Moskovan valirauha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kasittelee jatkosodan paattanytta aseleposopimusta. Talvisodan paatti Moskovan rauhansopimus .
Moskovan valirauha
Jatkosodan jälkeen Moskovan välirauhassa luovutetut alueet. Porkkala palautettiin Suomelle vuonna 1956 runsaasti etuajassa ennen 50-vuotisen vuokrasopimuksen umpeutumista.
Jatkosodan jalkeen Moskovan valirauhassa luovutetut alueet. Porkkala palautettiin Suomelle vuonna 1956 runsaasti etuajassa ennen 50-vuotisen vuokrasopimuksen umpeutumista.
Allekirjoitettu 19. syyskuuta 1944
Allekirjoituspaikka Moskova , Neuvostoliitto
Kielet venaja , suomi , ruotsi , englanti
Osapuolet

Moskovan valirauha on Neuvostoliiton , Britannian ja Suomen valinen jatkosodan paattanyt rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944 . Varsinaiset sotatoimet olivat paattyneet jo 4.?5. syyskuuta 1944. [1]

Valtuuskunta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen edustajina Moskovan neuvotteluissa olivat paaministeri Antti Hackzell , puolustusministeri, jalkavaenkenraali Rudolf Walden , yleisesikunnan paallikko, jalkavaenkenraali Erik Heinrichs , kenraaliluutnantti Oscar Enckell [1] seka asiantuntijoina ulkoasiainministerion kansliapaallikko P. J. Hynninen , vuorineuvos Berndt Gronblom , lahetystoneuvos Johan Nykopp ja ulkoasiainministerion neuvotteleva virkamies, lakitieteen tohtori Erik Castren . [2] Valtuuskunta tapasi neuvostoliittolaiset neuvottelijat viikon odottelun jalkeen myohaan illalla 14. syyskuuta, johon mennessa Neuvostoliitto ja Britannia olivat paasseet yksimielisyyteen Suomelle asetettavista ehdoista. [3] Neuvostoliiton neuvottelijoita johti ulkoministeri Vjat?eslav Molotov . [4] Juuri ennen ensimmaista tapaamista paaministeri Antti Hackzell sai halvauskohtauksen menettaen puhekykynsa, ja valtuuskunta valitsi tilapaiseksi johtajakseen Rudolf Waldenin. [5] Suomen valtuuskunnan puheenjohtajaksi matkusti kaksi paivaa myohemmin ulkoasiainministeri Carl Enckell . [6]

Sopimuksen hyvaksyminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomessa eduskunta hyvaksyi sopimuksen jo samana paivana kuin se oli allekirjoitettu. [7] Hyvaksyminen tapahtui salaisessa istunnossa ilman aanestysta 141 kansanedustajan ollessa paikalla. Hallituksen puolesta istunnossa esiintyi vt. paaministeri Ernst von Born . Luettuaan ulkoministeri Carl Enckellin Moskovasta lahettaman sahkeen, jonka mukaan Molotov ja varaulkoministeri Vladimir Dekanozov olivat uhanneet Suomea neuvostojoukkojen miehityksella, ellei rauhanehtoja hyvaksyttaisi, von Born korosti sopimuksen hyvaksymisen tarkeytta. [8] [9] Suomen valtuuskunta palasi kotiin kaksi paivaa valirauhansopimuksen hyvaksymisen jalkeen. [4]

Rauhanehdot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos: Luettelo valirauhansopimuksen perusteella lakkautetuista jarjestoista
Katso myos: Suomalaiset internointileirit toisen maailmansodan jalkeen

Rauhanehdot olivat alueluovutusten osalta samankaltaiset kuin Moskovan rauhan : [10] Suomen tuli luovuttaa Neuvostoliitolle jatkosodan aikana vallatut Karjalankannaksen , Laatokan pohjoispuolen seka Kuusamon ? Sallan alueen. Uutena luovutuksena Neuvostoliitto vaati itselleen Petsamon . [11] Moskovan rauhan ehtoihin kuulunut Hangon vuokraus Neuvostoliitolle vaihdettiin Porkkalan alueeseen , joka vuokrattiin Neuvosto­liitolle 50 vuodeksi. [12] Aluevaatimusten lisaksi rauhanehtoihin kuului esimerkiksi

  • 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin (vuoden 1938 rahanarvon mukaan) arvoiset sotakorvaukset [13] ,
  • kommunistien poliittisen toiminnan salliminen ja poliittisista syista vangittujen henkiloiden ? enimmakseen juuri kommunistien ? valiton vapauttaminen seka kaikkien syrjivien lainsaadannollisten maaraysten ja niista johtuvien rajoitusten kumoaminen [14] ,
  • sitoutuminen yhteistoimintaan liittoutuneiden kanssa sotarikoksista syytettavien henkiloiden pidattamiseksi seka tuomitsemiseksi [15] , [16]
  • fasististen ja ylipaataan kaikkien Neuvostoliiton vastaista kiihotusta harjoittavien jarjestojen toiminnan lakkauttaminen ja sellaisten olemassaolon estaminen vastaisuudessa [17] ,
  • Suomen armeijan saattaminen rauhanaikaiseen vahvuuteensa kahden ja puolen kuukauden kuluessa valirauhansopimuksen allekirjoittamisesta [18] ,
  • diplomaattisuhteiden katkaiseminen kaikkiin Saksan vasallivaltioihin ; sopimustekstissa todettiin Suomen katkaisseen suhteensa Saksaan jo syyskuun alkupaivina [19] ,
  • Suomessa oleskelleiden Saksan ja Unkarin kansalaisten internointi ja heidan omaisuutensa takavarikointi [20] seka
  • Suomessa viela tuolloin olleiden saksalaisten joukkojen riisuminen aseista [21] , mika johti Lapin sotaan .

Valirauhansopimuksen tekstissa kaytetty ilmaisu ”yhdistyneet kansakunnat” ei viitannut Yhdistyneet kansakunnat -maailmanjarjestoon, joka perustettiin vasta lokakuussa 1945, vaan niihin liittoutuneisiin valtioihin ? Neuvostoliittoon ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ?, jotka olivat olleet sodassa Suomea vastaan. [22]

Valirauhansopimuksen toimeenpanoa Suomessa valvoi sopimuksen 22. artiklan mukaisesti liittoutuneiden valvontakomissio , [23] jota johti neuvostoliittolainen kenraalieversti Andrei ?danov . [24] Yrjo Soinin mukaan 22. artikla antoi valvontakomissiolle takaportin sopimustekstin myohempia tulkintoja varten. Sopimusta taydensi liite-osa, jossa annettiin tarkempia maarayksia eraisiin sen artikloihin. [25]

Valvontakomission ensimmaiset neuvostoliittolaiset jasenet saapuivat Helsinkiin kaksi paivaa valirauhansopimuksen hyvaksymisen jalkeen 22. syyskuuta [26] ja sen puheenjohtaja Andrei ?danov ensimmaisen kerran 5. lokakuuta, [27] mutta brittilaiset jasenet vasta 14. lokakuuta. Kaikkiaan komissioon kuului sen toiminta-aikana noin 150 neuvostoliittolaista ja parikymmenta brittilaista jasenta. Neuvostoliiton johtoasemasta valvontakomissiossa johtui, etta komission nimi kirjoitettiin virallisissa yhteyksissa aina muodossa Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) valvontakomissio. Ensimmaisia kysymyksia, joihin valvontakomissio puuttui, olivat suomalaisten sotilaiden kotiuttaminen, suojeluskuntien ja eraiden muiden jarjestojen lakkauttaminen seka suomalaiset sotarikolliset (ns. Lista 1 ). [26]

Suomen pyrkimys rauhaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomi oli jo vuodesta 1943 lahtien pyrkinyt aktiivisesti irrottautumaan sodasta ja rauhaan Neuvostoliiton kanssa, mutta ongelmaksi muodostui Saksa ja Neuvostoliiton asennoituminen. Presidentti ja hallitus pyrkivat irrottautumaan sodasta Suomen itsenaisyys ja kansallinen itsemaaraamisoikeus sailyttaen. [28] lahde tarkemmin? Suomessa oli alettu arvioida tilannetta uudelleen kevaasta lahtien, jolloin suursodassa oli tapahtunut selkea kaanne liittoutuneiden hyvaksi. Rauhaa yritettiin kevaalla 1944, mutta eduskunta hylkasi 12. huhtikuuta 1944 ehdotuksen, koska Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot koettiin liian ankariksi ja saattoivat kaytannossa tarkoittaa antautumista.

Suomen johdon sisapiiri paatti heti Stalingradin taistelun jalkeen kokouksessaan Mikkelissa 3. helmikuuta 1943 aloittaa rauhanpyrkimykset. Kokouksessa esittamassaan tilannearviossa Paamajan tiedustelupaallikko, eversti Aladar Paasonen toi ensimmaisen kerran esiin sen mahdollisuuden, etta sota voidaan havita. [29] Muutamaa paivaa myohemmin Paasonen esitti saman katsauksen myos eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle, mutta hanen selontekonsa sai monilta kansanedustajilta erittain tylyn vastaanoton. [30] Rytin tultua valituksi toistamiseen presidentiksi ja Edvin Linkomiehen uudeksi paaministeriksi, hallitus aloitti 10. helmikuuta 1943 rauhantunnustelut. Saksalaiset pitivat erillisrauhaan pyrkimysta petoksena ja alkoivat vaatia Suomelta kirjallista sopimusta sitoutumisesta Saksaan. Asia kuitenkin raukesi 16. toukokuuta 1943, jolloin Saksaan ilmaistiin Suomen mieluimmin jatkavan taistelua kuin antautuvan ehdoitta. [31]

Yhdysvaltain Helsingin asiainhoitaja Robert McClintock jatti 20. maaliskuuta 1943 nootin, jossa Yhdysvallat tarjosi Suomelle hyvia palveluksia sodasta irrottautumiseen. Kun Suomen ylin johto neuvotteli asiasta, Carl Gustaf Emil Mannerheim korosti varovaisuutta ja ennakkoneuvotteluja Saksan kanssa. Ulkoministeri Henrik Ramsay matkusti Berliiniin , mutta siella Suomen erillisrauha-hanke torjuttiin. Kun Neuvostoliitolta kysyttiin lisatietoja, Vjat?eslav Molotov ilmoitti Yhdysvalloille tiedoksi Neuvostoliiton vahimmaisehdot, mutta ei pyytanyt valittamaan niita suomalaisille. Niissa vaadittiin Moskovan 1940 rauhansopimuksen saattamista voimaan, sotakorvauksia ja saksalaisten karkottamista maasta. Yhdysvalloissa ei uskottu suomalaisten hyvaksyvan ehtoja ja paadyttiin vain yhteyden jarjestamiseen. 5. huhtikuuta Molotov totesi ettei Suomen rauhantahdosta ollut riittavasti nayttoa ja asia hautautui, eika yhteytta enaa kaytetty. Vastatoimenpiteena Saksa supisti ase- ja viljatoimituksia Suomeen. [32]

Eduskunta piti 3. syyskuuta 1943 salaisen istunnon, jossa kasiteltiin rauhan mahdollisuutta ja pyrkimysta siihen. Eduskuntaan oli syntynyt myos rauhanoppositio , johon kuului 33 kansanedustajaa. Rauhanoppositio toimitti presidentti Rytille elokuun lopulla 1943 kirjelman, jossa vaadittiin pikaista rauhaa. Kirjelman allekirjoittajat eivat halunneet vahingoittaa kotirintaman yhtenaisyydesta vaalittua myyttia ja tarkoittivat kirjelman luottamukselliseksi. Asiakirja vuoti kuitenkin Tukholman lehtiin. Linkomiehen hallitus oli etukateen tietoinen rauhanopposition hankkeesta eika vastustanut sita sinansa, koska sen kasityksen mukaan neuvotteluasetelmaa Neuvostoliiton kanssa olisi helpottanut se, etta Suomessa oli rauhaa kannattava ei-kommunistinen mielipidesuunta. Kirjelman vuodosta tuohtunut paaministeri Linkomies esitti 3. syyskuuta 1943 pidetyssa istunnossa eduskunnalle hallituksen tiedonannon sanoen melko suorasukaiseen savyyn, etta hallitus pyrki aivan samaan tavoitteeseen kuin rauhanoppositio; se ei vain voinut mainostaa toimiaan julkisesti turuilla ja toreilla. [33]

Neuvostoliitto aloitti syksylla 1943 Suomen vastaisen propagandakampanjan , joka liittyi lahestyvaan Teheranin konferenssiin , jossa Neuvostoliitto asetti reunaehtoja, joista eraat vaikuttivat Suomeenkin. Yksi keskeinen periaate oli etta Suomen kysymys oli pelkastaan Suomen ja Neuvostoliiton keskeinen asia. Toinen oli Moskovan 1940 rauhan rajojen ottaminen keskustelun pohjaksi. Jotta Suomi olisi helpommin saatu myontymaan rauhaan, Churchill ja Roosevelt kuitenkin ehdottivat, etta Viipuri jatettaisiin Suomelle, mutta Stalin vaati Viipuria ehdottomasti Neuvostoliitolle ja kieltaytyi edes keskustelemasta asiasta. [34]

Teheranista kantautui tietoja, joiden mukaan ehdottoman antautumisen vaatimus oli voimassa, joka tietenkin aiheutti pelkoa Suomessa. [32]

Yhdysvaltain asiainhoitaja jatti 30. tammikuuta 1944 Suomen hallitukselle nootin, jossa kehotettiin ottamaan yhteytta Moskovaan ja luvattiin samalla hyvia palveluksia.

Paasikivi matkusti 12. helmikuuta 1944 salaisesti Tukholmaan tunnustelemaan Neuvostoliiton rauhanehtoja. Neuvostoliitto oli lahettilas Aleksandra Kollontain valityksella nimenomaan toivonut Paasikivea rauhanneuvottelijaksi. Han tapasi Neuvostoliiton virallisen edustajan Kollontain kolme kertaa ja saa hanelta alustavat tiedot ehdoista seka Neuvostohallituksen suostumuksen aloittaa rauhanneuvottelut. Paasikivi keskusteli Kollontain kanssa kahden kesken useita tunteja pitkalle yohon ja informoi tata laajasti Suomen silloisesta asemasta, lahettilas lahinna keskittyi kuuntelemaan. Paasikivi oli henkilokohtaisesti sitoutunut vuoden 1940 rajoihin ja oli muutoinkin mieleinen neuvottelukumppani Neuvostoliiton johdolle. Paasikivi sanoi myos Saksan harhauttaneen Suomen kansan sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Suomen poliittinen johto pelkasi Paasikiven menevan myontyvaisyyslinjallaan liian pitkalle, mutta paatti kuitenkin jatkaa rauhanprosessia hanen valityksellaan. [35]

Aleksandra Kollontain valittamat Moskovan rauhanehdot osoittautuvat erittain tiukoiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Paasikivi oli hyvin pessimistinen niiden suhteen.

Neuvostoliitto yritti helmikuussa massiivisilla Helsingin suurpommituksilla pakottaa Suomen hyvaksymaan rauhanehdot. [36]

Maaliskuun alussa 1944 Ruotsin kuningas Kustaa V vetosi Ruotsin ulkoministerion valityksella presidentti Rytiin ja puolustusvoimien ylipaallikkoon Mannerheimiin, ettei neuvotteluyhteytta Moskovaan paastettaisi katkeamaan. [37]

Paasikivi ja entinen ulkoministeri Carl Enckell lensivat 26. maaliskuuta Moskovaan, jossa heille selvitettiin, ettei Suomella ollut valinnan mahdollisuutta. Kollontain esittamat ennakkotiedot osoittautuivat eraanlaiseksi harhautukseksi, johon he olivat langenneet. Paasikivi paljasti muun muassa sotasalaisuuksia, kertomalla saksalaisten joukkojen maarista ja sijainnista Lapissa . Venalaisia kiinnosti erityisesti oliko saksalaisia joukkoja Kannaksella , jolloin Carl Enckell joutui puuttumaan naihin keskusteluihin. Paasikivi olisi hyvaksynyt Kremlin ehdot, mutta hallitus, ylipaallikko ja Eduskunta hylkasivat ne, koska katsoivat niiden ylittavan Suomen kestokyvyn. 15. huhtikuuta esitetty hylkaamispaatos perustui siihen ettei 600 miljoonan dollarin sotakorvauksista selviytymista pidetty mahdollisena. [32] [35] [38] Hylkaamispaatoksen taustalla vaikutti myos pelko siita, etta Neuvostoliitto olisi myohemmin voinut kayttaa mita tahansa rauhanehtojen tayttamiseen liittyvaa epaonnistumista tai puutetta perusteena Suomen miehittamiseen. Historiantutkija Jukka Seppinen on katsonut, etta J. K. Paasikivi tulisi jalkikateen tuomita sotasalaisuuksien paljastamisesta Neuvostoliitolle. [39]

Neuvostoliitto oli yhtynyt Moskovan ulkoministerikonferenssissa ns. neljan vallan julistukseen, joka vaati vihollismaan ehdotonta antautumista ja sen lisaksi oli alun perin sovittu ettei vihollismaan kanssa tehda erillista rauhansopimusta, jota oli kuitenkin myohemmin lievennetty siten, etta oli mahdollista tehda valiaikainen rauha ennen lopullista rauhaa. Neuvostoliiton itsevarmuutta vaatia tiukkoja rauhanehtoja lisasi Casablancan konferenssi tammikuussa 1943, jossa lansiliittoutuneet uudistivat ehdottoman antautumisen vaatimuksensa. [40]

Valirauha vai valirauhan aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Myohemmin tarkastellen mahdollisesti sekaannuksia aiheuttava valirauha-nimitys tulee siita, etta kyseinen rauha solmittiin vain Suomen ja Neuvostoliiton seka Britannian valilla ja rauha oli tarkoitettu olemaan voimassa vain valiaikaisesti, kunnes saatiin aikaan pysyva rauhansopimus. [41] Toinen maailmansota jatkui viela jatkosodan loppumisen jalkeenkin, ja rauhansopimukset solmittiin kaikkien maiden kesken (Saksaa ja Japania lukuun ottamatta) Pariisin rauhassa vuonna 1947 . Talloin uusittiin myos Suomen ja Neuvostoliiton valinen rauhansopimus jokseenkin saman sisaltoisena kuin Moskovan valirauhan sopimuskin. Liittoutuneiden valvontakomissio poistui Suomesta Pariisin rauhansopimuksen astuttua voimaan. "Valirauha" on suomenkielinen termi. Virallisessa englanninkielisessa tekstissa kaytetty sana on "armistice".

Moskovan valirauhaa ei tule sekoittaa Moskovan rauhaan , joka paatti talvisodan vuonna 1940 .

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b Hietanen, Silvo ym.:  Kansakunta sodassa, 3. osa Kuilun yli , s. 106. Helsinki: Valtion painatuskeskus, Opetusministerio, 1992. ISBN 951-861-384-2 .
  2. ↑ Ensio Siilasvuo (toim.): Jatkosota-kronikka , s. 179. Jyvaskyla: Gummerus, 1997.
  3. ↑ Jatkosota-kronikka , s. 179.
  4. ↑ a b Jatkosota-kronikka , s. 181.
  5. ↑ Jatkosota-kronikka, s. 179.
  6. ↑ Kansakunta sodassa, s. 108
  7. ↑ Kansakunta sodassa, s. 110
  8. ↑ Soini, Yrjo:  Kuin Pietari hiilivalkealla , s. 14?15. Helsinki: Otava, 1956.
  9. ↑ Valtiopaivat 1944 ? Poytakirjat III . Valtioneuvoston kirjapaino, 1945.
  10. ↑ Valirauhansopimus, 1. ja 6 artikla
  11. ↑ Valirauhansopimus, 7. artikla
  12. ↑ Valirauhansopimus, 8. artikla
  13. ↑ Valirauhansopimus, 11. artikla
  14. ↑ Valirauhansopimus, 20. artikla
  15. ↑ Valirauhansopimus, 13. artikla
  16. ↑ http://heninen.net/sopimus/1944_f.htm
  17. ↑ Valirauhansopimus, 21. artikla
  18. ↑ Valirauhansopimus, 4. artikla
  19. ↑ Valirauhansopimus, 5. artikla
  20. ↑ Valirauhansopimus, 2. ja 16. artikla
  21. ↑ Valirauhansopimus, 2.artikla
  22. ↑ Aulis Blinnikka: Valvontakomission aika , s. 23. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1969.
  23. ↑ Valirauhansopimus, 22. artikla
  24. ↑ Kansakunta sodassa, s. 212
  25. ↑ Soini 1956, s. 20.
  26. ↑ a b Jatkosota-kronikka , s. 182.
  27. ↑ Olle Leino: Kuka oli Yrjo Leino , s. 121. Helsinki: Tammi, 1973.
  28. ↑ Veitsen teralla. Matti Koskimaa 1993. WSOY. ISBN 951-0-18811-5
  29. ↑ Jari Leskinen ja Antti Juutilainen (toim.): Jatkosodan pikkujattilainen , s. 169. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2005.
  30. ↑ Jatkosota-kronikka , s. 119.
  31. ↑ Jatkosodan Pikkujattilainen. WSOY 2007. Neljas painos. ISBN 978-951-0-28690-6
  32. ↑ a b c Suomen historian pikkujattilainen. WSOY 1987. ISBN 951-0-14253-0
  33. ↑ Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenainen Suomi: seitseman vuosikymmenta kansakunnan elamasta , s. 156. Helsinki: Otava, 1987.
  34. ↑ Ohto Manninen, Kyosti Rainila: ”Tarkastelua, Viipurin tulevaisuuden nakymat”,  Viipuri menetetty! Rintama horjuu 1944 , s. 329. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28209-9 .
  35. ↑ a b Menetetty karjala? Jukka Seppinen. Kappale 4. Minervakustannus 2006. 2. painos. ISBN 952-5591-73-5
  36. ↑ Suomi taisteli 4 ISBN 951-0-03956-X
  37. ↑ Jatkosota-kronikka , s. 145.
  38. ↑ Edwin Linkomies: Vaikea aika , s. 420?440. Helsinki: Otava, 1970. (Sotasyyllisyysoikeudenkaynnin poytakirjojen liitteina olleet jaljennokset Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvottelijoiden kokouksessa Moskovassa 27. ja 29. maaliskuuta 1944 tehdyista salaisista poytakirjoista.)
  39. ↑ Mari K. Niemi ja Ville Pernaa (toim.): Entas jos... vaihtoehtoinen Suomen historia , s. 142. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6892-3 .
  40. ↑ Venajan Historia. s. 436. Otava 2006. ISBN 978-951-1-15799-1
  41. ↑ Valirauhansopimus, johdanto

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jatkosodan taistelut
Jatkosodan hyokkaysvaihe (1941)
Operaatio Hopeakettu • Pohjois-Suomi • Ita-Karjala • Karjalankannas • Laatokka • merisotatoimet • ilmasotatoimet
Asemasotavaihe (1941?1944)
Ita-Karjalan partisaanitaistelut 1942
Sodan loppuvaihe (1944)
Kannaksen suurhyokkays • Tali-Ihantala • Suurhyokkays Syvarilta • Suurhyokkays Maaselasta • Ilomantsin taistelu
Suomen ja Venajan / Neuvostoliiton rauhansopimukset (paattyneet sodat)
Tarton rauha 1920
Moskovan rauha 1940 ( talvisota ) | Moskovan valirauha 1944 ( jatkosota ) | Pariisin rauha 1947
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Moskovan_valirauha&oldid=22166456 ”