[149] [150]}

Suosituimpia ruokia 1980-luvulla olivat perinteiset jauheliharuoat (esimerkiksi lihapullat , jauhelihakastike ja makaronilaatikko ), kokoliharuoat (esimerkiksi porsaankyljykset ja lihakeitto ), makkarakastike, kanaviillokki, kalakeitto , munakas ja pizza . Suosittuja kahvipoydan antimia olivat pasteijat , pullat , mokkapalat ja kermakakut . Kasvikset ja hedelmat tulivat suositummiksi. Edellisen vuosikymmenen lopulla alkaneen rasvakeskustelun vaikutuksesta margariini ohitti voin suosituimpana rasvana. ^[151]

Ruokakauppojen valikoimat kasvoivat, ja ruokapoytaan saatiin eksoottisia lisayksia, muun muassa kiivi ja soijakastike . ^[152] Perunoiden rinnalle nousivat riisi ja pasta . Ruokia alettiin maustaa perinteisen suolan ja pippurin lisaksi esimerkiksi valkosipulilla , yrteilla ja chililla . Tuontielintarvikkeita oli kuitenkin viela rajoitetusti, silla kun Suomi ei ollut viela Euroopan unionin jasen, korkeilla tuontitulleilla suojeltiin kotimaista maataloutta ja elintarviketuotantoa. Esimerkiksi tuoreita tuontihedelmia saatiin lahinna talvella ja kevaalla, kun kotimaisia omenoita ja marjoja ei ollut saatavilla. ^[153]

1980-luvulla miehet alkoivat enenevissa maarin osallistua ruuanlaittoon. Erilaiset keittiovempaimet, kuten leivanpaahtimet ja vohveliraudat , yleistyivat vuosikymmenen aikana. Mikroaaltouunit yleistyivat nopeasti vuosikymmenen lopulla: viela vuonna 1985 vain joka 20. suomalaisessa kotitaloudessa oli sellainen, mutta jo vuonna 1990 mikrouunin omisti kolme viidesta taloudesta. ^[154]

Ravintolassa syonti ja pikaruokakulttuuri tekivat Suomessa lapimurron 1980-luvulla. ^[155] Vuosikymmenen alussa Burger King kavaisi muutaman vuoden ajan Suomessa. Suomen ensimmainen McDonald’s avattiin vuonna 1984 Tampereella .

Alkoholijuomien, erityisesti keskioluen , kulutus kasvoi elintason nousun myota lapi 1980-luvun aina 1990-luvun alun lamaan asti. ^[156] 1960-luvulla alkanut viinien kulutuksen kasvu kiihtyi huomattavasti 1980-luvun puolenvalin jalkeen. ^[157] Baarien suosituimpia drinkkeja olivat muun muassa sininen enkeli ja katkeroa sisaltavat cocktailit.

Suomessa jouduttiin 1980-luvulla suremaan seuraavien merkittavien henkiloiden poismenoa:

• Rafael Paasio (1903?1980), sosiaalidemokraattinen poliitikko, entinen paaministeri ja eduskunnan puhemies
• Kustaa Vilkuna (1902?1980), kansa- ja kielitieteen tutkija ja akateemikko
• Rolf Nevanlinna (1895?1980), matemaatikko ja akateemikko
• Lauri Pihkala (”Tahko”, 1888?1981), urheilumies ja kirjailija
• Georg Malmsten (1902?1981), laulaja, muusikko ja saveltaja
• Joel Rinne (1897?1981), nayttelija ja akateemikko
• Jukka Rangell (1894?1982), sodanaikainen paaministeri
• Jussi Jurkka (1930?1982), nayttelija
• Ville Ritola (1896?1982), kestavyysjuoksija ja olympiavoittaja
• Tauno Palo (1908?1982), karismaattinen nayttelija ja laulaja
• Pentti Saarikoski (1937?1983), sotien jalkeisen Suomen merkittavimpia runoilijoita ja kirjailijoita
• K.-A. Fagerholm (1901?1984), sosiaalidemokraattinen poliitikko, entinen sosiaali- ja paaministeri, eduskunnan puhemies ja valtioneuvos
• Konsta Jylha (1910?1984), mestaripelimanni
• A. F. Airo (1896?1985), talvi- ja jatkosodan kenraali
• Tapio Wirkkala (1915?1985), muotoilija ja kuvanveistaja
• Tauno Nurmela (1907?1985), kielitieteilija ja akateemikko
• Armas-Eino Martola (1896?1986), jaakarikenraali
• Urho Kekkonen (1900?1986), Suomen historian pitkaaikaisin presidentti
• Rauli Badding Somerjoki (1947?1987), laulaja, saveltaja ja sanoittaja
• Ella Eronen (1900?1987), nayttelija ja lausuntataiteilija
• Birger Kaipiainen (1915?1988), keramiikkataiteilija
• Esa Pakarinen (1911?1989), kansantaiteilija, harmonikansoittaja, laulaja, nayttelija ja koomikko
• Ansa Ikonen (1913?1989), nayttelija
• Pekka Kuusi (1917?1989), sosiaalidemokraattinen kansanedustaja ja ministeri
• Kaj Franck (1911?1989), kansainvalisesti tunnettu keramiikka- ja lasimuotoilija
• Edvin Laine (1905?1989), Suomen tunnetuimpia teatteri- ja elokuvaohjaajia.

• Sensuroimattomien kymppikerho: Norres, Maijanen, Merimaa, Esa Saarinen ja Floyd , Yle 10.4.2014/11.5.2015
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1981. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05971-8 .
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1982 . Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06482-7 .
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1983 . Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06728-1 .
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1984. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07461-X .
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1985 . Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07992-1 .
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1986 . Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08527-1 .
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08999-4 .
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1988 . Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09685-0 .
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989 . Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10120-X .
• Mita missa milloin, Kansalaisen vuosikirja 1990 . Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10908-1 .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomi 1980-luvulla Wikimedia Commonsissa

n k m Suomen historia Suomen historian aikajana Aluemuutokset Hallinto Kulttuuri Sotahistoria Saadyt Taloushistoria Uskonto Suomen esihistoria Kivikausi Mesoliittinen kausi ~(8700 eaa. ? 5100 eaa.) Neoliittinen kivikausi (5100 eaa.?1500 eaa.) Kampakeraaminen kulttuuri ~(5000 eaa. ? 2000 eaa.) Nuorakeraaminen kulttuuri (2800 eaa. ? 2300 eaa.) Pronssikausi Pronssikausi ~(1700 eaa. ? 500 eaa.) Rautakausi Rautakausi (500 eaa. ? 1200/1300) Esiroomalainen (500 eaa. ? 0/50 jaa.) Vanhempi roomalainen (0/50?150/200) Nuorempi roomalainen (150/200?375/400) Kansainvaellusaika (375/400?550/600) Merovingiaika (550/600?800/825) Viikinkiaika (800?1025/1050) Herdalerin taistelu (1008) Ruotsin vallan aika Keskiaika Novgorodin ja jaamien sodat ~(1000-1300) Ristiretket Suomeen Ruotsalaisten tulo Suomeen ~(1100-1350) Ensimmainen ristiretki ~(1150) Toinen ristiretki (1249?1250) Kolmas ristiretki (1293) Hameen kapina (1237) Nevan taistelu (1240) Pahkinasaaren rauha (1323) Kakisalmen kapina (1337) Maunu Eerikinpojan ristiretki (1348?1351) Kalmarin unioni (1397?1523) Davidin kapina (1438?1439) Vanha viha (1495?1497) Juuttiviha (1501?1512) Vaasa-aika (1523?1617) Uskonpuhdistus Kreivisota (1534?1536) Suuri Venajan sota (1555?1557) Pitka viha (1570?1595) Tayssinan rauha (1595) Rautalammin ensimmainen kapina (1589) Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu (1597?1599) Nuijasota (1596?1597) Marttilan taistelu (1599) Turun veriloyly (1599) De la Gardien sotaretki (1609-1610) Inkerin sota (1610?1617) Stolbovan rauha (1617) Suurvalta-aika (1617?1721) Kolmikymmenvuotinen sota (1618?1648) Pohjan sota (1655?1660) Ruptuurisota (1656?1658) Vallisaaren rauha (1658) Kardisin rauha (1661) Suuret kuolonvuodet (1695?1697) Suuri Pohjan sota (1700?1721) Sarkasota (1712) Isoviha (1713?1721) Uudenkaupungin rauha (1721) Vapauden aika ja kustavilainen aika (1721?1809) Hattujen sota (1741?1743) Pikkuviha (1742?1743) Turun rauha (1743) Kustaa III:n sota (1788?1790) Anjalan liitto Varalan rauha (1790) Suomen sota (1808?1809) Haminan rauha (1809) Suomen suuriruhtinaskunta (1809?1917) Fennomania Oolannin sota (1854?1856) Suuret nalkavuodet (1866?1868) Sortovuodet Ensimmainen sortokausi (1899?1905) Suurlakko (1905) Toinen sortokausi (1908?1917) Viaporin kapina (1906) Valtalaki (1917) Itsenainen Suomi (1917?) Suomen itsenaisyysjulistus (1917) Suomen sisallissota (1918) Suomen kuningaskuntahanke (1918) Heimosodat (1918?1922) Tarton rauha (1920) 1920-luku 1930-luku Toinen maailmansota Talvisota (1939?1940) Moskovan rauha (1940) Valirauha (1940?1941) Jatkosota (1941?1944) Moskovan valirauha (1944) Lapin sota (1944?1945) Pariisin rauha (1947) 1940-luku 1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku 2010-luku 2020-luku