Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991
Kuvasarja vallankaappausyrityksesta
Paivamaara: 19.?21. elokuuta 1991 Paikka: Moskova , Neuvostoliitto Lopputulos: Kaappaus epaonnistui, Mihail Gorbat?ov erosi virastaan Neuvostoliiton presidenttina Aluemuutokset: Neuvostotasavaltojen itsenaistyminen Vaikutukset: Neuvostoliiton hajoaminen
Osapuolet
Poikkeustilakomitea osa Puna-armeijasta KGB Neuvostoliiton kommunistinen puolue   Azerbaid?anin SNT   Valko-Venajan SNT   Transnistria   Tad?ikistanin SNT   Turkmenistanin SNT	Venajan sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta   Viro   Latvia   Liettua   Moldovan SNT   Georgian SNT   Armenian SNT   Kazakstanin SNT   Kirgisian SNT   Ukrainan SNT   Uzbekistanin SNT osa Puna-armeijasta
Komentajat
Gennadi Janajev Dmitri Jazov Vladimir Krjut?kov Boriss Pugo Ayaz Mut?llibov Saparmurat Nijazov	Boris Jeltsin Mihail Gorbat?ov Edgar Savisaar Ivars Godmanis Gediminas Vagnorius Levon Ter-Petrosjan Zviad Gamsakhurdia Nursultan Nazarbajev Askar Akajev Mircea Snegur Leonid Kravt?uk Islom Karimov

Neuvostoliiton vallankaappausyritys tai Elokuun vallankaappaus ( ven. Августовский путч , Avgustovski putt? ) 19.?21. elokuuta 1991 oli vanhakantaisten kommunistien (vanhoillisten) yritys kaapata valta uudistuspolitiikkaa ajaneelta Mihail Gorbat?ovilta . Kaappaajat panivat viralta Gorbat?ovin ja julistivat maahan hatatilan. He halusivat estaa sosialismin uudistumisen ja jo nakyvissa olleen alkavan Neuvostoliiton hajoamisen ^{kenen mukaan?} . ^lahde?

Kaappaajat pyrkivat estamaan Gorbatsovin liennytyspolitiikan - perestroikan ja glasnostin , seka alkaneen Neuvostoliiton hajoamisen ^{kenen mukaan?} ja siihen liittyvan etenemisen kohti markkinataloutta ja vallan luisumisen pois Kommunistisen puolueen kasista. Vuonna 1991 oli menossa niin sanottu 500 paivan talousuudistus kohti markkinataloutta. Elokuussa allekirjoittamista vaille oleva uusi liittosopimus olisi kaappaajien mukaan siirtanyt liikaa valtaa keskushallinnolta tasavalloille.

Hataisesti toteutettu kaappaus kesti vain kolme paivaa ^lahde? . Se luhistui populistis-demokraattisen oppositiopoliitikko Boris Jeltsinin ja mieltaan osoittavan kansan vastustukseen. Vanhoillisia alussa tukenut armeija kieltaytyi ampumasta aseettomia mielenosoittajia. Kaappauksen lopussa kotiarestissa vankina ollut Mihail Gorbat?ov menetti valtansa. Kaappauksen epaonnistuminen johti Neuvostoliiton lakkauttamiseen.

Vallankaappauksen taustaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Uusi liittosopimus

Neuvostoliiton johtoon oli vuonna 1985 noussut uudistusmielinen johtaja Mihail Gorbat?ov , joka halusi muuttaa diktatuuriin ^lahde? pohjautuvaa sosialistista jarjestelmaa demokraattisemmaksi ja inhimillisemmaksi seka luoda nykyaikaisen kasvavan talouden. Uudistukset alkoivat toden teolla vuonna 1987, jolloin sensuuri poistettiin, toisinajattelijoita vapautettiin ja yritykset saivat toimia vapaasti. Vapautunut ilmapiiri johti voimakkaiden kansallisten liikkeiden syntymiseen muun muassa Baltian maissa ja Ukrainassa vuosina 1988?1989. Vuonna 1989 pidettiin ensimmaiset osin vapaat monipuoluevaalit. Neuvostoliiton alkava hajoaminen naytti jo vuonna 1989 uhkaavan maata ^{kenen mukaan?} . Samaan aikaan talous luhistui komentojarjestelman pettaessa ja pula ^selvenna levisi kaupunkeihin. Monet kommunistit olivat vastustaneet uudistuksia alusta asti ja vastustus vain lisaantyi uudistusten mennessa pieleen ^{kenen mukaan?} . ^lahde?

Vuoden 1989 lopussa armeijan insinoorieversti Viktor Alksnis perusti hajoamassa olevaan Neuvostoliittoon vanhoillisen, Neuvostoliiton koossa pysymiseen tahtaavan Liittoryhman eli Sojuzin. Noin vuodessa tama ryhma laajeni neuvostoparlamentissa suureksi poliittiseksi voimaksi ^{kenen mukaan?} . Samoihin aikoihin kenraalit paattivat tukea liittoryhmaa. ^lahde?

Kesalla 1990 Venajan neuvostotasavallan - ei Neuvostoliiton - parlamentin puhemieheksi nousi populistinen demokraatti Boris Jeltsin . Han ei ollut valeissa Neuvostoliiton presidenttina toimineen Gorbat?ovin kanssa, koska Gorbat?ov oli erottanut Jeltsinin vuonna 1987 politbyroosta taman arvosteltua perestroikaa liian hitaaksi. Talloin Venaja julistautui suvereeniksi. Kansan suosikki Jeltsin valittiin Venajan presidentiksi kesalla 1991. Vuoden 1991 alussa jotkut sisaministerion ja armeijan joukko-osastot ^[1] tappoivat Riiassa ja Vilnassa ^[2] yhteensa nelisenkymmenta henkea ja onnistuivat jarruttamaan Baltian maiden itsenaistymista.

Elokuun 1991 kaappaus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Alku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maanantaiaamuna 19. elokuuta 1991 ^[3] Neuvostoliiton valtiolliset televisiokanavat lopettivat ohjelmansa mukaiset lahetykset ja alkoivat esittaa klassista musiikkia. Tama oli ennenkin merkinnyt kohta annettavaa tarkeaa poliittista ilmoitusta. Pian varapresidentti Gennadi Janajev ilmoitti televisiossa, etta presidentti Mihail Gorbat?ov oli terveyssyista joutunut luopumaan tehtavistaan ja etta han, Janajev, oli nyt virkaatekeva presidentti ^[4] .

Gorbat?ov oli tuolloin loma-asunnollaan Forosissa Krimilla . Vanhoilliset sulkivat Gorbat?ovin sinne kotiarestiin, mutta Jeltsinin pidattamista viivyteltiin ja se kangerteli. Jeltsinin henkivartijan Kor?akovin ja Jeltsinin mukaan KGB:n erikoisoperaatioihin valmistettu Alfa -yksikko vain tarkkaili Jeltsinin toimia metsasta ja oli juonut alkoholia ainakin jonkin verran. Eraiden tietojen mukaan Alfan miehet olisivat radioteitse kyselleet monta kertaa KGB:n paallikko Krjut?kovilta lupaa pidattaa Jeltsin, mutta saivat aina kaskyn odottaa. Taman lahteen mukaan juovuksissa ollut kaappauksen johtaja Janajev ei olisi uskaltanut antaa pidatysmaaraysta. Krjut?kov saattoi tarkoituksella viivytella Alfan operaatiota, haluten tehda taman ensin lainsuojattomaksi ja pidattaa vasta sitten. Keskipaivan aikoihin, Jeltsinin jo lahdettya Valkoiselle talolle, huvilan ymparilla olleet KGB-miehet olisivat tulleet laskuvarjojaakareiksi pukeutuneina Jeltsinin huvilalle, missa Kor?akov olisi ottanut vieraat vastaan vieraanvaraiseen venalaiseen tapaan. Kor?akov syotti nama everstiluutnantti Zaitzevin miehet, ja nama lahtivat muutaman tunnin paasta unisina pois, istuttuaan ensin bussissaan ^{[5] [6] selvenna [7]} .

Poikkeustilakomitea [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Janajev ja seitseman muuta kaappauksen johtajaa muodostivat valtion poikkeustilakomitean (ГКЧП, GKT?P), joka otti vallan kasiinsa. Virallisesti vallan kaapannutta junttaa johti Neuvostoliiton varapresidentti Gennadi Janajev . Kaappaajiin kuuluivat myos Neuvostoliiton hallituksen paaministeri Valentin Pavlov , KGB:n johtaja Vladimir Krjut?kov , puolustusministeri Dmitri Jazov , sisaministeri Boris Pugo , valtionyhtioiden liiton johtaja Aleksandr Tizjakov , sotateollisen kompleksin johtaja ja puolustusneuvoston varajohtaja Oleg Baklanov ja maatalousneuvoston puhemies Vasili Starodubtsev . Kaappaushankkeen varsinainen johtaja oli Vladimir Krjut?kov. Parlamentin puhemies Anatoli Lukjanov , Neuvostoliiton marsalkka Sergei Ahromejev ja Gorbat?ovin henkilostopaallikko Valeri Boldin tukivat kaappaajia.

20. elokuuta olisi allekirjoitettu uusi liittosopimus ^[8] , joka muuttaisi Neuvostoliiton suvereenien tasavaltojen liitoksi ja tunnusti etta kuusi sopimusneuvotteluista poissa ollutta tasavaltaa ( Armenia , Georgia , Moldova , Latvia , Liettua ja Viro ) olivat vapaita eroamaan tai hyvaksymaan myohemmin liiton. Kaappaajat vetosivat neuvostokansalaisiin ja varoittivat Neuvostoliiton tuhosta. Asevoimia maarattiin avainpaikkoihin Moskovassa. Kaikki riippumaton media suljettiin. Muut poliittiset organisaatiot kuin kommunistipuolue maarattiin hajotettaviksi. Neuvostoliitto julistettiin hatatilaan .

Vastarinta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaappaus alkoi kaatua taman alun jalkeen paljolti sen tekijoiden kykenemattomyyteen. Maan puhelimet ja sahkoposti toimivat, mika mahdollisti vastapuolen organisoitumisen. Suosittua Venajan sosialistisen neuvostotasavallan johtajaa, presidentti Boris Jeltsinia ei vangittu. Jeltsin kokosi dat?alleen Venajan avainjohtajat, kuten paaministeri Ivan Silajevin , puhemies Ruslan Hasbulatovin , Leningradin pormestari Anatoli Sobt?akin , Moskovan varapormestari Juri Lu?kovin ja kenraali Konstantin Kobetsin . He laativat vetoomuksen Venajan kansalle ja poistuivat huvilalta. KGB:n Alfa-yksikko piiritti huvilan, muttei edelleenkaan pidattanyt Jeltsinia. Jeltsin meni Moskovan niin sanotulle valkoiselle talolle, missa han julisti panssarivaunun paalta kaappauksen laittomaksi ja julisti televisiokameroille Venajan asevoimien ja poliisin kuuluvan nyt hanen komentoonsa. Ulkomaille faksatut tiedotukset, jotka lahettiin takaisin Neuvostoliittoon, saivat Jeltsinia tukevat kansalaiset liikkeelle. Valkoisen talon ymparille keraantyi tuhansia ihmisia odottamaan armeijan hyokkaysta. Tamskaja-divisioonan joukot kaansivat kuitenkin tykkinsa talosta poispain.

Kaappauksen luhistuminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Useimmat neuvostotasavallat tuomitsivat kaappaajat. Kaappaajat saivat tukea Libyalta ja Irakilta, mutta suurin osa ulkovalloista jatti kommentoimatta kaappauksen ja jaaden odottavalle kannalle. "Virkaatekeva presidentti" Gennadi Janajev piti lehdistotilaisuuden, jossa han kayttaytyi hermostuneesti eika kyennyt vakuuttavasti perustelemaan kaappausta. Lisaksi Janajev oli selvasti juovuksissa.

Kaappaajien suunnitelma romahti parissa paivassa ensimmaisiin vastoinkaymisiin, etenkin Jeltsinin pontevaan ja nakyvaan toimintaan. Poikkeustilakomitea antautui keskiviikkona 21. elokuuta 1991 kello kymmenen. Seitseman sen jasenta pidatettiin heti, sisaministeri Pugo ja marsalkka Ahromejev tekivat itsemurhan.

Reaktiot Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomen presidentti Mauno Koivisto kirjoitti vuonna 1995 ilmestyneissa muistelmissaan tulleensa aamulla 19. elokuuta 1991 ”hyvin tylysti heratetyksi, niin kuin ilmeisesti vastuunalaisissa tehtavissa olevat henkilot kaikissa maissa”. ^[9] Neuvostoliiton ja sen olojen tuntijana pidetty Koivisto oli viela saman vuoden tammikuussa pitanyt sotilasvallankaappausta tai edes sellaisen uhkaa hyvin epatodennakoisena. Historiantutkija Jukka Tarkan mukaan Koivisto ei ollut ottanut todesta pian sen jalkeen Mihail Gorbat?ovilta saamaansa synkkaa kuvausta Neuvostoliiton kommunistisen puolueen sisaisesta tilasta. ^[10]

Paaministeri Esko Aho sai tiedon kaappauksesta autoradiosta ollessaan matkalla taksilla kotoaan Kannuksesta Kruunupyyn lentoasemalle . Aho on muistellut ihmetelleensa heti vallankaappauksen alkaessa erityisesti sita, etta poikkeustilakomitean johto oli uskottu Gennadi Janajevin kasiin. ^[11]

Heti kaappauksen alettua Suomen ulkorajojen valvontaa tehostettiin ja poliisin toimintavalmiutta nostettiin. Suomen rajaviranomaiset varautuivat Neuvostoliitosta tulevaan pakolaistulvaan . Hallitus nimesi epavirallisen turvallisuustyoryhman, johon tulivat avainministerit ja virkamiehia tarkeimmista ministerioista. Puolustusministeri pidettiin kokoonpanon ulkopuolella, jotta tyoryhman perustaminen ei olisi nayttanyt paniikkireaktiolta. Hallituksen virallinen kannanotto tapahtuneeseen oli tasapainotettu aarimmilleen:

≫Suomen hallitus pahoittelee, etta poikkeustilan julistaminen on keskeyttanyt demokraattisen kehityksen Neuvostoliitossa. Hallitus seuraa tarkasti Neuvostoliitossa syntynytta tilannetta. Hallitus toivoo, etta naapurimaassamme palataan normaaleihin oloihin mahdollisimman pikaisesti.≫

^[10]

Pohjoismaiden ulkoministerit kokoontuivat tapahtuneen johdosta hatakokoukseen Tanskan Skageniin . Kun kokouksessa tiistaina 20. elokuuta valmisteltiin ulkoministerien yhteista lausuntoa Neuvostoliitossa syntyneesta tilanteesta, Suomen valtuuskunta vastusti tekstiluonnoksessa kaytettya ilmaisua ”kaappaus”. Ulkoministeri Paavo Vayrysen mukaan Suomen hallituksella ei ollut tasmallista tilannekuvaa. Tanskan ulkoministeri Uffe Ellemann-Jensen puolestaan uskoi Janajevin juntan kaatumisen olevan vain ajan kysymys, koska sotilasliitto Naton tiedustelumateriaali osoitti, ettei Neuvostoliiton asevoimien johto ollut mukana kaappauksessa. Jukka Tarkan mukaan Vayrynen halusi varautua kaappauksen onnistumiseen ja varmistaa suhteet uusiin vallankayttajiin olemalla puuttumatta Neuvostoliiton sisaisiin asioihin. Myos eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Paasio oli varovainen: ” Ei pida ruveta hirveasti neuvomaan, mita naapurissa pitaa tehda ja mita ei .” Toisaalta myos Helsingissa tiedettiin, ettei Neuvostoliiton armeija tukenut kaappausta, minka paaesikunnan sotilastiedustelun paallikko eversti Yrjo Viitasaari tiedotti hallituksen kriisiryhmalle. ^[10] Silloinen paaesikunnan paallikko kenraali Gustav Hagglund oli alusta lahtien varma, ettei kaappaus tulisi onnistumaan, minka han sanoi myos paaesikunnassa sattumoisin samana paivana vierailleelle ulkoministerion valtiosihteerille Martti Ahtisaarelle . ^[12]

Suomalaiset eduskuntapuolueet kommentoivat Neuvostoliiton vallankaappausyritysta vaihtelevasti. Vasemmistoliitto reagoi nopeimmin tuomitsemalla kaappauksen jo maanantaina iltapaivalla, ja hieman myohemmin Vihrea liitto ilmoitti yhtyvansa Vasemmistoliiton lausuntoon. Keskustan kannanottoja rajoitti puolueen nokkamiesten asema paa- ja ulkoministereina. Sosialidemokraattien paa-aanenkannattaja seka kiitti etta arvosteli virallisen Suomen linjaa. Kokoomus toivoi Gorbat?ovin uudistuslinjan jatkuvan Neuvostoliitossa. Liberaalinen kansanpuolue allekirjoitti pohjoismaisten sisarpuolueidensa sahkeen Mihail Gorbat?oville, mutta pelastyi pian omaa rohkeuttaan ja pyrki salaamaan osallisuutensa kannustussahkeeseen. Sadankomitea jarjesti maanantai-iltana demokratiaa puolustavan mielenosoituksen Neuvostoliiton Helsingin-suurlahetyston edustalla Tehtaankadulla. ^[10]

Presidentti Mauno Koivisto sanoi torstaina 22. elokuuta Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen panneen Suomen ulkopoliittisen linjan koetukselle, silla Suomi oli ensimmaista kertaa historiassa ? yhdessa muiden Pohjoismaiden kanssa ? puuttunut Neuvostoliiton sisaisiin asioihin arvostelemalla Neuvostoliiton poliittisen johdon ratkaisuja. ^[13] Viela kaappausyrityksen kukistuttua virallinen Suomi varoi arsyttamasta tappion karsineita vanhoillisia. Noyryytyksen kokeneen Mihail Gorbat?ovin palattua Moskovaan presidentti Mauno Koivisto ei rientanyt toivottamaan ystavaansa tervetulleeksi, silla ”jos mina nyt lahtisin Gorbat?ovia onnittelemaan, jaisin jalkoihin siella portaissa”. ^[14] Koivisto tulkitsi Suomen idansuhteiden vakauden ja jatkuvuuden katkenneen tapahtuneen myota ja alkoi pohtia kulissien takana vapautumista YYA-sopimuksesta ja valmistautumista Suomen EY-jasenyyden hakemiseen. ^[10] Suomi aloitti 25. elokuuta Baltian maiden kanssa neuvottelut normaalien diplomaattisuhteiden palauttamiseksi. Uutta tunnustusta Baltian maiden itsenaisyydelle ei katsottu tarvittavan, silla Suomi ei koskaan ollut tunnustanut niiden liittamista Neuvostoliittoon vuonna 1940. ^[15]

Aikajana ^[16] [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maanantai 19. elokuuta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• 4.00: Kenraali Igor Maltsev maarasi Krimin lentokentan suljettavaksi. Sotalaivoja ankkuroitiin lahelle Kap Forosta , jossa sijaitsi presidentti Mihail Gorbat?ovin kesahuvila.
• 5.18: Varapresidentti Gennadi Janajev otti haltuunsa presidentin viran. Gorbat?ov erotettiin terveydellisista syista ja maarataan kotiarestiin Krimille.
• 5.57: Poikkeustila julistettiin koko Neuvostoliiton alueelle. Kaikki valta oli nyt poikkeustilakomitealla, johon kuuluivat KGB:n paallikko Vladimir Krjut?kov , paaministeri Valentin Pavlov ja sisaministeri Boris Pugo .
• 9.00: Tankit vyoryivat Venajan federaation parlamenttirakennuksen lahelle, missa presidentti Boris Jeltsin oleskeli.
• 10.40: Poikkeustilakomitea lakkautti lehdistonvapauden.
• 10.45: Venajan federaation presidentti Boris Jeltsin tuomitsi kaappauksen seka kehotti kansalaisia suurlakkoon.
• 12.00: Panssarivaunut vyoryivat Kremliin ja Punaiselle torille . Venajan parlamentin ymparille kokoontui Jeltsinin tueksi valtavasti ihmisia, jotka alkoivat rakentaa barrikaadeja.
• 13.00: Gruusian sosialistisen neuvostotasavallan presidentti Zviad Gamsakhurdian kehotti kansaa Tbilisissa olemaan rauhallisia.
• 14:00: Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush tuomitsi kaappauksen.
• 16.10: Boris Jeltsin ilmoitti olevansa Venajan virallinen valtionpaamies. Poikkeustilakomitea julisti poikkeustilan Moskovaan ja Leningradiin . Venajan kaivostyolaisten lakko alkoi.
• 16:35: Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan presidentti Vytautas Landsbergis kehotti kansaa rauhanomaiseen vastarintaan.
• 17.00: Poikkeustilakomitea piti ensimmaisen lehdistotilaisuuden ulkoministeriossa. Janajev ilmoitti, etta presidentti Gorbat?ov on sairas ja oleskeli Krimilla.
• 20.00: Poikkeustilakomitea esitti Boris Jeltsinille varoituksen olemaan kiihottamatta massoja.
• 21.00: Tamaskaj-valtiojoukkojen tankkeja siirtyi Jeltsinin puolelle.

Tiistai 20. elokuuta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• 0.30: Yhdysvaltain presidentti Bush kehotti kaappaajia palauttamaan Gorbat?ovin valtaan.
• 1.00: Kymmenettuhannet ihmiset osoittivat mielta Venajan parlamenttitalon edustalla.
• 4.00: Leningradin pormestari Anatoli Sobt?ak asettui Jeltsinin puolelle ja tuomitsi kaappauksen.
• 7.00: Sotilasajoneuvokolonnat lahestyivat Leningradia.
• 8.00: Neuvostoarmeijan Baltian-komentaja Fjodor Kuzmin ilmoitti ottaneensa Viron , Latvian ja Liettuan hallintaansa.
• 12.00: Yli 100 000 ihmista osoitti mielta Leningradissa kaappaajia vastaan.
• 14.00: Moldovan sosialistisen neuvostotasavallan paaministeri Valeriu Murosvkin antoi tuen Jeltsinille.
• 15.00: Euroopan yhteiso lopetti kaiken taloudellisen tuen Neuvostoliitolle.
• 16.00: Yhdysvaltain presidentti Bush ilmoitti puhelimitse Boris Jeltsinille tukevansa Gorbat?ovin palaamista valtaan.
• 19.50: Ukrainan neuvostotasavallan parlamentti ilmoitti tukevansa Jeltsinia. Kazakstanin neuvostotasavallan presidentti Nursultan Nazarbajev tuomitsi kaappauksen ja ilmoitti Kazakstanin eroavan Politbyroosta ja Neuvostoliiton kommunistipuoleen keskuskomiteasta .
• 20.00: Jeltsin otti kaikki Venajan joukot komentoonsa. Yoksi julistettiin ulkonaliikkumiskielto.
• 20.35: Poikkeustilakomitean paaministeri Valentin Pavlov ilmoitti olevansa sairas.
• 23.00: Kymmenettuhannet mielenosoittajat uhmasivat Moskovan yollista ulkonaliikkumiskieltoa .
• 23.10: Viro julistautui itsenaiseksi valtioksi.
• 23.59: Mielenosoittajat polttivat kaksi panssarivaunua Parlamenttitalon edessa.

Keskiviikko 21. elokuuta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• 0.01: Tankit eivat onnistuneet murtautumaan barrikadien lapi Venajan parlamenttitalolle .
• 0.40: Kolme siviilia ammuttiin Moskovan barrikadien ymparilla syntyneessa taistelussa.
• 2.21: Kansa muodosti viisinkertaisen ihmisketjun Venajan parlamenttitalon ymparille. Boris Jeltsin maarattiin pidatettavaksi.
• 8.39: Venajan parlamentti oli edelleen vapaa. Useat tankit olivat siirtyneet Jeltsinin puolelle.
• 9.20: Latviassa aloitettiin yleislakko.
• 11.50: Mihail Gorbat?ov kieltaytyi kaappaajien vaatimuksesta palata Moskovaan. Myos Venajan federaation presidentti Jeltsin kieltaytyi matkustamasta Krimille hakemaan Gorbat?ovia kotiin.
• 13.00: Uzbekistanin presidentti Islam Karimov julisti poikkeustilakomitean toimet laittomiksi ja uhkasi erota NKP :sta.
• 13.15: Kaappaajien ilmoitettiin pakenevan Moskovasta
• 13.29: Venajan federaation parlamentti antoi Jeltsinille valtuudet pidattaa kaappaajat.
• 13.39: Armeijan esikunta ilmoitti vetavansa kaikki joukot pois Moskovasta.
• 14.59: Kaappaajien pako onnistui. Kaappaajien ilmoitettiin olevan matkalla kohti Krimia .
• 15.20: Puolustusministerio ilmoitti vetavansa kaikki joukot pois tasavalloista.
• 16.13: Osa kaappaajista pidatettiin Sverdlovskissa , Valko-Venajalla .
• 16.15: Korkeimman neuvoston puolustuskomitea ilmoitti, etta poikkeustila on lakkautettu.
• 16.29: Kaksi poikkeustilakomitean jasenta, KGB:n Krjut?kov ja puolustusministeri Jazov matkustivat Krimille tapaamaan Gorbat?ovia.
• 17.00: Neuvostojoukot aloittivat vetaytymisen Liettuasta . Lehdistosensuuri lakkautettiin.
• 17.10: Neuvostoliiton parlamentti kumosi poikkeustilakomitean saatamat maaraykset ja palautti Gorbat?ovin valtaan.
• 18.14: Korkein neuvosto ilmoitti, etta Mihail Gorbat?ov on jalleen Neuvostoliiton presidentti.
• 18.30: Gorbat?ov lahti Krimilta kohti Moskovaa.
• 18.59: Kaappausjohtaja varapresidentti Gennadi Janayev palasi Kremliin
• 19.19: Yhdysvaltain presidentti Bush keskusteli Gorbat?ovin kanssa puhelimessa.
• 20.13: Gorbat?ovin ilmoitettiin hallitsevan jalleen Neuvostoliittoa.
• 20.17: Kaappaajista neljan ilmoitettiin oleskelevan Gorbat?ovin kesaasunnolla Krimilla.

Kaappaus lopetti Neuvostoliiton [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Gorbat?ov palasi Moskovaan torstaiaamuna 22. elokuuta. Han ei kyennyt reagoimaan tilanteeseen ^{kenen mukaan? selvenna} . Han ylisti puheessaan tavanomaista neuvosto fraseologiaa kayttaen Leninia ja sosialismia , kun samaan aikaan Moskovassa kaadettiin Leninin ja Dzer?inskin patsaita Ljubjankan edesta ja Leninin mausoleumi suljettiin tuhoamisen pelossa yleisolta.

Kaappausyrityksella oli laajoja seurauksia, kun Jeltsin kielsi sen jalkeen seka Neuvostoliiton etta Venajan kommunistiset puolueet ^selvenna . Kaappauksen jalkeiset nelja kuukautta olivat Neuvostoliiton lopun aikaa. Kommunististen puolueiden varat takavarikoitiin. Tama jatti Gorbat?oville vain Neuvostoliiton presidentin aseman. ^lahde?

Syyskuussa 1991 Neuvostoliitto tunnusti kaikkien Baltian maiden itsenaisyyden. Kaikki neuvostotasavallat itsenaistyivat. Neuvostoliiton tilalle tuli Itsenaisten valtioiden yhteiso . Marraskuussa 1991 siihen liittyi seitseman uutta itsenaista valtiota. Venajan jalkeen suurin entinen neuvostotasavalta Ukraina jai liitosta pois ? julistautuen itsenaiseksi 1. joulukuuta 1991. Venaja tunnusti sen itsenaisyyden 3. joulukuuta. Venajan valtaa liitossa lisasi Jeltsinin paatos, ettei Venajan kannata ottaa liittoon kaikkia halukkaita, uusia ja koyhia tasavaltoja.

Valko-Venajan , Ukrainan ja Venajan johtajat perustivat Itsenaisten valtioiden yhteison IVY:n Valko-Venajan paakaupungissa Minskissa . Taten ne hylkasivat vuonna 1922 laaditun Neuvostoliiton perustaneen liittosopimuksen. IVYyn liittyi 21. joulukuuta 1991 Keski-Aasian tasavaltoja, muun muassa Armenia ja Azerbaid?an . Georgia liittyi IVY:hyn vuonna 1993. Aikoinaan Neuvostoliittoon 1940-luvulla pakkoliitetyt Baltian maat Liettua , Latvia ja Viro jaivat IVYn ulkopuolelle.

Mihail Gorbat?ov erosi Neuvostoliiton presidentin virasta 25. joulukuuta 1991. Eron syyksi Gorbat?ov kertoi, ettei hanen johtamaansa valtiota enaa ollut. Eron jalkeen Neuvostoliiton lippu laskettiin Kremlin salosta pois. Tilalle nostettiin Venajan federaation valko-sini-punainen trikolori. Neuvostoliitto lakkasi virallisesti olemasta ^{kenen mukaan?} . Sen hajoamista seurasi talousromahdus ja vakavia sosiaalisia ja vaestopoliittisia ongelmia useissa entisissa neuvostotasavalloissa ja verisia aseellisia konflikteja Kaukasiassa , Keski-Aasiassa ja Moldovassa . Jalkikateen Vladimir Putin on lausunut Neuvostoliiton hajoamisen olleen "vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi."

Oikeudenkaynti ja tuomiot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Oikeudenkaynti kahtatoista vallankaappausyritykseen osallistunutta entista neuvostojohtajaa vastaan alkoi Venajan korkeimman oikeuden alaisessa sotilastuomioistuimessa Moskovassa 14. huhtikuuta 1993. Heita syytettiin maanpetoksesta . Syytetyt olivat olleet tutkintavankeudessa toista vuotta, mutta saivat vastata syytteisiin vapaalta jalalta. Tutkintavankeuden aikana heista oli tullut Venajan kommunistien keskuudessa miltei kansallissankareita. Syytetyt katsoivat itse olevansa syyttomia, silla omien sanojensa mukaan he halusivat vain pelastaa Neuvostoliiton. Entisen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehen Anatoli Lukjanovin mukaan presidentti Mihail Gorbat?ov oli tiennyt kaappaushankkeesta ennalta, mutta ei ollut tehnyt mitaan sen estamiseksi. Syytettyjen puolustuksen mukaan ketaan ei olisi voitu tuomita maanpetoksesta Neuvostoliittoa vastaan, koska valtiota ei ollut enaa olemassa. Kevaalla 1993 tehtyjen mielipidetiedustelujen mukaan vain noin kolmannes venalaisista kannatti syytettyjen tuomitsemista. ^[17]

Heidat armahdettiin helmikuussa 1994. ^lahde?

Mielipiteita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei tayta Wikipedian laatuvaatimuksia . Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemalla ongelmat tarkemmin . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: Referoidaan pitkallisesti ja lahes ilman viitteita yksittaista kirjaa vuodelta 1992

Neuvostoliittoa ja sen jalkeista Venajaakin kritisoinut vasemmistolainen sosiologi Boris Kagarlitski vaittaa kirjassaan Hajonnut monoliitti elokuun kaappaukseen liittyneen seikkoja, joita ei ole kerrottu julkisuuteen. Kagarlitskin mukaan kaappauksen takana oli nakymatonta poliittista juonittelua. Kaappauksen epaonnistuminen ei olisi johtunut kaappaajien holtittomuudesta, valmistautumattomuudesta ja kyvyttomyydesta. Kaappaajat eivat valvoneet liikennetta ja mediaa, ja sotilaat olivat aseettomia. Ilmiselvaa voimakasta vanhoillisten vastustajaa, avoimesti demokraattista Venajan presidentti Boris Jeltsinia ei pidatetty. Varapresidentti Rutskoita ja paaministeri Silajevia ei myoskaan pidatetty.

Kaappaajilla oli noin viisi tuntia aikaa pidattaa Jeltsin ja ottaa valvontaansa Valkoinen talo, tai tamankin jalkeen saartaa se ja katkaista sahkot jne. Myoskaan Maneesiaukiota ei saarrettu niin kuin eraassa Gorbat?ovin ajan jattimielenosoituksessa. Monet kaappaajat olivat Gorbat?ovin tyotovereita, ja jopa stalinistiset Ampilov ja Nina Andrejeva vastustivat kaappausta ^[18] . Kaappausta oli valmisteltu miltei vuosi, ja historiasta loytyi esimerkkeja onnistuneista kaappauksista ? muun muassa neuvostojohtaja Nikita Hru?t?ovin syrjayttaminen 1960-luvulla. Kaappauksen aikana Jeltsin oli televisiossa useamman kerran. Yksi kaappaajista, Tizjakov, kuului Arkadi Volskin Teollisuusjohtajien liittoon, jolla oli kytkoksia niin Gorbat?ovin kuin Jeltsininkin ryhmittymiin. Keskuskomiteaa ei kutsuttu koolle eika Gorbatshovia virallisesti erotettu. Eraan Kommersant-artikkelin mukaan Jeltsin olisi sekaantunut kaappaukseen muka sen puolella olevana, ja sen jalkeen kaatanut kaappauksen ^[19] . Jeltsin kutsui kansan kadulle, toisin kuin esim. Allende kukistumisensa alla vuonna 1973.

Vakijoukko ei olisi pystynyt estamaan sita vastaan toteutettua panssarihyokkaysta. Jeltsin tiesi, ettei Valkoista taloa vallata. Kagarlitskin mukaan kaappaajat olivat tietavinaan varmasti, ettei Jeltsin nouse heita vastaan ja etta Jeltsinille kaappaus on samantekeva ^[20] . Tosin kuitenkin kavi. Jeltsin petti kaappaajat harkiten ja kutsui vakijoukot puolustamaan Valkoista taloa panssareista huolimatta. Moskovaa miehittaneilla sotilailla ei ollut kovia patruunoita. Tieto siita, ettei Valkoista taloa vastaan kayteta asevoimaa, olisi tullut luultavasti kaappaajilta itseltaan. Kaappaajat pakenivat Krimille Gorbat?ovin luo, ja muutaman paivan kuluttua kaappauksen lopusta Gorbat?ov ilmoitti TV:ssa eroavansa NKP:sta ja etta NKP:n omaisuus takavarikoidaan ^[21] . Kagarlitskin mielesta kaappaus loi edellytykset oikeistopopulistisen diktatuurin syntymiselle Venajalle.

Georgialaisen epailyn mukaan Gorbat?ov olisi itse ollut mukana hankkeessa, jonka tavoitteena olisi ollut Neuvostoliiton hajoamiskehityksen pysayttaminen. Gorbat?ovin paluun jalkeen Jeltsin syrjaytti Gorbat?ovin ja Neuvostoliitto purettiin 25. joulukuuta 1991.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Taman artikkelin tai sen osan viitteita on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi , esimerkiksi siirtamalla linkit viitemallineille .

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Seppanen, Esa :  Kuuma elokuu 1991, musta lokakuu 1993 Moskovassa: suomalaiset vallankaappauksen melskeissa . Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 951-31-2057-0 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Ylen Elava arkisto: Putt?ista Putiniin ? Venajan tie kommunismista kuriin
• Uusi liittosopimus Ylen elavassa arkistossa
• Neuvostoliiton epaonnistunnut vallankaappausyritys Ylen elavassa arkistossa

n k m Kylma sota (1945?1991) 1940-luku Kriisit Azerbaid?an Berliinin saarto Jugoslavia ja Neuvostoliitto Malaija T?ekkoslovakian vallankaappaus Politiikka Korean jako Marshall-apu miehitysvyohykkeet Itavalta Saksa rautaesirippu Trumanin oppi Sodat sisallissodat Costa Rica Kiina Kreikka Paraguay sodat Indokiina 1950-luku Kansannousut Ita-Saksa Unkari Pozna? Tiibet Kriisit Kiina ja Neuvostoliitto Libanon Suez Taiwaninsalmi I Taiwaninsalmi II Iranin vallankaappaus Guatemalan vallankaappaus Kuuban vallankumous Politiikka avaruuskilpa dominoteoria Eisenhowerin oppi Stalinin nootti Sodat sisallissodat Guatemala Sudan sodat Korea 1960-luku Kriisit Berliini Berliinin muuri Kongo kulttuurivallankumous Kuuban ohjuskriisi Neuvostoliitto ja Albania Prahan kevat T?ekkoslovakian miehitys U-2-valikohtaus Ussurin rajavalikohtaus Politiikka Apollo-ohjelma Kennedyn oppi Bre?nevin oppi Sodat sisallissodat Rhodesia sodat Angola kuuden paivan sota Sikojenlahti Vietnam 1970-luku Kriisit Iranin panttivankikriisi Kiina ja Albania Korean Airin lento 902 Chilen sotilasvallankaappaus Iranin vallankumous Politiikka Berliinin neljan vallan sopimus Helsingin sopimus liennytys Ping pong -diplomatia pysahtyneisyyden aika SALT-neuvottelut Sodat sisallissodat Angola El Salvador Etiopia Kambod?a Libanon Mosambik sodat Afganistan jom kippur Kambod?a?Vietnam Kiina?Vietnam 1980-luku Politiikka glasnost INF-sopimus perestroika Reaganin oppi Strategic Defense Initiative Sodat sisallissodat Bougainville sodat Grenada Irak?Iran Panama Libanon Vallankumoukset laulava vallankumous Ita-Eurooppa samettivallankumous , Romania Beirutin autopommi-isku Korean Airin lento 007 Able Archer 83 Puolan sotatila Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus Berliinin muurin murtuminen 1990-luku Mongolian vallankumous 1990 Saksan jalleenyhdistyminen Persianlahden sota Neuvostoliiton vallankaappausyritys Neuvostoliiton hajoaminen Samettiero Albanian kommunistihallinnon sortuminen Jaatyneet konfliktit : Transnistrian sota Etela-Ossetian konflikti Vuoristo-Karabahin konflikti Korean jako