Jimmy Carter

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jimmy Carter
Yhdysvaltain 39. presidentti
20. tammikuuta 1977 ? 20. tammikuuta 1981
Varapresidentti Walter Mondale
Edeltaja Gerald Ford
Seuraaja Ronald Reagan
Georgian 76. kuvernoori
12. tammikuuta 1971 ? 14. tammikuuta 1975
Varakuvernoori Lester Maddox
Edeltaja Lester Maddox
Seuraaja George Busbee
Henkilotiedot
Koko nimi James Earl Carter, Jr.
Syntynyt 1. lokakuuta 1924 (ika 99)
Plains , Georgia
Ammatti poliitikko, maanviljelija, upseeri
Puoliso Rosalynn Smith Carter
Tiedot
Puolue Demokraatit
Uskonto baptisti
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (2002)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

James Earl "Jimmy" Carter, Jr. (s. 1. lokakuuta 1924 Plains , Georgia ) on yhdysvaltalainen entinen poliitikko ja Yhdysvaltain 39. presidentti ( 1977 – 1981 ). [1]

Carterin presidenttikautta savyttivat taloudellinen laskusuhdanne ja loppupuolella Iranin panttivankikriisi . Vuoden 1980 vaaleissa han havisi selvin numeroin republikaanien Ronald Reaganille . Presidenttikauden jalkeen Carter on mennyt mukaan erilaisiin ihmisoikeuksia ja hyvantekevaisyytta edistaviin hankkeisiin, usein nimeaan kantavan Carter Centerin kautta. Jimmy Carter sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2002. [2]

Ura ennen politiikkaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Carter valmistuu laivastoakatemiasta 1946. Vierella tuleva puoliso Rosalynn Smith ja aiti Lillian Gordy Carter.

Carter on kotoisin pienelta Plainsin paikkakunnalta (vakiluku 637 vuonna 2000) Georgiasta . Han on ensimmainen sairaalassa syntynyt Yhdysvaltain presidentti [3] . Carter liittyi laivastoon ja palveli sukellusveneissa Atlantilla ja Tyynellamerella . Isansa kuoleman jalkeen 1953 Carter erosi laivastosta ja alkoi hoitaa sukunsa maapahkinafarmia Plainsissa. [4]

Georgian osavaltiosenaattorina ja kuvernoorina [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Carter aloitti poliittisen uransa paikallisen koulun johtokunnassa. Han oli kaksi kautta Georgian osavaltion senaatissa 1960-luvulla . [4] Carterin vuoden 1970 kampanja oli avoimen rasistinen, hanen kannattajansa jakoivat Ku Klux Klanin kokouksiin kortteja, joissa vastaehdokas, kuvernoori Carl Sanders , kuvattiin mustien koripalloilijoiden kanssa. Sanders oli kieltanyt George Wallacea esiintymasta Georgiassa, mutta Carter lupasi kutsua ensi toikseen Wallacen puhumaan Georgian parlamentille. Vuonna 1968 Sanders osallistui Martin Luther Kingin hautajaisiin, Carter kieltaytyi osallistumasta. [5] [6] Tultuaan valituksi kuvernooriksi Carter kuitenkin sanoi ensimmaisena etelan viranhaltijana rotusyrjinnan ajan olevan ohi. [4] Viela 15 vuotta aiemmin moisen mielipiteen esittaminen olisi merkinnyt poliittisen uran loppua Georgiassa. Carter oli kuvernoorina 1971 – 1975 .

Presidentinvaalit 1976 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kuvernooriytensa jalkeen Carter alkoi tavoitella presidentin virkaa. Hanen mahdollisuuksiaan demokraattisen puolueen esivaalissa 1976 pidettiin aluksi vahaisina tunnetumpiin poliitikkoihin verrattuna. Presidentti Richard Nixonin eroon johtanut Watergate-skandaali oli kuitenkin tuoreessa muistissa ja aanestajien luottamus poliitikkoihin oli alhainen. Tama kaantyi valtakunnanpolitiikan ulkopuolelta tulleen, skandaaleissa ryvettymattoman Carterin eduksi, ja hanesta tuli esivaalien yllatysvoittaja. [4]

Varsinaisissa presidentinvaaleissa Carter kohtasi istuvan republikaanipresidentin Gerald Fordin . [1] Watergate-skandaali varjosti erityisen pahasti Fordia, silla han oli Nixonin entinen varapresidentti ja oli myontanyt talle kiistellyn armahduksen. Myos taloudellinen laskukausi haittasi hanen mahdollisuuksiaan. Ford oli ensimmaisissa mittauksissa kolmekymmenta prosenttiyksikkoa Carterin takana, ja vaikka han kykeni vaalikampanjan aikana kuromaan etumatkan lahes kiinni, Carter voitti prosenttiluvuin 50,1?48,0. Virkaanastujaispuheessaan 20. tammikuuta 1977 Carter vaati luotavaksi maailman, joka on turvallinen koko ihmiskunnalle ja jossa rauhanomainen jarjestys ja moraaliset arvot vallitsevat. [7]

Presidenttikausi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sisapolitiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jimmy Carter tyopoytansa aaressa Valkoisen talon Oval Officessa (1978)

Carter ilmoitti heti vaalivoittonsa jalkeen aikovansa muokata liittovaltion hallintorakenteista tehokkaampia vahentamalla ministerioita ja virkamiesten maaraa seka purkamalla liittovaltion saantoviidakkoa. Kongressi kuitenkin katsoi hallintorakenteiden muuttamisen olevan sen vallassa, mutta Carterin onnistui saada esityksensa lapi republikaanien tuella. [8]

Virkaan astuttuaan Carter nimesi maan tarkeimmaksi ongelmaksi inflaation . [9] Carter julkaisi joulukuussa 1977 veroehdotuksensa, jossa yritysten verotusta olisi laskettu asteittain ja kaikkien tuloveroja olisi leikattu, pienituloisten eniten. Samalla tiettyja veroetuja leikattaisiin. Kongressi lopulta hyvaksyi verouudistuksen vaikkakin eri muodossa kuin Carterin esityksessa. Lokakuussa 1978 Carter tarttui inflaation hillitsemiseen muun muassa tarkastelemalla tiukemmin suurten yritysten hintapolitiikkaa ja verohelpotuksia seka leikkaamalla valtion menoja. Carterin yrityksista huolimatta inflaatio jatkoi kasvamistaan viela vuoden 1980 alkuun asti. Sen jalkeen sen nousu taittui, mutta lisaantyneesta tyottomyydesta tuli ongelma, josta seurasi jopa rotumellakoita. [10]

Carter ryhtyi uudistamaan tyoikaisten ja tyokykyisten sosiaaliturvaa, silla senhetkinen toimeentulotukijarjestelma ei kannustanut tyontekoon tai perheiden yhdessa pysymiseen. Carterin kevaalla 1977 julkaisemassa ehdotuksessa lapsiperheiden vanhemmille etsittaisiin tyopaikka, valtio subventoisi pienia palkkatuloja seka tyokyvyttomille ja pienten lasten aideille taattaisiin kohtuullinen toimeentulo. Esitys kaatui kuitenkin kongressin vastustukseen, silla se ei sopinut eri syista vasemmistolaisille eika talouskonservatiiveille. [11]

Carterin mielesta yhdysvaltalaiset tuhlasivat liikaa energiaa, joten han lisasi energian verotusta, rankaisi paljon kuluttavien autojen kaytosta ja korotti bensaveroa. Han pyrki myos vahentamaan oljyntuontia Yhdysvaltoihin seka lisaamaan kivihiilen ja ydinvoiman kayttoa. Carterin energiasuunnitelma heratti vastustusta kongressissa seka etelavaltioissa. Energiapaketti meni lapi edustajainhuoneessa elokuussa 1977 ja senaatissa seuraavana vuonna vaikkakin huomattavasti muuttuneena. [12]

Carter peruutti helmikuussa 1977 joukon pato- ja vesivoimalaprojekteja niiden haitallisten ymparistovaikutusten vuoksi. Tata kongressi ei hyvaksynyt, ja lopulta Carter sai lapi vain puolet ehdottamistaan lakkautuksista. [13] Luontoa ja ymparistoa aina arvostanut Carter edisti ymparistolainsaadantoa muutenkin paljon. [14]

Ulkopolitiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Carter ja Deng Xiaoping (1979)

Carter ilmoitti ulkopolitiikassaan pyrkivansa ajamaan etenkin ihmisoikeuksia ja koyhyyden vahentamista. Han kiinnitti huomiota Neuvostoliiton ihmisoikeuksiin, uhkasi Latinalaisen Amerikan hallituksia tuen leikkaamisella, mikali maat eivat parantaisi ihmisoikeustilannettaan, seka vaati Etela-Afrikassa vallan antamista mustalle enemmistolle jopa sotilasavun lakkauttamisen uhalla. Kiinan ihmisoikeusrikkeista Carterin hallinto oli hiljaa, silla Carter halusi normalisoida diplomaattisuhteet Kiinaan. [15] Diplomaattisuhteet Yhdysvaltain ja Kiinan kansantasavallan valilla solmittiin vuoden 1979 alussa, ja samalla suhteet Taiwaniin katkaistiin, mika oli Pekingissa asetettu diplomaattisuhteiden solmimisen ehdoksi. Yhdysvaltalaiset konservatiivipoliitikot arvostelivat voimakkaasti Carterin paatosta. [16]

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyokonferenssin paatosasiakirjan kolmannessa "korissa” oli nostettu ihmisoikeuksien kunnioittaminen valtioiden valisten suhteiden yhdeksi mittariksi. Jimmy Carterin tinkimattomyys ihmisoikeuskysymyksissa johti Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton valisiin yhteenottoihin Etykin ensimmaisissa seurantakokouksissa, jotka pidettiin vuonna 1977 Belgradissa ja vuonna 1979 Madridissa . [17]

Carterin ulko- ja turvallisuuspoliittisena neuvonantajana toimi puolalaissyntyinen Zbigniew Brzezinski , jonka asenne Neuvostoliittoa kohtaan oli selvasti Carteria jyrkempi. [18] Brzezinski julisti liennytyspolitiikan hiipuneen, minka vuoksi Yhdysvaltain olisi tehostettava omien kansallisten etujensa ajamista maailmalla. Vietnamin sodan jaljilta alamaissa olleita Yhdysvaltain asevoimia alettiin vahvistaa, ja Yhdysvallat kiinnostui jalleen myos Euroopasta. Sotilasliitto Naton eurooppalaisille jasenmaille muodostui kuitenkin epamaarainen kuva Carterin hallinnon ulkopolitiikasta, silla ulkoministeri Cyrus Vance pyrki yllapitamaan ja parantamaan neuvotteluyhteyksia Moskovaan. Yhdysvaltain hallinnon sisaisissa kamppailuissa voiton vei usein Brzezinskin kovempi, patoamispolitiikkaa kannattanut linja. [19]

Carter luovutti vuonna 1977 tehdylla sopimuksella Panaman kanavan panamalaisille vuonna 1999. Han kutsui tekoa moraalisesti oikeaksi seka hyodylliseksi Yhdysvaltain maineelle maailmalla. [20]

Carter sai vuonna 1978 aikaan Camp Davidin rauhansopimuksen Israelin ja Egyptin valille, mita pidetaan usein Carterin suurimpana ulkopoliittisena saavutuksena. [21] Sopimusta vastaan protestoivat voimakkaasti jyrkan linjan arabimaat Syyria , Algeria ja Irak seka Palestiinan vapautusjarjesto PLO . [22]

Presidentti Carter ja Neuvostoliiton paasihteeri Leonid Bre?nev allekirjoittavat SALT II -sopimuksen (1979)

Kesakuussa 1979 Carter solmi Neuvostoliiton kanssa SALT II -aserajoitussopimuksen . Neuvostoliiton hyokattya Afganistaniin Yhdysvaltain senaatti ei ratifionut sopimusta, mutta kaytannossa maat panivat sopimuksen taytantoon seuraavien vuosien aikana. [23] Afganistanin tapahtumien johdosta Carterin aloitteesta useat lansimaat boikotoivat Moskovan olympiakisoja 1980 . [24]

Carterin virkakauden loppua varjostivat Yhdysvaltain Iranissa sijaitsevan Teheranin -suurlahetyston panttivankikriisi ja epaonnistunut vapautusyritys. [4] Kriisi romahdutti Carterin kansansuosion ja edesauttoi hanen vaalitappiotaan seuraavissa presidentinvaaleissa . [25] Iran ja Yhdysvallat paasivat sopimukseen panttivankien vapauttamisesta 19. tammikuuta 1981, jolloin Carterin virkakautta oli jaljella enaa vajaa vuorokausi. Vapautetut yhdysvaltalaiset lahtivat Teheranista seuraavana paivana pian sen jalkeen, kun uusi presidentti Ronald Reagan oli aloittanut virassaan. Carter tapasi vapautetut Wiesbadenissa Lansi-Saksassa ja sanoi Iranin syyllistyneen ”uskomattomaan raakuuteen” panttivankeja kohtaan, mika kuohutti yhdysvaltalaisten mielia. [26]

Arvostelua [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Carteria on syytetty poliittisesta ja sotilaallisesta tuesta Indonesian hallitukselle Ita-Timorin miehityksen ja kansanmurhan aikana, jolloin kolmasosa Ita-Timorin vaestosta kuoli. [27] Carterin hallintoa on niin ikaan syytetty Nicaraguan sandinistien poliittisten vastustajien tukemisesta CIA :n avulla seka ennen etta jalkeen sandinistien valtaannousun. [28] Carterin hallinto antoi myos merkittavaa sotilaallista tukea El Salvadorin hirmuhallinnolle ainakin vuoteen 1980 asti. [29]

Kriitikoiden tekstissa siteerataan valilla myos Carterin lausuntoa, jonka mukaan "Yhdysvalloilla ei ole anteeksipyydettavaa vietnamilaisilta, koska tuho oli molemminpuolista". [30]

Presidenttikauden jalkeen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jimmy Carter vuonna 2011
The Elders -ryhman Martti Ahtisaari , Jimmy Carter ja Lakhdar Brahimi William Haguen seurassa (2013)

Havittyaan uudelleenvalinnan Ronald Reaganille Carter on keskittynyt erilaisiin ihmisoikeus- ja hyvantekevaisyyshankkeisiin, etupaassa vuonna 1982 perustetun Carter Centerin kautta. Se muun muassa valvoo vaaleja etupaassa Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa seka osallistuu erilaisiin terveyskampanjoihin kehitysmaissa .

Carter vieraili Kuubassa toukokuussa 2002 , jossa han tapasi Fidel Castron ensimmaisena Yhdysvaltain presidenttina vuoden 1959 Kuuban vallankumouksen jalkeen. [31]

Carter sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2002 tyostaan rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien hyvaksi seka taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistamiseksi. [32]

Maaliskuussa 2004 Carter tuomitsi jyrkasti George W. Bushin ja Tony Blairin ajaman, sanojensa mukaan "valheisiin ja vaariin tulkintoihin perustuvan", Irakin sodan .

Vuonna 2006 ilmestyneessa kirjassaan Palestine: Peace Not Apartheid Carter syytti Israelia palestiinalaisten maiden kolonisaatiosta ja piti sita tarkeimpana esteena Lahi-idan rauhalle . Han vertasi myos Israelin toimia Etela-Afrikan apartheidiin . [33]

Vuonna 2007 Jimmy Carter vaitti CNN-televisiokanavan haastattelussa, etta Yhdysvallat kiduttaa sotavankejaan. [34]

Vuonna 2014 Carter sanoi, ettei kayta sahkopostia , silla han uskoo NSA :n vakoilevan hanta. Han pitaa maansa tiedustelupalvelujen suhtautumista tarkkailun oikeutukseen aarimmaisen vapaamielisena. [35]

Jimmy Carter on Yhdysvaltain presidenteista pitkaikaisin.

Carter karsi vuonna 2015 maksasyovasta, joka levisi myos aivoihin. Joulukuussa han kertoi aivosyopansa kadonneen, mutta hoitoja jatketaan edelleen. [36]

Syvasti uskonnollinen Carter toimi poliittisen uransa jalkeen pyhakoulun opettajana. [37]

Yhdysvaltain presidentin toimessa olleista Jimmy Carter on ollut pisimpaan elakkeella: 43 v 116 vrk [38] ja myos pitkaikaisin: 99 v 228 vrk. [39]

18. helmikuuta 2023 uutisoitiin Carterin siirtyneen omasta tahdostaan saattohoitoon kotiinsa useiden sairaalassa vietettyjen hoitojaksojen jalkeen. [40] [41]

Carter jai leskeksi 19. marraskuuta 2023. [42]

Ufotapaus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jimmy Carter on kertonut nahneensa UFO:n lokakuussa 1969. Myohemmin tahtitieteilijat totesivat kuitenkin, etta kyseessa oli todennakoisesti Venus -planeetta. [43] Kuvernoorina ollessaan Carteria pyydettiin tekemaan raportti nakemastaan, minka han tekikin vuonna 1973. Vuonna 2023 Brian Dunningin The UFO Movie THEY Don't Want You to See -dokumentissa havainnon todetaan olleen bariumpilvi. [44] Jalkeenpain Carter on sanonut, etta ei enaa koskaan tee pilaa ihmisista, jotka sanovat nahneensa tunnistamattoman lentavan esineen. [45] 30. huhtikuuta 1977 arvostettu The Washington Post julkaisi aiheesta jutun etusivullaan, tosin kertoen virheellisesti tapauksen sattuneen vuonna 1973. Aihe oli esilla useissa medioissa 1970-luvulla. Havainnon todennakoinen selitys Venukseksi julkaistiin The Washington Postin artikkelissa 9. toukokuuta 1977. [46]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Kantola, Markus:  Jakautunut kansakunta: Yhdysvaltojen poliittinen historia Richard Nixonista Barack Obamaan . Gaudeamus, 2017. ISBN 978-952-495-419-8 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b James Carter The White House . Viitattu 30.9.2018.
  2. ↑ Jimmy Carter Biography Nobelprize.org. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  3. ↑ Just For Fun: Presidential Trivia National Park Service. Arkistoitu 29.3.2010. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Jimmy Carter Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  5. ↑ Yarbrough: Carter a poster boy for 'acts based on racism' 2009. Online Athens. Arkistoitu 6.1.2010. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  6. ↑ Jimmy Carter's racist campaign of 1970 Washington Examiner. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  7. ↑ Mita Missa Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1978 , s. 35. Helsinki: Otava, 1977.
  8. ↑ Kantola 2017, s. 109.
  9. ↑ Kantola 2017, s. 109?110.
  10. ↑ Kantola 2017, s. 120?123.
  11. ↑ Kantola 2017, s. 116?118.
  12. ↑ Kantola 2017, s. 114?115.
  13. ↑ Kantola 2017, s. 111?112.
  14. ↑ Kantola 2017, s. 124?125.
  15. ↑ Kantola 2017, s. 126?127.
  16. ↑ Mita Missa Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980 , s. 34. Helsinki: Otava, 1979.
  17. ↑ Max Jakobson: Tilinpaatos , s. 65. Helsinki: Otava, 2003.
  18. ↑ Ilkka Pastinen: Uusi maailmanjarjestys: kylmasta sodasta globalisaatioon , s. 46. Helsinki: Otava, 2007.
  19. ↑ Pekka Visuri: Suomi kylmassa sodassa , s. 258?259. Helsinki: Otava, 2006.
  20. ↑ Kantola 2017, s. 127?128.
  21. ↑ Kantola 2017, s. 129.
  22. ↑ Mita Missa Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980 , s. 14. Helsinki: Otava, 1979.
  23. ↑ Kantola 2017, s. 130?131.
  24. ↑ Moscow 1980 ? A story of the NZ Boycott New Zealand Olympic Committee . 2.9.2010. Arkistoitu 11.6.2011. Viitattu 30.9.2018 (englanniksi) .
  25. ↑ Kantola 2017, s. 132.
  26. ↑ Mita Missa Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1982 , s. 36. Helsinki: Otava, 1981.
  27. ↑ Stephen R. Shalom, Noam Chomsky, & Michael Albert: East Timor Questions & Answers 1999. Z Magazine. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  28. ↑ Understanding the Iran Contra Affair Brown University. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  29. ↑ Central America, 1977?1980 US Department of State, Office of the Historian. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  30. ↑ Mickey Z: Noble Carter? The Legacy of Jimmy Carter ZNet ? Foreign Policy . 11.10.2002. Arkistoitu 5.3.2008. Viitattu 30.9.2018 (englanniksi) .
  31. ↑ Castro opens doors wide for Carter 2002. CNN. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  32. ↑ The Nobel Peace Prize for 2002 The Nobel Foundation 11.10.2002
  33. ↑ DeYoung, Karen: Carter Book on Israel 'Apartheid' Sparks Bitter Debate 7.12.2006. Washington Post. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  34. ↑ Carter says U.S. tortures prisoners CNN. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  35. ↑ Jimmy Carter ei kayta sahkopostia, koska uskoo nsa:n vakoilevan Kansan uutiset . 25.3.2014. Viitattu 30.9.2018.
  36. ↑ Paula Tapiola: Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter kertoo aivosyopansa kadonneen 7.12.2015. Yle uutiset. Viitattu 14.12.2015.
  37. ↑ Anderson, Mary Ann: In Plains, Ga., they still love Jimmy Carter, peanut farmer and former president 27.2.2014. The Washington Post. Viitattu 21.10.2014 (englanniksi) .
  38. ↑ The Record-Setting Ex-Presidency of Jimmy Carter Politics, The Atlantic (englanniksi)
  39. ↑ Jimmy Carter Is About To Be The Oldest Living President In U.S. History on Friday Jimmy Carter, Briefing, Fortune (englanniksi)
  40. ↑ Jimmy Carter, 98, to receive hospice care Reuters . 18.2.2023. Viitattu 18.2.2023. (englanniksi)
  41. ↑ Jimmy Carter on saattohoidossa Ilta-Sanomat . 18.2.2023. Viitattu 18.2.2023.
  42. ↑ Kuolleet | Entinen Yhdysvaltojen ensimmainen nainen Rosalynn Carter on kuollut Helsingin Sanomat . 19.11.2023. Viitattu 26.11.2023.
  43. ↑ Sheaffer, Robert (1998), UFO Sightings: The Evidence, Prometheus Books, ISBN 1-57392-213-7
  44. ↑ Carter, Jimmy: Report to the International UFO Bureau in Oklahoma City (pdf) Kirje . 14.9.1973. Viitattu 30.9.2018.
  45. ↑ Good, Timothy (1989) "Above Top Secret: The Worldwide U.F.O. Cover-Up" Quill, ISBN 0-688-09202-0
  46. ↑ Hines, Terence (2003), Pseudoscience and the Paranormal (2nd ed.), Prometheus Books, ISBN 978-1-57392-979-0

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Howard Norton & Bob Slosser:  Jimmy Carter: hammastyttava nousu huipulle . 1. p. Suomentanut Alpo Hiltunen, tarkistukset: Pentti Ruuskanen. Junior-kustannus, 1977. ISBN 951-823-000-5 .
  • Iloniemi, Jaakko: ”Jimmy Carter, hyva huono-onninen presidentti”,  Vallan kaytavilla , s. 48?60. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24120-2 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jimmy Carter .
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901?1925

1901:  Dunant ,  Passy 1902:  Ducommun ,  Gobat 1903:  Cremer 1904:  Kansainvalisen oikeuden instituutti 1905:  Suttner 1906:  Roosevelt 1907:  Moneta ,  Renault 1908:  Arnoldson ,  Bajer 1909:  Beernaert ,  Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910:  Kansainvalinen Rauhantoimisto 1911:  Asser ,  Fried 1912:  Root 1913:  La Fontaine 1917:  Punainen Risti 1919:  Wilson 1920:  Bourgeois 1921:  Branting ,  Lange 1922:  Nansen 1925:  Chamberlain ,  Dawes

1926?1950

1926:  Briand ,  Stresemann 1927:  Buisson ,  Quidde 1929:  Kellogg 1930:  Soderblom 1931:  Addams ,  Butler 1933:  Angell 1934:  Henderson 1935:  Ossietzky 1936:  Lamas 1937:  Cecil 1938:  Nansenin kansainvalinen pakolaistoimisto 1944:  Punainen Risti 1945:  Hull 1946:  Balch ,  Mott 1947:  Kveekarit 1949:  Boyd Orr

1951?1975

1950:  Bunche 1951:  Jouhaux 1952:  Schweitzer 1953:  Marshall 1954:  Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjarjesto 1957:  Pearson 1958:  Pire 1959:  Noel‑Baker 1960:  Lutuli 1961:  Hammarskjold 1962:  Pauling 1963:  Punainen Risti 1964:  King 1965:  Unicef 1968:  Cassin 1969:  Kansainvalinen tyojarjesto 1970:  Borlaug 1971:  Brandt 1973:  Kissinger ,  Le 1974:  MacBride ,  Sat? 1975:  Saharov

1976?2000

1976:  B. Williams ,  Corrigan 1977:  Amnesty International 1978:  Sadat ,  Begin 1979:  Aiti Teresa 1980:  Esquivel 1981:  YK:n pakolaisapujarjesto 1982:  Myrdal ,  Garcia Robles 1983:  Wał?sa 1984:  Tutu 1985:  Laakarit ydinsotaa vastaan 1986:  Wiesel 1987:  Arias 1988:  YK:n Rauhanturvaajat 1989:  Dalai Lama 1990:  Gorbat?ov 1991:  Suu Kyi 1992:  Menchu 1993:  Mandela ,  de Klerk 1994:  Arafat ,  Peres ,  Rabin 1995:  Pugwash-liike ,  Rotblat 1996:  Belo ,  Ramos Horta 1997:  Kampanja maamiinojen kieltamiseksi (ICBL) ,  J. Williams 1998:  Hume ,  Trimble 1999:  Laakarit ilman rajoja 2000:  Kim

2001?

2001:  YK ,  Annan 2002:  Carter 2003:  Ebadi 2004:  Maathai 2005:  IAEA ,  ElBaradei 2006:  Yunus ,  Grameen Bank 2007:  Gore ,  IPCC 2008:  Ahtisaari 2009:  Obama 2010:  Liu 2011:  Gbowee ,  Johnson Sirleaf ,  Karman 2012:  EU 2013:  Kemiallisten aseiden kieltojarjesto 2014:  Satyarthi ,  Yousafzai 2015:  Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016:  Juan Manuel Santos 2017:  International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018:  Murad ,  Mukwege 2019:  Abiy 2020:  Maailman ruokaohjelma 2021:  Ressa ,  Muratov 2022:  Bjaljatski ,  Memorial ,  Center for Civil Liberties 2023:  Mohammadi

Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jimmy_Carter&oldid=22229078 ”