Viro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kasittelee Viron tasavaltaa. Muista merkityksista kerrotaan tasmennyssivulla Viro .
Viron tasavalta
Eesti Vabariik
lippu vaakuna

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Paaministeri 		Alar Karis
Kaja Kallas
Paakaupunki Tallinna (434 426 as.)
59°26′N , 24°46′E
Muita kaupunkeja Tartto (98 449 as.),
Narva (59 049 as.),
Parnu (40 005 as.),
Kohtla-Jarve (37 198 as.)
Pinta-ala
– yhteensa 45 339 km² [1]  ( sijalla 132 )
– josta sisavesia 4,56 %
Vakiluku (2024) 1 366 491 [2] [3] ( sijalla 155 )
–  vaestotiheys 30,1 as. / km²
– vaestonkasvu 0,14 % [3] (2017)
Viralliset kielet viro
(virallisia vahemmistokielia voru ja seto )
Valuutta euro ( EUR )
BKT (2024)
– yhteensa 43 486 milj. USD [4]  ( sijalla 113 )
– per asukas 31 850 USD [4]
HDI (2019) 0,892 [5] ( sijalla 29 )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
–  maatalous 2,5 %
–  teollisuus 28,7 %
–  palvelut 68,8 %
Aikavyohyke UTC+2
– kesaaika UTC+3
Itsenaisyys
 ? julistautui
 ? tunnustettu
 ? uudelleen
Neuvosto-Venajasta 24. helmikuuta 1918
2. helmikuuta 1920
Neuvostoliitosta
20. elokuuta 1991
Lyhenne EE
–  ajoneuvot : EST
–  lentokoneet : ES
Kansainvalinen
suuntanumero 		+372
Tunnuslause Ei virallista mottoa
Kansallislaulu ” Mu isamaa, mu onn ja room ”

Edeltaja(t) Viron autonominen kuvernementti

Viron tasavalta ( vir. Eesti Vabariik ) eli Viro on valtio, joka sijaitsee Pohjois-Euroopassa Itameren itarannalla Suomenlahden etelapuolella Baltiassa . Se on Baltian maista pohjoisin. Virolla on maaraja Venajan ja Latvian kanssa.

Viron vakiluku on 1 366 000. Paaosan maan asukkaista muodostavat virolaiset , ja merkittava vahemmisto on vironvenalaiset . Noin kolmannes (434 426) Viron asukkaista asuu maan paakaupungissa Tallinnassa . Tallinnan jalkeen suurimpia kaupunkeja ovat yliopistokaupunki Tartto (98 449 asukasta), teollisuuskaupungit Narva (59 049 asukasta) ja Kohtla-Jarve (37 198 asukasta) seka kesakaupunki Parnu (40 005 asukasta).

Viro on alavaa maata, jonka maisemaa hallitsevat metsat ja suot. Maahan kuuluvista saarista suurimmat ovat maan lansirannikolla sijaitsevat Saarenmaa ja Hiidenmaa . Viron suurin jarvi on maan itaosassa, osittain Venajan puolella sijaitseva Peipsijarvi .

Toisen vuosituhannen aikana vuorotellen niin Ruotsin, Saksan kuin Venajan vallan alla ollut Viro itsenaistyi ensimmaisen kerran Neuvosto-Venajasta vuonna 1918, mutta toisen maailmansodan aikana maa joutui noin vuodeksi Neuvostoliiton ja taman jalkeen kolmeksi vuodeksi Natsi-Saksan miehityksen kohteeksi. Vuosina 1944?1991 maa oli yksi neuvostotasavalloista . Neuvostoliiton hajoamisen jalkeen Viron talous ja elintaso ovat kohonneet merkittavasti, joskaan ne eivat ole saavuttaneet Pohjoismaiden tasoa. Muihin entisiin neuvostotasavaltoihin verrattuna Virossa on korkein elintaso [6] [7] [8] , toimivin demokratia [9] [10] ja vahiten korruptiota. [11] Maa liittyi Euroopan unioniin ja sotilasliitto Natoon vuonna 2004 seka Euroopan yhteisvaluutta-alueeseen vuonna 2011.

Maantiede [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Viron maantiede
Vaimela Alajarv .

Viron pinta-ala on noin 45 339 neliokilometria . [1] Alueeltaan se on nain ollen Baltian maista pienin. Se on suurempi kuin esimerkiksi Alankomaat , Sveitsi tai Tanska . Idasta lanteen Virolla on leveytta 350 kilometria ja pohjoisesta etelaan pituutta 240 kilometria. Muiden valtioiden paakaupungeista Tallinnaa lahinna on Helsinki : Suomenlahden yli matka on noin 85 kilometria . [12]

Viroa satelliittikuvassa.

Viron maaseutua taplittavat yli 1 500 jarvea, joista suurin on Venajan rajalla oleva Peipsijarvi . Viron suurimmat joet ovat Narvanjoki ja Emajoki . Virossa on noin 800 saarta . [13] Pinnanmuodoiltaan Viro on melko tasainen. Korkein kohta on Iso Munamaki ( vir. Suur Munamagi ) Etela-Virossa, 318 metria meren pinnan ylapuolella. [14] Keskimaarin Viro on vain 50 metria merenpinnan ylapuolella, ja alle 10 prosenttia maan pinta-alasta on yli 100 metrin korkeudella merenpinnasta. [15]

Pohjois- ja Lansi-Viro ovat pinnanmuodoiltaan tasaisia, mutta Etela-Viron pinnanmuodot ovat vaihtelevampia. Lansi-Viron manneralueen paaosa kuuluu Lansi-Viron alankoon, joka on vanhaa merenpohjaa. Pohjois- ja Lansi-Virossa on laaja kalkkikivitasanko, joka on osa Baltian klinttia . Tasangon reunan kalkkikivitormasta muodostuu jyrkanteita, joista korkein on Koillis-Virossa sijaitseva Ontika , jolla on korkeutta 56 metria. Ontikaa matalampi, mutta kuuluisampi on Saarenmaan Pangan rantatorma , jolla on pituutta 2,5 kilometria ja korkeutta 21 metria. [16] Pohjois- ja Lansi-Viron nummilla on kalkkikiven hajotessa syntyneita karstiluolia. Sedimenttikerrostumat ovat ohuita lukuun ottamatta Etela-Viroa, jossa sedimenttikerrostumien paksuus voi olla jopa 76 metria. Huomattavimmat luonnonmaantieteelliset piirteet Virossa on muovannut mannerjaatikko, joka vetaytyi Virosta 13 000?10 000 vuotta sitten. [15]

Ilmasto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tabasalun rannikko.

Viro kuuluu mantereisen ja merellisen ilmaston siirtymavyohykkeeseen. Ilmasto on lauhkea, kesat ovat lampimia ja talvet leutoja. Viron ilmastoon vaikuttavat muun muassa Suomenlahti, Itameri, seka Golfvirran ja Atlantin laheisyys. Viron vuotuinen sademaara on noin 670 mm. [17] Pysyva lumipeite saapuu ensiksi itaiseen Viroon, yleensa joulukuun alussa, ja viimeisena Saarenmaalle, yleensa vasta tammikuun puolella. Lumipeite pysyy suurimmassa osassa maata noin 100 paivan ajan, mereisilla alueilla se pysyy lyhyimman aikaa. Pisimpaan lumipeite pysyy Haanjan ylangolla . Lumet ovat sulaneet lounaisesta Virosta ja Saarenmaalta yleensa maaliskuun viimeiseen paivaan mennessa, ja muualta Virosta huhtikuun alkupaivina. Kevaat ovat kuivia ja aurinkoisia, terminen kesa alkaa keskimaarin toukokuun puolessavalissa. lahde?

Heinakuu on lampimin kuukausi, jolloin keskimaarainen lampotila on 17,4 astetta. Kylmin on helmikuu, jolloin keskilampotila on ?4,5 astetta. [18] Yli puolet vuodesta saa on liikkuvien matalapaineiden takia pilvinen, tuulinen ja sateinen, etenkin syyskuukausina. Sateisin kuukausi on elokuu. [17] Tuulet puhaltavat enimmakseen lounaasta, mutta kevaalla ja alkukesalla tuuli puhaltaa lannesta ja koillisesta.

Luonto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kasvillisuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Talvista metsaa Virossa. Maisema muistuttaa Viron lippua.

Suot kattavat noin 22 prosenttia Viron pinta-alasta, mika on toiseksi eniten maailmassa Suomen jalkeen. [19] Yli yhden hehtaarin kokoisia soita Virossa on noin 10 000. Valtaosa Viron soista on pienia, 1?10 hehtaarin kokoisia soita. Vanhimmat suot ovat 7 000?8 000 vuotta vanhoja. 66 prosenttia kaikista soista on syntynyt maan soistuessa. [15] Loput ovat umpeen kasvaneita jarvia. Tyypillisia piirteita Viron soille ovat paksu turvekerros ja suonsilmakkeet. Soiden suojelu alkoi 1970-luvulla kun huolestuttiin niiden ojittamisesta. Nykyisin suojeltua suota on Virossa noin 216 000 hehtaaria. Soista noin 1 600 on riittavan suuria turpeentuotantoon . Turvetta nostetaan 103 paikasta, ja sita kaytetaan lammitykseen ja maataloudessa. lahde?

Metsat kattavat Viron maapinta-alasta noin 49 prosenttia. [20] Suurimmat metsat sijaitsevat Lounais- ja Koillis-Virossa. Kaikista metsista noin 20 prosenttia on suojeltu. Viro on taiga - ja lehtimetsien rajavyohyketta. Yleisimpia puulajeja ovat manty , kuusi , koivu , haapa ja tervaleppa . Metsapinta-alasta 33 % on mantymetsaa ja 31 % koivumetsaa. [20]

Tammi , saarni , lehmus ja vaahtera ovat Virossa selvasti yleisempia kuin Suomessa. Lansi-Virossa on lehtoniittyja , jolla kasvaa monia harvinaisia pohjoisen lehtipuulajeja. Monet lehtoniityt ovat muuttumassa lehtometsiksi. Parhaiten sailyneita lehtoniittyja on suojeltu. [21] Lansi-Virossa on lehtoniittyjen lisaksi rantaniittyja, joilla aiemmin kasvatettiin maitokarjaa. Karjanpidon loputtua monet niista ovat vesakoituneet. Luonnonsuojelualueilla tata on yritetty valttaa tuomalla alueelle lihakarjaa. [22]

Elaimet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kettu kuvattuna Virossa.

Virossa tavataan noin 20 000 eri hyonteislajia, seka 65 kala-, 10 sammakkoelain- ja viisi matelijalajia. Sammakkoelaimista suurin osa on harvinaisia ja rauhoitettuja. Selkarankaisia on yhteensa noin 500 lajia. Nisakkaista yleisimpia ovat metsakauris (40 000 kpl), rusakko , metsajanis ja villisika (13 000 kpl). Petoelaimista Virossa on muun muassa 1 100 ilvesta , 800 karhua ja noin 600 sutta . Harmaahylkeita on Viron merialueella yli 2 000, norppia on alle 1 000. Viroon on tuotu maasta havinneita lajeja, kuten euroopanmajava ja saksanhirvi , seka kokonaan uusia lajeja, kuten piisami , supikoira ja minkki . Vesikko on Suomen tapaan havinnyt Virosta, mutta Hiidenmaata on puhdistettu minkeista ja vesikkoa on istutettu takaisin sinne. Virossa on tavattu 331 lintulajia, joista 207 pesii Virossa saannollisesti. [23]

Lehti- ja sekametsissa elaa monia lintulajeja, mutta erityisesti eri varpuslintuja. Yleisimpia niista ovat peippo , sirittaja , tiltaltti , punarinta , metsakirvinen ja rautiainen . Saaristossa ja rannikolla on muun muassa lokkeja, tiiroja ja hanhia. Soilla pesii muun muassa riekko , kapustarinta , isolepinkainen ja muuttohaukka . Isot petolinnut menestyvat suurten luonnonsuojelualueiden takia. Kotkapareja maassa pesii noin 250. Kattohaikarat pesivat muun muassa vanhoissa savupiipuissa ja puhelinpylvaiden paalla. Virossa tavataan myos mustahaikaraa , joka on paaasiassa eramaiden asukki. [24]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Viron historia
Luista valmistettuja tyokaluja Kundan kulttuurin ajalta.

Esihistoria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Poltsamaa jogi heti samannimisen kaupungin alajuoksulta.

Viimeisen jaakauden hellittaessa vetaytyi mannerjaa pohjoiseen siten, etta nykyisen Viron alue vapautui jaapeitteesta noin 10 000 vuotta eaa. Pian maanpinnan paljastumisen jalkeen alkoi myos ihmisasutus levita etelasta talle alueelle. Baltiaan syntyi Kundan kulttuuriksi sanottu kivikautinen asutus. Asutus on jatkunut tahan paivaan asti. Varhaisimman asujaimiston kielesta ei ole yksimielisyytta. Vuoden 5000 eaa. tienoilla Suomenlahden molemmille puolille levinneen niin kutsutun kampakeraamisen kulttuurin on usein arveltu olleen suomalais-ugrilainen , joskin muitakin nakemyksia on. lahde?

Kivikautta seurasivat Virossakin pronssikausi (1500?500 eaa.) ja rautakausi (500 eaa. ? 1200 jaa.), joilta on runsaasti arkeologisia loytoja. Rautakaudelle ajoittuvat esimerkiksi maalinnoiksi kutsutut linnoitukset. Nykyisten Viron ja Suomen alueiden valilla vallitsivat jo talloin vilkkaat yhteydet. Viron alue oli tahan aikaan tiheammin asuttu, todennakoisesti myos kehittyneempi ja vauraampi kuin asukasluvultaan pienempi Suomen alue. lahde?

Keskiaika ja uuden ajan alku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Piispojen linna Kuressaaressa.

Saksalaisvalloitus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saksalaiset alkoivat tyontya itaan 1100-luvulla. Lyypekki perustettiin vuonna 1159, mika avasi portin itaan. Alustyyppi koggi mahdollisti suurten matkustaja- ja tavaramaarien kuljetuksen. [25] Saksalaisia tuli vuoden 1159 paikkeilla Vainajoen suulle. Vuonna 1182 alueelle tuli piispa Meinhard , joka aloitti paikallisten kaannytyksen. [26] Saksalaisvallan alle Baltian alueen toi Liivinmaan kolmas piispa Albert von Buxhovden , joka tuli alueelle vuonna 1200. [27] Hanella oli mukanaan ristiretkelaisia, ja vuonna 1201 han perusti Riian alueen keskukseksi. [28] Liivilaiset ja latvialaiset alistettiin suhteellisen nopeasti [29] . Virolaisten alistaminen alkoi vuonna 1208. Virolaiset tekivat kostoiskun latvialaisten tekeman iskun johdosta nykyisen Latvian alueelle, mita seurasivat puolestaan latvialaisten ja saksalaisten kostoretket. [30] Vuonna 1217 kaytiin Matinpaivan taistelu , jossa virolaisten yhdistyneet joukot karsivat tappion Lembitun johdolla saksalaisille. [31] Tanskalaiset valtasivat Pohjois-Viron Lyndanisen taistelun myota vuonna 1219 [32] . Viimeinen vapaa virolainen alue Saarenmaa kukistui vuonna 1227. [33]

Saksalaisvallan aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saksalaishallinnon alussa Viroon syntyi vasallisto eli aateli . Heidan luokkansa syntyi alueiden laanittamisen myota. Vasallit olivat paaosin saksalaisia, ja he muodostivat vasallien enemmiston myos Tanskan omistamilla alueilla . [34] Laanitysten myota virolaiset talonpojat joutuivat laaninherrojen vallan alaisuuteen. [35] Virolaisten jatkuvaan kapinointiin kyllastyneena Tanska myi omat alueensa Virossa Saksalaiselle ritari­kunnalle vuonna 1350 [36] , viimeisena Saarenmaan . [37] Saksalaisvallan aikana alkoi syntya yha suurempia kaupunkeja. [38] Reformaatio alkoi 1500-luvun alkupuolella. [39] Vanha-Liivinmaa romahti Liivinmaan sodan aikana 1558?1561 ja se jaettiin Ruotsin ja Puolan kesken Puolan saadessa Etela- ja Ruotsin Pohjois-Viron. [40] Sodan aikana Viroa koetteli rutto . [41]

Ruotsalaisvallan aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puolan Liivinmaa liitettiin Ruotsiin vuonna 1629 ja Saarenmaa vuonna 1645, jolloin Ruotsi omisti koko Viron. Pohjois-Viro muodosti Viron herttuakunnan Etela-Viron muodostaessa nykyisen Latvian pohjois­osien kanssa Liivinmaan kenraalikuvernoorikunnan . [42] Ruotsi laanitti alueita ruotsalaisille ja suomalaisille sotaherroille heikentaen samalla saksalaisten asemaa [43] . Vuonna 1668 voimaan tullut poliisiasetus alisti talonpojat maa­orjuuteen [44] . Ruotsin vallan aikana perustettiin Tarton yliopisto [45] . Ruotsi menetti Baltian Venajalle suuressa Pohjan sodassa Uudenkaupungin rauhalla vuonna 1721 [46] .

Venajan vallan aika ja kansallistunteen nousu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos: Vironmaan kuvernementti ja Viron kansallinen heraaminen
Tarton yliopiston paarakennus .

Viron alue siirtyi Venajan valtaan suuren Pohjan sodan seurauksena Uudenkaupungin rauhassa 1721. [47] [48] Virosta eli Vironmaasta , joka kasitti Pohjois-Viron, Liivinmaasta , johon Viron etelaosa liitettiin, seka Kuurinmaasta muodostettiin yhtenainen alue Itamerenmaakunnat , jossa talonpoikaisvaesto oli maaorjuudessa 1800-luvulle saakka. Maaorjuuden vahittainen poistaminen alkoi talonpoikaislaeilla, joista Virossa kaytetaan nimitysta Iggauks . Alue sailyi 1800-luvun loppupuolelle saakka melko autonomisena suhteessa Venajaan ja sita hallitsivat baltiansaksalaiset kartanonherrat tsaarien vahvistamien etuoikeuksien pohjalla.

Venajan keskushallinto kasvatti hiljalleen valtaansa Baltiassa saksalaisten aatelisten kustannuksella, ja vuonna 1876 itsehallintojarjestelma lakkautettiin. Taman kehityksen osana Viron talonpojat vapautettiin maaorjuudesta vuosien 1816?1819 valisena aikana. Kuitenkin vasta 1860-luvulla talonpojat saivat oikeuden ostaa viljelemansa maat itselleen. [49]

Kansallinen heraaminen alkoi Virossa 1800-luvulla muun muassa maaorjuuden lakkauttamisen myota. Vironkielisia kouluja perustettiin ja Viron kansalliseepos Kalevipoeg luotiin. 1880-luvulla keskushallinto aloitti venalaistamisohjelman , jonka johdosta monet baltiansaksalaiset instituutiot lopetettiin tai muutettiin pelkastaan venajankielisiksi, kuten Tarton yliopisto . Venalaistamisohjelman aikana myos vironkielisia sanomalehtia, kouluja ja kansallismielisia seuroja lakkautettiin.

Maailmansota ? Venajan valta kaatuu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Venajan keisarikunnan luhistuttua ensimmaisessa maailmansodassa Virossa tapahtui helmikuun vallankumouksen jalkeen useita vallanvaihtoja nopeassa tahdissa.

Pian helmikuun vallankumouksen jalkeen Viro sai laajemman autonomian, kun 12. huhtikuuta 1917 perustettiin Viron autonominen kuvernementti johtajanaan kuvernementtikomissaari Jaan Poska . Aikaisemman Vironmaan kuvernementin lisaksi siihen kuului myos siihenastisen Liivinmaan kuvernementin pohjoisosa, ja taten Viro sai suurin piirtein nykyiset rajansa. Kesalla virolaiset 1917 loivat ensimmaisen kansallisen parlamentin, Viron maapaivat , joka lahti suunnittelemaan kansallista, virolaista hallintoa.

Bol?evikkien lokakuun vallankumouksen jalkeen virolaiset bol?evikit tekivat Viktor Kingisseppin ja Jaan Anveltin johdolla vallankaappauksen ja ottivat vallan kasiinsa yhdessa bol?evikkisotilaiden kanssa kolmeksi kuukaudeksi. Bol?evikit perustivat niin sanotun Viron tyokansan kommuunin .

Samaan aikaan maapaivissa valtaa pitaneet poliittiset voimat, bol?evikkien vastavoimat, lahtivat suunnittelemaan Viron itsenaisyytta. Maapaivilla valtaa pitaneet poliittiset voimat julistivat Viron itsenaiseksi 24. helmikuuta 1918. Tahan aikaan bol?evikit halusivat ainoana poliittisena virolaisvoimana sailyttaa yhteyden Venajaan. Venajalla oli tassa vaiheessa vallassa Leninin johtama bol?evikkihallitus.

Saksan keisarillinen armeija oli aloittanut Neuvosto-Venajan kanssa kaynnissa olevien Brest-Litovskin rauhanneuvottelujen venymisen vuoksi etenemisen Vainajoen etelapuolelta vallaten Latvian pohjoisosan ja Viron suuret saaret, Saarenmaan , Muhun ja Hiidenmaan , syksyyn 1917 mennessa. Helmikuussa 1918 eteneminen jatkui Viron manneralueella niin, etta helmikuun 25. paiva saksalaiset valtasivat Tallinnan. Maaliskuun alkuun mennessa saksalaiset olivat vallanneet Viron alueen ? Narvan 4. maaliskuuta 1918. Alkoi saksalaisten miehityshallinto , ja itsenaisyyden julistaneet voimat painuivat maan alle. Samalla bol?evikkivoimat peraantyivat Venajalle.

Viron vapaussota 1918?1920 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Virolaisen panssarijunan miehistoa vapaussodan aikana tammikuussa 1919.
Paaartikkeli: Viron vapaussota

Saksalaisten romahdettua sodan lopuksi Saksassa puhjenneeseen vallankumoukseen 2. marraskuuta 1918 ja liittoutuneiden kanssa solmittuun aseleposopimukseen 11. marraskuuta 1918 Neuvosto-Venajan bol?evikkihallitus mitatoi saksalaisten kanssa maaliskuussa 1918 tehdyn rauhansopimuksen 13. marraskuuta 1918 ja puna-armeija hyokkasi Baltian maihin. [50] Saksalaismiehityksen aikana Tallinnassa toimi tehokas lahinna suurten tehtaiden venalaisista tyolaisista koostunut bol?evikkeja kannattava ryhma, joka hakeutui yhteistoimintaan Leninin hallituksen kanssa. He liittyivat innolla virolaisten kommunistien kanssa niin sanottuihin kansanneuvostoihin, jotka yllyttivat tyolaisia auttamaan maahan tunkeutunutta venalaista puna-armeijaa.

Hyokkaysta seurasi virallisesti 28. marraskuuta 1918 ? 3. tammikuuta 1920 kayty Viron vapaussota, jossa 4 000 miehen vahvuisilla vapaaehtoisilla suomalaisjoukoilla, I Suomalaisella Vapaajoukolla ja Pohjan Pojilla , oli suuri merkitys. Viron vapaussota on itamerensuomalaisten kansojen kaymia heimosotia . Myos Britannia lahetti virolaisten tueksi laivasto-osaston . [51] Puna-armeija lyotiin takaisin, kuten myos saksalaiset Freikorps -joukot.

Viro ja Neuvosto-Venaja solmivat vuoden 1919 lopulla valirauhan. [52] Vuonna 1920 solmittiin Tarton rauha , jossa Viro ja Neuvosto-Venaja tunnustivat toisensa. Suomi tunnusti Viron de jure kesakuussa 1920; de facto itsenaisyys oli tunnustettu jo vuotta aiemmin elokuussa 1919 [53] . Virolaisen kulttuurin ja talouden perusta luotiin seuraavina vuosikymmenina. Maahan jarjestettiin tehokas vironkielinen alkeisopetus. Tarton yliopisto muutettiin vironkieliseksi jo vuonna 1919. Maauudistuksessa kartanoiden maat jaettiin talonpojille. Vuonna 1921 Viro liittyi Kansainliittoon . Kommunistien kansannousu tukahdutettiin joulukuussa 1924.

Viro maailmansotien valilla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viro vuosina 1920?1940.

Viron vuoden 1920 perustuslaki oli erittain parlamentaristinen. Presidenttia ei ollut, vaan paaministeri eli riigivanem (’maanvanhempi’) hoiti myos valtionpaamiehen tehtavat.

Vaikka virolaiskommunistit eli bol?evikit olivat kokeneet tappion vapaussodassa ja joutuneet peraantymaan kesaan 1919 mennessa takaisin Neuvostoliittoon, he kokivat tilanteen mahdolliseksi vallanotolle. Niinpa 1. joulukuuta 1924 Neuvostoliiton tukemat bol?evikit yrittivat vallankaappausta , joka kuivui kuitenkin kokoon muutamassa tunnissa. Asian jatkokasittelyssa Viron parlamentti kielsi Viron kommunistisen puolueen toiminnan maanpetoksellisena.

Suuren laman aikana 1930-luvun alussa tyottomyys nousi ja kruunua jouduttiin devalvoimaan . Laman seurauksena Viro ajautui sisapoliittiseen kriisiin. Tyytymattomyys demokraattisen jarjestelman saamattomuuteen kanavoitui aarioikeiston kannatukseksi, kuten monessa muussakin Euroopan maassa. Virossa oikeisto-oppositiota nousi edustamaan Viron vapaussotureiden liitto , niin sanottu vapsit. [54] Vapsit saivat suuren vaalivoiton syksylla 1933 ja liikkeen painostuksesta hyvaksyttiin vuonna 1933 uusi perustuslaki, joka teki riigivanemista itsenaisen toimeenpanovallan haltijan, jolla oli laajat valtaoikeudet.

Suomen ja muiden Baltian maiden tavoin Viro solmi Neuvostoliiton uuden politiikan aloitteesta hyokkaamattomyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa vuonna 1932. Sopimuksilla oli tarkoitus varmistaa Neuvostoliiton ulkorajat.

Samaan aikaan Baltian maissa oli vallalla reunavaltiopolitiikka, missa Puola , Liettua , Latvia ja Viro hakivat toisistaan turvaa puolustusyhteistyota tiivistamalla. Baltian maat solmivat puolustusliiton 12. syyskuuta 1934. Nain muodostui Baltian entente .

Vapsien aloitteesta perustuslakia muutettiin siten, etta presidentin valtaa lisattiin huomattavasti. Uusi perustuslaki astui voimaan 1934. Ylimenokauden hallituksen johtaja, keskustaa edustava Konstantin Pats , huolestui kuitenkin vapsien yha kasvavasta voimasta, ja kayttaen uusia valtionpaamiehen valtaoikeuksiaan hyvaksi han julisti kenraali Johan Laidonerin kanssa ja armeijan tuella maan 23. maaliskuuta 1934 poikkeustilaan ja lakkautti koko vapsien jarjeston ja vangitutti liikkeen johdon.

Kansanedustuslaitos hajotettiin syksylla 1934 ja kaikki puolueet lakkautettiin 1935. Diktaattorina hallinnut Konstantin Pats perusti ylhaalta johdetun Isanmaan liitto ( Isamaaliit ) -puolueen. Joulukuussa 1935 vapsit suunnittelivat vallankaappausta suomalaisen Sinimustat -jarjeston tuella, mutta viranomaiset saivat siita vihia ja juonijat pidatettiin. Konstantin Pats hallitsi Viroa varsin yksinvaltaisesti vuoteen 1938, jolloin hanet nimitettiin uuden, vuonna 1937 saadetyn perustuslain mukaiseksi presidentiksi, ja han palasi perustuslailliseen hallintotapaan.

Helmikuussa 1936 kansanaanestyksessa kannatettiin paluuta demokratiaan. Perustuslaillisuuteen palaaminen ei kuitenkaan tuonut juurikaan muutosta vallanpitoon, ja Pats jatkoi presidenttina. Neuvostoliiton ja Britannian neuvotellessa sopimusta huhtikuussa 1939 Viro ja Latvia solmivat hyokkaamattomyyssopimuksen Saksan kanssa.

Toinen maailmansota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos: Metsaveljet ja Kesasota
Viron ensimmainen presidentti Konstantin Pats .

Toisen maailmansodan alkaessa Viro tahtoi pysytella puolueettomana, mutta katsoi olevansa pakotettu tekemaan Neuvostoliiton kanssa yhteistyo- ja tukikohtasopimuksen 28. syyskuuta 1939. [55] Viroon siirrettiin 25 000 Neuvostoliiton sotilasta suljettuihin tukikohtiin 18. lokakuuta 1939 alkaen. Virolla itsellaan oli tuolloin rauhanaikaisena vahvuutena jatkuvasti palveluksessa 15 000 sotilasta.

Kesakuussa 1940 Molotov esitti Virolle uhkavaatimuksen, jossa syytettiin Viroa yhteistyosopimuksen rikkomisesta ja vaadittiin saada tuoda lisajoukkoja maahan. Viron hallitus piti vastarintaa toivottomana, minka vuoksi vaatimus hyvaksyttiin. [55] 17. kesakuuta ? 21. kesakuuta 1940 maahan tuotiin noin 90 000 neuvostosotilasta lisaa, jolloin Virossa olevien puna-armeijan joukkojen maara oli jo yli 100 000 sotilasta.

Elokuussa 1940 Virosta tuli yksi neuvosto­tasa­valloista . Presidentti Konstantin Pats vangittiin, ja han kuoli 18. tammikuuta 1956 psykiatrisessa sairaalassa Bura?evossa Tverin alueella.

Neuvostomiehitys keskeytyi kolmeksi vuodeksi Saksan vallattua jalleen Baltian kesalla 1941 . Saksalaismiehityksen aikana Virossa toimi saksalaisten alaisuudessa virolainen hallinto. Sen johdossa oli naennaisesti vapaussoturien liikkeen (vapsien) johtohahmoihin kuulunut Hjalmar Mae . Saksan miehityksen aikana Viro oli ensimmainen maa, mista juutalaiset (noin 950?1 000 henkiloa) poistettiin kokonaan vuoden 1941 aikana, mika todettiin Wannseen poytakirjoissa 20. tammikuuta 1942.

Puna-armeija miehitti Viron uudelleen syyskuussa 1944 sen jalkeen, kun Suomi oli tehnyt syyskuun alussa 1944 Neuvostoliiton kanssa aselevon .

Neuvosto-Viro [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron sosialistisen neuvostotasavallan vaakuna.
Paaartikkeli: Viron sosialistinen neuvostotasavalta

Varsinaisesti neuvostojarjestelma vakiinnutettiin toisen maailmansodan jalkeen 1940-luvun lopulla. Kymmenia tuhansia virolaisia karkotettiin Siperiaan , ja maatilat muutettiin kollektiiveiksi . 1950-luvulla Viron kulttuurielama alkoi vilkastua. Viron sosialistinen neuvostotasavalta oli melko suljettu 1960-luvun loppupuoliskolle asti. Vahitellen virolaiset alkoivat katsella maan pohjoisosissa myos Suomen televisiota. Suomen television katselu oli luvatonta, mutta siita huolimatta sita katseltiin erikoisesti tata tarkoitusta varten tehdylla laitteella. [56]

Ideologisen taistelun tehostamiseksi Viron kommunistisen puolueen paasihteeriksi nimitettiin 1978 Karl Vaino . Vuoden 1980 Moskovan kesaolympialaisten eraita tapahtumia, kuten purjehdus, jarjestettiin Tallinnassa. [57] Moskovan keskushallinto pyrki venalaistamaan neuvostotasavaltaa. 1980-luvun lopulle tultaessa virolaisten osuus maan vaestosta oli romahtanut 1930-luvun lahes 90 prosentista noin 60 prosenttiin.

Vuonna 1988 Mihail Gorbat?ovin paasihteerikaudella vaihtui myos Viron kommunistisen puolueen ensimmainen sihteeri. Uusi paasihteeri oli kansallismielinen Vaino Valjas .

Uusi itsenaisyys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Baltian maiden itsenaistyminen

Marraskuussa 1988 Viron korkein neuvosto julisti maan suvereeniksi. [58] Toukokuussa 1990 osa vuoden 1938 perustuslaista palautettiin voimaan ja maan nimi muutettiin Viron tasavallaksi . Kansanaanestyksessa suurin osa kansasta kannatti itsenaisyyden palauttamista. Viro julistautui uudelleen itsenaiseksi 20. elokuuta 1991, kun Neuvostoliitossa tapahtui kommunistien epaonnistunut vallankaappausyritys . Suomen ja Viron diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen 29. elokuuta 1991 [53] . Vuonna 1993 Viron hallitus maaritteli 500 000 maan asukasta ulkomaalaisiksi ja maarasi heidat hakemaan oleskelulupaa. Viimeiset Venajan armeijan joukot vetaytyivat elokuuhun 1994 mennessa. Kun Viro itsenaistyi uudelleen, se ei saanut takaisin kaikkia niita alueita, joita maahan kuului vuosina 1920?1940, eli Viron Inkeria , Petserinmaata ja Setumaan itaosaa, eli se on maapinta-alaltaan noin 5 prosenttia pienempi kuin tuolloin. [59]

1990-luvun lopulla suomalaisten matkailijoiden maara kasvoi valtaisasti Pohjois-Virossa. Viron talous alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Muun muassa kiinteistosijoituksilla oli suuri merkitys Viron talouden nousussa.

Suomen salainen tuki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Heikki Rausmaan vaitoskirjan mukaan Viro alkoi vuodesta 1988 rakentaa demokraattisen markkinatalouden perustaa. Talloin Suomi linjasi salaa tukevansa Viroa niin paljon kuin suinkin. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto ohjeisti ministereita, etta tuen voi kanavoida kulttuurin nimissa. [60] Koivisto hyvaksyi yli sadan miljoonan markan suoran tuen Viron itsenaistymisen avustamiseksi. [61] Poliittisempi rahoitus hoidettiin helmikuusta 1989 Tuglas-seuran kautta, ja seurasta tulikin virolaisten tukikohta Helsingissa. Myohemmin Viron tasavallan presidenttina tunnettu, mutta tuolloin ulkoministerina toiminut Lennart Meri oli ahkera vierailija seurassa. Muut Suomen ministeriot tukivat Viron infrastruktuuria, yksityistiloja, koulutusta, terveydenhoitoa ja paikallishallinnon uudistamista. Viisumien maara Suomeen nousi 4 200:sta perati 94 000:een vuosina 1988?1990. Myos kunnat, jarjestot, puolueet ja yksityishenkilot tukivat Viroa. Helmikuussa 1990 Viro julisti paamaarakseen tayden itsenaisyyden, mutta Koivisto ja Harri Holkerin hallitus jatkoivat tukea hiljaisesti sen jalkeenkin. [60]

EU-Viro [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron ensimmainen oma satelliittiprojekti ESTCube-1 .

Viro hyvaksyttiin kevaalla 2004 kuuden muun maan kanssa sotilasliitto Naton jaseneksi. Toukokuun alusta Virosta tuli myos Euroopan unionin jasenvaltio yhdeksan muun maan kanssa. [62]

Vuosina 2003?2011 Viro soti Irakissa Yhdysvaltojen rinnalla. Vuonna 2009 Virolla oli joukkoja Irakissa noin 40 miesta. Sodassa kuoli kaksi ja haavoittui parikymmenta virolaista. [63] Koko 2000-luvun kiihkeana jatkunut talouskasvu paattyi vuonna 2007, jolloin Viron talous romahti ja maa painui syvaan lamaan. Romahdus johtui maan kaikkien taloussektoreiden ? niin tehdasteollisuuden, rakentamisen, vahittaiskaupan kuin vienninkin ? nopeasta heikentymisesta. [64]

Vuoden 2011 alussa Viron valuutaksi vaihdettiin euro . Aiempi valuutta oli Viron kruunu . [65]

Raja Venajaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Viron ja Venajan rajasopimus

Viro solmi uuden rajasopimuksen 2005. Sopimuksessa rajat noudattivat neuvostotasavallan rajoja siten, etta Virolle ennen toista maailman­sotaa kuuluneet osa Setumaata ja Narvan­joen itaranta jaivat Venajalle. Mielipidetiedustelujen mukaan sopimusta vastusti 80 prosenttia virolaisista. Venajan duuma ei kuitenkaan ratifioinut sopimusta, [66] koska Viro oli liittanyt sopimuksen ratifiointilain esipuheeseen maininnan neuvostomiehityksesta. Tama olisi Venajan federaation mukaan estanyt sopimuksen olemasta lopullinen, koska maininta olisi tarjonnut mahdollisuuden myohemmin esittaa, etta sopimus olisi ollut seurausta patemattomasta oikeustilasta, miehityksesta, jolloin olisi jalleen ollut mahdollisuus palata Tarton rauhansopimukseen vuodelta 1920. Nain ollen sopimus ei astunut voimaan. Viro puolestaan ei pitanyt lisaystaan neuvostomiehityksesta sopimuksen ratifioinnin perusteluihin merkityksellisena. lahde?

Rajasopimus allekirjoitettiin vihdoin helmikuussa 2014. [67] Sopimus vaatii viela parlamentin hyvaksynnan astuakseen voimaan. [66] Sopimusta ei ollut solmittu viela marraskuussa 2019, vaan parlamentin puhemies Henn Polluaas vaatii Tarton rauhansopimuksen ratifioimista ja Tarton rauhansopimuksessa maariteltyjen alueiden palauttamista Venajalta. [59]

Vuonna 2021 Viro vahvisti maan Venajan vastaista rajaa Valko-Venajan ja Euroopan unionin rajakriisin vuoksi piikkilangoittamalla sita 40 kilometrin verran ja kutsumalla lahes 1 700 reservilaista valmiusharjoitukseen. Tama on nahty viestina seka Valko-Venajalle etta myos sita tukeneelle Venajalle, etta Viro on kykenevainen puolustamaan omia rajojaan. [68]

Politiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Riigikogun , Viron parlamentin, rakennus Tallinnassa.
Viron hallitus toimii Toompean maella Tallinnassa sijaitsevassa Stenbockin talossa .
Paaartikkeli: Viron politiikka

Viron kansalaiset valitsevat 101-paikkaisen yksikamarisen parlamentin riigikogun joka neljas vuosi. [69] Vaaleissa kaytetaan suhteellista vaalitapaa . [70]

Parlamentti valitsee presidentin , jonka on saatava taakseen kaksi kolmasosaa aanista. Jos parlamentti ei pysty valitsemaan presidenttia kolmen aanestyskerran jalkeen, valinta siirtyy valitsijakokoukselle. Valitsijakokous koostuu parlamentin jasenista ja paikallisten itsehallintoelinten edustajista. [71] Presidentin virkakausi kestaa viisi vuotta. Sama henkilo voidaan valita presidentiksi kahdeksi kaudeksi perakkain. Presidentti on myos Viron puolustusvoimien ylipaallikko. [72] Viron presidenttina on toiminut lokakuusta 2021 lahtien Alar Karis . [73]

Uudelleen itsenaistyneen Viron presidentteina ovat toimineet: Lennart Meri 6.10.1992?8.10.2001, Arnold Ruutel 8.10.2001?9.10.2006, Toomas Hendrik Ilves 9.10.2006?10.10.2016, Kersti Kaljulaid 10.10.2016?11.10.2021 [74] ja Alar Karis 11.10.2021 lahtien.

Parlamenttivaaleissa on viiden prosentin aanikynnys . [70] Heti uudelleenitsenaistymisen jalkeisina vuosina Viron puoluekartta oli pirstoutunut: vajaata puoltatoista miljoonaa ihmista edusti runsaat kymmenen puoluetta. Puolueiden maara on laskenut sittemmin noin puoleen. Valtakunnallisissa vaaleissa on yleinen ja yhtalainen aanioikeus kaikilla yli 18-vuotiailla Viron kansalaisilla. Kolmen vuoden valein pidettavissa paikallisvaaleissa saavat aanestaa kansalaisuudesta riippumatta kaikki 18 vuotta tayttaneet asukkaat. [75]

Riigikogussa on ollut vuoden 2015 vaalien jalkeen edustettuina kuusi puoluetta, jotka ovat suuruusjarjestyksessa Reformipuolue , Keskustapuolue , Sosiaalidemokraattinen puolue , Isanmaan ja Res Publican liitto , Vapaapuolue seka Konservatiivinen kansanpuolue . [76]

Reformipuoluetta edustanut ja vuodesta 2014 paaministerina toiminut Taavi Roivas erosi havittyaan luottamuslauseaanestyksessa hallituskoalitionsa hajottua marraskuussa 2016. Taustalla oli hallituskumppanien halu muodostaa yhteinen hallitus Reformipuolueen sijasta Keskustapuolueen kanssa sen jalkeen, kun Keskustapuolueen johtoon oli valittu kiistellyn Edgar Savisaarin tilalle Juri Ratas . Keskusta suhtautui Reformipuolueen lailla myonteisesti EU:hun ja sotilasliitto Natoon, mutta se oli halukas siirtamaan Viron sisapolitiikka hieman vasemmalle mm. korvaamalla maan 20 prosentin tasaveron progressiivisella mallilla. [77]

Viron paaministerina toimi marraskuusta 2016 alkaen keskustapuolueen Juri Ratas , jonka ensimmaisen hallituksen muodostivat vuosina 2016?2019 Viron keskustapuolue, Sosiaalidemokraattinen puolue ja Isanmaan ja Res Publican liitto. [78]

Vuoden 2019 vaaleissa oikeistoliberaali Reformipuolue sai 34 paikkaa, Keskustapuolue sai 26 paikkaa, Konservatiivinen kansanpuolue Ekre sai 19 paikkaa, konservatiivinen Isanmaa-puolue sai 12 paikkaa ja Sosiaalidemokraatit sai 10 paikkaa. Populistinen Ekre nousi Viron kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, ja myos Kaja Kallasin johtama Reformipuolue lisasi kannatustaan ja sailyi Riigikogun suurimpana puolueena. Oppositiossa ollut Reformipuolue oli aiemmin ollut hallituksessa yhtajaksoisesti vuosina 1999?2016. [79]

Huhtikuussa 2019 paaministeri Juri Ratas muodosti uuden hallituksen, jossa olivat mukana keskustavasemmistolainen Keskustapuolue seka oikeistokonservatiiviset Viron konservatiivinen kansanpuolue Ekre ja Isanmaa-puolue. Oppositioon jaivat Reformipuolue ja Sosiaalidemokraattinen puolue [80] Paaministeri Juri Ratasin edellisessa hallituksessa hanen johtamansa Keskustapuoleen hallituskumppaneina olivat Isanmaa-puolue seka Jevgeni Ossinovskin johtamat sosiaalidemokraatit. Nyt oikeistopopulistinen Ekre nousi ensimmaista kertaa Viron hallitukseen. Uuden hallituksen 15:sta ministerista naisia oli vain kaksi. [81] Ekren puheenjohtaja Mart Helme tuli Viron sisaministeriksi ja hanen poikansa, puolueen varapuheenjohtaja Martin Helme valtiovarainministeriksi. [82] Isanmaa-puolueen Urmas Reinsalu tuli hallituksen ulkoministeriksi. [83]

2020-luvulle tultaessa Viron poliittinen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri oli karjistynyt liberaalien ja konservatiivien valiseen voimakkaaseen kahtiajakoon. Konservatiivisella puolella olivat talouspoliittisesti vasemmalla olevat, mutta hyvin arvokonservatiiviset Ekre ja Keskusta. Liberaalilla puolella taas olivat oikeistoliberaali Reformi ja vasemmistoliberaali Sosiaalidemokraattinen puolue seka liberaalia kansainvalisyytta edustava presidentti Kersti Kaljulaid. [84]

Tammikuussa 2021 paaministeri Ratasin hallitus kaatui korruptio-skandaaliin, ja Reformipuolueen johtaja Kaja Kallas muodosti uuden kahden puolueen hallituksen, jossa olivat mukana Reformipuolue ja Keskustapuolue. Kallas on Viron ensimmainen naispaaministeri. [85] Heinakuussa 2022 muodostettiin uusi hallitus, jonka muodostavat reformipuolue, sosiaalidemokraatit ja Isanmaa-puolue. [86]

Aluejako [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viro jakaantuu hallinnollisesti maakunniksi ( vir. maakond ), jotka muodostuvat kunnista ( vald ) ja kaupungeista ( linn ). [87] Virossa on 15 maakuntaa, 15 kaupunkia ja 64 kuntaa. [88] Kuntien ja kaupunkien maara vaheni vuoden 2017 kuntauudistuksessa 213:sta 79:aan. [89]

Maakunnat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Viron maakunnat

Viro jakautuu viiteentoista maakuntaan. Eniten asukkaita on Harjumaalla (610 468 asukasta 1.1.2018), vahiten Hiidenmaalla (9 580 asukasta 1.1.2018). Kaupunkeja on eniten Harjumaalla ja Ita-Virumaalla (4 kpl). Hiidenmaalla, Jogevamaalla, Polvamaalla, Raplamaalla, Saarenmaalla ja Valgamaalla ei ole yhtaan kaupunkia. Kuntia on eniten Harjumaalla (12 kpl). [88]

Maakunta Keskuspaikka Kaupunkeja, kpl Kuntia, kpl
Harjumaa Tallinna 4 12
Hiidenmaa ( Hiiumaa ) Kardla 0 1
Ita-Virumaa ( Ida-Virumaa ) Johvi 4 4
Jogevamaa Jogeva 0 3
Jarvamaa Paide 1 2
Laanemaa Haapsalu 1 2
Lansi-Virumaa ( Laane-Virumaa ) Rakvere 1 7
Polvamaa Polva 0 3
Parnumaa Parnu 1 6
Raplamaa Rapla 0 4
Saarenmaa ( Saaremaa ) Kuressaare 0 3
Tartumaa Tartto 1 7
Valgamaa Valga 0 3
Viljandimaa Viljandi 1 3
Vorumaa Voru 1 4
Viro yhteensa Tallinna 15 64

Kaupungit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Luettelo Viron kaupungeista

Virossa on 15 kaupunkia, joissa oli vuoden 2018 alussa yhteensa 810 443 henkea [88] . Niiden lisaksi Virossa on 32 entista kaupunkia, joista kuntaliitosten myota on tullut epaitsenaisia kaupunkeja, joilla ei ole hallinnollista merkitysta. [90] [87]

Oheisessa kartassa nakyy 15 suurimman kaupungin ja viiden maakuntakeskuksen (Jogeva, Johvi, Kardla, Polva, Rapla) sijainti. [91]

= yli 100 000 asukkaan kaupungit: 1 kpl, Tallinna
= 30 000…100 000 asukkaan kaupungit: 4 kpl, Tartto , Narva , Parnu ja Kohtla-Jarve
= 10 000…30 000 asukkaan kaupungit: 8 kpl
= alle 10 000 asukkaan kaupungit: 17 kpl (ei kaikkia kartassa)

Kunnat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Luettelo Viron kunnista

Virossa on yhteensa 64 kuntaa. [88]

Asutut paikat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Viron asutut paikat

Viron kunnat koostuvat kylista ( kula ), kauppaloista ( alev ), pienkauppaloista ( alevik ) ja epaitsenaisista kaupungeista ( vallasisene linn ). Kaupungit voidaan jakaa kaupunginosiksi ( asum ). [87]

4. marraskuuta 2016 Virossa oli yhteensa 4 699 asuttua paikkaa: 30 oli kaupunkia, 17 epaitsenaista kaupunkia, 12 kauppalaa, 188 pienkauppalaa ja 4 452 kylaa. [92]

Talous [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Viron talous
Viron reaalisen bruttokansantuotteen vuosimuutos.
SEB:n omistaman Eesti Uhispankin paakonttori Tallinnassa.
Stadler Flirt -juna Keilan rautatieasemalla.

Bruttokansantuote [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron bruttokansantuote vuonna 2024 on noin 43,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Ostovoimakorjattuna luku on noin 61,6 miljardia dollaria. Lukujen valinen ero supistui huomattavasti vuonna 2007, sen jalkeen ero on vaihdellut vuosittain, mutta pysynyt keskimaarin selkeasti aiempaa pienempana. [4] Viron bruttokansantuote per capita on 2020-luvulla ollut edelleen merkittavasti matalampi kuin Pohjoismaissa, myos ostovoimakorjaus huomioiden. [93]

Energia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Energia Virossa

Viro on yliomavarainen sahkon tuotannon suhteen, ja sahkoa on viety 2000-luvulla lahinna Latviaan, satunnaisesti myos Liettuaan ja Suomeen [94] . Viron sahko oli 2000-luvun alkuvuosina euroalueen halvinta [95] . Hinta on kuitenkin noussut niin, etta pienkuluttajan (2,5?5 MWh/vuosi) maksama hinta oli vuonna 2014 noussut lahelle Euroopan unionin jasenmaiden keskitasoa ollen Viroossa 13 snt/kWh, kun se on ollut Suomessa 15 snt/kWh. Euroopan unionin jasenmaiden mediaani on 17 snt/kWh [96] .

Koillis-Virossa, Narvan seudulla, louhitaan oljyliusketta , joka on ollut maan tarkein energianlahde. Palavankiven osuus Viron sahkontuotannosta on noin 90 prosenttia. Euroopan unionin paastosaadosten takia oljyliuskevoimaloiden omistaja, Eesti Energia , on uusinut voimalaitoksiaan vuosina 2014?2015 muun muassa suomalaisen Metson ja Fortumin kanssa [97] .

Vuonna 2022 maan enegiasta 63 prosenttia tuotettiin kivihiilesta, 25,3 prosenttia biopolttoaineista ja jatteista ja 5,9 prosenttia maakaasusta. [98]

Venajan hyokkays Ukrainaan ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat saaneet Viron kehittamaan energiapolitiikkaansa rajusti. Tuuli - ja aurinkoenergia korvaavat ojyliusketta sahkontuootannossa. Nesteytettya maakaasua LNG :ta tuodaan maahan Balticconnector -putken vaurion jalkeen Latviasta ja Liettuasta. [99]

Luonnonvarat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron merkittavimmat luonnonvarat ovat oljyliuske ja metsat. Turpeella on jonkin verran merkitysta lammontuotannossa.

Koska Viron mineraalivarat ovat niukat, sen talous perustuu pitkalti kevyeen teollisuuteen ja palveluihin, joita ovat matkailu, kauppa ja pankkitoiminta. Viro sijaitsee idan ja lannen valisen vilkkaan kauppareitin varrella, ja maassa on aina ollut hyvia satamia: transitoliikenteella ja ulkomaankaupalla onkin yha kasvava merkitys Viron taloudelle. lahde? Viime vuosina myos informaatioteknologiasektori on kehittynyt nopeasti. Hyvin nopean kasvun jalkeen talous supistui jyrkasti vuonna 2009, mutta elpyi hiljalleen seuraavalla vuosikymmenella. [4]

Valuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron valuutta on euro vuoden 2011 alusta lahtien. Vuoden 2010 loppuun valuuttana ollut kruunu oli sidottu euroon suhteessa 1 EUR = 15,6466 EEK, josta tuli myos lopullinen euron ja kruunun valinen muuntokerroin. Aikaisemmin kruunu oli sidottu kiintealla vaihtokurssilla Saksan markkaan . [100] Viron, kuten myos muiden Baltian maiden, pankkisektori on kaytannossa lahes kokonaan ulkomaisten pankkien omistuksessa [101] . Euron kayttoonottoa edelsi Viron liittyminen yhdessa Liettuan ja Slovenian kanssa Euroopan unionin valuuttakurssimekanismi ERM II:een 27. kesakuuta 2004. lahde?

Verotus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viro otti ensimmaisena maana kayttoon tasaveron vuonna 1994. Tuloveroprosentti oli silloin 29 prosenttia riippumatta henkilon tuloista. [102] 1. tammikuuta 2005 vero alennettiin 24 prosenttiin, 1. tammikuuta 2006 23 prosenttiin ja edelleen 1. tammikuuta 2009 21 prosenttiin. lahde? Vuonna 2017 tulovero ( tulumaks ) oli 20 prosenttia ja arvonlisavero ( kaibemaks ) myos 20 prosenttia. Lisaksi tyonantajan tulee maksaa elake- ja terveysvakuutusmaksu ( sotsiaalmaks ), joka on 33 prosenttia bruttopalkasta. [103]

Tarkeimpia teollisuusalueita ovat paakaupunki Tallinna, sita ymparoivat alueet seka Koillis-Viro. Suurimmat tyonantajat ovat paperi-, puutavara- ja tekstiiliteollisuudessa. Yksi kahdestakymmenesta virolaisesta ansaitsee elantonsa maataloudella, kalastuksella ja metsanhoidolla. Maanviljelyssa harjoitetaan muiden viljelykasvien kasvatuksen lisaksi muun muassa rapsin kasvatusta rapsioljyn tuotantoon ja mansikanviljelya. Talouden rakennemuutos kannustaa etsimaan muita elinkeinoja perinteisen karjanhoidon ja maanviljelyn ohella. Oheiselinkeino maaseudulla on muun muassa maatilamatkailu. lahde?

Elintarvikeostoksilla virolaiset yleensa suosivat kotimaisia tuotteita, mutta kotimaisen ruoan suosio on laskenut Virossa tasaisesti, ja virolaiset ostavat yha enemman ulkomaista ruokaa. [104] Viro vie ulkomaille kojeita, sahkoteknisia laitteita ja niiden osia seka moottoriajoneuvojen turvavarusteita. Pieni ja keskisuuri teollisuus ovat vallitsevia. lahde?

Ulkomaankauppa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron ulkomaankauppa on 2010-luvulla ollut vuosittain 12?14 mrd. euroa. Kauppatase on ollut viime vuosina jatkuvasti negatiivinen (1?3 mrd. euroa). Vuonna 2015 viennin arvo oli 11,6 mrd. euroa, ja tuonti 13,1 mrd. euroa. [105]

Viron suurimmat kauppakumppanit ovat Suomi (16 % viennista ja 15 % tuonnista vuonna 2015) ja Ruotsi (19 % viennista ja 8 % tuonnista). Merkittavimmat vientituotteet olivat vuonna 2015 koneet ja laitteet (29 %), puu ja puunjalostustuotteet (10 %), maataloustuotteet (10 %) seka kivennaistuotteet (9 %). Arvoltaan suurimmat tuotavat tuoteryhmat olivat lahes samoja: koneet ja laitteet (28 %), kivennaistuotteet (11 %) ja maataloustuotteet (11 %). [105]

Vaihtotase [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

2000-luvun alussa Viron vaihtotase oli voimakkaasti alijaamainen. Suurimmillaan ? vuosina 2006 ja 2007 ? alijaama oli noin 15 prosenttia. 2010-luvulla vaihtotase on ollut lievasti ylijaamainen. [4]

Vaesto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron vaesto 1960-2016 (milj. as.)

Etniset ryhmat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron suurin etninen ryhma ovat virolaiset , joita oli vuoden 2015 alussa 69,1 prosenttia vaestosta. Suurin vahemmistoryhma ovat venalaiset , joita oli vuonna 2015 noin 330 000 eli 25,1 prosenttia. Seuraavaksi suurimmat vahemmistoryhmat ovat ukrainalaiset (1,7 prosenttia), valkovenalaiset (0,9 prosenttia), suomalaiset (7 321 henkiloa eli 0,6 prosenttia) seka juutalaiset (0,2 prosenttia) ja tataarit (0,2 prosenttia). [106] Vuonna 2018 Viroon asukkaaksi rekisteroityneita Suomen kansalaisia oli noin 8 800 ja Inkerin alueelta lahtoisin olevia suomalaisia eli inkerilaisia noin 7 500. [107] Vironinkerilaisilla on Virossa vahemmistokansoille kuuluva kulttuuriautonomia. [107] Sita toteuttaa vaaleilla valittava kulttuurineuvosto. [107] Viimeksi kulttuurineuvostovaalit jarjestettiin vuonna 2017. [107]

Joskus virolaisiin luettava vahemmisto ovat setukaiset Viron kaakkoisosassa. Uskonnoltaan he ovat ortodokseja ja he ovat sailyttaneet joitakin vanhoja kansanperinteita. Toinen tarkea vahemmisto on vorolaiset . Historiallisia vahemmistoja ovat muun muassa vironruotsalaiset ja baltiansaksalaiset , joista vain rippeet sailyivat Virossa toisen maailmansodan jalkeen.

Kielet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron ainoa virallinen kieli on viro ( vir. eesti keel ). Vuoden 2011 vaestotutkimuksen mukaan vironkielisia eli etnisesti virolaisia oli 68,5 prosenttia maan vakinaisesta vaestosta. Muita merkittavia kieliryhmia olivat lopulla venajankieliset (29,6 prosenttia), ukrainankieliset (0,6 prosenttia), suomenkieliset (0,2 prosenttia) ja valkovenajankieliset (0,1 prosenttia). [108] Kaakkois-Virossa puhutaan myos virolle lahisukuisia voron ja seton kielia , joita varsinkin aikaisemmin on pidetty vain viron murteina , sittemmin etelaviron kieliryhman kielina. Kielellisesti etniset virolaiset kuuluvat itamerensuomalaisiin ja suomalais-ugrilaisiin kansoihin yhdessa suomalaisten kanssa.

Viron tilastokeskuksen vuonna 2021 tekeman vaestolaskennan mukaan Viron vaestosta suomea puhuu viidennes Viron 50?64-vuotiaasta vaestosta mutta vajaat viisi prosenttia 30-vuotiaista. [109]

Kielipolitiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nykyinen Viron kielilaki on vuodelta 1995. Siihen on tehty voimaantulon jalkeen 17 korjausta. Aiemmin venajankieliset tekstit olivat kiellettyja julkisilla paikoilla, ja esimerkiksi kauppa sai ikkunassaan kertoa vain viroksi, mita siella myydaan. Myohemmin lakia lievennettiin niin, etta myos vahemmistokieliset tekstit sallittiin, kunhan sama asia on kerrottu myos viroksi ja vironkielinen teksti on ensin. Lain noudattamista on valvonut niin sanottu kielipoliisi eli kielen tarkastusvirasto. [110] [111]

Viroon on suunnitteilla uusi kielilaki, jonka tehtava on varmistaa, etta kansalaiset saavat palvelunsa viroksi ja kielen kehittyminen taataan. Lailla yritetaan myos estaa liiallista englannin kayttoa esimerkiksi turismikohteissa, kuten Tallinnan vanhassa kaupungissa. Myos murteiden kaytto kirjakielessa on tarkoitus estaa. Lakiluonnosta on arvosteltu ankarasti sensuroivana ja sananvapautta rajoittavana. [111] [112]

Kansalaisuuspolitiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron itsenaistyessa uudelleen 1991 maan kansalaisuuden saivat automaattisesti kaikki, joilla oli Viron kansalaisuus ensimmaisen itsenaisyyskauden aikana seka heidan jalkelaisensa. Muiden on Viron kansalaisuuden saadakseen osattava viron kielta seka tunnettava maan historiaa ja lainsaadantoa [113] . Suurimmalla osalla vironvenalaisista on nykyaan Viron kansalaisuus [114] , mutta merkittavalla osalla alueen venajankielisista on ainoastaan muukalaispassi ja Amnesty Internationalin raportti vuodelta 2013 syyttaa Viroa edelleen venajankielisen vahemmiston sortamisesta [115] .

Kansalaisuudet Virossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Valtaosa Viron vakinaisista asukkaista on nykyisin Viron kansalaisia: uudelleenitsenaistymisen jalkeen vuonna 1992 Viron kansalaisten osuus asukkaista oli 68 prosenttia, mutta vuonna 2015 jo yli 84 prosenttia. Ilman kansalaisuutta olevien osuus on vahentynyt vuoden 1992 32 prosentista 6 prosenttiin vuonna 2015. Venajan kansalaisia asui Virossa joulukuussa 2015 noin 91 000. [116]

Kansalaisuus Lukumaara
v. 2015 		Osuus
v. 2015 		Osuus
v. 2008 [75] 		Osuus
v. 2003
  Viro 1 142 652 84,6 % 83,8 % 81 %
  Venaja 91 461 6,8 % 6,8 %
  Ukraina 7 130 0,5 % 0,4 %
  Suomi 6 898 0,5 % 0,2 %
  Latvia 3 839 0,3 % 0,1 %
  Saksa 2 583 0,2 %
  Liettua 2 163 0,2 % 0,1 %
  Valko-Venaja 1 650 0,1 % 0,1 %
Muu 10 001 0,7 % 0,6 % 7 %
Ei kansalaisuutta 82 688 6,1 % 7,9 % 12 %
Yhteensa 1 351 065 100 % 100 % 100 %

Terveys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Unicefin tilaston mukaan Virossa oli vuonna 2013 Euroopan maista suhteellisesti eniten HIVin kantajia, noin 1,3 % aikuisvaestosta eli kaikkiaan noin 8 000 henkiloa [117] . Tama liittyy venalaisenemmistoisen Narvan kaupungin ongelmiin, kuten koyhyyteen. [118] Koulutustaustaan liittyvat erot elin­ajan­odotteissa olivat Virossa vuonna 2008 Eurostatin tilastoimista maista suurimmat: 30-vuotiaiden korkean koulutuksen saaneiden miesten elinajanodote oli noin 20 ja naisten noin 10 vuotta pidempi kuin alhaisen koulutuksen saaneiden. [119]

Maailman terveysjarjesto WHO:n vuonna 2004 tekeman selvityksen mukaan Virossa kaytettiin puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 9,85 litraa aikuista kohti. [120]

Uskonto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Uskonto Virossa
Kirkkoja Tallinnan maisemassa.

Virossa ei ole valtionkirkkoa. Kirkkokunnista merkittavimmat ovat evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko . Uskonto ei juurikaan nay jokapaivaisessa elamassa, ja Viro onkin varsin maallistunut maa. [121]

Poiden Mariankirkko.

Vuoden 2005 Eurobarometrin kyselyn mukaan 16 prosenttia virolaisista uskoo Jumalaan, kun taas 54 prosenttia uskoo olevan olemassa jonkinlaisen henkiolennon tai elamanvoiman, ja 26 prosenttia ei usko, etta olisi olemassa minkaanlaista henkiolentoa, jumalaa tai elamanvoimaa. Taman tutkimuksen mukaan virolaiset ovat Euroopan unionin vahiten uskonnollinen kansa. [122]

Vuoden 2011 vaestolaskennassa Viron aikuisvaestosta 54 prosenttia ilmoitti olevansa uskonnottomia ja 29 prosenttia tunnustavansa jotain uskoa, enimmakseen kristinuskoa. Noin 16 prosenttia ei halunnut tai osannut vastata. Uskontokunnista yleisimmat olivat ortodoksit (16 prosenttia) ja evankelis-luterilaiset (10 prosenttia). [123] [124]

Valtion 2000-luvulla teettamassa kyselyssa 11 prosenttia vaestosta kertoi harjoittavansa maavaldia, vanhaa virolaista luonnonuskoa. Valtio on rauhoittanut useita satoja pyhia luonnonkohteita, jotka ovat yleensa puita tai lahteita . Maauskoa edustaa Maavalla Koda -jarjesto. [125]

Tarton yliopisto julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jonka mukaan 58 prosentilla virolaisista on "oma usko, joka on riippumaton kirkkokunnista ja jarjestaytyneista uskonnoista". 61 prosenttia piti luonnonuskontoa Viron kansan oikeana uskontona, vaikka vain nelja prosenttia kertoi harjoittavansa sita. Ateisteiksi ilmoittautui kymmenen prosenttia. [126]

Kulttuuri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Viron kulttuuri

Viron kulttuuri on saanut vaikutteita Baltian maiden , Suomen ja erityisesti saksalaisesta kulttuurista. [121] Vahva kulttuurillinen vaikutus on ollut myos entisilla hallitsijamailla Ruotsilla ja Venajalla .

Kirjallisuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Viron kirjallisuus
Friedrich Reinhold Kreutzwald , Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin kirjoittaja.

Kansainvalisesti tunnetuimpia ja kaannetyimpia virolaisia kirjailijoita ovat Jaan Kross ja Jaan Kaplinski . Erityisesti Kross oli merkittava ja hanta pidettiin mahdollisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajana. [127] Kansallisia suuria nimia ovat A. H. Tammsaare ja Friedrich Reinhold Kreutzwald , joka kirjoitti virolaisen kansanrunouden pohjalta ja Kalevalan innoittamana Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin . [54]

Musiikki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

XIX tanssijuhlat (2014).

Suurin ja merkittavin virolainen kulttuuritapahtuma on kerran neljassa vuodessa pidettavat laulu- ja tanssijuhlat , Yleinen laulu- ja tanssijuhla ( Uldlaulupidu ja Uldtantsupidu ). Juhlien paatapahtuma jarjestetaan Tallinnan Laululavalla ( Lauluvaljak ). Kuoro- ja kansantanssikulttuuri yleisestikin ovat tarkeassa asemassa Virossa. Ensimmaiset laulujuhlat pidettiin vuonna 1869. Vuonna 2014 jarjestetyissa 24. laulujuhlissa esiintyi 1 046 ryhmaa, joissa oli yhteensa yli 30 000 esiintyjaa. [128]

Virolaissyntyista Arvo Partia pidetaan yhtena 1900-luvun merkittavimmista saveltajista. Muita tarkeimpia virolaisia saveltajia ovat muun muassa sinfonikko Eduard Tubin seka nuoremmasta polvesta Erkki-Sven Tuur . Maailmankuuluja kapellimestareita ovat Eri Klas ja Neeme Jarvi , seka jalkimmaisen pojat Paavo ja Kristjan Jarvi .

Kevyen ja klassisen laulun tarkein nimi Virossa oli Georg Ots . Viihdemusiikissa virolaiset tunnetaan Tanel Padarin , Dave Bentonin ja 2XL -yhtyeen vuoden 2001 Euroviisu-voitosta kappaleella Everybody . [129]

Ruokakulttuuri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Virolainen keittio

Virolainen keittio on perinteisesti noudattanut vuodenaikojen rytmia. Kesalla syodaan puutarhan antimia, kuten uusia perunoita. Heina?elokuussa syodaan paljon esimerkiksi kampelaa . Syksyn tullen aletaan suosia raskaampia ruokia, kuten hapankaalia , uunipaistia, lihahyyteloita, verimakkaraa seka taytelaisia keittoja ja pataruokia. Tyypillisia virolaisia ruokia ovat esimerkiksi hapatettu ruisleipa ja hapankaali seka sian- ja vasikanlihasta virolaisittain valmistettu lihahyytelo ( sult ). Suosituinta lihaa on sianliha , jota nautitaan tavallisimmin perunan ja haudutetun hapankaalin kanssa. Suosittuja juomia ovat olleet maltainen kotikalja , sima ja olut . Jouluisin Virossa syodaan perinteiseen tapaan hyvin runsaasti. [130]

Viestimet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Media Virossa
Parnulaisen Postimees -lehden ensimmainen numero vuodelta 1857.

Pieneksi maaksi Viroon on itsenaistymisen jalkeen noussut hyvin runsas tarjonta joukkoviestimia. Virossa on kolme maanlaajuista televisioyhtiota: julkinen Viron televisio (ETV, vuodesta 1955) ja yksityiset Kanal 2 (1993) ja TV3 (1996). Jalkimmaiset ovat ulkomaalaisten omistuksessa. Useat paikalliset kaapelikanavat tarjoavat venajan-, suomen-, ruotsin- ja latviankielisia ohjelmia. [131]

Julkiset radiolahetykset aloitti 1926 Viron radio (Eesti Raadio). Vuonna 1992 aloittaneen Radio Kukun myota yksityisten kanavien maara lisaantyi nopeasti ja 2008 maassa oli 31 radiokanavaa, joista viisi julkisia Viron radion kanavia. Vuonna 2007 julkiset Viron televisio ja Viron radio yhdistyivat Eesti Rahvusringhaaling -yhtioksi (ERR). [132] [133]

Virossa ilmestyy satoja sanoma- ja aikakauslehtia. Suurimpia sanomalehtia ovat paivalehdet Postimees (23,6 prosentin markkinaosuus vuonna 2007) ja Eesti Paevaleht (12,9 prosenttia) seka iltapaivalehti Ohtuleht (23,6 prosenttia). Viikkolehdista suurin levikki on Eesti Ekspressilla (14 prosenttia), joka jo ennen Viron itsenaistymista, 1989 alkoi ilmestya ensimmaisena riippumattomana virolaisena lehtena. Toiseksi suurin viikkolehti on Maaleht (11,6 prosenttia). [134]

Yksityisten televisio- ja radioyhtioiden tapaan virolaiset lehdetkin ovat ulkomaisen paaoman kiinnostuksen kohde. Kanal 2:n omistava norjalainen Schibsted and Modern Times Group omistaa puolet Ohtuleht -lehdesta ja suurimman osan Postimeesista . Ruotsalainen Bonnier Group omistaa maan suurimman talouslehden Aripaevin . [135]

Viroa kutsutaan joskus E-stoniaksi, viitaten internetin, matkapuhelinten ja sahkoisten palvelujen yleisyyteen ja suosioon maassa. [136] Yksi suurimmista virolaisista menestyshankkeista viestinnan ja teknologian saralla on VoIP - ja pikaviestintapalveluna tunnettu Skype , joka nousi Viron ensimmaiseksi miljardiyritykseksi. [137]

Maassa toimii kaksi uutistoimistoa. Baltic News Service on yksityinen vuonna 1990 perustettu uutistoimisto, jonka omistaa suomalainen Alma Media . Baltic News Servicen toiminta kattaa Viron, Latvian ja Liettuan . [138] Eesti Rahvusringhaaling yllapitaa julkisen sektorin rahoittamaa ETV24 -uutistoimistoa. lahde?

Kansallisia symboleita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viron kansalliselain on susi . [139] Haarapaasky valittiin kansallislinnuksi 1960-luvun alussa. Viron luonnonsuojeluyhdistyksen vuonna 1968 jarjestamassa kilpailussa valittiin kansalliskukaksi selvalla enemmistolla ruiskaunokki . Kansalliskiveksi valittiin 1992 harmaa kalkkikivi . Epavirallisena kansallispuuna pidetaan tammea . [140]

Juhlapaivat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Valtakunnalliset juhlapaivat ja vapaapaivat ( riigipuhad ) [141] :

Valtakunnalliset merkkipaivat ( riiklikud tahtpaevad ) [141] :

  • 6. tammikuuta loppiainen ( kolmekuningapaev )
  • 2. helmikuuta Tarton rauhan vuosipaiva ( Tartu rahu aastapaev )
  • 14. maaliskuuta aidinkielen paiva ( emakeele paev )
  • toukokuun toinen sunnuntai: aitienpaiva ( emadepaev )
  • 4. kesakuuta Viron lipun paiva ( Eesti lipu paev )
  • 14. kesakuuta surupaiva ( leinapaev ). Kyyditysten, pommitusten ja muiden 2. maailmansodan tapahtumien uhrien muistopaiva. Neuvostoliitto aloitti virolaisten suurkyydityksen 14.6.1941. [144]
  • 23. elokuuta kommunismin ja natsismin uhrien muistopaiva ( kommunismi ja natsismi ohvrite malestuspaev ). Molotov?Ribbentrop-sopimus solmittiin 23.8.1939. [145]
  • syyskuun toinen sunnuntai: isovanhempien paiva ( vanavanemate paev )
  • 22. syyskuuta vastarintataistelun paiva ( vastupanuvoitluse paev ). Saksalaisten vetaydyttya ja ennen Neuvostoliiton miehitysta muodostettiin Tiefin hallitus 23.9.1944. [146]
  • lokakuun kolmas lauantai: heimopaiva ( hoimupaev ). Virolaisten alkuperan, kielen, kulttuurin ja suomalais-ugrilaisten kansojen paiva. [147]
  • 2. marraskuuta pyhainpaiva ( hingedepaev )
  • marraskuun toinen sunnuntai: isanpaiva ( isadepaev )
  • 16.11. uudelleen syntymisen paiva ( taassunni paev ). Viron SNT :n suvereenisuusjulistus 16.11.1988. [148]

Urheilu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kiiking on virossa keksitty laji.

Viron miesten koripallomaajoukkue on selviytynyt nelja kertaa lajin EM-kilpailuihin . [149] Virolaisista koripalloilijoista Martin Muursepp on pelannut NBA:ssa [150] ja Tiit Sokk voitti olympiakultaa Neuvostoliiton koripallomaajoukkueessa 1988. [151]

Miesten lentopallomaajoukkue pelasi EM-kisoissa toistaiseksi ainoan kerran vuonna 2009. Joukkue ei selviytynyt lohkosta jatkoon. [152] Viron jalkapallomaajoukkue ei ole osallistunut kansainvalisiin arvoturnauksiin. 1.6.2017 julkaistussa FIFA-rankingissa se on sijalla 93. [153] Virolainen jalkapallolehti Jalka valitsi 100 parasta virolaista jalkapalloilijaa vuonna 2016, listan karjessa olivat Mart Poom , Ragnar Klavan ja sotaaedeltavan ajan maalivahti Evald Tipner . [154]

Viro on ollut omalla joukkueellaan mukana olympialaisissa vuosina 1920 – 1936 ja uudelleen vuodesta 1992 . Eniten maan 40 olympiamitalista [155] ovat saaneet hiihtajat Andrus Veerpalu ja Kristina ?migun-Vahi , jotka ovat saavuttaneet kolme mitalia. [156] Kristjan Pajusalu voitti kultaa seka vapaapainissa etta kreikkalais-roomalaisessa painissa 1936. [157] Erika Salumae voitti kultaa ratapyorailyssa 1988 Neuvostoliiton joukkueessa ja 1992 Viron joukkueessa. [158]

Viro on menestynyt myos yleisurheilussa ; kymmenottelija Erki Nool on voittanut olympiakultaa vuonna 2000 [159] , ja kiekonheittajista Gerd Kanter on voittanut kultaa 2008 ja pronssia 2012 [160] ja Aleksander Tammert pronssia 2004. [161]

Nimitykset Viro ja Eesti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Eesti on Viron vironkielinen nimi. Nimi esiintyy jo roomalaisen Tacituksen Germania -teoksessa aesti -kansan nimessa. Useimmat tutkijat kuitenkin otaksuvat, etta rautakautinen nimitys aesti viittasi Itameren kaakkoisrannikon ( Liettua ja Kaliningradin alue) balttilaista kielta puhuvaan vaestoon eika varsinaisiin virolaisten esivanhempiin. Keskiajalle tultaessa nimi oli kuitenkin ”vaeltanut” pohjoiseen, silla 1200-luvun skandinaavisissa lahteissa Estland - tai Ehstland -nimea kaytetaan Virosta. Yleisesti Viroa kuitenkin kutsuttiin keskiajalla ja uuden ajan alussa Liivinmaaksi . Virolaiset itse kayttivat itsestaan nimea maarahvas ja kielestaan nimea maakeel . Historiallinen nimi ”Eesti” tuli kayttoon vasta 1700-luvulla. Kirjakieleen nimitys Eesti tuli 1800-luvun puolessavalissa, kun Johann Voldemar Jannsen julkaisi vuonna 1857 ensimmaisen vironkielisen lehden ensimmaisen numeron tervehdysrunon: ”Terre armas Eesti rahwas!” [162] .

Suomessa Viroa kutsuttiin Eestiksi varsinkin 1920- ja 1930-luvulla heimoaktivistien keskuudessa ja toisen maailmansodan jalkeen neuvostovallan aikana vasemmistossa. Myos Neuvostoliitossa julkaistussa suomenkielisessa kirjallisuudessa puhuttiin aina Neuvosto-Eestista tai Eestin SNT :sta. [163] Yleisradion ohjelmaneuvosto teki vuonna 1971 yksimielisen paatoksen Eesti-nimityksen kaytosta radiossa vastoin kielitoimiston suositusta. [164] Suomeen vakiintunut sovinnaisnimi on kuitenkin Viro . Muun muassa Viron edesmennyt entinen presidentti, kielentutkija Lennart Meri ja Kielitoimisto suosittavat suomeen vakiintuneen Viro-nimen kayttoa. Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen amanuenssi Erkki Lyytikainen perustelee nain: ” Suomen kielenhuolto vierastaa Eesti-nimea siksi, etta se on turha raakalaina. Saman periaatteen mukaan Ruotsista pitaisi kayttaa nimea Sverige, Saksasta Deutschland ja Venajasta Rossija. Eesti-nimi poikkeaa edellisista vain sikali, etta suomalaisen on se helppo aantaa. ” [165] [166] [167] Suomen kielen lautakunta ja Kielitoimisto hyvaksyvat myos nimet Eesti ja eestin kieli, mutta asettavat Viron ja viron kielen ensi sijalle. [168]

Viro-nimitys on tullut suomen kieleen Koillis-Viron historiallisesta Virumaan maakunnasta. [169] Virun alueella on kaksi nykymaakuntaa: Lansi-Viru ja Ita-Viru ( Laane-Viru ja Ida-Viru ). [170]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Kari Alenius:  Viron, Latvian ja Liettuan historia . Jyvaskyla: Atena Kustannus, 2000. ISBN 951-796-216-9 .
  • Tapio Makelainen:  Viro, kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen maa . Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2936-5 .
  • Seppo Zetterberg:  Viron Historia . Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 9517465203 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b Andres Einmann: Eesti pindala osutus arvatust ule 100 ruutkilomeetri suuremaks postimees.ee . 16.7.2015. Postimees. Viitattu 19.7.2015. (viroksi)
  2. ↑ Rahvaarv Eesti statistika . 2024. Statistikaamet. Arkistoitu 25.2.2018. Viitattu 19.4.2024. (viroksi)
  3. ↑ a b The population of Estonia increased last year Statistics Estonia . Arkistoitu 12.3.2017. Viitattu 11.3.2017. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e World Economic Outlook Database, April 2024  (Report for Selected Countries and Subjects) International Monetary Fund . 2024. The International Monetary Fund. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ Arkistoitu kopio theguardian.com . Arkistoitu 22.4.2018. Viitattu 17.4.2023.
  7. ↑ Arkistoitu kopio nationmaster.com . Arkistoitu 17.5.2018. Viitattu 17.4.2023.
  8. ↑ Arkistoitu kopio erainstitute.org . Arkistoitu 5.5.2018. Viitattu 17.4.2023.
  9. ↑ Countries and Territories Freedom House . Viitattu 18.4.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Democracy Index 2022 EIU . Viitattu 18.4.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Corruption Perceptions Index Transparency International . Viitattu 18.4.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Etaisyys Tallinnaan Iltalehti . 12.2.2006. Arkistoitu 2.4.2008. Viitattu 1.1.2009.
  13. ↑ Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat , s. 235. Almagest, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0 .
  14. ↑ Bruce Thom, Roger Sandall, Noel de Souza, Robert Coupe: ”Ihminen ja maapallo”,  Geographica , s. 235. Konemann, 2008.
  15. ↑ a b c Makelainen 2004, s. 17
  16. ↑ Makelainen 2004, s. 16
  17. ↑ a b Riigi Ilmateenistus: Sademed ilmateenistus.ee . Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  18. ↑ Temperatuur Riigi Ilmateenistus. Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  19. ↑ Sood Eestis soo.ee . Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  20. ↑ a b Eesti Statistika: Metsamajandus stat.ee . Arkistoitu 12.3.2017. Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  21. ↑ Makelainen 2004, s. 18
  22. ↑ Makelainen 2004, s. 19
  23. ↑ Makelainen 2004, s. 22
  24. ↑ Makelainen 2004, s. 23
  25. ↑ Zetterberg 2007, s. 57
  26. ↑ Zetterberg 2007, s. 58
  27. ↑ Zetterberg 2007, s. 59
  28. ↑ Zetterberg 2007, s. 61
  29. ↑ Zetterberg 2007, s. 62
  30. ↑ Zetterberg 2007, s. 63
  31. ↑ Zetterberg 2007, s. 64
  32. ↑ Zetterberg 2007, s. 65
  33. ↑ Zetterberg 2007, s. 71
  34. ↑ Zetterberg 2007, s. 95
  35. ↑ Zetterberg 2007, s. 121
  36. ↑ Varri, Antti: Kalpaveljesten ritarikunta ja ritarikunnan laajeneminen students.tut.fi . 17.1.1998. Hameenlinna. Arkistoitu 3.7.2009. Viitattu 1.1.2009.
  37. ↑ Cornelius Hasselblatt & Kai Ulirch Muller:  Estland , s. 10. Otava. ISBN 951-1-13017-X . (ruotsiksi)
  38. ↑ Zetterberg 2007, s. 104
  39. ↑ Zetterberg 2007, s. 148
  40. ↑ Zetterberg 2007, s. 159
  41. ↑ Zetterberg 2007, s. 167
  42. ↑ Zetterberg 2007, s. 182?184
  43. ↑ Zetterberg 2007, s. 189
  44. ↑ Zetterberg 2007, s. 207
  45. ↑ Zetterberg 2007, s. 242
  46. ↑ Zetterberg 2007, s. 263
  47. ↑ Pitkanen, Heidi (toim.): Uudenkaupungin rauha 1721  (Agricolan julkaisusarja) Agricola ? Suomen historiaverkko . 8.8.2019. Viitattu 9.9.2020.
  48. ↑ 9.8.2007: Pohjan sota muutti Narvan suunnan Yle Uutiset Viro . Maattanen, Ulla-Maija. Viitattu 9.9.2020.
  49. ↑ Perustietoa Virosta 29.12.2008. Suomen Tallinnan suurlahetysto. Viitattu 29.12.2008. [ vanhentunut linkki ]
  50. ↑ Alenius 2000, s. 204
  51. ↑ Alenius 2000, s. 205
  52. ↑ Alenius 2000, s. 206
  53. ↑ a b Suo­mi ja Viro - Suomi ulkomailla Viro . Viitattu 26.5.2022.
  54. ↑ a b Valayksia Viron historiasta ViroWeb. Viitattu 31.12.2008.
  55. ↑ a b Estonia 1940-1945 ( Arkistoitu ? Internet Archive): Reports of the Estonian International Commission for the Investigation of Crimes Against Humanity
  56. ↑ Annika Lepp, Mervi Pantti: Window to the West: Memories of watching Finnish television in Estonia during the Soviet period. View , 2013, 2. vsk, nro 3/2013, s. s.80-81. Journal of European Television History and Culture. Artikkelin verkkoversio (PDF) . Viitattu 18.12.2018. (englanniksi) ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  57. ↑ Yleisradio: Moskovan olympialaiset 1980 YLE Elava Arkisto. Arkistoitu 18.8.2008. Viitattu 31.7.2008.
  58. ↑ Frankowski, Stanisław; Paul B. Stephan:  Legal reform in post-communist Europe , s. 84. Martinus Nijhoff Publishers, 1995. Google Books -esikatselu (viitattu 27.4.2017). (englanniksi)
  59. ↑ a b Elisa Hyvarinen: Virossa vaaditaan rauhansopimuksen rajoja takaisin verkkouutiset.fi . 21.11.2019. Viitattu 15.6.2020.
  60. ↑ a b Veli-Pekka Leppanen, Suomi ratsasti kahdella hevosella ? Kun Viro hankki itsenaisyyttaan takaisin, Suomi tuki laajasti mutta huomaamatta ( Arkistoitu ? Internet Archive), HS.fi 11.3.2013.
  61. ↑ Teemu Kammonen: Vaitos: Suomella valtava Viro-operaatio ? Mauno Koivisto salasi Neuvostoliiton pelossa Uusi Suomi . 31.10.2013. Viitattu 28.6.2023.
  62. ↑ Viron historia Visit Estonia. Arkistoitu 26.11.2009. Viitattu 25.11.2009.
  63. ↑ Viro pitaa sotilaansa Irakissa Yle.fi . Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 12.3.2016.
  64. ↑ Ilta-Sanomat ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  65. ↑ Nain Viron kruunuista paasee eroon Ilta-Sanomat . 29.12.2010. Viitattu 17.3.2020.
  66. ↑ a b Viro ja Venaja allekirjoittivat rajasopimuksen ? Tuomioja erittain tyytyvainen Helsingin Sanomat. Arkistoitu 4.3.2014. Viitattu 4.12.2015.
  67. ↑ Viro ja Venaja allekirjoittivat rajasopimuksensa Ylen uutiset. Viitattu 18.2.2014.
  68. ↑ MTV Uutiset paikalla rajalla: Viro on kutsunut lahes 1700 reservilaista harjoitukseen ? "Selkea viesti Valko-Venajalle ja Venajalle" ? MTV Uutiset
  69. ↑ What is Riigikogu? Parliament of Estonia . Viitattu 9.9.2020. (englanniksi)
  70. ↑ a b Elections of the Riigikogu Parliament of Estonia . Viitattu 9.9.2020. (englanniksi)
  71. ↑ Vabariigi Presidendi valimise kord Valimised . Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  72. ↑ Pohiseadus president.ee . Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  73. ↑ Vabariigi President ? Vanne president.ee . Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  74. ↑ Heikki Rausmaa: Viron valtionpaamiehet Tuglas-Seura . Viitattu 18.3.2020.
  75. ↑ a b Perustietoja Virosta Estemb.fi . 10.9.2008. Viron suurlahetysto. Arkistoitu 14.12.2008. Viitattu 31.12.2008.
  76. ↑ Riigikogu valimised 2023 Valimised (viroksi)
  77. ↑ Viron hallitus kaatui ? paaministeri syrjaytetty mtvuutiset.fi . 9.11.2016. Viitattu 18.3.2020.
  78. ↑ Vabariigi valtsus valitsus.ee . Arkistoitu 12.2.2017. Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  79. ↑ Viron reformipuolue yllattyi vaalivoitosta ? hallitusneuvotteluista on tulossa tiukat Yle Uutiset . Viitattu 17.3.2020.
  80. ↑ Viro sai hallituksen ? yksi hallituspuolueiden kansanedustaja aanesti oikeistopopulismia vastaan Yle Uutiset . Viitattu 17.3.2020.
  81. ↑ Viron hallitukseen nousevat oikeistopopulistit vaativat kumoamaan homoliittolain, kumppanit vastustivat ? kansa saa ottaa kantaa Yle Uutiset . Viitattu 17.3.2020.
  82. ↑ Tallainen on Viron kohuministeri: Mart Helme on diplomaatti ja basisti, joka on paastanyt suustaan sammakoita ennenkin Ilta Sanomat . 17.12.2019. Viitattu 17.3.2020.
  83. ↑ Virolaispoliitikot kritisoivat Pekka Haaviston Venaja-linjaa: Venaja on itse syypaa huonoihin suhteisiin Yle Uutiset . Viitattu 17.3.2020.
  84. ↑ Virossa poliittisen kahtiajaon aseena on jopa presidentin itsenaisyysjuhliin osallistuminen ? paaministeri Sanna Marin matkustaa keskelle poliittista kriisia aamulehti.fi . Arkistoitu 20.3.2020. Viitattu 20.3.2020.
  85. ↑ Kaja Kallaksen hallitus vannoi virkavalansa Virossa ? reformipuolueen ministeri lyyhistyi nimitystilaisuudessa Yle Uutiset . Viitattu 26.1.2021.
  86. ↑ Viron hallitus vaihtui, kahden suurpuolueen tilalle kolmen kompromissikimppa ? Yle listasi viisi merkittavinta muutosta Yle Uutiset . 15.7.2022. Viitattu 18.7.2022.
  87. ↑ a b c Eesti territooriumi haldusjaotuse seadus  (Laki Viron hallinnollisesta jaosta, § 2 ja 6) Viron Virallinen lehti (Riigi teataja) . 4.7.2017. Tallinna: Riigikogu. Viitattu 25.4.2018. (viroksi) , (englanniksi)
  88. ↑ a b c d Uhinenud ja koikide omavalitsuste ulevaade (sh KOV kontaktandmed ja omavalitsusjuhid) (Excel)  (Viron kuntien perustietoja valtiovarainministerion verkkosivuilla) haldusreform.fin.ee . maaliskuu 2018. Viitattu 25.4.2018. (viroksi)
  89. ↑ Omavalitsuste ulevaade haldusreformi jargselt  (Valtiovarainministerion uutinen kuntauudistuksen kaytannon muutoksista) 13.3.2018. Rahandusministeerium. Viitattu 25.4.2018. (viroksi)
  90. ↑ Asustusuksuste nimistu  (Luettelo Viron kunnista, kaupungeista, kauppaloista, pienkauppaloista ja kylista vuoden 2017 kuntauudistuksen jalkeen) riigiteataja.ee . 11.10.2017. Viitattu 25.4.2018. (viroksi)
  91. ↑ Statistical Database: Population Statistics Estonia, Tallinn. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
  92. ↑ Eesti haldus- ja asustusjaotuse klassifikaatori (EHAK) muudatused (PDF) Klassifikaatorite nimistu: Eesti haldus- ja asustusjaotuse klassifikaator 2016v2 . 4.11.2016. Statistikaamet. Arkistoitu 6.5.2021. Viitattu 5.1.2017. (viroksi)
  93. ↑ World Economic Outlook Database, April 2024  (Report for Selected Countries and Subjects) International Monetary Fund . 2024. The International Monetary Fund. Viitattu 19.4.2024. (englanniksi)
  94. ↑ Statistical database: Economy ? Energy ? Energy consumption and production ? FE03: Electricity Balance Sheet  (Viron tilastokeskuksen energiatilasto) Tilastotietokanta (Statistical database) . 3.6.2015. Tallinna: Statistics Estonia. Viitattu 21.10.2015. (viroksi) , (englanniksi)
  95. ↑ Suomessa on Euroopan halvinta sahkoa Talouselama ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  96. ↑ Half-yearly electricity and gas prices 2014semester2.png  (EU:n energiatilasto) Electricity and natural gas price statistics . 11.8.2015. Luxemburg: European Commission, Eurostat. Viitattu 21.10.2015. (englanniksi)
  97. ↑ Metso toimittaa Eesti Energian voimalaitokselle Narvaan poltonhallintaa parantavaa automaatioteknologiaa  (Metso Oyj:n tiedote) 18.9.2014. Taloussanomat. Viitattu 21.10.2015.
  98. ↑ Estonia Energy Mix IEA . Viitattu 17.3.2024.
  99. ↑ Estonia 2023 IEA . Viitattu 17.3.2024.
  100. ↑ Viron talous Estemb.fi . 28.11.2008. Viron suurlahetysto. Arkistoitu 12.5.2009. Viitattu 8.12.2008.
  101. ↑ Maria Manner: Iskeeko Islannin tauti Baltiaan? Taloussanomat . 9.10.2008. Taloussanomat. Arkistoitu 30.6.2009. Viitattu 8.12.2008.
  102. ↑ Suomalaiset tasaverotusta vastaan Yle Uutiset . 27.4.2006. Viitattu 26.12.2008.
  103. ↑ Maksud ja maksususteem eesti.ee . Arkistoitu 12.3.2017. Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  104. ↑ Antti Halinen: Virolaiset ostavat yha enemman ulkomaista ruokaa 7.7.2008. Helsinki: MTV3.fi. Viitattu 8.12.2008.
  105. ↑ a b Kivilaid, Marika; Servinski, Mihkel; Tischler, Greta: Minifacts about Estonia 2016 (pdf)  (Tilastotietoja Virosta) ISSN 2346-6065 . huhtikuu 2016. Tallinna: Statistics Estonia. Arkistoitu 13.11.2016. Viitattu 21.8.2016. (englanniksi)
  106. ↑ Population by ethnic nationality, 1 January, years  (Viron tilastokeskuksen asukastilasto) 10.6.2015. Statistics Estonia 2015. Arkistoitu 19.1.2016. Viitattu 28.12.2015. (englanniksi)
  107. ↑ a b c d Kahdenvaliset suhteet Viro . Viitattu 2.10.2020.
  108. ↑ Population and housing census ? Population and Housing Census 2011 ? Preliminary data: PCE06: Enumerated permanent residents by mother tongue and sex, 31 December 2011  (Vaestotutkimuksen tuloksia) 30.8.2012. Statistics Estonia. Arkistoitu 15.11.2014. Viitattu 28.12.2015. (englanniksi)
  109. ↑ HS Tallinnassa | Tallinnalaiskoulu vaihtoi venajan suomeen: ”Vanhemmilta tullut paine oli kova”, kertoo rehtori Helsingin Sanomat . 26.9.2023. Viitattu 30.9.2023.
  110. ↑ Viro uusii kielilakinsa Sivistys . 26.4.2010. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 16.8.2014.
  111. ↑ a b Risto Vuorinen: Uusi kielilaki huolestuttaa Viron kulttuurivakea 28.5.2012. Yle.fi: Yleisradio. Viitattu 16.8.2014.
  112. ↑ Riitta Kylanpaa: Kirjailija Jaan Kaplinski tyrmaa Viron uuden kielilain Suomen kuvalehti . 13.9.2009. Viitattu 16.8.2014.
  113. ↑ Fondation Robert Schuman
  114. ↑ Risto Vuorinen: Venalaisvahemmisto edelleen Viron valinkauhassa Yle 25.5.2015
  115. ↑ Annual Report: Estonia 2013 Amnesty Internationalin raportti . 23.5.2013. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  116. ↑ Distribution of the Estonian population by citizenship Estonia.eu . 4.12.2015. Arkistoitu 1.6.2012. Viitattu 30.12.2015. (englanniksi)
  117. ↑ State of The World's Children 2015 Country Statistical Information (Excel)  (Unicefin taloudellis-sosiaalinen tilasto koskien erityisesti lapsia) 2015. Unicef. Viitattu 28.12.2015. (englanniksi)
  118. ↑ Virossa on kaupunki, jonka pelataan muuttuvan ruutitynnyriksi ? "Rakastamme Venajaa, mutta haluamme elaa taalla" www.iltalehti.fi . Viitattu 8.3.2023.
  119. ↑ Highly educated men and women likely to live longer
  120. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004 . Viitattu 9.10.2016. (englanniksi)
  121. ↑ a b Venajalta ja Virosta tulleet maahanmuuttajat seka inkerinsuomalaiset paluumuuttajat Turun kulttuurikeskus. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 31.12.2008.
  122. ↑ Eurostat poll on the social and religious beliefs of Europeans
  123. ↑ Population and Housing Census 2011: Religious affiliation Eesti statistika
  124. ↑ Eesti elanike suhtumisest usku (2011) Eesti kirik 09.2013
  125. ↑ Ala-Huissi, Jaana: Maauskoisilla on jaakauden kalenteri. Helsingin Sanomat , 20.3.2010. Artikkelin verkkoversio .
  126. ↑ Wallius, Anniina: Tutkimus: Virolainen uskoo, mutta ei kirkon Jumalaan Yle Uutiset . 23.4.2014. Viitattu 23.4.2014.
  127. ↑ Kirjailija Jaan Kross on kuollut 27.12.2007. MTV3. Viitattu 31.12.2008.
  128. ↑ Uldlaulupeod 1869-2014 Eesti laulu- ja tantsipeo SA. Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  129. ↑ Euroviisuvoittajat kautta aikain Yle.fi . Yleisradio. Arkistoitu 31.12.2008. Viitattu 31.12.2008.
  130. ↑ Ilves, Harri; Suitsu, Maire; Virkus, Lia:  Virolainen keittio , s. 6?17. Suomentanut Paaskyla-Malmstrom, Tehri. AS Ajakirjade Kirjastus, 2013. ISBN 978-9949-502-60-8 .
  131. ↑ Estonia country profile BBC News.
  132. ↑ Eesti Raadio ja Eesti Televisiooni uhendamine, Eesti Rahvusringhaalingu esimene aasta. ERR 2007 ? ajalugu . 31.12.2009. Eesti Rahvusringhaaling. Viitattu 9.9.2020. (viroksi)
  133. ↑ Media Study in Estonia . Arkistoitu 17.8.2014. Viitattu 23.3.2011.
  134. ↑ Estonian Mass Media vm.ee . Arkistoitu 16.4.2023. Viitattu 23.3.2011.
  135. ↑ Estonia, Aripaev Bonnier Business Press
  136. ↑ Estonian Mass Media veebik.vm.ee . 5.3.2008. Viitattu 23.9.2009. (englanniksi) [ vanhentunut linkki ]
  137. ↑ Elina Lappalainen: Yksisarvisten maa Helsingin Sanomat . 2.7.2022. Viitattu 30.8.2022.
  138. ↑ Finnish newspaper buys Baltic News Service The Baltic Times . 17.5.2001. Viitattu 9.9.2020. (englanniksi)
  139. ↑ State Insignia | Eesti.ee www.eesti.ee . Viitattu 25.10.2023. (viroksi)
  140. ↑ Viron kansalliset symbolit. Viron Suomen-instituutti . Arkistoitu 1.12.2012. Viitattu 9.9.2020.
  141. ↑ a b Riiklikud puhad, lipupaevad ja koolivapad eesti.ee . Arkistoitu 15.8.2015. Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  142. ↑ a b Historia Suomen suurlahetysto, Tallinna. Viitattu 11.3.2017.
  143. ↑ 23.6. Voidupuha, voitonpyha ja 24.6. jaanipaev, juhannus Tuglas-seura. Viitattu 4.2.2024.
  144. ↑ Helena Nurmikari: 14.6. Leinapaev, surunpaiva Tuglas-seura. Arkistoitu 4.4.2017. Viitattu 11.3.2017.
  145. ↑ Kommunismi ja natsismi ohvrite malestuspaev Kultuur.info. Arkistoitu 26.2.2018. Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  146. ↑ Jaak Juske: Vastupanuvoitluse paeva lugu Delfi . Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  147. ↑ Raul Sulbi: Hoimupaev sai riiklikuks tahtpaevaks Postimees . 17.2.2011. Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  148. ↑ Taassunnipaev Kultuuriaken . Arkistoitu 4.9.2006. Viitattu 11.3.2017. (viroksi)
  149. ↑ Estonia ? History FIBA Europe. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  150. ↑ Martin Muursepp sattus NBA drafti eel omaparasesse nimekirja Postimees Sport . 25.6.2015. Viitattu 12.3.2017. (viroksi)
  151. ↑ Olympic Champion Tiit Sokk Eesti Olumpiakomitee. Arkistoitu 13.3.2017. Viitattu 12.3.2017. (englanniksi)
  152. ↑ CEV 2009 European championships standings CEV. Arkistoitu 17.12.2016. Viitattu 26.6.2017. (englanniksi)
  153. ↑ FIFA Coca-Cola World ranking FIFA. Arkistoitu 8.7.2013. Viitattu 26.6.2017. (englanniksi)
  154. ↑ Jalka suur edeltabel: Eesti koigi aegade 100 parimat jalgpallurit Postimees Sport . 5.4.2016. Viitattu 12.3.2017. (viroksi)
  155. ↑ Olympic Countries ? Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com . Arkistoitu 25.12.2018. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  156. ↑ Estonia ? Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com . Arkistoitu 29.7.2016. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  157. ↑ Olympic Champion Kristjan Pajusalu Eesti Olumpiakomitee . Arkistoitu 13.3.2017. Viitattu 12.3.2017. (englanniksi)
  158. ↑ Olympic Champion Erika Salumae Eesti Olumpiakomitee. Arkistoitu 11.12.2014. Viitattu 12.3.2017. (englanniksi)
  159. ↑ Erki Nool Biography and Olympic Results ? Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com . Arkistoitu 24.10.2012. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  160. ↑ Iaaf.org ? Athletes IAAF. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  161. ↑ Iaaf.org ? Athletes IAAF. Viitattu 28.3.2011. (englanniksi)
  162. ↑ Annina Wallius: Virolainen kirjallisuudentutkija: "Saksalaisviha oli keskeista virolaisten identiteetissa" Yle.fi, uutiset . 23.2.2018. Viitattu 26.2.2018.
  163. ↑ Teuvo Mallinen:  Kun Neuvosto-Eestista tuli Viro : Teuvo Mallisen kolumneja 1986-1992 . Kaleva, 2005.
  164. ↑ Radiossa puhutaan nyt Eestista Viron sijaan. Helsingin Sanomat , 23.7.1971, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille) . Viitattu 4.7.2020.
  165. ↑ Erkki Lyytikainen: Viro vai Eesti? ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  166. ↑ Viro vai Eesti? ( Arkistoitu ? Internet Archive) Kielitoimisto
  167. ↑ Lennart Meri: Meren ainoa toivomus (Helsingin Sanomat, Vieraskyna, 17.3.1998)
  168. ↑ Matti Puntila: Viro vai Eesti? Tuglas-seuran jasenlehti 1/07 . Tuglas-seura. Viitattu 22.2.2014.
  169. ↑ Narhi, Eeva Maria: Viron paikannimet suomen kielessa Kielikello . 3/1990. Viitattu 25.3.2022.
  170. ↑ Maavalitsused Eesti.ee . Arkistoitu 30.5.2018. Viitattu 12.3.2017. (viroksi)

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Loog, Alvar (toim.):  Eesti Vabariik: Maa. Rahvas. Kultuur . "TEA entsuklopeedia" erivaljaanne. Tallinna: TEA kirjastus, 2013. ISBN 978-9949-24-185-9 . (viroksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Itsenaiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1 Lasketaan kuuluvaksi myos Aasiaan .
Euroopan unionin jasenvaltiot
Jasenvaltiot
Rakenne
Kahdenvaliset suhteet
Tunnukset

 

Kansainvaliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Tieteilijat
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viro&oldid=22337215 ”