Olof Palme

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kasittelee Ruotsin paaministeria. Historioitsija Olof Palmesta on eri artikkeli.
Olof Palme
Ruotsin paaministeri
14. lokakuuta 1969 ? 8. lokakuuta 1976
Monarkki Kustaa VI Aadolf
Kaarle XVI Kustaa
Edeltaja Tage Erlander
Seuraaja Thorbjorn Falldin
8. lokakuuta 1982 ? 28. helmikuuta 1986
Monarkki Kaarle XVI Kustaa
Edeltaja Thorbjorn Falldin
Seuraaja Ingvar Carlsson
Henkilotiedot
Syntynyt 30. tammikuuta 1927
Ostermalm , Tukholma
Kuollut 28. helmikuuta 1986  (59 vuotta)
Tukholma , Ruotsi
Puoliso Lisbeth Palme
Tiedot
Puolue Ruotsin sosiaalidemokraattinen tyovaenpuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.palmecenter.org

Sven Olof Joachim Palme Sv-Olof Palme.ogg  kuuntele aantamys   (ohje) ( 30. tammikuuta 1927 Tukholma ? 28. helmikuuta 1986 Tukholma) oli Ruotsin paaministeri ja maansa sosiaalidemokraattisen puolueen pitkaaikainen puheenjohtaja . Hanet murhattiin vuonna 1986 ampumalla .

Elamanvaiheet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Palme syntyi ylaluokkaiseen perheeseen ja varttui Ostermalmilla Tukholmassa. Palme-suku oli aikoinaan tullut Ruotsiin Alankomaista. Olof Palmen isalla, paajohtaja Gunnar Palmella oli osittain myos suomalaiset sukujuuret, aidilla, Elisabeth von Knieriemilla, taas baltiansaksalaiset [1] lahde tarkemmin? . Hanen isovanhempansa olivat liberaalipoliitikko Sven Theodor Palme ja suomalaissyntyinen Hanna von Born . Koulutukseltaan Palme oli juristi . Han oli naimisissa Lisbeth Palmen (o.s. Beck-Friis, 1931?2018) kanssa vuodesta 1956 kuolemaansa asti. Parille syntyi pojat Joakim , Marten ja Mattias . [2] [3]

Olof Palme tuli loistavin arvosanoin ylioppilaaksi 1944 ylaluokan sisaoppilaitoksessa Sigtunassa, suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon Yhdysvalloissa ja oikeustieteen kandidaattitutkinnon Tukholmassa 1951. Han omaksui sosiaalidemokraattisen aatteen 1950-luvun alkupuolella. [4]

Poliitikkona [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Palme lahti aluksi opiskelijapolitiikkaan ja nousi Ruotsin ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi. Paaministeri Tage Erlander otti hanet 1954 poliittiseksi sihteerikseen, jolloin han nousi pian politiikan keskioon. Han toimi valtiopaivaedustajana 28 vuotta (1958?1986, ensimmaisessa kamarissa vuosina 1958?1968, toisessa kamarissa vuosina 1969?1970). Vuosina 1963?1965 han toimi valtioneuvostossa salkuttomana ministerina erikoistuneena nuorisoasioihin. Ruotsin liikenneministerina toimiessaan (1965?1967) han toteutti muun muassa Ruotsin siirtymisen oikeanpuoliseen liikenteeseen . Opetusministerina han toimi vuosina 1967?1969. [4]

Erlanderin vetaydyttya politiikasta tuli Palmesta hanen seuraajansa. Han oli Ruotsin paaministerina kahteen otteeseen, 14. lokakuuta 1969 ? 8. lokakuuta 1976 ja 8. lokakuuta 1982 ? 28. helmikuuta 1986. Puolueensa puheenjohtaja han oli 1969?1986. Leppoisan maanisamaisen Erlanderin sijaan Palme oli karkas vaittelija ja puhuja, ja ainakin esiintymistavaltaan radikaali aatteellinen taistelija. Tyylillaan han hankki itselleen vastustajia ja kaunaisuutta. [4]

Palmen hallitusta kritisoitiin “Ruotsin taudin” aiheuttamisesta. Taudilla tarkoitettiin liian pitkalle menevaa holhousyhteiskuntaa, jossa byrokratia ja verorasitus kasvoivat, talouselaman kilpailukyky huononi eika valtion menojen kasvua saatu kuriin. [4]

Sosiaalidemokraattinen puolue karsi vaalitappion Ruotsin valtiopaivavaaleissa 19. syyskuuta 1976 ja menetti nelja paikkaa. Palme jatti hallituksensa eronpyynnon seuraavana paivana. [5] Palme paasi uudelleen paaministeriksi vuonna 1982. [4]

Palme tuli kansainvalisesti tunnetuksi osallistuessaan Pohjois-Vietnamin Moskovan suurlahettilaan kanssa mielenosoitukseen Yhdysvaltain Vietnamin sotaa vastaan helmikuussa 1968 (jolloin han ei viela ollut paaministeri eika puoluejohtaja). Joulukuussa 1969 Palme leimasi Yhdysvaltain toiminnan Pohjois-Vietnamissa kidutukseksi ja vertasi sita natsi-Saksan toisen maailmansodan aikana tekemiin joukkomurhiin, Yhdysvallat kutsui Tukholman-suurlahettilaansa kotiin ja palautti diplomaattisuhteet normaaleiksi vasta maaliskuun lopulla 1974. Palme vaikutti osaltaan ruotsalaisen hyvinvointivaltiomallin kehittamiseen. [6] Vuonna 1968 han protestoi voimakkaasti myos Neuvostoliittoa vastaan T?ekkoslovakian miehityksen takia. [4] 1960- ja 1970-lukujen taitteessa Palme ajoi tarmokkaasti yhteispohjoismaisen talousalueen muodostamiseen tahdannytta Nordek -hanketta, joka kariutui Tanskan liittymiseen Euroopan talousyhteison (EEC) jaseneksi vuoden 1973 alussa.

Palme oli myos aktiivinen toimija Sosialistisessa internationaalissa ja keskittyi Lansi-Saksan liittokanslerin Willy Brandtin ja Itavallan liittokanslerin Bruno Kreiskyn kanssa erityisesti kolmannen maailman kysymyksiin. Palme solmi laheiset suhteet muun muassa Palestiinan vapautusjarjestoon PLO:hon ja sen johtajaan Jasser Arafatiin , joka vieraili Ruotsissa 1983 Palmen kutsusta. Varoen arsyttamasta liiaksi Israelia ja Yhdysvaltoja Palme korosti talloin ottavansa Arafatin vastaan nimenomaan Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajana eika niinkaan Ruotsin paaministerina. Israel kuitenkin reagoi asiaan voimakkaasti esittamalla Ruotsille jyrkan paheksuntansa.

Palmen usein toistettu lause "politiikka on tahdon asia" ( politik ar att vilja ) on peraisin vuodelta 1964 [2] .

Kuolema [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Olof Palmen murha
Olof Palmen kuolinpaikalla oleva muistolaatta.

Palmea ammuttiin 28. helmikuuta 1986 Tukholmassa Sveavagenin ja Tunnelgatanin kulmassa hanen ollessaan palaamassa elokuvateatterista vaimonsa Lisbeth Palmen kanssa. Olof Palme vietiin heti sairaalahoitoon, mutta elvytysyritykset jaivat tuloksettomiksi, ja sairaalassa hanet todettiin kuolleeksi. Murhaajaa ei ole saatu selville, eika myoskaan murhan motiivi ole tiedossa.

Palmen hautajaiset jarjesti Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolue 15. maaliskuuta 1986 Tukholman kaupungintalossa . Hautajaisiin osallistui kymmenia valtionpaamiehia, ja tilaisuuteen oli lahettanyt edustajansa kaikkiaan yli sata valtiota. Hautajaisissa puhuivat muun muassa YK:n paasihteeri Javier Perez de Cuellar , Suomen paaministeri Kalevi Sorsa Pohjoismaiden edustajana, Lansi-Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt Sosialistisen internationaalin edustajana ja Intian paaministeri Rajiv Gandhi kolmannen maailman edustajana. Sadattuhannet ruotsalaiset seurasivat Palmen ruumissaattoa halki Tukholman. [7]

Tukholman karajaoikeus tuomitsi teosta elinkautiseen vankeuteen Christer Petterssonin , jonka Svean hovioikeus sittemmin vapautti puutteellisten todisteiden takia. Valtakunnansyyttaja pyysi tuomion purkamista, mutta korkein oikeus hylkasi esityksen 28. maaliskuuta 1998. [8] Vakavasti paihdeongelmainen Pettersson kuoli 29. syyskuuta 2004 paahan saamiinsa vammoihin, jotka han oli saanut kaaduttuaan joitakin paivia aiemmin.

Palme-jutun tutkintaprosessi oli Ruotsin kaikkien aikojen kallein. Ruotsin entisen lain mukaan Palmen murha olisi vanhentunut rikoksena vuonna 2011, jolloin siita oli kulunut 25 vuotta. Vuonna 2010 voimaan astuneen uuden rikoslain mukaan vakavat rikokset, kuten murhat, eivat vanhene koskaan.

Ruotsin poliisi ilmoitti kesakuussa 2020 paasyyttaja Krister Peterssonin uskovan, etta syyllinen on niin sanottu Skandia-mies eli Stig Engstrom . Samalla ilmoitettiin, etta tutkinnat lopetetaan, koska epailty on jo kuollut. [9]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Olof Palme Answers.com . Viitattu 27.5.2009.
  2. ↑ a b Janne Virkkunen, Ylaluokan poika puolusti sorrettuja, Helsingin Sanomat 23.10.2011 sivu C 2
  3. ↑ Christer Engstrand & Ingmar Andersson: Historiska personer  (Haettu uudelleen Archive.orgista 23.10.2011) web.archive.org . Viitattu 15.9.2007. (ruotsiksi)
  4. ↑ a b c d e f Otavan suuri ensyklopedia. Taydennysosa 1 , s. 9780?9781, art. Palme, Olof. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5 .
  5. ↑ Luoma, Jukka:  Mita Missa Milloin 1978 , s. 12?13. Kustannusosakeyhtio Otava, 1977. ISBN 951-1-04521-0 .
  6. ↑ Paavo Rytsa: Olof Palme - Kansankodin kummiseta Yle, Elava arkisto.
  7. ↑ Mita-Missa-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 57. Otava, 1986.
  8. ↑ Juhani Roiha: Pettersson ei joudu uudelleen oikeuden eteen turunsanomat.fi . 1998. Turun Sanomat. Viitattu 15.9.2007.
  9. ↑ Katso suorana: Syyttaja uskoo, etta Skandia-mies on syyllinen Palmen murhaan, tutkinta lakkautetaan ? Yle seuraa hetki hetkelta Yle Uutiset . 10.6.2020. Yleisradio. Viitattu 10.6.2020.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Berggren, Henrik: Edessa ihana tulevaisuus , suom. Heikki Eskelinen, Otava 2011
  • Ostberg, Kjell: Olof Palme 1927?1986 ? Valtiomies ja humanisti (suom. Anna-Maija Luomi). Minerva Kustannus, 2009. ISBN 978-952-492-302-6 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Olof Palme .
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olof_Palme&oldid=21945861 ”