Josif Stalin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kertoo henkilosta. Josif Stalin oli myos laivan nimi.
Josif Stalin
Иосиф Сталин (venajaksi)
????? ??????? (georgiaksi)
Stalin vuonna 1932.
Stalin vuonna 1932.
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 1. paasihteeri
3. huhtikuuta 1922 ? 5. maaliskuuta 1953
Seuraaja Georgi Malenkov
Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja
6. toukokuuta 1941 ? 5. maaliskuuta 1953
kansankomissaarineuvoston puheenjohtaja
6. toukokuuta 1941 ? 15. maaliskuuta 1946
Edeltaja Vjat?eslav Molotov
Seuraaja Georgi Malenkov
Henkilotiedot
Koko nimi Josif Vissarionovit? Stalin
Syntynyt Josif Vissarionovit? D?uga?vili
18. joulukuuta 1878
Gori , Tbilisin kuvernementti , Venaja (nykyaan Georgia )
Kuollut 5. maaliskuuta 1953  (74 vuotta)
Moskova , Venajan SFNT , Neuvostoliitto
Arvonimi Generalissimo [1]
Puoliso Jekaterina Svanidze (aviol. 1906 ? 1907 ) (kuolemaansa) 1 lapsi
Nade?da Allilujeva (aviol. 24.03 1919 ? 8.11 1932 ) (kuolemaansa) 2 lasta
Tiedot
Puolue Neuvostoliiton kommunistinen puolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)   Neuvostoliitto
Puolustushaara Neuvostoliiton asevoimat
Palvelusvuodet 1943?1953
Sotilasarvo marsalkka (1943?1945)
generalissimo (1945?1953)
Taistelut ja sodat Venajan sisallissota , toinen maailmansota

Josif Vissarionovit? D?uga?vili [a] , vallankumousnimeltaan Josif Stalin , [b] ( 18. joulukuuta ( J 6. joulukuuta) 1878 Gori , Venajan keisarikunta ? 5. maaliskuuta 1953 Moskova , Neuvostoliitto ) oli bol?evikkivallankumouksellinen ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) ensimmainen paasihteeri vuosina 1922?1953. Vaikka Stalin ei koskaan ollut Neuvostoliiton muodollinen valtionpaamies, han hallitsi maata diktaattorina 1930-luvulta kuolemaansa saakka. Vuodesta 1941 han oli samalla Neuvostoliiton hallituksen johtaja eli paaministeri.

Stalin syntyi nykyisessa Georgiassa , ja hanen aidinkielensa oli georgia . Han kohosi bol?evikkipuolueen keskuskomiteaan ennen Venajan vallankumousta ja toimi kansallisuusasiain kansankomissaarina Vladimir Leninin johtamassa ensimmaisessa neuvostohallituksessa vuosina 1917?1923. Venajan sisallissodan aikana Stalin toimi seka poliittisena etta sotilaallisena komentajana.

Leninin kuolemaa seuranneen valtataistelun alussa Lev Trotskin kilpailijat Grigori Zinovjev ja Lev Kamenev liittoutuivat Stalinin kanssa estaakseen Trotskin nousun Leninin seuraajaksi. Trotskin syrjayttamisen jalkeen Stalin liittoutui Nikolai Buharinin ja puolueen oikeiston kanssa Zinovjevia ja Kamenevia vastaan. Taman jalkeen Stalin kavi Buharinia vastaan ja kukisti myos puolueen oikeisto-opposition . [2] Stalinin valta-asemasta tuli kiistaton viimeistaan 1930-luvun suurten puhdistusten myota. [3]

Stalinin valtakautta leimasivat suuret yhteiskunnalliset mullistukset, kuten maatalouden kollektivisointi ja raskaan teollisuuden rakentaminen. Poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi Stalin turvautui valtioterroriin , pani toimeen vahemmistokansallisuuksien pakkosiirtoja , lahetti poliittisiksi vangeiksi tuomittuja ihmisia pakkotyohon ja perusti gulag-jarjestelman . Nopea teollistuminen seka paaomien kerryttaminen viljanviennilla aiheuttivat Neuvostoliitossa valtavan nalanhadan , jossa kuoli miljoonia ihmisia. Myos terrori vaati miljoonia uhreja. Stalinismille ominainen piirre olikin vakivallan ja sortotoimien kohdistuminen vaaranlaisina pidettyihin omiin kansalaisiin, joita Stalin nimitti kansanvihollisiksi ja kulakeiksi .

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa Neuvostoliitto liitti itseensa lantisille naapureilleen kuuluneita alueita joko painostamalla tai valloitussotien avulla. Saksa hyokkasi Neuvostoliittoon vuonna 1941, jolloin Stalin julisti alkaneeksi ” suuren isanmaallisen sodan ”. Nelja vuotta kestaneiden taisteluiden aikana Neuvostoliitto karsi valtavia aineellisia ja ihmishenkien menetyksia mutta loi lopulta vihollisensa. Toisessa maailmansodassa saavutetun voiton myota Stalinista tuli kansallissankari ja Neuvostoliitosta supervalta , joka kilpaili Yhdysvaltojen kanssa maailmanlaajuisesta vaikutusvallasta, mika johti kylmaan sotaan . Neuvostoliiton lisaksi myos suuret alueet Ita-Euroopassa ja itaisessa Keski-Euroopassa seka Kaukoidassa joutuivat Stalinin vallan piiriin.

Stalinin valtakausi paattyi hanen kuolemaansa vuonna 1953, minka jalkeen valtaa hajautettiin ja Neuvostoliiton uusi johto aloitti uudistukset, joilla pyrittiin lisaamaan kansalaisvapauksia ja parantamaan elintasoa. Paapiirteissaan Stalinin luoma jarjestelma pysyi kuitenkin muuttumattomana Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991 saakka. Nyky- Venajalla Stalin nauttii suurta arvostusta.

Elamakerta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nuoruus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Stalinin koulutie
Gorin hengellisen koulun opettajat ja oppilaat vuonna 1893. Josif kuvattuna oikealla toinen ylhaalta.
Josif Stalin pappisseminaarin opiskelijana v. 1894.
Tbilisin hengellinen seminaari , jossa Stalin opiskeli vuosina 1894-1899.

Josif D?uga?vili, tuleva Stalin, syntyi Gorin kaupungissa Venajan Gruusiassa (nyk. Georgia ) suutari Besarion Vanovit? D?uga?vili ja Jekaterina (Keke) Geladzen perheeseen. [4] Gorin kirkonkirjoihin merkitty syntymapaiva on 6. joulukuuta (gregoriaanisen kalenterin mukaan 18. joulukuuta) 1878. [5] Sama paivamaara loytyy Gorin teologisen koulun paastotodistuksesta. Sama tieto esiintyy viela vuonna 1920, mutta sen jalkeen paivamaaraksi virallisissa asiakirjoissa vaihtuu 9. joulukuuta 1879, jolloin seka paiva etta vuosi ovat vaihtuneet. [6] [7]

Stalinin aiti Jekaterina oli syntynyt maaorjatalonpojan perheeseen ja oli vasta 16-vuotias, kun han tapasi suutari Beson, joka oli muuttanut perheensa kanssa Goriin kotikylastaan Didi-Lilosta. [8] Keke synnytti kolme lasta, joista vain nuorin, Iosif Vissarionovit? D?uga?vili, jai henkiin. [9] [7] Aiti antoi pojalleen lisanimen ”Soso”.

Nuoren pojan ensimmaiset vuodet olivat vaikeat. Alkuun hyvin menestyneen suutarinverstaan tilanne alkoi huonontua, kun ”Soson” isa Beso alkoi juoda. Kotielama oli ajoittain erittain rauhatonta, kun vanhemmat tappelivat isan mustasukkaisuuden takia keskenaan. Vanhemmat menettivat talon, jossa Stalin oli syntynyt, ja he joutuivat muuttamaan useita kertoja kymmenen vuoden aikana. Josifin tiedetaan sairastelleen ensimmaisien elinvuosiensa aikana paljon; sairastettuaan isorokon vuonna 1884 han sai vuosia myohemmin lisanimen T?opura (rokonarpinen). [10] Kummankin vanhemman vakivaltainen kayttaytyminen loi pohjaa pojan julmuudelle hanen myohemmassa elamassaan, kuten lapsuudenystava Irema?vili kirjoittaa: ”Ansaitsemattomat ja pelottavat selkasaunat tekivat pojasta yhta julman ja sydamettoman kuin isansa.” [11]

” Oi kuki koko kaunis maa ja riemuita myos taatot saa kun Georgian lapsi opinnoin tuo iloa maalle isien. ”

– Lyhennelma Stalinin kirjoittamasta runosta Aamu, salanimella Soselo. [12]

Josifin tiedetaan monta kertaa pyrkineen kouluun, joka oli tarkoitettu vain pappien pojille, mutta viimein vuonna 1888 han paasi Gorin hengelliseen kouluun, jossa han neljan kouluvuoden ajan oli koulun parhaita oppilaita. Koulussa oli kova kuri, ja vahaisemmastakin syysta oppilas saattoi saada viivoittimesta kasilleen. [13] Han oli juuri aloittanut koulun, kun joutui onnettomuuteen ja loukkasi vasemman kasivartensa ja jalkansa. [14]

Soso valmistui koulusta 1894. Han siirtyi Tbilisin hengelliseen seminaarin , jossa kannustettiin lukemaan entista intohimoisemmin, mutta Josif alkoi osoittaa ateistista maailmankuvaa jo ensimmaisena opiskeluvuotenaan. Han ryhtyi kaymaan muiden opiskelijoiden kanssa kiivasta vaittelya uskonnosta seka tutustui marxismiin. Hanet erotettiin seminaarista vuonna 1899. [15]

Maanalainen toiminta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puolueagitaattori Koba (Josif D?uga?vili, myoh. Josif Stalin) 1902.
Lenin tapaa Stalinin Tampereen konferenssissa 1905 , Aleksandr Moravovin maalaus vuodelta 1951.

Stalin kaytti maanalaisen toiminnan vuosinaan peitenimea Koba ( suom. lannistumaton ). [16] Nimen Koba arvellaan tulevan eraan georgialaisen kirjan paahenkilosta. [17] Nimi Stalin ( suom. teraksinen ) vakiintui pysyvasti kayttoon vasta 1920-luvulla. [18]

Stalin oli perustamassa ” Venajan sosiaalidemokraattisen tyovaenpuolueen Tbilisin komiteaa” ja oli myos alusta saakka sen aktiivinen kannattaja. [19] Useat komitean jasenista vangittiin ja karkotettiin. [19] Myohemmin Stalin pakeni vangitsemisia Batumin satamakaupunkiin. Siella han yllytti tyolaisia lakkoihin ja vakivaltaisiin mielenosoituksiin . [19] Hanet vangittiin ensimmaisen kerran vuonna 1902. [20] Vuonna 1903 hanet karkotettiin Siperiaan , josta han yritti paeta, mutta joutui palaamaan takaisin karkotuspaikkaansa. Han onnistui pakenemaan vuoden 1904 alussa Tbilisiin saakka. [21]

Hanet valittiin puolueen edustajaksi valtakunnalliseen neuvottelukokoukseen, joka kokoontui ensimmaisen kerran joulukuussa 1905 Tampereella . Niin sanotussa Tampereen konferenssissa han tapasi ensimmaista kertaa Leninin. [22] Han kaytti Tampereella, kuten myos myohemmin Tukholmassa (1906) ja Lontoossa (1907), salanimea Ivanovit?. [23] Kun han oli matkalla Tukholmaan muiden venalaisten kokousedustajien kanssa huhtikuussa 1906, heita kuljettanut laiva S/S Oihonna ajoi karille Hangon edustalla. [24] [25] Silloisen puheenjohtajan Leninin esityksesta hanet valittiin vuonna 1912 bol?evikkipuolueen keskuskomiteaan [26] , mutta muut kokousedustajat kritisoivat valintaa voimakkaasti. [27] Vuonna 1912 Stalin oleskeli Krakovassa [28] ja kirjoitti siella tutkielman Marxismi ja kansallisuuskysymys . [29] Se oli hanen merkittavin teoreettinen tyonsa. Artikkeli julkaistiin vuonna 1913 nimimerkilla K. Stalin, mika oli yksi ensimmaisia kertoja, kun Stalin kaytti julkisesti tata nimea. Kevaasta 1913 aina vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen saakka Stalin oli uudelleen karkotettuna Siperiaan, silla han oli joutunut puoluejohtoon soluttautuneen Ohranan agentin Roman Malinovskin kavaltamaksi. [30]

Vuonna 1917 Stalin valittiin uudestaan puolueen keskuskomiteaan. [31] Lokakuun vallankumouksen jalkeen hanelle annettiin kansallisuusasiain komissaarin tehtava. Samalla hanet valittiin nelihenkiseen toimeenpanevaan elimeen, jonka muut jasenet olivat Lenin, Lev Trotski ja Jakov Sverdlov . Ensimmainen tehtava uudessa virassa oli Suomen itsenaisyyden myontaminen. [32]

Ensimmaiset tehtavat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Stalin sai ensimmaiset sotilaalliset tehtavansa kevaalla 1918, kun Moskova ja Pietari olivat suuressa nalkakurimuksessa, joten Lenin maarasi Stalinin selvittamaan, kuinka noihin kaupunkeihin saataisiin lisaa ruokaa. [33] [34] Stalin ja kaksi muuta apuria seka noin neljasataa aseistettua sotilasta, joiden joukossa oli erityisesti teloituksissa kunnostautuneita latvialaisia , matkustivat Tsaritsyniin (nyk. Volgograd ) junalla. Aikaisemmat yritykset panna toimeen ruoan pakko-ottoja olivat epaonnistuneet. [33] Stalin oli saanut Leninilta laajat valtuudet selvittaa asia mahdollisimman pian. [33] [35] Heti saavuttuaan Stalin aloitti mittavat vangitsemiset ja teloitukset.

” Taalla tehdaan kaikki mahdollisten yllatysten estamiseksi. Voitte olla vakuuttuneita siita, etta katemme eivat vapise. ”

– Stalinin sahke Leninille. [36]

Stalin johti myos puna-armeijan joukkoja Tsaritsynin ymparistossa. Kesalla 1918 ne karsivat valkoisen armeijan hyokkayksista. [37] [38] [39] Trotski lahetti Stalinin avuksi sodankaynnin asiantuntijoita. Stalin teloitti kaikki epaluotettavina. [37] Trotski ei luottanut Stalinin ja Kliment Voro?ilovin sodanjohtokykyihin vaan lahetti Leninille sahkeen : ”Voro?ilov pystyy johtamaan rykmenttia mutta ei 50 000 miehen armeijaa”. Stalin joutui palamaan takaisin Moskovaan Leninin kaskysta. [40]

Vuoden 1919 alussa Aleksandr Kolt?akin armeija eteni kohti Permia ja tilanne naytti hankalalta. Stalin ja T?ekan johtaja Feliks Dzer?inski lahtivat yhdessa panemaan juopottelevat ja ryostelevat puna-armeijan joukot kuriin saalimattomilla teloituksilla. [41] Vuoden 1919 toukokuussa Stalin lahetettiin Pietariin torjumaan kenraali Aleksandr Rodzjankon komentaman Luoteis-Venajan armeijan hyokkaysta, joka tuli Viron alueelta. [42] Heti Pietariin paastyaan Stalin aloitti laajat teloitukset ja puhdistukset ja ulotti ne muun muassa tsaarinaikaiseen virkamieskuntaan. [43] [44] Samalla han tukahdutti Pietarin lansipuolella sijainneen Krasnaja Gorkan linnakkeen (suom. Yhinmaki) kapinayrityksen. Han vaitti kumonneensa koko perinteisen merisotatieteen valtaamalla linnakkeen merelta, vaikka todellisuudessa se vallattiin laivaston tukemilla maajoukoilla. [45]

” Krasnaja Gorkan nopea valtaaminen selittyy silla, etta jouduin puuttumaan poikkeuksellisen kovakouraisesti operatiivisiin asioihin, jopa peruuttamaan kaskyja ja korvaamaan niita omillani. Katson velvollisuudeksi ilmoittaa, etta aion vastaisuudessakin toimia samalla tavalla. ”

– Stalinin sahke Leninille. [46]

Stalin johti komissaarin ominaisuudessa ns. etelaista sotatoimiyhtymaa hyokkayksessa Puolaa vastaan. Puolan armeija torjui Puna-armeijan etenemisen 1920. [47]

Paasihteeri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lenin ja Stalin 1920-luvun alussa.

Vuodesta 1921 alkaen Leninin terveys heikkeni nopeasti. Han vetaytyi puolueen paivittaisesta paatoksenteosta, jolloin valta siirtyi politbyroolle ja keskuskomitean sihteeristolle. Stalin oli taitavan hallintovirkailijan maineessa, ja huhtikuussa 1922 Lenin nimitti hanet puolueen paasihteeriksi. [48] Leninin arvellaan perustaneen viran, jotta han pystyisi hallitsemaan paremmin puolueen sisaisia kiistoja. Sihteeriston yhtena tehtavana oli valvoa kaikkia sisaisia nimityksia. [49] Muut puoluejohtajat toisaalta jattivat mielellaan Stalinin tehtavaksi erilaiset tylsat puolue- ja valtionhallintoon liittyvat tehtavat. [50]

Stalin kaytti asemaansa hyvaksi nimittamalla paikallisten puoluekomiteoiden jasenistoon omia kannattajiaan ja varmisti nain sen, etta puoluekokouksiin lahetetyt delegaatiot mukailivat hanen nakemyksiaan. Stalin tarvitsi silti tuekseen myos puoluejohdon jasenia. Huhtikuussa 1923 jarjestetyssa 12. puoluekokouksessa han onnistuikin varvaamaan puolelleen useita keskuskomitean jasenia ja ehdokasjasenia, joihin lukeutui mm. Vjat?eslav Molotov . Leninin manttelinperijan Lev Trotskin asema heikkeni ja valta keskittyi byrokraateille. [51]

Stalinin toimikauden alkupuolella solmittiin ns. Rapallon sopimus , jossa Neuvostoliitto ja Saksa aloittivat tiiviin yhteistyon muun muassa kaupallisilla aloilla, mutta sopimuksessa oli myos kohtia, joiden perusteella Saksan armeija sai salaisia koulutuskeskuksia useille paikkakunnille ympari Neuvostoliittoa. [49]

Vuosina 1921?1922 bol?evikkipuolue hankkiutui entisista liittolaisistaan eroon. Sosialistivallankumouksellisen puolueen johtajia vastaan esitettiin syytoksia vastavallankumouksellisuudesta ja heidat tuomittiin naytosoikeudenkaynnissa kuolemaan. Lenin murskasi myos ” tyolaisten opposition ”, jonka johtohahmot olivat neuvostojarjestelman byrokraattisuuteen ja epademokraattisuuteen pettyneita bol?evikkeja. Puolueen saantoihin lisattiin salainen pykala, joka kielsi sisaisten ryhmittymien perustamisen. Stalin kaytti myohemmin tata pykalaa vastustajiensa tuhoamiseen syyttamalla heita lainvastaisesta kuppikuntaisuudesta. [52]

Syksylla 1923 Stalin, Grigori Zinovjev ja Lev Kamenev perustivat politbyroohon niin sanotun triumviraatin estaakseen Trotskia nousemasta puolueen johtoon. [53] Lokakuussa 1923 trotskilaiset yrittivat viimeisen kerran haastaa puolueen byrokraatteja, tuloksetta. Taktisena vetona byrokraattisiipi laati byrokratianvastaisen ohjelman, jota ei kuitenkaan koskaan pantu taytantoon. Komsomol ja asevoimat puhdistettiin epaluotettavaksi katsotuista aineksista. [51]

Valtataistelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

” Mooses johti juutalaiset pois Egyptista ja Stalin politbyroosta. ”

– Karl Radek , Trotskin karkotuksesta. [54]

Lenin kuoli tammikuussa 1924. [51] Asemansa ansiosta Stalinilla oli hyvat edellytykset nousta Leninin seuraajaksi. [55] Han erosi muista varhaisista bol?evikkijohtajista, joiden valta perustui henkilokohtaiseen karismaan. Han ei kuulunut alymystoon vaan oli pragmaattinen ja valmis ideologisiin kompromisseihin. [50] Han oli huono puhuja ja kirjoittaja, ja toimi mieluummin kulisseissa. Stalin ymmarsi jo varhain, etta Leninin luomassa jarjestelmassa valta keskittyi puoluekoneistolle. Niinpa han keskittyi rakentamaan itselleen uskollisten kaaderien kannattajajoukon, jonka avulla han kaappasi vallan puolueessa. [55]

Trotski ja muut Stalinin vastustajat siirtyivat politiikassaan vasemmalle. He kannattivat NEPin nopeaa lopettamista, suunnitelmatalouteen siirtymista ja vallankumouksen viemista ulkomaille. Perinteisen kommunistisen kasityksen mukaan maailmanvallankumous oli vaistamaton eika Venajan vallankumous selviaisi yksin. Vastavetona Stalin kehitti opin sosialismista yhdessa maassa . Se ei ollut ideologisesti puhdasoppinen, mutta kaytannon syista se vetosi puoluejohtoon enemman kuin riskialttiit ulkomaanseikkailut. [51]

Toukokuussa 1924 pidettiin 13. puoluekokous, jossa Leninin leski Nade?da Krupskaja esitti politbyroolle Leninin testamentin . Siina vaadittiin Stalinin syrjayttamista, mutta Zinovjev ja Kamenev estivat testamentin julkaisun. [51] Zinovjev avasi keskuskomitean taysistunnon: ”Toverit, jokainen Iljit?in sana on meille laki. Olemme vannoneet tayttavamme kaiken, minka kuoleva Iljit? kaski meidan tehda.” Tilaisuuden lopuksi keskuskomitean jasenet aanestivat ja sailyttivat Stalinilla paasihteerin viran, ja siten han pystyi keskittamaan itselleen kaiken vallan. [56] Tammikuussa 1925 keskuskomitean yleiskokous tuomitsi Trotskin ja erotti hanet sota-asiain kansankomissaarin virasta. [51]

Seuraavaksi Stalin kaantyi entisia liittolaisiaan vastaan ja syytti naita liiallisesta vasemmistolaisuudesta. Joulukuussa 1925 jarjestetty 14. puoluekokous paattyi Zinovjevin ja Kamenevin tappioon, ja seuraavina kuukausina Stalinin liittolainen Sergei Kirov otti johtoonsa Zinovjevin vahvimman tukialueen Leningradin. [51] Zinovjev ja Kamenev liittoutuivat nyt Trotskin kanssa, mutta yhdistynyt oppositio ei kyennyt vakavasti haastamaan Stalinin valtaa. Kolmikko erotettiin puolueesta 15. puoluekokoksessa 2. joulukuuta 1927, samoin tuhansia kannattajia. Trotski maarattiin ensin sisaiseen karkotukseen ja tammikuussa 1929 maanpakoon. [51] Vuonna 1940 Stalin antoi murhata Trotskin.

1930-luvulla Moskovassa Kominternin johtopaikoilla toimineen Arvo Tuomisen muistelmien mukaan Stalin saavutti taydellisen vallan 1930-luvun puolivalissa, jolloin han pystyi syrjayttamaan puolueen. Puoluekokouksia ei pidetty 13 vuoteen ja edes keskuskomiteaa ei kutsuttu koolle esimerkiksi isanmaallisen sodan vuosina. 17. puoluekokouksessa valituista keskuskomitean 139 jasenesta 70% teloitettiin vuosina 1937-1938. [57] Proletariaatin diktatuurin sijaan Tuominen kutsuu Stalinin hallintoa poliisidiktatuuriksi. Se nojautui kolmeen laitokseen: valtiolliseen poliisiin (GPU), jossa oli miljoonia tyontekijoita, puna-armeijan poliittiseen eli IV osastoon seka kommunistisen puolueen kontrollikomiteaan. Ne olivat kolme salaista poliisia, jotka vahtivat toisiaan, ja joita Stalin peluutti toisiaan vastaan silloin, kun joku niista kasvoi liian mahtavaksi. Vainovuosina Stalin antoi puhdistaa niista jokaisen kahden muun avulla. [58]

Puhdistukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Erilaisia naytosoikeudenkaynteja pidettiin Stalinin valtakauden alkupuolella useita. Yksi ensimmaisista suurista julkisista naytosoikeudenkaynneista oli vuonna 1928 insinooreja vastaan jarjestetty ?ahty-oikeudenkaynti ja toinen, vielakin suurempi niin sanotun ” teollisuuspuolueen” johtoa vastaan vuonna 1930. [59] Vasta Sergei Kirovin murhan jalkeen 1930-luvun puolessavalissa niita alettiin jarjestaa kommunistipuolueen johtajia vastaan. Kuuluisimmat olivat vuosina 1936?1938 pidetyt niin sanotut Moskovan oikeudenkaynnit . Tuomitut teloitettiin oikeudenkayntien jalkeen lahes valittomasti. Kommunistipuolueen ylimmasta johdosta puhdistusten uhreiksi joutuivat Lev Kamenev, Grigori Zinovjev, Nikolai Buharin ja Karl Radek , sotilasjohtajista marsalkat Mihail Tuhat?evski , Vasili Blucher ja Aleksandr Jegorov seka turvallisuudesta vastaavat Genrih Jagoda ja Nikolai Je?ov . [60]

Naytosoikeudenkaynneissa heita syytettiin muun muassa eri maiden tiedustelupalveluiden asiamiehiksi tai sabotooreiksi tai vaitettiin jopa heidan yrittaneen pidattaa Lenin vuonna 1918. [61] Myos naytosoikeudenkaynneissa tuomittujen vaimot ja muu lahisuku yleensa teloitettiin tai vangittiin ja lapset saattoivat joutua lastenkotiin . [62] [63]

On vaitetty, etta Stalin olisi ollut itse henkilokohtaisesti paikalla seuraamassa naytosoikeudenkaynteja [61] oikeussalin yhteydessa olevasta pienesta huoneesta kasin. [64] Vangitsemiset ja teloitukset koskettivat kaikkia yhteiskunnan eri tahoja tai toimintoja. Myos Neuvostoliiton turvallisuudesta vastaavien virastojen henkilokuntaa vangittiin ja teloitettiin. [60]

Kaikkia syytettyja ei valttamatta tuomittu koskaan oikeuden paatoksella, vaan monet saivat tuomionsa vasta vankileirilla tai hieman ennen teloitusta. [65] Vuonna 1937 NKVD:n troikat aloittivat toimintansa ja jakoivat kuolemantuomioita ”liukuhihnalta”: tavallisesti kuolemantuomio vaati noin kymmenen minuuttia. [66] Monissa tapauksissa saattoivat kokonaiset perheet joutua vankileireille tai tulla teloitetuksi. [67] Vangitsemiselta ei saastynyt edes Stalinin tyttaren ensimmainen poikaystava Aleksei Kapler . Han paasi vapauteen vasta Stalinin kuoltua. [68]

Monet Stalinin lahimmat sukulaiset ja tuttavat teloitettiin, tai he kuolivat hamarissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi Aljo?a Svanidze, Marija Svanidze, Pavel Allilujev ja Stanislav Rebens. [69] Kominternkin joutui puhdistettavaksi. Neuvostoliitossa maanpaossa oleskelevien eri maiden kommunistipuolueiden edustustot puhdistettiin pitkan linjan kommunisteista. [70] Tunnetuimpia Kominterin puhdistuksissa kadonneista ovat Bela Kun [71] [70] vuonna 1937 ja bulgarialainen Blagoi Popov [72] [70] , joka oli Riikka Kuusisen aviopuoliso. [70] Saastyneista tunnetuimpia olivat Wilhelm Pieck , Walter Ulbricht ja Josip Tito , joka sattui olemaan Neuvostoliiton ulkopuolella. [70] [71]

Eri lahteet ovat paatyneet erilaisiin uhrimaariin. Myohemmin on esitetty laskelmia, joiden mukaan vuosina 1937?1939 olisi teloitettu noin 786 000, mutta toisten lahteiden mukaan hieman alle kaksi miljoonaa ihmista olisi joutunut terrorin uhreiksi. [66] [73]

Stalinin ja Vjat?eslav Molotovin tiedetaan allekirjoittaneen henkilokohtaisesti noin neljasataa teloitusmaaraysta, joissa oli yhteensa 44 000 nimea. [66] Usein tuomitut luulivat loppuun saakka, etta Stalin ei olisi tiennyt heidan kohtalostaan. Epaselvissa olosuhteissa kuolivat muun muassa Maksim Gorki [74] , Nade?da Krupskaja [69] ja Andrei ?danov . [74]

Ennen toista maailmansotaa ja heti sen jalkeen myos kokonaisia kansoja saatettiin siirtaa perinteisilta asuinseuduiltaan Siperiaan tai muille asumattomille seuduille. Pakkosiirrettyihin kansoihin kuuluivat muun muassa tataarit , kalmukit , inguu?it , Volgan saksalaiset ja t?et?eenit . [75] Baltian maista kyyditettiin yhteensa noin 570 000 ihmista vuonna 1941 ja uudestaan vuosina 1944?1949 eri puolille Neuvostoliittoa. [76] Kansainvalisesti tunnetuimpia joukkomurhia on Katynin metsassa tapahtunut yli 21 000 puolalaisen sotavangin teloitus vuonna 1940. [77] [74] [78] Vaikka miljoonia vangittiin mita erilaisimmilla perusteilla, vankiloista tai keskitysleireilta myos vapautettiin eri aikoina vankeja. Yleensa vapautetut vangit oli tuomittu erilaisista pikkurikoksista, mutta vapauteen paasi myos vangittuja tiedemiehia ja muita johtavia suunnittelijoita. Tunnetuimpia leireilta vapautettuja olivat muun muassa myohemmin toisen maailmansodan aikana tunnetuksi tullut Konstantin Rokossovski , tiedemies Lev Landau ja lentokoneiden suunnittelija Andrei Tupolev . [79]

Viisivuotissuunnitelma [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kolhoosilaisia 1930-luvulla.

Viljatoimitukset takkuilivat suuriin kaupunkeihin, kun talonpojat eivat myyneet ylimaaraista viljaansa valtiolle vaan pyrkivat myymaan paremmalla tuotolla toreilla. Tilanne jatkui tamankaltaisena ainakin 1920-luvun loppupuolella ja 1930-luvulla. [80] [81] Stalin mobilisoi kaikki kynnelle kykenevat tappamaan talonpoikia ja ryostamaan viljaa.

Molotovkin lahetettiin Ukrainaan mukaan viljan takavarikointiin. Molotov muisteli myohemmin: ”Viljaa revittiin jokaiselta, jolla sita vahankin oli.” [80] Alkuvuodesta vuonna 1928 myos Stalin lahti Siperiaan viljan takavarikointeihin. [80] Stalinin taloudellisten uudistusten johdosta tsaarinaikainen agraarivaltainen Neuvostoliitto pyrki kuromaan umpeen teollistuneiden valtioiden tuotannollista etumatkaa. [82] Stalinin johdolla 1920-luvun markkinahenkisempi NEP-talouspolitiikka korvattiin talousuudistusohjelmalla, joka muutti Neuvostoliiton talouden viisivuotissuunnitelmiin perustuvaksi. Siten koko yhteiskunta valjastettiin suurimmaksi osaksi pakkotyolla uudistamaan Neuvostoliiton jalkeenjaanytta teollista tuotantoa ja liikenneyhteyksia.

” Tanssipas georgialainen meille lezginkaa , niin ehka sitten annamme. ”

– Talonpojan vastaus Stalinille vuonna 1928.

Ensimmaiset hankkeet teollisuuden ja liikenneyhteyksien uudistamiseksi olivat muiden muassa Vienanmeren kanava , Moskovan metro , Volgan patohanke ja Baikalin-Amurin valinen rautatieyhteys. [83] Samalla kun investoitiin raskaan teollisuuden rakentamiseen, pieniin yksityisviljelmiin perustunut maatalous pakkokollektivoitiin muuttaen uuteen malliin, jossa merkittavia yksikoita olivat suuret kolhoosit . [82] Tama heratti maanviljelijoissa vastarintaa, ja monien karja pakkoteurastettiin silla seurauksella, etta aiheutettiin laaja nalanhata . Siita syytettiin kulakkeja eli ns. ”varakkaita talonpoikia”, joten kaikki maata omistaneet talonpojat ammuttiin, ja naiden hengissa sailyneet perheet lahetettiin vankileireille . Vapaaksi jaaneet joutuivat kerjaamaan toimeentulonsa eteen ja saattoivat kuolla nalkaan. On arveltu, etta ”kulakkeja” on ollut 5,5 miljoonaa, joista hengissa olisi sailynyt noin 200 000. [82]

Toinen maailmansota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

File:The Yalta Conference, Crimea, February 1945 TR2828.jpg
Jaltan konferenssissa toisen maailmansodan voittajavaltioiden ”kolme suurta” sopivat Euroopan tulevaisuudesta. Vasemmalta oikealle: Winston Churchill , Franklin D. Roosevelt ja Josif Stalin.

Stalin valmistautui koko 1930-luvun mahdolliseen suursotaan. [84] Stalin komensi silloisen Berliinin -suurlahettilaansa, juutalaissyntyisen Jakov Suritsin , kotiin vuonna 1938. [85] Alkuvuodesta 1939 alkaen Stalin neuvotteli yhta aikaa Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Saksan kanssa liittoutumisesta. [86] Neuvostoliitto ja natsi-Saksa solmivat Moskovassa vuonna 1939 ns. Molotov?Ribbentrop-sopimuksen , jonka salaisessa lisapoytakirjassa oli sovittu muun muassa Puolan jaosta ja Suomen seka Baltian maiden kohtalosta. [87] Kun Saksa hyokkasi Puolaan syksylla 1939, puna-armeija sopimuksen mukaisesti valloitti maan itaisen puoliskon. Pian sen jalkeen Stalin painosti Baltian maat turvallisuussopimuksiin. Myohemmin kesalla 1940 liitti Baltian maat Neuvostoliittoon. Samoin Neuvostoliitto vaati Romanialta Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan ja sai Moskovan rauhansopimuksessa Suomelta maan itaosia. lahde?

Toukokuussa 1941 Stalin nimitti itsensa paaministeriksi. [88] Se oli hanen ensimmainen valtiollinen virkansa sitten vuoden 1923. [89] Han tiesi Hitlerin suunnitelmista hyokata Neuvostoliittoa vastaan, on jopa vaitetty etta neuvostovakoojat olisivat hankkineet Operaatio Barbarossan suunnitelmat etukateen. [90] Heti hyokkayksen alettua Stalin vetaytyi dat?alleen ja oli Hru?t?ovin ja Mikojanin muistelmien mukaan aloitekyvyton. [91] Mikali nain oli, Stalin sai pian toimintakykynsa takaisin. [89]

Myohemmin Stalin tehosti Neuvostoliiton puolustusta perustamalla stavkan . [92] Puna-armeija menetti sodan ensimmaisina viikkoina miljoonia sotilaita kaatuneina ja sotavankeina. [93] Yksinomaan Kiovassa Wehrmacht sai noin 660 000 sotavankia. [94] [95] [96] Syksylla 1941, kun saksalaiset olivat jo aivan Moskovan edustalla, Stalin maarasi Leninin ruumiin siirrettavaksi Tjumeniin . [97] Saksalaiset joukot joutuivat pysahtymaan Moskovan edustalle poikkeuksellisen aikaisin alkaneen talven takia. [98] Samaan aikaan Stalin erotti komentajat Kliment Voro?ilovin ja Semjon Budjonnyin ja nimitti heidan tilalleen Georgi ?ukovin , Aleksandr Vasilevskin ja Konstantin Rokossovskin . [96] Moskovaa tyhjennettiin ja kaikki tarkeimmat virastot evakuoitiin Kuiby?eviin . [99]

Sodan ensi paivista lahtien Neuvostoliitto pyrki pelastamaan tarkeimman teollisuutensa ja siirtamaan sen mahdollisimman kauas sotatoimialueelta. Stalin valvoi henkilokohtaisesti [96] sotataloudelle valttamattomimman teollisuuden evakuoinnin pois saksalaisten uhkaamilta alueilta. [100] Vuosina 1941?1942 evakuoitiin yhteensa 1 673 teollisuuslaitosta. Tehtaiden mukana pyrittiin evakuoimaan myos tyolaiset, yhteensa jopa 25 miljoonaa ihmista, mika vastasi runsasta neljasosaa miehitettyjen alueiden vaestosta. Suurin osa siirretyista oli sota- ja elintarviketuotannon kannalta elintarkeiden teollisuudenalojen palveluksessa tyoskennelleita ja heidan perheenjaseniaan. Sodan jalkeen he muodostivat pohjan Volgan-Uralin alueen ja Lansi-Siperian teollisuuskeskusten vaestolle. [101]

Sodan kaannekohdaksi muodostui Stalingradin taistelu [102] , jonka aikana Saksa liittolaisineen menetti kokonaisuudessaan kolme armeijaa. Akselivaltojen kokonaistappiot olivat noin 75 divisioonaa, joista 50 saksalaisia. Neuvostoliiton henkilotappiot olivat viela suuremmat. [103] Vuodesta 1943 lahtien Saksan joukot peraantyivat Neuvostoliitosta ja karsivat tappioita myos muilla rintamilla. Lopulta taisteltiin Saksan alueesta itsestaan ? Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain joukot tulivat etelasta ja lannesta, puna-armeija idasta. Neuvostoliitto voitti kilpajuoksun Berliiniin, jossa Hitler oli tehnyt itsemurhan huhtikuussa 1945. Puna-armeijan joukot ottivat Berliinin haltuunsa ja toinen maailmansota Euroopassa oli paattynyt. Taman jalkeen Neuvostoliitto osallistui sotatoimiin viela Kaukoidassa, lyoden Japanin maavoimat Mant?uriassa ja vallaten Sahalinin seka Kuriilit . [104]

Sota-aikana Moskovassa vierailivat ensin Winston Churchill vuonna 1942 [105] ja joulukuussa 1944 Charles de Gaulle . [105] Winston Churchill luovutti Teheranin konferenssissa Stalinille Englannin kuninkaan Yrjo VI:n lahjoittaman miekan Stalingradin kaupungille siella saavutetun voiton kunniaksi. [106]

Toisessa maailmansodassa saatu voitto teki Stalinista monien neuvostokansalaisten silmissa sankarin, silla valloittaja-armeijoiden Neuvostoliitossa harjoittama terrori oli ollut viela stalinismiakin julmempaa. [107] Venajan tiedeakatemian vuonna 1994 julkistamien lukujen mukaan toisessa maailmansodassa kaatui noin 8,6 miljoonaa neuvostosotilasta, ja siviileja kuoli noin 18 miljoonaa. [93] Saksan Wehrmachtin ottamasta noin 4,7 miljoonasta sotavangista palasi sodan jalkeen Neuvostoliittoon 1,8 miljoonaa. [108]

Supervallan johdossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kommunistimaiden johtajat Stalinin 70-vuotissyntymapaivilla: vasemmalta oikealle Mao Zedong , Nikolai Bulganin , Iosif Stalin , Walter Ulbricht ja Jum?agijn Tsedenbal .

Toisen maailmansodan seurauksena Stalinin vaikutuspiiriin joutui koko itainen Eurooppa seka myos Pohjois-Korea . Vallattujen alueiden yhteiskuntajarjestelmat muutettiin kommunistisiksi ja niiden poliittiset ja taloudelliset jarjestelmat sidottiin Neuvostoliittoon. [104] Ita-Euroopan satelliittivaltiot olivat muodollisesti itsenaisia, mutta kaytannossa ne joutuivat mukautumaan Stalinin tahtoon. Hanen alamaistensa lukumaara nousi siten noin sadalla miljoonalla hengella. [109] Neuvostoliitossa, missa sota-aika oli herattanyt toivon vapautuneemmasta ilmapiirista, Stalin kiristi jalleen otettaan. Andrei ?danov aloitti alymyston parissa puhdistuksen, jolla pyrittiin kitkemaan ulkomaiset vaikutteet ja korostamaan venalaisten saavutuksia taiteiden ja tieteiden saralla. [109]

Neuvostoliiton ja lansimaiden valinen liitto hajosi pian toisen maailmansodan paatyttya ja Stalin alkoi suhtautua Yhdysvaltoihin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan vihollisina. [109] Tama johti kylmaan sotaan, jossa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat seka sosialismi ja kapitalismi kilpailivat maailmanlaajuisesta vaikutusvallasta. [110] Neuvostoliitosta tuli maailman toiseksi mahtavin valtio [104] ja toinen kaksinapaisen maailmanjarjestyksen supervalloista . [111] Kiihkein vastakkainasettelu alkoi 1948, kun Neuvostoliitto saartoi lansivaltojen hallitseman Lansi-Berliinin . [111] Samana vuonna Titon hallitsema Jugoslavia irtautui Neuvostoliiton vaikutuspiirista. Tama paatti aikakauden, jona Stalin johti maailmanlaajuista kommunismia yksinvaltiaana. Estaakseen vastaavan kehityksen muualla Ita-Euroopassa Stalin toimeenpani miehittamissaan maissa puhdistuksen. Epaluotettaviksi arvioidut poliitikot tuomittiin naytosoikeudenkaynneissa, joissa rangaistus oli usein kuolema. [109]

Kommunistit ottivat Manner-Kiinan valtaansa loppuvuodesta 1949. Stalin suhtautui Kiinan kommunistijohtaja Mao Zedongiin yliolkaisesti ja piti tata epaluotettavana alamaisena, joka oli enemman kiinalainen nationalisti kuin aito kommunisti. Mao suhtautui Neuvostoliiton vaikutusvaltaan yhta epaluuloisesti. [112] Vuodenvaihteessa 1949?1950 vietettiin Stalinin 70-vuotispaivia, joissa Maolla oli kunniapaikka isannan vieressa. Kulissien takana Stalin kuitenkin noyryytti vierastaan kieltaytymalla neuvotteluista, ja alkoi vakavissaan keskustella vasta, kun ulkomailla alettiin huhuta Maon joutuneen kotiarestiin. Stalin lupasi Kiinalle talousapua, mutta vaati vastineeksi Kiinan suvereniteettia loukanneita myonnytyksia, kuten Mant?uriaan perustetun puskurivyohykkeen, jonka oli tarkoitus estaa Neuvostoliittoon kohdistuneet yllatyshyokkaykset. [113] Stalin alkoi kunnioittaa Maoa vasta kiinalaisten Korean sodassa tekemien uhrausten myota. [112]

Alkuvuodesta 1949 Pohjois-Korean diktaattori Kim Il-sung alkoi tivata Stalinilta suostumusta Yhdysvaltain tukeman Etela-Korean valloittamiseen. Stalin kielsi Kimia hyokkaamasta vedoten Pohjois-Korean asevoimien heikkouteen seka Yhdysvaltain intervention vaaraan. Seuraavan puolentoista vuoden aikana Kim rakensi itselleen Neuvostoliiton ja Kiinan tuella valtavan armeijan, ja maalis?huhtikuussa 1950 kaydyissa neuvotteluissa Stalin suostui vihdoin. Hyokkays alkoi kesakuussa korealaisin voimin, joiden tueksi tuli myohemmin suuri maara kiinalaisia sotilaita. Strategiset paatokset tehtiin Neuvostoliitossa ja Kiinassa, mutta karsijaksi joutuivat lahinna korealaiset. Neuvostoliiton tappiot olivat yli 200 havittajalentajaa. Sota ei kuitenkaan johtanut toivottuun lopputulokseen, vaan paattyi veriseen pattitilanteeseen. Vuonna 1951 Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kavivat salaisia rauhantunnusteluja, mutta ne paattyivat Neuvostoliiton ilmoitettua, ettei se suostuisi neuvotteluratkaisuun. Aselepo solmittiin vasta Stalinin kuoltua, kun politbyroo paatti maaliskuussa 1953, etta Korean sodan oli loputtava. [114]

Vanhoilla paivillaan Stalin muuttui yha epaluuloisemmaksi. Tammikuussa 1953 han antoi pidattaa joukon laakareita, joista suurin osa oli juutalaisia, ja syytti heita ?danovin ja muiden neuvostojohtajien murhaamisesta. Laakarien salaliiton oli todennakoisesti tarkoitus toimia alkusoittona uudelle puhdistukselle, joka mittakaavaltaan olisi muistuttanut 1930-luvun lopun suurta terroria. Stalin ehti kuitenkin kuolla, ennen kuin suunnitelmaa pantiin taytantoon. [109]


Tama artikkeli tai osio on keskenerainen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla .
Merkinnan syy: Ydinaseesta ei ole sanaakaan.

Kuolema [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Stalinin hautajaiset.

Stalin karsi aivojen verisuonten kalkkeutumisesta, jonka on tulkittu vaikuttaneen myos hanen vainoharhaiseen kayttaytymiseensa. Aleksandr Mjasnikov, yksi hanen laakareistaan, kirjoitti asiasta yksityiseen paivakirjaansa toteamalla, etta maata johti sairas mies. [115] 1. maaliskuuta 1953 Stalin sai dat?allaan akillisen sairauskohtauksen [116] , jonka seurauksena han halvaantui eika kyennyt pyytamaan huonetta vartioivia henkivartijoita paikalle. [116] Han ehti olla huoneessa useiden tuntien ajan tajuttomana, ennen kuin vartijat uskalsivat astua huoneeseen. [116] He loysivat lattialla makaavan tajuttoman Stalinin. [116] Henkivartijat halyttivat paikalle Stalinin laheisen tyotoverin Georgi Malenkovin , joka saapui paikalle salaisen poliisin johtajan Lavrenti Berijan kanssa. He eivat kuitenkaan menneet tapaamaan ”nukkuvaa” Stalinia, vaan lahtivat pois hakematta laakarinapua. Vasta myohemmin Nikita Hru?t?ov hankki paikalle laakareita. [117] Laakarien yrityksista huolimatta Stalinia ei onnistuttu elvyttamaan. [116] Han pysyi elossa, mutta tajuttomana viela neljan vuorokauden ajan, kunnes lopulta 5. maaliskuuta han kuoli. [118] [116]

Ennen kuolemaansa Stalin oli suunnitellut Neuvostoliiton korkeimpaan johtoon asti ulottuvaa puhdistusta. Tama on herattanyt epailyja siita, [109] etta Stalin olisi murhattu myrkyttamalla . Salaisen poliisin johtajan Berijan tiedetaan kerskuneen Molotoville: ”Mina raivasin hanet tielta”. [119] Myos Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito uhkaili hanta. Stalinin toimistosta loydettiin Titon lahettama kirje, jossa uhatiin Stalinia kuolemalla, ellei tama lopeta salamurhaajien lahettamista Titon peraan. Tito myos ilmoitti, etta yksi yritys tulisi riittamaan. [120] Kaytetty myrkky olisi saattanut olla veren hyytymista estava hajuton ja mauton varfariini , joka oli yleinen rotanmyrkky. [121]

Stalinin ruumis asetettiin julkisesti naytteille Moskovassa neljaksi vuorokaudeksi, kuten oli korkeiden puolueen johtajistoon kuuluvien kohdalla tapana [118] [116] , kunnes 9. maaliskuuta Stalin haudattiin Leninin mausoleumiin Leninin vierelle. [118] [116] Hautajaisissa Stalinia ylistettiin ”aikamme suureksi ajattelijaksi, rauhan suureksi lipunkantajaksi ja vertaansa vailla olevaksi organisaattoriksi”. [122] Vuonna 1961 hanen ruumiinsa siirrettiin mausoleumista laheisen Kremlin muurin vieressa sijaitsevaan hautaan. [116]

Stalinin kuoltua neuvostojohdossa kaytiin lyhytaikainen valtataistelu, jonka paatteeksi Berija syrjaytettiin ja teloitettiin vankilassa ilman oikeudenkayntia. [116] Neuvostoliiton johtoon nousivat ministerineuvoston puheenjohtajaksi Georgi Malenkov ja kommunistisen puolueen paasihteeriksi Nikita Hru?t?ov . [123] [124] Stalinististen rakenteiden purku kiihtyi vuodesta 1956 alkaen. Stalinin kauden ylilyonnit tuomittiin, vaarin perustein tuomittuja rehabilitoitiin , pakkosiirrettyjen vahemmistokansojen sallittiin palata vanhoille kotiseuduilleen ja kulttuurielama elpyi. [125] [126]

Ideologia ja politiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Stalinismi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Stalinismi

Useimmat bol?evikkijohtajat kuuluivat Venajan keisarikunnan alymystoon . Stalin erottautui heista pragmaattisella maailmankatsomuksellaan, josta ideologinen vakaumuksellisuus puuttui. Kilpailijat kerasivat kannatusta teoreettisella argumentaatiolla ja henkilokohtaisella karismalla , kun taas Stalinin valta perustui puolue- ja valtionhallinnon byrokratiaan. [50]

Stalinin johtamistapaa ja politiikkaa kutsutaan stalinismiksi . Se on totalitaarinen jarjestelma, jossa oppositio vaiennetaan terrorilla. Leninin opit kanonisoitiin ehdottomiksi opeiksi, joita ei saanut kyseenalaistaa ? poikkeuksena ne Leninin lausahdukset, joissa arvosteltiin tai vahateltiin Stalinia. Stalin itse kuvattiin Leninin perillisena ja puolueen ideologian erehtymattomana tulkitsijana. [50]

Stalinismin keskeisin oppi on sosialismi yhdessa maassa . Stalin ei luopunut maailmanvallankumouksen tavoittelusta mutta katsoi, etta sosialistinen yhteiskunta olisi mahdollista rakentaa Neuvostoliitossa, joka oli kapitalististen maiden piirittama. Kansalaiset mobilisoitiin projektion tueksi vetoamalla vallankumoukselliseen innostukseen ja venalaiseen nationalismiin. Sosialismia tavoiteltiin nopealla teollistumisella ja kaupungistumisella, joita edistettiin tiukalla keskusjohtoisuudella . Erityinen painoarvo annettiin raskaalle teollisuudelle, jonka avulla oli maara taata Neuvostoliiton omavaraisuus. Bol?evikkivallankumouksen tasa-arvoisten ihanteiden toteutuminen lykattiin tehokkuuden nimissa epamaaraiseen tulevaisuuteen. [50]

Kommunismin tavoittelema valtion kuoleentuminen edellytti Stalinin mukaan valtion vahvistamista. Muuten vaarana oli, etta vastavallankumoukselliset ainekset Neuvostoliiton sisalla ja sen ulkopuolella tuhoaisivat sosialismin ennen kuin se ehtisi kunnolla alkaakaan. Vasta vihollisten tuhoamisen jalkeen valtion voisi antaa kuoleentua pois ja tuloksena olisi yhteiskunta vailla luokkaeroja. Nain Stalin kykeni perustelemaan vallan keskittymisen yhdelle henkilolle seka oppositioon kohdistuneen raa’an vakivallan. Pakkotyoleireista tuli erottamaton osa neuvostotaloutta . [50]

Terrori [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Stalinin vainot ja Gulag

Stalinin pyrki luomaan utopian , jota rakentavilta neuvostokansalaisilta han vaati valtavia uhrauksia. Haikailemattomyys johti miljoonien ihmisten ennenaikaiseen kuolemaan. [127] Jarjestelmalle ominainen piirre oli terrorin kohdistuminen omiin kansalaisiin, ei niinkaan vihollismaiden vaestoon. [128] Jaakko Aatolaisen mukaan Stalin oli paitsi aikansa huomattavin kommunistijohtaja, myos aikansa huomattavin kommunistien vainoaja. [129] Neuvostoliiton harjoittaman salailun vuoksi gulag-tutkimus perustui pitkaan lahinna jarjestelman uhriksi joutuneiden henkiloiden muistelmiin. Niista merkittavin oli Aleksandr Sol?enitsynin Vankileirien saaristo (1973). [130] Sol?enitsyn arvioi, etta vuoteen 1953 mennessa vankileirijarjestelman lapi oli kulkenut 50 miljoonaa ihmista, [131] ja etta Stalinin valtakausi vaati jopa 60 miljoonaa uhria. [132] Kymmenien miljoonien suuruusluokka on yleinen myos lansimaisessa tutkimus- ja populaarissa tietokirjallisuudessa. [133]

Neuvostoarkistojen avautumisen myota tutkijat ovat esittaneet selvasti aiempaa pienempia lukuja. Dan Healeyn (2018) mukaan historiantutkijoiden ”alustava konsensus ” on, etta vuosien 1930 ja 1953 valilla tyoleireille joutui noin 18 miljoonaa henkiloa, joista 1,5?1,7 miljoonaa kuoli ennen vapautumistaan. [134] Luvuista ei kuitenkaan vallitse taytta yksimielisyytta, silla neuvostokirjanpito oli varsin epaluotettavaa. Monet vangit vapautettiin sairaina ja nalkiintyneina, ja tuntematon maara ihmisia kuoli pian leirilta paastyaan. [135] Timothy D. Snyderin (2012) mukaan Stalinin pahimmat rikokset eivat tapahtuneet Siperiassa, kuten pitkaan luultiin, vaan Neuvostoliiton lansiosissa. [136] Snyderin mukaan Stalin tapatti Ita-Euroopassa noin 4 miljoonaa ihmista ja muualla Neuvostoliitossa viela noin 2 miljoonaa lisaa. Jos mukaan lasketaan nalanhatien, etnisten puhdistusten ja vankileirien ”ennustettavissa olleet” uhrit, luku nousee noin 9 miljoonaan. Luku ei sisalla toisen maailmansodan siviiliuhreja, silla Snyderin mukaan heidan kuolemansa oli seka Stalinin etta Hitlerin vastuulla. [137] Snyderin teos sai myonteisen vastaanoton, mutta osa tutkijoista on arvostellut hanen lukujaan siita, etta mukaan on laskettu vain tarkoituksella surmatut. [138]

Henkilokultti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Henkilopalvonta (politiikka)
Katso myos: Luettelo Josif Stalinin mukaan nimitetyista paikoista
Stalinin syntymapaivan juhlintaa Kiinassa vuonna 1949.

Vuonna 1941 Saksan hyokkayksen alla Stalin aloitti voimakkaan kansallistunteen nostattamisen. Hanen valtansa aikoina monet eri tsaarien aikaiset ruhtinaat esiteltiin ”vapauttajina” tai venalaisyyden puolustajina, myos jopa Pietari Suuri esiteltiin myonteisessa valossa, kuten myos Aleksandr Suvorov tai Mihail Kutuzov [139] Virallinen neuvostopropaganda kuvasi Stalinia muun muassa Kaikkien Tyotatekevien Ystavaksi ja Opettajaksi, Historian Suurimmaksi Neroksi, Kansojen Isaksi ja Ihmiskunnan Loistavaksi Auringoksi . [140] Henkilonpalvonta luotiin pitkalti hanen mieltymyksiensa mukaisesti. Jokaiseen kaupunkiin perustettiin kulttuuripuistoja, joissa oli tauluja esittamassa Stalinia. Samaan aikaan kun Neuvostoliitossa karsittiin nalasta, propagandajulisteissa ja lehdistossa yllapidettiin illuusiota yltakyllaisyydesta.

Suomessa tunnetuin Stalinin nimitys on yleensa ironisessa savyssa kaytetty Isa Aurinkoinen . Neuvostopropagandassa tata nimitysta ei tiettavasti koskaan kaytetty ja sen alkupera on tuntematon, mahdollisesti suomalaisten omaa keksintoa. [141] [142]

Helmikuussa 1956 Nikita Hru?t?ov piti salaisen puheen , jossa han tuomitsi Stalin-kultin. Hru?t?ovin mukaan juuri henkilokultin rakentaminen oli Stalinin suurin virhe, silla se mahdollisti terrorin ja muut poikkeamat oikeaoppisesta sosialistisesta kehityksesta. Salaiseen puheeseen asti useimmat kommunistit olivat kunnioittaneet ja ihailleet Stalinia. Puheen myota seka Stalinin etta Neuvostoliiton julkisuuskuvat karsivat huomattavasti, ja kansainvalinen kommunistinen liike jakautui. [50] [125] [126]

Perinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toisen maailmansodan myota neuvostojoukot miehittivat Budapestin ja kaupunkiin pystytettiin valtava Stalinin patsas . Unkarin kansannousun 1956 aikana patsas kaadettiin ja jaljelle jaivat Stalinin saappaat.

Stalinin luoma jarjestelma pysyi paapiirteissaan muuttumattomana Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Pitkaikaisyys oli epasuorasti Stalinin harjoittaman terrorin ansiota, silla se sailyi ihmisten mielissa viela kauan hanen kuoltuaan. Stalinin julmuuteen verrattuna hanen seuraajiensa toimet vaikuttivat lempeilta, mika teki niista siedettavampia. Poliittinen valta ei kuitenkaan enaa koskaan keskittynyt samassa mittakaavassa, vaan valtion asioista paatti NKP:n harvainvalta . Kommunistipuolueen johdosta nousi kylla hallitsevia hahmoja, mutta he joutuivat huomioimaan muun johdon ja erilaisten neuvostoinstituutioiden tahdon. Stalin sen sijaan oli Ronald Hingleyn mukaan vastuussa vain itselleen. Hingley arvioi Stalinilla olleen enemman henkilokohtaista valtaa kuin yhdellakaan toisella ihmisella milloinkaan, eika kukaan ole Hingleyn mukaan vaikuttanut yhta monen ihmisen kohtaloihin. [107] Time -lehden 2013 tekemassa listauksessa Stalin oli maailmanhistorian 18. vaikutusvaltaisin henkilo. [143]

Stalinin merkittavin saavutus oli Neuvostoliiton nostaminen takapajuisesta maatalousyhteiskunnasta yhdeksi maailman voimakkaimmista valtioista. Vuonna 1913 Venaja oli ollut maailman viidenneksi suurin teollisuusmahti. Ensimmainen maailmansota, sisallissota, nalanhadat ja kulkutaudit runtelivat Venajaa voimakkaammin kuin muuta maailmaa, ja Stalinin noustessa valtaan 1928 oli Neuvostoliiton teollistumiskehitys selvasti lansimaita jaljessa. Vuoteen 1937 mennessa Neuvostoliiton teollisuuden kokonaistuotanto oli kuitenkin kasvanut niin, etta se jai toiseksi ainoastaan Yhdysvalloille. Toisen maailmansodan myota Neuvostoliittoon muodostui valtava sotateollinen kompleksi , joka teki Neuvostoliitosta maailmanluokan sotilasmahdin [107] ja Yhdysvaltain jalkeen maailman vaikutusvaltaisimman valtion. [104] Stalinin kauden lopulla Neuvostoliitosta tuli maailman toinen ydinasevalta. [107]

Neuvostoyhteiskunta koki Stalinin kaudella voimakkaan kaupungistumisen. Vuonna 1937 neuvostokansalaisista 56 prosenttia tyoskenteli maa- ja metsatalouden parissa, mutta vuonna 1958 luku oli enaa 42 prosenttia. Stalinin luomus oli myos Neuvostoliiton keskusjohtoinen maatalous, joka pysyi kollektivisoituna viela vuosikymmenet hanen kuolemansa jalkeen. Poliittisesti epaluotettavana pidetty viljelijavaesto saatiin siten neuvostojohdon alaisuuteen, mutta taloudellisesta nakokulmasta kollektiivitilat olivat epaonnistunut kokeilu. Teollisuustuotannon kasvukaan ei nakynyt tavallisten neuvostokansalaisten elintasossa, silla huomattava osa julkisista varoista suunnattiin ase- ja poliisivoimien kayttoon tai uusiin teollisuusinvestointeihin. Neuvostoliitto teollistui Stalinin kaudella, mutta Hingleyn mukaan vahvaan talouskasvuun olisi luultavasti paasty myos lempeammin keinoin ? epavarmaa on lahinna se, olisiko teollistuminen ollut yhta nopeaa. [107] Osmo Jussilan mukaan ensimmaista viisivuotissuunnitelmaa varten mobilisoidut voimavarat pitkalti haaskattiin, vaikka maahan saatiinkin suurin ponnistuksin luotua muutama merkittava teollisuuskeskus. Kokonaistuotanto kasvoi, mutta tyon tuottavuus ja reaalipalkat romahtivat. [144]

Stalin nauttii nyky-Venajalla suurta kunnioitusta. Vuonna 2008 han sijoittui kolmanneksi televisiokanava Rossijan Imja Rossija -aanestyksessa, jossa valittiin merkittavin Venajan historiaan vaikuttanut henkilo. (Ensimmaiseksi sijoittui Aleksanteri Nevski ja toiseksi Pjotr Stolypini .) Aanestyksessa vaitetaan annetun 5 miljoonaa aanta. [145] Riippumaton Levada-keskus on tehnyt vuosittaista mielipidetiedustelua Stalinista Venajalla samoin kysymyksin vuodesta 2003 alkaen. Vuoden 2019 mielipidetiedustelussa 70 prosenttia vastanneista arvioi Stalinin roolin taysin tai enimmakseen myonteiseksi, mika oli mittaushistorian siihen mennessa korkein tulos. [146] [147] Venajalla tehdyissa historian merkittavimman henkilon kyselyissa Stalin on aina ollut Vladimir Putinia edella. Vuonna 2017 he olivat ykkonen ja kakkonen. Sosiologi Lev Gudkovin mukaan Stalin onkin keino protestoida, kun jarjestelma ei muuta protestia salli, ja oikeasti Neuvostoliittoa kaipaa vain noin 8?10 % vaestosta. Tyttarensa menetyksesta jarjestelmalle katkeroitunut aiti kaipaa Stalinia takaisin siksi, etta Stalin ammutti maan johtajia, tosin ”liian vahan”. [148]

Professori Kimmo Rentolan mukaan Stalin oli ehka Suomen historian merkittavin paatoksentekija. Vuonna 1917 Stalin oli Suomessa Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluekokouksessa yllyttamassa puoluetta kapinaan ( Suomen sisallissota ). Han myos aloitti ja paatti talvisodan ja ratkaisi jatkosodan rauhan. Myohemmin han vahitellen luopui tavoitteestaan alistaa Suomi kommunistien valtaan. [149]

Yksityiselama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Perhe [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Josef Stalinin ensimmainen vaimo Jekaterina Svanidze.

Vuonna 1905 Stalin meni naimisiin Jekaterina Svanidzen kanssa. Heidan liitostaan syntyi vuonna 1907 poika, joka sai nimekseen Jakov D?uga?vili . Jekaterina kuitenkin kuoli myohemmin samana vuonna. Jakov osallistui toiseen maailmansotaan tykiston yliluutnanttina , mutta jai sotavangiksi lahes heti, kun hanen yksikkonsa oli saapunut rintamalle. Jakov joutui sotavankileirille ja hanen ollessaan sotavankeudessa vuonna 1943 eras leirin vartijoista ampui Jakovin, kun tama oli liikkunut leirin aitauksen lahettyvilla, niin sanotulla kielletylla vyohykkeella. [150] Stalin meni naimisiin toisen kerran silloisen sihteerinsa Nade?da Allilujevan kanssa Tsaritsynissa vuonna 1918. [151] Nade?da oli tuolloin 18-vuotias ja Stalin 41-vuotias. Heidan liittonsa oli riitainen alusta lahtien. Nade?da teki vuonna 1932 itsemurhan ampumalla itsensa. [152]

Avioliitosta heille syntyi kaksi lasta, ensin poika Vasili 1919 ja myohemmin tytar Svetlana 1926. [153] Vasili osallistui toiseen maailmansotaan Neuvostoliiton ilmavoimissa, mutta Stalinin kuoleman jalkeen hanet pidatettiin 1953. Vasili vapautettiin vankilasta 1960, ja han kuoli kotiarestissa vuonna 1962. Stalinin tytar Svetlana Allilujeva aiheutti 1960-luvulla huomattavan mediatapahtuman loikkaamalla Neuvostoliitosta lanteen. Jotkin lahteet vaittavat, etta Stalinilla olisi ollut neljas lapsi, poika nimelta Konstantin Kuzakov , eraan Siperiassa vietetyn karkotusaikaisen naisen kanssa. [154] Hanella tiedetaan olleen suhde taloudenhoitajaansa vaimonsa kuoleman jalkeen. [155] Salanimia hanella tiedetaan Ivanovit?in lisaksi olleen ainakin Zahar Gregorian Melikjants. [156]

Stalin oli jonkin aikaa alokkaana tsaarin armeijassa talvella 1916?1917, mutta hanet vapautettiin pian vasemman kaden vamman takia. [157]

Stalinin kerrotaan olleen myos huumorintajuinen, ja han saattoi vitsailla illanviettojen yhteydessa. Otto Wille Kuusinen kertoo Stalinin ehdottaneen eraan tallaisen illan aikana, etta olisi menty hanen yksityiselle ampumaradalleen ampumaan pistoolilla. Kuusinen oli kauhistellut ja yrittanyt estella, mutta Stalin vain naureskeli ”nyt mennaan ampumaan ja silla selva”. [158]

Stalinin pitkaaikaisena sihteerina toimi Aleksandr Poskrjoby?ev . Samalla han oli puolue- ja valtiokoneistoa valvovan niin sanotun erikoisosaston paallikko. Han oli avainasemassa, kun seulottiin, mitka asiat viedaan Stalinin paatettavaksi. [159]

Vaitteet muista vaimoista [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Neuvostoliiton rautatieministerin Lazar Kaganovit?in sisaren Rosan vaitetaan joissakin lahteissa olleen Stalinin kolmas vaimo Nade?da Allilujevan kuoleman jalkeen. Tieto on esiintynyt myos joissakin Stalinin elamakerroissa. Svetlana Allilujeva, jonka samoin on vaitetty avioituneen Kaganovit?in Mihail-nimisen pojan kanssa, sanoi tiedon olevan paikkansapitamaton. [160] [161] [162]

Stalinin on vaitetty olleen naimisissa 1910-luvulla Ana Rubinstein -nimisen edellisesta miehestaan erkautuneen ukrainalais-juutalaisen naisen kanssa. Stalin olisi myos huolehtinut Rubinsteinin Regina-nimisesta tyttaresta aina 1950-luvulle asti. [163] [164]

Stalinilla oli 14-vuotias rakastaja, Lidia Platonovna Pereprygina, joka tuli raskaaksi 15-vuotiaana. Ensimmainen lapsi menehtyi, toinen nimettiin Alexanderiksi. [165] Huhun mukaan Stalin oli saanut poliisilta rangaistuksen suhteesta 13-vuotiaaseen Lidia Perepryginaan. [166]

Stalinin teoksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Leninismin kysymyksia. Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi, 1940
  • Neuvostoliiton suuresta isanmaallisesta sodasta . Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi, 1945
  • Teokset 1?13 . Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Huomautukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ ven. Ио?сиф Виссарио?нович Джугашви?ли , Iosif Vissarionovit? D?uga?vili , georg. ????? ?????????? ?? ????????? , Ioseb Besarionis dze D?ugha?vili .
  2. ↑ ven. Ио?сиф Ста?лин , Iosif Stalin , georg. ????? ??????? , Ioseb Stalini . Standardin SFS 4900 mukainen translitteraatio Stalinin etunimen venalaisesta kirjoitusasusta on Iosif, jota kaytetaan lahinna tieteellisissa julkaisuissa. Yleiskieleen on vakiintunut sovinnaismuoto Josif. lahde?

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Aatolainen, Jaakko:  Hitler, Stalin ja Stalingrad: Tahtojen taistelu . Hameenlinna: Karisto, 2012. ISBN 978-951-23-5617-1 .
  • Accoce, Pierre ? Quet, Pierre:  ... Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissa . Porvoo: WSOY, 1967.
  • Alexopoulos, Golfo:  Illness and Inhumanity in Stalin’s Gulag . New Haven and London: Yale University Press, 2017. ISBN 978-0-300-17941-5 . (englanniksi)
  • Beevor, Antony:  Stalingrad . Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-27889-0 .
  • Beevor, Antony:  Berliini 1945 . Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27036-9 .
  • Burton, Christopher: Illness and Inhumanity in Stalin’s Gulag. By Golfo Alexopoulos. Yale-Hoover Series on Authoritarian Regimes.. (Kirja-arvostelu) Journal of Modern History , March 2019, 91. vsk, nro 1. The University of Chicago Press. Artikkelin verkkoversio . Viitattu 5.9.2021. (englanniksi)
  • Deutscher, Isaac:  Stalin: Poliittinen elamakerta . Suomentanut Arto Haila. WSOY, 1979. ISBN 951-0-08874-9 .
  • Dewdney, John C.; Pipes, Richard E.; Conquest, Robert & McCauley, Martin: Soviet Union Encyclopædia Britannica . 10.11.2020. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
  • Gehlen, Reinhard:  Vuosisadan vakooja . Jyvaskyla: Gummerus, 1971. ISBN 951-638-015-8 .
  • Glantz, David M.:  The Soviet-German War 1941-1945: Myths and realities: A survey essay . Pickens County (S.C.): Strom Thurmond Institute, 2001. Clemson Libraries (viitattu 5.9.2021). (englanniksi)
  • Healey, Dan: Golfo Alexopoulos. Illness and Inhumanity in Stalin’s Gulag.. The American Historical Review , 30.5.2018, s. 1049. Oxford University Press. Oxford Academic . Viitattu 5.9.2021. (englanniksi)
  • Hingley, Ronald Francis: Joseph Stalin  (Julkaistu 20.7.1998 ja uudistettu 7.7.2000. Paivitetty 17.3.2021.) Encyclopædia Britannica . 1998/2021. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 5.9.2021. (englanniksi)
  • Jussila, Osmo:  Neuvostoliiton tragedia: Utopiasta vankileirien saaristoksi . Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26521-4 .
  • Karlgren, Anton:  Punainen diktaattori: Stalin ja bol?evismin kehitys leninismista stalinismiin . Suomentanut J. W. Tuura. Helsinki: Gummerus, 1942.
  • Lewin, Moshe:  Neuvostoliiton vuosisata . Helsinki: Like, Suomen rauhanpuolustajat, 2008. ISBN 978-952-01-0252-4 .
  • Maclean, Fitzroy:  Idan tuntumassa . Suomentanut Olli Nuorto. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1957.
  • Montefiore, Simon Sebag:  Nuori Stalin . (Young Stalin, 2008.) Suomentanut Seppo Hyrkas. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33797-4 .
  • Makela, Jukka L.:  Salaista palapelia: Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkosodan vaiheilta . Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-21274-1 .
  • Paltemaa, Lauri & Vuori, Juha A.:  Kiinan kansantasavallan historia . Helsinki: Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-258-3 .
  • Pursiainen, Christer:  Trotski . Porvoo: Gummerus Kustannus Oy, 2011. ISBN 978-951-20-8504-0 .
  • Radzinski, Edvard:  Stalin . Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-15044-4 .
  • Rummel, R. J.:  Death by Government . Seventh paperback printing 2009. New Brunswick (U.S.A.) and London (U.K.): Transaction Publishers, 1994. ISBN 978-1-56000-927-6 . Archive.org (viitattu 5.9.2021). (englanniksi)
  • Schram, Stuart Reynolds: Mao Zedong Encyclopædia Britannica . 5.9.2020. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 27.11.2020. (englanniksi)
  • Snyder, Timothy:  Bloodlands: Europe Between Hitler and Stalin . New York: Basic Books, 2012. ISBN 9780465032976 . Google-kirjat (viitattu 5.9.2021). (englanniksi)
  • Sol?enitsyn, Aleksandr:  Vankileirien saaristo (Arhipelag GULAG) 1918?1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu . (Arhipelag GULAG, 1973.) 1?2: Vankeusteollisuus, Ikuinen liike. Suomentanut Esa Adrian. Tukholma: Wahlstrom & Widstrand, 1974. ISBN 91-46-12142-0 .
  • Sol?enitsyn, Aleksandr:  Vankileirien saaristo (Arhipelag GULAG) 1918?1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu . (Arhipelag GULAG, 1973.) 3?4: Tappotyoleirit, Sielu ja piikkilanka. Suomentanut Esa Adrian. Tampere: Kustannuspiste Oy, 1976. ISBN 951-95191-5-7 .
  • Sol?enitsyn, Aleksandr:  Vankileirien saaristo (Arhipelag GULAG) 1918?1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu . 5?7: Pakkotyo, Karkotus, Stalinia ei enaa ole. (Arhipelag GULAG, 1973.) Suomentanut Esa Adrian. Tampere: Kustannuspiste Oy, 1978. ISBN 951-95192-7-0 .
  • Tigerstedt, Ornulf:  Vastavakoilu iskee . Helsinki: Otava, 1943.
  • Tuominen, Arvo:  Kremlin kellot, muistelmia vuosilta 1933?1939 . Helsinki: Tammi, 1957.

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ The victorious Generalissimus The Personality Cult of Stalin in Soviet Posters, 1929?1953 . Australian National University. Viitattu 15.2.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Stalin’s Rise to Power, 1924?29 assets.cambridge.org .
  3. ↑ Tuominen, 1957, s. 165, 174
  4. ↑ Radzinski, s. 19?21.
  5. ↑ Radzinski, s. 13. ? Montefiore, s. 48. Samassa yhteydessa Montefiore pohtii, miksi juuri 1920-luvulla Stalin haluaa merkita sen vuoden syntymavuodekseen.
  6. ↑ Hlevnjuk, Oleg V.:  Stalin. Diktaattorin uusi elamakerta , s. 29. Seven, 2019.
  7. ↑ a b Deutscher (s. 14) vaittaa, etta lapsia olisi syntynyt jopa nelja vuosina 1875?78 mutta vain ”Soso” olisi jaanyt henkiin. Han mainitsee ”Soson” syntymaajaksi 1879.
  8. ↑ Radzinski, s. 21.
  9. ↑ Radzinski (s. 22) toteaa, etta kaksi ensimmaista poikaa kuoli ennen aikojaan. ? Montefiore, s. 55.
  10. ↑ Montefiore (s. 54?55) kertoo, kuinka nelivuotias Soso juoksi hakemaan apua poliisilta, kun Beso kuristi Kekea. Isan tiedetaan myos heittaneen Soson lattialle, lyoneen nyrkilla jne.
  11. ↑ Radzinski (s. 27) kirjoittaa, etta ensin hakkasi isa ja sitten myohemmin aiti
  12. ↑ Montefiore, s. 43.
  13. ↑ Radzinski, s. 30?32.
  14. ↑ Montefiore, s. 58. Radzinski, s. 33.
  15. ↑ Radzinski, s. 44.
  16. ↑ Deutscher: Stalin , s. 35.
  17. ↑ Radzinski, s. 42. Kyseessa oli kirjailija Kazbergin luoma hahmo ja kirjan nimi on Isanmurhaaja .
  18. ↑ Radzinski, s. 212.
  19. ↑ a b c Radzinski, s. 51?52.
  20. ↑ Radzinski, s. 54. Deutscher, s. 53.
  21. ↑ Radzinski, s. 57. Deutscher, s. 60.
  22. ↑ Radzinski, s. 59. Deutscher, s. 77. Arvo Tuominen: Kremlin kellot , s. 190.
  23. ↑ Deutscher, s. 80, 87. Radzinski, s. 58. Karlgren, Anton s. 86, 94 ja 107.
  24. ↑ Simon Sebag Montefione s. 164
  25. ↑ Kalgren (s. 91) selostaa matkan vaiheita. Mukana olivat mm. Lenin ja Rykov.
  26. ↑ Radzinski, s. 78, Deutscher, s. 104 ja Karlgren (s. 135) kertovat Koban tuleen valituksi takaoven kautta.
  27. ↑ Radzinski, s. 78.
  28. ↑ Deutscher, s. 107.
  29. ↑ Karlgren (s. 144) mainitsee, etta Lenin auttoi Stalinia kirjoittamisessa, koska osa lahteista oli vieraskielisia. ? Deutscher (s. 108) mainitsee, etta Lenin ohjasi Stalinin kirjoittelua ja johtopaatoksia. Deutscher epailee myos Buharinin olleen mukana kirjan kirjoittamisessa (s. 111).
  30. ↑ Montefiore, s. 261?265, 296?297.
  31. ↑ Deutscher, s. 158?165. Suomen itsenaisyys: Kansankomissaarien neuvoston puhe: "? ? vaan se on tahtomattaan antanut sen Suomen porvaristolle, joka anasti vallan ja sai itsenaisyyden Venajan sosialistien kasista."
  32. ↑ Deutscher, s. 158?165.
  33. ↑ a b c Radzinski, s. 154.
  34. ↑ Karlgren, s. 207.
  35. ↑ Deutscher, s. 179.
  36. ↑ Stalin kansallissodassa , s. 175
  37. ↑ a b Radzinski, s. 164.
  38. ↑ Deutscher, s. 181.
  39. ↑ Karlgren, s. 212.
  40. ↑ Radzinski, s. 171.
  41. ↑ Radzinski, s. 174.
  42. ↑ Tuomo Polvinen: Venajan vallankumous ja Suomi 1917?1920 II: toukokuu 1918?joulukuu 1920 , s. 225?226. Helsinki WSOY, 1971.
  43. ↑ Deutscher (s. 184) kuvaa, kuinka Stalin ”havaitsee” joka puolella ”salaliittoja”.
  44. ↑ Karlgren, s. 223: Stalin havaitsi muun muassa esikunnat saastuneiksi ja vastavallankumouksellista salaliittoilua.
  45. ↑ Polvinen 1971, s. 233?234.
  46. ↑ Radzinski, s. 180.
  47. ↑ Radzinski, s. 185?186.
  48. ↑ Dewdney ym. 2020, ”Lenin’s disillusionment”.
  49. ↑ a b Accoce & Quet 1967, s. 68.
  50. ↑ a b c d e f g Stalinism Encyclopædia Britannica . 20.5.2020. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
  51. ↑ a b c d e f g h Dewdney ym. 2020, ”The NEP and the defeat of the Left”.
  52. ↑ Dewdney ym. 2020, ”The communist regime in crisis: 1920?21”.
  53. ↑ Deutscher 1979, s. 223.
  54. ↑ Radzinski, s. 252.
  55. ↑ a b Dewdney ym. 2020, ”The struggle for succession”.
  56. ↑ Deutscher, s. 227, 238. Aanestystulos oli neljakymmenta puolesta ja kymmenen vastaan.
  57. ↑ Tuominen, 1957. s. 165
  58. ↑ Tuominen, 1957. s. 170
  59. ↑ Sol?enitsyn, Aleksandr:  Vankileirien saaristo (Arhipelag GULAG) 1918?1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu , s. 279?295. {{{Julkaisija}}}, 1974. Oikeudenkaynnin tapahtumia ja syytettyjen puolustuspuheita. Sol?enitsynin mukaan kaikki kahdeksan syytettya teloitettiin.
  60. ↑ a b Tuominen, Arvo: Kremlin kellot , s. 171?173. Tuominen selostaa, millaista taktiikkaa kaytettiin eri turvallisuusvirastojen puhdistuksissa. Tuhat?evskin tapauksessa marsalkat Blucher ja Jegorov olivat itse sotatribunaalissa tuomitsemassa. Vahan myohemmin heidatkin tuomittiin ja teloitettiin.
  61. ↑ a b Radzinski, s. 430. Kuulusteluissa Buharin myonsi Leninin pidatysta suunnitellun. Radzinski vaittaa myos, etta Stalin seurasi oikeudenkaynteja paikan paalla.
  62. ↑ Sol?enitsyn (s. 62) mainitsee, etta Tuhat?evskin koko perhe tuhottiin ja lahetettiin leireille; samoin vangittiin myos kaksi hanen veljeaan vaimoineen, nelja sisartaan miehineen, kaikkien edella mainittujen lapset lahetettiin lastenkoteihin eri nimilla. Tuhat?evskin vaimo teloitettiin vankileirilla Kazakstanissa .
  63. ↑ Radzinski (s. 472?476) selostaa mm. Sveta Tuhat?evskajan kohtalon: lastenkotiin. Myos mm. Zinojevin lapset menehtyivat vankileireilla. Radzinski, s. 385: Lev Kamenevin perheesta teloitettiin kaikki: Lev Kamenev, vaimo Olga ja kummatkin pojat, joista vanhempi oli 33- ja nuorempi 17-vuotias
  64. ↑ Maclean, Fitzroy: Idan tuntumassa , s. 112: "Eraassa oikeudenkaynnin vaiheessa saimme omin silmin tuta Stalinin olevan kiinnostunut asioiden kulusta ? ?. Nahda tuttujen, tuuheaviiksisten kasvojen katselevan." ? Sol?enitsyn (s. 303?304) kuvailee, kuinka Jagodan oikeudenkaynnin aikana oikeusalin ikkunan takana syttyy tulitikku ja sytyttamisen aikana nakyy piipun varjo.
  65. ↑ Radzinski, s. 440: syyttajat allekirjoittivat tyhjia rangaistuslomakkeita, ja turvallisuusviranomaiset lisasivat niihin haluamansa nimen.
  66. ↑ a b c Moshe, Lewin: Puhdistusten laajuus , s. 141?143. Lahteet mainitsevat, etta vuosina 1937?1938 pidatettiin 1 372 392 henkea ja naista olisi teloitettu 786 000. Kirjoittaja mainitsee, etta 10 minuutin kasittelyssa saattoi tulla 5?20 vuoden leirituomio tai valiton teloitus
  67. ↑ Radzinski, s. 449. Esimerkkina Posty?evin tapaus, jossa isa, vaimo ja vanhin poika ammuttiin ja nuorin tuomittiin vankileirille.
  68. ↑ Radzinski, s. 560, 661.
  69. ↑ a b Radzinski s. 472?476.
  70. ↑ a b c d e Tuominen Arvo, s. 245?262.
  71. ↑ a b Radzinski (s. 461-464) kertoo suurin piirtein saman kuin Tuominen silla erotuksella, etta Josip Broz Tito osallistui Jugoslavian johdon puhdistuksiin listojen laatijana.
  72. ↑ Petri Liukkonen: Otto Wilhelm (Wille) Kuusinen (1881?1964) Books & Writers .
  73. ↑ Montefiore mainitsee kirjassaan Nuori Stalin (s. 357), etta vuosina 1937?1938 olisi teloitettu ampumalla noin 1,5 miljoonaa ihmista. ? Sol?enitsynin (s. 323) mukaan lahteet vaittavat, etta noin 980 000 ihmista murhattiin, mutta han epailee lukua liian alhaiseksi (noin 28 000 henkea kuukaudessa 1,5 vuoden aikana) ja mainitsee, etta eraan lahteen mukaan tammikuun 1. paivaan 1939 mennessa olisi teloitettu 1,7 miljoonaa.
  74. ↑ a b c Solzhenitsyn, Aleksandr: Henkilo- ja paikkaluettelo (laatinut Hans Bjorkegren). ISBN 951-95191-5-7 Katynin kohdalla on maininta vain upseereiden teloituksista.
  75. ↑ Sol?enitsyn, s. 257.
  76. ↑ Makela, Jukka L.:  Salaista palapelia: Tiedustelupalvelua ja tapahtumia talvisodan ja jatkosodan vaiheilta , s. 210. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15044-4 .
  77. ↑ Fischer, Benjamin B.: The Katyn Controversy: Stalin's Killing Field CIA. Arkistoitu 24.3.2010. Viitattu 22.1.2010. (englanniksi)
  78. ↑ Radzinski s. 567 KGB arkistoissa on luku 21 857. Kaikki teloituksia koskevat asiapaperit on tuhottu 1959
  79. ↑ Moshe (s. 146) luettelee joukon tunnettuja tiedemiehia ja sotilaita jotka kohosivat myohemmin korkeaan asemaan.
  80. ↑ a b c Radzinski s. 258.
  81. ↑ Tuominen (s. 125) kertoo, kuinka he aseistettujen sotilaitten kanssa ryostivat kaiken loytyneen viljan vuonna 1934 "itsenaisilta" talonpojilta, jotka eivat olleet liittyneet kolhoosiin.
  82. ↑ a b c Karlgren, s. 100.
  83. ↑ Solzhenitsyn (ei vl.), III osa: tappotyoleirit
  84. ↑ Radzinski (s. 496). Radzinski kertoo, etta kun Moskovan metroa alettiin rakentaa, silloiset Neuvostoliiton ilmavoimat pudottivat pommeja tulevan metronlinjauksen paalle, jotta nahtaisiin vaikutus maastoon ja loydettaisiin sopiva syvyys. (tiedot artikkelista Argumenty i facty) lahde tarkemmin?
  85. ↑ Radzinski s. 496"
  86. ↑ Deutscher, s. 370, 371
  87. ↑ Makela 1988, s. 117.
  88. ↑ Deutscher, s. 387; Hingley 2021, ”Role in World War II”.
  89. ↑ a b Hingley 2021, ”Role in World War II”.
  90. ↑ Radzinski (s. 508?509) vaittaa, etta Stalin odotti Hitlerin hyokkaysta toukokuun 15. ja kesakuun 15. valisena aikana vuonna 1941. Neuvostoviranomaiset tarkkailivat lammasnahkojen menekkia: kun ei ollut havaittavaa piikkia, paateltiin, ettei Hitler ollut valmis hyokkaamaan viela 1941. Acocen (s. 150) mukaan Sveitsissa toiminut Neuvostoliiton vakoilusolu oli saanut suunnitelmat saksalaisten joukkojen sijoituksista ja maarista seka siita, etta hyokkayspaivamaara oli 22. kesakuuta. Makelan (s. 169?197) mukaan Saksa nosti divisioonien maaran 56→72:teen ja Neuvostoliitto samana aikana 134→178:aan; sotakorkeakoulun valmistujaisissa 12. kesakuuta 1941 Stalin piti puheen, jossa mainitsi ”oppilaiden tarvitsevan saamaansa opetusta pikemmin kuin aavistaisivatkaan”.
  91. ↑ Glantz 2001, s. 7; Hingley 2021, ”Role in World War II”.
  92. ↑ Radzinski, s. 524
  93. ↑ a b Radzinski, s. 542
  94. ↑ Accoce, Pierre ja Quet, Pierre: ”Huomio kaikki verkostot”,  ..Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissa , s. 165. Kirjailijat kuvailevat Budjonnyin tappiota Kiovassa. Helsinki: WSOY, 1967.
  95. ↑ Gehlen, Reinhard Luku: Venajan vapaaehtoisliike. Gehlen vaittaa etta Kiovassa saksalaiset olisivat saaneet yli kaksi miljoonaa sotavankia.
  96. ↑ a b c Deutscher s. 397?398 kertoo tehtaiden siirroista, maarittelee sotavankien maaraksi noin "puoli miljoonaa". Han mainitsee myos komentajien vaihdokset.
  97. ↑ Radzinski, s. 544
  98. ↑ Radzinski, s. 545
  99. ↑ Accoce, Pierre ja Quet, Pierre: ”Huomio kaikki verkostot”,  ...Ja Moskova tiesi jo kaiken: Vakoilusotaa Sveitsissa , s. 168. kaikki hallintovirastot evakuoitiin kuten myos eri turvallisuus ja vakoiluorganisaatiot. Jopa niin kiireella, etta MGB sahkottaja lopetti lahetyksen keskenkaiken.... Helsinki: WSOY, 1967.
  100. ↑ Aatolainen, s. 68.
  101. ↑ Aatolainen, ss. 65?68.
  102. ↑ Aatolainen, s. 354.
  103. ↑ Aatolainen, ss. 352?353.
  104. ↑ a b c d Aatolainen, s. 60.
  105. ↑ a b Radzinski, s. 563 (Churchill) ja s. 567?568 (de Gaulle)
  106. ↑ Deutscher, s. 433
  107. ↑ a b c d e Hingley 2021, ”Legacy of Joseph Stalin”.
  108. ↑ Beevor, Anthony: ”6. Armeija kukistaminen”,  Stalingrad , s. 504. Helsinki: WSOY, 2000.
  109. ↑ a b c d e f Hingley 2021, ”Last years”.
  110. ↑ Cold War: Origins, combatants and leaders Livescience.com . 22.3.2022. Viitattu 30.8.2022 (englanniksi) .
  111. ↑ a b Cold War  (Julkaistu 20.6.1998, uudistettu 8.12.2006 ja 21.8.2009. Paivitetty viimeksi 21.6.2021.) Encyclopædia Britannica . 1998/2021. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  112. ↑ a b Schram 2020.
  113. ↑ Paltemaa & Vuori 2012, s. 31?34.
  114. ↑ Millett, Allan R.:: Korean War Encyclopædia Britannica . 10.9.2020. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 22.9.2021. (englanniksi)
  115. ↑ Stalinin julmuus johtui aivosairaudesta. Tieteen Kuvalehti Historia , 2011, nro 13, s. 6. Oslo: Bonnier.
  116. ↑ a b c d e f g h i j Radzinski s. 636→kirjan loppuun.
  117. ↑ Radzinski: Stalin 2-painos s. 651?654
  118. ↑ a b c Deutscher, s. 531 ja s. 532
  119. ↑ Radzinski: Stalin. 2-painos, s. 653?654
  120. ↑ Did Yugoslav dictator Tito poison Stalin? Daily Mail . 18.7.2012. Viitattu 9.11.2017. (englanniksi)
  121. ↑ https://www.nytimes.com/2003/03/05/world/new-study-supports-idea-stalin-was-poisoned.html
  122. ↑ https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/josif-stalinin-hautajaiset
  123. ↑ Khrushchev becomes Soviet premier History.com . 27.3.1958. Viitattu 30.8.2022 (englanniksi) .
  124. ↑ Georgi Malenkov, Once Stalin’s Heir Apparent, Dead at 86 Apnews.com . 1.2.1988. Viitattu 30.8.2022 (englanniksi) .
  125. ↑ a b Khrushchev’s secret speech Encyclopædia Britannica . 18.2.2022. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
  126. ↑ a b Albert, Melissa: de-Stalinization Encyclopædia Britannica . 1.5.2014. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 27.2.2022. (englanniksi)
  127. ↑ Snyder 2012, s. 387?388; Jussila 2012, s. 388?396.
  128. ↑ Tama erotti Stalinin Hitlerista, joka vainosi lahinna Saksan miehittamien maiden asukkaita. Ks. Snyder 2012, s. 391; Aatolainen 2012, s. 18.
  129. ↑ Aatolainen 2012, s. 42.
  130. ↑ Healey 2018, s. 1049.
  131. ↑ Sherrer, Hans: Gulag: A History, by Anne Applebaum  (Kirja-arvostelu.) Forejustice . 20.3.2005. Viitattu 5.9.2021. (englanniksi)
  132. ↑ Sixsmith, Maxim:  Russia: A 1,000-Year Chronicle of the Wild East , s. 393. Random House, 2011. ISBN 9781446416884 . Google-kirjat (viitattu 5.9.2021). (englanniksi)
  133. ↑ Aatolainen (s. 41) esittaa uskottavina arvioina Stalinin kauden uhrien maarasta noin 20?30 miljoonaa kuollutta: ”lukuja ei ole voitu nayttaa toteen, mutta suuruusluokkina ne lienevat oikean suuntaisia. Kuitenkin 10 miljoonan haarukka osoittaa, miten epavarmalla pohjalla ne ovat.” Rummel (1994, s. 83?84) laskee, etta vuosina 1929?1953 NKP oli vastuussa 49,555 miljoonan ihmisen kuolemasta, joista 42,671 miljoonaa oli Neuvostoliiton kansalaisia. Rummelin mukaan suurin osa (32,584 miljoonaa) kuoli keskitysleireilla, ja mukaan on laskettu toisen maailmansodan 19,625 miljoonaa uhria. Encyclopædia Britannican Stalin-artikkelissa Ronald Hingley arvioi, etta ”Stalinin poliittiset uhrit lasketaan kymmenissa miljoonissa”.
  134. ↑ Healey 2018, s. 1049. Varsinaisia tuhoamisleireja ei Neuvostoliitossa ollut, ks. esim. Snyder 2012.
  135. ↑ Alexopoulos 2017, s. 152. Alexopoulos arvioi, etta gulagin todellinen uhrimaara oli noin kuusi miljoonaa. Healey (2018, s. 1049?1050) ei kuitenkaan pida Alexopoulosin metodologiaa tyydyttavana. Burton (2019, s. 240) sen sijaan kirjoittaa: ”Alexopoulos’s estimate of six million excess deaths, including those who died in the camps, jars the reader at first, but she arrives at this through impressive deductive work. It is still a general approximation, and because so many terminally ill prisoners were released, it is just possible, using health statistics instead, to arrive at a better-grounded estimate of the overall deaths. This, however, would require painstaking research and analysis over many years.”
  136. ↑ Ascherson, Neal: Bloodlands: Europe Between Hitler and Stalin by Timothy Snyder ? review The Guardian . 9.10.2010. Viitattu 5.9.2021. (englanniksi) ? Snyder (2012, s. 381?382) huomauttaa, etta ihmisten mielikuvissa myos kansallissosialismin rikokset nivoutuvat keskitysleireihin, vaikka todellisuudessa suurin osa juutalaisista ja muista kansallissosialismin uhreista ammuttiin Ita-Euroopan tappotantereilla. Seka Saksan etta Neuvostoliiton pakkotyoleirit saivat populaarikulttuurissa eniten nakyvyytta, koska niihin joutuneilla ihmisilla oli mahdollisuus selvita elossa ja kertoa kokemuksistaan muille.
  137. ↑ Snyder 2012, s. 383?384: ”In policies that were meant to kill civilians or prisoners of war, Nazi Germany murdered about ten million people in the bloodlands (and perhaps eleven million people total), the Soviet Union under Stalin over four million in the bloodlands (and about six million total). If foreseeable deaths resulting from famine, ethnic cleansing, and long stays in camps are added, the Stalinist total rises to perhaps nine million and the Nazi to perhaps twelve. These larger dumbers can never be precise, not least because millions of civilians who died as an indirect result of the Second World War were victims, in one way or another, of both systems.”
  138. ↑ Semelin, Jacques: Dossier: A Decent and True Understanding of the Past: Timothy Snyder and his Critics Books & Ideas . 14.2.2013. College de France. Viitattu 6.9.2021. (englanniksi)
  139. ↑ Ornulf Tigerstedt: ”Mita Ginkenin juttu paljasti”,  Vastavakoilu iskee , s. 137. Kirjailija mainitsee Stalinin henkilokultin luomasta "venalaisesta isanmaasta". Helsinki: Otava, 1943.
  140. ↑ Deutscher, s. 514, kuvailee Stalinin henkilopalvonnan mittasuhteita
  141. ↑ Timo Vihavainen: Vladimir -isa aurinkoinen Vihavainen-blogi 28.2.2015. Viitattu 4.10.2016.
  142. ↑ Suomalaiset kayttavat yleisesti Josef Stalinista nimitysta "Isa... ( Arkistoitu ? Internet Archive) Kysy.fi 3.2.2006. Viitattu 4.10.2016.
  143. ↑ Skiena, Steven & Ward, Charles B.: Who’s Biggest? The 100 Most Significant Figures in History . Time , 10.12.2013. Viitattu 5.9.2021. (englanniksi)
  144. ↑ Jussila 2012, s. 390?393.
  145. ↑ Medieval warrior overcomes Stalin in poll to name greatest Russian Theguardian.com . 29.12.2008. Viitattu 30.8.2022 (englanniksi) .
  146. ↑ Hakala, Pekka: Kysely: Stalinin suosio Venajalla huippulukemissa Helsingin Sanomat . 16.4.2019. Viitattu 14.9.2020.
  147. ↑ Уровень одобрения Сталина россиянами побил исторический рекорд Левада-Центр . 16.4.2019. Viitattu 14.9.2020. (venajaksi)
  148. ↑ Pekka Hakala: Neuvosto­ihmisen katkera evoluutio Helsingin Sanomat . 26.7.2021.
  149. ↑ Tiilikainen, Pekka: Tuttu juttu: Venajan nykyjohdon politiikka seurailee vahvasti Stalinin logiikkaa. Suomen Kuvalehti , 28.10.2016, nro 43. Artikkelin verkkoversio . Viitattu 14.9.2020.
  150. ↑ Radzinski, s. 540 Jakov kuulustelussa: Minua havettaa isani edessa, etta jain eloon/SS-komentaja Gustav Wegner lausunto
  151. ↑ Radzinski, s. 157 He vain julistivat toisensa mieheksi ja vaimoksi...
  152. ↑ Radzinski, s. 307
  153. ↑ Martha Schad:  Stalinin tytar , s. 22, 27. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-791-8 .
  154. ↑ Radzinski, s. 73 ja 74 Nimi on Konstantin Stepanovit? Kuzakov syntynyt mahdollisesti 1908 (virallinen) tai 1909 (mahdollisesti todellinen)- kuollut 19??
  155. ↑ Radzinski, s.
  156. ↑ Deutscher s. 493 Naisen nimi oli Valet?ka Istomina
  157. ↑ Deutscher, s. 119
    Radzinski, s. 95: surkastuneen vasemman kasivarren takia
    Radzinski, s. 79: ”Poliisin raportti vuodelta 1912: ’Vasen kyynarpaa ei taivu.’”
  158. ↑ Tuominen, Arvo: Kremlin kellot , s. 204.
  159. ↑ Magnusson, Thomas & Rosenfeldt, Niel Erik & Weibull, Jorgen:  Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 17 , s. 134. Suomentanut Ingervo, Kirsti ja Arto. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09304-5 .
  160. ↑ Clines, Francis X.: L. M. Kaganovich, Stalwart of Stalin, Dies at 97 The New York Times . 27.7.1991. ”One explanation may be that Kaganovich's sister, Rosa, was believed to be intimately involved with Stalin. Some biographers have said she became his third wife, though Stalin's daughter from his second marriage has denied the reports about the woman.” Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)
  161. ↑ Allilujeva, Svetlana:  Only One Year , s. 382. Harper & Row, 1969. ISBN 978-0060101022 . (englanniksi)
  162. ↑ Montefioren mukaan joskus on puhuttu myos Kaganovit?in veljen- tai sisarentyttaresta, jonka nimi olisi myos ollut Rosa, tai taman tyttaresta Maiasta Stalinin kolmantena vaimona.
  163. ↑ Stalin l' antisemita sposo una donna ebrea La Repubblica . 18.9.2007. Viitattu 27.2.2018. (italiaksi)
  164. ↑ Prokofiev, Dmitri: Stalin's Jewish Affair Ynetnews . 20.9.2007. Viitattu 27.2.2018. (englanniksi)
  165. ↑ Siberian pensioner IS grandson of Josef Stalin, DNA test reveals The Siberian Times . 6.4.2016. Viitattu 14.9.2020. (englanniksi)
  166. ↑ Montefiore, Simon Sebga: Stalin and his lover aged 13 Daily Mail Online . 11.5.2007. Viitattu 14.9.2020. (englanniksi)

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Hlevnjuk, Oleg:  Stalin: Diktaattorin uusi elamakerta . (Сталин: Жизнь одного вождя, 2015.) Englannin kielesta suomentanut Matti Kinnunen. Helsinki: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-34626-5 .
  • Luukkanen, Arto: ”Stalin, Josif Vissarionovitsh (1879?1953)”,  Suomen kansallisbiografia, osa 9 , s. 251?254. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5 . Teoksen verkkoversio .
  • Montefiore, Simon Sebag:  Stalin: Punaisen tsaarin hovissa . (Stalin: The Court of the Red Tsar, 2004.) Suomentanut Kari Klemela. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29502-7 .
  • Sullivan, Rosemary: Stalinin tytar. Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki, Otava 2016. ISBN 978-951-1-26589-4

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Josif_Stalin&oldid=22375878 ”