Englanti England
Lippu	Vaakuna
Englannin sijainti Britanniassa ja Euroopassa.
Koordinaatit: 52°33′42.942″N , 1°27′53.474″W
Valtio	Britannia
Hallinto
? suurin kaupunki	Lontoo (13 600 000 as. metropolialueella, 2012) [1]
? Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas	Charles III
Pinta-ala	130 395 km²
Vakiluku (2018)	55,98 miljoonaa
?  vaestotiheys	413 as./km²
Infobox OK

Englanti ( engl. England , korniksi Pow Sows ) on maa , joka sijaitsee paaasiassa Ison-Britannian saarella . Englanti on osa Yhdistynytta kuningaskuntaa eli Britannian valtiota ja sen osista suurin niin pinta-alaltaan kuin asukasluvultaankin. Sen vaesto muodostaa noin 84 prosenttia Britannian vaestosta, ja alaltaan Englanti peittaa kaksi kolmannesta Ison-Britannian saaresta. Englanti rajoittuu Walesiin lannessa ja Skotlantiin pohjoisessa. Maata ymparoivat Pohjanmeri , Irlanninmeri , Atlantti ja Englannin kanaali .

Englannilla ei ole ollut itsehallintoa vuoden 1707 unionisopimuksen jalkeen, jolloin Ison-Britannian kuningaskunta perustettiin. Se kuitenkin poikkeaa lakijarjestelmaltaan Skotlannista ja Pohjois-Irlannista , seka myos pienemmista alueista kuten Mansaaresta , koska se kuuluu Englannin ja Walesin kokonaisuuteen . Englannin suurin kaupunki Lontoo on Yhdistyneen kuningaskunnan paakaupunki . Englannin nimi juontuu muinaisenglannin sanasta Englaland ja tarkoittaa anglien maata.

Maantiede [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Englanti kasittaa Ison-Britannian saaresta kaksi kolmasosaa. Se sijaitsee saaren etela- ja keskiosassa. Maalle kuuluu myos joitakin saaria , joista suurin on Wightsaari . Englanti on Skotlantia ja Walesia lahempana Manner-Eurooppaa , ja matkaa Ranskaan Englannin kanaalin kautta on lyhimmillaan vain 38 kilometria. Kanaalin tunneli Folkestonen lahella yhdistaa Englannin mantereeseen. Englannin ja samalla koko Britannian seka Ranskan raja on tunnelin puolivalissa.

Paaosa Englantia on kumpuilevia kukkuloita, mutta pohjoisessa on vuoristoisempaa . Siella Penniinien matala vuorijono jakaa lannen ja idan. Itaisessa Englannissa on myos matalaa suota , mista suuri osa on kuivatettu hyotykayttoon.

Englannin suurin kaupunki on Lontoo, joka koostuu 32 kaupunkipiirista ; varsinainen Lontoon City on hyvin pieni. Toiseksi suurin on Birmingham . Sita seuraavat Liverpool , Leeds , Sheffield , Bristol ja Manchester . ^[2]

Korkein Englannissa mitattu lampotila , 40,3 °C, mitattiin 19. heinakuuta 2022 Coningsbyssa, Lincolnshiressa . ^[3] Englannin alhaisin todettu lampotila on −26,1 celsiusastetta 10. tammikuuta 1982 Shropshiressa , lahella Walesin rajaa. ^[4]

Englannin merkittavimmat joet ovat Thames , Severn , Trent , Humber , Ouse , Tyne , Mersey , Dee ja Avon . Maassa on myos satoja muita jokia. ^[5]

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Paaartikkeli: Englannin historia

Englanti yhtenaisena maana muovautui 600-luvun ja 800-luvun valisena aikana anglien , saksien ja juuttien kuningaskuntien vahittaisen yhdistymisen myota. Wessexin kuningasta Egbertia (kuoli 839) pidetaan yleisesti ensimmaisena koko Englannin kuninkaana, vaikkakin hanen arvonimensa oli Bretwalda (sananmukaisesti Britannian laaninherra ) ja teoriassa han oli samanarvoisten englantilaisten hallitsijoiden johtaja. Arvonimi Englannin kuningas syntyi kaksi hallitsijapolvea myohemmin, ja sen ensimmainen kantaja oli Alfred Suuri , joka vapautti Lontoon viikinkien hallinnasta ja hallitsi 871?899. Seuraavina vuosisatoina skandinaavit saivat jalansijaa Englannista, ja Englannin kuningaskunnasta tuli yli puoleksi vuosisadaksi osa Knuut Suuren luomaa laajaa tanskalaisvaltakuntaa , kunnes se sai hetkeksi itsenaisyyden anglosaksi Edvard Tunnustajan tultua kuninkaaksi. Vilhelm Valloittajan normannien saapuminen muutti Englannin suunnan 1066.

Joskus Englannin historian katsotaan alkavan vasta Vilhelm Valloittajan valtaannoususta vuonna 1066. Han jarjesteli uudelleen englantilaisen aristokratian , mutta hanen ei voida sanoa perustaneen tai yhdistaneen maata. Suuri osa olemassa olevista anglosaksisista rakenteista sailyi ja normannisiirtolaiset muodostivat Englannissa vain vahemmiston, joskin vallassa olevan sellaisen. Normannivalloitus on kuitenkin merkittava useista syista. Se lahensi Englantia manner-Eurooppaan, vahensi skandinaavivaikutusta, loi yhden Euroopan kehittyneimmista hallitusjarjestelmista, muutti englannin kielta ja kulttuuria seka laski perustan Englannin ja Ranskan valisille konflikteille, jotka jatkuivat 1800-luvulle.

Seuraavina vuosisatoina Englanti oli Ranskaan painottuvan valtion tarkea osa, tittelin ”Englannin kuningas” ollessa lahinna ranskankielisten, Ranskan alueita hallinneiden herttuoiden toissijainen titteli. He kayttivat Englannin voimavaroja Ranskan alueidensa vahvistamiseen ja laajentamiseen satavuotisessa sodassa . Vasta kun Ranskan alueet oli menetetty, Englannin kuninkaat omaksuivat Englannin valtavaeston ”kansallisuuden” ja kielen.

Plantagenet-kuninkaan Edvard III:n jalkelaiset kavivat niin sanottuja ruusujen sotia 1400-luvulla. Osapuolina olivat Lancaster-suku ja York-suku . Ruusujen sodat loppuivat lancasterilaisten voittoon, kun Beaufortin suvun kautta lancasterilainen Henrik Tudor loi yorkilaisen Rikhard III:n Bosworthin taistelussa ja nousi kuninkaaksi. Han yhdisti kilpailevat suvut naimalla Yorkin Elisabetin , Edvard IV:n tyttaren. Samalla han vahvisti asemaansa ja varmisti jalkelaistensa laillisen polveutumisen Edvard III:sta. Uusi Tudor-suku nousi valtaan ja se johdatti maata kohti renessanssia ja myos kansainvaliset suhteet Manner-Eurooppaan lisaantyivat muun muassa kuninkaallisten avioliittojen kautta.

Walesin ruhtinaskunta oli Englannin kuninkaiden alaisuudessa Rhuddlan-asetuksesta 1284, ja osa Englantia siita tuli 1535.

Englannin reformaatiossa , joka alkoi Henrik VIII:n kaudella vuonna 1521, katolisen kirkon valta poistettiin ja korvattiin kuninkaanvallalla ja katolisesta kirkosta riippumaton Englannin kirkko perustettiin. Englannin reformaatio erosi muun Euroopan reformaatiosta siina, etta se oli luonteeltaan enemman poliittinen kuin teologinen.

Elisabet I kuoli lapsettomana vuonna 1603. Se merkitsi Elisabetin ajan, seka samalla koko Tudor-suvun sammumista. Skotlannin Jaakko VI nousi Englannin ja Irlannin valtaistuimelle nimella Jaakko I . Nain Jaakosta tuli ensimmainen hallitsija, jonka alaisuudessa olivat koko Britteinsaaret , mutta valtakunnat pysyivat itsenaisina vuoteen 1707 saakka.

Englannin sisallissota oli sarja aseellisia yhteenottoja parlamentaristien ja rojalistien valilla vuosina 1642?1651. Se johti kuningas Kaarle I:n mestaamiseen, Englannin julistamiseen tasavallaksi ja Oliver Cromwellin hallitsemaksi lordiprotektoraatiksi. Sisallissodan vuoksi Englannin kirkon monopoliasema uskontokysymyksissa murtui. Pian Cromwellin kuoleman jalkeen Kaarle II nousi valtaistuimelle ja monarkia palautui. Poliittisesti sisallissota merkitsi sita, etteivat kuninkaat voineet enaa hallita ilman parlamenttia, joskin asia vahvistui vasta mainiossa vallankumouksessa myohemmin samalla vuosisadalla.

Jo aiemmin personaaliunionissa olleet Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat yhdistyivat saman poliittisen jarjestelman alle vuonna 1707. ^[6]

Hallinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Englannin ja Skotlannin kuningaskunnat liittyivat personaaliunioniin vuonna 1603 ja reaaliunioniin vuonna 1707. Talloin ne muodostivat yhden valtion, Ison-Britannian kuningaskunnan . Vuoden 1800 unionilailla Irlannin kuningaskunta liitettiin Ison-Britannian kuningaskuntaan. Myohemmin liittoon jai vain Pohjois-Irlanti ja nykyisen mallinen Britannian valtio, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, syntyi. Sen jalkeen Britanniaa on hallinnut yhteinen hallitus, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus . Vuonna 1999 Skotlanti ja Wales saivat omat parlamenttinsa ja Englanti jai ainoaksi Britannian osaksi, jolla ei ole edustavaa elinta. Lainsaadannossa Englanti on vuoden 1284 Rhuddlan-asetuksen ja vuoden 1536 unionisopimuksen voimaanastumisten jaljilta samassa yksikossa kuin Wales ( Englanti ja Wales ). Skotlanti ja Pohjois-Irlanti ovat erillisia yksikoita myos lainsaadannossa.

Skotlannilla, Pohjois-Irlannilla ja Walesilla on alueparlamentit, joilla on valtaa oman alueensa asioihin, mutta Englannin, Britannian suurimman alueen, asioista paattaa Britannian parlamentti . Tama johtaa siihen, etta samalla kun englantilaisilla ei ole valtaa moneen Skotlantia koskevaan asiaan, skotlantilaisilla on valtaa vastaaviin Englantia koskeviin asioihin. Brittipolitiikassa ongelmaa kutsutaan nimella Lansi-Lothianin kysymys . ^[7] Eraat tahot ^selvenna ovat kaivanneet uutta Englannin parlamenttia , mutta muun muassa Tyovaenpuolue pitaa Englantia liian suurena, jotta sille voisi perustaa oman edustuselimen, ja ajaa sen sijaan paikallishallitusten perustamista. Kannatus Englannin parlamentille on suurinta maan pohjoisosissa. ^lahde?

Alue- ja paikallishallinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Englannin alue- ja paikallishallintoa on uudistettu useaan kertaan 1990- ja 2000-luvulla.

Englanti on jaettu yhdeksaan hallintoalueeseen . Ne perustettiin 1994, mutta niiden omat virastot lakkautettiin 2011. ^[8] Alueet ovat edelleen monen tilastoinnin perusta, ja esimerkiksi EU-parlamenttivaalien vaalipiirit.

Hallintoalueet on jaettu yhteensa 83 kreivikuntaan , jotka ovat varsinaisia aluehallinnon yksikoita. Kuusi niista on metropolikreivikuntia , joissa on enemman valtaa delegoitu alemmille tasoille kuin harvempaan asutuilla alueilla. Muut jaetaan shire-kreivikuntiin (shire counties) seka yhden tason hallintoyksikoihin (unitary authorities). Suur-Lontoon hallintoalueella ja Scillyn saarella ei kuitenkaan ole kreivikuntia. Lontoon alueen aluehallintoyksikoita ovat Lontoon kaupunkipiirit , London borough.

Vanhempi jako paaosin jo keskiajalta periytyviin ”seremoniallisiin kreivikuntiin” toimii usein maantieteellisena viitekehyksena. Jokaisella seremoniakreivikunnalla on kuningattaren paikallisina edustajina Lord Lieutenant ja High Sheriff. ^{[9] [10]}

Paikallishallinnon alimpana tasona toimivat kunnat (civil parish) , joita oli vuoden 2015 lopussa 10 449. ^[11]

Kulttuuri [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansalliset symbolit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Englannin lipussa on ollut Pyhan Yrjon risti 1200-luvulta asti. Vuodesta 1606 se on ollut osa Yhdistyneen kuningaskunnan lippua . Muita symboleja ovat Tudor-ruusu , valkoinen lohikaarme ja kolme leijonaa. Tammi Englannin symbolina kuvaa vahvuutta, ja liitetaan Kaarle II:n piilopaikkaan. Leijonat vaakunassa liittyvat Rikhard Leijonamieleen.

Koulutus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Koulutus Englannissa

Englannissa koulutuksella on pitka perinne, ja siella sijaitsee kaksi englanninkielisen maailman vanhinta yliopistoa : Oxford ja Cambridge , jotka ovat nykyaan myos maan kaksi parasta ja arvostetuinta yliopistoa. Maan suurimpien joukossa ne eivat kuitenkaan ole: kummassakin on noin 12 000 opiskelijaa. Yhteensa maassa on yli 90 yliopistoa, jotka ovat yleensa hyvin itsenaisia ja joilla on paljon paatantavaltaa antamaansa opetukseen. Yliopistoissa ovat kaytossa lukukausimaksut, joiden maksamista valtio kuitenkin tukee myontamalla opiskelijoille lainaa.

Englantilaisnuoret pyrkivat yliopistoon tavallisesti 18-vuotiaina ja hakuprosessin takia monet myos aloittavat opinnot tuolloin. Perustutkinto eli ”Bachelor’s degree” on tavallisesti kolmivuotinen. Maisterin tutkinto suoritetaan tyypillisesti erikseen, ja niiden lukukausimaksut ovat myos korkeammat. Maisterin tutkinnon suorittaminen kestaa normaalisti vuoden.

Urheilu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Joissakin urheilulajeissa Englannilla on oma maajoukkueensa, kun taas toisissa lajeissa ja esimerkiksi olympialaisissa englantilaiset urheilijat ovat osa Ison-Britannian joukkuetta. Omia joukkueitaan ovat esimerkiksi Englannin jalkapallomaajoukkue , Englannin krikettimaajoukkue ja Englannin rugby union -maajoukkue .

Monien suosittujen lajien saannot on kehitetty Englannissa 1800-luvulla. Naita ovat jalkapallo , kriketti , rugbyn kaksi muotoa, tennis , nyrkkeily , sulkapallo , squash , maahockey , biljardi , darts , keilaus ja verkkopallo .

Jalkapallo on Englannin suosituin urheilulaji. Englannin jalkapallomaajoukkue voitti maailmanmestaruuden vuonna 1966 . Tunnettuja englantilaisseuroja ovat muun muassa Mestarien liigan tai sita edeltaneen Euroopan cupin loppuottelussa pelanneet ja edelleen Englannin paasarjassa pelaavat Manchester United , Liverpool , Chelsea , ja Arsenal .

Juhlapaivat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paivamaara	Suomenkielinen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpaiva	New Year’s Day
perjantai ennen paasiaissunnuntaita	Pitkaperjantai	Good Friday
maanantai paasiaissunnuntain jalkeen	Toinen paasiaispaiva	Easter Monday
toukokuun ensimmainen maanantai	Vappu	May Day tai Labour Day
toukokuun viimeinen maanantai	Helluntai	Whitsun
elokuun viimeinen maanantai	?	Summer Bank Holiday
5. marraskuuta	Guy Fawkesin yo	Guy Fawkes Night Bonfire Night Fireworks Night	Guy Fawkes yritti rajayttaa parlamenttitalon. Paivaa muistetaan polttamalla nukkeja, joilla on valkoinen naamio.
25. joulukuuta	Joulupaiva	Christmas Day
26. joulukuuta	Tapaninpaiva	Boxing Day	Perinteen mukaan juhlapaivaa lykattaisiin paivalla, jos se sattuisi sunnuntaiksi, mutta nykyaan tata noudatetaan harvemmin.

Ruoka [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Englantilainen keittio on kehittynyt omaperaiseksi, mutta on samalla ottanut vaikutteita esimerkiksi Ison-Britannian siirtomaiden ruokakulttuureista. Englantilaisen keittion tunnetuimpia ja oleellisia osia ovat englantilainen aamiainen , tee , pubit , fish and chips ja paahtopaisti . ^[12]

Vaesto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuodesta 2021 alkaen Englannin ja Walesin asukkaiden enemmisto ei ole enaa vaestonlaskennan mukaan kristittyja. Lisaksi yha useampi maiden asukkaista sanoi laskennassa olevansa uskonnoton ja kokevansa itsensa ensisijaisesti britiksi englantilaisen sijaan. Tulokset ovat merkittavasti erilaisia verrattuna vuoteen 2011. Kristityiksi itsensa maarittelevia oli vuonna 2021 46 prosenttia Englannin ja Walesin vaestosta, kun kymmenen vuotta aiemmin heita oli 59 prosenttia. Uskonnottomien maara on sen sijaan kasvoi selvasti, silla heita oli vuonna 2021 vaestosta 37 prosenttia, kun kymmenen vuotta aiemmin maara oli 25 prosenttia. Kolmanneksi suurimman ryhman muodostavat muslimit , joita oli vuonna 2021 6,5 prosenttia. Vuonna 2011 heita oli 4,9 prosenttia vaestosta. Toisaalta on arvioitu, etta laskennassa uskonnottomiksi itsensa maaritteleviin mahtuu kaikenlaisia ihmisia. Jotkut ovat hengellisia ja harjoittavat hengellisyytta. ^[13]

Vuonna 2021 Englannin suurimmat uskonnolliset ryhmat olivat uskonnottomat (46 %), kristityt (44 %), muslimit (2 %), hindulaiset (0,4 %) ja buddhalaiset (0,3 %). ^[14]

Englannissa ja Walesissa vuonna 2022 syntyneista vauvoista jo 30,3 prosenttia syntyi aideille, jotka olivat itse syntyneet ulkomailla. ^[15]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

n k m Yhdistyneen kuningaskunnan osat Yhdistynyt kuningaskunta Englanti Skotlanti Wales Pohjois-Irlanti Kruununalusmaat Guernsey Jersey Mansaari Merentakaiset alueet Karibia Anguilla Bermuda Brittilaiset Neitsytsaaret Caymansaaret Montserrat Turks- ja Caicossaaret Atlantin valtameri Brittilainen Antarktiksen alue Etela-Georgia ja Etelaiset Sandwichsaaret Falklandinsaaret Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha Intian valtameri ja Tyynimeri Brittilainen Intian valtameren alue Pitcairnsaaret Valimeri Akrotiri ja Dekeleia Gibraltar Entiset valtiot Ison-Britannian kuningaskunta Englannin kuningaskunta Skotlannin kuningaskunta Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta Irlannin kuningaskunta

 

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Israel Yhdysvallat T?ekki Australia Portugali Maantieteelliset MusicBrainz area Tieteilijat CiNii Henkilot Yle Muut NARA IdRef ?slam Ansiklopedisi