| Osa artikkelisarjaa
|
| Valtiomuodot
|
|---|
|
Vallan lahde
|
|---|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vallan ideologia
|
|---|
(yhteiskuntapoliittiset ideologiat)
|
(sosioekonomiset ideologiat)
|
(geokulttuuriset ideologiat)
|
|
Vallan rakenne
|
|---|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Nykyiset monarkiat sinisella
Monarkia
(
m.kreik.
μοναρχ?α
,
monarkhia
, yksinvaltius, kirjaimellisesti ’yksi alku’) on
valtiomuoto
, jossa valtion johto ja korkein valta kuuluu yhdelle henkilolle,
monarkille
, jonka asema on elinikainen.
[1]
[2]
Monarkian tyypillisin ero
tasavaltaan
on se, etta monarkiassa valtionpaamiehen (monarkin) asema on elinikainen, ellei han luovu siita vapaaehtoisesti, mutta tasavallassa valtionpaamies (useimmiten
presidentti
) valitaan maaraajaksi. Useimmat monarkiat eroavat useimmista tasavalloista siinakin, etta valta on perinnollista. Joskus rajanveto monarkian ja tasavallan valilla voi olla vaikeaa, silla on myos mahdollista, etta tasavallaksi laskettavan valtion valtionpaamiehen asema on jostakin syysta elinikainen (esimerkiksi Libyan johtaja
Muammar Gaddafi
vuosina 1969?2011).
On mahdollista, etta sama henkilo on useamman kuin yhden valtion monarkki, jolloin puhutaan
personaaliunionista
. Nykyisin tallainen on ainakin
Yhdistyneen kuningaskunnan
kuningas
Charles III
, joka on seka Yhdistyneen kuningaskunnan etta muiden
Kansainyhteison
sisapiiriin kuuluvien monarkioiden (
Commonwealth realm
) kuningas.
Varhaiskeskiajalla
useissa eurooppalaisissa kuningaskunnissa kuningas valittiin vaaleilla ja aanioikeutettuja olivat lahinna mahtavimpien sukujen edustajat, joiden joukosta kuningas yleensa valittiin. Kuninkaiden asema muuttui myohaiskeskiajalla ja uuden ajan alussa
perinnolliseksi
ja
kruununperimysjarjestys
maarasi tarkoin kuninkuuden perinnollisyydesta. Eri maissa kuningassuvut muodostivat
dynastioita
, jotka saattoivat olla vallassa satoja vuosia. Eri maiden hallitsijoiden valisia siteita ja maiden yhteistyota vahvistettiin kuninkaallisilla avioliitoilla.
Sanotaan, etta periytyva valta ei kuulu
demokratiaan
. Siksi viela 1900-luvun alussa uskottiin, etta demokratisoituminen johtaisi vahitellen monarkioiden taydelliseen katoamiseen. Nain ei ole kaynyt, mutta monissa maissa monarkiasta on luovuttu ja useissa maissa, joissa monarkia on sailynyt, se on muuttunut lahinna seremonialliseksi, niin etta monarkki on asemaltaan vain valtion keulakuva ja hanen poliittinen valtansa on hyvin rajoitettua tai sita ei ole lainkaan (esimerkiksi lahes kaikki Euroopan monarkiat ja Japani). Uusiakin monarkioita syntyi kuitenkin viela 1900-luvulla, esimerkiksi
Norja
, joka itsenaistyi Ruotsista ja valitsi oman uuden kuninkaan, ja maat, jotka itsenaistyivat Yhdistyneen kuningaskunnan
imperiumista
, mutta sailyttivat Yhdistyneen kuningaskunnan monarkin muodollisena valtionpaamiehenaan.
Monarkioita, joissa monarkki (
kuningas
,
kuningatar
,
keisari tai keisarinna
) toimii valtionpaamiehena perustuslain mukaisesti, olipa se sitten kirjoitettu tai kirjoittamaton perustuslaki, kutsutaan
perustuslaillisiksi monarkioiksi
tai
parlamentaarisiksi monarkioiksi
. Niissa hallitsijalla on usein rajoitetusti tai ei lainkaan valtaoikeuksia ja hanen tehtavansa ovat ensisijaisesti edustuksellisia. Ylin vallankayttaja naissa maissa on useimmiten
paaministeri
.
Monarkiaksi kutsutaan joskus myos itse kuningashuonetta tai kuningaskuntaa. Monarkian symboli on eurooppalaisissa kuningaskunnissa kruunu. Maailmassa oli vuoden 2021 alussa 43 monarkiaa.
[3]
Monarkistista valtiota kutsutaan erilaisilla nimityksilla riippuen yleensa hallitsijan arvonimesta. Nimityksia voi kuitenkin olla useita samanaikaisesti, ja monarkia voi olla esimerkiksi perustuslaillinen monarkia ja kuningaskunta yhta aikaa, ja nain kaytannossa lahes aina myos on.
- ruhtinaskunta
?
ruhtinaan
hallitsema valtio tai itsehallinnollinen alue
- herttuakunta
?
herttuan
hallitsema valtio tai itsehallinnollinen alue
- kuningaskunta
? valtionpaamiehena on
kuningas
tai
kuningatar
- keisarikunta
? valtionpaamiehena
keisari
tai
keisarinna
- emiraatti
?
emiirin
hallitsema valtio tai itsehallinnollinen alue
- sultanaatti
? hallitsijana
islamilainen
sulttaani
, jolla on myos merkittava uskonnollinen asema
- perustuslaillinen sultanaatti ? valta jakautuu myos parlamentille ja hallitukselle
- absoluuttinen monarkia
? taysi ja rajaton valta kuuluu monarkille, mika aikaisemmin merkitsi
itsevaltiutta
, nykyisin jopa
diktatuuria
- parlamentaarinen
monarkia ? useissa nykyisissa monarkioissa hallitsijan valta rajattu perustuslaissa. Naita monarkioita kutsutaan perustuslaillisiksi monarkioiksi. Monarkian parlamentaarisuus ei valttamatta kuitenkaan edellyta perustuslakia, silla esimerkiksi
Britanniassa
ei ole perustuslakia, mutta kuningas tai valtaistuimella oleva kuningatar, kuten nykyaan, pidattaytyy kayttamasta laajasti valtaa, vaikka hanelle
de jure
laajat valtaoikeudet kuuluukin.
lahde?
Joskus tasta kaytetaan nimitysta
kirjoittamaton perustuslaki
. Useimmissa parlamentaarisissa monarkioissa ylin kaytannon vallankayttaja on
paaministeri
.
Kruununperimys vaihtelee kuningaskunnasta toiseen. Perustuslaillisissa kuningaskunnissa se on yleensa kirjattu parlamentin saatamaan perustuslakiin. Perinteinen kruununperimysjarjestys on alkanut vanhimmasta pojasta ja jatkunut sitten nuoremmille, ja vasta sitten tyttarille, ikajarjestyksessa. Ennen epaselvyydet kruununperimyksessa johtivat usein sotiin eri kruununtavoittelijoiden kesken. Nykyisin mm. Ruotsissa on tasa-arvon nimissa kruununperimysta muutettu siten, etta kruununperija on vanhin perillinen sukupuolestaan riippumatta. Joissain maissa, kuten Yhdistyneessa kuningaskunnassa, on yha voimassa kruununperimys, joka maaraa monarkin tunnustamaan tiettya uskoa ja kieltaa avioliiton vaaran uskontokunnan edustajan kanssa. Myos Ruotsin kuninkaan tulee olla
Ruotsin kirkon
jasen.
Monarkioita, joissa miesperilliset ohittavat naisperilliset
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Monarkioita, joiden kruununperimys ei katso sukupuolta
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Monarkioita, joissa nainen ei voi peria kruunua
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Monarkioita, joissa monarkki valitaan vaalilla
[
muokkaa
|
muokkaa wikitekstia
]
Liittovaltion
osat voivat olla kuningaskuntia, vaikka itse valtio ei ole. Esimerkkina
Yhdistyneet arabiemiraatit
.
Malesiassa
on yhdeksan sulttaania, jotka ovat Malesian niemimaan kuningaskuntien perinnollisia hallitsijoita. Sulttaanit valitsevat joukostaan kansan kuninkaan viiden vuoden kaudelle.
Paavi
on seka
katolisen kirkon
paa etta lisaksi
Vatikaanivaltion
suvereeni ja monarkki. Hanet valitaan yleensa kardinaalien joukosta, eika kruununperimysta ole kaytossa. 1400?1500-luvuilla joillakin paaveilla oli lapsia, joille he
de facto
jattivat paavin viran.
Andorran
virallisina valtionpaamiehina,
ruhtinaskumppaneina
, toimivat Espanjan
Urgellin piispa
ja
Ranskan presidentti
. Historiallisista syista heilla on Andorran paamiehina
ruhtinaan
arvonimi, joka perinteisesti viittaa monarkiaan, vaikkeivat he olekaan siina mielessa monarkkeja, etta heidan asemansa olisi elinikainen tai perinnollinen.
- Aikio, Annukka ja Vornanen, Rauni: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtio Otava 1993.
ISBN 951-1-11365-8
.