Pohjois-Irlanti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjois-Irlanti
Northern Ireland
Tuaisceart Eireann
Norlin Airlann

Valtiomuoto itsehallinnollinen perustuslaillinen monarkia
Britannian kuningas Charles III
Paaministeri ja varapaaministeri Michelle O’Neill
Emma Little-Pengelly
Paakaupunki Belfast
Muita kaupunkeja Londonderry
Pinta-ala
– yhteensa 13 576 km² [1]  ( sijalla )
Vakiluku (2013) 1 829 725 [2] ( sijalla )
–  vaestotiheys 134,8 as. / km²
Viralliset kielet englanti ja iiri , tunnustettu vahemmistokieli ulsterinskotti
Valuutta Englannin punta ( GBP )
BKT (2002)
– yhteensa 33,2 mrd.
– per asukas 19,603
Aikavyohyke +0
– kesaaika UTC+1
Itsenaisyys
itsehallintolaki
1998
Lyhenne GB
Kansainvalinen
suuntanumero 		+44
Tunnuslause Dieu et mon droit
Kansallislaulu ” God Save the King ”

Pohjois-Irlanti ( engl. Northern Ireland , iiriksi Tuaisceart Eireann , ulsterin skotiksi Norlin Airlann ) on Irlannin saarella sijaitseva alue, joka on osa Yhdistynytta kuningaskuntaa . [1] Pohjois-Irlannin pinta-ala on 13 576 neliokilometria ja asukkaita on vuoden 2013 arvion mukaan noin 1,8 miljoonaa. [2] Paakaupunki on Belfast ( iiriksi Beal Feirste ). Muita ovat Londonderry eli Derry ( iiriksi Doire ), Newry , Armagh ja Lisburn .

Pohjois-Irlannin alue muodostettiin vuonna 1921, kun Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti jakoi Irlannin etelaiseen ja pohjoiseen osaan. Etelaisesta osasta muodostui lopulta itsenainen valtio Irlanti ja pohjoisesta osasta Pohjois-Irlanti. Osin 1600-luvun alun Ulsterin uudisasutuksen myota alueiden vaestojen etninen rakenne poikkesi toisistaan. Vaestoryhmien ristiriita johti vuosien 1968?1998 levottomuuksiin .

Pohjois-Irlannista kaytetyt nimet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pohjois-Irlannin kartta

Pohjois-Irlannin virallisena nimena pidetaan Pohjois-Irlantia ( engl. Northern Ireland , iiriksi Tuaisceart na hEireann ), mutta alueesta kaytetaan myos monia muita nimia. Osa tasavaltaisista kayttaa nimitysta ”the six counties” (”kuusi kreivikuntaa”) tai jopa ”the occupied six counties” (”miehitetyt kuusi kreivikuntaa”). [3]

Unionistit ja lojalistit kayttavat usein Pohjois-Irlannista nimea Ulster . Tama nimi on kuitenkin selvasti epatarkka ja monien mielesta epakorrekti, koska Ulsterin yhdeksasta kreivikunnasta vain kuusi kuuluu Pohjois-Irlantiin. Unionistit ja lojalistit kayttavat muutenkin poliittisessa kuvastossaan paljon Ulsterin provinssin symboliikkaa, kuten Ulsterin punaista katta .

Nimella Pohjois-Irlantikin on ongelmansa, silla Irlannin saaren pohjoisin kolkka ei sijaitse Pohjois-Irlannissa, vaan Donegalin kreivikunnassa Irlannin tasavallan puolella.

Maantiede [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pohjois-Irlanti sijaitsee Irlannin saaren koillisosissa ja kasittaa noin kuudesosan saaren pinta-alasta. Sen erottaa Irlannin tasavallasta noin 480 kilometria pitka raja. [4] Pohjois-Irlannin pinta-ala on 13 843 neliokilometria. [5]

Pohjois-Irlannin keskialueiden maastoa hallitsee Yhdistyneen kuningaskunnan suurimman jarven Lough Neaghin tasanko. Sita reunustavat Sperrins luoteessa, Antrimin ylatasanko koillisessa ja Mournevuoret etelassa. Korkein kohta on Mournevuorilla sijaitseva 852 metrin korkuinen Slieve Donard . [6]

Pohjois-Irlannin ilmasto on samantapainen koko maassa. Atlantin vaikutuksesta Pohjois-Irlannin talvet ovat leutoja ja kesat viileita. Koko vuoden keskilampotila alavilla alueilla on 8,5?9,5 astetta. Ylankoalueilla on hieman viileampaa. Helmikuu on yleensa rannikolla vuoden kylmin kuukausi ja heinakuu lampimin. Heinakuun paivan ylin lampotila on keskimaarin 17?20 astetta. Sademaarat vaihtelevat merkittavasti. Vuoristoalueilla sataa noin 1 600 millimetria vuodessa, Tyronen kreivikunnassa maan lansiosissa perati 1 950 millimetria. Strangford Loughin rannalla itarannikolla ja Lough Neaghin etela- ja itarannoilla sataa hieman alle 800 millimetria vuodessa. Sateisimmat kuukaudet koko maassa ovat loka?tammikuussa. Lumisateita rannikolla tulee noin kymmenena paivana vuodessa, mutta sisamaan vuoristoissa sataa lunta yli 35 paivana vuodessa. [6]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katolilaisten ja protestanttien vastakkaisasettelun synty [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Protestanttiseksi muuttuva Englanti valtasi katolilaisten Irlannin vuosina 1171?1607. Uudet isannat tekivat irlantilaisista toisen luokan kansalaisia. Englantilaiset veivat irlantilaisten parhaat maat. Kun irlantilaiset menettivat suuren osan kansalaisoikeuksistaan, he kapinoivat 1600?1800-luvuilla ajoittain Ison-Britannian hallintoa vastaan. Nykyinen vastakkaisasettelu katolilaisten ja protestanttien jarjestojen valilla syntyi jo ennen 1800-lukua. Kuninkaalle lojaalit protestantit perustivat Oranialaisveljeskunnan vuonna 1795 vastapainoksi itsenaisyyshaluisille protestanteille ja katolilaisille. Irlantilainen nationalismi alkoi nousta 1870-luvulla. Se johti aseistettujen kaartien perustamiseen 1910-luvulla. Vuoden 1916 paasiaiskapina oli irlantilaisten parissa aluksi epasuosittu, mutta brittiarmeijan kovat otteet kaansivat suuren osan irlantilaisista itsenaisyyden kannalle. Tama johti vuosien 1918?1921 itsenaisyyssotaan . Taman jalkeen politiikasta kiistelevat irlantilaiset kavivat sisallissodan . Vuonna 1922 sovittiin Irlannin jakamisesta brittien ja irlantilaisten kesken. Pohjois-Irlanti jai brittien vallan alle. Pohjois-Irlantiin jai protestanttien lisaksi paljon katolilaisia. Pohjois-Irlannissa kuoli heinakuussa 1920?1922 yli 600 ihmista protestanttien ja katolilaisten valisissa kahinoissa [7] Taman jalkeen jatkui vuosikymmenia tilanne, jossa protestantit kohtelivat katolilaisia toisen luokan kansalaisina. Tama nostatti IRA:n kapinaan. IRA toimi myos Irlannin hallitusta vastaan, koska vastusti sen brittien kanssa tekemaa sopimusta. Britit ja irlantilaiset kukistivat kapinan muun muassa pidatyksin 1940-luvulla. [8] IRA alkoi 1950-luvun alusta hyokata hankkien hyokkayksissa aseita. Tama johti vuosien 1956?1962 kapinaan. [9]

Yhdysvaltain varillisten kansalaisuusliikkeesta saaneet vaikutteet johtivat Pohjois-Irlannissakin kansalaisuusliikkeen syntyyn vuonna 1964. [10] Tama aloitti marssinsa toden teolla vuonna 1968. Protestantit katsoivat marssien olevan IRA:n vaikutusta. Ulsterin vapaaehtoisjoukot alkoivat hyokata mielenosoittajien kimppuun. Poliisi ja katolilaiset protestoijat ottivat yhteen. "Hankaluudet", " The Troubles ", olivat alkaneet.

"The Troubles" [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Pohjois-Irlannin levottomuudet
Brightonin Grand Hotel IRA:n pommi-iskun jalkeen vuonna 1984.

Britannian armeija saapui vuonna 1969 rauhoittamaan unionistien ja nationalistien aariainesten valisia levottomuuksia , [11] jotka olivat pahimmillaan 1970-luvun alussa ja puolivalissa.

1970-luvun alussa brittiarmeijan toimet laajensivat konfliktia, kun nationalistit kostivat niita. Kesakuun alussa kaytiin ankara yhteenotto katolilaisten ja brittiarmeijan valilla Fallsissa. Elokuussa 1971 brittiarmeija perusti pidatyskeskuksen. Vuonna 1972 brittilaiset laskuvarjosotilaat ampuivat Derryssa selkaan pakenevia protestoijia muka silla perusteella, etta nailla olisi ollut rajahteita. [12] Valikohtaus kasvatti merkittavasti IRA:n kannatusta katolilaisten keskuudessa. IRA aloitti sissisodan vuonna 1972 ja laajensi pommi-iskut Englantiin vuonna 1973. IRA alkoi johtajansa Gerry Adamsin kehotuksesta kayttaa vuodesta 1977 aanestyslipun ja luodin taktiikkaa. Ilmeisesti tama vahensi vakivaltaa. Vuonna 1980 kymmenen IRA:n aktiivia kuoli vankilassa nalkalakkoon, koska heilta oli viety vuonna 1976 poliittisen vangin oikeudet. [13]

1980-luvulla sisaisesti riitaisa, aarimarxilainen INLA teki muutamia pommi-iskuja. Vuonna 1985 solmittiin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin valinen paaministerien valinen sopimus , joka antoi Irlannin hallitukselle oikeuden vaikuttaa Pohjois-Irlannin asioihin. Ulsterin unionistit vastustivat sita. [14]

Britannian armeija paatti 38 vuotta kestaneen operaationsa Pohjois-Irlannissa 31. heinakuuta 2007. Pohjois-Irlantiin jai 5 000 hengen rauhanajan varuskunta, kun enimmillaan jarjestysta yllapiti 27 000 sotilasta. [15] [16]

Aseellinen toiminta ei ole 2010-luvullakaan kadonnut kokonaan Pohjois-Irlannin katukuvasta. IRA:n sirpaleryhmittymat CIRA , INLA ja New IRA seka lojalistien UDA , Ulster Volunteer Force , Ulster Freedom Fighters ja Red Hand Commando jatkavat edelleen toimintaansa. [17]

Vakivalta ei myoskaan ole enaa poliittisesti motivoitunutta. Useimmat aseelliset ryhmittymat ovat sekaantuneet jarjestaytyneeseen rikollisuuteen, ja taman paivan aseelliset yhteenotot keskittyvat ennen kaikkea toimintareviireista kamppailemiseen.

Tasavaltalaisryhmittymat ovat mielellaan esiintyneet uskontorajat ylittavina monikulttuurisen yhdistyneen Irlannin puolestapuhujina, mutta kaytannossa muun muassa IRA:n terrori-iskut ovat vaatineet runsaasti sivullisia ihmishenkia ja kohdistuneet seka katolilaisiin etta protestanttisiin siviileihin. Protestanttien kuolinlukuja lisaa myos se, etta IRA kohdisti kampanjansa erityisesti poliiseihin ja brittisotilaisiin. RUC:sta (nyttemmin Police Service of Northern Ireland, PSNI) yli 90 prosenttia oli protestantteja. IRA:lle uhrit olivat oikeutettu viholliskohde, mutta protestanteille iskut nayttaytyivat heidan vaestonosansa etnisena puhdistamisena. IRA (kuten muutkin puolisotilaalliset ryhmittymat) on myos surmannut tai vammauttanut huumekauppiaiksi vaittamiaan henkiloita, mutta arvostelijat ovat epailleet IRA:ta omista huumebisneksista ja kilpailijoiden raivaamisesta tielta. [18]

Poliisivoimien vinoutuneen "etnisen" rakenteen ja huonon maineen vuoksi IRA on onnistunut esittamaan itsensa katolilaisen tyovaeston asuinalueiden jarjestyksenpitajana ja suojelijana, jonka arvovalta on pitkalti perustunut uhkailuun ja ns. rankaisupahoinpitelyihin.

Sopimuksen jalkeen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.
Pitkaperjantain sopimus allekirjoitettiin vuonna 1998 Stormontin parlamenttirakennuksessa Belfastissa.

Vuoden 1998 Belfastin sopimuksen (tunnetaan myos nimella Pitkanperjantain sopimus ) jalkeen Pohjois-Irlanti, jota vuodesta 1972 oli hallittu suoraan Lontoosta, sai oman lakiasaatavan Pohjois-Irlannin edustajakokouksen ( Northern Ireland Assembly ) Stormontiin. [19] Edustajakokouksen toiminta on ollut useasti katkolla Pohjois-Irlannin poliittisen tilanteen epavakauden vuoksi. Pisin yhtajaksoinen katkos alueparlamentin toiminnassa venyi lokakuusta 2002 aina toukokuulle 2007 saakka. Tuona aikana Britannia huolehti aluehallinnosta. Unionistit katsoivat, etta Belfastin sopimus ja erityisesti siihen sisaltyva yhteistyo Irlannin tasavallan kanssa on askel kohti yhdistynytta Irlantia, kun taas Britannian paaministerin Tony Blairin (1997 - 2007) linjanvedot nayttivat heidan mielestaan vain sarjalta myonnytyksia IRA:lle ja Sinn Feinille.

Unionistien veto-oikeus perustuu heidan enemmistoasemaansa Pohjois-Irlannissa, mutta he ovat ottaneet vakavasti koulutetun protestanttivaeston maastamuuton, Sinn Feinin kasvun seka tasavaltalaisten vihjaukset katolilaisten suuren syntyvyyden suosiollisesta vaikutuksesta saaren yhdistymiselle. Unionistien enemmistoasema ei ole taten taattu. Tosin kaikki Pohjois-Irlannin katolilaiset eivat tue saaren yhdistamista eivatka uskonnollisten ryhmien voimasuhteet siten johda vaistamattomasti tiettyihin poliittisiin seurauksiin. Tasavaltalaisten strateginen IRA:lla kiristaminen on lisannyt DUP:n kannatusta. Aanestajien mielesta kilpaileva unionistipuolue UUP ei vaatinut tarpeeksi paljon tarpeeksi ajoissa tasavaltalaisilta seka Britannian ja Irlannin tasavallan hallituksilta. Samaten Ian Paisleyn (1926?2014) ravakka esiintyminen nosti Sinn Feinin kannatuslukuja. Puolueesta on tullut erilaisten vahemmistojen oikeuksien innokas puolestapuhuja, mika on vedonnut erityisesti nuoriin aanestajiin.

Sinn Fein on myos onnistunut esittamaan itsensa maltillisena myonnytysten tekijana ja kompromissien hakijana katolilaisten ja kansainvalisen median keskuudessa. Tama asetelma on korostunut erityisesti jokakesaisen marssikauden aikana, jolloin protestanttisen Oranialaisveljeskunnan ehdottomuus on nayttaytynyt vihamielisempana kuin katolilaisten vakivaltainen mellakointi. Toukokuussa 2005 pidetyt vaalit osoittivat kuitenkin, etta Sinn Fein oli tullut tiensa paahan aanisaaliin kasvattamisessa siihenastisella strategiallaan, ja heinakuussa IRA ilmoitti lopettavansa aseellisen toimintansa. IRA:sta oli ehtinyt tulla Sinn Feinille taakka erityisesti Irlannin tasavallassa, jossa sen kannatus ei ole vielakaan noussut mainittavaksi. Ryhmittyma alkoi etsia kunniallista tieta pois aseellisesta toiminnastaan jo 1970-luvulla, mutta sisaiset kiistat ja toisaalta muiden osapuolten linjaukset hidastivat prosessia. 1990-luvulla IRA:n paaasiallisena tehtavana oli toimia neuvotteluaseena, jotta Sinn Fein saisi aikaan mahdollisimman otolliset olosuhteet saaren yhdistamiselle. Lontoo vastasi IRA:n ilmoitukseen vapauttamalla ”Shankillin pommittajaksi” kutsutun IRA:n jasenen, kiihdyttamalla joukkojen vetaytymista alueelta seka lakkauttamalla erikoisosaston RIR:n (aikaisemmin UDR), jonka jasenista enemmisto oli protestantteja. Unionistit ovat suhtautuneet itse ilmoitukseen skeptisesti, mutta Blairin toimiin suorastaan vihamielisesti vaittaen, ettei heille kerrottu aiotuista toimista etukateen. Lisaksi unionistit katsovat, etta lisamyonnytyksia ei tulisi tehda ennen kuin IRA:n lausunto on todettu paikkansapitavaksi myos pidemmalla aikavalilla. On myos syyta huomata, etta IRA ei lakkauttanut itseaan kuten Paisley vaati.

Poliittinen sopu saavutettiin marraskuussa 2006 (St. Andrews Agreement), ja kevaan 2007 vaalien jalkeen aluehallinto palautui Stormontiin. DUP ja Sinn Fein muodostivat yhteishallituksen, ja Ian Paisley ja Martin McGuinness tulivat tunnetuksi hyvasta yhteistyostaan. [20] Seuraavan kerran poliittinen kriisi kohtasi Stormontin tammikuussa 2017, jolloin hallituskumppaneiden valinen luottamuspula johti ennenaikaisiin vaaleihin. Alueparlamentin uudistus astui samalla voimaan, ja parlamentin edustajanpaikkojen maaraa vahennettiin. [21] Vaaleissa tama koitui Sinn Feinin eduksi, ja DUP:n asema alueen suurimpana puolueena jai vain yhden paikan varaan. [22] Brexit on vaikeuttanut Pohjois-Irlannin poliittista tilannetta entisestaan, eika aluehallintoon ole loytynyt sopua toukokuuhun 2018 mennessa. Vuonna 2021 puhkesi brexitista johtuneita mellakoita. [23] [24]

Politiikka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pohjois-Irlannin kansalliskokouksen istuntosali Stormontissa.

Pohjoisirlantilaiset ovat perinteisesti jakautuneet unionisteihin , jotka kannattavat unionia Britannian kanssa, ja nationalisteihin, jotka kannattavat itsenaisyytta tai liittymista Irlannin tasavaltaan. Niita unionisteja, jotka ovat kayttaneet vakivaltaa poliittisten paamaariensa edistamiseen, kutsutaan lojalisteiksi. Kaikki lojalistit kannattavat protestanttista uskoa, kun unionisteissa voi olla myos katolilaisia. Niita nationalisteja, jotka ovat kayttaneet vakivaltaa poliittisten paamaariensa edistamiseen, kutsutaan tasavaltalaisiksi (esim. IRA ). Unionistit ja lojalistit ovat olleet uskonnoltaan paaosin protestantteja , nationalistit ja tasavaltalaiset katolilaisia . Vuoden 2005 kyselyssa 40 prosenttia pohjoisirlantilaisista nimesi itsensa unionisteiksi, 22 prosenttia nationalisteiksi ja 35 prosenttia ei kummaksikaan. [25]

Puolueet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pohjois-Irlannin ainoat uskontorajat ylittavat puolueet, Alliance Party, Green Party ja Women's Coalition, ovat talla hetkella varsin marginaalisia vaikuttajia. Vaalitaistot kaydaan paaosin kahden unionistipuolueen ja kahden nationalistipuolueen kesken. Miltei poikkeuksetta nationalistit keraavat tukensa katolilaisilta ja unionistit protestanteilta. Unionistien aanista kilpailevat ennen muuta Ulster Unionist Party seka pastori Ian Paisleyn ja Peter Robinsonin kiivaista kannanotoista tunnettu Demokraattinen unionistipuolue . Muitakin unionistipuolueita on, joskaan ne eivat ole onnistuneet keraamaan kovinkaan suurta kannatusta. Osalla niista on likeiset suhteet aseellisiin lojalistiryhmittymiin. Katolilaisten puolella keskiluokka seka IRA:n aseellista toimintaa kaihtavat ovat aanestaneet yleensa Social Democratic Labour Partya , joka ei nimestaan huolimatta ole erityisen vasemmistolainen tai sosiaalidemokraattinen, nuoret ja tyovaesto tukevat IRA:ta lahella olevaa Sinn Feinia . 2000-luvulla DUP ja Sinn Fein ovat keranneet yhteishallintoprosessin hitauteen kyllastyneiden aanestajien turhautuneisuuden hedelmat ja ovat nousseet alueen suurimmiksi puolueiksi. [26] [27]

Alueet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Pohjois-Irlannin hallintoalueet
Paakaupunki Belfastia esittava kartta.

Pohjois-Irlanti on jaettu paikallishallinnon tasolla 11 alueeseen ( district ) vuodesta 2015 alkaen. Jokaista aluetta johtaa valtuusto, council , jossa istuu vaaleilla valittuja valtuutettuja. [28]

Historiallisesti Pohjois-Irlanti on muodostunut kuudesta Ulsterin yhdeksasta kreivikunnasta. Pohjois-Irlantiin kuuluvat Antrim ( Aontroim ), Armagh ( Ard Mhacha ), Derry ( Doire ), Tyrone ( Tir Eoghain ), Fermanagh ( Fear Manach ) ja Down ( An Dun ).

Vaesto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pohjois-Irlanti jakaantuu kahteen uskonnolliseen paaryhmaan, protestantteihin ( presbyteerit merkittavin suuntaus, toiseksi merkittavin Irlannin kirkko) ja katolilaisiin.

Uskonnollisesti vaesto jakautuu seuraavasti:

Uskonnot Pohjois-Irlannissa 1961-2011
Uskonnot 1961 1991 2001 2011 [29]
Katolilaisia 34,9 % 38,4 % 40,3 % 40,6 %
Presbyteereja 29,0 % 21,4 % 20,7 % 19,3 %
Irlannin kirkko 24,2 % 17,7 % 15,3 % 13,9 %
Muut uskonnot 9,3 % 11,5 % 9,9 % 9,7 %
Uskonnoton 0,0 % 3,8 % 5,0 % 9,9 %
Ei kerro 2,0 % 7,3 % 9,0 % 6,6 %

Yleisen kasityksen mukaan Pohjois-Irlannin protestantit ovat 1600-luvulla maahantuotujen skottien jalkelaisia, kun taas katolilaiset ovat alkuperaisvaestoa. Iirin kielen pohjoisissa murteissa sana Albanach (skotlantilainen) tarkoittaakin melkein yksiselitteisesti nimenomaan pohjoisirlantilaista protestanttia. Kasitys ei ole aivan yksiselitteisesti totta, koska skottiasutuksen alkuaikoina esiintyi paljonkin kaantymyksia ja seka-avioliittoja.

Katolilaisilla on yleensa tyypillisia irlantilaisia sukunimia, jotka ovat iirinkielista tai normandianranskalaista alkuperaa. Tama ei ole tavatonta protestanttisellakaan puolella, mutta silmiinpistavaa on, etta monilla protestanteilla on englantilaisen tai skotlantilaisen kaupungin nimi sukunimena ? esimerkiksi Paisley. Tama johtuu siita, etta taistellessaan gaelilaista kulttuuria vastaan Englannin kruunu suositteli tai suorastaan maarasi gaelilais- tai iirinkielisnimiset protestantit ottamaan paikannimen sukunimekseen.

Katolilaiset ovat yleensa nationalisteja eli kannattavat ainakin periaatteessa Irlannin yhdistamista yhdeksi valtioksi, protestantit taas ovat unionisteja eli haluavat pysya Ison-Britannian yhteydessa.

On vaikea sanoa, onko ”katolilaisuus” ja ”protestanttisuus” Pohjois-Irlannissa uskonnollinen vai etninen identiteetti. Pohjoisirlantilaisen maarittelevat katolilaiseksi tai protestantiksi monet muutkin tekijat kuin se, missa kirkossa han kay (tai on kaymatta): myos puhetapa (vain katolilaiset aantavat h-kirjaimen nimen muodossa [e?t?] , protestanteille se on [he?t?] ), asuinpaikka, kotikatu ja ystavapiiri ovat osa ”protestanttisuutta” tai ”katolilaisuutta”.

Kielet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kolmikielinen kyltti englanniksi, iiriksi ja ulsterinskotiksi Derryssa .

Pohjois-Irlannin virallisia kielia ovat englanti ja iiri . Vuonna 1998 protestanttien ja katolilaisten valilla solmitun Pitkanperjantain sopimuksen perusteella seka iirille etta ulsterinskotille annettiin ainakin jossain maarin virallinen asema. Ulsterinskotti on paikallinen skotin murre. Iiria on 1900-luvun alkupuolelle asti puhuttu muun muassa Rathlinin saarella ( Oilean Reachrann ) ja eraissa muissa nykyisen Pohjois-Irlannin osissa, mutta nyt olemassa olevat iirinkieliset yhteisot ovat syntyneet ennen kaikkea katolilaisten keskuudessa harjoitetun tietoisen kulttuurityon tuloksena: itse asiassa Pohjois-Irlannin viimeiset alkuperaiset iirinpuhujat olivat etupaassa protestantteja, eivatka he kyenneet samastumaan katolilaisten nationalismin elahdyttamaan iirinkielisyysliikkeeseen. Belfast on ainoa paikka maailmassa, jossa on pystytty keinotekoisesti luomaan uusi iirinkielinen ”kylayhteiso” pelkastaan kielen harrastajien voimin. Nykyaan tassa niin sanotussa ”Shaw’s Road Gaeltachtissa” on jo syntymassa toinen iiria aidinkielenaan puhuva sukupolvi. lahde?

Vuonna 2022 iirista tuli englannin ohella virallinen kieli Pohjois-Irlannissa. [30]

Kulttuuri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pohjois-Irlannin tunnetuimpia kulttuurihahmoja ovat rockyhtye Therapy? , runoilija Seamus Heaney ja laulaja-lauluntekija Van Morrison . [31]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b National Statistics: The Countries of the UK
  2. ↑ a b UK population estimates Office for National Statistics. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Placenames in Britain and Ireland: a glossary Why the most northern part of Ireland is in the south . Irish History Compressed. Viitattu 6.3.2015.
  4. ↑ Downey, S. B.: Northern Ireland Countries and Their Cultures . Advameg, Inc. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  5. ↑ United Kingdom The Commonwealth. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b Northern Ireland: climate Met Office. Arkistoitu 3.3.2014. Viitattu 3.3.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Robert Lynch: The People's Protectors? The Irish Republican Army and the “Belfast Pogrom,” 1920?1922. Journal of British Studies , 2008/04, nro 2, s. 375?391. doi : 10.1086/526757 . ISSN 1545-6986 . Artikkelin verkkoversio . en
  8. ↑ Patrick Bishop, Eamonn Mallie, The Provisional IRA,Corgi 1988, ISBN 0-552-13337-X p. 37.
  9. ↑ Hanley and Miller, The Lost Revolution: The Story of the Official IRA and the Workers' Party , p.14
  10. ↑ CAIN: Events: Civil Rights Campaign - menu cain.ulster.ac.uk . Viitattu 12.4.2021.
  11. ↑ 1969: British troops sent into Northern Ireland BBC. Viitattu 28.10.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Bloody Sunday: Pohjois-Irlannin Verinen sunnuntai historianet.fi . Viitattu 12.4.2021.
  13. ↑ IRA:n nalkalakko vaati kymmenen hengen yle.fi . Viitattu 12.4.2021.
  14. ↑ Anglo-Irish Agreement of 1985 (Hillsborough Agreement) encyclopedia.com .
  15. ↑ Pekka Hakala: Brittiarmeijan Pohjois-Irlannin- operaatio paattyi Helsingin Sanomat . 2007. Viitattu 11.3.2017.
  16. ↑ Jonathan Saul: Army stands down in Northern Ireland Reuters UK . 2007. Viitattu 11.3.2017.
  17. ↑ Paramilitary Groups in Northern Ireland static.rasset.ie . 2015.
  18. ↑ McKittrick, David et al.:  Lost Lives: The Stories of the Men, Women and Children who Died as a Result of the Northern Ireland Troubles . Mainstream Publishing, 1999.
  19. ↑ History of the Assembly Northern Ireland Assembly Commission. Arkistoitu 9.4.2017. Viitattu 5.3.2015.
  20. ↑ How Martin McGuinness and Ian Paisley forged an unlikely friendship - Independent.ie Independent.ie . Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  21. ↑ Gareth Gordon: Fall in total candidates for election BBC News . 9.2.2017. Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  22. ↑ Northern Ireland Assembly election 2017 results BBC News . Viitattu 8.5.2018. (englanniksi)
  23. ↑ Britannia | Vakivaltaiset mellakat jatkuvat Pohjois-Irlannissa, poliisia kohti heitettiin polttopulloja Helsingin Sanomat . 9.4.2021. Viitattu 9.4.2021.
  24. ↑ Miksi Pohjois-Irlannissa on kahakoitu joka yo jo viikon ajan? Viisi kysymysta ja vastausta nopeasti leimahtaneista nuorten yhteenotoista Yle Uutiset . Viitattu 9.4.2021.
  25. ↑ http://www.ark.ac.uk/nilt/2005/Political_Attitudes/UNINATID.html
  26. ↑ DUP and Sinn Fein consider legal action over election debates exclusion  (Northern Ireland’s two biggest parties, the Democratic Unionists and Sinn Fein...) 2015. Guardian. Viitattu 6.3.2015.
  27. ↑ Sinn Fein emerges as biggest party in Northern Ireland - DUP claims most seats 24.5.2014. Belfast Telegraph. Viitattu 6.3.2015.
  28. ↑ Local councils nidirect.gov.uk . Viitattu 7.6.2016.
  29. ↑ Knowledge of irish by religion Northern Ireland Statistics & Research Agency
  30. ↑ Ainsworth, Paul: 'Historic milestone' passed as Irish language legislation becomes law The Irish News . 6.12.2022. Viitattu 31.1.2023. (englanniksi)
  31. ↑ Northern Ireland profile BBC. Viitattu 6.3.2015.

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

 

Kansainvaliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pohjois-Irlanti&oldid=22374284 ”