U-2-valikohtaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taman artikkelin tai sen osan viitteita on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi , esimerkiksi siirtamalla linkit viitemallineille .
Tarkennus: Samaa viitetta ei tarvitse laittaa jokaiseen 50 kohtaan. Artikkelille olisi syyta tehda kh.
U-2-valikohtaus
Powersin lentoreitti
Powersin lentoreitti
Yhteenveto
Paivamaara 1. toukokuuta 1960
Onnettomuustyyppi alasampuminen
Tapahtumapaikka Aramil , Sverdlovskin alue , Neuvostoliitto
  56°43′35.73″N , 60°59′9.61″E
Lahtopaikka Badaber , Pakistan
Maaranpaa Bodø , Norja
Eloonjaaneita 1
Lentokone
Konetyyppi Lockheed U-2
Miehistoa 1

U-2-valikohtaus syntyi 1. toukokuuta vuonna 1960 , kun Neuvostoliiton ilmapuolustus ampui alas yhdysvaltalaisen Lockheed U-2  -tiedustelulentokoneen syvalla Neuvostoliiton ilmatilassa. Kone oli ollut 6 000 kilometrin pituisella tiedustelumatkalla halki Neuvostoliiton, Pakistanin Peshawarista Norjaan Bodøhon . Konetta ohjasi Gary Powers , CIA:n peiteoperaatiossa toiminut lentaja. Powers pelastautui koneesta laskuvarjolla, ja neuvostoliittolaiset vangitsivat hanet vakoojana. [1]

Valikohtaus romutti toiveet saada aikaan tuloksia toukokuisessa Pariisin aseidenriisuntakonferenssissa , jonne olivat saapuneet seka Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower etta Neuvostoliiton kommunistisen puolueen paasihteeri Nikita Hru?t?ov . Hru?t?ov paljasti vakoilukoneen alasampumisen ja vastalauseeksi rajaloukkaukselle poistui konferenssista kesken neuvottelujen. [1]

Oikeudenkaynnissa Moskovassa Powers tuomittiin vankeuteen kymmeneksi vuodeksi. Hanet kuitenkin vaihdettiin lannessa kiinni saatuun neuvostovakoilija Rudolf Abeliin 10. helmikuuta vuonna 1962 Lansi- ja Ita-Berliinin rajalla. [2]

Tausta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Powers oli aiemmin varvaytynyt Yhdysvaltain armeijaan ja sielta edelleen ilmavoimiin, silla lentaminen oli aina kiinnostanut hanta. Powers sai luutnantin arvon vuonna 1954. Gary Powers oli toiminut F-84F-havittajalentajana Turnerin lentotukikohdassa Georgiassa , kunnes CIA varvasi hanet tiedustelulentajaksi Pakistaniin vuonna 1956. Pakistanista Powersin tarkoitus oli suorittaa tiedustelulentoja Neuvostoliiton ilmatilaan uudentyyppisella U-2-tiedustelulentokoneella, joka lensi korkeammalla ja pidemmalle kuin aikaisemmat U-2-koneet. Powers ja taman vaimo Barbara Brown muuttivat Turkkiin , jotta pariskunta voisi asua mahdollisimman lahella toisiaan ja Powersin tyopaikkaa. [2]

U-2-tiedustelulento Neuvostoliittoon [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Varhain 1. toukokuuta vuonna 1960 [2] Badaberissa Pakistanissa [3] sijaitsevassa sotilastukikohdassa nousi Yhdysvaltain Keskustiedustelupalvelu CIA:n Lockheed U-2-tiedustelukone lennolle Neuvostoliiton ylle. Koneen lentajana toimi luutnantti Gary Powers, joka oli aiemminkin lentanyt CIA:n vakoilulentoja Neuvostoliiton ilmatilaan. [2]

Vakoilulento halki Neuvostoliiton [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lennon koodinimi oli Grand Slam . Tarkoitus oli lentaa Afganistanin ja Hinduku?in vuoriston yli Neuvostoliiton ilmatilaan, valokuvata kohteet ja laskeutua lopuksi Bodøhon Norjaan. Kohteina olivat Baikonur-Tjuratamin avaruuskeskus , ohjuskoealue Kystynissa, ydinkoelaitos Sverdlovskissa , ohjusasema Plesetskissa ja Murmansk , jonka paalta kaarrettaisiin Suomen ja Ruotsin ilmatilan lapi Bodøn kentalle Pohjois-Norjaan. Varalaskukentaksi oli merkitty muun muassa Sodankyla . Lento oli ensimmainen U-2-lento Neuvostoliiton halki. [4] Lentomatkan pituus oli 6 000 kilometria, josta 4 600 kilometria lennettaisiin Neuvostoliiton ilmatilassa. Koko operaation kestoksi oli laskettu noin yhdeksan tuntia. [2]

Lennon aikana Powersilla oli vaikeuksia koneen kanssa, silla T?eljabinskin alueen ylapuolella automaattiohjaus lakkoili. [2] U-2:ta oli vaikeaa lentaa kasivaraisesti, silla koneen keula piti pitaa maaratyssa kulmassa ylospain ja nopeus hyvin pienen haarukan sisalla. [4] Lentoa oli kuitenkin kulunut jo useampi tunti, ja takana nakyi ukkosrintama, joten Powers paatti jatkaa kohti Norjaa. [2]

Neuvostoliiton ilmapuolustuksen tutkat havaitsivat koneen jo ennen kuin se oli ehtinyt maan ilmatilaan. Moskovassa politbyroo halytettiin koolle ja koko Neuvostoliiton ilmatila suljettiin. U-2:n peraan lahetettiin havittajat. [4]

Neuvostoliittolainen valokuva vangitusta Powersista

U-2 ammutaan alas [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sverdlovskin alueen ylapuolella U-2:n ohjaamossa istuva Powers lensi konetta manuaalisesti, teki muistiinpanoja ja otti valokuvia alueesta. [2] Konetta kohti laukaistiin useita ohjuksia ja sita koettivat pudottaa useat neuvostohavittajat. Yksi maasta ammutuista S-75 Dvina  -ohjuksista rajahti lahella U-2:ta sen vasemmalla puolella vaurioittaen konetta. [4] U-2 vajosi hallitsemattomaan kierteeseen maata kohti, ja ohjaamon paineistus katosi. Powers sai laukaistua painepukunsa varahappisailion. Koneen istuin oli siirtynyt vaaraan asentoon, eika heittoistuinta voinut kayttaa, joten Powers irrotti pukunsa happiletkut, avasi ohjaamon kuvun ja hyppasi ulos vapaaseen pudotukseen. Powersin laskuvarjo avautui 4 500 metrin korkeudella. Han laskeutui rajusti pellolle, jossa hanet otettiin kiinni. [2] Paikka oli Aramilin kaupungin lahella oleva kolhoositila 15 kilometrin paassa Sverdlovskista . [5] Powers ei kayttanyt hanelle annettua myrkkyneulaa, jolla olisi voinut surmata itsensa vangiksi joutumisen uhatessa. [4]

Osa Powersin koneen hylysta Moskovan asevoimien keskusmuseossa . Kuva vuodelta 2006.

Hru?t?ev sai tiedon Powersin vangitsemisesta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kun Powers otettiin kiinni, Neuvostoliiton johto oli seuraamassa vappupaivan sotilasparaatia Moskovan Punaisella torilla Leninin mausoleumin korokkeella. Ilmatorjunnan komentaja S. S. Birjusov vei paasihteeri Hru?t?oville tiedon tapahtuneesta: ”Olemme ampuneet alas vihollisen tiedustelukoneen. Lentaja on elossa, hanet on vangittu ja viety kuulusteltavaksi”. Hru?t?ov onnitteli Birjusovia tapauksesta hiljaa ja jatkoi paraatin katselemista. Tieto Powersin alasampumisesta ei ollut viela saavuttanut Yhdysvaltoja, silla Bodøn tukikohdassa Norjassa hanta odotettiin yha lennolta. [2]

Powers Lubjankan vankilassa Moskovassa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Powers istui pahamaineisessa Lubjankan vankilassa Moskovassa.

Seuraavana paivana 2. toukokuuta Powers lennatettiin Moskovaan. Hanelle selvisi KGB:n loytaneen koneen hylysta filmirullat , jotka todistaisivat hanen olleen vakoilutehtavissa. Moskovan lentokentalta Powers vietiin KGB:n paamajaan Lubjankan vankilaan, jossa hanelle tehtiin laakarintarkastus ja hanet suljettiin selliin. Kuulustelut alkoivat seuraavana aamuna. Koska Powers tiesi filmien loytyneen, han paatti kertoa totuuden lennosta valttaakseen kuolemantuomion. Han tosin vaitti kuulustelijoille olleensa vasta ensimmaisella vakoilulennollaan, vaikkei nain ollutkaan. Kuulusteluja pidettiin paivittain, lukuun ottamatta yhta 19 paivan jalkeen pidettya taukoa. [2]

Valkoisen talon peitetarina Powersista [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Seuraavana paivana Powersin maahansyoksyn jalkeen, 2. toukokuuta 1960, kansliapaallikko prikaatinkenraali Andrew Goodpaster asteli presidentti Dwight D. Eisenhowerin tyohuoneeseen Valkoisessa talossa ja kertoi, etta edellisena paivana tiedustelulennolle Pakistanista kohti Norjaa lahtenyt U-2-lentokone oli todennakoisesti kadonnut ja lentaja ilmeisesti kuollut. Tuolloin amerikkalaiset eivat viela tienneet, etta Powers oli selviytynyt hengissa ja matkalla Moskovan pahamaineisimpaan vankilaan.

Jotta Powersin todellista tehtavaa voitaisiin peitella, Goodpaster oli keksinyt peitetarinan lehdistolle, joka tulisi kuitenkin kyselemaan Powersin kohtalosta. Peitetarinan mukaan Powers olisi ollut ennen katoamistaan tekemassa ilmakehahavaintoja NASAn palkkalistalla Ita-Turkissa. Viimeksi han olisi muka ilmoittanut koneen ohjaamossa olevista happivaikeuksista, ja koneen etsintoja oltaisiin parhaillaan suorittamassa Turkissa. Eisenhower hyvaksyi Goodpasterin peitetarinan, ja nain ollen Powersia ei voitaisi yhdistaa mitenkaan CIA:n tiedustelulentoihin. Mikali Powersin CIA-tausta olisi tullut esille juuri silla hetkella, se olisi ollut iso kansainvalinen skandaali juuri ennen Pariisin aseidenriisuntakonferenssia ja nain ollen koko neuvottelut venalaisten kanssa olisivat menneet pieleen. [2]

Hru?t?ovin ilmoitus Powersin vangitsemisesta korkeimmalle neuvostolle [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Neuvostoliiton paasihteeri Nikita Hru?t?ov ilmoitti Neuvostoliiton korkeimmalle neuvostolle 4. toukokuuta, etta amerikkalainen tiedustelukone U-2 oli jalleen kerran ylittanyt Neuvostoliiton ilmatilan ja kone oli ammuttu alas. Yhdysvaltain Moskovan suurlahettilas oli pyytanyt Neuvostoliiton ulkoministeriolta tietoja kuitenkin kadonneesta aseistamattomasta NASAn saahavaintokoneesta ja sen lentajasta, silla Yhdysvalloissa uskottiin edelleen, etta Powers olisi pudonnut koneesta ja kuollut. Samalla kone olisi murskautunut palasiksi jossakin pain Neuvostoliiton ja Turkin rajaa.

Hru?t?ov ilmoitti yllatyksellisesti viikon paasta 7. toukokuuta Neuvostoliiton korkeimmalle neuvostolle, etta Powers oli vangittuna Moskovassa ja etta han oli kertonut kuulusteluissa totuuden milla asialla han oli lentanyt toukokuun 2. paivana Neuvostoliiton ilmatilassa. Hru?t?ov ei kertonut kuitenkaan asiasta julkisuuteen mitaan, silla hanen tarkoituksensa olisi saada Eisenhower lankaan, kun tama tiedustelisi Hru?t?ovilta Pariisin konferenssin aikana kadonneen lentajan kohtalosta. [2]

Pariisin aseidenriisuntakonferenssi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Samalla kun Powersia kuulusteltiin uudelleen Lubjankan vankilassa, Pariisissa alkoi huippukokous koskien aseidenriisuntaneuvotteluita . Huippukokoukseen osallistuivat nelja suurvaltaa ( Neuvostoliitto , Ranska , Britannia ja Yhdysvallat ), ja kokousta isannoi Ranskan presidentti Charles de Gaulle . De Gaullen tarkoitus oli saada liennytysta aikaiseksi idan ja lannen valilla. Pariisin konferenssi alkoi 16. toukokuuta Elysee-palatsissa .

Tilaisuus meni heti riitelyksi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton valilla koskien U-2-koneiden ylilentoja Neuvostoliiton puolelle. Hru?t?ov vaati Eisenhowerilta julkista anteeksipyyntoa siita, ettei tama ollut siltikaan lopettanut U-2-lentoja Neuvostoliiton ilmatilaan, vaikka han oli luvannut tehda niin, kun Hru?t?ov oli vieraillut vuosi sitten Yhdysvalloissa. Britannian paaministeri Harold Macmillan ja Ranskan presidentti Charles de Gaulle huomauttivat Hru?t?oville, ettei vakoilu ollut mitaan uutta suurvaltojen valilla. De Gaulle muistutti myos siita, etta neuvostoliittolainen satelliitti kiersi koko ajan, 18 kertaa vuorokaudessa, Ranskan ylapuolella, mista saattoi arvata etta kyseinen satelliitti oli mita todennakoisimmin tiedustelutehtavissa, mutta Ranska ei kuitenkaan vaatinut asiasta anteeksipyyntoa Neuvostoliitolta.

Pariisin konferenssi paattyi vain kyrailyksi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton valilla, ja Hru?t?ov lahti kokouksesta kesken ja samalla han loukkasi Eisenhoweria kutsumalla tata pelkaksi kakkosmieheksi, shakkinappulaksi alaistensa kasissa . [2]

Powersin oikeudenkaynti Moskovassa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Powersin oikeudenkaynti pidettiin Moskovan ammattiliittojen talossa

Powers oli ollut vangittuna Lubjankan vankilassa yli 3,5 kuukautta, ja hanen vanhempansa ja puolisonsa olivat tulleet Moskovaan seuraamaan hanen oikeudenkayntiaan. Powersin oikeudenkaynti alkoi 16. elokuuta 1960 Moskovan ammattiliittojen talo ssa, jossa oli 1930-luvulla Stalinin aikana jarjestetty naytosoikeudenkaynteja . Powersia syytettiin rikollisesta vihamielisesta toiminnasta Neuvostoliiton kansaa vastaan .

Powersin oikeudenkayntia oli katsomassa tuhatpainen yleiso, jonka joukossa istui muun muassa Neuvostoliiton puolelle loikannut tunnettu brittivakooja Guy Burgess . Powers itse odotti saavansa kuolemantuomion vakoilusta. Oikeudessa Powers myonsi syyllisyytensa mutta syyttaja Roman Rudenko paatti kuitenkin jatkaa taman hiillostamista kolmen paivan ajan. Lopulta Powersin puolustusasianajaja Mihail I. Grinev suositteli kuolemantuomion valttamiseksi, etta Powersin olisi hyva kertoa oikeudelle olevansa syvasti pahoillaan tapauksesta ja pyytaisi anteeksi, etta han oli ollut vakoilemassa Neuvostoliittoa ja ylittanyt maan ilmatilan laittomasti. Powers katui tekojaan oikeudessa ja sai kolmen vuoden vankeuden ja seitseman vuoden pakkotyotuomion valttaen nain kuolemantuomion. [2]

Powersin vapauttaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Gary Powers vaihdettiin neuvostovakooja Rudolf Abeliin Glienicken sillalla Lansi- ja Ita-Berliinin rajalla 10. helmikuuta vuonna 1962.

Helmikuun 2. paivaan vuoteen 1962 mennessa Powers oli istunut Lubjankan vankilassa 21 kuukautta ja rangaistusta olisi jaljella viela kahdeksan vuotta. Powersin isa oli vedonnut presidentti John F. Kennedyyn , jotta hanen poikansa vaihdettaisiin neuvostovakooja Rudolf Abeliin, jonka amerikkalaiset olivat vanginneet vuonna 1957 ja joka oli tuomittu vankeuteen 30 vuodeksi vakoilusta. Pitkallisten ja vaikeiden neuvotteluiden jalkeen Neuvostoliitto suostui vaihtamaan Powersin Abeliin, joka itsekin oli hyvin halukas palaamaan Neuvostoliittoon. Powers ja Abel tulivat saattajineen 10. helmikuuta 1962 Glienicken sillalle , joka ylittaa Haveljoen Ita- ja Lansi-Berliinin rajalla. CIA kuljetti Powersin Azoreiden saarille, jossa Powers vietti jonkin aikaa, kunnes hanet 18. helmikuuta lennatettiin kotiin Yhdysvaltoihin. Powers asui aluksi Ashford Farm -nimisessa CIA:n turvatalossa lahella Washingtonia , jossa han totutteli normaalin arkielaman rutiineihin ja mukavuuksiin. [2]

Jalkipyykki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhdysvaltain tiedotusvalineet suhtautuivat Powersin tapaukseen hyvin ristiriitaisesti. Herald Tribune kirjoitti Powersista jopa isolla otsikolla seuraavasti: Sankari vai sahlari? Seuraavien kuukausien ajan Powers antoi haastatteluja tiedotusvalineiden edustajille. Powers kutsuttiin kuultavaksi Yhdysvaltain kongressin komiteaan, joka syytti Powersia salaisten laitteiden luovuttamisesta vihollisen kasiin. Komitea kuitenkin vapautti Powersin, mutta han ei enaa palannut entiseen tyohonsa tiedustelulentajana, vaan meni koelentajaksi yksityiseen yritykseen. Elokuussa vuonna 1977 Powers kuoli ollessaan koelennolla ohjaamassa helikopteria, joka syoksyi maahan. Vuonna 2000 Yhdysvaltain ilmavoimat myonsi Powersille postuumisti kaikkiaan kolme kunniamitalia. [2]

Populaarikulttuurissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Steven Spielbergin ohjaama elokuva Bridge of Spies , joka perustuu U-2-valikohtaukseen ja Powersin alasampumiseen, sai ensi-iltansa 16. lokakuuta 2015.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Rislakki, Jukka:  Paha sektori. Atomipommi, kylma sota ja Suomi . WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36478-9 .
  • Taivaalta putosi vakooja. Tieteen Kuvalehti Historia , 2008, nro 11, s. 64?71. Oslo: Bonnier Publications International AS. 0806-5209.
  • Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmassa sodassa, Ilmatorjuntasaatio, Jyvaskyla, 2003
  • U2 Spy Plane BBC Witness . BBC World Service: British Broadcasting Corporation. Viitattu 3.11.2014. (englanniksi)

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b Rislakki 2010, s. 282?286.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Tieteen Kuvalehti Historia 11/2008.
  3. ↑ Rodric Braithwaite:  Afgantsy : the Russians in Afghanistan, 1979?8 , s. 266. Oxford University Press, 2011. ISBN 978-0-19-983265-1 . (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Rislakki 2010, s. 283?287.
  5. ↑ BBC: U2 Spy Plane.
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=U-2-valikohtaus&oldid=22177849 ”