Libanonin kriisi 1958
oli konflikti
Libanonin
maroniittikristittyjen
ja
muslimien
valilla vuonna 1958.
Yhdysvallat
puuttui kriisiin Libanonin presidentti
Camille Chamounin
pyynnosta lahettamalla maahan laivaston, maavoimien ja merijalkavaen joukkoja, yhteensa noin 14 000 miesta.
[1]
Tama oli ensimmainen kerta Yhdysvaltain historiassa, kun se lahetti joukkojaan
Lahi-itaan
interventiotarkoituksessa.
[1]
Kriisin syntymiseen vaikutti Libanonin sisaisten jannitteiden lisaksi
Irakin vallankumous
14. heinakuuta 1958 seka presidentti Chamounin lansimielisyys, jota
arabinationalistit
, Egyptin presidentti
Gamal Abdel Nasser
seka
Yhdistynyt arabitasavalta
vastustivat.
Yhdysvaltalaisjoukkojen ensimmaiset osastot nousivat maihin 15. heinakuuta
Beirutin
turistirannalle, jossa
bikiniasuiset
siviilit tervehtivat heita.
[1]
Beirutin satama ja lentokentta vallattiin, ja kaupunkiin johtaville teille asetettiin tarkastuspisteita. Presidentti Chamoun jatkoi virassaan kautensa loppuun, ja syyskuussa uudeksi presidentiksi valittiin kristitty kenraali
Fuad Chehab
. Paaministeriksi nousi muslimitaustainen
Rashid Karami
. Yhdysvallat veti joukkonsa Libanonista 25. lokakuuta.
Libanonin kriisin alkuvaiheessa sita pidettiin vakavana konfliktina.
Urho Kekkonen
kommentoi sita paivakirjassaan tiuhaan,
[2]
ja
Helsingin Sanomissa
kerrottiin brittilehdiston kirjoituksista, joiden mukaan kriisi voi johtaa
maailmansotaan
suurvaltojen valilla.
[3]