Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Keskeiset osiot Suunnitelma ja Historia vailla lahdeviitteita, samoin osio Viihde ja media.

Strategic Defense Initiative ( SDI ) oli Yhdysvaltojen pyrkimys rakentaa avaruuteen sijoitettu ohjuspuolustusjarjestelma. Aloitteen julkisti presidentti Ronald Reagan televisiopuheessaan 23. maaliskuuta 1983. ^[1] Sen tarkoituksena oli suojata Yhdysvaltoja Neuvostoliiton mannertenvalisilta ballistisilta ydinaseilta. Hankkeen vastustajat Yhdysvalloissa antoivat suunnitelmalle nimen ” Tahtien sota ”, viitaten sen vaitettyyn scifimaisen korkeaan teknologiaan.

Reaganin kauden varustelukilpaa ja etenkin SDI:ta on vaitetty eraaksi syyksi Neuvostoliiton kansantalouden romahdukseen. Yhdysvallat ei pystynyt hankkeen puitteissa rakentamaan kattavaa ohjuspuolustusta 1980-luvun teknologialla. Neuvostoliitto kuitenkin vastasi haasteeseen lisaamalla omien ohjustensa maaraa (muun muassa SS-18 Satan -ohjus, jonka Neuvostoliitto nimesi SDI:n vasta-aseeksi, ja Buran -sukkula) aikana, jolloin sen kansantaloudessa oli ongelmia.

Avaruudesta kasin tehtava ohjusten torjunta ja avaruussota Neuvostoliiton satelliitteja vastaan oli kesken jaaneena pyrkimyksenakin merkittava teknologiahyppy. Samanlainen teknologiahyppays tapahtui aiemmin 1970-luvun lopulla risteilyohjusten ja haiveteknologian ohittaessa Neuvostoliiton ilmapuolustuksen torjuntatehon ja pakottaen Neuvostoliiton suurempiin puolustusjarjestelmien investointeihin kuin Yhdysvallat hyokkaysjarjestelmiinsa. SDI:n kannattajien mukaan Neuvostoliitto ei pystynyt kilpailemaan Yhdysvaltain kanssa huipputeknologisessa asevarustelussa lahiavaruuden alueella. Ranska aloitti Eurooppaan EUREKA-teknologiaohjelman SDI:n siviilivastineeksi.

Ohjelmaa jatkettiin Reaganin kauden jalkeen eri nimilla ja sen piti saavuttaa operatiivinen tila vuonna 2005 perustuen kymmeneen siiloihin sijoitettuun torjuntaohjukseen . Talla torjuntaohjusmaaralla uskotaan pystyttavan ampumaan yksittainen Yhdysvaltoja kohti ammuttava ohjus, joka on nykyisen terrorisminvastainen sota -doktriinin mukainen uhkakuva. Koelaukaisutietojen mukaan jarjestelma ei ole operatiivinen vaan kokeellinen.

Suunnitelma [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suunnitelmaan sisaltyi paaosin miehittamattomien avaruusasemien rakentaminen, jotka olisivat pystyneet tuhoamaan avaruuteen nousevia ballistisia ohjuksia ennen niiden terminaalivaihetta. Suunnitelmaan kuului laseraseita (mahdollisesti ydinrajahdysta voimanlahteenaan kayttavia) ja kineettisella energialla toimivia ammuksia. Myos avaruussukkulalla on tietty perinne 1960-luvun ohjuspuolustuskaavailuihin; 1950-luvulla Yhdysvaltain ilmavoimat aikoivat rakentaa miehitetyn avaruusaseman sotilaallisiin tarpeisiin.

Ehdotusta kritisoitiin sen kustannusten, teknisten toteutusmahdollisuuksien ja torjunnan kattavuuden seka poliittisten nakemysten vuoksi. Lisaksi asejarjestelmien asettaminen kiertoradalle olisi rikkonut vuoden 1972 Anti-Ballistic Missile ( ABM ) -sopimusta ja Outer Space Treaty -sopimusta.

Tutkimusta ohjasi Strategic Defense Initiative -toimisto Yhdysvaltain puolustusministeriossa vuoteen 1993 asti. SDI-ohjelman kustannuksiksi arvioitiin 1984?1993 32,6 miljardia dollaria . Riippumaton tutkimuskeskus on arvioinut kustannuksiksi 70 miljardia dollaria. Todellinen kustannus olisi ollut todennakoisesti viela suurempi. Vain kymmenien miljardien dollarien hinta ei ollut Pentagonille merkittava kustannus.

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ohjuspuolustusta tutkittiin ajatuksena toisen maailmansodan jalkeen. Eraalla tavalla natsi-Saksan Bachem Natter -rakettihavittaja (ei tullut operatiiviseen kayttoon) oli strategisen pommitushyokkayksen vasta-ase, joka toimi ohjuspuolustuksen esikuvana. Iso-Britannia tuhosi jo vuonna 1944?1945 V-1 -risteilyohjuksia Spitfire -havittajilla. Ballistinen V-2 -ohjus oli kuitenkin mahdoton torjua millaan lentokoneella.

1950-luvulla Yhdysvallat kehitti Nike Zeus -ohjustorjuntajarjestelman, jossa vihollisen ohjukset tuhotaan korkealla oman maan paalla ydinkarjilla varustetuilla ohjuksilla. Sen ensimmainen onnistunut koe tehtiin 1962.

Vuonna 1962 tehtiin ainakin Starfish -koe, jossa yhdysvaltalainen atomipommi rajaytettiin avaruudessa. Silla saatiin tietoa rajaytyksen vaikutuksista maassa ja avaruudessa.

Yhdysvaltain ilmavoimien avaruusohjelma rajattiin John F. Kennedyn presidenttikaudella koskemaan vain tiedustelu- ja tietoliikennesatelliitteja. Tassa vaiheessa ohjuspuolustus ajettiin ensi kerran alas.

1960-luvun puolivalista lahtien Neuvostoliitto alkoi tehda tappajasatelliittikokeita avaruudessa ja otti kayttoon ohjuspuolustustukikohtia. Tama vaati kykya vastatoimiin Yhdysvaltain ilmavoimilta.

Richard Nixonin kaudella hanketta edistettiin muun muassa avaruussukkulan toteutuksella, jonka silloin katsottiin olevan jarjestelman mahdollinen osa.

Vuoden 1972 ABM-sopimus (Anti-Ballistic Missile) salli kaksi kiinteaa ballististen ohjusten torjuntaohjusten tukikohtaa Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa. Toinen sai suojata paakaupunkia , toinen yhta ohjustukikohtaa. Vuoden 1974 lisarajoitus salli vain yhden puolustustukikohdan.

Gerald Fordin aikana otettiin kayttoon yksi ohjuspuolustustukikohta ( Grand Forks , Pohjois-Dakota ) Safeguard-ohjelmassa. Neuvostoliitto paatti keskittaa ohjuspuolustuksen Moskovan ymparille. Yhdysvallat luopui tukikohdasta kustannusten vuoksi jo 1975, mutta Neuvostoliitto sailytti ohjuksensa huolimatta epailysta ohjuspuolustuksen toimivuudesta.

Seuraava vaihe oli Reaganin SDI. SDI:n yhteydessa 1980-luvulla eraat Yhdysvaltain ilmavoimien F-15 -havittajalaivueet varustettiin ASAT -ohjuksilla (Anti Satellite).

Ohjuspuolustuksen tilanne vuonna 2007 [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Projektia pienennettiin useita kertoja, ja vuonna 1991 se uudelleen nimettiin nimelle Global Protection Against Limited Strikes (GPALS; Tahtien sodan poika) ja suunnattiin rajoitettuja hyokkayksia vastaan. Ohjelman yhteydessa tutkittiin mahdollisuutta sijoittaa laser Boeing 747 -lentokoneeseen ilmasta ilmaan tapahtuvaa torjuntaa varten. GPALS perustuu paaasiassa maasta-ammuttaviin ohjuksiin, joilla voidaan torjua ” roistovaltioiden ” hyokkayksia Yhdysvaltoihin. Torjuntajarjestelman kokeet eivat ole kuitenkaan olleet taysin onnistuneita.

Bill Clintonin aikana SDI:sta ei enaa puhuttu, mutta ohjuspuolustusta kehitti Yhdysvaltain ilmavoimien Ballistic Missile Defense Organization (BMDO). 1990-luvun lopulla ohjelman nimi muuttui muotoon National Missile Defence (NMD). Ohjelmaa toteuttaa Missile Defence Agency (MDA).

Isku New Yorkiin syksylla 2001 antoi tallekin ohjelmalle psykologista perustelua: Yhdysvaltoihin voi kohdistua hyokkayksia, ehka myos ohjuksilla. George W. Bush ilmoitti 13. joulukuuta 2001 Yhdysvaltojen vetaytyvan ABM-sopimuksesta, koska se estaisi maata puolustautumasta terroristeja tai ”roistovaltioita” vastaan. Yhdysvallat luopui sopimuksesta 13. kesakuuta 2002.

Vuonna 2005 Yhdysvalloissa on kaksi ohjustukikohtaa nimellisesti operatiivisina ? toinen on Kaliforniassa sijaitseva Vandenbergin tukikohta ja toinen Ft. Greely Alaskassa . Niissa on yhteensa kymmenen puolustusohjusta. Jotkin maat kuten Etela-Korea ja Japani ovat liittyneet jarjestelmaan, osa maista kuten helmikuussa 2005 Kanada ovat paattaneet jattaytya sen ulkopuolelle.

EADS-konserniin kuuluvan MBDA -ohjusyhtio on kehittanyt Eurooppaan 1990- ja 2000-luvuilla Nato -maiden rahoituksella omaa versiotaan ohjuspuolustusjarjestelmasta, joka perustuu pitkalle muun muassa Patriot -ohjuksiin.

George W. Bushin kaudella Yhdysvallat solmi sopimukset tutka-aseman rakentamisesta T?ekkiin ja ohjustukikohdasta Puolaan. Presidentti Obaman hallinto peruutti suunnitelman. T?ekkiin tutka oli tarkoitus siirtaa Kwajaleinin atollilta . ^[2]

Puolan tukikohta liittyi alun perin Ground-based Midcourse Defense (GMD) -ohjelmaan, jonka yhteydessa Puolan Redzikowoon piti sijoittaa kymmenen siiloihin sijoitettua GBI-torjuntaohjusta (Ground Based Interceptor, taistelukarkena Exoatmospheric Kill Vehicle, EKV).

Uudistettu sopimus Puolan tukikohdasta allekirjoitettiin 2010. ^[3] , jonka jalkeen Yhdysvallat sijoitti Puolaan Patriot-patterin, tarkoituksena sijoittaa kehitysvaiheessa olevia maalle sijoitettuja, merivoimien Standard Missile -3-ohjuksesta kehitettyja ohjuksia 2015. ^{[4] [5]}

Kalifornian ja Alaskan tukikohtien lisaksi Yhdysvaltain nykyiseen ohjuspuolustukseen kuuluu tutka Britanniassa Fylingdalesissa ja toista on suunniteltu Gronlantiin. Ohjuksia on 40 Alaskassa ja nelja Kaliforniassa. Lisaksi suunnitelmiin kuuluu 130 ohjustentorjuntaohjuksen sijoitus merille laivoihin. ^[2]

Viihde ja media [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1990-luvulla Yhdysvaltain ilmavoimat teki laajan julkisuuden saaneita tutkimuksia mahdollisesta tarpeesta ohjuspuolustukseen asteroiditormayksia vastaan. Teema oli tuohon aikaan myos Hollywoodin elokuvatuottajien suosiossa, muun muassa Armageddon ja Deep Impact (vrt. 1950-luvun yhdysvaltalaiset UFO-hyokkayselokuvat, joissa peilattiin kommunistisen Kiinan ja Neuvostoliiton uhkaa). Ajatus asteroidin maahantormayksen estamisesta pommittamalla sita ydinaseilla on siita lahtien tullut esiin mediassa jokaisen potentiaalisen tormaajaan ylitettya uutiskynnyksen.

17. tammikuuta 2007 Yhdysvallat laheisten liittolaistensa (Kanada, Australia, Englanti, Etela-Korea, Japani) tukemana aloitti mediassa kampanjan, jossa Kiinaa syytetaan "ensimmaisesti avaruusasekokeesta yli 20 vuoteen". Kiina ampui 11. tammikuuta 2007 maasta keskimatkan ohjuksen, jonka kuljettama kineettisen energian ase (ts. satelliittiin tormaava massa) tuhosi Kiinan oman, kaytosta poistetun, saasatelliitin . Kiinan tekema koe on teknologisesti samankaltainen kuin Yhdysvaltain nykyinen maasta laukaistaviin ohjuksiin perustuva ohjuspuolustusjarjestelma, jota on testattu viime vuosina. Muun muassa Venajan avaruusjarjeston johto on puhunut avaruusromua vastaan vuoden 2007 alussa: satelliitin tuhoamiskoe tuottaa kymmenia tuhansia romunpalasia kiertoradalle. Vuoden 2007 alussa on Yhdysvalloissa julkistettu, etta eras Yhdysvaltain (uusista?) tiedustelusatelliteista ei toimi, ja ohjuskoeuutisissa muistetaan liittaa tama uutinen todeten, ettei se liity Kiinan toimiin. Tallaisten uutisten esiintyminen on yleensa suurinta Yhdysvaltain budjetin viimeistelyn aikaan. Helmikuun alkuun EU ja Venaja eivat kommentoineet asiaa, Intia ja Kiina ilmeisesti neuvottelivat asian tiimoilta. Yhdysvaltain mediassa ja politiikassa (ministeritason alapuolella) keskustelussa vaaditaan toimia testeja vastaan ? vastaavia testeja Yhdysvallat ja Neuvostoliitto teki 1960-luvun alusta 1980-luvun puolivaliin. Nyt kuitenkin avaruusromu on tulossa muutenkin merkittavaksi keskustelunaiheeksi (tutkimusta muun muassa ESA:ssa ja EU:n puiteohjelmassa). Tallaisten testien tuottama avaruusromu kiertaa kuten satelliitti noin 900 km radalla aikanaan pudoten ilmakehaan. Romu voi esimerkiksi vaikeuttaa tiedustelusatelliittien Kiinaa koskevia kuvauslentoja.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Satelliitintorjunta-ase
• Energia-ase
• Vandenbergin lentotukikohta

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Strategic Defense Initiative .

• Vandenbergin tukikohta (englanniksi)
• Ohjuspuolustuksen lobbausorganisaatio (englanniksi)
• Ohjuspuolustusta seuraava sivusto ( Arkistoitu ? Internet Archive) (englanniksi)
• MDA:n kotisivu ( Arkistoitu ? Internet Archive) (englanniksi)
• Ohjuspuolustuksen historiaa ( Arkistoitu ? Internet Archive) (englanniksi)