Salora-juttu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turkulainen elektroniikkaliike TV-Nurmi Oy myy Philipsin ja Saloran televisioita Kiinteisto Oy Affarscentrumin kulmassa, Aurakadun ja Eerikinkadun risteyksessa vuonna 1978.

Salora-juttu oli vuonna 1977 Suomen siihen mennessa suurin paljastunut veronkierto - ja lahjusskandaali , joka keskittyi Jouko Nordellin johtaman Salora Oy:n ymparille. Salora-jutun paajuonteena oli televisiovastaanotinten myynti ohi kirjanpidon, mutta se sai myos poliittista ulottuvuutta. [1]

Tapahtumien kulku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tausta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jouko Nordell, josta tuli Saloran paajohtaja isansa Fjalar Nordellin jalkeen 1973, pyrki voitelemaan poliitikkoja ja virkamiehia lahjaksi annetuilla stereoilla , televisioilla ja ulkomaanmatkoilla [1] seka Saloran laskuun jarjestetyilla kestityksilla ja edistamaan nain muun muassa paatosta perustaa vuonna 1976 Valco Oy valmistamaan televisioiden kuvaputkia yhdessa Suomen valtion seka japanilaisen Hitachin kanssa. [2]

Tutkinta alkaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Salora Oy:n ja sen turkulaisen piirimyyjan TV-Nurmen toimia alettiin tutkia 1975, kun eraan TV-Nurmen myyjan ilmiannon perusteella herasi epaily, etta televisioita oli myyty pimeasti ohi kirjanpidon. Alkuvaiheessa nain myytyjen televisioiden maaraksi arvioitiin muutamia kymmenia, mutta lopulta paljastui, etta niita oli myyty noin kuuden miljoonan markan arvosta vuosien 1970?1975 valilla.

Vuonna 1977 televisiomyyja osoitettiin pakkohoitoon vaitetyn kverulanttiharhamielisyyden johdosta hanen otettuaan yhteytta veroviranomaisiin ja poliisiin, kun han vaitti tyonantajansa sekaantuneen suuren mittakaavan verojen valttelyyn ja pimeaan myyntiin. Maarays pakkohoitoon tuli, kun han yritti epauskottavuudesta huolimatta julkistaa paljastukset. Vaitteet todettiin myohemmin taysin paikkansapitaviksi. [3]

Jutussa keskustellaan myos poliitikkojen ja virkamiesten lahjonnasta ja varsinkin SDP:n poliitikot joutuivat torjumaan vihjailuja. [2]

Tammikuussa vuonna 1977 Saloran paajohtaja Jouko Nordell sai Turun raastuvanoikeudessa sakkoa 17 000 markkaa vaarasta viranomaisille annetusta kirjallisesta todisteesta.

Juttu laajenee [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Syyskuussa vuonna 1977 poliisi pidatti TV-Nurmen toimitusjohtaja Reino Nurmen ja kaksi muuta liikkeen toimihenkiloa ja Nurmen omaisuutta Salorassa asetettiin myynti- ja hukkaamiskieltoon 20,6 miljoonan markan arvosta. [2]

28. lokakuuta 1977 poliisi pidatti Jouko Nordellin, joka oli 21. syyskuuta [4] tunnustanut pimeat televisiokaupat, joiden arvo oli noin 6 miljoonaa markkaa. [2]

Verohallitus maarasi toukokuussa vuonna 1978 Kansallis-Osake-Pankin , Suomen Yhdyspankin seka Saastopankkien Keskus-Osake-Pankin 18 miljoonan markan uhkasakkoihin, mikali ne eivat anna Salora-jutussa verottajan pyytamia tilitietoja. [2]

Ruotsalaisessa Expressen -lehdessa vaitettiin tuolloin, etta paaministeri Kalevi Sorsa , verohallituksen paajohtaja Mikko Laaksonen ja SDP:n puoluesihteeri Ulf Sundqvist olisivat sekaantuneet juttuun. He kaikki kiistivat nama vaitteet.

Salora Oy:n uudeksi paajohtajaksi Nordellin tilalle nimitettiin yllattaen 14. lokakuuta Henrik Ohquist marraskuun alusta lukien, kun Saloran rahoittajina toimineet pankit halusivat ottaa etaisyytta syntyneeseen skandaaliin. [1]

Salora-juttuun liittyi myos ns. "ministeristereo-juttu": Saloran paajohtaja Jouko Nordell oli lahjoittanut jouluksi 1974 Salora Ortoperspecta 3001 -stereolaitteet [5] valtioyhtioiden ministerivaliokunnan jasenille Kristian Gestrin , Kalevi Sorsa , Pekka Tarjanne , Heikki Tuominen ja Johannes Virolainen . [2] Valiokunnan jasen Jermu Laine ei saanut naita stereoita. Samanlaiset 2 000 markan arvoiset stereolaitteet sai lahjaksi myos kauppa- ja teollisuusministerion kansliapaallikko Bror Wahlroos .

Oikeuskansleri Risto Leskinen katsoi kuitenkin heinakuussa vuonna 1978, etteivat poliitikot Kristian Gestrin ( RKP ), Kalevi Sorsa ( SDP ), Pekka Tarjanne ( LKP ), Heikki Tuominen ( amm. ), ja Johannes Virolainen ( Kesk. ) olleet syyllistyneet laittomuuksiin vastaanottaessaan vuonna 1974 Saloran joululahjoina antamat stereot; sen sijaan kansliapaallikko Bror Wahlroos sai syytteen stereoiden vastaanotosta lahjuksena. [2]

Irwin Goodman teki asiasta laulun nimelta Ken lahjan saa [6] kasetille Keisari Irwin I .

Imatralla vihittiin kayttoon Valcon kuvaputkitehdas 24. elokuuta vuonna 1978. Sen rakentaminen tuli maksamaan 265 miljoonaa markkaa. Tehtaan piti valmistaa 100 000 kuvaputkea, mutta kahden vuoden kuluttua se lopetti toimintansa ja ajautui konkurssiin. [2]

Syytteet ja tuomiot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Syyskuussa 1978 Nordell sai syytteen lahjuksen antamisesta viidelle ministerille, kahdelle kansliapaallikolle ja yhdelle maaherralle seka lahjonnan antamisesta 30 verohallinnon virkamiehelle. [2]

Seitseman kansanedustajaa vaati 1978 paaministeri Sorsan asettamista syytteeseen valtakunnanoikeudessa , mutta tammikuussa 1979 eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi, ettei Sorsan Salora Oy:lta saamilla lahjoilla ollut yhteytta hanen virkatoimiinsa.

Joulukuussa vuonna 1979 Helsingin hovioikeus [1] tuomitsi paajohtaja Nordellin 3,5 vuoden vankeusrangaistukseen veropetoksista . Verohallituksen paajohtaja Mikko Laaksonen tuomittiin 18 000 markan sakkoihin ja verohallituksen ylijohtaja Aake Mesimaki 35 000 markan sakkoihin plus Saloralta saadut stereot seka maksettujen matkojen hinnan noin parikymmentatuhatta markkaa seka oikeudenkayntikulut. [1] Molemmat erotettiin, koska he olivat ottaneet vastaan ilmaisia ulkomaanmatkoja Nordellilta, vaikka olivat tienneet Saloran veroepaselvyyksista.

Myos TV-Nurmen toimitusjohtaja Reino Nurmi tuomittiin veropetoksesta vankeuteen. Seka Nordell etta Nurmi joutuivat maksamaan myos vahingonkorvauksia valtiolle kymmenisen miljoonaa markkaa. [2] Myos Saloran tekninen johtaja, teollisuusneuvos H. Olavi Laakso tuomittiin veropetoksesta vankeuteen. [7]

Wahlroos sai tammikuussa 1980 Helsingin hovioikeudessa 3 000 markan sakot virkavirheesta .

Salora-juttu vaikutti kuitenkin merkittavalla tavalla SDP:n karsimaan tappioon vuoden 1979 eduskuntavaaleissa .

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d e Salora-oikeudenkaynti Elava arkisto . Yleisradio. Viitattu 8.5.2014.
  2. ↑ a b c d e f g h i j Kronikka 1900?1999 Suomen ja maailman tapahtumat . Weilin+Goos, 1999. ISBN 951-35-6529-7 .
  3. ↑ Mullen, Paul E.; Lester, Grant: Vexatious litigants and unusually persistent complainants and petitioners: from querulous paranoia to querulous behaviour. Behavioral Sciences & the Law , 2006, 24. vsk, nro 3, s. 333?349: 341?342. doi : 10.1002/bsl.671 . ISSN 0735-3936 . (englanniksi)
  4. ↑ Luoma, Jukka:  Mita Missa Milloin 1979 , s. 13. Kustannusosakeyhtio Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2 .
  5. ↑ Perustuslakivaliokunnan mietinto n:o 4 edustaja V. Vennamon ym. ja edustaja Leppasen ym. allekirjoit-tamien kirjelmien johdosta, jotka sisaltavat muistutuksen eraiden entisten valtioneuvoston jasenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainvastaisuudesta. eduskunta.fi .
  6. ↑ Irwin Goodman: Ken lahjan saa youtube.com . 1979. Viitattu 21.11.2012.
  7. ↑ Terhi Kivisto: H. Olavi Laakso Biografiasampo . Viitattu 6.7.2023.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Salora-juttu&oldid=22196544 ”