Tama artikkeli kasittelee
Suomessa tapahtuneita kuntaliitoksia
seka vireilla olevia kuntaliitosselvityksia.
Kuntaliitos
on kahden tai useamman
kunnan
hallinnollinen ja alueellinen yhtyminen yhdeksi kunnaksi. Liitoksesta paattavat yhdistyvien kuntien hallintoelimet, mutta on myos keskusteltu mahdollisuudesta, etta
valtio
voi tehda pakkoliitoksen. Kuntaliitoksen syina ovat yleensa taloudelliset ja toiminnalliset, toisinaan myos aluepoliittiset syyt. Menettelytavasta saadetaan
kuntajakolaissa
.
Kuntajakolain (29.12.2009/1698) 3 § kuntaliitoksesta kaytetaan nimitysta kuntien yhdistaminen, joka voidaan toteuttaa kolmella tavalla:
[1]
- yksi tai useampi kunta lakkaa ja yhdistyy olemassa olevaan kuntaan;
- kunnat lakkaavat ja ne yhdistetaan perustamalla uusi kunta; tai
- kunnan alue jaetaan kahden tai useamman kunnan kesken siten, etta jaettava kunta lakkaa.
Kunnan osan siirtamisella toiseen kuntaan tarkoitetaan kuntajaon muuttamista, jossa kuntien lukumaara ei muutu.
[1]
Talloin on kyseessa
osakuntaliitos
.
Kuntaliitokset samoin kuin pientenkin alueiden siirrot kunnasta toiseen maarataan aina tulemaan voimaan vuodenvaihteessa. Joskus kuntaliitokset ovat astuneet voimaan
kunnallisvaaleja
seuraavan vuoden alusta, jolloin vaaleissa on jo valittu yhdistetylle kunnalle yhteinen valtuusto.
Osakuntaliitoksia Suomessa tehtiin jo 1800-luvulla: esikaupunkeja liitettiin kaupunkeihin. Tosin kovin monta niita ei tehty, silla tuolloin kaupungin piti itse omistaa koko maa-alueensa. Autonomian ajan Suomen merkittavin osakuntaliitos tapahtui vuonna 1877, jolloin
Kyttalan
alue liitettiin
Messukylasta
Tampereeseen
, sinne askettain valmistunut rautatieasema kun sijaitsi keskella hokkelikylaa ja katsottiin, etta taman vuoksi oli ryhdyttava poikkeuksellisiin toimiin.
[2]
[3]
1900-luvulla Suomen itsenaistyttya tehtiin lisaa osakuntaliitoksia, joissa esikaupunkeja liitettiin kaupunkeihin.
Suomen ensimmainen kokonaisen kunnan liittaminen toiseen kuntaan tapahtui vuoden 1934 alussa, jolloin
Kyyrola
liitettiin
Muolaaseen
, ja pian sota-ajan jalkeen 1940-luvulla tehtiin muutamia kokokuntaliitoksia, joista paaosa tapahtui vuoden 1946 alussa, mm.
Helsingin
alueen moninkertaistanut
Helsingin suuri alueliitos
, joka tosin oli samalla osakuntaliitos:
Helsinkiin
liitettiin
Huopalahden
,
Kulosaaren
ja
Oulunkylan
kunnat seka
Haagan
kauppala kokonaan ja lisaksi suuri osa
Helsingin maalaiskunnasta
eli nykyisesta Vantaasta.
Viimeisen kerran Suomeen perustettiin uusi
maalaiskunta
vuoden 1941 alussa, jolloin
Pohjaslahti
erotettiin
Ruovedesta
. Sen sijaan kauppaloita erotettiin maalaiskunnista viela 1950-luvullakin, esim.
Kymista
Karhulan
kauppala ja
Tuusulasta
Jarvenpaan
kauppala vuoden 1951 alussa seka
Kemijarven maalaiskunnasta
(siihenastisesta Kemijarven kunnasta)
Kemijarven
kauppala vuoden 1957 alussa. Viela 1960-luvun alussa suunniteltiin
Tapiolan
ja
Leppavaaran
erottamista
Espoosta
kauppaloiksi, mutta suunnitelmaa ei toteutettu.
Suomessa oli tarkoitus toteuttaa Ruotsissa tehtyja uudistuksia muistuttava
suuri kuntauudistus
1960-luvun lopulla. Silloisen hallituksen asettama virkamiestyoryhma esitti lakia, joka mahdollistaisi
pakkoliitokset
, mutta laista ei paastykaan eduskunnassa yksimielisyyteen, ja hanke raukesi. Tasta huolimatta 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvulla nahtiin todellinen kuntaliitosten suma. Varsinkin vuosien 1969, 1973 ja 1977 alussa, edellisen vuoden kunnallisvaalien jalkeen, astui voimaan monia kuntaliitoksia. Monet pienet kunnat hakeutuivat yhteen suurempien naapureidensa kanssa ilmeisesti pelaten, etta valtiovalta pakottaisi ne liitoksiin. Nama 1960-luvun jalkipuoliskon ja 1970-luvun kuntaliitokset johtivat siihen, etta toisen maailmansodan syttymisen jalkeinen kuntien maaran kasvu kumoutui Tuusulan ja Jarvenpaan tapausta lukuun ottamatta. Niinpa vuoden 1967 alussa Paraisten maalaiskunta, josta vuoden 1948 alussa oli erotettu Paraisten kauppala, liitettiin Paraisten kauppalaan, vuoden 1973 alussa Kemijarven kauppala ja maalaiskunta yhdistyivat Kemijarven kaupungiksi ja Pohjaslahti liitettiin Vilppulaan ja Virtoihin, ja vuoden 1977 alussa Karhula ja Kymi liitettiin Kotkaan. Jonkin verran tehtiin myos pakkoliitoksia; ainakin mainittu Kymin ja Karhulan liittaminen vuonna 1977 Kotkaan tapahtui pakkoliitoksella ja samaan aikaan Kajaanin maalaiskunta pakkoliitettiin Kajaanin kaupunkiin. 1970-luvun lopulta lahtien kuntaliitoksia tehtiin melko vahan, kunnes 2000-luvun ensimmaisen vuosikymmenen puolenvalin tienoilla
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
myota alkoi uusi, edellista tiheampi kuntaliitosten suma. Se laantui seuraavan vuosikymmenen lopulla ja palautui 1980?1990-luvun tilanne, jossa kuntaliitoksia tehtiin vain silloin talloin. Nyt Suomen kuntarakenne on melko vakaa, eika kovin suuria muutoksia siihen ole odotettavissa lahivuosina. Aluehallintouudistus kevensi kuntien tehtavia ja siten paransi pienten kuntien mahdollisuuksia jatkaa itsenaisina.
lahde?
| Kuntien maara Suomessa vuodesta 1900
[4]
|
| Vuosi
|
1900
|
1905
|
1910
|
1915
|
1920
|
1925
|
1930
|
1935
|
1940
|
1945
|
1950
|
1955
|
1960
|
1965
|
1970
|
1975
|
1980
|
1985
|
1990
|
1995
|
2000
|
2005
|
2010
|
2015
|
2020
|
| Kuntia
|
510
|
513
|
519
|
528
|
542
|
577
|
592
|
601
|
602
|
558
|
547
|
548
|
548
|
546
|
518
|
477
|
464
|
461
|
460
|
455
|
452
|
432
|
342
|
317
|
310
|
-
Suomen kuntarajat vuonna 1935.
-
Suomen kuntarajat vuonna 1947.
-
Suomen kuntarajat vuonna 1960.
-
Suomen kuntarajat vuonna 2007.
-
Suomen kuntarajat vuonna 2013.
-
Suomen kuntarajat vuonna 2016.
Valtioneuvosto kaynnisti kevaalla 2005
kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen
, jonka tavoitteena on selvittaa miten kuntapalveluiden saatavuus, laatu ja tuottavuus voidaan turvata tulevaisuudessa. Tarkastelu kasittaa kuntarakenteen muutokset seka kuntien yhteistyon kaikilla aluetasoilla. Hallituspuolueet sopivat kesalla
2006
kuntaremonttia ohjaavasta puitelaista, joka rohkaisee kuntia liitoksiin, mutta ei pakota niihin. Puitelaki velvoittaa kuntia muodostamaan riittavan vahvoja palvelualueita vastaamaan sosiaali- ja terveyspalveluista.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus sysasi liikkeelle lukuisia kuntaliitoshankkeita, mutta monia toteutettiin ja kaynnistettiin myos muista syista, joista painavimpia oli valtion maksama korotettu ”porkkanaraha”. Liitosten taustalla vaikutti kuitenkin kuntakentan yleinen liikehdinta. Kuntien heikentynyt talous ja tulevaisuuden haasteet, muun muassa vaeston ikaantyminen ja siita johtuva kustannusten nousu, ajoivat etsimaan uusia ratkaisuja. Kuntaliitosten vastustajat ovat perustelleet kantaansa muun muassa kunnallisen
demokratian
kaventumisella. Kuntaliitoksen vaihtoehtona pidetaan kuntien yhteistyon tiivistamista, johon 2000-luvun kunta- ja palvelurakenneuudistuskin tahtaa. Valtioneuvosto on osaltaan rohkaissut kuntia yhteistyohon muun muassa vuonna 2000 perustetun
seutuhankkeen
avulla.
Vuonna 2009 toteutetuissa 32 kuntaliitoksessa oli mukana 99 kuntaa ja kuntien maara vaheni 67:lla.
[5]
Vuoden 2010 neljassa kuntaliitoksessa oli mukana kymmenen kuntaa ja kuntien luku vaheni kuudella. Vuonna
2011
toteutui kuusi kuntaliitosta, joissa oli mukana kaksitoista kuntaa ja kuntien luku vaheni kuudella. Vuonna
2013
toteutui kymmenen kuntaliitosta ja kuntien maara vaheni kuudellatoista. Vuoden 2012 loppuun mennessa toteutettu
Kunta- ja palvelurakenneuudistus
vauhditti kuntaliitoskehitysta.
[6]
Kuntaliitosten maara on vuoden 2013 jalkeen laskenut huomattavasti ja vuosina 2015?2017 tapahtui vain yhdeksan kuntaliitosta. Vuosina 2014, 2018 ja 2019 ei tapahtunut yhtakaan kuntaliitosta. Kolmen vuoden tauon jalkeen, 1. tammikuuta 2020 kuitenkin tapahtui taas yksi kuntaliitos, kun
Valtimon
kunta liitettiin
Nurmeksen
kaupunkiin.
[7]
Kuntaliitosten ohella kuntien lukumaara vaheni vuonna 1948, jolloin kokonaan tai suurimmaksi osaksi Neuvostoliitolle vuosina 1940 ja 1944 luovutetut kunnat lakkautettiin. Artkkelista
Luovutetut alueet
loytyy taulukko naista kunnista. Kuntien nimien perassa on mainittu suluissa niiden kolminumeroiset
kuntanumerot
.
[38]