Tämä on hyvä artikkeli.

Turkki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tama artikkeli kasittelee valtiota. Muita merkityksia on tasmennyssivulla .
Turkin tasavalta
Turkiye Cumhuriyeti
lippu vaakuna

Valtiomuoto Presidentiaalinen , perustuslaillinen tasavalta
Presidentti Recep Tayyip Erdo?an
Paakaupunki Ankara (5 557 931 as.)
39°55′N , 32°50′E
Muita kaupunkeja Istanbul (16 561 953 as.)
?zmir (4 803 418 as.)
Bursa (3 856 278 as.),
Antalya (2 510 270 as.)
Konya (2 403 953 as.)
Adana (1 663 485 as.)
Gaziantep (1 257 953 as.)
lisaa kaupunkeja
Pinta-ala
– yhteensa 779 452 km² [1]  ( sijalla 36 )
– josta sisavesia 1,3 %
Vakiluku (2019) 82 810 525 ( sijalla 17 )
–  vaestotiheys 105
– vaestonkasvu 1,34 % (2018)
Viralliset kielet turkki
Lukutaito 96 % [2] [3]
Valuutta Turkin liira (?) ( TRY )
BKT (2021 (arvio))
– yhteensa 2 668 mrd. USD [4]  ( sijalla 11 )
– per asukas 31 500 USD [4]
HDI (2019) 0,820 [5] ( sijalla 54 )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
–  maatalous 6,8 % [4]
–  teollisuus 32,3 % [4]
–  palvelut 60,7 % [4]
Aikavyohyke UTC+3 [6]
– kesaaika ei kaytossa [7]
Itsenaisyys
? Perustettu
29. lokakuuta 1923
Lyhenne TR
–  ajoneuvot : TR
–  lentokoneet : TK
Kansainvalinen
suuntanumero 		+90
Tunnuslause Yurtta Barı?, Dunyada Barı? (epavirallinen - suom. Rauha maassa, rauha maailmassa )
Kansallislaulu ” ?stiklal Mar?ı ”

Edeltaja(t)   Osmanien valtakunta

Turkki ( turk. Turkiye ), virallisesti Turkin tasavalta ( turk. Turkiye Cumhuriyeti ), on euraasialainen valtio, joka ulottuu Anatolian niemimaalta Lounais-Aasiasta Balkanin alueelle Kaakkois-Eurooppaan. Turkilla on kahdeksan naapurimaata: Bulgaria luoteessa, Kreikka lannessa, Georgia koillisessa, Armenia , Iran seka Azerbaid?anin Nahit?evanin eksklaavi idassa ja Irak seka Syyria kaakossa. Lisaksi Turkki rajautuu Mustaanmereen pohjoisessa, Aigeianmereen lannessa ja Valimereen etelassa. Turkin alueella sijaitsee myos Marmaranmeri , jonka kautta kulkee Euroopan ja Aasian valinen raja, joten valtiolla on aluetta kahdella maanosalla. [8]

Turkin alueella on syntynyt useita merkittavia sivilisaatioita, kuten Bysantti ja Osmanien valtakunta . Maan kulttuuri on sekoitus itaista ja lantista perinnetta, silla Turkki sijaitsee kahden maanosan risteyskohdassa. Kulttuuria onkin usein kuvattu sillaksi kahden maailman valilla. Voimakkaan alueellisen lasnaolonsa vuoksi Turkki on alkanut muodostua strategisesti yha merkittavammaksi valtioksi. [9] [10]

Turkki on virallisesti demokraattinen, sekulaarinen ja perustuslaillinen tasavalta. Sen poliittinen jarjestelma perustettiin vuonna 1923 Mustafa Kemal Ataturkin johdossa ensimmaisen maailmansodan jalkiselvittelyjen aikana, kun Osmanien valtakunta oli kaatunut. Taman jalkeen Turkki integroitui enenevassa maarin lanteen, mutta on pitanyt samanaikaisesti ylla suhteitaan itaiseen maailmaan. Turkin johtajana ensin paaministerina vuodesta 2003 ja nyt presidenttina vuodesta 2014 toimineen Recep Tayyip Erdo?anin kaudella Turkin hallinto on kuitenkin muuttunut autoritaarisemmaksi, sananvapauden tila on heikentynyt, sekulaarisia perinteita on purettu islamistisempaan suuntaan, opposition toimintaa on tukahdutettu ja vaaleja on syytetty vilpillisiksi. [11] [12] [13]

Maa on Yhdistyneiden kansakuntien , [14] Islamilaisen konferenssin , [15] OECD:n [16] ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyojarjeston [17] perustajajasen, Euroopan neuvoston jasen vuodesta 1949 [18] ja Naton jasen vuodesta 1952. [19] Turkki on kaynyt jasenyysneuvotteluja Euroopan unionin kanssa vuodesta 2005 lahtien, liitannaisjasen maa on ollut vuodesta 1963. [20] Turkki on jasen myos G20:ssa , joka tuo yhteen maailman 20 suurinta taloutta. [21]

Nimi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos: Turkkilainen (nimitys)

Valtion nimi turkin kielella , Turkiye , voidaan jakaa kahteen sanaan, joista alkuosa turk tarkoittaa osmanin kielella ”vahvaa” ja viittaa yleensa joko Turkin asukkaisiin, turkkilaisiin tai turkkilaisten kansojen jaseniin, [22] . Jalkimmainen osa -iye on omistukseen tai sukulaisuuteen viittaava abstrakti suffiksi. Turk on myohaisempi muoto sanasta ”tu-kin”, joka on kiinalaisten jo vuonna 177 eaa. antama nimitys Keski-Aasian Altaivuoriston etelapuolella asuville kansoille. [23] Termia ”Turk” tai ”Turuk” kaytettiin ensimmaisen kerran kansan omana nimena gokturkkilaisten Orkhon-kirjoituksissa Keski-Aasiassa. Suomen kieleen sana Turkki on lainautunut saksasta ruotsin kielen kautta, ja sita on kaytetty ensimmaisen kerran jo 1500-luvulla Mikael Agricolan rukouskirjassa. [24]

Osmanikauden aikana Turkin turkkilaiset eivat viela kutsuneet itseaan "turkkilaisiksi" eika valtiotaan "Turkiksi". Alkujaan 1100-luvulta alkaen eurooppalaiset olivat alkaneet kayttaa osmanien valtaamista alueista nimitysta Turkki (italialaisesta "Turchia"). He kuitenkin nakivat itsensa ensisijaisesti "muslimeina" ja viela itsenasyyssodankin aikaan asiakirjat ja julistukset puhuvat muslimeista. [25]

Ennen Turkin tasavaltaa, esimekiksi Kasaarien kaanikunta (650?969) tunnettiin bysanttilaisissa lahteissa "Turkkina" (Τουρκ?α, Tourkia). [26] Arabialaisissa teksteissa Mamelukkien valtakuntaan (1250?1517) viitataan muun muassa nimella "Turkin valtio" ( al-Dawla al-Turkiyya ). [27]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Turkin historia

Antiikki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lyykialaisia hautoja Dalyanissa

Turkki sijaitsee Aasian ja Euroopan rajakohdassa. Suurimman osan nyky-Turkista muodostaa Anatolian niemimaa eli Vaha-Aasia, joka on maailman vanhimpia jatkuvasti asuttuja alueita. Kaakkois- ja Etela-Turkissa oli kivikaudella varhaiseen maanviljelyn ja karjanhoidon keksimiseen ja leviamiseen liittyvia niin sanottuja neoliittisia kylia, joista Catal Huyuk ( keraaminen neoliittinen ) oli huomattavan suuri. Muita arkeologien loytamia varhaisia maanviljelykylia olivat Cayonu (esikeraaminen neoliittinen A?keraaminen neoliittinen), Nevali Cori (esikeraaminen neoliittinen B), Hacilar (keraaminen neoliittinen), Gobekli Tepe (esikeraaminen neoliittinen A) ja Mersin , jotka kuulunevat maailman vanhimpien ihmisasutuskeskusten joukkoon. Asutus Troijassa alkoi neoliittikaudella ja jatkui rautakaudelle. Kirjoitetun historian aikana anatolialaiset ovat puhuneet indoeurooppalaisia , seemilaisia , etelakaukasialaisia ja turkkilaisia kielia seka lisaksi useita alkuperaltaan tuntemattomia kielia. Indoeurooppalaisten heetin ja luuvin kielten vanhuuden perusteella jotkut tutkijat ovat esittaneet Anatoliaa indoeurooppalaisen kielikunnan hypoteettiseksi alkukodiksi [28] .

Celsuksen kirjasto Efesoksessa , vuodelta 135.

Alueen ensimmaisen merkittavan valtakunnan muodostivat heettilaiset , 1700?1200-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Myohemmin hallitsivat fryygialaiset , indoeurooppalainen kansa, kunnes kimmerialaiset tuhosivat heidan valtakuntansa 600-luvulla eaa. [29] Fryygiaa seuraavista valtiosta voimakkaimpia olivat Lyydia , Kaaria ja Lyykia . Lyydialaiset ja lyykialaiset puhuivat indoeurooppalaisia kielia, mutta molempiin kieliin oli sulautunut ei-indoeurooppalaisia elementteja ennen heettilais- ja helleenikausia.

Anatolian rannikolle asettui asumaan samoihin aikoihin joonialaisia . Rannikkoalue nimettiin myohemmin Jooniaksi . Persialainen akemenidien valtakunta valloitti koko alueen 500- ja 400-luvuilla eaa. ja se joutui myohemmin Aleksanteri Suuren haltuun vuonna 334 eaa. [30] Anatolia jaettiin taman jalkeen useisiin pieniin hellenistisiin kuningaskuntiin, joihin kuuluivat Bithynia , Kappadokia , Pergamon ja Pontos . Kuningaskunnat joutuivat Rooman haltuun vuoteen 50 eaa. mennessa. [31] Vuonna 330 Rooman keisari Konstantinus Suuri valitsi Byzantionin Rooman valtakunnan uudeksi paakaupungiksi ja nimesi sen uudelleen Konstantinopoliksi (nykyisin ?stanbul ). Lansi-Rooman sortumisen jalkeen kaupungista tuli Ita-Rooman eli Bysantin valtakunnan keskus. [32]

Turkkilaiset ja osmanien valtakunta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Osmanien valtakunta

Osmanien valtakunta valtansa huipulla (noin vuonna 1680)

Seld?ukkien dynastia oli O?uz-turkkilaisten Kınık-heimon haara, joka 800-luvulla eli islamilaisen maailman reunalla, Kaspianmeren ja Araljarven pohjoispuolella O?uz-liiton Yabghun suurkaanikunnassa. [33] 900-luvulta alkaen seld?ukit muuttivat kotialueeltaan Anatolian itaosiin.

Sulttaani Ahmedin moskeija on yksi merkittavimmista osmanien valtakunnan jalkeensa jattamista arkkitehtuurin mestariteoksista.

Kun turkkilaiset olivat voittaneet Bysantin armeijan Manzikertin taistelussa vuonna 1071 he alkoivat hylata paimentolaisjuuriaan, saivat pysyvamman roolin Anatoliassa ja synnyttivat Seld?ukkien valtakunnan. [34] Valtakunta ei kuitenkaan kestanyt pitkaan, silla vuoteen 1243 mennessa mongolit olivat voittaneet seld?ukkiarmeijat, ja hiljalleen valtakunnan mahti hiipui. Seld?ukkien vanavedessa Osman I :n hallitsema pieni turkkilainen ruhtinaskunta kehittyi osmanien valtakunnaksi ja taytti romahtaneiden seld?ukkien ja bysanttilaisten jattaman tyhjion. [35] Jo 1300-luvulla osmanien valtakuntaan kuului suurin osa seka Anatoliasta etta Balkanin niemimaasta. Bysantti pysyi kuitenkin itsenaisena pienvaltiona vuoteen 1453 saakka, jolloin osmanit valloittivat loputkin siita ja tekivat sen paakaupungista, Konstantinopolista , oman paakaupunkinsa, jonka nimeksi tuli ?stanbul . [36]

Osmanien valtakunta oli 623-vuotisen historiansa aikana vuorovaikutuksessa niin itaiseen kuin lantiseenkin maailmaan. 1500- ja 1600-luvuilla se kuului maailman voimakkaampiin poliittisiin entiteetteihin, ja joutui usein tormayskurssille Ita-Euroopan valtioiden kanssa hankkiessaan tasaisesti lisaa alueita Balkanilta ja Puola-Liettuan etelaosista. [10]

Valtakunta kuitenkin heikkeni 1800-luvulla, ja sen alue pieneni. Ensin siita itsenaistyi Kreikka , myohemmin Romania , Bulgaria ja Serbia , ja lisaksi se menetti Pohjois-Afrikassa sijainneet alueensa eurooppalaisille siirtomaavalloille . Myos Venaja kavi monta sotaa Turkkia vastaan ja tavoitteli Konstantinopolinkin valloitusta. Turkkia nimitettiinkin Euroopan sairaaksi mieheksi . Vuosina 1912 - 1913 kaydyissa Balkanin sodissa Turkki menetti suurimman osan jaljella olleistakin Euroopan-puoleisista alueista Kreikalle, Bulgarialle ja Serbialle, ja samalla myos Albania itsenaistyi. Vuosia kestaneen taantumisen jalkeen osmanien valtakunta liittyi ensimmaiseen maailmansotaan osmanien-Saksan liiton kautta vuonna 1914 ? sotaan, jonka se lopulta havisi. Sodan jalkeen voitokkaat ymparysvallat alkoivat jakaa osmanien valtakuntaa Sevresin sopimuksen kautta. [35] Vuosina 1915?1917 Osmanien valtakunnan hallitus tappoi ja pakkosiirsi sadoista tuhansista yli miljoonaan armenialaista armenialaisten kansanmurhassa [37] [38] seka lukuisia assyrialaisia assyrialaisten kansanmurhassa . [39]

Tasavallan aika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ymparysvaltojen miehitykset ?stanbulissa ja ?zmirissa ensimmaisen maailmansodan jalkiselvittelyjen aikana vaikuttivat Turkin kansallisliikkeen syntyyn. [10] Mustafa Kemal Pa??an, Gallipolin taistelussa kunnostautuneen sotilaskomentajan, johdolla kaytiin Turkin itsenaisyyssota , jonka tarkoituksena oli Sevresin sopimuksen ehtojen kumoaminen. [9] 18. syyskuuta 1922 mennessa miehitysarmeijat oli karkotettu, ja maahan syntyi uusi turkkilainen valtio. 1. marraskuuta 1922 vastaperustettu parlamentti lakkautti muodollisesti sultanaatin ja lopetti samalla osmanien valtakunnan 623 vuoden mittaisen valtakauden. Lausannen sopimus vuonna 1923 johti vastamuodostetun Turkin tasavallan suvereenisuuden tunnustamiseen osmanien valtakunnan seuraajavaltiona. Tasavalta julistettiin virallisesti syntyneeksi 29. lokakuuta 1923 uudessa paakaupungissa Ankarassa . [10]

Lausannen rauhansopimus palautti Turkille Smyrnan (nyk. Izmirin) seudun seka Ita-Traakian , jotka Sevresin rauhassa olivat joutuneet Kreikalle . Nailla seuduilla vanhastaan asunut kreikkalaisvaesto joutui suurimmaksi osaksi poistumaan maasta .

Mustafa Kemal Ataturk , Turkin tasavallan perustaja ja ensimmainen presidentti.

Kun Kemal Pa??a oli noussut tasavallan ensimmaiseksi presidentiksi, han aloitti useita radikaaleja uudistuksia perustaakseen uuden maallisen Turkin sen osmanimenneisyyden jaanteista. [10] Sukunimilain mukaisesti Turkin parlamentti antoi Mustafa Kemalille vuonna 1934 kunnianimen ”Ataturk” ( Turkkilaisten isa ). [9] Ataturkin jaadessa lapsettomaksi ei nimella ole taten ollut toista kantajaa.

Turkki liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle sodan loppuvaiheissa seremoniallisena eleena. Maasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien jasen vuonna 1945. [14] Vuonna 1947 Yhdysvallat julisti ottavansa kayttoonsa Trumanin opin , kun Neuvostoliitto oli vaatinut sotilastukikohtia Turkin salmista ja kreikkalaiset olivat joutuneet vaikeuksiin yrittaessaan kukistaa kommunisteja sisallissodassa . Opissa tuotiin julki Yhdysvaltojen aikeet taata Turkin ja Kreikan turvallisuus, ja tuloksena oli suurimittainen sotilaallinen ja taloudellinen tuki. [40]

Kun Turkki oli osallistunut Yhdistyneiden kansakuntien joukkojen kanssa Korean sotaan , maa liittyi vuonna 1952 Natoon . Maasta tuli Valimerella suojamuuri Neuvostoliittoa vastaan. Kyproksen saaren vuosikymmenen kestaneiden vakivaltaisuuksien ja niita seuranneen Kreikan tukeman vallankaappauksen jalkeen Turkki aloitti vuonna 1974 sotilasoperaation, jonka seurauksena saarelle syntyi vuonna 1975 itsenaisen hallinnon luonut separatistinen, vain Turkin tunnustama Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta , joka julistautui vuonna 1983 itsenaiseksi valtioksi. [41]

Yksipuoluejarjestelman aikakauden paatyttya vuonna 1945 maahan syntyi monipuoluejarjestelma, joka kuitenkin karsi seuraavien vuosikymmenten aikana jannitteista. Oikeisto- ja vasemmistoryhmien valisista kahnauksista johtunut poliittinen epavakaus 1960?1980-luvuilla synnytti useita vallankaappauksia vuosina 1960 , 1971 , 1980 ja lisaksi ”postmodernin vallankaappauksen” vuonna 1997 . [42] Turkin talouden 1980-luvulla alkanut vapautuminen muutti maan nakymia; seuraavia vuosikymmenia leimasivat perakkaiset voimakkaan talouskasvun kaudet ja kriisit. [43]

Turkin politiikan nakyvimpia vaikuttajia olivat sosiaalidemokraatti Bulent Ecevit , joka toimi viisi kertaa Turkin paaministerina neljan vuosikymmenen aikana vuosien 1974-2002 valilla [44] seka Ecevitin poliittinen kiistakumppani, konservatiivi Suleyman Demirel , joka vaikutti Turkin politiikassa viidella vuosikymmenella ollen seitseman kertaa maan paaministeri vuosien 1964-1993 valilla seka presidentti vuosina 1993-2000. [45]

Turkin kurdit ovat vaatineet laajempia oikeuksia koko tasavallan ajan. Tama on johtanut vuosikymmenten aikana aseellisiin konflikteihin Turkin viranomaisten ja kurdiaktivistien valilla. Konflikti on aiheuttanut karsimyksia myos kurdisiviileille ja sivullisille turkkilaisille. Vuosina 1984 - 1999 lahtien kurdiseparatistien PKK kavi avointa sotaa Turkin hallituksen kanssa, ja konflikti jatkui kurdien tekemina terrori-iskuina jalleen vuodesta 2004 alkaen. Maaliskuussa 2013 solmittiin tulitauko. [46]

Islamistinen AKP-puolue sai ylivoimaisen vaalivoiton vuoden 2002 parlamenttivaaleissa ja siita lahtien Turkin johdossa on ollut Recep Tayyip Erdo?an , josta tuli maan paaministeri vuonna 2003. [47]

Presidentti Ahmet Necdet Sezerin virkakausi paattyi 2007. Turkin presidentinvaali 2007 aiheutti konflikteja ja mielenosoituksia. Valituksi tuli Abdullah Gul . [48]

Vuoden 2014 presidentinvaalit voitti suuri ennakkosuosikki ja vuodesta 2003 paaministerina toiminut Recep Tayyip Erdo?an . [49]

Osa maan sotilasjohdosta yritti vallankaappausta 15. heinakuuta 2016 alkaneessa kaappausyrityksessa , jossa sai surmansa ainakin 160 siviilia ja poliisia, seka yli 100 vallankaappaukseen osallistunutta henkiloa. Ainakin 6000 on pidatetty, mukana kymmenia upseereita ja ainakin 34 kenraalia. [50] Turkin hallitukselle uskolliset joukot kukistivat vallankaappausyrityksen nopeasti, ja sen jalkeen maassa alkoivat laajat puhdistukset, joissa kymmenia tuhansia ihmisia erotettiin viroistaan tai pidatettiin. Kaappausyritys heikensi armeijan vaikutusvaltaa. Armeija on perinteisesti ollut Kemal Ataturkin johdolla luodun Turkin maallisen hallintomallin puolustaja. Turkin hallituksen mukaan kaappauksen takana oli Yhdysvalloissa asuva turkkilainen muslimijohtaja Fethullah Gulen tukijoineen. Gulen kiisti taman ja sanoi Erdo?anin lavastaneen koko kaappausyrityksen. [51]

Huhtikuussa 2018 presidentti Erdo?an ilmoitti, etta maan presidentin- ja parlamenttivaalit jarjestetaan ennenaikaisesti kesakuussa 2018. Edellisena vuonna kansanaanestyksessa niukasti hyvaksytty presidentin valtaa lisaava perustuslain uudistus astuisi myos voimaan ennenaikaisesti vaalien jalkeen. [52]

Turkin presidentinvaaleissa kesakuussa 2018 presidentti Recep Tayyip Erdo?an voitti ja voimaan astui perustuslain uudistus, joka lisasi huomattavasti presidentin valtaa. Samassa yhteydessa pidettiin parlamenttivaalit , joissa hallitseva puolue, Erdo?anin AKP sai liittolaisineen parlamenttiin enemmiston. [53]

Istanbulissa on ollut runsaasti mielenosoituksia maaliskuun 2019 pormestarinvaalien jalkeen, sen jalkeen kun ne voitti opposition ehdokas Ekrem Imamo?lu, mutta paaministeri Recep Tayyip Erdo?an leimasi tuloksen vaaristellyksi ja halusi uusintavaalit. Erdo?an on itse Istanbulin entinen pormestari ja valtapuolueen havio on hanelle takaisku. Uusintavaalissa kesakuussa Imamo?lu voitti viela suuremmalla aanierolla saatuaan noin 54 prosenttia aanista. [54]

Politiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkki on presidentillinen demokratia [55] . Sen jalkeen kun tasavalta perustettiin vuonna 1923 maa on kehittanyt vahvan sekularistisen perinteen. [56] Turkin perustuslaki asettaa perusteet lainsaadannolle Turkissa. Se maarittelee maan hallinnon paaperiaatteet ja tekee Turkista keskitetyn yhtenaisvaltion. Nykyinen perustuslaki on ratifioitu kansanaanestyksella vuonna 1982, ja siihen on tehty viime vuosina lukuisia lisayksia. [57]

Presidentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Recep Tayyip Erdo?an , Turkin presidentti vuodesta 2014 ja paaministeri vuosina 2003-2014.

Turkin valtionpaamies on tasavallan presidentti . Presidentti Erdo?an on 2010-luvulla pyrkinyt vahvistamaan presidentin valtaoikeuksia, vaikkakaan hanen valtapyrkimyksensa eivat ole taysin toteutuneet. [58] Presidentin valitsi aiemmin seitseman vuotta kestaneelle kaudelle maan parlamentti, mutta presidentin ei tarvinnut olla parlamentin jasen. Toimeenpanovaltaa Turkissa harjoitti paaministerin ja ministerineuvoston muodostama hallitus, kun taas lainsaadantovalta on yksikamarisella parlamentilla, Turkin suurella kansankokouksella. Oikeuslaitos on itsenainen, ja perustuslakituomioistuin paattaa lakien ja asetusten yhteensopivuudesta maan perustuslain kanssa. Turkin valtioneuvosto on korkein oikeusaste hallintoon liittyvissa tapauksissa. Helmikuussa 2017 presidentti Erdo?an hyvaksyi ehdotuksen uudesta perustuslaista, joka keskittaisi valtaa presidentille. Uusi perustuslaki antaa mahdollisuuden muun muassa ministereiden erottamiseen ja nimittamiseen seka poikkeustilan julistamiseen, minka lisaksi presidentti voisi pysya vallassa aiempaa pidempaan. [59] Huhtikuussa 2017 jarjestettiin kansanaanestys uudesta perustuslaista ja tuo laki hyvaksyttiin 51,4 prosentin enemmiston aanestettya kylla-vaihtoehtoa. Turkin keskusvaalilautakunta vahvisti aanestyksen tuloksen. [60] Perustuslain oli maara astua voimaan marraskuussa 2019. [59] Tuloksen mukaisesti perustuslaki jakoi vahvasti mielipiteita. Oppositio vaati tuloksen mitatoimista ja paatosta kritisoitiin monelta taholta. [61] [62] [63] Presidentin valtaa lisaava perustuslain uudistus astui kuitenkin voimaan kesakuussa 2018 sen jalkeen, kun presidentti Recep Tayyip Erdo?an oli voittanut presidentinvaalit. [53] Uudistetun perustuslain mukaan presidentti valitaan suoralla kansanaanestyksella ja presidentin virkakausi on viisi vuotta. Sama henkilo voidaan valita korkeintaan kaksi kertaa, mutta tahan ei lasketa mukaan Erdo?anin kautta ennen uudistetun perustuslain astumista voimaan. [47]

Turkissa nousi kohu marraskuussa 2014 Ankaran liepeille nousseesta mahtipontisesta uudesta presidentinpalatsista. Palatsikompleksin pinta-ala on 200 000 neliometria ja siina on 1000 huonetta. Palatsin nimi on Ak Saray eli Valkoinen palatsi ja se oli tullut maksamaan noin 500 miljoonaa euroa. [64]

Turkin hallitus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaministeri on yleensa vaalit voittaneen puolueen johtaja, ja hanet valitaan virkaansa parlamentissa luottamusaanestyksen kautta. Paaministerina toimi vuodesta 2003 vuoteen 2014 ?stanbulin entinen pormestari Recep Tayyip Erdo?an , jonka islamilais-konservatiivinen Oikeus ja kehitys -puolue AKP voitti 34 prosentin aaniosuudella yli puolet paikoista Turkin parlamenttiin vuoden 2001 talouskriisin jalkeen jarjestetyissa vaaleissa. [65] [66] Kesakuussa 2011 pidetyissa vaaleissa AKP sai noin 50 % annetuista aanista, ja sai noin 325 paikkaa eli vajaan 2/3 parlamentista. [67] Paaministerin tai muiden ministerien ei tarvitse olla parlamentin jasenia, vaikkakin he tavallisesti ovat (merkittava poikkeus oli Kemal Dervi? , talousministeri vuoden 2001 talouskriisin jalkeen [68] ).

Kesalla 2013 Istanbulissa syntyi laajoja hallituksen vastaisia mellakoita. Ne alkoivat vastalauseensa Taksimin aukion lahella sijaitsevan Gezin puiston rakentamista vastaan, mutta poliisin kovakouraisten otteiden vuoksi protesti yltyi mielenosoitukseksi konservatiivista hallituspolitiikkaa vastaan. [69] Vuoden 2013 lopussa hallitusta horjutti korruptioskandaali , jonka vuoksi kymmenia AKP-puoluetta lahella olevia eliitin jasenia pidatettiin ja asetettiin syytteeseen korruptiosta. Syytettyjen joukossa olivat muun muassa sisaministeri Muammer Gulerin ja talousministeri Zafer Ca?layanin pojat, ja kyseiset ministerit joutuivat eroamaan 25.12.2013. [70]

Vuonna 2018 astui voimaan kansanaanestyksessa edellisena vuonna hyvaksytty perustuslain uudistus, joka lopetti paaministerin viran ja keskitti vallan presidentille. [71]

Parlamentti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkin kansalliskokous .

Parlamentin jasenet valitaan viisivuotiskausiksi suhteellisella vaalitavalla . Kansallinen aanikynnys on 10 prosenttia. 85 vaalipiiria edustaa Turkin 81 hallinnollista maakuntaa (?stanbul on jaettu kolmeen vaalipiiriin, kun taas Ankara ja ?zmir on molemmat jaettu kahteen naiden kaupunkien suuren vakiluvun vuoksi). Jotta parlamentin hajautuminen valtettaisiin, vain vaaleissa yli 10 prosentin aaniosuuden saaneilla puolueilla on oikeus edustukseen parlamentissa. Taman kynnyksen seurauksena vain kaksi puoluetta paasi parlamenttiin edellisissa vaaleissa. [72] Riippumattomat ehdokkaat voivat myos yrittaa parlamenttiin, mutta heidankin taytyy saada vaalipiirissaan vahintaan 10 prosenttia aanista tullakseen valituiksi. [73] Molempia sukupuolia koskeva yleinen aanioikeus on ollut voimassa Turkissa vuodesta 1930 ja oikeus asettua ehdolle vuodesta 1934. [74] Jokaisella 18 vuotta tayttaneella Turkin kansalaisella on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta oikeus aanestaa. Vuonna 2004 maassa oli 50 rekisteroitynytta poliittista puoluetta, joiden ideologiat vaihtelevat aarivasemmistosta aarioikeistoon. [73] Perustuslakituomioistuin voi riistaa sen mielesta sekularisminvastaisilta tai separatistisilta puolueilta julkisen rahoituksen tai kieltaa niiden toiminnan kokonaan. [75] [76]

Kesakuun 2018 parlamenttivaaleihien oppositio muodosti yhteisen vaaliliiton haastaakseen presidentti Recep Tayyip Erdo?anin, jonka vastustaminen oli oppositiota yli ideologisten jakolinjojen yhdistava asia. Opposition vaaliliitossa olivat Turkin suurin oppositiopuolue, sekulaari ja tasavaltalainen CHP, islamilais-vanhoillinen Saadet ja kansallismielinen IYI-puolue. Sita tuki myos pieni keskustaoikeistolainen DP. Kurdipuolue HDP ei kuulunut oppositon vaaliliittoon. HDP paasi ensi kertaa parlamenttiin vuonna 2015, jolloin se onnistui keraamaan aania paitsi kurdeilta, myos vahemmistoja ja feminismia korostavalla politiikallaan. Toisella puolella oli presidentti Erdo?anin AKP:n ja sen liittolainen aarioikeistolainen MHP. Aanikynnys parlamenttiin oli 10 prosenttia. [77] Vaaleissa Turkkia hallitseva AK-puolue sai 42,5 prosenttia aanista. Yhdessa liittolaistensa kanssa se sai parlamenttiin 53,6 prosentin enemmiston. [53] Oppositiossa myos kur­di­mie­li­nen HDP-puo­lue on­nis­tui ylit­ta­maan kym­me­nen pro­sen­tin aa­ni­kyn­nyk­sen, vaikka osa sen joh­ta­jis­ta kam­pan­joi van­ki­las­ta ka­sin. [78]

Turkin armeijan vaikutus politiikkaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkin armeija on perinteisesti ollut poliittisesti voimakas instituutio, ja sita on pidetty Ataturkin tasavallan yllapitajana. Turkin perustuslain ja maan yhtenaisyyden suojelu on annettu lailla maan asevoimille, joten silla on muodollinen poliittinen rooli sekulaarisen yhtenaisvaltion ja Ataturkin uudistusten vartijana Kansallisen turvallisuuden neuvostossa. [42] Neuvoston kautta armeija osallistuu suosituksiin maan puolustuspolitiikasta mita tahansa Turkkiin kohdistuvaa uhkaa, kuten etnista separatismia tai uskonnollista ekstremismia vastaan. Viime vuosina EU:n vaatimukset ja lisaantynyt siviililasnaolo turvallisuusneuvostossa ovat saaneet aikaan uudistuksia ja yrityksia vahentaa armeijan perustuslaillisia velvollisuuksia. [79] Huolimatta vaikutuksesta, jonka armeijalla nahdaan olevan siviiliasioihin, Turkin asevoimilla on vahva kannatus ja sita pidetaan maan luotetuimpana instituutiona. [80]

Vapauksien kehitys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Freedom Housen vuoden 2022 maarittelyn mukaan Turkki ei ole vapaa maa. [81] Presidentti Recep Tayyip Erdo?anin Oikeus- ja kehityspuolue (AKP) on hallinnut Turkkia vuodesta 2002. Alun perin hyvaksyttyaan joitakin vapauttavia uudistuksia, AKP:n hallitus osoitti kasvavaa halveksuntaa poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia kohtaan ja on vuodesta 2016 lahtien jatkanut laajaa kriitikoiden ja vastustajien tukahduttamista. Vuonna 2017 perustuslakimuutokset keskittivat vallan presidentin kasiin poistamalla keskeiset vallan tasapainottamiset . Samalla kun Erdo?an hallitsee edelleen Turkin politiikkaa, syveneva talouskriisi ja mahdollisuudet edelleen lujittaa poliittista valtaa ovat antaneet hallitukselle uusia kannustimia tukahduttaa erimielisyydet ja rajoittaa julkista keskustelua. [81]

Sananvapaus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos: Ihmisoikeudet Turkissa

Muun muassa EU on arvostellut Turkin sananvapaustilannetta. Useita kirjailijoita ja taiteilijoita, mukaan lukien Nobel-kirjailija Orhan Pamukia on syytetty oikeudessa maan rikoslain pykalan 301 nojalla ”turkkilaisuuden halventamisesta”. [82] Turkkilaisen identiteetin loukkaamisesta vuonna 2005 tuomittu, armenialaisten kansanmurhasta kirjoittanut kirjailija Hrant Dink murhattiin tammikuussa 2007. [83]

Toimittajat ilman rajoja -jarjeston lehdistonvapausindeksin mukaan Turkki oli vuonna 2015 180 maan luettelossa sijalla 149. [84]

Turkissa oli voimassa kaikkien Wikipedian versioiden julkaisemisen esto huhtikuusta 2017 lahtien. Wikimedia Foundation haastoi Turkin toukokuussa 2019 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen , jonka jalkeen Turkin perustuslaillinen oikeus totesi eston laittomaksi. [85] Wikipedian julkaiseminen vapautettiin tammikuussa 2020 sen kestettya 991 paivaa. [86] Syksylla 2022 todettiin, etta turkinkielisen Wikipedian muokkaus ja kaytto ei ollut palautunut estoa edeltavalle tasolle. [87]

Ulkosuhteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tultuaan yhdeksi Euroopan neuvoston ensimmaisista jasenista vuonna 1950 Turkista tuli Euroopan yhteison liitannaisjasen vuonna 1963, liittyi Euroopan unionin tulliliitto vuonna 1995 ja aloitti taysjasenyysneuvottelut Euroopan unionin kanssa vuonna 2005.

Turkin poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset suhteet suuntautuivat lanteen tasavallan perustamisen jalkeen. Turkki otti toisen maailmansodan jalkeen atlantistisen kannan moniin alueellisiin ja kansainvalisiin tapahtumiin, kun maa oli osallistunut sodan aikana Kairon toiseen konferenssiin , osallistunut Korean sotaan ja myohemmin liittynyt Natoon vuonna 1952. [40] Kylman sodan aikana maa oli osa lansiblokkia Neuvostoliiton johtamaa itablokkia vastaan. Turkkiin sijoitetut Naton ohjukset saivat Neuvostoliiton sijoittamaan ohjuksia Kuubaan ja laukaisivat Kuuban kriisin . Berliinin muurin murtumisen jalkeen Turkki on osallistunut useisiin Naton johtamiin rauhanturvaoperaatioihin. Monien historiallisten ja kulttuuristen syiden vuoksi tama on johtanut toisistaan eroaviin suuntauksiin maan ulkopolitiikassa. Turkki on ainoa Islamilaisen yhteistyojarjeston jasen, joka kuuluu Natoon, ja sen suhteet Israeliin ovat yksi Lahi-idan merkittavimmista yhteistyosuhteista. [88]

Euroopan unioni on Turkin suurin kauppakumppani, ja vakiintuneen turkkilaisen diasporan lasnaolo Euroopassa on osaltaan vaikuttanut Turkin ja EU:n valisten suhteiden kehittymiseen. Turkista tuli Euroopan neuvoston jasen vuonna 1949, ja vuonna 1959 maa haki Euroopan yhteison (EU:n edeltajan) liitannaisjasenyytta, jollaisen se sai vuonna 1963. Vuosikymmenia kestaneiden neuvottelujen jalkeen Turkki haki EY:n taysjasenyytta vuonna 1987. Maa teki tullisopimuksen EU:n kanssa vuonna 1995 ja aloitti virallisesti jasenyysneuvottelut 3. lokakuuta 2005. [20] Jasenyysprosessia arveltiin jo alun perin pitkaksi Turkin koon ja joissakin asioissa vallitsevien syvien erimielisyyksien vuoksi. [89]

Historiallisesti Turkin ja naapurimaa Kreikan suhteissa on ollut jannitteita. Kiistat Egeanmeren alueen ilma- ja merirajoista ovat yha yksi tarkeimmista kiistakysymyksista naapurien valilla. [90] Tasta huolimatta valtioiden valiset suhteet ovat parantuneet vuoden 1999 Turkissa ja Kreikassa tapahtuneiden perakkaisten maanjaristysten seka molempien osapuolten nopeiden avunanto- ja pelastustoimien jalkeen. Kreikka on tukenut aktiivisesti Turkin liittymista Euroopan unioniin. [91] Turkin etelapuolella pitkaaikainen Kyproksen jaon aiheuttama kiista on yksi merkittavimpia ongelmia Turkin EU-jasenyysneuvotteluissa. Turkki ei ole suostunut avaamaan satamiaan liikenteelle Kyproksen tasavallasta . [92]

Turkin sekulaaristen perinteiden vuoksi jotkin alueen maat ovat perinteisesti suhtautuneet maahan epailevasti. Jannitteita on syntynyt erityisesti Turkin ja sen suurimman naapurimaan Iranin valille. [93] Kylman sodan paattymisen jalkeen Turkki on aktiivisesti rakentanut suhteitaan Ita-Euroopan ja Keski-Aasian entisiin kommunistisiin valtioihin. Tama on konkretisoitunut moniin kaksipuolisiin investointeihin ja muuttoliikkeeseen naiden maiden ja Turkin valilla. [94] Suhteet Turkin naapurimaahan Armeniaan ovat kuitenkin yha kireat armenialaisten kansanmurhan vuoksi. Kiistoja on aiheuttanut myos Armenian ja sen turkkilaiskielta puhuvan naapurin Azerbaid?anin Vuoristo-Karabahista kayma sota. [95] Turkin hallituksen virallisen kannan mukaan nuorturkkilaisten toimet, jotka johtivat arviolta satojen tuhansien?yli miljoonan armenialaisen pakkosiirtoihin ja kuolemaan osmanien valtakunnan hajotessa, eivat muodosta kansanmurhaa. Hallituksen mukaan kuolemat johtuivat armenialaisten sisaisista konflikteista, taudeista ja nalanhadasta. [37] Turkin ja Armenian valinen raja on edelleen suljettu. [96]

Vaikka Turkki osallistuikin Naton johtamaan rauhanturvaoperaatioon Afganistanissa syyskuun 11. paivan iskujen jalkeen, Irakin sota kohtasi Turkissa voimakasta vastustusta. Hallituksen esitys, joka olisi sallinut Yhdysvaltojen joukkojen hyokata Irakiin Turkin kaakkoisrajalta, ei saanut Turkin parlamentissa vaadittua 276 aanen enemmistoa taakseen: lopullinen tulos oli 264 puoltavaa ja 250 kielteista aanta. [97] Tama johti Turkin ja Yhdysvaltojen valisten suhteiden viilentymiseen ja pelkoihin suhteiden vahingoittumisesta Irakin tilanteen vuoksi. [98] Turkki suhtautuu erityisen varovaisesti epavakaasta Irakista mahdollisesti syntyvaan itsenaiseen Kurdistaniin . Maa on aiemmin ollut arviolta 37 000 henkea tappaneessa sissisodassa omalla maaperallaan Kurdistanin tyovaenpuoluetta PKK :ta vastaan. [99] [100]

Vuosia jatkuneen Syyrian sisallissodan seurauksena Turkkiin on paennut yli kaksi miljoonaa syyrialaispakolaista. [101] Syyrian sisallissodassa Turkki on tukenut presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastaan taistelevia kapinallisia ja Venaja on tukenut al-Assadin hallintoa. Marraskuussa 2015 Turkki ampui alas venalaisen havittajakoneen ja maiden valit kiristyivat aarimmilleen. [102] Kesasta 2016 lahtien valit taas lampenivat taman maiden keskinaiset suhteet jaadyttaneen tapahtuman jaadessa taka-alalle. Maiden valien taas lammettya Turkki tilasi heinakuussa 2019 Venajalta pitkan matkan paikallisten ilmaohjusten torjuntajarjestelman, mika puolestaan kiristi Turkin suhteita Nato-liittolaiseen Yhdysvaltoihin. [103] Maaliskuussa 2020 Venaja ja Turkki sopivat tulitauosta Syyrian Idlibissa. Syyrian hallituksen joukot olivat edenneet Venajan ilmapommitusten tuella Turkin tukemien Syyrian kapinallisten viimeisella vahvalla alueella Idlibissa koko alkuvuoden 2020. Turkki ja Syyria kavivat hetken alueella avointa sotaa, kun Turkki kosti kolonnaansa vastaan tehdyn tuhoisan iskun, jossa kuoli virallisten tietojen mukaan 34 turkkilaista sotilasta. Tulitauon lisaksi sovittiin myos, etta Idlibin lavitse kulkevalle M4-moottoritielle tulee yhteensa 12 kilometria levea suojavyohyke. Venajan ja Turkin joukot alkavat sopimuksen mukaan valvoa osaa moottoritiesta yhdessa. [104]

Turkki on Yhdistyneiden kansakuntien , Naton , Maailman kauppajarjeston , Taloudellisen yhteistyon ja kehityksen jarjeston (OECD), Euroopan neuvoston , Euroopan turvallisuus- ja yhteistyojarjeston , G20:n , D-8:n , Islamilaisen yhteistyojarjeston , Mustanmeren talousjarjeston ja Turkkilaisten maiden neuvoston jasen. [116]

Hallinnollinen jako [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Turkin maakunnat

Turkin alue on jaettu hallinnollisia tarkoituksia varten 81 maakuntaan. Jokainen maakunta on vuorostaan jaettu piirikuntiin, joita on maassa yhteensa 923. Maakunnilla on yleensa sama nimi kuin niiden paakaupungeilla, joita kutsutaan myos keskuspiirikunniksi; poikkeuksia ovat Hatayn (paakaupunki Antakya ), Kocaelin (paakaupunki ?zmit ) ja Sakaryan (paakaupunki Adapazarı ) maakunnat. Vakiluvultaan suurimmat maakunnat ovat ?stanbul (yli 14 miljoonaa), Ankara (yli 5 milj.), ?zmir (yli 4 milj.), Bursa (yli 2,8 milj.), Antalya (yli 2,2 milj.), Adana (yli 2,1 milj.) ja Konya (yli 2,1 miljoonaa asukasta, 2015). [117] lahde tarkemmin? > [118]

Maakunnat on jarjestetty seitsemaan alueeseen vaestonlaskentoja varten, mutta nailla alueilla ei ole hallinnollista merkitysta.

Suurimmat kaupungit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suurimmat kaupungit

Vakiluvut on annettu vuoden 2000 vaestonlaskennan mukaan. [119]

Turkin paakaupunki on Ankara (4,6 milj. as., 2014); suurin kaupunki ja tasavaltaa edeltanyt paakaupunki on kuitenkin ?stanbul (14,0 milj. as., 2014), [118] joka toimii maan talouden ja kulttuurin sydamena. [120] Muita yli miljoonan asukkaan kaupunkeja (2014) ovat ?zmir , Bursa , Adana , Gaziantep , Konya ja Antalya . Merkittavia, yli 500 000 asukkaan kaupunkeja ovat Diyarbakır , Mersin , Kayseri , Eski?ehir , ?anlıurfa , Denizli , Samsun ja Batman . [118] Maailmanpankin arvion mukaan 73 prosenttia Turkin vaestosta asuu kaupunkialueilla. [121]

Maantiede [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sijainti ja maastonmuodot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkin alue on yli 1 600 kilometria pitka ja 800 kilometria levea, ja maalla on suorakulmiomainen muoto. [120] Turkin pinta-ala, jarvet mukaan luettuina, on yhteensa 779 452 neliokilometria, josta 755 688 neliokilometria on Lounais-Aasiassa ja 23 764 neliokilometria Euroopassa . [120] Maalla on siis aluetta kahdella mantereella. Turkki on pinta-alalla mitattuna maailman 36. suurin valtio Mosambikin jalkeen. Maa on jonkin verran suurempi kuin Chile ja hieman pienempi kuin Suomi ja Ruotsi yhdessa. Meret ymparoivat Turkkia kolmelta puolelta: Egeanmeri lannessa, Mustameri pohjoisessa ja Valimeri etelassa. Myos Marmaranmeri sijaitsee Turkin alueella. [122]

Turkin Eurooppaan kuuluva alue maan luoteisosassa, Ita-Traakia , rajoittuu Kreikkaan ja Bulgariaan . Maan Aasiaan kuuluva osa, Anatolia (myos Vaha-Aasia ), koostuu korkeasta keskusylangosta kapeine rannikkokaistaleineen. Alue sijaitsee Koro?lun ja Ita-Mustanmeren vuoristojen seka etelaisten Taurusvuorten valissa. Ita-Turkin pinnanmuodostus on vuoristoisempi, ja alueella saa alkunsa useita jokia, kuten Eufrat , Tigris ja Araks . Ita-Turkissa sijaitsevat myos suuri Vanjarvi ja Turkin korkein vuorenhuippu, 5 165 metriin kohoava Ararat . [122] [123]

Kackar Da?ı on Ita-Turkissa Mustanmeren rannikolla kohoavien Kackarvuorten korkein huippu.

Turkki jaetaan maantieteellisesti seitsemaan alueeseen : Marmaran, Egeanmeren, Mustanmeren, Keski-Anatolian, Ita-Anatolian, Kaakkois-Anatolian ja Valimeren alueisiin. Vuoristoinen pohjoisen Anatolian alue Mustanmeren rannikolla muistuttaa pitkaa, kapeaa vyota. Tama alue muodostaa noin kuudenneksen Turkin maa-alueesta. [122]

Turkin vaihteleva maisema on monimutkaisten, aluetta vuosituhansien aikana muokanneiden maansisaisten voimien tulosta. Alueella on yha suhteellisen usein maanjaristyksia [124] ja satunnaisesti tulivuorenpurkauksia . Bosporinsalmi ja Dardanellit ovat syntyneet Turkin lapi kulkevien ja Mustanmeren synnyttaneiden mannerlaattojen saumakohtien ansiosta. Maan pohjoisosassa kulkee maanjaristyksia aiheuttava siirroslinja lannesta itaan.

Ilmasto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkin ilmasto on valimerellinen lauhkea ilmasto . Rannikolla kesat ovat kuumia ja suhteellisen kuivia ja talvet viileita ja kosteita, mutta ilmasto voi olla huomattavasti ankarampi maan kuivemmissa sisaosissa. Rannikon vuoristot estavat Valimeren vaikutusta sisamaassa, joten Turkin sisaosissa vallitsee mannermainen ilmasto selkeine vuodenaikoineen. Keski-Anatolian tasanko on rannikkoalueisiin verrattuna alttiimpi aarilampotiloille. Erityisesti tasankoalueen talvet voivat olla ankaria. Idan vuoristoalueilla lampotila voi pudota −30?40 celsiusasteeseen, ja maa saattaa pysya lumen peittamana 120 paivaa vuodessa. Lannessa Istanbulin ymparistossa keskimaarainen talvilampotila on 4 °C, mutta lampotila voi pudota nollan alapuolelle. Vuosittainen sademaara on keskimaarin noin 500?800 millimetria. Todelliset maarat riippuvat maan korkeudesta. Kuivimmat alueet ovat Konyan ja Malatyan tasangot, joilla usein sataa vuosittain alle 300 millimetria ? kostein alue vuorostaan on Mustanmeren rannikko, jossa sademaara voi kohota 2 200 millimetriin. [125]

Luonto ja luonnonsuojelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkin kasvillisuus jakautuu kolmeen vyohykkeeseen: Valimeren lahella on valimerenkasvillisuutta, euro-siperialainen vyohyke ulottuu Mustanmeren seudulle, ja loppuosa maasta kuuluu iranoturanilaiseen vyohykkeeseen. Monien viljelykasvien alkumuodot kasvavat villeina Turkissa. Naihin kuuluvat tulppaani, kikherneet, linssit ja aprikoosit. [126]

Turkki on tarkealla muuttolintujen reitilla. Harvinaisimpiin elainlajeihin kuuluvat munkkihylje ja kilpikonnat. [126]

Turkissa on 46 kansallispuistoa ja 16 muuta luonnonsuojelualuetta. [127] [128]

Talous [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suurimman osan tasavallan aikaisesta historiastaan Turkki on noudattanut naennaisesti valtiojohtoista talouspolitiikkaa. Valtio on saadellyt tiukasti yksityista sektoria, ulkomaankauppaa ja suoria ulkomaisia investointeja. 1980-luvulla Turkki kuitenkin aloitti paaministeri Turgut Ozalin johdolla sarjan talousuudistuksia, joiden tarkoituksena oli siirtya eristyneesta, valtiojohtoisesta jarjestelmasta yksityissektoria suosivampaan markkinatalouteen . [43] Uudistukset johtivat nopeaan talouskasvuun, jonka kuitenkin keskeyttivat lamat ja taloudelliset kriisit vuosina 1994, 1999 (samana vuonna tapahtuneen maanjaristyksen jalkeen) [129] ja 2001. [130] Vuosina 1981?2003 maan vuotuinen talouskasvu oli keskimaarin nelja prosenttia. [131] Uusien reformien puute, suuri ja kasvava julkisen sektorin vaje seka laajamittainen korruptio johtivat korkeaan inflaatioon , heikkoon pankkisektoriin ja makrotalouden kasvaneeseen volatiilisuuteen. [132]

Vuoden 2001 talouskriisista ja tuon ajan talousministerin Kemal Dervi?in aloittamista uudistuksista lahtien Turkin inflaatio putosi yksinumeroisiin lukuihin. Investoijien luottamus ja ulkomaiset investoinnit koohosivat, ja tyottomyys vaheni. Turkki avasi markkinoitaan asteittain talousuudistusten kautta vahentamalla valtion valvontaa ulkomaankaupassa ja investoinneissa. [133] Inflaation hillitsemiseksi, talousuudistusten vakiinnuttamiseksi ja epavakaan talouden perinnon poispyyhkimiseksi maassa laskettiin liikkeelle uusi rahayksikko. 1. tammikuuta 2005 Turkin liiran korvasi Uusi Turkin liira , kun vanhasta rahasta pudotettiin pois kuusi nollaa (1 UTL=1 000 000 TL). [134] Inflaatio pysyi alle kymmenessa prosentissa 2004?2016, vaikka se oli edelleen 3-8 kertaa korkeampi kuin EU:ssa. Vuodesta 2017 alkaen on taas totuteltu korkeampiin inflaatiolukuihin. [135] Vuonna 2021 inflaatio oli jalleen lahes 20 prosenttia, ja tyottomyys 13,4%. [4]

Kun vuonna 2022 Turkin bruttokansantuote oli keskimaarin 31 500 dollaria henkea kohti, maa sijoittui maailmassa BKT:n mukaan laskettuna sijalle 69 . Yksi Turkin suurimmista talousongelmista on varallisuuden epatasainen jakautuminen. Vuonna 2008 arvioitiin, etta vauraimmalla 10 prosentilla vaestosta oli kaytettavissaan 30 prosenttia kotitalouksien kayttovaroista, kun taas koyhimmalla 10 prosentilla vain 2 prosenttia. [4]

Nakyma Leventin finanssialueelle Istanbulissa.

Turismi on kasvanut nopeasti viimeisen 1990-luuvlta alkaen ja muodostaa nykyaan tarkean osan maan taloudesta. Terrorismiuhka, poliittinen epavakaus seka Covid-19 pandemia pysayttivat turismivirtojen kasvun vuosiksi 2016?2020, mutta vuonna 2022 Turkissa kavi 44,6 miljoonaa ulkomaista vierailijaa, jotka jattivat maahan 46 miljardia dollaria. Eniten turisteja tulee Saksasta ja Venajalta. [136] [137]

Turkin talouden muita merkittavia aloja ovat rakennus-, auto-, elektroniikka- ja tekstiiliteollisuus. [138]

Turkin tarkeimmat kauppakumppanit ovat Euroopan unioni (52 prosenttia viennista ja 42 prosenttia tuonnista vuonna 2005), [139] Yhdysvallat, Venaja ja Japani. Turkki on kayttanyt hyodykseen vuonna 1995 allekirjoitettua Euroopan unionin ja Turkin tulliunionia kasvattaakseen vientiin tarkoitettua teollisuustuotantoaan. Maa on hyotynyt samaan aikaan EU:sta tulevista suorista investoinneista, joiden maara jai kuitenkin alle odotusten. EU:n paatos aloittaa jasenyysneuvottelut Turkin kanssa vuonna 2004 lisasi jalleen ulkomaisten investointien maaraa. Vuosina 1999-2003 Turkin viennista 53 prosenttia ja 51 prosenttia tuonnista muodostui EU- ja EFTA-maiden kanssa kaydysta kaupasta. Vuonna 2005 maan viennin arvo oli 73,5 miljardia dollaria ja tuonnin 116,8 miljardia dollaria. Nousua oli 16,3 ja 19,7 prosenttia vuoteen 2004 verrattuna. [139] [140] Vuonna 2006 vienti nousi 85,8 miljardiin dollariin, mika merkitsi 16,8 prosentin nousua edelliseen vuoteen verrattuna. [141]

Vuosien ajan suorat ulkomaaninvestoinnit olivat Turkissa alhaisella tasolla. Vuonna 2005 Turkki onnistui houkuttelemaan maahan 8,5 miljardia dollaria naiden investointien kautta, ja odotettu luku vuodelle 2006 oli viela suurempi. [142] Investointien kasvuun ovat vaikuttaneet sarja suuria yksityistamisia, Turkin Euroopan unionin jasenyysneuvottelujen alkamisen tuoma vakaantuminen, vahva ja vakaa talouskasvu seka rakennemuutokset pankkitoiminnassa, vahittaismyynnissa ja tietoliikennealalla. [133]

Energia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Energia Turkissa

Turkin talous on vahvasti riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Se tuottaa itse kivihiilta, mutta vahaista oljyn- ja kaasuntuootantoa taydenneta´taan paljon tuontienergialla. Maa on 2010-luvulla pyrkinyt monipuolistamaan energialahteitaan. [143] Ensimmainen ydinvoimala on rakenteilla. Sen odotetaan olevan taysin valmis vuoteen 2028 mennessa. [144]

Liikenne [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkissa on kaikkiaan 98 lentokenttaa. [4] Istanbulia palvelee kaksi lentoasemaa. Istanbul-Ataturkin kansainvalinen lentoasema on Turkin suurin ja Lahi-idan toiseksi vilkkaimmin liikennoity lentoasema. Halpalentojen suosima Sabiha Gokcenin kansainvalinen lentoasema hiukan kauempana Istanbulista kasvaa nopeasti. [145]

Suurnopeusjuna Turkissa.

Rautatieta on 12 000 kilometria. [146] Istanbuliin on junayhteys Romanian Bukarestista Bosphorus Express -linjalla, Iranin Teheranista Trans-Asya Ekspresi -linjalla ja Syyrian Aleppoon Toros Express -linjalla. [147]

Rataverkkooa on uusittu jopa 250 km/h kulkevia suurnopeusjonua varten. Ne kulkevat omilla radoillaan osuuksilla Istanbul-Ankara, Ankara-Konya ja Ankara-Sivas, ja palvelevat myos Eskisehirin ja Karamanin kaupunkeja. [148]

Rataverkko ei ulotu rannikkokaupunkeihin, ja linja-autot ovatkin suosittu liikkumismuoto kotimaan matkustajaliikenteessa. Matka Istanbulista Van-jarvelle kestaa junalla 40 tuntia, linja-autolla 24 tuntia ja lentaen noin kaksi tuntia. [149] [150]

Kauppalaivastoon kuuluu 1237 alusta. [4] Suurimmat merisatamat ovat Alia?a, Ambarlı, Diliskelesi, Ere?li, Izmir, Kocaeli (Izmit), Mersin (?cel), Limanı ja Yarimca. Ambarlista kulkee vuosittain lahes kolme miljoonaa TEU :ta rahtia, Mersinista ja Izmirista noin kaksi miljoonaa TEUta. [4] Autolauttaliikennetta on Kreikasta, Kyprokselta ja Venajalta. [151] [152]

Vaesto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkkilaisia nuoria Istanbulissa

Vuonna 2023 Turkin vakiluku oli noin 83,5 miljoonaa ja vaestonkasvu 0,64 prosenttia vuodessa. Turkin vaesto on suhteellisen nuorta, silla 22 prosenttia kuuluu 0?14-vuotiaiden ikaryhmaan. Vaeston mediaani-ika, 32 vuotta, on maailmassa sijalla 111 eli samaa luokkaa Aasian ja Etela-Amerikan maiden kanssa, mutta alempi kuin lansimaissa (esimerkiksi Suomessa se on 42 vuotta). Vuonna 2023 julkaistujen tilastojen mukaan elinajanodote on miehille 74 vuotta, naisille 79 vuotta ja molemmille sukupuolille keskimaarin 76 vuotta. [4]

Koulutus on Turkissa pakollista ja ilmaista 12 vuotta. [153] . Lukutaitoaste vuonna 2019 on miehilla 99 prosenttia ja naisilla 94 prosenttia. [4] Naisten ja miesten lukutaidossa on aiemmin ollut suurempi ero, jonka sanottiin osittain johtuvan maan arabien ja kurdien asuttamissa kaakkoisissa maakunnissa vallitsevista naisiin kohdistuvista asenteista. [154] Koulujarjestelmaan kuuluu 6?14-vuotiaiden peruskoulutus seka vahintaan kolmivuotinen toisen asteen koulutus. Yliopistoon haku Turkissa tapahtuu kolmituntisessa 180 kysymyksen Ogrenci Secme Sınavı -monivalintakokeessa (OSS). [155]

Turkin perustuslain artikla 66 maarittelee ”turkkilaiseksi” jokaisen, joka on ”sitoutunut Turkin valtioon kansalaisuuden siteen kautta”; siispa termin ”turkkilainen” kaytto lakitekstissa eroaa sen etnisesta maaritelmasta. Enemmisto Turkin vaestosta on kuitenkin etnisesti turkkilaisia . Muita suuria etnisia ryhmia ovat kurdit , t?erkessit , romanit , arabit ja kolme virallisesti tunnustettua vahemmistoa ( Lausannen sopimuksen mukaan): kreikkalaiset , armenialaiset ja juutalaiset . Suurin ei-turkkilainen etninen ryhma on kurdit, jotka ovat perinteisesti asuneet maan kaakkoisosassa. Vahemmistoilla ei kolmea virallista vahemmistoa lukuun ottamatta ole minkaanlaisia erikoisoikeuksia. Vaikka termi ”vahemmisto” onkin Turkissa arkaluontoinen, assimilaation aste eri virallisten vahemmistojen ulkopuolisten etnisten ryhmien keskuudessa on korkea. Turkin kantavaeston keskuudesta voidaan loytaa eroja myos vaeston erilaisten turkkilaisten (kansojen) alkuperien perusteella. Luotettavaa tietoa maan tarkasta etnisesta jakaumasta ei ole tarjolla, silla Turkin vaestonlaskennoissa ei luokitella ihmisia etnisyyden mukaan. [156] Vuonna 2016 arvioitiin, etta etnisia turkkilaisia olisi 70-75% ja kurdeja 19%. [4]

Tanssivia dervi??eja esiintymassa Mevlevi -museossa Konyassa, Keski-Anatoliassa

Euroopan toisen maailmansodan jalkeisen suuren tyovoimatarpeen vuoksi monet Turkin kansalaiset muuttivat Lansi-Eurooppaan (erityisesti Lansi-Saksaan ). Alueelle onkin syntynyt merkittava turkkilainen vahemmisto. Viime aikoina myos Turkista on tullut lukuisten maahanmuuttajien kohdemaa, erityisesti Berliinin muurin murtumisen ja alueelle syntyneen liikkumisvapauden jalkeen. Nama maahanmuuttajat tulevat yleensa entisista neuvostoblokin valtioista mutta myos naapureina olevista muslimimaista, joko asettuakseen tyoskentelemaan Turkkiin tai jatkaakseen matkaansa eteenpain Euroopan unioniin. [157]

Turkki on maan ainoa virallinen kieli. Luotettavia tietoja vaeston kielellisesta jakautumisesta ei ole tarjolla ylla mainittujen syiden vuoksi. [156] Turkin julkinen yleisradioyhtio TRT lahettaa ohjelmaa alueellisilla kielilla ja murteilla, arabiaksi , bosniaksi , t?erkessiksi ja kurdiksi , muutaman tunnin viikossa. [158]

Uskonto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkin vaestosta 99,8 prosenttia on muslimeja , ja heista valtaosa noudattaa sunnalaisuutta . [4] Merkittava vahemmisto vaestosta kuuluu alevilaiseen suuntaukseen. [159] Vaeston loppuosa on ateisteja tai noudattaa jotain muuta uskontoa, erityisesti kristinuskon eri haaroja ( kreikkalainen ortodoksikirkko , Armenian apostolinen kirkko ja syyrialais-ortodoksinen kirkko ), juutalaisuutta tai jesidismia .

Sekularismilla on Turkissa vahva perinne. Vaikka valtiolla ei ole virallista uskontoa eika se edista minkaan uskonnon harjoittamista, se valvoo uskontojen valisia suhteita aktiivisesti. Perustuslaki tunnustaa uskonnonvapauden yksiloille, kun taas uskonnolliset yhteisot ovat valtion suojeluksessa. Perustuslaki yksiselitteisesti kieltaa yhteisoja osallistumasta poliittiseen toimintaan (esimerkiksi muodostamalla uskonnollisen puolueen) tai perustamasta uskonnollisia kouluja. Yksikaan puolue ei voi vaittaa edustavansa mitaan uskontoa; tasta huolimatta uskonnollisuus on edustettuna maan politiikassa yleensa konservatiivisten puolueiden kautta. [56] Turkki on kieltanyt lailla hijabin ja uskonnollis-poliittisten symbolien kayton molemmilta sukupuolilta hallintorakennuksissa, kouluissa ja yliopistoissa; [160] Euroopan ihmisoikeustuomioistuin paatti lain olevan oikeutettu 10. marraskuuta 2005 jutussa Leyla ?ahin vastaan Turkki . [161] Myos homoseksuaalisuus on Turkissa sallittua ja Istanbulissa on jarjestetty Pride-tapahtumia, jotka ovat kuitenkin valilla johtaneet yhteenottoihin. [162]

Open Doors -jarjeston World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Turkissa hyvin korkeaa vainoa . Jarjeston mukaan uskonnollinen nationalismi on Turkissa erittain vahvaa ja kasvavaa. [163] Jarjeston mukaan Turkin hallitus on karkottanut maasta ulkomaisia kristittyja, jotka ovat naimisissa Turkin kansalaisten kanssa. Vaikka kristinuskoon kaantyminen ei ole Turkissa laitonta, kohtaavat kaannynnaiset todennakoisesti perheensa ja paikallisyhteisonsa vastustusta ja painetta. [164]

Kulttuuri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Orhan Pamuk , vuoden 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittaja
Baklava on turkkilaisen keittion tunnettu jalkiruoka.

Turkilla on erittain monipuolinen kulttuuri, joka on sekoitus O?uz-turkkilaisia , osmanien valtakunnan aikaisia, lansimaisia seka islamilaisia kulttuureja ja perinteita. Kun Turkki oli muuntautunut onnistuneesti uskontoon pohjaavasta osmanien valtakunnasta moderniksi kansallisvaltioksi, joka noudattaa tiukkaa uskonnon ja valtion valista erottelua, taiteelliset ilmaisutavat monipuolistuivat ja lisaantyivat. Tasavallan alkuvuosina valtio investoi suuria summia korkeakulttuuriin, kuten museoihin, teattereihin ja arkkitehtuuriin. Erilaisilla historiallisilla tekijoilla on merkittava rooli modernin turkkilaisen identiteetin maarittelyssa. Turkkilainen kulttuuri on muodostunut paitsi yrityksesta olla ”moderni” ja lansimaalainen, myos tarpeesta pitaa ylla perinteisia uskonnollisia ja historiallisia arvoja [165] .

Turkin musiikki ja kirjallisuus ovat hyvia esimerkkeja eri kulttuurivaikutteiden sekoituksista. Osmanien valtakunnan seka islamilaisen maailman ja Euroopan valisen vuorovaikutuksen seurauksena useat eri musiikin lajit ovat suosittuja Turkissa, ” arabeskista ” hip hop -musiikkiin. Modernissa turkkilaisessa musiikissa onkin vaikutteita paitsi keskiaasialaisista ja islamilaisista myos eurooppalaisista perinteista. Turkki on voittanut Eurovision laulukilpailut vuonna 2003.

Turkin kirjallisuuteen vaikuttivat osmanikaudella arabiankielinen kirjallisuus ja erityisesti persialainen kirjallisuus , vaikkakin valtakunnan loppuvaiheilla seka turkkilaisen kansanperinteen etta eurooppalaisen kirjallisen perinteen vaikutukset lisaantyivat. Kulttuurivaikutteiden sekoitus dramatisoituu esimerkiksi vuoden 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan Orhan Pamukin teoksissa. Ruotsin akatemia ilmaisi hanen ”etsiessaan kotikaupunkinsa melankolista sielua loytaneen uusia symboleita kulttuurien tormayksesta ja lomittumisesta” [166] .

Myos Turkin arkkitehtuuri muistuttaa alueella vuosisatojen ajan vaikuttaneesta ainutlaatuisesta perinteiden sekoituksesta. Perinteinen bysanttilainen arkkitehtuuri on lasna lukuisissa Turkin osissa. Esimerkkeja myohaisemmasta, paikallisia ja islamilaisia perinteita huolellisesti sekoittavasta osmanien arkkitehtuurista on nahtavilla paitsi Turkissa myos muissa valtakunnan entisissa osissa. 1700-luvulta alkaen Turkin arkkitehtuuriin ovat vaikuttaneet yha voimakkaammin lansimaiset tyylit, mika on nahtavissa erityisesti Istanbulissa, jossa Sinisen moskeijan ja Dolmabahcen palatsin kaltaisten rakennusten vierella kohoaa lukuisia moderneja pilvenpiirtajia, kaikki edustaen eri perinteita. [167]

Viestimet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkin mediaa hallitsevat hallituksellle myotamieliset viestimet. Televisio on johtava uutismedia, mutta internet kasvattaa suosiotaan. Televisio nayttaa viranomaisten lausuntoja ja presidentin puheita suorana. Valtion yleisradioyhtio TNT toimii useilla kielilla, myos kurdiksi. Suurin mediayhtyma on hallitukselle myotamielinen Demiroren, joka omistaa sanomalehdet Hurriyet ja Posta seka televisiokanavat CNN Turk ja Kanal D . [168]

Turkin suurin sanomalehti oli Zaman , jonka viranomaiset ottivat haltuunsa maaliskuussa 2016. Turkin jo ennestaan heikko lehdistonvapaus kapeni tapauksen vuoksi olemattomiin. [169]

Urheilu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Turkin ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on jalkapallo , [170] jonka jotkin kansalliset ja ammattiottelut vetavat kymmenia miljoonia katselijoita television aareen. Tasta huolimatta myos muut urheilulajit, kuten koripallo ja moottoriurheilu (sen jalkeen kun Istanbul Racing Circuit otettiin Formula 1 -kisoihin) ovat lisanneet suosiotaan viime aikoina. Perinteinen turkkilainen kansallisurheilulaji on ollut Ya?lı gure? ( oljypaini ) osmanien valtakunnan ajoista lahtien. [171]

Turkki on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1906 ja talviolympialaisiin vuodesta 1936. Se on voittanut 103 olympiamitalia, joista 41 kultaa. Useimmat mitalit ovat tulleet painista. Menestyneimmat urheilijat ovat painonnostajat Halil Mutlu ja Naim Suleymano?lu , kummallakin on kolme kultamitalia. [172]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Turkey in Statistics 2014 (PDF)  (Turkin ja sen maakuntien pinta-alat loytyvat teoksen taulukosta 1.3 (sivu 3), maakuntien ja piirikuntien maara ja maapinta-ala (ilman jarvia ja teko-altaita) taulukossa 3.2 (s. 9) ja maakuntien vakiluvut 2014 taulukosta 3.4 (s. 12)) 6/2015. Turkin tilastokeskus, turkstat.gov.tr. Viitattu 11.2.2016. (englanniksi) ja (turkiksi)
  2. ↑ Literacy rate goes up in Turkiye Country economy . 2019. Viitattu 25.10.2023.
  3. ↑ Turkey Literacy Rate 1975-2023 Macrotrends . Viitattu 25.10.2023.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Turkey - Turkiye CIA World Factbook . Viitattu 25.10.2023.
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ Time Zone in Turkey Time and Date . Viitattu 25.10.2023.
  7. ↑ https://www.timeanddate.com/news/time/turkey-scraps-dst-2016.html
  8. ↑ Geography of Turkey Sabancı University / Wayback Archive. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  9. ↑ a b c Mango, Andrew:  Ataturk . Overlook, 2000. ISBN 1-58567-011-1 . (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Stanford, Jay Shaw & Kural Shaw, Ezel:  History of the Ottoman Empire and Modern Turkey . Cambridge University Press, 1977. ISBN 0-521-29163-1 . (englanniksi)
  11. ↑ Turkki oli matkalla lanteen ? sitten saapui Erdo?an Helsingin Sanomat . 25.6.2018. Viitattu 29.9.2020.
  12. ↑ Turkin demokratian tila huolettaa Helsingin Sanomat . 16.4.2015. Viitattu 29.9.2020.
  13. ↑ Erdo?an sai peruttua opposition vaalivoiton Istanbulissa Helsingin Sanomat . 7.5.2019. Viitattu 29.9.2020.
  14. ↑ a b Growth in United Nations membership (1945-2005) United Nations. Viitattu 7.1.2007. (englanniksi)
  15. ↑ The Republic of Turkey and The Organization of The Islamic Conference Republic of Turkey Ministry of Foreign Affairs. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  16. ↑ OECD membership  ( [ vanhentunut linkki ] ) OECD. Viitattu 6.1.2007. (englanniksi)
  17. ↑ OSCE Participating states  ( [ vanhentunut linkki ] ) OSCE. Viitattu 6.1.2007. (englanniksi)
  18. ↑ Turkey and the Council of Europe Council of Europe. Viitattu 14.6.2014.
  19. ↑ NATO: Greece and Turkey accede to the North Atlantic Treaty Organisation NATO. Viitattu 6. tammikuuta 2007.
  20. ↑ a b Chronology of Turkey-EU relations Turkish Secretariat of European Union Affairs. Arkistoitu 2.4.2008. Viitattu 10.1.2008. (englanniksi)
  21. ↑ G20 Members G20 Information Centre, University of Toronto. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  22. ↑ The American Heritage Dictionary of the English Language: Fourth Edition - "Turk"  ( [ vanhentunut linkki ] ) American Heritage Dictionary . Houghton Mifflin Company. Viitattu 6.1.2007. (englanniksi)
  23. ↑ Douglas Harper: Online Etymology Dictionary - "Turk" Online Etymology Dictionary. Viitattu 6.1.2006. (englanniksi)
  24. ↑ Kaisa Hakkinen:  Nykysuomen etymologinen sanakirja . WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X . ? s. 1361
  25. ↑ Alaranta, Toni: Turkin historia - Ataturkista Erdo?aniin. Gaudeamus Oy, 2019. ISBN: 978-952-345-025-7. (prologi, s. 31)
  26. ↑ Ozhan, Ozturk: Pontus: Antik Ca?'dan Gunumuze Karadeniz Bolgesi'nin Etnik Ve Siyasi Tarihi - ?cindekiler Ve Onsoz scribd.com . 2016. Viitattu 27.5.2024.
  27. ↑ Yosef, Koby: The Term Mamlukand Slave Status during the Mamluk Sultanate al-qantara.revistas.csic.es . 2013. Viitattu 27.5.2024.
  28. ↑ Balter, Michael: Search for the Indo-Europeans: Were Kurgan horsemen or Anatolian farmers responsible for creating and spreading the world's most far-flung language family?. Science , 27.2.2004, nro 303, s. 1323. (englanniksi)
  29. ↑ Anatolia and the Caucasus (Asia Minor), 2000 ? 1000 B.C. in Timeline of Art History New York: The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 7.1.2007. (englanniksi)
  30. ↑ Hooker, Richard: Ancient Greece: The Persian Wars 6.6.1999. Washington State University, WA, United States / Wayback Archive. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  31. ↑ Anatolia and the Caucasus (Asia Minor), 1000 B.C. - 1 A.D. in Timeline of Art History October 2000. New York: The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 21.12.2006. (englanniksi)
  32. ↑ Daniel C. Waugh: Constantinople/Istanbul University of Washington, Seattle, WA. Viitattu 7.1.2007. (englanniksi)
  33. ↑ Andre, Wink:  Al Hind: The Making of the Indo Islamic World, Vol. 1, Early Medieval India and the Expansion of Islam, 7th-11th Centuries . Brill Academic Publishers, 1990. ISBN 90-04-09249-8 . (englanniksi)
  34. ↑ Cyril, Mango:  The Oxford History of Byzantium . Oxford University Press, USA, 2002. ISBN 0-19-814098-3 . (englanniksi)
  35. ↑ a b Patrick, Kinross:  The Ottoman Centuries: The Rise and Fall of the Turkish Empire . Morrow, 1977. ISBN 0-688-03093-9 . (englanniksi)
  36. ↑ Istanbul: Europe's most exotic city 2005. The Independent. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  37. ↑ a b Q&A Armenian 'genocide' BBC. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  38. ↑ Kirje Turkin paaministerille  ( [ vanhentunut linkki ] ) IAGS . Genocide Watch. Viitattu 25.5.2007. (englanniksi)
  39. ↑ "Native Christians Massacred": The Ottoman Genocide of the Assyrians during World War I University of Toronto Press. Viitattu 25.5.2007. (englanniksi)
  40. ↑ a b James A. Huston: Outposts and Allies: U.S. Army Logistics in the Cold War, 1945-1953 Susquehanna University Press. (englanniksi)
  41. ↑ Timeline: Cyprus BBC. Viitattu 9.1.2007. (englanniksi)
  42. ↑ a b Hale, William Mathew:  Turkish Politics and the Military . Routledge (UK), 1994. ISBN 0-415-02455-2 . (englanniksi)
  43. ↑ a b Tevfik F. Nas:  Economics and Politics of Turkish Liberalization . Lehigh University Press, 1992. ISBN 0-934223-19-X . (englanniksi)
  44. ↑ Turkish ex-PM Bulent Ecevit dies news.bbc.co.uk . 5.11.2006. Viitattu 23.3.2020. (englanniksi)
  45. ↑ Turkish ex-President Demirel dies BBC News . 17.6.2015. Viitattu 23.3.2020. (englanniksi)
  46. ↑ Turkey Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  47. ↑ a b Is This President Erdogan’s Last Term in Office? A Note on Constitutional Interpretive Possibilities Verfassungsblog . Viitattu 24.3.2020. (saksaksi)
  48. ↑ Mark Tran: Gul elected as Turkish president 2007. Guardian. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  49. ↑ Vapur Kiviranta: Turkin presidentinvaalien ennakkosuosikki Erdo?an satti viranomaisia kyseenalaistanutta toimittajaa 8.8.2014. Yle. Viitattu 10.8.2014.
  50. ↑ Turkin vallankaappausyrityksen synkka saldo iltasanomat.fi . 17.7.2016. Viitattu 18.7.2016. [ vanhentunut linkki ]
  51. ↑ Turkin vallankaappausyrityksesta vuosi Yle Uutiset . 2017. Viitattu 23.3.2020.
  52. ↑ Analyysi: Turkin hallinto haluaa pikavaalit ennen talouskuplan puhkeamista Yle Uutiset . Viitattu 23.3.2020.
  53. ↑ a b c Erdo?an varmistui Turkin vaalien voittajaksi Yle Uutiset . Viitattu 23.3.2020.
  54. ↑ Iso takaisku Turkin valtapuolueelle, Yle uutiset 23.6.2019. Viitattu 24.6.2019
  55. ↑ Turkey’s new presidential system IISS . Viitattu 26.10.2023. (englanniksi)
  56. ↑ a b Carko?lu, Ali: Religion and Politics in Turkey Routledge (UK). Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  57. ↑ Turkish Constitution  ( [ vanhentunut linkki ] ) Turkish Directorate General of Press and Information . Turkish Prime Minister's Office. Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  58. ↑ Turkin viime sunnuntain vaalit pelastivat maan demokratian ( Arkistoitu ? Internet Archive). HS 14.6.2015.
  59. ↑ a b Turkissa Erdo?an hyvaksyi perustuslain, joka ponkittaa hanen omaa valtaansa yle.fi/
  60. ↑ Vaalilautakunta vahvisti Turkin aanestystuloksen, oppositio ei Aamulehti
  61. ↑ Turkin oppositio vaatii jo kansanaanestyksen tuloksen mitatoimista yle.fi/
  62. ↑ ”Hyvasti Turkin demokratia” ? Nain vaalitulosta kommentoidaan Aamulehti
  63. ↑ Presidentti Erdo?anille voitto Turkissa, Aamulehti
  64. ↑ MTV UUTISET-STT- AFP- Reuters: KUVAT: Turkin presidentin 1 000 huoneen palatsista nousi kohu mtvuutiset.fi . 10.11.2014. Viitattu 24.3.2020.
  65. ↑ Turkey's old guard routed in elections BBC. Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  66. ↑ James Arnold: Analysis: Turkey's year of crisis BBC. Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  67. ↑ Paaministerin puolueelle odotettu voitto Turkin vaaleissa Hs.fi . 12.6.2011. Arkistoitu 14.6.2011. Viitattu 13.6.2011.
  68. ↑ Profile: Kemal Dervi? BBC. Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  69. ↑ Anniina Wallius: Istanbulin keskusaukio tayttyi kolmatta paivaa mielenosoittajista Yle.fi . 25.12.2013. Viitattu 25.12.2013.
  70. ↑ Kaksi Turkin ministeria on eronnut korruptiosotkujen takia Yle.fi . 25.12.2013. Viitattu 25.12.2013.
  71. ↑ Pertti Nyberg: Kommentti: Turkki on saamassa uuden sulttaanin mtvuutiset.fi . 16.4.2017. Viitattu 23.3.2020.
  72. ↑ Roger Hardy: Turkey leaps into the unknown BBC. Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  73. ↑ a b Political Structure of Turkey  ( [ vanhentunut linkki ] ) Turkish Directorate General of Press and Information . Turkish Prime Minister's Office. Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  74. ↑ Women's Suffrage IPU . Viitattu 30.5.2007. (englanniksi)
  75. ↑ Euro court backs Turkey Islamist ban BBC. Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  76. ↑ Turkey's Kurd party ban criticised BBC. Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  77. ↑ Turkki aanestaa jannittavissa vaaleissa Yle Uutiset . Viitattu 23.3.2020.
  78. ↑ https://www.suomenmaa.fi/paakirjoitus/turkki-siirtyi-yhden-miehen-valtaan-6.3.388816.2cfa602083 suomenmaa.fi .
  79. ↑ Mark Mardell: Turkish army keeps eye on politicians BBC. Viitattu 11.1.2007. (englanniksi)
  80. ↑ Aydınlı, Ersel & Nihat Ali Ozcan ja Dogan Akyaz: The Turkish Military's March Toward Europe Foreign Affairs. (englanniksi)
  81. ↑ a b Turkey: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House . Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  82. ↑ Istanbul trial to test freedom of speech International Herald Tribune . Viitattu 25.5.2007. (englanniksi)
  83. ↑ Turkish-Armenian writer shot dead BBC News. Viitattu 25.5.2007. (englanniksi)
  84. ↑ Turkey seizes control of Zaman newspaper linked to Gulen BBC News . 4.3.2016. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
  85. ↑ Bethan McKernan, Bethan McKernan Turkey correspondent: Turkey's Wikipedia block violates human rights, high court rules The Guardian . 26.12.2019. Viitattu 5.3.2023. (englanniksi)
  86. ↑ Turkey's Wikipedia ban ends after almost three years BBC News . 16.1.2020. Viitattu 5.3.2023. (englanniksi)
  87. ↑ kulttuurinavigaattori: Wikimedia CEE tapaaminen Ohridissa tapahtui hubien nimissa Wikimedia Suomi . 18.10.2022. Viitattu 5.3.2023.
  88. ↑ Israel and Turkey: An intriguing alliance BBC. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  89. ↑ Interview with European Commission President Jose Manuel Barroso on BBC Sunday AM European Commission. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  90. ↑ Greece, Turkey defuse crash row BBC. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  91. ↑ Greece backs EU on Turkey, Balkan states Kathimerini Online Edition. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  92. ↑ Mark Mardell: Turkey's EU membership bid stalls BBC. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  93. ↑ K. Gajendra Singh: Turkey and Iran coming closer South Asia Analysis Group. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  94. ↑ Idris Bal:  Turkish Foreign Policy In Post Cold War Era . Universal Publishers, 2004. ISBN 1-58112-423-6 . (englanniksi)
  95. ↑ Sarah Rainsford: PKK 'behind' Turkey resort bomb BBC. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  96. ↑ Grigoryan, Aleksandr & Khachatryan, Knar & Ter-Matevosyan, Vahram: Armenia-Turkey border opening: what determines the attitude of Armenians?. Caucasus Survey , 2019, 7. vsk, nro 1, s. 25?43. Artikkelin verkkoversio . (englanniksi)
  97. ↑ Louis Meixler, Associated Press writer: Turkish Parliament Rejects U.S. Plan to Send 62,000 Combat Troops to Turkey for Iraq War Free Republic. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  98. ↑ Steven A. Cook & Elizabeth Sherwood-Randall: Generating Momentum for a New Era in U.S.-Turkey Relations Council on Foreign Relations. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  99. ↑ Pam O'Toole: Turkey's fears of Kurdish resurgence BBC. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  100. ↑ PKK 'behind' Turkey resort bomb BBC. Viitattu 27.1.2007. (englanniksi)
  101. ↑ UNHCR Syria Regional Refugee Response UNHCR Syria Regional Refugee Response . Viitattu 1.11.2015. (englanniksi)
  102. ↑ Nato-maa Turkki ampui alas venalaisen havittajan Syyrian rajalla Helsingin Sanomat . 24.11.2015. Viitattu 23.3.2020.
  103. ↑ Natoon kuuluva Turkki teki asekaupat Venajan kanssa iltalehti.fi . Viitattu 23.3.2020.
  104. ↑ Turkki | Venaja ja Turkki sopivat tulitauosta Syyriassa Helsingin Sanomat . 5.3.2020. Viitattu 23.3.2020.
  105. ↑ Member States Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  106. ↑ NATO Member Countries 4.1.2018. Nato. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  107. ↑ Members and Observers 29.7.2016. Maailman kauppajarjesto. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  108. ↑ Where: Global reach OECD. Viitattu 12.2.2020. (englanniksi)
  109. ↑ 47 Member States Euroopan neuvosto. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  110. ↑ Participating States Euroopan turvallisuus- ja yhteistyojarjesto. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  111. ↑ G20 Participants G20. Viitattu 13.2.2020. (englanniksi)
  112. ↑ Brief History of D-8 D-8. Viitattu 13.2.2020. (englanniksi)
  113. ↑ Member States Islamilainen yhteistyojarjesto. Viitattu 11.2.2020. (englanniksi)
  114. ↑ Member States Mustanmeren talousjarjesto. Viitattu 13.2.2020. (englanniksi)
  115. ↑ Turk Kene?i Turkkilaisten maiden neuvosto. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  116. ↑ [105] [106] [107] [108] [109] [110] [111] [112] [113] [114] [115]
  117. ↑ Yıllara gore il nufusları, 2007-2015. Population of provinces by years, 2007-2015 (xls)  (Alaotsikosta Population and Demography alavalikko Population Statistics, josta kohta Population of Provinces by Years. MS Excel -tiedoston sarake 2015) Turkin tilastokeskus, turkstat.gov.tr. Viitattu 11.2.2016. (englanniksi) ja (turkiksi)
  118. ↑ a b c Thomas Brinkhoff: Turkey: Provinces and Major Cities  (Lahteeksi ilmoitetaan Turkin tilastokeskus) citypopulation.de. Viitattu 11.2.2016. (englanniksi)
  119. ↑ Thomas Brinkhoff: 2000 Census, population by provinces and districts Citypopulations.de. Viitattu 9.1.2007. (englanniksi)
  120. ↑ a b c Geography of Turkey US Library of Congress. Viitattu 21.1.2007. (englanniksi)
  121. ↑ Urban population (% of total)  (vuosi 2014) World Bank. Viitattu 11.2.2016. (englanniksi)
  122. ↑ a b c Geography of Turkey Turkish Ministry of Tourism. Viitattu 21.1.2007. (englanniksi)
  123. ↑ Mount Ararat (A?rı Da?ı), Turkey NASA - Earth Observatory . NASA/ Wayback Archive. Viitattu 21.1.2007. (englanniksi)
  124. ↑ Earthquakes in Turkey All About Turkey. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  125. ↑ Climate of Turkey Turkish State Meteorological Service. Viitattu 21.1.2007. (englanniksi)
  126. ↑ a b Turkey's flora All about Turkey. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  127. ↑ Ulkemizin Milli Parkları (46 Adet) tarimorman . Viitattu 25.10.2023. (turkiksi)
  128. ↑ Natural Parks Go Turkey. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  129. ↑ Turkish quake hits shaky economy BBC. Viitattu 13.1.2007. (englanniksi)
  130. ↑ 'Worst over' for Turkey BBC. Viitattu 13.1.2007. (englanniksi)
  131. ↑ Turkey Labor Market Study World Bank. Viitattu 13.1.2007. (englanniksi)
  132. ↑ OECD Reviews of Regulatory Reform - Turkey: crucial support for economic recovery : 2002 . OECD, 2002. ISBN 92-64-19808-3 . (englanniksi)
  133. ↑ a b Jorn Madslien: Robust economy raises Turkey's hopes BBC. Viitattu 13.1.2007. (englanniksi)
  134. ↑ Turkey knocks six zeros off lira BBC. Viitattu 15.1.2007. (englanniksi)
  135. ↑ Historical inflation rates in comparison: Turkey, EU, USA, World World Data . Viitattu 28.10.2023.
  136. ↑ Number of international visitors arriving in Turkey from 2000 to 2022 Statista . Viitattu 28.10.2023.
  137. ↑ Turkey’s tourism revenue hits USD 32 billion Turkish Statistical Institute, Invest.gov.tr. Viitattu 14.6.2014. (englanniksi)
  138. ↑ Industry All aboout Turkey . Viitattu 28.10.2023.
  139. ↑ a b Foreign Trade Statistics as of October 2006 Turkish Statistical Institute. Viitattu 15.1.2007. (englanniksi)
  140. ↑ Leinonen, Anu ym.:  Turkki Euroopan rajalla? , s. 210-212. Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-034-3 .
  141. ↑ 2006 ihracatı 85.8 milyar dolar oldu Hurriyet . Viitattu 15.1.2007. (turkiksi)
  142. ↑ Foreign Direct Investments in Turkey by sectors Central Bank of Turkey. Viitattu 15.1.2007. (englanniksi)
  143. ↑ Turkey IEA . Viitattu 24.10.2023.
  144. ↑ Akkuyu nuclear plant ‘to be fully operative by 2028’ Hurriyet daily news . 1.7.2023. Viitattu 24.10.2023.
  145. ↑ Turkey Biggest Airports Kadin Tiyatrosu - Turkey Travel Information. Arkistoitu 12.8.2014. Viitattu 10.8.2014. (englanniksi)
  146. ↑ Turkey The World Factbook . Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) Viitattu 14.6.2014
  147. ↑ Getting there and away Lonely Planet. Viitattu 10.8.2014. (englanniksi)
  148. ↑ High speed trains  (myos ratakartta) Rail Turkey . Viitattu 28.10.2023.
  149. ↑ Getting around Lonely Planet. Viitattu 10.8.2014. (englanniksi)
  150. ↑ Bus Travel in Turkey Turkey Travel Planner . 2023. Viitattu 28.10.2023.
  151. ↑ Ferries to Turkey Direct ferries . Viitattu 28.10.2023.
  152. ↑ RUSCON starts Russia, Turkey ferry service Ports Europe . 2022. Viitattu 28.10.2023.
  153. ↑ Turkey's Education Reform Bill Is About Playing Politics With Pedagogy The New York Times . 23.3.2012. Viitattu 20.9.2021. (englanniksi)
  154. ↑ Jonny Dymond: Turkish girls in literacy battle BBC. Viitattu 12.1.2007. (englanniksi)
  155. ↑ Selection and Placement of Students in Higher Education Institutions in Turkey Higher Education Council Student Selection and Placement Center (OSYM) . OSYM. Viitattu 18.6.2007. (englanniksi)
  156. ↑ a b Extra, Guus & Gorter, Durk:  The other languages of Europe: Demographic, Sociolinguistic and Educational Perspectives . Multilingual Matters, 2001. ISBN 1-85359-509-8 . (englanniksi)
  157. ↑ Kemal Kirisci: Turkey: A Transformation from Emigration to Immigration Center for European Studies, Bogazici University. Viitattu 12.1.2007. (englanniksi)
  158. ↑ Historical background of radio and television broadcasting in Turkey  ( [ vanhentunut linkki ] ) Turkish Directorate General of Press and Information . Turkish Prime Minister's Office. Viitattu 12.1.2007. (englanniksi)
  159. ↑ David Shankland:  The Alevis in Turkey: The Emergence of a Secular Islamic Tradition . Routledge (UK), 2003. ISBN 0-7007-1606-8 . (englanniksi)
  160. ↑ The Islamic veil across Europe BBC. Viitattu 12.1.2007. (englanniksi)
  161. ↑ Leyla ?ahin v. Turkey  ( [ vanhentunut linkki ] ) European Court of Human Rights . ECHR. Viitattu 12.1.2007. (englanniksi)
  162. ↑ Turkish riot police fire water cannon and rubber pellets at Pride revellers 28.6.2015. The Guardian. Viitattu 24.7.2015. (englanniksi)
  163. ↑ ‘Bad news’ for Turkey’s marginalized Christians Politico . 8.5.2020. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  164. ↑ World Watch List 2021 Open Doors . Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  165. ↑ Ibrahim Kaya:  Social Theory and Later Modernities: The Turkish Experience . Liverpool University Press, 2003. ISBN 0-85323-898-7 . (englanniksi)
  166. ↑ Pamuk wins Nobel Literature prize BBC. Viitattu 18.1.2007. ? The Academy said: "In the quest for the melancholic soul of his native city, (Pamuk) has discovered new symbols for the clash and interlacing of cultures."
  167. ↑ Godfrey Goodwin:  A History of Ottoman Architecture . Thames & Hudson, 2003. ISBN 0-500-27429-0 . (englanniksi)
  168. ↑ Turkey media guide BBC . Viitattu 25.10.2023.
  169. ↑ Turkin suurin lehti viranomaisten haltuun. Helsingin Sanomat 5.3.2016 s. B 3
  170. ↑ Burak Sansal: Sports in Turkey allaboutturkey.com. Viitattu 18.1.2007. (englanniksi)
  171. ↑ Burak Sansal: Oiled Wrestling allaboutturkey.com. Viitattu 18.1.2007. (englanniksi)
  172. ↑ Turkiye Olympedia . Viitattu 26.10.2023.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Kankkonen, Tom:  Turkki. Eurooppaa ja Aasiaa . Helsinki: Edita, 2005. ISBN 951-37-4425-6 .
  • Koivunen, Kristiina:  Suuruudenhullu Turkki . Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-356-8 .
  • Leinonen, Anu ym. (toim.):  Turkki ? Euroopan rajalla? . Paaosa artikkeleista kaannetty turkin kielesta. Suomennokset: Tuula Kojo ym. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-952-495-034-3 .
  • Lodenius, Peter:  Turkki pintaa syvemmalta . Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-282-0 .
  • Paakkinen, Reeta:  Kuun ja tahden mailla. Elamaa Turkissa ja Kyproksella . Helsingissa: Atena, 2015. ISBN 978-952-300-155-8 .
  • Paakkinen, Reeta:  Kotona Istanbulissa. Tositarinoita Turkista . Helsingissa: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26828-4 .
  • Tervonen, Heikki:  Euroopan porteilla. Kaksitoista avainta tarujen ja tarinoiden Turkkiin . Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-389-1 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Itsenaiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1 Lasketaan kuuluvaksi myos Aasiaan .
Itsenaiset valtiot
Itsehallintoalueet
Jasenvaltiot
Rakenne
Kahdenvaliset suhteet
Tunnukset
Jasenet
Jaadytetty
Tarkkailijat

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turkki&oldid=22412504 ”