Vietnamin sota
Paivamaara: 1. marraskuuta 1955 ? 30. huhtikuuta 1975 Paikka: Vietnamin demokraattinen tasavalta , Vietnamin tasavalta , Kambod?a , Laos Lopputulos: Pohjois-Vietnamin ja FNL:n voitto Aluemuutokset: Pohjois- ja Etela-Vietnam yhdistyivat Vietnamin sosialistiseksi tasavallaksi Vaikutukset: Yhdysvaltain poliittinen ja moraalinen tappio Laos ja Kambod?a muuttuivat kommunistisiksi Venepakolaiset
Osapuolet
Etela-Vietnam   Yhdysvallat   Etela-Korea   Australia   Thaimaa   Uusi-Seelanti Kambod?a Laos Tukijoina :   Filippiinit   Taiwan   Japani   Kanada   Lansi-Saksa   Yhdistynyt kuningaskunta   Iran   Espanja	Pohjois-Vietnam Etela-Vietnamin kansallinen vapautusrintama (FNL) Pathet Lao Tukijoina :   Kiina   Neuvostoliitto   Kuuba [1]   Pohjois-Korea [1]   T?ekkoslovakia Bulgaria   Ita-Saksa
Komentajat
Ngo đinh Di?m Nguy?n V?n Thi?u Nguy?n Cao K? Cao V?n Vien John F. Kennedy Lyndon B. Johnson Richard Nixon Robert McNamara Henry Kissinger William Westmoreland Creighton Abrams Park Chung-hee Chae Myung-shin Robert Menzies Harold Holt Keith Holyoake Thanom Kittikachorn Lon Nol	Ho T?i Minh Le Du?n Truong Chinh Nguyen Chi Thanh Vo Nguyen Giap Van Tien Dung Le Ð?c Th? đ?ng S? Nguyen Le Duc Anh Nguy?n V?n Linh
Vahvuudet
~1 830 000 (1968) Etela-Vietnam : 850 000 Yhdysvallat : 536 100 (1968) Etela-Korea : 50 000 Australia : 7 672 Thaimaa : 11 570 Filippiinit : 10 450 Uusi-Seelanti : 552	~461 000 (1968) Pohjois-Vietnam : 287 465 (tammikuu 1968) Kiina : 170 000 (1965?1969) Neuvostoliitto : 3 000 Pohjois-Korea : 300?600
Tappiot
Etela-Vietnam : 230 000 kaatunutta 300 000 haavoittunutta Yhdysvallat : 58 209 kaatunutta 153 303 haavoittunutta Etela-Korea : 5 000 kaatunutta 11 000 haavoittunutta Australia : 512 kaatunutta 2 400 haavoittunutta Uusi-Seelanti : 37 kaatunutta 187 haavoittunutta Laos : 30 000 kaatunutta 187 haavoittunutta	Pohjois-Vietnam ja FNL : 400 000?1 100 000 kaatunutta 600 000 haavoittunutta Kiina : 1 110 kaatunutta 4 200 haavoittunutta Neuvostoliitto : 16 kaatunutta
vietnamilaisia siviiliuhreja n. 200 000 ? 2 000 000 kambod?alaisia siviiliuhreja 200 000 ? 300 000 laosilaisia siviiliuhreja 20 000-200 000
Vietnamin sodan taistelut Ap Bac – Tonkininlahden valikohtaus – Binh Gia – Vung Be – đ?ng Xoai – Operaatio Starlite – Gang Toi – Ia đr?ng – Operaatio Hastings – Operaatio Masher – A Shau – Xa Cam My – đ?c C? – Long T?n – Operaatio Attleboro – Operaatio Cedar Falls – Tra Binh Dong – Operaatio Bribie – Operaatio Junction City – Operaatio Union – Kukkula 881 – Union II – Ong Thanh – Dak To – Tet-hyokkays – Khe Sanh – Ensimmainen Saigonin taistelu – Hue – Lang Vei – Kham Duc – Operaatio Speedy Express – Operaatio Dewey Canyon – Toinen Tet-hyokkays – Hamburger Hill – Binh Ba – Snuol – Operaatio Tailwind – Operaatio Chenla I – Operaatio Ivory Coast – Operaatio Lam Son 719 – Operation Chenla II – Ban Dong – FSB Mary Ann – Paasiaishyokkays 1972 – 1. Qu?ng Tr? – Loc Ninh – An L?c – Kontum – 2. Qu?ng Tr? – Svay Rieng – Phuoc Long – Buon Ma Thu?t – Operaatio New Life – Xuan L?c – Truong Sa – Toinen Saigonin taistelu – Operaatio Linebacker I – Operaatio Linebacker II

Vietnamin sota (myos Toinen Indokiinan sota , engl. Vietnam War , vietn. Khang chi?n ch?ng M? , ”vastarintasota Yhdysvaltoja vastaan”) oli Vietnamissa vuosina 1955?1975 kayty sota, joka kaytiin Pohjois - ja Etela-Vietnamin valtioiden seka kummankin osapuolen kansainvalisten liittolaisten valilla. Vietnamin sota voidaan maaritella yhdeksi kylman sodan niin sanotuista sijaissodista . ^[2]

Ennen Vietnamin sotaa Vietnamissa oli kayty siirtomaavallan vastaista sotaa ensin japanilaisia ja sitten ranskalaisia vastaan. đi?n Bien Ph?n tappion jalkeen vuonna 1954 Yhdysvallat tuli merkittavimmaksi kansainvaliseksi osapuoleksi ? aluksi neuvonantajana, mutta vuonna 1964 Tonkininlahden valikohtauksen jalkeen avoimesti.

Taistelut kaytiin paaosin Etela-Vietnamin maaperalla, mutta Yhdysvaltain pommituslennot ulottuivat myos Pohjois-Vietnamin alueelle seka niin sanotuissa mustissa operaatioissa osittain myos Laosin ja Kambod?an alueelle. ^[3] Etelan puolella taisteli Saigonin hallituksen joukkojen lisaksi Yhdysvaltain, Etela-Korean , Thaimaan , Australian , Uuden-Seelannin ja Filippiinien joukkoja. Pohjois-Vietnamin joukkoihin kuului Hanoin hallituksen lisaksi Etela-Vietnamissa operoinut sissiliike Etela-Vietnamin kansallinen vapautusrintama . Pohjoinen sai sotilaallista tukea Neuvostoliitolta ja Kiinalta . ^[4]

Yhdysvaltalaisten joukkojen osalta vihollisuudet paattyivat rauhansopimukseen Pariisissa 27. tammikuuta 1973 solmitun aselevon jalkeen. Aselevon ollessa voimassa FNL:n ja Pohjois-Vietnamin joukot aloittivat uudelleen hyokkayksen Etela-Vietnamiin, eika Yhdysvalloissa haluttu enaa lahettaa joukkoja Etela-Vietnamin avuksi. Pohjois-Vietnamin joukot valtasivat Saigonin , minka seurauksena 30. huhtikuuta 1975 Saigonin hallitus antautui. 2. heinakuuta 1976 Etela- ja Pohjois-Vietnam yhdistettiin Vietnamin sosialistiseksi tasavallaksi.

Etela-Vietnamin puolella kuoli 230 000 etelavietnamilaista, 58 000 yhdysvaltalaista, 4 000 etelakorealaista ja 500 australialaista sotilasta. Pohjois-Vietnamin puolella kuoli 1,1 miljoonaa pohjoisvietnamilaista sotilasta. Vietnamin sodassa kuoli kaksi miljoonaa siviilia, joista selva enemmisto maan etelaosissa. ^[4]

Etela-Vietnamin kaatumisen jalkeen suuri maara vietnamilaisia pakeni maasta veneilla, ja nain syntyi kasite venepakolainen . Heista tuli myos Suomeen pieni joukko, josta muodostuivat Suomen vietnamilaiset . ^[5]

Vietnamin sotaa on lansimaissa sanottu maailman ensimmaiseksi televisiosodaksi . ^[6] Sota vaikutti asevelvollisuuden lakkauttamiseen Yhdysvalloissa 1970-luvun alussa. Yhdysvaltojen tappiota on kaytetty esimerkkina nakemykselle, etta sissisotaa on hyvin vaikea voittaa.

Taustaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Indokiinan sota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Indokiinan sota

Vietnamin sota oli Ranskan Indokiinan sodan seurausta. Sita kutsutaankin joskus toiseksi Indokiinan sodaksi. Toisen maailmansodan aikana Vichyn Ranska oli tehnyt yhteistyota keisarillisen Japanin kanssa, ja Vietnamia miehittikin Japanin armeija, vaikka sen hallinto sailyi Ranskan nukkehallitsijan, B?o đ?in alaisuudessa. Japanilaisten antauduttua Ranska joutui taistelemaan siirtomaansa hallinnasta nationalistisen Vi?t Minh -itsenaisyysliikkeen kanssa. Tata johti kommunistisen puolueen johtaja Ho T?i Minh . Vi?t Minhin voitettua ranskalaisten siirtomaa-armeijan đi?n Bien Ph?n taistelussa vuonna 1954 Vietnam sai itsenaisyytensa. Yhdysvallat oli toimittanut Ranskalle aseet sen sotatoimiin Vietnamissa, ja talloin jopa harkittiin esimerkiksi đi?n Bien Ph?n taistelun ratkaisemisesta yhdysvaltalaisella ydinaseella .

Asian takia jarjestetty Geneven konferenssi johti Vietnamin ? alun perin valiaikaiseksi aiottuun ? jakoon etelaan ja pohjoiseen. Pohjoista hallitsi Ho T?i Minh ja etelaista keisari B?o đ?i. Vuonna 1955 Etela-Vietnamin monarkia syrjaytettiin, ja paaministeri Ngo đinh Di?m nousi tasavallaksi julistetun valtion johtoon. Yhdysvallat alkoi auttaa Di?min hallitusta. Di?min ja Ho T?i Minhin hallinnot olivat diktatuureja . Vuonna 1957 Neuvostoliitto kannatti molempien Vietnamien ottamista jaseniksi YK:hon , mutta taman jalkeen Pohjois-Vietnam alkoi sijoittaa sisseja Mekong-joen suistoon.

Geneven konferenssissa oli sattunut enteellinen valikohtaus, josta oli voitu paatella Vietnamista saavutetun yhteisymmarryksen olevan vahintaankin pinnallista: Yhdysvaltain ulkoministeri John Foster Dulles oli kieltaytynyt kattelemasta Kiinan paaministeria Zhou Enlaita . ^[7]

Yhdysvaltojen ajautuminen Vietnamin sotaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Geneven konferenssissa maariteltiin, etta maiden yhdistamisesta tulisi jarjestaa kesakuussa 1956 vaalit. Naita ei kuitenkaan koskaan pidetty. Yhdysvaltain tukema Etela-Vietnamin johto naki Kaakkois-Aasian yhtena kylman sodan taistelukentista, eika siksi ollut kiinnostunut jarjestamaan demokraattisia vaaleja, jotka olisivat saattaneet tuoda kommunistit valtaan. Pohjois-Vietnamin kommunistihallinto oli valmis jarjestamaan vaalit, koska se oli varma kannatuksestaan. Asia tuli entista selvemmaksi pohjoisen toteutettua suuren maatalousreformin, jolla maa jaettiin koyhille maalaisille. Tama olisi voinut kuulostaa liian houkuttelevalta etelan koyhista, jotka olisivat saattaneet aanestaa liittymisen puolesta. Presidentti Dwight D. Eisenhower arveli muistelmissaan, etta maanlaajuinen demokraattinen vaali olisi tuonut kommunisteille voiton. Joka tapauksessa kumpikaan, Vietnam tai Yhdysvallat, ei ollut allekirjoittanut sopimusta vaalien jarjestamisesta, ja naytti silta, etta jako jaisi pysyvaksi samaan tapaan kuin Korean jako vuosia aikaisemmin.

Vietkong -liike johti hyokkaysta korruptoituneeksi vaittamaansa Etela-Vietnamin hallitusta vastaan. Pelastaakseen Etela-Vietnamin hallinnon kommunistien hyokkaykselta Yhdysvallat lahetti sen avuksi aluksi muutamia tuhansia sotilasneuvonantajia, sitten yha enemman. Pohjois-Vietnam yhdessa Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan kanssa tukivat Vietkongia asein, varustein, neuvonantajin ja Pohjois-Vietnamin armeijan yksikoin, joita kuljetettiin pitkin puolueettomien Laosin ja Kambod?an viidakkopolkuja ja teita. Vuodesta 1960 lahtien Vietkong-liike alkoi saada pohjoisesta yha enemman tukea maitse ja meritse.

Vuonna 1963 Yhdysvaltain presidentiksi tullut Lyndon B. Johnson lupasi vetaa amerikkalaiset joukot pois. Silti vuonna 1965 han lisasi Yhdysvaltain voimankayttoa Vietnamissa: esimerkiksi ilmapommituksia lisattiin huomattavasti. Han uskoi, etta massiivinen pommitus ratkaisisi sodan nopeasti, eika sota enaa vaivaisi Yhdysvaltoja.

Sotatapahtumat ennen vuotta 1968 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhdysvallat antoi alussa Ranskalle taloudellista tukea, lahetti sittemmin Vietnamiin sotilasneuvonantajia ja lopulta taistelujoukkoja yha enenevissa maarin. Nain Yhdysvallat antoi vetaa itsensa yha enemman Vietnamin selkkaukseen. Yhdysvallat lahetti sotilaitaan Vietnamiin, koska pelkasi Vietnamin kaatuvan kommunismiin ja muodostuvan kommunistien tukialueeksi, josta vallankumousta vietaisiin naapurimaihin, ja lopulta koko Kaakkois-Aasia saattaisi joutua kommunistien vallan alle. Eisenhowerin dominoteorian mukaan kommunismi saattaisi siten levita Kaakkois-Aasiasta laajemmallekin. ^[8]

Vietkong oli aloittanut toimintansa vuonna 1957 ja laajentunut vuoteen 1959 mennessa toimivaksi sissiliikkeeksi. Yhdysvallat lisasi vuoteen 1962 mennessa sotilasneuvonantajiensa maaraa 700:sta 12 000:een. Samana vuonna Vietkong sai mittavaa aseapua Kiinasta. Etelavietnamilaiset taistelivat sisseja vastaan kokoamalla maanviljelijat suojattuihin kyliin. Monesti kavi kuitenkin niin, etta hallituksen linnoittama kyla joutui Vietkongin sissien nujertamaksi, jolloin hallitus aseistikin sisseja. ^{[9] [10]}

Syyskuussa 1963 Di?min hallitus kaatui hanen salamurhaansa, ja valtaan nousi kumouksellisia kenraaleja. ^[11] Lokakuussa 1963 Vietnamissa oli jo 15 000 amerikkalaista neuvonantajaa. ^[10] Ensimmaiset amerikkalaiset taistelujoukot tekivat 8. maaliskuuta 1965 maihinnousun Da Nangiin ^[12] 3 500 merijalkavakisotilaan voimin.

Vuonna 1963 Vietnamissa oli yhdysvaltalaisia sotilaita 23 300, 184 000 vuonna 1966, 450 000 kesalla 1966 ja Nixonin presidenttikaudella, vuoden 1968 lopussa 540 000. ^lahde? Vuonna 1967 pohjoisvietnamilaisia taistelijoita virtasi etelaan 20 000 miesta kuukaudessa pitkin Ho Chi Minh Trail -nimella kutsuttua uutta tieverkostoa. ^[13]

Koska Yhdysvallat ei kyennyt voittamaan sotaa nopeasti, sen oli pakko lisata sotilaidensa maaraa. 1960-luvun alussa ja keskivaiheilla sissien hallussa oli erillisia alueita vain maaseudulla, ja pattitilanne vallitsi ankarista taisteluista ja pommituksista huolimatta. Yhdysvaltain pommitukset eivat katkaisseet miesten ja aseiden tulvaa Pohjois-Vietnamista. Yhdysvallat ei saanut tuhotuksi naita sissien tukialueita, mutta sissitkaan eivat kyenneet laajentamaan alueitaan. ^lahde?

Di?min veli ratsasi buddhalaisluostareita, mika sai aikaan laajoja mielenosoituksia. Di?min alaiset kenraalit saivat Yhdysvaltojen suurlahetystosta luvan, kaappasivat vallan ja vangitsivat Di?min ja taman veljen. ^[14] Di?m surmattiin pian kaappauksen jalkeen Yhdysvaltojen siunauksella, vaikka Kennedyn hallinto esittikin julkisen pahoittelunsa asian johdosta. ^lahde?

Heinakuussa 1966 Hanoin hallitus jarjesti naytelman, joka uhkasi muuttaa sodan luonnetta. Hanoin hallitus ilmoitti, ettei se katsonut amerikkalaisten lentajien olevan sotavankeja Geneven sopimuksen tarkoittamassa mielessa vaan sotarikollisia. Lentajia uhattiin sotarikosoikeudenkaynnilla ja heidat marssitettiin saattueessa halki Hanoin yleison osoittaessa voimakkaasti vihaansa. Presidentti Johnsonin reaktio oli jyrkka. Han ilmoitti Yhdysvaltojen ryhtyvan voimakkaisiin vastatoimenpiteisiin, jos lentajat teloitettaisiin sotarikollisina. Hanoi luopui hiljaisesti sotarikosoikeudenkaynnista. ^[15]

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n analyytikot arvioivat vuonna 1966, etta Yhdysvallat ei voita Vietnamin sotaa. Nain siita huolimatta, etta jotkut CIA:n johtajat uskoivat Yhdysvaltain voittavan sodan. Puolustusministeri Robert McNamara luki CIA:n analyytikkojen sotapessimistisen raportin elokuussa 1966, ja suositteli presidentille sodan lopettamista. Presidentti ei piitannut McNamaran ehdotuksesta. ^[16]

Sodan vastustus lisaantyi Yhdysvalloissa voimakkaasti vuoden 1967 lopulla, jolloin suurin osa kansasta vastusti sotaa. Alkuaan Vietnamin sotaa tukenut Yhdysvaltain puolustusministeri Robert McNamara erosi hallituksesta. Syksylla 1967 Yhdysvalloissa oli valtava Vietnamin sodan vastainen mielenosoitus. ^[17] Vuoden 1968 alkuun mennessa sodassa kuolleita oli 15 000, joista 9 000 vuodelta 1967. Vuoden 1967 loppupuolella đ?k Ton vuorilla taisteltiin kolme viikkoa ja Khesanhissa kaksi kuukautta: Yhdysvaltain joukot menettivat 500 ja vietnamilaiset 10 000 sotilasta. Vuonna 1967 sisseja kaatui 90 000. Nain yhdysvaltalaiset ajattelivat olevansa voitolla, koska heilla oli kaytossaan tulivoimaisempi armeija ja he voittivat kaikki merkittavat taistelut.

Massiiviset ilmapommitukset ja ilmasota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ilmapommitukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Joulukuussa 1963 Pohjois-Vietnam paatti lahettaa joukkojaan etelaan. Vuonna 1964 alettiin rakentaa H? Chi Minhin huoltotieta aikaisemman huoltopolun paikalle. Vuonna 1964 pohjoisvietnamilaisia saapui Etela-Vietnamiin 10 000 ja seuraavana vuonna 35 000.

Vietkongissa oli vuonna 1964 noin 170 000 sissia. Etela-Vietnamista tehtiin pienia maihinnousuja Pohjois-Vietnamin alueille Yhdysvaltain laivaston auttaessa Etela-Vietnamia taman operaatioissa tarjoamalla tiedustelutietoja. Yhdysvaltain armeijan tekemien tuonaikaisten arvioiden mukaan suurikaan maara joukkoja ei riittaisi Vietkongin kukistamiseen, eivatka ilmahyokkaykset tehoaisi. Monet Yhdysvaltain presidentin neuvonantajista eivat noista arvioista juurikaan piitanneet. Varaulkoministeri George Ball varoitti sekaantumasta Vietnamin asioihin Ranskan kokemuksiin viitaten; Ranskan presidentin Charles de Gaullen mielestahan Vietnam oli ”mata maa”.

Yhdysvallat alkoi pommittaa Pohjois-Vietnamia pian sen jalkeen kun Pohjois-Vietnamin vaitettiin hyokanneen torpedoveneilla yhdysvaltalaisia Maddox - ja Turner Joy -aluksia vastaan Tonkininlahdella . Tama liittyi yhdysvaltalaisten ja etelavietnamilaisten operaatioihin Pohjois-Vietnamissa. Ilmahyokkayksiin oli viimeisena syyna se, etta helmikuussa 1965 Vietkongin joukot hyokkasivat Pleikussa ja Quy Nh?nissa Etela-Vietnamin varuskuntia vastaan, jolloin 38 yhdysvaltalaista sotilasta kuoli. Pian sen jalkeen lentotukialus USS Rangerilta lahti pommittajia Pohjois-Vietnamin ilmatilaan pommituslennoille. Samaan aikaan Neuvostoliiton paaministeri Aleksei Kosygin oli vierailulla Pohjois-Vietnamin paakaupungissa Hanoissa .

Pohjois-Vietnam toimi Vietkongin sissien tukialueena ja aseiden lahteena, mika teki Pohjois-Vietnamista Yhdysvaltain sotatoimien kohteen. Yhdysvallat pudotti Pohjois-Vietnamiin pommeja enemman kuin toisessa maailmansodassa Saksaan ja Japaniin; pommit olivat paaosin toisen maailmansodan ylijaamaa, ja niiden suuren kulutuksen vuoksi esimerkiksi Saksan liittotasavallan ilmavoimat palautti takaisin Yhdysvalloilta saamiaan ilmapommeja kaytettaviksi Vietnamissa. Perusteluna massiivisille ilmapommituksille oli vietnamilaisten taistelutahdon murtaminen, vaikka tama oli todettu esimerkiksi taistelussa Isosta-Britanniasta , Saksan pommituksissa ja Korean sodassa pommitusten tuloksena epatodennakoiseksi ja jopa painvastaiseksi. Pohjois-Vietnam vahvisti ilmapuolustustaan Kiinan ja Neuvostoliiton tuella.

Presidentti John F. Kennedy maarasi ensimmaiset ilmahyokkaykset pohjoiseen. Operaatio ”Rolling Thunder” (”jyriseva ukkonen”) oli Johnsonin hallituksen suurin yksittainen lento-operaatio. Se alkoi noin kuusi kuukautta sen jalkeen kun amerikkalaiset aloittivat vuonna 1965 Vietnamiin intervention, joka kesti vuoteen 1968. Yhdysvaltain sotilaat pitivat pommitusoperaatiota tehottomana, silla poliittiset paattajat olivat rajanneet siita pois monia sotilaallisesti tarkeita kohteita. 8. joulukuuta 1965 Yhdysvaltojen presidentti Johnson ilmoitti Etela-Vietnamin suurlahettilaalle Maxwell Taylorille, etta pommituskampanjan tarkein tavoite olisi lisata etelavietnamilaisten moraalia eika niinkaan vaikuttaa Pohjois-Vietnamiin. ^[18]

Yhdysvallat lahetti ensimmaisen kerran ydinaseilla varustettuja pinta-aluksia Vietnamin sotatoimialueelle 26. marraskuuta 1965. Kiinan puolestaan ilmoitettiin tehneen 1. joulukuuta 1965 suuria avunantositoumuksia sodankaynnin tukemiseksi Vietnamissa. Neuvostoliitto ilmoitti 21. joulukuuta 1965 toimittaneensa raketteja Pohjois-Vietnamiin. ^[15]

31. joulukuuta 1967 Yhdysvaltain puolustusministerion ilmoitti, etta Pohjois-Vietnamiin oli pudotettu 864 000 tonnia pommeja Rolling Thunderin aikana, mika on enemman kuin Korean sodan 653 000 tonnia tai toisen maailmansodan Tyynenmeren taistelualueen 503 000 tonnia. ^[19] Pommituksissa kuoli 52 000 pohjoiskorealaista sotilasta ja 182 000 siviilia. ^{[20] [21]} Yhdysvaltojen tappiot olivat 1 054 kuollutta, haavoittunutta tai vangittua ^[22] ja 922 lentokonetta. ^{[22] [23]}

Ilmapommitukset eivat olleet strategisesti katsoen sotilaallinen menestys, ja ne kaansivat mielialaa amerikkalaisia vastaan. Yksi Rolling Thunderin kohteista oli Paul Doumier -niminen silta Pohjois-Vietnamin etelaosassa. Sillan yli oli kulkenut suuri osa aseista; se oli kuitenkin aina kommunistien kaytettavissa, ja vaikka sen lahialue oli pommitettu ”kuin kuun maisemaksi”, silta ei vaurioitunut merkittavasti. Ilmapommitukset ulottuivat myos Laosiin ja Kambod?aan. Pommituslaivueiden kotikentat sijaitsivat usein Thaimaan maaperalla Ubon Ratchathanissa ja Sattahipissa, mihin Yhdysvallat rakensi U-Tapaon kentan. Thaimaan sotilashallitus olikin Yhdysvaltain uskollinen tukija Vietnamin sodassa.

Ilmapommitusten alettua Pohjois-Vietnam alkoi saada sen sotilaalliselta liittolaiselta Neuvostoliitosta ilmatorjuntaohjuksia, havittajia ja tutkia , mutta neuvostovalmisteiset ilmatorjuntaohjukset osoittautuivat osumatarkkuudeltaan huonoiksi. Koneita ammuttiinkin paaosin alas ilmatorjuntatykkien tulella. Yhdysvallat keskeytti pohjoisen ilmapommitukset vuonna 1968. 45 kuukaudessa oli tuhottu noin tuhat lentokonetta ja pudotettu 643 000 tonnia pommeja. ^[24]

Vuonna 1971 Pohjois-Vietnamin pommittaminen aloitettiin uudestaan, ja vuonna 1972 kaynnistettiin operaatiot Linebacker seka Linebacker II Pariisin rauhanneuvotteluissa esiin tulleiden neuvotteluvastusten poistamiseksi. ^[25]

Havittajasota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vietnamissa kaytiin myos havittajasotaa . Yhdysvallat pudotti 217 lentokonetta, Pohjois-Vietnam 121 ja kiinalaiset kahdeksan. ^lahde? Vietnamilaisten kayttamaa havaintotutkaa kutsuttiin nimella Fan Song . ^[26]

Yhdysvaltain tarkein havittajakonetyyppi oli F-4 Phantom II , jota kaytettiin myos pommitustehtavissa. Siina ei ollut kiinteaa tykkiaseistusta, ja sen lentajat oli koulutettu nykyaikaiseen ohjussodankayntiin eika vanhanaikaiseen kaartotaisteluun . Vietnamin taivailla tehtiin kuitenkin ohjuksilla vahemman pudotuksia kuin tykeilla. Pohjois-Vietnamin luotettavin havittajamalli oli 1960-luvun lopulla MiG-21 ; sita ennen MiG-17 ja MiG-19 olivat myos keveina ja liikehtimiskykyisina osoittautuneet vaikeiksi pudottaa. Ne osoittautuivat vaarallisiksi myos raskaille B-52 -pommikoneille. Taman takia pommituksia tehtiin paaosin havittajakoneilla. Ilmassa kaytiin havittajien kesken ankaria taisteluja. Aluksi yhdysvaltalaiset olivat menestyksekkaita, mutta vietnamilaiset alkoivat saavuttaa 1960-luvun lopun lahestyessa yha enemman voittoja. Tama johti muun muassa laivaston ilmasotakoulun (”Top Gun”) perustamiseen Yhdysvalloissa.

Aluksi yhdysvaltalaiset Phantom-havittajat ampuivat alas Pohjois-Vietnamin ilmavoimien kapasiteettiin verrattuna suurehkon maaran venalaisvalmisteisia MiG-havittajia, noin nelja MiG-havittajaa yhta alas ammuttua yhdysvaltalaista kohden. Monia vietnamilaisia koneita tuhottiin lentokentilleen, koska 1960-luvun alkupuolella Yhdysvallat sai pommittaa Pohjois-Vietnamia melko rauhassa. Sen jalkeen pommitukset politisoituivat, ja Hanoi ja muut kaupungit, joissa oli muun muassa Neuvostoliiton ja lansimaiden edustustoja, lahiseutuineen maarattiin pommituskieltoon. Kuhunkin pommitusoperaatioon tarvittiin presidentin suostumus. Vaikka Yhdysvallat tuhosi lyhyessa ajassa koko konekannan Pohjois-Vietnamilta, tama sai taydennyksia tilalle. Rajoittavana tekija oli lentajien lukumaara. Jos alas ammutut vietnamilaislentajat putosivat omalle maaperalleen eivatka vammautuneet vakavasti, he palasivat tyohonsa. Myos taistelutaktiikassa tapahtui parannuksia puolin ja toisin. Rolling Thunderin loppuvaiheessa vietnamilaiset pudottivat viisi yhdysvaltalaista konetta yhta alas ammuttua MiG-21:ta kohden. Vietnamilaiset oppivat ryhmataistelutaktiikkaa ja yhteistoimintaa ilmatorjunnan kanssa. Yhdysvaltojen ilmataistelutappioiden lisaantyminen johtui myos siita, etta se kierratti sotilaitaan yha enemman myos ilmavoimissa, ja lahetti ilmataisteluun taysin taistelukokemusta vailla olevia ja huonosti koulutettuja miehia. Tama on ymmarrettavaa, koska yksi sodan tavoitteista oli sotilaiden harjoittaminen mahdolliseen suursotaan. Vietnamilaiset lentajat toimivat taisteluissa yllattavasti hyokkaamalla yhdysvaltalaisten koneiden kimppuun takaapain, mika on klassinen heikomman suorituskyvyn koneen (kuten MiG-17) taktiikka. Monesti yhdysvaltalaiset silti saivat kaannetyksi tilanteen edukseen.

Yhdysvallat jalkiasensi Phantomeihinsa yha enemman tykkeja, koska ohjukset eivat soveltuneet esimerkiksi matalalla kaytaviin ilmataisteluihin. Yhdysvaltojen kayttamat Sparrow -ohjukset olivat tarkkuudeltaan huonoja, koska niita kaytettiin usein niin kutsutussa pikalaukaisutilassa, jossa ohjus ei ollut ehtinyt kohdistua kunnolla. Jokaista kymmenta laukaistua Sparrow’ta kohti pudotettiin vain yksi MiG. Myoskaan Sidewinder -ohjus ei toiminut tyydyttavasti lahitaistelussa; siita kehiteltiin sodan aikana paranneltuja versioita.

Yhdysvallat joutui alakynteen ilmassa jo vuoden 1967 lopulla. Vuoden alkupuoliskolla yksi Phantom ampui alas 13 MiG-21:ta, mutta vuoden lopulla pudotussuhde oli viisi pudotettua konetta yhta menetettya kohti vietnamilaisten eduksi. Vuonna 1967 Yhdysvallat pudotti 13 konetta, mutta naista vain yksi oli MiG-21. Vietnamilaiset taas pudottivat MiG-21-koneilla 12 yhdysvaltalaista konetta ja yhden muilla koneilla. MiG-21:n neuvostovalmisteinen Atoll -ohjus oli yhdysvaltalaisia ohjuksia paremmin Vietnamin tyyppiseen ilmataisteluun soveltuva, mutta sekaan ei silti toiminut kovin hyvin.

Maataistelukoneet ja helikopterit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhdysvallat kaytti sodassa menestyksella maataistelukoneita ja helikoptereita. AC-130 ”Spectre” oli suurikaliiperisilla tykeilla ja pienikaliiperisilla konetykeilla aseistettu raskas tulitukikone. Bell UH-1 Iroquois ”Huey” oli yleensa aseistettu M60D-konekivaarilla.

Helikoptereita kaytettiin moninaisiin tehtaviin taistelussa ja lisaksi esimerkiksi haavoittuneiden kuljetuksiin.

Pohjois-Vietnamin armeija pudotti yli 4 000 helikopteria. ^[27]

Tet-hyokkays [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Tet-hyokkays

Vietnamilaisten vuoden tarkein juhla on uuden vuoden vastaanotto (Tet), jota juhlitaan nelja paivaa. Yhdysvaltalaisten taydeksi yllatykseksi Tet-juhlan paatteeksi 31. tammikuuta 1968 alkoi Etela-Vietnamissa maaseudun sissien suuri hyokkays kaupunkeihin. Hyokkays tehtiin Vietkongin ehdotuksesta solmitun aselevon aikaan. C? Chi -tunnelit tekivat yllatyshyokkayksen mahdolliseksi, mutta yhta lailla merkittava asema oli paikallisilla, joista monet auttoivat sisseja. Wilfred Burchett, joka toimi kirjeenvaihtajana alueella, pyysi Nguyen Van Hieuta kertomaan mielipiteensa Washingtonin virallisista raporteista, etteivat FNL-joukot saaneet siviilivaestolta toivomaansa apua tehdessaan hyokkayksen kaupunkeja vastaan. Hieu vastasi: ”Ilman kaupunkilaisten tukea emme olisi kyenneet suorittamaan niin laajamittaista hyokkaysta. Kansan tuki vaikutti ratkaisevasti voittoomme.” Tet-hyokkays oli Vietnamin sodan kaannekohta. 70 000 sissia valtasi yhteensa sata pienta ja suurta asutuskeskusta. Iskuja tehtiin kaikkiin suurimpiin asutuskeskuksiin. Kenraali Giap oli aloittanut hyokkayksen suunnittelun jo vuonna 1967. Tet-hyokkayksen vahimmaistavoitteena oli Pohjois-Vietnamin pommitusten lopettaminen ja Yhdysvaltojen pakottaminen neuvottelupoytaan. Paatavoitteena oli tietysti yhdysvaltalaisten joukkojen ajaminen pois. Vaikkei Tet-hyokkays taysin onnistunutkaan tavoitteessaan, se jai historiaan suurena sissien hyokkaysoperaationa.

Vietkongin sissit valtasivat Mekong-joen suiston 16 kaupungista 13. Pieni sissien kommandoryhma yritti kaapata Yhdysvaltain lahetyston Saigonissa. Isku kuitenkin epaonnistui. Sissit hyokkasivat myos Yhdysvaltain ja Vietnamin armeijan paamajoja vastaan. 14 kommandoa kaappasi Vietnamin radioaseman, ja jai 14 tunniksi aseman sisalle loukkuun kunnes amerikkalaiset rajayttivat heidat aseman mukana.

Maaliskuun puolivaliin mennessa hyokkayksessa oli kuollut 50 000 vietnamilaista ja noin 6 000 Yhdysvaltain ja Etela-Vietnamin armeijan sotilasta. Khe Sanhin kaupungissa yhdysvaltalaiset lopulta voittivat: 10 000 vietkongilaista mutta vain 500 yhdysvaltalaista merijalkavaen sotilasta kuoli. Vaikka Tet-hyokkays epaonnistui sotilaallisesti, se oli sisseille suuri psykologinen voitto ja alkoi kaantaa Yhdysvalloissa yleista mielipidetta sotaa vastaan.

Etela-Vietnamin kukistuminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos: Toinen Saigonin taistelu

Yhdysvallat lopetti Pohjois-Vietnamin pommitukset vuonna 1968, ja keskittyi pommittamaan tarkeaa H? Chi Minhin huoltotieta. Koska julkinen mielipide Yhdysvalloissa vastusti sotaa voimakkaasti, Richard Nixonin hallitus joutui kaynnistamaan ”vietnamisoinniksi” nimitetyn prosessin, jolla tarkoitettiin Yhdysvaltojen armeijan korvaamista Etela-Vietnamin armeijan joukoilla. Operaatio saatiin paatokseen vuonna 1973, jolloin yhdysvaltalaiset aloittivat rauhansopimuksen jalkeen vetaytymisen maasta. Etelavietnamilaiset joukot saivat amerikkalaisilta parhaan mahdollisen aseistuksen, mutta armeijan taisteluhengessa oli toivomisen varaa. Vietkongin sissien valvoma alue kasvoi 1970-luvun alussa koko ajan. Ilman yhdysvaltalaisjoukkojen apua Etela-Vietnamin hallitus pysyi pystyssa vain kaksi vuotta.

Tammikuussa 1973 solmittiin Pariisin rauhansopimus, jossa Yhdysvallat vetaytyi Vietnamista ja taistelut lakkasivat Etelan ja Pohjoisen valilla. Vietkong ja Pohjois-Vietnam aloittivat kuitenkin joulukuussa 1974 hyokkayksen, H? Chi Minh -kampanjan, joka paattyi Etelan tappioon.

30. huhtikuuta 1975 Pohjois-Vietnamin joukot saapuivat Etela-Vietnamin paakaupunkiin Saigoniin . Etela-Vietnamin havion varmistuessa 81 Yhdysvaltain helikopteria kuljetti pois tuhat yhdysvaltalaista ja 6 000 etelavietnamilaista 19 tunnissa. Jokaista evakuoitua etelavietnamilaista kohden oli kymmenia, jotka olisivat halunneet mukaan helikoptereihin. Paivaa vietetaan nykyisin Vietnamissa kaksoisjuhlana vapunpaivan kanssa.

Sodan osapuolet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vaikka Vietnamin sotaa kuvataan laajan liittouman kaymaksi, suurin osa Etela-Vietnamin puolella olleista valtioista lahetti ainoastaan muodollisen joukkoyksikon kunnioittaakseen liittosuhteitaan Yhdysvaltain kanssa. Iso-Britannia ei lahettanyt lainkaan joukkoja. Etela-Koreasta saatiin suhteellisen suuri maara joukkoja, joita Yhdysvallat tuki taloudellisesti. Etelakorealainen prikaati saapui Etela-Vietnamiin 9. lokakuuta 1965. Myos australialaiset osallistuivat sotaan omilla joukkoyksikoillaan. Thaimaakin lahetti taisteluun jonkin verran joukkoja. Suomalainen Lauri Torni osallistui sotaan amerikkalaisten riveissa nimella Larry Thorne ja kaatui vuonna 1965. ^[28]

Taistelun osapuolina olivat paaasiallisesti Yhdysvaltain asevoimat ja Vietnamin tasavallan armeija vastaan FNL:n sissit ja Vietnamin kansanarmeija. Osallistujien toimenkuva riippuu poliittisesta nakokulmasta. Yhdysvallat oli omalta kannaltaan puolustamassa Etela-Vietnamin kansaa Pohjois-Vietnamin seka taman liittolaisten Kiinan ja Neuvostoliiton hyokkaykselta. Vietnamin tasavallan hallitus olisi halunnut ulottaa sotatoimet Pohjois-Vietnamin alueelle, mutta Yhdysvallat pelkasi Kiinan sotilaallista mukaantuloa ja suursotaa. ^[15] Pohjois-Vietnam puolestaan naki jatkavansa Indokiinan sodassa aloitettua itsenaisyystaistelua pyrkien yhdistamaan valiaikaisesti jaetun Vietnamin Geneven sopimuksen mukaisesti. Nama ristiriitaiset nakemykset saivat ensimmaiset rauhanneuvottelut muuttumaan kiistelyksi osapuolten asemasta ja suhteista.

Vietnamin sodan tappiot ja muita lukuja [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhdysvaltalaisia sotilaita palveli vuorotellen Vietnamin sodassa yhteensa 2,59 miljoonaa, josta korkeintaan noin 500 000 kerrallaan. Amerikkalaisia kuoli 58 193 ja haavoittui 304 000, joista 75 000 vakavasti. Kuolleista oli alle 20-vuotiaita 11 398. Suurin osa yhdysvaltalaisista sotilaista oli valkoihoisia, mutta vaestoon suhteutettuna mustia ja latinoita oli enemman kuin valkoisia. Taistelut olivat yhdysvaltalaisille jopa tuhoisampia kuin toisessa maailmansodassa, silla helikoptereilla saatiin siirrettya sotilaita helpommin maastossa saarretuillekin taistelupaikoille. Pohjoisvietnamilaisia ja Vietkongin sisseja kuoli 0,5?1,1 miljoonaa ja haavoittui 600 000. Vietnamilaisia siviileja kuoli noin kaksi miljoonaa.

Vietkongin sissit surmasivat sodassa 36 725 ja kaappasivat 58 499 henkea. He keskittyivat johtajiin, joiksi katsoivat muiden muassa koulujen opettajat. Vaikka Yhdysvaltain armeijan tappamien ja vangitsemien maarasta ei ole vastaavia tilastoja, kumpikin osapuoli syyllistyi useisiin sotarikoksiin ja kyseenalaisiin menetelmiin. Myohemmin Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter totesi, etta Yhdysvaltain ei tarvitse pyytaa anteeksi vietnamilaisilta, koska ”tuho oli molemminpuolista”.

Laillinen asema: sota vai konflikti? [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nykyaan kriisia kutsutaan lahes poikkeuksetta Vietnamin sodaksi, mutta aikanaan siihen viitattiin termilla ”Vietnamin konflikti”. Tama heijasti sita tosiasiaa, etta sotaa ei varsinaisesti ollut julistettu. Toisen maailmansodan jalkeisessa maailmassa sodan kasite oli muuttunut, ja Korean sodan tavoin katsottiin olevan kyse paremminkin poliisioperaatiosta kuin varsinaisesta sotatilasta.

Sodan kannattajat argumentoivat, etta konflikti oli jotakin vahemman kuin sota, etta Yhdysvallat itse asiassa ainoastaan tuki vaarassa olevaa liittolaistaan ja etta sodanjulistus olisi ollut pelkka muodollisuus. Yhdysvaltojen ulkoministeri Dean Rusk sanoi senaatin ulkoasiainvaliokunnalle 18. helmikuuta 1965, etta valiokunta oli itse ylivoimaisella aantenenemmistolla aanestanyt sen perussitoumuksen - vuoden 1954 Kaakkois-Aasian puolustusjarjeston - puolesta, joka velvoitti Yhdysvallat puolustamaan Etela-Vietnamia. Kaukoidan matkaltaan palannut varapresidentti Hubert Humphrey puolestaan hyokkasi 27. helmikuuta 1966 jyrkasti Etela-Vietnamin kansallista vapautusrintamaa vastaan ja sanoi, ettei Yhdysvallat aikonut tunnustaa sita itsenaiseksi ryhmaksi. ^[29]

Vastustajat sanoivat sodanjulistuksen puutteen tekevan koko sodasta laittoman. Ristiriita olisi voitu vieda Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen , mutta tata ei tehty.

Miksi Yhdysvallat havisi sodan? [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vietnamin sodasta on sanottu, etta Yhdysvallat voitti kaikki taistelut, mutta havisi silti sodan ^[30] ja etta sota ”havittiin kotikentalla, vaikka voitettiin taistelukentilla”. Sota oli vasytystaistelua, jonka sitkeampi osapuoli voitti.

Yhdysvallat ei sitoutunut koko voimallaan Vietnamin sotaan ja kavahti Etela-Vietnamin armeijan takia tappioita. Vietkong ja Pohjois-Vietnamin armeija halusivat kuitenkin voittaa sodan suurista tappioista piittaamatta. Tama johtui osin siita, etta kommunistiset vietnamilaiset kavivat isanmaallista sotaa omalla maaperallaan. Amerikkalaiset kavivat kaukana Indokiinassa sotaa, jota eivat kokeneet omakseen. ^[31] Kun sota pitkittyi, se junnasi paikoillaan ja tappioita syntyi. Tappiot ja ihmisoikeusloukkaukset kaansivat ihmisia vuosi vuodelta yha enemman sotaa vastaan, niin etta vuonna 1967 hieman yli puolet Yhdysvaltain kansasta vastusti sotaa. Sensaationhakuinen, kriittinen lehdisto etsi aktiivisesti virheita amerikkalaisten toimista. ^[32] Niinpa sodan kannattajat havisivat ”tiedotussodan” kotikentilla.

Pommitukset eivat murtaneet vihollisen taistelutahtoa ja asehuoltoa. Kommunistien vuonna 1968 tekema tet-hyokkays oli tappiollinen, mutta se onnistui alussa niin hyvin, etta kaansi amerikkalaisia sotaa vastaan. Vietnamin sota maksoi, ja verorahoille olisi ollut kayttoa esimerkiksi sosiaalisiin ohjelmiin.

Yhdysvallat ei myoskaan hyokannyt maitse Pohjois-Vietnamiin, josta virtasi taistelijoita ja aseita Etela-Vietnamiin. Yhdysvallat mahdollisesti pelkasi Kiinan ja Neuvostoliiton reaktioita. Yhdysvallat hyokkasi 1960-luvulla ainoastaan ilmasta ja erikoisjoukkojen avulla sissien huoltotieta vastaan. Erikoisjoukoilla oli suuria vaikeuksia viidakossa. Kun Yhdysvallat 1970-luvun alussa teki maahyokkayksen, vihollinen oli ehtinyt haarauttaa huoltotien lukuisiksi reiteiksi, eika huoltotieta talloinkaan saatu katkaistua.

Etela-Vietnamin hallitukselta ja Yhdysvaltain armeijalta puuttui kyllin laaja Etela-Vietnamin kansan tuki. ^{[33] [34]} Hallitus pakkosiirsi vaestoa sotatoimialueelta ”suojattuihin kyliin” jattaen siirretyt ihmiset puille paljaille, mutta Vietkongilla oli tarpeeksi tukea maaseudulla. ^[35] Yhdysvaltain armeijan strategiassa, taistelutaktiikassa, koulutuksessa, miesmaarassa, aseistuksessa ja motivaatiossa oli monia puutteita. Yhdysvaltain jalkavaen yleensa kayttama ase, M16 -rynnakkokivaari oli epaluotettava. ^[36] Yksi sotilas taisteli yleensa vuoden kerrallaan Vietnamissa, ja nain kokeneita joukkoja ei paassyt syntymaan. ^[37] Vihollinen kaytti tehokkaasti vaijytyksia, ansoja ja miinoja. Pohjoisen kayttama neuvostovalmisteinen rynnakkokivaari AK-47 oli tehokas ja luotettava ase. ^[38] Etsi ja tuhoa -operaatiot olivat monesti turhia, koska voittoisan operaation jalkeen vastustaja lahetti alueelle uudet joukot amerikkalaisten vetaydyttya. ^{[39] [40]} Yhdysvallat ei 1960-luvulla kyllin varustanut Etela-vietnamin joukkoja. ^[41] Maasto suosi sissitaktiikkaa. Vietkong pyrki aina valitsemaan taisteluajankohdan huolellisesti. Yhdysvaltain ilma-ase oli vahva, mutta vihollisen taidot sita vastaan kehittyivat ajan mukana.

Venepakolaiset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Saigonin kaaduttua ja maiden yhdistyttya monet Etela-Vietnamin hallinnossa mukana olleet menettivat asemansa tai joutuivat uudelleenkoulutusleireille. Myohemmin, vuonna 1979 Vietnam kavi lyhyen rajasodan Kiinaa vastaan, mika sai maassa olevat etniset kiinalaiset tuntemaan olonsa uhatuksi. Talouden alamaki ja koyhyys lisasivat myos halukkuutta Vietnamin jattamiseen parempien olojen toivossa. Yhdessa nama syyt saivat miljoonat etelavietnamilaiset, ja myohemmin toisen aallon aikana 1980-luvun alussa myos pohjoisvietnamilaiset, lahtemaan maanpakoon vesitse hatarilla lautoilla. Heista alettiin kayttaa nimitysta ” venepakolaiset ”. Jotkut joutuivat merella indonesialaisten ja thaimaalaisten merirosvojen ryostamiksi ja murhaamiksi. Pelastuneet joutuivat jopa vuosikausiksi pakolaisleireille Thaimaahan , Hongkongiin , Filippiineille ja Malesiaan , koska alkuvaiheen jalkeen oli hyvin vaikeata loytaa halukkaita vastaanottajia. Alun sympatiat pakolaisia kohtaan haihtuivat hyvin nopeasti, ja venepakolaiset leimattiin elintasopakolaisiksi. Useimmilla toivo paremmasta toimeentulosta olikin paallimmaisena. Yleensa Vietnam ei kohdistanut sortotoimia lahteneisiin. 1990-luvun lopulla Vietnamin vapautettua talouttaan monet palasivat takaisin kotimaahan. Viimeiset venepakolaiset (200 hengen ryhma Filippiineilla) sai turvapaikan vasta vuonna 2005. Suomi vastaanotti ensimmaiset vietnamilaiset kiintiopakolaiset vuonna 1979.

Yhdysvaltoihin pakeni lopulta yli miljoona vietnamilaista. Merkittavia keskittymia syntyi myos Ranskaan, Australiaan, Lansi-Saksaan ja joihinkin muihinkin maihin.

Sodan vaikutuksia yhdysvaltalaisiin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sodalla oli voimakas vaikutus Yhdysvaltain yhteiskuntapoliittisiin mielipiteisiin, erityisesti suurten ikaluokkien nuoriin. Seka vastustajat etta kannattajat maarittivat sodan kautta ulko- ja sisapoliittisia linjojaan.

Moni yhdysvaltalainen sotaan lahtenyt palasi sodasta vakavasti haavoittuneena tai psyykkisesti vammautuneena. Kaikkiaan 58 000 yhdysvaltalaissotilasta kuoli; kesti pitkaan ennen kuin he saivat muistomerkkinsa , koska sota miellettiin tappioksi, jollaiseen Yhdysvallat ei ollut tottunut. Siirtyminen ammattiarmeijaan oli yksi Vietnamin sodan seuraus. Reaganin aikana oltiin asevarustelusta ja patrioottisuudesta huolimatta hyvin varovaisia sotilasoperaatioissa juuri Vietnamin sodan haamun takia.

Myohemmin on arvioitu, etta 830 000 Vietnamin sodan veteraania karsi psyykkisista vaurioista, mutta vain noin 55 000 heista haki korvauksia ja noin 28 000 sai korvauksia. ^[42]

Sotaa kannatettiin ja vastustettiin voimakkaasti Yhdysvalloissa ja Lansi-Euroopassa, ja lopulta vastustajista tuli ylivoimainen enemmisto. Huomiota herattivat miljoonat, paaosin nuoret, jotka osoittivat mieltaan sotaa vastaan . Yhdysvalloissa sodanvastustajat saivat kohdata myos viranomaisvakivaltaa, joka huipentui Kentin osavaltionyliopistossa Ohiossa, kun toukokuussa 1970 kansalliskaarti avasi tulen rauhallista sodanvastaista mielenosoitusta vastaan, tappaen nelja opiskelijaa. ^[43]

Pakkovarvays aloitettiin, ja sita kaytettiin joitakin kertoja myos tunnettuihin rauhanliikkeen jaseniin. Kuuluisimpia varvayslistalle joutuneita sodan vastustajia oli ammattilaisnyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari Muhammad Ali , joka kieltaytyi pakkovarvayksesta ilmoittaen perusteluiksi uskonnolliset syyt ja lisasi, etta ”yksikaan vietnamilainen ei ole koskaan kutsunut minua neekeriksi .” Ali sai 10 000 dollarin sakot rintamakarkuruudesta ja menetti mestaruustittelinsa. ^{[44] [45]}

Lansi-Euroopassa vaittelyyn ja keskusteluun liittyi turhautumista siihen, etta Lansi-Euroopan vaikutusvalta oli kuihtunut Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton rinnalla pieneksi. Lansi-Eurooppa pelkasi myos itse joutuvansa Neuvostoliiton hyokkayksen kohteeksi, minka vuoksi neuvotteluratkaisuja pidettiin toivottavina.

Monilla sodasta palanneilla oli suuria vaikeuksia yhteiskuntaan sopeutumisessa ? etenkin, kun 1970-luku oli talouden taantumien ja pitkaaikaistyottomyyden aikaa. Sota ei valmistanut sotilaita siviilityohon. Lisaksi Vietnamin viidakkosodankaynnissa yhdysvaltalaiset sotilaat joutuivat kohtaamaan ja tappamaan viholliset paljon lahempaa kuin aiemmissa sodissa. ^lahde? Tama toi lisaa psyykkisia traumoja palaaville sotilaille.

Vietnamin sodan vastustajat ja puolustajat kavivat viestimien kautta merkittavaa propagandasotaa . Suurpommitukset ja tet-offensiivi olivat osa propagandasotaa. Sodan miehiston muodostivat vapaaehtoiset maaseudulta (enimmakseen valkoihoisia) ja ansioita haluavat suurkaupunkilaiset (huomattavalta osin heikosti menestyneet mustaihoiset), jotka, toisin kuin kaupunkien kouluissa menestyneet nuoret, eivat olleet saaneet vapautusta sodasta esimerkiksi yliopisto-opintojen takia.

Yksi suurista puheenaiheista oli Vietnamin sotaan liitetyt huumeet. Yksi tutkimus arvioi, etta 10 prosenttia Vietnamissa palvelleista kokeili heroiinia . Huumeita oli Vietnamissa helposti saatavilla, minka on esitetty hieman lisanneen sodan jalkeista huumeidenkayttoa Yhdysvalloissa.

Osa sodan vastustajista suhtautui sodan veteraaneihin syrjivasti, minka vuoksi jotkut veteraanit kokivat sosiaalisen sopeutumisen vaikeaksi. Syrjinta oli yleista 1970-luvulla, mutta laaketieteen tunnustettua traumaperaisen stressihairion ja Vietnamin sodan veteraanien jarjestotoiminnan synnyttya veteraanit saivat enemman sympatioita. ^lahde?

Toisin kuin edut toisen maailmansodan veteraaneille, Vietnamin veteraanien saamat lisaedut olivat hyvin vahaiset. ^lahde?

Sodan vaikutukset Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kylmassa sodassa idan ja lannen valilla tasapainoilleen Suomen poliittinen johto suhtautui Vietnamin sotaan pidattyvasti. Presidentti Urho Kekkonen varoi julkisesti arvostelemasta Yhdysvaltain Vietnamin-politiikkaa, mutta hanen yksityiset paivakirjamerkintansa Vietnamin sodan vuosilta ovat osoittaneet hanen tuominneen jyrkasti Yhdysvaltain presidentin Lyndon B. Johnsonin toimet. Sodan pitkittyessa Kekkonen kaytti kriittisia puheenvuoroja Yhdysvalloista, mutta ne olivat maltillisia verrattuna useiden muiden eurooppalaisten poliitikkojen ja varsinkin ruotsalaisten lausuntoihin. Kun silloinen Ruotsin opetusministeri Olof Palme helmikuussa 1968 marssi yhdessa Pohjois-Vietnamin edustajan kanssa Vietnamin sodan vastaisessa mielenosoituksessa, Yhdysvallat kutsui suurlahettilaansa kotiin Tukholmasta . Max Jakobsonin mukaan Suomen passiivinen asenne Vietnamin sotaan pantiin Washingtonissa merkille myonteisessa mielessa, ja Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger esitti vuonna 1981 Suomessa kaydessaan tunnustuksen Suomen pidattyvasta politiikasta Vietnamin sodan aikana. ^[46]

Vietnamin sota osui myos Suomessa ajankohtaan, jolloin sotienjalkeiset, yhteiskunnallisesti aktiiviset suuret ikaluokat saavuttivat taysi-ikaisyyden. Vietnamin sodan vastaiset nuorison mielenosoitukset levisivat Atlantin yli Eurooppaan ja myos Suomeen. Max Jakobsonin mukaan amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla sodan vastustajilla oli kuitenkin se oleellinen ero, etta kun amerikkalaiset pelkasivat joutuvansa Vietnamin viidakoihin taistelemaan salakavalaa vihollista vastaan, eurooppalaisille marssiminen suoraan Amerikasta lainattujen sodan vastaisten iskulauseiden ja kuvien alla oli lahinna vain aatteellista ajanvietetta. Jakobsonin mukaan oli paradoksaalista, etta samalla kun eurooppalainen nuoriso vihasi Yhdysvaltoja, joka kavi sotaa vietnamilaisia vastaan, se rakasti amerikkalaista nuorisokulttuuria ja muotia. ^[47] Kulttuurivaikuttaja Cay Sevon on maaritellyt ”Vietnamin ajan” alkaneen 5. elokuuta 1964, jolloin Yhdysvallat aloitti Vietnamin pommitukset, ja paattyneen vappuna 1975, jolloin Pohjois-Vietnamin joukot marssivat Saigoniin. Vuonna 1972 julkaistiin LP-levy Elamme Vietnamin aikaa , jonka savy oli selkeasti Pohjois-Vietnamin puolella ja Yhdysvaltoja vastaan. ^[48]

Vietnamin sodan raaistuessa nuorison mielenosoitukset muuttuivat rajummiksi myos Suomessa. Aikaisemmat ihailun kohteet Mahatma Gandhin ja Martin Luther Kingin syrjaytti kuubalainen vallankumousjohtaja Che Guevara , joka pyrki markkinoimaan sosialismia latinalaiseen Amerikkaan . Radikaaliopiskelijoiden tunnuslauluksi tuli Aulikki Oksasen tulkitsema Kenen joukoissa seisot . ^[48] Kun Yhdysvaltain ulkoministeri Dean Rusk saapui touko- ja kesakuun vaihteessa 1966 vierailulle Suomeen, Esplanadin puistossa Helsingissa jarjestettiin suuri Yhdysvaltain Vietnamin-politiikkaa vastustanut mielenosoitus. ^[49] Yhdysvaltain kansallispaivana 4. heinakuuta 1968 Helsingissa jarjestetyssa mielenosoituksessa poltettiin Yhdysvaltain lippu , mita paheksuttiin yli puoluerajojen kokoomuksesta kansandemokraatteihin. ^[48]

Professori Pekka Visurin mukaan Vietnamin sota vaikutti Suomessa kulissien takana puolustus doktriiniin . Sissisodankaynnin osoittauduttua erityisen tuhoisaksi siviilivaestolle puolustusneuvosto paatti 1960-luvulla luopua sissisodan kehittamisesta. ^[50]

Vietnamin sodan kasittely amerikkalaisessa populaarikulttuurissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Elokuvat ja romaanit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vietnamin sota oli paattymisensakin jalkeen arkaluontoinen aihe Yhdysvalloissa, eika sita haluttu kasitella elokuvissa. Kirjallisuudessa sotaa kuitenkin kasiteltiin jo pian sen loppumisen jalkeen, ja esimerkiksi David Morrell heratti kiivasta keskustelua vuonna 1972 ilmestyneella kirjallaan Ajojahti . Kirjassa John Rambo -niminen Vietnamin sodan veteraani joutuu kotimaahansa palattuaan yhteison syrjimaksi ja sodasta saamiensa traumojen takia aloittaa yksinaisen sotansa pienen kaupungin poliisivoimia vastaan. Morrell on sanonut kirjan ajatukseksi siirtaa Vietnamin sota Yhdysvaltain maaperalle. Kirja sovitettiin vuonna 1982 elokuvaksi Taistelija , jossa paaosaa esittaa Sylvester Stallone . Erittain merkittava Vietnamin sissiliikkeesta (Vietkong) kertova kirja on Wilfred Burchettin Nain toimivat vietnamin sissit . ^[51]

Elokuvien varovainen linja Vietnamin sodan suhteen muuttui, kun Michael Ciminon Kauriinmetsastaja sai vuonna 1978 viisi Oscar-palkintoa (muun muassa parhaan elokuvan Oscar-palkinnon) ja Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt vuonna 1979 kaksi Oscar-palkintoa. Siita lahtien Yhdysvalloissa on tehty useita Vietnamin sotaa kasittelevia valtavirtaelokuvia. Tunnetuimpia naista ovat Stanley Kubrickin Full Metal Jacket (1987) ja Oliver Stonen omiin kokemuksiin pohjautuva Vietnam-trilogia, jonka ensimmainen osa, Platoon ? nuoret sotilaat (1986), sai nelja Oscaria. Vietnamin sotaa sivutaan myos elokuvassa Forrest Gump (1994).

Musiikki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Monet yhdysvaltalaiset rockmuusikot olivat erittain kriittisia Vietnamin sotaa kohtaan, ja eraat ilmaisivat sen myos eri tiedotusvalineissa hyvin kuuluvasti. Muusikoiden sodanvastaisuus heijastui myos heidan lauluihinsa, joista monet ovat nousseet aikansa klassikoiksi. Varhaisia tunnettuja sotaa kritisoivia lauluja olivat Country Joe and the Fishin ”I-Feel-Like-I’m-Fixin’-To-Die Rag” (1967), The Doorsin ” The Unknown Soldier ” (1968), The Rolling Stonesin ” Gimme Shelter ” (1969) ja Creedence Clearwater Revivalin ” Fortunate Son ” (1969). Edella mainituiden kappaleiden jalkeen alkoi suuri Vietnamin sotaa arvostelevien kappaleiden aalto, joihin kuuluivat esimerkiksi Black Sabbathin ” War Pigs ” (1970), Jimi Hendrixin ”Machine Gun” (1970) Edwin Starrin ”War” (1970) ja John Lennonin ” Happy Xmas (War Is Over) ” (1971).

Vuosia Vietnamin sodan jalkeenkin tehtiin monia sotaa arvostelevia lauluja, kuten Bruce Springsteenin ” Born in the U.S.A. ” (1985), Paul Hardcastlen ”19” (1985), Public Enemyn ”Black Steel in the Hour of Chaos” (1989) ja Slayerin ”Mandatory Suicide” (1990). Jotkin amerikkalaiset radioasemat kieltaytyivat soittamasta Hardcastlen singlea, koska sen katsottiin olevan epaamerikkalainen. Myos useat thrash metal -yhtye Sodomin levyt (kuten M-16 ja Agent Orange ) kertovat Vietnamin sodasta.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Yhdysvallat Laosin sisallissodassa?
• Ruukkujen tasanko
• Luettelo Vietnamin sotaan osallistuneista suomalaisista
• Vietnam Veterans Memorial?

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Lewis, Adrian R.:  The American culture of war: The history of U.S. military force from World War II to Operation Iraqi Freedom . Routledge, 2007. ISBN 978-0-4159-7975-7 . (englanniksi)

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kallonen, Kari:  Sinivihreat baretit: Suomalaiset sotilaat Vietnamin sodassa . Revontuli, 2006. ISBN 952-5170-56-X .
• Wiest, Andrew:  Vietnamin sota . Suomentanut Simo Liikanen. Jyvaskyla: Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7923-0 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vietnamin sota Wikimedia Commonsissa

• Ilmasota Vietnamissa ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• CNN Interactive: Robert McNamara (kesakuu 1996) (englanniksi)
• Yle Elava arkisto: Vietnamin sota
• Yhdysvaltojen hallituksen arkisto: Tilastotietoja Vietnamin sodasta (englanniksi)
• Puhakka, Olli: Saigonin War Remnants Museum muistuttaa Vietnamin sotaisasta lahihistoriasta. Agricolan uutis- ja keskustelufoorumi (22.3.2013).

 

Auktoriteettitunnisteet Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Japani T?ekki Muut NARA

n k m Kylma sota (1945?1991) 1940-luku Kriisit Azerbaid?an Berliinin saarto Jugoslavia ja Neuvostoliitto Malaija T?ekkoslovakian vallankaappaus Politiikka Korean jako Marshall-apu miehitysvyohykkeet Itavalta Saksa rautaesirippu Trumanin oppi Sodat sisallissodat Costa Rica Kiina Kreikka Paraguay sodat Indokiina 1950-luku Kansannousut Ita-Saksa Unkari Pozna? Tiibet Kriisit Kiina ja Neuvostoliitto Libanon Suez Taiwaninsalmi I Taiwaninsalmi II Iranin vallankaappaus Guatemalan vallankaappaus Kuuban vallankumous Politiikka avaruuskilpa dominoteoria Eisenhowerin oppi Stalinin nootti Sodat sisallissodat Guatemala Sudan sodat Korea 1960-luku Kriisit Berliini Berliinin muuri Kongo kulttuurivallankumous Kuuban ohjuskriisi Neuvostoliitto ja Albania Prahan kevat T?ekkoslovakian miehitys U-2-valikohtaus Ussurin rajavalikohtaus Politiikka Apollo-ohjelma Kennedyn oppi Bre?nevin oppi Sodat sisallissodat Rhodesia sodat Angola kuuden paivan sota Sikojenlahti Vietnam 1970-luku Kriisit Iranin panttivankikriisi Kiina ja Albania Korean Airin lento 902 Chilen sotilasvallankaappaus Iranin vallankumous Politiikka Berliinin neljan vallan sopimus Helsingin sopimus liennytys Ping pong -diplomatia pysahtyneisyyden aika SALT-neuvottelut Sodat sisallissodat Angola El Salvador Etiopia Kambod?a Libanon Mosambik sodat Afganistan jom kippur Kambod?a?Vietnam Kiina?Vietnam 1980-luku Politiikka glasnost INF-sopimus perestroika Reaganin oppi Strategic Defense Initiative Sodat sisallissodat Bougainville sodat Grenada Irak?Iran Panama Libanon Vallankumoukset laulava vallankumous Ita-Eurooppa samettivallankumous , Romania Beirutin autopommi-isku Korean Airin lento 007 Able Archer 83 Puolan sotatila Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus Berliinin muurin murtuminen 1990-luku Mongolian vallankumous 1990 Saksan jalleenyhdistyminen Persianlahden sota Neuvostoliiton vallankaappausyritys Neuvostoliiton hajoaminen Samettiero Albanian kommunistihallinnon sortuminen Jaatyneet konfliktit : Transnistrian sota Etela-Ossetian konflikti Vuoristo-Karabahin konflikti Korean jako