Aleksanteri III (Venaja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Aleksanteri III” ohjaa tanne. Sanan muista merkityksista kerrotaan tasmennyssivulla .
Aleksanteri III
Puolan kuningas
Suomen suuriruhtinas
Venajan keisari
Valtakausi 13. maaliskuuta 1881 ?
1. marraskuuta 1894
Kruunajaiset 27. toukokuuta 1883
Edeltaja Aleksanteri II
Seuraaja Nikolai II
Syntynyt 10. maaliskuuta 1845
Talvipalatsi , Pietari , Venajan keisarikunta
Kuollut 1. marraskuuta 1894  (49 vuotta)
Livadijan palatsi , Jalta , Venajan keisarikunta
Puoliso Maria Fjodorovna
Lapset Nikolai II
Aleksandr
Georgi
Ksenia
Mikael
Olga
Koko nimi Aleksandr Aleksandrovit? Romanov
Suku Romanov
Isa Aleksanteri II
Aiti Maria Aleksandrovna
Uskonto ortodoksisuus
Nimikirjoitus
Aleksanteri III:n keisarillinen monogrammi .

Aleksanteri III, Aleksandr Aleksandrovit? Romanov ( ven. Александр Александрович Романов ; 10. maaliskuuta ( J : 26. helmikuuta) 1845 Talvipalatsi , Pietari , Venajan keisarikunta ? 1. marraskuuta ( J : 20. lokakuuta) 1894 Livadijan palatsi , Jalta , Krim , Venajan keisarikunta ) oli Venajan keisari ja Suomen suuriruhtinas vuosina 1881?1894. Keisarina hanet muistetaan etenkin pahamaineisen salaisen poliisin ohranan perustajana. Suomen suuriruhtinaana hanet on perinteisesti nahty historiankirjoituksessa joko sortokausien alullepanijana tai merkityksettomana ”valivaiheen” hallitsijana; myohemmin hanta on kuitenkin kuvattu hyvana hallitsijana ja ”maan isana”. [1] Han arvosti suomalaisten lojaaliutta ja Suomen perustuslaillista asemaa ja oli itse asiassa isansa tavoin Suomelle melko myotamielinen suuriruhtinas. Aleksanteri III oli rauhanomainen hallitsija: Venaja ei ollut hanen valtakaudellaan osallisena yhdessakaan sodassa.

Ennen valtaannousua [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Aleksandr Aleksandrovit? Romanov syntyi vuonna 1845 keisari Aleksanteri II:n ja keisarinna Maria Aleksandrovnan (Hessen-Darmstadtin prinsessa Marie) toisena poikana. Aleksanteri III ei ollut kruununperija eli tsarevit? ensimmaisen 20 ikavuotensa aikana. Kun hanen vanhempi veljensa, tsarevit? Nikolai Aleksandrovit? kuoli vuonna 1865, han alkoi opiskella lakia ja poliittista filosofiaa. Hanen opettajanaan toimi paaasiassa Konstantin Pobedonostsev , Pyhan synodin prokuraattori, joka oli yksinvaltiuden vannoutunut tukija.

Kuolinvuoteellaan tsarevit? Nikolai toivoi, etta hanen morsiamensa, Tanskan Kristian IX:n tytar, prinsessa Dagmar naisi hanen seuraajansa. Aleksanterin ja nimen Maria Fjodorovna (1847?1928) ottaneen prinsessan avioliitosta tuli onnellinen.

Aleksandr esitteli mielellaan voimiaan, silla han pystyi paljain kasin repimaan kokonaisen korttipakan ja rutistamaan hopearuplan kolikon.

Aleksanteri III ei ollut yhta vapaamielinen kuin isansa. Han oli venalaisen nationalismin ja ortodoksisuuden tukija. Han oli ulkomaisia, erityisesti saksalaisia, vaikutteita vastaan, vaikkakin hanen omassa suvussaan oli lahinna saksalaisia. Preussin?Ranskan sodan aikana han vastusti julkisesti isaansa, joka oli Preussin puolella. Turkin sodassa vuonna 1877?1878 tsarevit? Aleksandr komensi hyokkaavan armeijan vasenta sivustaa. Aleksandr oli pikkutarkka komentaja ja pettynyt kuten muutkin, kun Berliinin konferenssi vei suuren osan Venajan voitoista.

Keisarina [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aleksanteri III nousi valtaistuimelle vuonna 1881, kun hanen isansa oli murhattu. [2] Kaksi kuukautta murhan jalkeen Aleksanteri III allekirjoitti manifestin, jota historiantutkimuksessa sanotaan "manifestiksi itsevaltiuden jarkkymattomyydesta". Pian taman jalkeen uudistusmieliset ministerit pakotettiin eroamaan. [3] Han peruutti isansa valmisteleman itsevaltiaan valtaa rajoittavan perustuslain ja ilmoitti, ettei aikonut rajoittaa valtaansa. Nationalistien mukaan loyha kuri ja vapaamielisyys johtivat hajanaisuuteen ja vahemmistokansojen omavaltaisuuteen. Aleksanteri II :n vapaamieliset uudistukset taas olivat johtaneet vallankumoukselliseen toimintaan ja hanen omaan surmaamiseensa. Keisarin murhasta jarkyttynyt kansa suhtautuikin aluksi myonteisesti kurinpalautukseen. Entinen salainen poliisi keisarin kanslian III osasto jarjestettiin uudelleen ohranaksi . Maaseudulla ihmisia alkoivat valvomaan aatelistosta valitut poliisiviranomaiset, maapaallikot. Zemstvojen valtaa ja talonpoikien edustusta niissa vahennettiin. Vallankumoukselliset liikkeet saatiin kukistettua 15 vuodeksi.

Toukokuussa 1887 Aleksandr Uljanov , Leninin vanhin veli, joka oli ollut mukana niin sanotussa narodnikkiliikkeessa , hirtettiin osallistumisesta keisari Aleksanteri III:n salamurhayritykseen.

Aleksanteri III:n valtakaudella kansallisia vahemmistoja alettiin venalaistaa. Valtakunnan asukkaista venalaisia oli noin puolet tai kaksi kolmannesta, kun ” vahavenalaiset ” ja valkovenalaiset laskettiin mukaan. Naiden seutujen paikallisia murteita ei saanut julkisesti kayttaa. Veikselin kuvernementtien (ts. Puolan ) hallinto ja koulut muutettiin venajankielisiksi ja katolisen kirkon toimintaa vaikeutettiin. Kapinoihin osallistuneita liettualaisia pidettiin samalla tavalla ahtaalla. Itamerenmaakunnista peruutettiin baltiansaksalaisen aatelin keskiajalta periytyva itsehallinto. Virolaiset ja latvialaiset vapautuivat nain tilanherrojen sorrosta, ja hallinto oli tavanomaista kuvernementtihallintoa. Valtiolliset maaraykset juutalaisten syrjimiseksi tulivat jalleen voimaan. Kymmeniatuhansia juutalaisia pakkosiirrettiin valtakunnan lansiosiin ja enintaan kolme prosenttia heista hyvaksyttiin lukioihin ja korkeakouluihin. [3]

Aleksanteri III:n valtakauden lopussa teollistuminen alkoi toden teolla. Valtiovarainministeri Sergei Witten johdolla tapahtui valtavaa edistysta kaikilla teollisuudenaloilla, varsinkin metallurgiassa , ja Siperian lapi kulkevan rautatien rakentaminen aloitettiin. [3] Katovuodet naannyttivat kuitenkin joukoittain ihmisia viela vuosina 1891?1892. Maan talous saatiin lopulta tasapainoon, kun sotia ei kayty. Panssarilaivoja rakennettiin kuitenkin maaratietoisesti. Mustallamerella oli oltava voimakkaampi kuin Turkki, ja Itamerella tavoitteena oli lyoda Ruotsin ja Saksan yhdistyneet laivastot. Nopeasti kehittyvan tekniikan myota vanhentunutta laivastoa siirrettiin Tyynenmeren laivastoksi.

Saksan ja Venajan valit katkesivat vuonna 1887 Saksan tuettua Itavaltaa Balkanilla . Pietari lahestyi Pariisia, ja molempien maiden nationalistit innostuivat liittoajatuksesta. Innostusta ei vahentanyt edes Ranskan jumalaton tasavaltalaisuus eika se, etta Venajan alamainen olisi saanut Marseljeesin esittamisesta karkotuksen Siperiaan. Puolustussopimus maiden valilla solmittiin vuonna 1894.

Aleksanteri III kuoli 1. marraskuuta ( J : 20. lokakuuta) 1894 Livadijan palatsissa Jaltalla Krimilla , luultavasti vammaan, jonka han oli saanut junaonnettomuudessa Borkissa ja joka oli kehittynyt munuaissairaudeksi .

Aleksanteri III oli myos innokas baritonitorvensoiton harrastaja. [4]

Aleksanteri III:n ruumis nostetaan haudasta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aleksanteri III 5 ruplan kolikossa, vuodelta 1888

Aleksanteri III:n hauta avattiin vuonna 2015 DNA -naytteiden ottamista varten. Tutkimuksilla varmistettiin Aleksanterin pojan Nikolai II :n ja lapsenlasten jaannosten aitous. Se liittyi viimeisen keisariperheen jasenten kanonisointiin . [5] [6]

Perhe [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suuriruhtinas Aleksandr Aleksandrovit?ille ja suuriruhtinatar Maria Fjodorovnalle syntyi kuusi lasta, joista nuorin lapsi syntyi kun Aleksanteri III oli jo noussut valtaistuimelle.

Suuriruhtinaana ollessaan Aleksandr Aleksandrovit? kaytti suuriruhtinatar Maria Fjodorovnan kanssa Aleksanterin palatsia asuinpaikkanaan. Heidan asuinhuoneistonsa sijaitsivat palatsin oikeassa siivessa, jossa heidan esikoisensa Nikolai syntyi vuonna 1868.

Hatsinan palatsi luovutettiin vuonna 1881 Aleksanteri III:lle, jolle kerrottiin, etta hanen ja hanen perheensa olisi turvallisempi elaa tassa palatsissa, toisin kuin Talvipalatsissa Pietarissa, ja Hatsina tuli tunnetuksi "Itsevaltiuuden linnoituksena" keisarin taantumuksellisen politiikan vuoksi. Aleksanteri III asui suurimman osan ajastaan Hatsinan palatsin keskiosan ylimman kerroksen yksityisasunnossa, jossa han allekirjoitti saadoksia, piti diplomaattien vastaanottoja, palatsissa jarjestettiin teatteriesityksia, naamiaisia ??ja pukujuhlia seka tapahtumia ja muuta viihdytysta. Kesaisin perhe asui Aleksanterin palatsissa , Livadijan palatsissa Krimilla tai matkusteli laivalla Suomessa, jonne heille rakennettiin Langinkoskelle oma kalastushuvila.

Kunnianosoitukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Venalaiset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahde: [7]

Ulkomaalaiset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahde: [7]

Galleria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Aleksanteri III:n kruunajaiset toukokuussa vuonna 1883 Moskovassa Uspenskin katedraalissa
    Aleksanteri III:n kruunajaiset toukokuussa vuonna 1883 Moskovassa Uspenskin katedraalissa
  • Keisari Aleksanteri III vietti Suomessa Kymijoen Langinkoskella useita kesiään vuodesta 1889. Kuva kalastusmajan valmistumisen aikoihin vuodelta 1889. Kuvassa keisari Aleksanteri III perheensä ja sukulaisten kanssa.
    Keisari Aleksanteri III vietti Suomessa Kymijoen Langinkoskella useita kesiaan vuodesta 1889. Kuva kalastusmajan valmistumisen aikoihin vuodelta 1889. Kuvassa keisari Aleksanteri III perheensa ja sukulaisten kanssa.
  • Aleksanteri III ja keisarinna Maria Fjodorovna tämän synnyinmaassa Tanskassa vuonna 1893.
    Aleksanteri III ja keisarinna Maria Fjodorovna taman synnyinmaassa Tanskassa vuonna 1893.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Linnila, Kai & Tiirakari, Leeni & Turpeinen, Oiva ym. (toim.):  Suuriruhtinaan Suomi: Vapauttajasta sortajaan : Aleksanteri II:n, Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n aika . Osa 5. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2759-1 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Markku Tyynila: Aleksanteri III (1845 - 1894) Kansallisbiografia . 2000. Viitattu 25.2.2021.
  2. ↑ Aleksanteri II kuollut ja Aleksanteri III valtaistuimelle noussut. Kaiku , 19.3.1881, nro 11, s. 1. Kansalliskirjasto . Viitattu 11.07.2015.
  3. ↑ a b c Jangfeldt, Bengt:  Venaja. Aatteet ja ideat Pietari Suuresta Putiniin , s. 119-122. Siltala, 2022. ISBN 978-952-388-137-2 .
  4. ↑ Kaartin Seitsikko kaartinsoittokunta.fi. Arkistoitu 18.10.2011. Viitattu 15.11.2010.
  5. ↑ Russia inspects Tsar Alexander III remains in murder case BBC . 2015. Viitattu 25.2.2021.
  6. ↑ Fresh DNA tests authenticate bones of Russia tsar, family Phys.org . 2018. Viitattu 25.2.2021.
  7. ↑ a b Император и Самодержец Всероссийский Александр III Александрович Романов РегиментЪ.RU . Arkistoitu 2018. Viitattu 26.2.2023. (venajaksi)
  8. ↑ A Szent Istvan Rend tagjai tornai.com . Arkistoitu 2010. Viitattu 26.2.2023. (unkariksi)
  9. ↑ a b Hof- und Staats-Handbuch des Großherzogtum Baden  (s. 58?71) Inhouse-Digitalisierung . 1876. Viitattu 26.2.2023. (saksaksi)
  10. ↑ Bavarian State Library:  Hof und Staatshandbuch des Konigreichs Bayern 1867 . Landesamt, 1867. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.2.2023). (saksaksi)
  11. ↑ a b Statshaandbog for Kongeriget Danmark for Aaret 1894 Kongelig Dansk Hof- og Statskalender . 1894. Viitattu 26.2.2023. (tanskaksi)
  12. ↑ The Royal Tourist?Kalakaua's Letters Home from Tokio to London (pdf)  (s. 96) Hawaiian Journal of History . 1881. Arkistoitu 19.10.2019. Viitattu 26.2.2023. (englanniksi)
  13. ↑ a b Bavarian State Library:  Hof und Staatshandbuch fur das Konigreich Hannover . Berenberg, 1865. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.2.2023). (saksaksi)
  14. ↑ 明治時代の?章外交儀? (pdf)  (s. 143) 明治聖?記念??紀要 . 2017. Viitattu 26.2.2023. (japaniksi)
  15. ↑ Sovereign Ordonnance (pdf) Journal de Monaco . 1883. Viitattu 26.2.2023. (ranskaksi)
  16. ↑ Romanov, Aleksandr III Aleksandrovitsj Ministerie van Defensie . 17.3.1881. Viitattu 26.2.2023. (hollanniksi)
  17. ↑ a b c Koniglich Preussische Ordensliste. Preussische Ordens-Liste , 1886, s. 5, 15 & 934. Artikkelin verkkoversio . (saksaksi)
  18. ↑ Caballeros de la insigne orden del toison de oro  (s. 146) Guia Oficial de Espana . 1887. Viitattu 26.2.2023. (espanjaksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Markku Tyynila: Aleksanteri III (1845?1894) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen) . 26.6.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Venäjän vaakuna Edeltaja:
Aleksanteri II 		Venajan keisari
1881 ? 1894 		Seuraaja:
Nikolai II
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksanteri_III_(Venaja)&oldid=22312378 ”