Siperia ( ven. Сиби?рь , Sibir ) on paaosin Venajalla sijaitseva suuri maantieteellinen alue, joka kasittaa lahes koko Aasian pohjoisosan . Eri yhteyksissa ja eri aikoina Siperian rajauksia on tehty eri tavoilla. Nykyisella Venajalla Siperiaan luetaan valtion Aasian puoleiset alueet kuitenkin aivan itaisimpia osia eli Venajan Kaukoitaa (kartassa oranssilla) lukuun ottamatta. Historiallisesta nakokulmasta myos jalkimmainen, Tyynenmeren rannikkoalueet kattava vyohyke on luettu Siperiaan. Lisaksi se kasittaa Kazakstanin alavan pohjoiskolkan (ei merkitty kartassa). Lannessa Siperia rajoittuu Uralvuoriin , pohjoisessa Jaamereen ja etelassa Kazakstanin keskiosan ylankoon, Mongoliaan ja Kiinaan . Hallinnollisena alueena Siperian federaatiopiiri on maantieteellista Siperiaa kapeampi ja kasittaa vain sen keskiosan ilman Sahan tasavaltaa ja Uralvuorten tuntumassa sijaitsevia alueita.

Maantiede [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Siperian pinta-ala on 9 653 000 neliokilometria, joten se on hiukan suurempi kuin Yhdysvallat , Alaska mukaan lukien. Koko Venajan Aasian-puoleisen alueen pinta-ala on noin 13,1 miljoonaa neliokilometria. Siperia jaetaan kahteen talousalueeseen, Lansi- ja Ita-Siperiaan. Maantieteellisesti se jakaantuu kolmeen alueeseen:

• Lansi-Siperian alanko on noin kolmen miljoonan neliokilometrin kokoinen, aarimmaisen tasainen tasankoalue, jonka pinnanmuodot kohoavat vasta Novosibirskissa lahes 2 000 kilometrin paassa rannikosta yli 50 metriin. Se on Amazonin altaan jalkeen maailman suurin alanko. Se sijaitsee Uralvuorten ja Jenisein valissa ja sita halkoo Ob sivujokineen. ^[1] Suot peittavat paikoin jopa 80 prosenttia alueen pinta-alasta, ja siella sijaitsee myos maailman laajin suo, Vasjuganin suo , jonka pinta-ala on 53 000 neliokilometria. ^[2]

• Keski-Siperian ylanko sijaitsee kahden merkittavan joen, Jenisein ja Lenan valissa. ^[3] Sita halkovat Jenisein sivujoet Ala-Tunguska ja Kivinen-Tunguska . Etelassa se kohoaa Sajanvuoriksi ja pohjoisessa laskeutuu Taimyrin niemimaan juurelle kohotakseen viela uudelleen paikoin yli kilometrin korkeuteen ennen Jaamerta. Ylangon korkein huippu yltaa Putoranavuorilla 1 701 metriin. Alueella on lahinna harjanteita ja kukkuloita, mutta myos soisia ylatasankoja. Maa on laajoilla alueilla ikiroudassa. Kesa on lyhyt ja lammin, talvi pitka ja erittain kylma.

• Koillis- ja Ita-Siperian vuoristot kasittavat useita vuorijonoja, joista merkittavimmat ovat Altai lahella Mongolian ja Kazakstanin rajaa, Sajan lahempana Baikaljarvea , Jablonovyivuoristo jarven itapuolella seka Verhojanskvuoristo ja T?erskivuoristo Lena-joen itapuolella. Korkein huippu on Altailla sijaitseva Beluha (4 506 m). Vuorten ymparoima Baikaljarvi on maailman syvin jarvi ja pinta-alaltaan seitsemanneksi suurin. Sen arvioidaan sisaltavan viidenneksen maapallon makeasta vedesta.

Ilmasto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Siperian ilmasto on sisamaassa mantereinen ja se tunnetaan erittain ankarista talvistaan. Huolimatta lampimista kesista maa pysyy erityisesti Keski-Siperian ylangolla ikiroudassa. Jaameren rannikolla talvet eivat ole yhta kylmia, mutta vastaavasti kesat ovat hyvin viileita. Ilmasto on jarruttanut ihmistoiminnan lisaantymista ja vaestonkasvua alueella.

Siperian ilmasto on hyvin vaihtelevainen.

Siperian koillisosassa talvet ovat kylmimmat koko pohjoisella pallonpuoliskolla, eli siella sijaitsee pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysnapa . Siella vallitsee jopa arktinen ilmasto . Verhojanskin pikkukaupungin vuotuinen keskilampotila on −15,4 °C; tammikuussa keskilampotila on −47,8 °C, mutta heinakuussa se nousee +15,2 °C:een. Verhojanskvuorten ja T?erskivuorten valisessa laaksossa sijaitsevaan Oimjakonin kylaan on kirjattu pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysennatys, −71,2 °C. ^[4] Vuotuinen lampotilanvaihtelu alueella on maailman suurinta. Tiksissa Jaameren rannikolla vuoden keskilampotila on −13,1 °C, tammikuussa −31,3 °C ja heinakuussa +6,6 °C. ^lahde?

Sademaarat ovat melko vahaisia koko Siperian alueella, etelaosissa 250?500 millimetria ja pohjoisosissa alle 250 millimetria vuodessa. Talvet ovat erityisen vahasateisia; kesaisin sataa kohtalaisesti. Maa pysyy monin paikoin lumipeitteisena yli kuusi kuukautta vuodessa, samoin vesistot ja rannikot jaapeitteisina.

Kasvillisuus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Siperian halki kulkee taigavyohyke , joka on maailman laajin yhtenainen metsaalue. Valtalajeina ovat erilaiset havupuut, kuten Lansi-Siperian taigalla siperiansembra ( Pinus sibirica ) ja siperianlehtikuusi ( Larix sibirica ) seka Ita-Siperian taigalla dahurianlehtikuusi ( Larix gmelinii ), siperiankuusi ( Picea obovata ), siperianpihta ( Abies sibirica ) ja siperiansembra. Lehtipuista tavallisimpia ovat koivut . Pohjoisemmaksi mentaessa lehtikuusten suhteellinen osuus lisaantyy, kunnes ikiroudan alueilla ne jaavat ainoiksi puulajeiksi. Lahemmas Jaamerta siirryttaessa kasvillisuus muuttuu arktiseksi tundraksi . Vastaavasti tundra-alueilta etelammas mentaessa kasvillisuus vaihtuu heinaaroksi . Vuoristoilla on karua tundramaista vuoristokasvillisuutta; monilla korkeilla ja pohjoisilla vuorilla ei ole kasvillisuutta lainkaan. Erityisesti Lansi-Siperiassa on runsaasti myos suokasvillisuutta. ^lahde?

Luonnonvarat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Siperian luonnonvarat ovat huomattavat. Valtavien metsaalueiden ohella siella on oljy -, maakaasu -, hiili - ja malmimineraaliesiintymia. ^[5] Lisaksi alueelta on loydetty muun muassa timantteja ja kultaa . Obinlahden ympariston maakaasuesiintymat kuuluvat maailman suurimpiin, ja Urengoyn kaasukentta on niista suurin. ^[6]

Vaesto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Siperian asukasluku oli vuonna 2010 noin 33 miljoonaa. Vaestotiheys oli noin 4,5 asukasta neliokilometrilla Siperian ja Uralin okrugeissa ja 0,3 Sahan tasavallassa. ^[7] Valtaosa vaestosta on venalaisia ja venalaistettyja ukrainalaisia . He ovat slaavilaista alkuperaa ja saapuneet alueelle Ita-Euroopasta 1500- ja 1600-luvuilta lahtien. ^lahde? Alueen merkittavimpiin alkuperaiskansoihin kuuluvat burjaatit , tuvat ja sahat eli jakuutit. Muita etnisia ryhmia ovat evenkit , t?ukt?it , korjakit ja jukagiirit . Lisaksi alueella on Siperian tataareja ja altailaisten kansojen edustajia, joita ei aina lasketa alkuperaisvaestoksi. Alkuperaisvaestoa on Siperiassa noin kaksi miljoonaa. ^lahde? Kaikkiaan alueella on 31 alkuperaiskansan edustajia. Monet pienet kansat ovat haviamassa. ^[8]

Siperia on myos toiminut karkotuspaikkana muun muassa suomalaisille ja virolaisille . Nain ollen alueella asuu pienia siperiansuomalaisia vaestoryhmia. ^[9]

Noin 70 prosenttia vaestosta asuu kaupungeissa. ^[7] Asunnot ovat usein ahtaita ja kunnoltaan vaihtelevia. Maaseudulla asutaan yksinkertaisissa, mutta tilavammissa hirsitaloissa. ^lahde? Siperian suurin kaupunki on Novosibirsk (1,4 miljoonaa asukasta), ja muita merkittavia kaupunkeja ovat Jekaterinburg (1,3 milj.) Omsk (1,1 milj.), T?eljabinsk (1 milj.), Krasnojarsk (0,9 milj.), ^[7] Tomsk , Irkutsk , Ulan-Ude ja Jakutsk .

Siperian historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Siperian historia

Mongolit valloittivat alueen 1200-luvulla. 1440-luvulla mongolien Kultainen orda hajosi, ja sen raunioille syntyi autonominen Siperian kaanikunta .

Venajan valta kasvoi 1500-luvulla ja kasakat ulottivat vaikutusvaltaansa yha pidemmalle itaan. Se liitettiin Moskovan vallan alle 1500-luvulla. Perustettiin uusia kaupunkeja, kuten Tara ja Tobolsk . 1600-luvun puolivaliin mennessa venalaisten valta ulottui Tyynellemerelle asti.

Siperia sailyi edelleen harvaanasuttuna alueena. Siella liikkui tutkimusmatkailijoita ja turkiskauppiaita. Lantiselta Venajalta ajettiin rikollisia maanpakoon Siperiaan.

Siperian rata , joka rakennettiin vuosina 1891?1905, yhdisti Siperian vihdoin tiiviimmin muuhun Venajaan. ^[10] 1900-luvun kuluessa nousi uusia taajamia hyodyntamaan Siperian luonnonvaroja teollistuvan Venajan ja Neuvostoliiton tarpeisiin. Samalla alkuperaiskansojen elinalue kutistui.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Siperianhusky

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siperia Wikimedia Commonsissa