Martin Luther King, Jr.
(
15. tammikuuta
1929
Atlanta
,
Georgia
?
4. huhtikuuta
1968
Memphis
,
Tennessee
) oli
yhdysvaltalainen
baptistipastori
ja
ihmisoikeusaktivisti
. Han sai
Nobelin rauhanpalkinnon
vuonna 1964.
[1]
Martin Luther King oli
Yhdysvaltain
kansalaisoikeusliikkeen
keskeisia hahmoja, joka 1950- ja 1960-luvulla ajoi erityisesti
etelavaltioiden
mustien
kansalaisoikeuksien
tunnustamista. Han oli vakivallattoman
kansalaistottelemattomuuden
jarkkymaton kannattaja ja onkin
Mahatma Gandhin
ohella vakivallattoman vastarinnan ajattelun tarkeimpia kehittajia. Kingin syntyman kunniaksi vuoden kolmas maanantai,
Martin Luther Kingin paiva
, on Yhdysvalloissa yleinen vapaapaiva. Asetuksen hyvaksyi presidentti
Ronald Reagan
vuonna 1986.
[2]
King syntyi
Atlantassa
,
Georgian osavaltiossa
Michael King Junior -nimisena. Hanen vanhempansa olivat Martin Luther King Sr. (alk. Michael King) ja Alberta Williams King. Hanen isansa oli myos pastori, joka muutti oman ja poikansa nimet
Martti Lutherin
kunniaksi vuonna 1934. King valmistui vuonna 1948
Morehouse Collegesta
sosiologian kandidaatiksi. Vuonna 1951 han valmistui teologian kandidaatiksi Crozerin teologisesta oppilaitoksesta (
Crozer Theological Seminary
). Martin Luther King, Sr. nimitti Kingin Dexter Avenuen baptistikirkon pastoriksi
Montgomeryssa
,
Alabamassa
vuonna 1954. Teologian tohtoriksi King valmistui 5. kesakuuta paiva 1955
Bostonin yliopistosta
.
[3]
King avioitui vuonna 1953
Coretta Scottin
kanssa
Marionissa
, Alabamassa. King ja Scott saivat nelja lasta:
[4]
King johti vuoden 1955
Montgomeryn bussiboikottia
, joka sai alkunsa, kun
Rosa Parks
kieltaytyi luovuttamasta paikkaansa valkoihoiselle miehelle ja rikkoi nain
Jim Crow -lakia
. Boikotti kesti 381 paivaa, ja tilanne kiristyi niin, etta Kingin Montgomeryn asunnon kuistille jopa heitettiin pommi. 13. marraskuuta 1956
Yhdysvaltain korkein oikeus
totesi paatoksessaan, etta rotuerottelu busseissa oli
Yhdysvaltain perustuslain
vastaista.
[5]
Kampanjan jalkeen King perusti vuonna 1957
Southern Christian Leadership Conferencen
(SCLC), jota han johti kuolemaansa saakka. King sovelsi vaalimaansa vakivallatonta kansalaistottelemattomuutta SCLC:n jarjestamissa protesteissa. King paatteli, etta jarjestaytynyt, vakivallaton kansalaistottelemattomuus etelaista rotuerottelua vastaan keraisi julkisuutta mustien tasa-arvon ja aanioikeuden tavoitteluun.
[6]
Etelaisten mustien puutteesta ja noyryytyksesta, rotuerottelusta ja kansalaisoikeusaktivistien ahdistelusta tehdyt lehti- ja televisiojutut kerasivatkin yleista ymmarrysta ja sympatiaa, ja kansalaisliikkeesta tuli 1960-luvun alun merkittavin poliittinen liike.
[7]
Vuonna 1961 kansalaisoikeudet olivat nakyvimmin esilla
Georgian Albanyssa
. Jotkut paikallisista kutsuivat Kingin mukaan, han johti yhta mielenosoitusmarssia ja joutui pidatetyksi. Toiset pahastuivat, silla toiminnan johto haluttiin pitaa paikallisissa kasissa.
[8]
Kingin osallistuminen veti kansallisen lehdiston huomiota Albanyyn, ja lisaa mustia liittyi kansalaisoikeusliikkeeseen. Kaupunki tarjosi sopimusta: jos King lahtisi, protestoijat vapautettaisiin vankilasta. King lahti, mutta protestit ja pidatykset jatkuivat. Lehdisto piti Albanya Kingin suurimpana epaonnistumisena. King itse sanoi, etta virhe oli siina etta vastustettiin rotuerottelua yleensa eika sen yksiloityja ilmentymia.
[9]
Vuoden 1963 kevaalla King paasi jalleen otsikkoihin osallistuessaan kansalaisoikeusliikkeen toimintaan
Alabaman Birminghamissa
. Protestit alkoivat nayttavasti mutta ilman vakivaltaa: mustat yrittivat ostaa lounasta vain valkoisille varatuista ruokapaikoista kaupungin keskustassa. He istuivat odottamaan ja jonot pysahtyivat. Lisaksi jarjestettiin mielenosoitusmarsseja. Monia mielenosoittajia pidatettiin, heidan joukossaan Martin Luther King Jr. King joutui eristysselliin ja kirjoitti siella kirjeen
Letter from Birmingham Jail
, joka levisi hanen kannattajiensa keskuuteen ja julkaistiin myohemmin. Hanen vaimonsa ei saanut puhua miehelleen ja otti yhteytta oikeusministeri
Robert Kennedyyn
.
FBI
puuttui tapahtumien kulkuun. Toukokuun alussa mielenosoituksiin liittyi tuhansia mustia koululaisia.
Ku Klux Klan
jarjesti vastamielenosoituksia. Toukokuun puolivalissa mellakat muuttuivat vakivaltaisiksi, ja presidentti Kennedy lahetti kaupunkiin kolmetuhatta sotilasta rauhoittamaan tilannetta.
[10]
Birminghamin kaupungin edustajat lupasivat kieltaa rotuerottelun kaupungin toiminnoissa ja tukea mustien tyollistymista kantakaupungissa. Alabaman kuvernoori
George Wallace
ilmoitti, etta sopimuksen tekijoilla ei ollut siihen valtuuksia. Ku Klux Klan iski hotelliin, jossa King asui, mutta tama oli jo ehtinyt lahtea kaupungista.
[11]
Elokuussa vuonna 1963 King piti kuuluisan ”
I Have a Dream
” -puheensa
Lincolnin muistomerkilla
Washingtonissa
jarjestetyn
mielenosoitusmarssin
osallistujille.
[12]
Paljolti Kingin jarjestamien marssien ansiosta Yhdysvaltain lakiin lisattiin kansalaisoikeuslaki (
Civil Rights Act of 1964
) vuonna 1964 ja aanioikeuslaki (
Voting Rights Act
) vuonna 1965.
[3]
Vuoden 1966 elokuun 5. paivana Chicagossa syntyi levottomuuksia Kingin johtaessa 800 kansalaisoikeusmarssijaa kaupungin halki. Muun muassa Kingia heitettiin kivella paahan.
[13]
King alkoi elamansa myohaisemmissa vaiheissa ottaa kantaa myos muihinkin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Han asettui 4. huhtikuuta 1967 ensimmaista kertaa
vastustamaan julkisesti Vietnamin sotaa
”Beyond Vietnam” -puheensa New Yorkin Riverside kirkossa.
[14]
Puheessa han arvosteli rajusti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja kutsui Yhdysvaltoja muun muassa ”maailman suurimmaksi vakivallan lietsojaksi”, mika heratti paljon paheksuntaa ja kritiikkia.
[15]
King keskittyi viimeisena elinvuotenaan entista enemman koyhyyteen ja tuloeroihin. Hanet on maaritelty yhteiskuntaetiikaltaan
demokraattiseksi sosialistiksi
.
[16]
Han oli mukana suunnittelemassa SCLC:n ”Koyhien kampanjaa”, mutta kuoli ennen kampanjan toteuttamista.
[17]
King murhattiin ampumalla paahan 4. huhtikuuta 1968 motelli Lorrainen parvekkeelle
Memphisissa
,
Tennesseessa
.
[5]
Teosta epailty pikkurikollinen
James Earl Ray
pidatettiin
Lontoossa
kolme kuukautta myohemmin. Ray tunnusti syyllisyytensa ja tuomittiin 99 vuodeksi vankilaan. Myohemmin Ray peruutti tunnustuksensa ja yritti koko loppuelamansa saada tuomionsa oikeuden kasiteltavaksi. Ray kuoli vankilassa 70-vuotiaana 23. huhtikuuta 1998.
[3]
Vuonna 1997 Kingin poika Dexter tapasi Rayn ja todistusaineiston nahtyaan vakuuttui Rayn syyttomyydesta ja tuki hanen pyrkimyksiaan saada tuomio oikeuden kasiteltavaksi.
[3]
Loyd Jowers
, motelli Lorrainen lahella sijainneen ravintola Jim’s Grillin pitaja, vaitti olleensa osallinen Kingin murhan suunnitelleessa salaliitossa ja vastaanottaneensa 100 000 dollaria murhan jarjestelyista, tosin tietamatta, etta tarkoituksena oli murhata King. Kingin perhe nosti Jowersia ja muita tuntemattomia salaliittolaisia vastaan kuolemantuottamuskanteen Memphisin siviilioikeudessa. Paatoksessaan valamiehisto totesi Jowersin syylliseksi ja katsoi, etta taustalla on myos laajempi salaliitto.
[18]
Alkuteos
|
Suomennos
|
Stride Toward Freedom: The Montgomery Story
(1958)
ISBN 978-0-06-250490-6
|
|
The Measure of a Man
(1959)
ISBN 978-0-8006-0877-4
|
|
Strength to Love
(1963)
ISBN 978-0-8006-9740-2
|
King, Martin Luther:
Ei vakivaltaa.
Suom. Tuulikki Palomurto. [Helsinki]: Kirjapaja, 1964.
|
Why We Can't Wait
(1964)
ISBN 978-0-8070-0112-7
|
King, Martin Luther, Jr:
Emme voi odottaa.
Suom. Antti Vahtera. Helsinki: Weilin + Goos, 1965.
|
Where Do We Go from Here: Chaos or Community?
(1967)
ISBN 978-0-8070-0571-2
|
King, Martin Luther:
Tasta eteenpain ? sekasorrosta yhteyteen.
Suom. Tuulikki Palomurto. Helsinki: Kirjapaja, 1967.
|
The Trumpet of Conscience
(1968)
ISBN 978-0-8070-0170-7
|
|
A Testament of Hope: The Essential Writings and Speeches of Martin Luther King Jr.
(1986)
ISBN 978-0-06-250931-4
|
|
The Autobiography of Martin Luther King Jr.
(1998), ed. Clayborne Carson
ISBN 978-0-446-67650-2
|
|
"All Labor Has Dignity"
(2011) ed. Michael Honey
ISBN 978-0-8070-8600-1
|
|
"Thou, Dear God": Prayers That Open Hearts and Spirits. Collection of King's prayers.
(2011), ed. Lewis Baldwin
ISBN 978-0-8070-8603-2
|
|
MLK: A Celebration in Word and Image
(2011). Photographed by Bob Adelman, introduced by Charles Johnson
ISBN 978-0-8070-0316-9
|
|
1901?1925
|
1901:
Dunant
,
Passy
1902:
Ducommun
,
Gobat
1903:
Cremer
1904:
Kansainvalisen oikeuden instituutti
1905:
Suttner
1906:
Roosevelt
1907:
Moneta
,
Renault
1908:
Arnoldson
,
Bajer
1909:
Beernaert
,
Paul Balluet d’Estournelles de Constant
1910:
Kansainvalinen Rauhantoimisto
1911:
Asser
,
Fried
1912:
Root
1913:
La Fontaine
1917:
Punainen Risti
1919:
Wilson
1920:
Bourgeois
1921:
Branting
,
Lange
1922:
Nansen
1925:
Chamberlain
,
Dawes
|
1926?1950
|
1926:
Briand
,
Stresemann
1927:
Buisson
,
Quidde
1929:
Kellogg
1930:
Soderblom
1931:
Addams
,
Butler
1933:
Angell
1934:
Henderson
1935:
Ossietzky
1936:
Lamas
1937:
Cecil
1938:
Nansenin kansainvalinen pakolaistoimisto
1944:
Punainen Risti
1945:
Hull
1946:
Balch
,
Mott
1947:
Kveekarit
1949:
Boyd Orr
|
1951?1975
|
1950:
Bunche
1951:
Jouhaux
1952:
Schweitzer
1953:
Marshall
1954:
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjarjesto
1957:
Pearson
1958:
Pire
1959:
Noel‑Baker
1960:
Lutuli
1961:
Hammarskjold
1962:
Pauling
1963:
Punainen Risti
1964:
King
1965:
Unicef
1968:
Cassin
1969:
Kansainvalinen tyojarjesto
1970:
Borlaug
1971:
Brandt
1973:
Kissinger
,
Le
1974:
MacBride
,
Sat?
1975:
Saharov
|
1976?2000
|
1976:
B. Williams
,
Corrigan
1977:
Amnesty International
1978:
Sadat
,
Begin
1979:
Aiti Teresa
1980:
Esquivel
1981:
YK:n pakolaisapujarjesto
1982:
Myrdal
,
Garcia Robles
1983:
Wał?sa
1984:
Tutu
1985:
Laakarit ydinsotaa vastaan
1986:
Wiesel
1987:
Arias
1988:
YK:n Rauhanturvaajat
1989:
Dalai Lama
1990:
Gorbat?ov
1991:
Suu Kyi
1992:
Menchu
1993:
Mandela
,
de Klerk
1994:
Arafat
,
Peres
,
Rabin
1995:
Pugwash-liike
,
Rotblat
1996:
Belo
,
Ramos Horta
1997:
Kampanja maamiinojen kieltamiseksi (ICBL)
,
J. Williams
1998:
Hume
,
Trimble
1999:
Laakarit ilman rajoja
2000:
Kim
|
2001?
|
2001:
YK
,
Annan
2002:
Carter
2003:
Ebadi
2004:
Maathai
2005:
IAEA
,
ElBaradei
2006:
Yunus
,
Grameen Bank
2007:
Gore
,
IPCC
2008:
Ahtisaari
2009:
Obama
2010:
Liu
2011:
Gbowee
,
Johnson Sirleaf
,
Karman
2012:
EU
2013:
Kemiallisten aseiden kieltojarjesto
2014:
Satyarthi
,
Yousafzai
2015:
Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti
2016:
Juan Manuel Santos
2017:
International Campaign to Abolish Nuclear Weapons
2018:
Murad
,
Mukwege
2019:
Abiy
2020:
Maailman ruokaohjelma
2021:
Ressa
,
Muratov
2022:
Bjaljatski
,
Memorial
,
Center for Civil Liberties
2023:
Mohammadi
|
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|