Tyovaenpuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Labour” ohjaa tanne. Myos Irlannin Tyonvaenpuolue tunnetaan samalla nimella.
Tyovaenpuolue
Labour Party

Perustettu 1900
Puheenjohtaja Keir Starmer
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta-vasemmisto
Varit punainen
Alahuone [2]
195 / 650
Ylahuone [3]
183 / 775
Kansainvaliset jasenyydet ? Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue
? Sosialistinen internationaali
Nuorisojarjesto Young Labour
Opiskelijajarjesto Labour Students
Kotisivu www .labour .org .uk
Osa artikkelisarjaa
Sosiaaliliberalismi

Tyovaenpuolue eli Labour-puolue ( The Labour Party ) on toinen Britannian kahdesta paapuolueesta konservatiivipuolueen ohella. Aatteeltaan se on keskusta-vasemmistolainen ja sosiaalidemokraattinen . Tyovaenpuolue on ollut Britannian hallituksen johdossa vuosina 1924, 1929?1931, 1945?1951, 1964?1970, 1974?1979 ja 1997?2010. Puoluetta ovat edustaneet paaministerit Ramsay MacDonald , Clement Attlee , Harold Wilson , James Callaghan , Tony Blair ja Gordon Brown . Talla hetkella se on oppositiossa. Puolueen puheenjohtaja on vuodesta 2020 alkaen ollut Keir Starmer . [4]

Labour kuuluu Sosialistiseen internationaaliin [5] ja Euroopan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen [6] .

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Varhaiset vaiheet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Britannian tyovaenpuolue on perustettu 27. helmikuuta 1900 Lontoossa . Sen alkuperainen nimi oli Labour Representation Committee , ja sen toiminta oli tyovaenliikkeen tukemien parlamenttiehdokkaiden kannattamista. Saatuaan 29 paikkaa ryhman parlamentin jasenet paattivat ottaa nimen The Labour Party vuonna 1906. Vuonna 1908 Labour liittyi Toiseen internationaaliin . [7]

Labour muodosti ensimmaisen vahemmistohallituksensa liberaalipuolueen tuella tammikuussa 1924 paaministerinaan Ramsay MacDonald . Konservatiivit kuitenkin palasivat valtaan kuusi kuukautta myohemmin Daily Mailin julkaistua vaarennetyn muka Neuvostoliiton johdolta tyovaenpuolueelle osoitetun kirjeen ( Zinovjev-kirje ) nelja paivaa ennen vaaleja.

Toukokuun 1929 vaaleissa Labour sai jalleen enemmiston alahuoneessa ja MacDonald muodosti toisen hallituksensa liberaalien tuella. Vuoden 1931 talouskriisin jalkeen MacDonald ja osan ministereista meni hallitukseen konservatiivien ja liberaalien kanssa ja puolue hajosi kahtia. Suurin osa puolueesta jai oppositioon. MacDonaldin ”National Labour” menetti nopeasti kannatustaan, ja opposition tyovaenpuolue kerasi entisen tukensa muodostaen Winston Churchillin konservatiivien kanssa toukokuussa 1940 sota-ajan koalitio­hallituksen .

Toisen maailmansodan jalkeinen kausi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sodan paatyttya Euroopassa toukokuussa 1945 tyovaenpuolue vetaytyi hallituksesta ja sai heinakuun 1945 vaaleissa murskavoiton, 46 prosenttia aanista ja 146 paikan enemmiston.

Clement Attleen muodostama hallitus aloitti kansallistamistoimet ottaen keskuspankki Bank of Englandin , hiilen, sahkon, kaasun, rautatie- ja terasteollisuuden valtion haltuun, ja pyrki kehittamaan hyvinvointivaltiota. Vuonna 1948 luotu kansallinen terveydenhuolto National Health Service on pysyvimpia saavutuksia tuolta ajalta. Hallitus jakaantui puolustusmenojen vuoksi, joihin meni Korean sodan aikana jopa kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta . Tyovaenpuolue sai vuoden 1951 parlamenttivaaleissa enemman aania kuin konservatiivit, mutta havisi paikkamaarissa.

1950- ja 1960-luvut puolue oli jakaantuneina perinteisempiin sosialisteihin ja maltillisempaan haaraan. Tama hajaannus piti tyovaenpuolueen pois vallasta 13 vuotta. Vuoden 1966 parlamenttivaaleissa tyovaenpuolue sai vaalivoiton ja 97 paikan enemmiston parlamenttiin. Tyovaenpuolueen saama aanimaara oli ensimmaista kertaa sitten vuoden 1951 vaalien yli 13 miljoonaa. [8]

Kriiseja ja kohua 1970-luvulla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tyovaenpuolueen pitkaaikainen puheenjohtaja Harold Wilson oli Yhdistyneen kuningaskunnan paaministeri 1964?1970 ja uudelleen 1974?1976. Kuva vuodelta 1967.

Konservatiivihallituksen ajauduttua kannatustaan vahingoittaviin skandaaleihin tyovaenpuolue palasi hallitukseen Harold Wilsonin johdolla 1964 ja pysyi vallassa vuoteen 1970 asti. Talla hallituskaudellaan se muun muassa laillisti homoseksuaalisuuden ja lakkautti kuolemanrangaistuksen . Wilsonin hallitus havisi niukasti 1970 vaalit Edward Heathin konservatiiveille, mutta palasi valtaan 1974.

1970-luku talouskriiseineen osoittautui katastrofaaliseksi. Britannia joutui turvautumaan Kansainvalisen valuuttarahaston apuun talousvaikeuksissaan, ja lainan ehtojen mukaan omaksumaan tyovaenpuolueen suunnitelmaa vapaamman talousohjelman. 1970-lukua riivasivat myos laajat lakot ja ammattijarjestojen taisteluhaluisuus. Puolueen kannatus laski tasaisesti koko vuosikymmenen ajan.

Vuonna 1976 Harold Wilson jai elakkeelle, ja hanet korvasi James Callaghan . Skotlannin edustajat osoittivat tyytymattomyytensa luvatun Skotlannin parlamentti -hankkeen hitaaseen edistymiseen, ja kaksi edustajaa erosi puolueesta. Vuonna 1977 puolue joutui menemaan liberaalien kanssa Lib-Lab-liittoon hallituspaikkansa turvaamiseksi, mutta karsi jo vuonna 1979 vaalitappion Margaret Thatcherin konservatiivipuolueelle.

Paitsiossa Thatcherin konservatiivien kautena [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vaalitappio aiheutti tyytymattomyytta ja tyovaenpuolue jakautui kahteen siipeen. Vuonna 1981 puolueesta irtosi oikeistolaisempi ryhma, joka muodosti uuden sosiaalidemokraattisen puolueen . Se liittoutui vanhan liberaalipuolueen jaanteiden kanssa 1988 ja ne muodostivat Liberaalidemokraattisen puolueen .

Vasemmistosiiven jaatya jaljelle tyovaenpuolue ehdotti 1983 vaaliohjelmassaan laajaa teollisuuden kansallistamista, eroamista Euroopan yhteisosta ja Britannian ydinaseista luopumista. Puolueen veteraanipoliitikko Gerald Kaufman kuvasi ohjelmaa ”historian pisimmaksi itsemurhaviestiksi”. Samaan aikaan Thatcherin hallitus oli kansansuosionsa huipulla Falklandin sodan voiton jalkeen.

Puolueen karsittya massiivisen tappion se joutui uudistumaan ja siirtyi politiikassaan keskustaa kohti. Puolueelle koitti pitka oppositiokausi sen havittya vaalit vuosina 1987 ja 1992 . Vuoden 1992 havion jalkeen puolueen johtoon nousi John Smith . Han muutti saantoja siten, etta ammattiyhdistysliikkeen valta ehdokkaiden valintaan vaheni. Smith kuoli yllattaen sydankohtaukseen toukokuussa 1994.

Valtaanpaluu Tony Blairin aikana [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toisen kauden paaministeri Tony Blair (vas.) Naton ja Venajan valisessa kokouksessa Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin kanssa vuonna 2002.

Smithin jalkeen puolueen johtoon nousi Tony Blair . Hanen johdollaan puolueen ohjelmasta poistettiin sinne 1918 lisatty tavoite tuotannon tekijoiden yhteisesta omistuksesta. Blair kuvasi ideologiaansa keskitieksi ( Third Way ; kolmas tie ) Thatcherin ajan uusliberalismin ja sosialismin valilla. Yksi suosituimmista ajettavista asioista oli uusi vahimmaispalkkalaki . Puolue itse brandattiin nimella New Labour vaalikampanjassa. Labour sai lisaa kannattajia keskiluokasta sitoutuessaan pitamaan menot edellisen hallituksen tasolla ja olemaan koventamatta verotusta.

Toukokuussa 1997 tyovaenpuolue voitti vaalit ja nousi valtaan. Yksi ensimmaisista toimista oli antaa keskuspankille vapaus asettaa korkotaso. Menot pidettiin edellisen hallituksen tasolla huolimatta puolueen radikaalimman siiven vaatimuksista.

Puolue voitti selvasti myos vuoden 2001 parlamenttivaalit , ja ensimmaista kertaa historiassaan tyovaenpuolue pystyi pysymaan vallassa kaksi kokonaista perattaista hallituskautta. Toisella kaudella menoja lisattiin etenkin terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

Tyovaenpuolueen politiikka piti Yhdistyneen kuningaskunnan Yhdysvaltain laheisena liittolaisena. Blair suostutteli Bill Clintonin ottamaan aktiivisemman roolin Bosniassa 1999. Maa oli myos Yhdysvaltain ainoa merkittava liittolainen vuoden 2003 Irakin sodassa . Kysymys sodan oikeutuksesta vaikutti merkittavasti Blairin kannatukseen seuraavissa vaaleissa.

Vuoden 2005 vaalissa tyovaenpuolue menetti merkittavasti kannatustaan, mutta saavutti 356 paikkaa, kun konservatiivit saivat 197 ja liberaalidemokraatit 62 paikkaa.

Gordon Brownin johdolla oppositioon, Ed Miliband ja Jeremy Corbyn [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Parlamenttivaaleissa 2017 valitut edustajat. Punaisella kuvattuna tyovaenpuolue, joka sai vaaleissa 232 paikkaa. Joka vaalipiirista valitaan yksi edustaja.

Puolueen tulevasta johtajasta ehdittiin keskustella jo vuosia, kunnes Blairia seurasi valtiovarainministeri Gordon Brown kesakuussa 2007. [9] Brown tuli samalla myos paaministeriksi, mutta havisi vuoden 2010 hajotusvaaleissa konservatiiveille ja Tyovaenpuolue joutui oppositioon. Taman jalkeen Brown erosi puheenjohtajan paikalta ja hanen seuraajakseen valittiin vasenta laitaa edustanut Ed Miliband . Miliband erosi kevaan 2015 vaalitappion jalkeen, ja kansanedustajien tayte-ehdokkaaksi valitsema laitavasemmistolainen Jeremy Corbyn valittiin yllattaen puheenjohtajaksi syksylla 2015. Tyovaenpuolue sai myos lisaa paikkoja vuoden 2017 vaaleissa, vaikkei yltanytkaan enemmistoon.

Swansean yliopiston ja Sunday Times -lehden selvityksen mukaan lahes 6 500 venalaista Twitter-tilia, ainakin osa botteja , ylisti Corbynia ja arvosteli konservatiiveja tavoitteena vaikuttaa vuoden 2017 parlamenttivaaleihin. [10] Ne tavoittivat miljoonia aanestajia yrityksessaan kaantaa vaalien voitto tyovaenpuolueelle. [11] Vaaleissa konservatiivit menettivat 12 paikkaa ja joutuivat ottamaan tuekseen Pohjois-Irlannin demokraattisen unionistipuolueen (DUP) jatkaakseen vallassa. [12]

Helmikuussa 2019 tyovaenpuolueen parlamentin edustajien maara aleni 249 edustajaan, kun siita erosi omaksi ryhmakseen seitseman edustajaa, jotka ottivat nimekseen Itsenainen parlamenttiryhma . Ryhma syyttaa tyovaenpuoluetta fanaattisuudesta, aarivasemmistolaisuudesta, juutalaisvastaisuudesta ja brexitiin liittyvasta petoksesta. Kyseessa on suurin edustajien ero tyovaenpuolueesta vuoden 1981 jalkeen. [13]

Vuoden 2019 joulukuussa kaytiin aikaistetut parlamenttivaalit Brexitin vuoksi. Ne olivat Corbynin kannalta elaman ja kuoleman vaalit. Konservatiivipuolue voitti selvalla enemmistolla, ja tyovaenpuolue koki murskatappion. Tulos oli tyovaenpuolueen huonoin sitten vuoden 1935. Syyna heikkoon tulokseen pidettiin Corbynin liian vasemmistolaista linjaa ja epaselvaa EU-kantaa. Corbyn ilmoittikin eroavansa tehtavastaan. [4]

Paluu maltilliseen vasemmistolaisuuteen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Laitavasemmistolaisena pidetyn Corbynin jalkeen puolueen puheenjohtajaksi nousi huhtikuussa 2020 maltillinen sosiaalidemokraatti Keir Starmer . Tama voitti puheenjohtajavaalissa ylivoimaisesti ”corbynilaisen” Rebecca Long-Baileyn ja oikeistodemari Lisa Nandyn . Starmer on toisen kauden kansanedustaja, joka on tullut tunnetuksi myos ihmisoikeusjuristina. [4]

Irlannin-politiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Labour on tukenut Irlannin yhtenaisyytta jo vuosia. Aiemmin puolue ei hyvaksynyt Pohjois-Irlannin asukkaiden jasenhakemuksia, vaan ohjasi heidat Pohjois-Irlannin sosiaalidemokraattisen ja tyovaenpuolueen (SDLP) riveihin. Vuonna 2003 puolueessa paadyttiin kuitenkin muuttamaan saantoja, silla lakiteknisesti jasenhakemusten hylkaaminen asuinpaikan perusteella oli heikosti perusteltavissa. [14] Puolue ei edelleenkaan osallistu vaaleihin Pohjois-Irlannissa.

Puheenjohtajat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vaalimenestys parlamenttivaaleissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuosi Edustajanpaikat Aanimaara Aaniosuus
1900 2 62 698 1,8 %
1906 29 321 663 4,8 %
Tammikuu
1910 		40 505 657 7,6 %
Joulukuu
1910 		42 371 802 7,1 %
1918 57 2 245 777 21,5 %
1922 142 4 076 665 29,7 %
1923 191 4 267 831 30,7 %
1924 151 5 281 626 33,3 %
1929 287 8 048 968 37,1 %
1931 52 6 339 306 30,6 %
1935 154 7 984 988 38,0 %
1945 393 11 967 746 47,7 %
1950 315 13 226 176 46,1 %
1951 295 13 948 385 48,8 %
1955 277 12 405 254 46,4 %
1959 258 12 216 172 43,8 %
1964 317 12 205 808 44,1 %
1966 364 13 096 951 48,0 %
1970 288 12 208 758 43,1 %
Helmikuu
1974 		301 11 645 616 37,2 %
Lokakuu
1974 		319 11 457 079 39,2 %
1979 269 11 532 218 36,9 %
1983 209 8 456 934 27,6 %
1987 229 10 029 270 30,8 %
1992 271 11 560 484 34,4 %
1997 418 13 518 167 43,2 %
2001 413 10 724 953 40,7 %
2005 355 9 552 436 35,2 %
2010 258 8 606 527 29,0 %
2015 232 9 347 304 30,4 %
2017 262 12 877 869 40,0 %
2019 tulevat vaalit tulevat vaalit tulevat vaalit
Käännös suomeksi
Kaannos suomeksi
Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:List of United Kingdom general elections

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ United Kingdom Parties and Elections in Europe . 2015. Viitattu 5.5.2015. (englanniksi)
  2. ↑ State of the parties Britannian parlamentti. Viitattu 26.6.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Lords membership Britannian parlamentti. Viitattu 31.12.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Tyovaenpuolue sai uuden johtajan: Nayttavan juristinuran tehnyt Keir Starmer korvaa Corbynin ? Boris Johnson kutsui opposition heti koronayhteistyohon hs.fi . 4.4.2020. Viitattu 5.4.2020.
  5. ↑ http://www.socialistinternational.org/viewArticle.cfm?ArticlePageID=931
  6. ↑ http://www.pes.org/en/parties/labour-party-0 ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  7. ↑ Vahteri, Antti:  Tyovaen kansainvalinen sosialistinen jarjesto. Lyhyt katsaus sen vaiheisiin , s. 47. Kustannusosakeyhtio Kansanvalta, 1927.
  8. ↑ Kaki, Matti & Kojo, Pauli & Raty, Ritva:  Mita Missa Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja , s. 118. Otava, 1966.
  9. ↑ Brown nousi Labourin johtoon yle.fi . 24.6.2007.
  10. ↑ Selvitys: Venajaan yhdistetyt Twitter-tilit ilmaisivat tukeaan tyovaen­puolueelle vaikuttaakseen Britannian vaaleihin Helsingin Sanomat . 29.4.2018.
  11. ↑ Exposed: Russian Twitter bots tried to swing general election for Jeremy Corbyn The Sunday Times . 29.4.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Britanniassa May jatkaa paaministerina, muodostaa hallituksen Pohjois-Irlannin DUP:n kanssa Kaleva . 9.6.2017.
  13. ↑ Kokkonen, Yrjo: Britannian tyovaenpuolue rakoilee ? seitseman kansanedustajaa lahti ovet paukkuen yle.fi . 18.2.2019. Viitattu 22.8.2019.
  14. ↑ Labour NI ban overturned BBC News . 1.10.2003. Viitattu 1.9.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tyovaenpuolue_(Yhdistynyt_kuningaskunta)&oldid=21734561 ”