Chilen sotilasvallankaappaus 1973
Monedan palatsin pommitus.
Paivamaara: 11. syyskuuta 1973 Paikka: Chile Lopputulos: Chilen vasemmistohallitus kaadettiin Salvador Allenden itsemurha Chilen sotilasjuntan ja Augusto Pinochet valtaannousu
Osapuolet
Chilen hallitus Movimiento de Izquierda Revolucionaria   Kuuba Neuvostoliitto	Chilen asevoimat   Yhdysvallat
Komentajat
Salvador Allende † Max Marambio Miguel Enriquez Fidel Castro	Augusto Pinochet Jose Toribio Merino Gustavo Leigh Cesar Mendoza Richard Nixon Henry Kissinger

Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappaus syrjaytti Chilea vuodesta 1970 johtaneen presidentti Salvador Allenden , joka pyrki viemaan maata kohti sosialismia . ^[1] Valtaan nousi Chilen sotilasjuntta . Kaappaus oli nopea ja vakivaltainen. Kenraali Augusto Pinochetin johtamat joukot valtasivat Chilen presidentin palatsin aseistettujen joukkojen tuella. Pinochetin valtakaudella surmattiin tai katosi noin 3 000 vasemmistolaista tai heiksi epailtya ihmista. ^[2] Chile oli harvoja Etela-Amerikan maita, joissa oli pitkaan vallinnut demokratia. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA) tuki vakivaltaista kaappausta, ^[2] koska se halusi estaa Chilen muuttumisen sosialistiseksi.

Yhdistyneen vasemmiston ehdokkaana ollut Salvador Allende voitti Chilessa 3. syyskuuta 1970 jarjestetyt presidentinvaalit. ^[3] Allende, joka oli koulutukseltaan laakari, oli Latinalaisen Amerikan ensimmainen vaaleilla valittu sosialistinen valtionpaamies. Chilen parlamentti vahvisti vaalin tuloksen 24. lokakuuta. ^[4] Chile ja Kuuba solmivat 12. marraskuuta uudelleen diplomaattisuhteensa, jotka olivat katkenneet Fidel Castron noustua valtaan Kuubassa. ^[5] Joulukuussa 1970 Allenden hallitus kansallisti kaikki Chilen luonnonvarat. Allenden valinnan seurauksena monet Chilen varakkaan ylaluokan jasenet muuttivat maasta, ja monet yhdysvaltalaiset lehdet aloittivat kampanjan, jossa vaitettiin Chilen olevan muuttumassa Allenden johdolla kommunistiseksi valtioksi. ^[6] Chilessa 5. huhtikuuta 1971 pidetyissa paikallisvaaleissa Allenden yhtynyt vasemmisto sai 49,7 % kaikista annetuista aanista. ^[7]

Syksysta 1972 lahtien Allenden hallitus paini vakavien ongelmien kanssa Yhdysvaltain tukeman konservatiivisen opposition vastustaessa hanen politiikkaansa. Allenden johtama kansanrintama saavutti vaalivoiton 4. maaliskuuta 1973 pidetyissa parlamenttivaaleissa. ^[8] Vaalien jalkeen Allende muodosti uuden hallituksen, josta armeijan edustajat jaivat pois. ^[9]

Inflaatio oli 605 % vuodessa, julkinen vaje oli perati 25 % kansantuotteesta, suurin osa julkisista menoista rahoitettiin velalla, ja Chile alkoi velkaantua nopeasti. Maataloustuotanto putosi kolmanneksen, ruokaa saannosteltiin. Myos teollisuuden, kalastuksen ja kuparikaivosten tuotanto seka kansantuote kutistuivat 1971?1973. Allenden kaudella valuutan arvo putosi kolmasosaan ja vaihtotaseeseen tuli pian satojen miljoonien nykydollarien vaje. Hinnat ja palkat oli saannelty. ^[10]

Tiedotusvalineista 70 % otettiin valtion haltuun. ^[10] Allenden hallinto myos rikkoi perustuslakia toistuvasti. ^[11] Kenraali Pinochet vaitti myohemmin Allenden olleen muuttamassa Chilea diktatuuriksi. ^lahde?

Maassa yritettiin vallankaappausta jo 29. kesakuuta 1973, jolloin yksi panssarirykmentti piiritti presidentinpalatsin paakaupunki Santiago de Chilessa . Yritys kukistettiin kuitenkin kolmessa tunnissa. Samanaikaisesti Chilen tapahtumien kanssa oli sisapoliittista kuohuntaa ja levottomuuksia useissa muissakin Latinalaisen Amerikan maissa. ^[12]

Elokuusta 1973 lahtien useat lahinna keskiluokkaiset ammattiryhmat jarjestivat lakkoja painostaakseen Allendea eroamaan ja puhkesi useita yhteenottoja presidentin kannattajien ja hanen vastustajiensa kesken. Maata vaivasi myos voimakas inflaatio . Chilen sotilas- ja poliisivoimat ryhtyivat armeijan komentajan kenraali Augusto Pinochet'n johdolla kapinaan 11. syyskuuta ja esittivat presidentti Salvador Allendelle uhkavaatimuksen. Kun Allende kieltaytyi eroamasta, kapinalliset tunkeutuivat lentokoneiden ja hyokkaysvaunujen tukemina presidentinpalatsiin, jolloin Allenden ilmoitettiin tehneen itsemurhan. Maahan muodostettiin uusi hallitus, joka julisti Pinochet'n maan uudeksi presidentiksi. Tietoliikenneyhteydet ulkomaille ja diplomaattisuhteet Kuubaan katkaistiin, maan rajat suljettiin, parlamentti hajotettiin ja puolueiden seka ammattiyhdistysliikkeen toiminta kiellettiin. Vasemmistolaisten ajojahti ja vastarintapesakkeiden jarjestelmallinen tuhoaminen aloitettiin. ^[13] Kaappauspaivana sai surmansa arviolta 5 000 henkiloa. Santiagon stadionista muodostettiin maan suurin yksittainen vankileiri . Sotilasjuntta poltatti kaduilla epailyttavina pitamiaan kirjoja ja lupasi palkkion etsintakuuluttamiensa Allenden kannattajien loytajille. Toisinajattelijoiden vangitsemiset ja kidutus jatkuivat kuukausia vallankaappauksen jalkeen. ^[14] Kenraali Augusto Pinochet julistettiin ”kansakunnan korkeimmaksi johtajaksi” 25. kesakuuta 1974. ^[15] Pinochet'sta tuli virallisesti Chilen presidentti 17. joulukuuta 1974. ^[16]

Suomi , Ruotsi ja Tanska jaadyttivat kehitysapunsa Chilelle 13. syyskuuta 1973. ^[17] Ruotsin Chilen-suurlahettilas Harald Edelstam esiintyi ja toimi aktiivisesti Chilen sotilasjuntan vainon kohteeksi joutuneiden puolesta, minka vuoksi hanet karkotettiin Chilesta. ^[18] Suomen poliittinen aarivasemmisto vaati diplomaattisuhteiden katkaisemista Chileen. Presidentti Urho Kekkonen sanoi 14. syyskuuta, etta Chilen tapahtumien vaikutukset eivat tule rajoittumaan Chilen omien rajojen sisapuolelle. ^[19]

Neuvostoliitto ja Ita-Saksa katkaisivat diplomaattisuhteensa Chileen 21. syyskuuta. Seuraavana paivana Iso-Britannia tunnusti Chilen sotilashallituksen. ^[20] Suomen eduskuntapuolueet esittivat 27. syyskuuta vakavan huolestumisensa Chilen tapahtumien vuoksi ja vetosivat maan vallanpitajiin kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi ja laillisen demokratian palauttamiseksi. ^[21] Suomen hallitus paatti 24. lokakuuta, etta Suomi ottaa vastaan sata chilelaista poliittista pakolaista. ^[22] Esimmaiset pakolaiset saapuivat Helsinkiin 19. marraskuuta. ^[23] Suomi irtisanoi Chilen kanssa elokuussa 1973 solmimansa kehitysluottosopimuksen 4. tammikuuta 1974. ^[24]

Syyskuussa 1974 ilmoitettiin, etta Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin ulko- ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja, myohempi ulkoministeri Henry Kissinger oli henkilokohtaisesti johtanut Yhdysvaltain hallituksen talouspoliittista ohjelmaa Salvador Allenden hallitusta vastaan vuosina 1970?1973. Myos CIA:n kerrottiin tukeneen Allenden vastaista oppositiota samoina vuosina ainakin kahdeksalla miljoonalla dollarilla . ^[25]

Virallisesti Suomi noudatti Chilen sotilasvallankaappaukseen nahden pidattyvaa linjaa. Suomen asiainhoitajana Chilen paakaupungissa Santiagossa toimi syksylla 1973 Tapani Brotherus , jonka toiminnasta kaappauksen tapahduttua saatiin uutta tietoa vuonna 2008. Brotherus ja hanen alaisensa, varakonsuli Ilkka Jaamala ottivat Suomen edustuston suojiin omalla vastuullaan ja vastoin esimiestensa ohjeita sotilasjuntan vainon kohteeksi joutuneita henkiloita, joita he auttoivat turvaan paitsi Suomeen, varsin huomattavassa maarin myos Ita-Saksaan. Suomen hallitus, joka suhtautui pakolaisiin aluksi torjuvasti, suostui vastaanottamaan chilelaisia vasta siina vaiheessa, kun sille oli kaynyt selvaksi Chilen tilanteen todellinen vakavuus. Brotheruksen mukaan chilelaisilla pakolaisilla ei ollut menemista naapurimaihin, koska Etela-Amerikan oikeistolaisten diktaattorien keskinaisen sopimuksen mukaan hallitusten vastustajia voitiin ottaa kiinni naapurimaissakin. Nain valtaosa chilelaisista pakolaisista paatyi Eurooppaan. Brotherus on maininnut Ruotsin Chilen-lahettilaan, Chilen sotilasjunttaa suuresti arsyttaneen Harald Edelstamin toiminnan olleen hanen tarkeimpana innoittajanaan. Suomen ja Ruotsin ohella etenkin Norja , Italia ja Itavalta auttoivat chilelaisia pakolaisia turvaan. ^[26]

Suurin osa Suomeen tulleista chilelaisista pakolaisista palasi kotimaahansa Augusto Pinochet'n valtakauden paatyttya 1990-luvulla. ^[27]

Chilen vallankaappausta kasittelee vuonna 1982 valmistunut yhdysvaltalainen elokuva Kateissa . Tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Jack Lemmon nayttelee yhdysvaltalaista liikemiesta, Ed Hormania, jonka toimittajana tyoskenteleva idealistinen poika katoaa Chilen vallankaappauksen pyorteissa ja Ed matkustaa Chileen etsiakseen poikansa. ^[28]

Vuonna 2019 ensiesitetty suomalais-chilelainen televisiosarja Invisible Heroes kasittelee suomalaisdiplomaattien Tapani Brotheruksen ja Ilkka Jaamalan seka Tapani Brotheruksen vaimon Lysa Brotheruksen toimintaa vallankaappauksen aikana. ^[29]

• Tomi Brotherus: Hemligstamplad diplomati (2013). 24h Enterprises, suomalaisten osuudesta vallankaappauksen tapahtumiin tehty palkittu pitka dokumenttielokuva. Elokuvan ohjaaja ja tuottaja Tomi Brotherus oli itse tapahtumien aikaan lapsena Santiagossa.

• Sakari Maattanen: Venceremos! Gummerus 1975.
• Jorma Lindfors: CIA. Love 1978. ISBN 951-835-013-2
• Tim Wiener: CIA - Yhdysvaltain keskustelupalvelun historia. Otava 1978. ISBN 978-951-1-22304-7
• Heikki Hiilamo: Kuoleman listat: suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille. Otava 2010.
• Heikki Hiilamo: Nakymattomat sankarit: suomalaisten salainen apu Chilen vallankaappauksen uhreille. (Paivitetty laitos teoksesta Kuoleman listat: suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille.) Into Kustannus Oy, 2019. ISBN 978-952-351-055-5 .

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chilen sotilasvallankaappaus 1973 .

• Yle Elava arkisto: Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset jarkyttivat suomalaisia syyskuussa 1973
• Yle Elava arkisto: Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta
• Yle Elava arkisto: Vallankaappaus Chilessa ? Allende kuollut
• Yle Elava arkisto: Chilen sotilasvallankaappaus vaikutti Suomessakin