Demokratia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Kansanvalta” ohjaa tanne. Sanan muita merkityksia on tasmennyssivulla .
Maailman demokraattisimmat maat vuonna 2019 kartassa tummanvihrealla.
Vaalit ovat demokraattisen maan yksi tunnusmerkki.
Osa artikkelisarjaa
Valtiomuodot
Vallan lahde
Vallan ideologia
Vallan rakenne

Demokratia (kreikan sanoista demos , 'tavallinen kansa' ja kratos , 'valta, hallita' [1] ) eli kansanvalta on kansan valtaan perustuva valtiojarjestys . Demokratian perusajatuksena on, etta hallintovallan edustajat nousevat kansan joukosta ja etta hallintovalta toteuttaa kansan tahtoa. [2]

Tavallisena demokratian ominaispiirteena pidetaan sita, etta tarkeimmista valtiollisista asioista paattaa joko kansa itse tai kansan yleisilla vaaleilla kilpailevien ehdokkaiden joukosta valitsemiensa edustajien muodostama toimielin, parlamentti . Jotta kilpailulliset vaalit voisivat toteutua kunnolla, se edellyttaa tavallisesti, etta vallitsee ilmaisun - ja lehdistonvapaus ja jonkinasteinen oikeusturva . Armeijan siviilimaaraysvalta on usein nahty valttamattomaksi, etta voidaan ehkaista seka sotilasdiktatuuri etta armeijan puuttuminen politiikkaan. Joissakin maissa demokratia perustuu tasa-arvo-oikeuksien filosofiselle periaatteelle.

Demokratian paaperiaatteena on enemmistosaanto , vaikka monet demokraattiset jarjestelmat eivat noudatakaan tata kurinalaisesti ? edustuksellinen demokratia on suoraa demokratiaa yleisempi [3] demokratian muoto, ja talla yleensa pyritaan turvaamaan vahemmiston oikeuksia niin kutsutulta “ enemmiston tyrannialta ”. lahde? Kansan itsemaaraamisoikeus on tavallinen, muttei universaali, kannustava filosofia demokratian vakiinnuttamisessa.

Demokratia juontaa juurensa muinaiseen Intiaan, antiikin Kreikkaan [4] [5] ja Roomaan , muinaiseen Eurooppaan seka Pohjois- ja Etela-Amerikkaan, [6] mutta aikojen saatossa mielikuvat demokratiasta ovat merkittavasti muuttuneet ja luoneet eri suuntauksia. Demokratiaa on kutsuttu “viimeiseksi valtiomuodoksi” ja se on levinnyt merkittavasti ympari maailmaa. [7] Vaikka termia “demokratia” tyypillisesti kaytetaan poliittisen valtion asiayhteydessa, ovat periaatteet sovellettavissa myos yksityisiin organisaatioihin [8] ja muihin ryhmiin. Aikojen kuluessa aanioikeutta on laajennettu monilla lainkayttoalueilla suhteellisen kapeista ryhmista (tietyn etnisen ryhman varakkaat miehet), mutta asia on yha pysynyt kiistanalaisena koskien kiistelyn kohteina olevia maa-alueita, merkittavan maahanmuuton alueita ja tietyt kansalliset ryhmat poissulkevia maita.

Yhdistyneet kansakunnat on julistanut 15. syyskuuta kansainvaliseksi demokratian paivaksi. [9]

Etymologia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sana demokratia on peraisin antiikin kreikkalaisesta d?mokratia ( δημοκρατ?α ) -sanasta, jolla nykyaikana tarkoitetaan tavallisesti kansanvaltaa. Sana on muodostettu alkuosasta d?mos ( δημο? ), 'kansa', [10] 'vakijoukko', 'monet' [11] ja kratos ( κρατο? ) 'komento' tai 'valta'. [10] Latinankielisista teksteista varhaisimmat maininnat sanasta on loydetty 1200-luvulta. [12]

Alkuperaisesti d?mos ei tarkoittanut koko kansaa. Nimitysta d?mos lienee kaytetty alun perin eraista Attikan alueista. Vasta myohemmin se on muuttunut merkitsemaan tallaisen alueen syntyperaisten asukkaiden muodostamaa yhteisoa. Yhdyssana d?mokratia saattoi tarkoittaa koyhaliston etuja ajavaa koyhaliston valtaa, kuten esimerkiksi Aristoteleen Politiikassa (1279 b). Modernina aikana sana demokratia on tullut niin tayteen myonteissavyisia sivumerkityksia, etta miltei mita tahansa hallitustapaa on kutsuttu demokraattiseksi: esimerkiksi Britannian, Alankomaiden, Belgian ja Skandinavian maiden monarkiaa, Yhdysvaltojen, Meksikon ja latinalaisamerikkalaisten maiden kaltaisia tasavaltoja seka Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan kaltaisia kommunistivaltioita. [13]

Demokratiakasite [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Demokratiakasite on laajentunut antiikinaikaisesta kansanvallasta paljon siihen liitettyjen myonteisten mielleyhtymien vuoksi. Tallaisia ovat muun muassa poliittinen vapaus, tasa-arvo ja osallistumisoikeus. Nykyaan demokratia on jakautunut eri muotoihin, ja ideologisia eroja syntyy jo sen perusteella, minkalaisia mielikuvia demokratiaan liitetaan. Empiirisessa tutkimuksessa keskeisia demokratian tunnusmerkkeja ovat kansalaisten poliittiset perusoikeudet ja paattajien valinta kilpailullisilla vaaleilla. [14]

Yleisesti hyvaksyttya ‘demokratian’ maaritelmaa ei ole, mutta mielleyhtymat, kuten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, kuvastavat nykydemokratiaa. [15] Monet ihmiset kayttavat liberaalin demokratian lyhenteena “demokratia”-termia, johon saattaa sisaltya lisaelementteja muun muassa poliittisesta moniarvoisuudesta, yhdenvertaisuudesta lain edessa , oikeudesta vedota vaaleilla valittuihin viranomaisiin epakohtien oikaisemiseksi, oikeusturvasta , kansalaisoikeuksista , ihmisoikeuksista ja hallituksen ulkopuolisesta kansalaisyhteiskunnasta . Yhdysvalloissa vallanjaolla usein viitataan sivuominaisuuteen, mutta muissa Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisissa maissa parlamentaarinen itsemaaraamisoikeus on maaraavana filosofiana (vaikka yleisesti kaytannossa pidetaan ylla oikeuden riippumattomuutta ). Muissa tapauksissa “demokratiaa” kaytetaan tarkoittamaan suoraa demokratiaa .

Demokratian muodot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Edustuksellinen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Edustuksellinen demokratia

Edustuksellinen demokratia kasittaa kansaa edustavien hallitusvirkailijoiden valinnan. Yleisimpiin mekanismeihin kuuluu ehdokkaan valinta aanten enemmistolla tai lukuisuudella. Edustajat saatetaan valita edustamaan tiettya aluetta tai vaalipiiria tai suhteellisen jarjestelman myota edustamaan koko aanestajakuntaa kayttaen valinnassa joskus naiden kahden yhdistelmaa. Jotkut edustukselliset demokratiat sisaltavat myos kansanaanestyksen kaltaisia suoran demokratian elementteja. Kansan valittua edustajansa toimimaan sen etujen mukaisesti se sailyttaa itsellaan vapauden toimia oman harkintakykynsa seka mielensa mukaisesti. Tama on edustuksellisen demokratian tunnuspiirre.

Parlamentaarinen demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Parlamentarismi

Parlamentaarisessa demokratiassa hallituksen jasenten edellytetaan nauttivan parlamentin luottamusta, toisin kuin muunlaisissa valtiojarjestelmissa, joissa valtionpaamies nimittaa hallituksen jasenet oman mielensa mukaan. Hallitusvaltaa kayttaa toimeenpaneva ministeristo, ja hallitus on kansan valitseman ja lakeja saatavan parlamentin tarkistusten ja tasapainottavien tekijoiden alainen seka kaynnissa olevan tarkastelun kohde.

Liberaali demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Liberaali demokratia

Liberaali demokratia on edustuksellista demokratiaa, jossa valittujen edustajien kyky kayttaa paatoksentekovaltaa on laillisuusperiaatteen alaisuudessa. Sita tavallisesti suitsitaan perustuslailla, joka korostaa yksiloiden vapauksien ja oikeuksien suojelua ja asettaa rajoituksia johtajille silloin, kun enemmiston tahtoa kaytettaisiin vahemmistojen oikeuksien vastaisesti (kts. kansalaisoikeudet ).

Liberaalissa demokratiassa osallistuminen ei ole arvo sinansa, vaan on ennemminkin jokaisen oma asia, osallistuuko han politiikkaan esimerkiksi aanestamalla vai ei. Oleellista on yksiloiden mahdollisuus aanestamalla vaihtaa vallanpitajat ? omien intressiensa ja vapauksiensa turvaamiseksi. Kasitys korostaa tiedotusvalineiden politiikkaa arvioivaa roolia. Ihmiset nahdaan tassa perinteessa yksiloina. "Kansan" kasitteella tai luokka- ja kulttuurieroilla ei ole suurta merkitysta. Perimmaisena ajatuksena on organisoida yhteiskunta demokratian avulla siten, etta "alkuperaista" valtiotonta tilaa luonnehtivaa vapautta jaa yksiloitten kayttoon mahdollisimman paljon. [16]

Suora demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Suora demokratia

Suora demokratia on poliittinen jarjestelma, jossa kansalaiset henkilokohtaisesti osallistuvat paatoksentekoon ilman valittajia tai edustajia. Suoran demokratian kannattajat vaittavat, etta demokratia on muutakin kuin vain prosessioikeudellinen, aanestamiseen liittyva kysymys. [17] [18] Useimmat suorat demokratiat ovat olleet muodoltaan heikkoja, suhteellisen pienia yhteisoja, tavallisesti kaupunkivaltioita , esimerkiksi antiikin Ateena . Kuitenkin erittain suuressa yli 30 miljoonan asukkaan Kalifornian jarjestaytyneessa yhteisossa tavattu Kalifornian mallin mukainen laaja kansanaanestysten kaytto on joidenkin mielesta sukua suoralle demokratialle . [19] Sveitsissa viisi miljoonaa aanestajaa osallistuu paatoksentekoon kansallisissa kansanaanestyksissa ja aloitteissa kahdesta neljaan kertaan vuodessa; kantoni - ja kunta­tasolla suoran demokratian instrumentit ovat myos hyvin vakiintuneita.

Virtaava demokratia on suoran demokratian ja edustuksellisen demokratian valimuoto. Siina aanestaja voi joko aanestaa itse tai delegoida aanensa jollekulle toiselle aanestajalle. [20]

Sosialistinen demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sosialistisella ajattelulla on useita eri nakemyksia demokratiasta. Sosialidemokratia , demokraattinen sosialismi ja proletariaatin diktatuuri ? tavallisesti pantu toimeen neuvostodemokratian myota ? ovat joitakin esimerkkeja. Monet demokraattiset sosialistit ja sosialidemokraatit uskovat edustuksellisella demokratialla yhdistettyyn osallistuvan demokratian seka tyopaikkademokratian muotoon.

Marxistiortodoksien keskuudessa on vihamielisyytta yleisesti kutsuttua ”liberaalia demokratiaa” kohtaan. Talla he yksinkertaisesti viittaavat parlamentaariseen demokratiaan usein sen keskitetyn luonteen vuoksi. Koska marxistit , leninistit ja trotskilaiset halusivat tuhota kapitalistisen yhteiskunnan poliittisen eliitin, he uskovat kommuunijarjestelman tai neuvostojen avulla toteutettuun suoraan demokratiaan . Tama jarjestelma pohjimmiltaan julistaa itseansa neuvostodemokratiana ja ensi alkuun tyopaikkademokratiana. (Katso demokratia marxismissa )

Anarkistinen demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Monet anarkistit hyvaksyvat ainoana demokratian muotona suoran demokratian. Jotkut anarkistit vastustavat suoraa demokratiaa, kun taas toiset suosivat sita. Pierre-Joseph Proudhon vaitti, etta ainoa hyvaksyttava suoran demokratian muoto on sellainen, jossa tunnustetaan se, etteivat enemmistopaatokset senhetkisesta yksimielisyydesta huolimatta sido vahemmistoa. [21] Kuitenkin anarkokommunisti Murray Bookchin arvosteli yksiloanarkisteja demokratian vastustamisesta [22] ja sanoo “enemmistosaannon” olevan yhdenmukainen anarkismin kanssa. [23] Jotkut anarkokommunistit vastustavat suoran demokratian enemmistoluonnetta tuntien, etta se voi haitata yksilonvapautta ja valitsevat suositellun konsensusdemokratian ei-enemmistomuodon, mika on yhteneva Proudhonin suoran demokratian asenteen kanssa. [24]

Valikoiva demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Arpomisen myota suoritettavan paatoksentekijoiden valintaprosessin sanotaan joskus olevan demokratiaa ilman vaaleja . Tarkoitus tahan on se, etta valitut edustavat kansan mielipiteita ja kiinnostuksia laajassa mittakaavassa ja valitut ovat reilumpia ja tasapuolisempia kuin vaaleilla valittu virkailija. Kaytanto oli levinnyt laajalle ateenalaisessa demokratiassa ja nykyaan sita yha kaytetaan muun muassa Yhdysvalloissa juryn valitsemisessa. Todellisten vaalien puutteen vuoksi kaikkialla ei olla yhta mielta siita, voidaanko arpomista pitaa demokratiana.

Konsensusdemokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Konsensusdemokratiassa paatoksentekoon ei riita yksin­kertainen enemmisto, vaan sita varten vaaditaan eriasteista konsensusta tai maaraenemmistoa . Tyypillisesti talla yritetaan suojella vahemmiston oikeuksia enemmistosaannon maaraysvallalta. Monissa maissa perustuslain muuttaminen edellyttaakin vahintaan tietyn suuruista maaraenemmistoa.

Vuorovaikutteinen demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuorovaikutteinen demokratia pyrkii hyodyntamaan informaatioteknologiaa aanestajien ottamiseksi mukaan lainsaatamiseen. Se tarjoaa jarjestelman uusien lakien ehdottamiseksi, ehdotusten tarkeysjarjestykseen asettamiseksi, parlamentin kautta selkiyttamiseksi ja kansanaanestyksen myota voimaan saattamiseksi.

Ylikansallinen demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rooman sopimus maaritti enemmistoaanestamisen olemaan paatosten saavuttamisen paaasiallinen toimintatapa Euroopan ministerineuvostossa. Tama jarjestelma jakaa aania Euroopan unionin jasenvaltioille osittain vakiluvun mukaan, mutta sita on vahvasti painotettu pienempien valtioiden eduksi. Tama saattaa nayttaa edustuksellisen demokratian muodolta, mutta Neuvoston edustajat saatetaan nimittaa ilman, etta heidat valittaisiin vaaleilla suoraan. Jotkut saattaisivat tarkastella asiaa silta kannalta, etta “yksilot” edustavat demokraattisesti valtioita ennemmin kuin kansaa, kuten monissa muissa kansainvalisissa organisaatioissa.

Euroopan parlamentin jasenien vaaleilla valitseminen demokraattisesti perustuen yleiseen aanioikeuteen saatetaan nahda esimerkkina ylikansallisesta demokraattisesta instituutiosta.

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Demokratian historia

Varhaishistoria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tama kartta heijastelee Freedom Housen Vapaus Maailmassa 2007 ?tutkimusta, joka raportoi maailman vapauden tilasta vuonna 2006. Se on yksi tutkijoiden laajimmin kayttamista demokratian mittareista. Huomaa, etta vaikka nama mittarit (toinen on alhaalla kuvailtu Politeia data) ovat vahvasti keskenaan riippuvuussuhteessa, tama ei tarkoita vaihtokelpoisuutta. [25]
Kaaviokuva esittaa Freedom Housen arvion valtioiden lukumaarasta eri luokissa. Perusteena ovat tutkimukset vuosilta 1972-2005. Luokat: vapaa (vihrea), osittain vapaa (keltainen), ei vapaa (punainen)
Demokraattisuus. Tama kartta nayttaa tietoa, jota on esitetty vuoden 2003 Politeia IV -datasarjan raportissa. Vaaleimmat maat saavat 10 pistetta, kun taas tummimpia maita (Saudi Arabia ja Qatar) pidetaan vahiten demokraattisina pistein -10.
Vuonna 2007 julkaistu The Economist -lehden demokratiaindeksi. Haaleimmat siniset maat saavat 9,5?10 pistetta (Ruotsin ollessa demokraattisin maa 9,88:lla), kun taas mustien maiden pisteet ovat alle 2 (Pohjois-Korean ollessa vahiten demokraattinen 1,03:lla).

Yksi aikaisimmista maininnoista demokraattisista sivilisaatioista tai joskus vaitetyista oligarkioista loydettiin muinaisen Intian tasavalloista , jotka perustettiin ennen 500 eaa. ja ennen Gautama Buddhan syntymaa. Nama tasavallat tunnettiin mahajanapadoina , ja naista Vajjin valtiossa Vaishalin kaupungissa (joka nykyaan on Intian Bihar ) kehitettiin maailman ensimmainen tasavalta . [26] Demokraattisia Sangha -, Gana - ja Panchayat -jarjestelmia kaytettiin joissakin naissa tasavalloissa: nykyaan Panchayat-jarjestelmaa kaytetaan yha Intian kylissa. Myohemmin 300-luvulla eaa. Aleksanteri Suuren aikana kreikkalaiset Q. Curtius Rufus ja Diodorus Siculus kirjoittivat nykyisten Pakistanin ja Afganistanin paikalla sijainneesta Sabarcaen tai Sambastain valtiosta, jonka ”valtiomuoto oli demokraattinen muttei loistelias” tuon ajan oppineiden kreikkalaisten mukaan. [27]

Antiikki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Antiikin demokratia

Ensiksi demokratian kasite ilmaantui antiikin Kreikan poliittisessa ja filosofisessa ajattelussa. Filosofi Platon vertaili demokratiaa, “hallittujen vallan” -jarjestelmaa vaihtoehtoisiin monarkian (yksilon valta), oligarkian (pienen eliittiluokan valta) ja timokratian jarjestelmiin. [28]

Vaikka nykyaan monien mielesta ateenalainen demokratia oli ollut suoran demokratian muoto, alun perin silla oli kaksi nykyaikaisesta demokratiasta poikkeavaa ominaisuutta: ensinnakin tavallisten kansalaisten jakaminen (monen valinta) hallitus- ja oikeusvirkoihin, [29] seka toiseksi kaikkien kansalaisten kokoontuminen. Kaikki miespuoliset Ateenan kansalaiset olivat oikeutettuja puhumaan ja aanestamaan kansankokouksessa , joka saati kaupunkivaltion lait, mutta poliittisia oikeuksia ja kansalaisuutta ei annettu naisille , orjille eika metoikeille . Ateenan 250 000 asukkaasta vain noin 30 000 oli kansalaisia, ja heistakin ehka vain 5 000 on saattanut osallistua saannollisesti yhteen tai useampaan kansankokouksen tapaamiseen. Useimmat Ateenan hallituksen virkamiehista ja tuomareista maarattiin virkaansa; vain kenraalit ( strategokset ) ja muutamat muut upseerit valittiin vaaleilla. [30]

Rooman tasavallassa jarjestettiin vaaleja, mutta edelleen naiset, orjat ja suuri ulkomainen vaesto eristettiin politiikasta. Varakkaiden aanille annettiin enemman painoarvoa, ja alun perin kaikki korkea-arvoiset virkailijat tulivat harvoista ylimysperheista, kunnes vuodesta 367 eaa. alkaen virat olivat kaikille kansalaisille avoimia. [31] [32]

Keskiaika [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Keskiajalla kaytossa oli monta hallitusmuotoa , jotka edellyttivat yleisia aanestyksia. Aanioikeus oli usein rajattu vain pienelle osalle vaestosta. Silloin oli kaytossa useita erilaisia vaalimenetelmia. Toisistaan poikkeavia historian saatossa kaytettyja menetelmia tai jarjestelmia ovat olleet muiden muassa Gopalan vaali Bengalissa , puolalais-liettualainen kansainyhteiso, Allting Islannissa , Italian keskiaikaiset kaupunkivaltiot, Irlannin tuatha -jarjestelma, keskiajan Novgorodin ja Pihkovan tasavaltojen vet?e , Skandinavian karajat , Tirolin ja Sveitsin saatyjen kokoontumiset seka 1500-luvun Japanin Sakain itsehallinnollisen kauppakaupungin vaalit. Ne olivat kokoontumisia sisaltavia jarjestelmia. Kuitenkin osallistumisoikeus oli usein rajoitettu pienelle vaestonosalle, joten nama voitaisiin pikemminkin luokitella oligarkioiksi . Keskiajalla useimpia alueita hallitsi papisto tai feodaalinen ylimysto.

Englannin kehitys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Magna Carta rautamusteella pergamentille.

Englannissa Magna Carta rajoitti kuninkaan valtaa. De Montfort 'n parlamentti vuonna 1265 oli ensimmainen vaaleilla valittu Englannin parlamentti . Se silti kokoontui vain kuninkaan kutsusta, mika riippui taysin hanen mieli­vallastaan: tavallisimmin parlamentti kutsuttiin koolle, kun kuningas tarvitsi lisaa varoja.

Vuoden 1688 mainion vallankumouksen jalkeen vuonna 1689 saadettiin Englannin Bill of Rights , joka vahvisti tietyt kansalaisten perusoikeudet ja lisasi parlamentin vaikutusvaltaa. [33] Aanioikeus pysyi vielakin ylaluokkaisen vahemmiston erioikeutena, minka vuoksi viela vuonna 1780 alle kolme prosenttia [33] vaestosta saattoi aanestaa parlamentin vaaleissa. Vaalioikeusjarjestelmaan liittyi historiallisista syista epajohdonmukaisuuksia. Niinpa joillakin vanhoilla, aikojen kuluessa melkein autioituneilla asutuskeskuksilla (ns. lahonneilla kauppaloilla ) oli yha oikeus valita edustaja parlamenttiin, kun taas monilla suuriksikaan kasvaneilla uudemmilla kaupungeilla ei ollut.

Myohemmin aanioikeutta laajennettiin aste asteelta, parlamentti sai vahitellen lisaa valtaa ja lopulta monarkista tuli lahinna vain valta­kunnan keulakuva. [34]

Irokeesit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Demokratiaa toteutettiin tietyssa laajuudessa myos Irokeesikonfederaation kaltaisissa ihmisjoukkioissa ja heimoissa . Kuitenkin Irokeesikonfederaatiossa vain tiettyjen klaanien miespuoliset pystyivat olemaan johtajia, ja joitakin klaaneja suljettiin politiikasta pois. Vain vanhimmat naispuoliset samasta klaanista pystyivat valitsemaan ja syrjayttamaan johtajat. Tama sulki suurimman osan vaestosta ulkopuolelle. Paatoksia tehtaessa mielenkiintoinen yksityiskohta on se, ettei aanestamalla paatetty enemmiston tuesta, vaan johtajien keskuudessa piti vallita yksimielisyys. [35] [36] Lukumaaraltaan tavallisesti 20?50 jasenta kasittavilla busmannien kaltaisilla ryhmayhteiskunnilla usein ei ole johtajia ja paatoksenteko perustuu enemmistossa vallitsevaan yksimielisyyteen.

1700- ja 1800-luku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansankokous Sveitsin Glarusin kantonissa vuonna 2006. Sonderbundin sodan ja vuoden 1848 perustuslakimuutoksen jalkeen kansanaanestykset ovat olleet oleellinen osa Sveitsin demokratiaa. Joissain Sveitsin kantoneissa suoraa demokratiaa harjoitetaan myos kansankokouksissa.

Vaikka perustajaisat eivat kuvailleetkaan Yhdysvaltoja demokratiaksi, sita on kuvattu ensimmaiseksi liberaaliksi demokratiaksi silla perusteella, etta sen perustajia yhdisti paattavaisyys rakentaa amerikkalaisuus vapauden ja tasa-arvon periaatteiden varaan. [37] Vuonna 1788 hyvaksytty Yhdysvaltain perustuslaki saati vaaleilla valitun hallituksen ja turvasi kansalaisoikeudet ja -vapaudet. Kuitenkin siirtomaakaudella ennen vuotta 1776 vain aikuiset valkoiset miespuoliset varallisuuden omistajat pystyivat aanestamaan; aanioikeutta ei ollut Afrikasta tuoduilla orjilla , vapaillakaan mustilla eika naisilla. Lantisilla raja­seuduilla demokratiasta tuli elamantapa laajoin sosiaalisin, taloudellisin seka poliittisin tasa-arvoin. [38]

Vuonna 1789 vallankumouksellinen Ranska laati i hmisoikeuksien julistuksen , jonka mukaan kaikilla miespuolisilla oli mahdollisuus aanestaa kansallis­kokouksen vaaleissa, joskin tama jai lyhytikaiseksi. [39] 1800-luvulla varallisuuteen perustuneita aanestamisen ehtoja poistettiin muissakin maissa, ja aanioikeuden saivat myos koyhat aikuiset miehet. Liberaalit demokratiat olivat harvassa ja usein lyhytikaisia ennen 1800-luvun jalkipuoliskoa. Monet eri kansakunnat ja alueet ovat vaittaneet olleensa ensimmaisia yleisine aanioikeuksineen .

1900-luku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Winston Churchill myonsi etta demokratia ei ole taydellinen eika virheeton mutta parempaakaan ei ole keksitty. [40]

Siirtymat liberaaliin demokratiaan ovat tapahtuneet perattaisina “demokratian aaltoina”, vaihtelevasti sotien, vallankumousten, siirtomaavallan purkautumisen ja taloudellisten asianhaarojen seurauksena. Suomessa otettiin kayttoon yleisilla vaaleilla valittu sukupuolia erottelematon yksikamarinen kansaneduskunta vuonna 1906. [41] Talloin Suomi oli viela autonominen Venajan suuriruhtinaskunta, ja suuriruhtinaalla oli veto-oikeus kansaneduskunnan saatamiin lakeihin. Tilanne muuttui oleellisesti vuoden 1917 vallankumouksen yhteydessa, minka seurauksena Suomesta tuli itsenainen tasavalta. Ensimmainen maailmansota seka Ottomaanien valtakunnan ja Itavalta-Unkarin hajoaminen johtivat uusien kansallisvaltioiden luomiseen Eurooppaan, ja useimmat uusista valtioista olivat ainakin nimellisesti demokraattisia. 1920-luvulla demokratia kukoisti, mutta Suuri lama aiheutti pettymysta ja useimmat Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian maat muuttuivat vahvan miehen valloiksi tai diktatuureiksi . Fasismi ja diktatuurit rehottivat natsi-Saksassa , Italiassa , Espanjassa ja Portugalissa seka muissakin epademokraattisiksi kehittyneissa maissa kuten Baltian ja Balkanin maissa, Brasiliassa , Kuubassa , Kiinassa ja Japanissa . Samaan aikaan myos Josif Stalin sai Neuvostoliitossa diktaattorin aseman. Niinpa 1930-luku tunnetaankin “diktaattoreiden aikakautena”. [42]

Lantisessa Euroopassa taman trendin huippu oli toinen maailmansota . Miehitetyn Saksan lantisten miehitys­vyohykkeiden, Itavallan , Italian ja Japanin menestyksekas demokratisointi tarjosi mallin myohemmalle hallintojarjestelman vaihtoteorialle . Kuitenkin suurin osa Ita-Euroopasta , muun muassa Neuvostoliiton miehitysvyohyke Saksassa eli myohempi Saksan demokraattinen tasavalta , pakotettiin epademokraattiseen Neuvostoblokkiin . Sotaa seurasi siirtomaavallan purkaminen , ja jalleen useimmilla uusilla itsenaisilla valtioilla oli nimellisesti demokraattiset perustuslait. Toista maailmansotaa seuraavina vuosikymmenina useimmilla lantisilla demokraattisilla kansakunnilla oli puitetaloudet ja kehittyneet hyvinvointiyhteiskunnat , jotka heijastelivat niiden aanestajakunnan ja puolueiden keskuudessa vallitsevaa yksimielisyytta. 1950- ja 60-luvuilla talouskasvu oli vahvaa seka lantisissa etta kommunistisissa maissa, mutta myohemmin se heikkeni valtiojohtoisissa talouksissa. 1960-luvulla suuri osa kansallisvaltioista oli nimellisesti demokratioita, vaikka enemmisto maailman vaestosta eli valtioissa, joissa vaalitulosta vaaristeltiin, kuten erityisesti kommunistissa maissa ja entisissa siirtomaissa .

Seuraava demokratisoitumisen aalto toi mukanaan monille kansakunnille huomattavia edistysaskeleita kohti todellista liberaalia demokratiaa. 1970-luvun lopulla Espanja , Portugali (1974) ja 1980-luvun alussa useat muut sotilasdiktatuurit Etela-Amerikassa ( Argentiina vuonna 1983, Bolivia , Uruguay 1984, Brasilia 1985- ja Chile 1990-luvun alussa) palasivat siviilivaltaan. 1980-luvun puolivaliin ja loppuun mennessa tata esimerkkia seurasivat Ita - ja Etela-Aasian kansakunnat. 1980-luvun taloudellinen huonovointisuus yhdessa kommunistisen painostuksen aiheuttaman mielipahan kanssa edisti Kylman sodan paattymisen merkkina olevaa Neuvostoliiton romahtamista ja entisen itablokin maiden demokratisoimista ja liberalisoimista . Maantieteellisesti ja kulttuurisesti lahimpana lantista Eurooppaa olevat uudet demokratiat ovat olleet menestyksekkaimpia ja ne ovat nykyaan Euroopan unionin jasenia tai jasenehdokkaita [43] lahde tarkemmin? . 1990-luvulla liberaali trendi levisi joihinkin Afrikan valtioihin, merkittavimmin Etela-Afrikkaan . Viimeisimpiin liberalisaation yrityksen esimerkkeihin kuuluvat Suharton suistaminen vallasta Indonesian vallankumouksessa 1998, Jugoslavian vallankumous, Georgian ruusuvallankumous , oranssivallankumous Ukrainassa , setrivallankumous Libanonissa ja tulppaanivallankumous Kirgisiassa .

Talla hetkella maailmassa on 121 demokraattista valtiota ja maara kasvaa edelleen. [44] Onkin spekuloitu, etta kasvu saattaisi jatkua tulevaisuudessa siihen pisteeseen saakka, etta liberaalidemokraattisista kansallisvaltioista tulee ihmisyhteiskunnan universaali standardimuoto. Tama ennustus muodostaa Francis Fukuyaman kiistanalaisen “ historian loppu ” -teorian ytimen. Naita teorioita arvostelevat pelkaavat liberaali-demokratioiden muuttuvan jalkidemokraattisiksi . Toisaalta taas tata teoriaa puolustavat korostavat epaliberaalien demokratioiden suurta maaraa.

Suosio [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pew Research Center -tutkimuslaitoksen lokakuussa 2017 julkaisemassa kyselytutkimuksessa 38 tutkitussa maassa keskimaarin 78 prosenttia vastanneista piti edustuksellista demokratiaa hyvana hallintomuotona omassa maassaan ja 17 prosenttia huonona. Suoraa demokratiaa piti hyvana hallintomuotona keskimaarin 66 prosenttia vastaajista ja huonona 30 prosenttia. Epademokraattisista hallintomuodoista asiantuntijoiden hallinto sai 49 prosentin hyvaksynnan, vahvan hallitsijan hallinto 26 prosentin hyvaksynnan ja sotilashallinto 24 prosentin hyvaksynnan. [45]

Edustukselliseen demokratiaan sitoutuneita vastaajia, jotka eivat hyvaksyneet mitaan epademokraattista hallintomuotoa, oli eniten Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Euroopan unionin 10 tutkitun jasenmaan mediaani oli 37 prosenttia, Yhdysvaltain 40 prosenttia ja Kanadan 44 prosenttia. Suomi ei tutkimuksessa ollut mukana. Lahi-idassa keskiarvo oli 27 prosenttia, latinalaisessa Amerikassa 19 prosenttia, Saharan etelapuolisessa Afrikassa 18 prosenttia ja Aasian ja Tyynenmeren alueella 15 prosenttia. Yksittaisista maista korkeinta sitoutuminen edustukselliseen demokratiaan oli Ruotsissa, 52 prosenttia. Yli 40 prosentissa Euroopan maista olivat myos Saksa, Alankomaat ja Kreikka. Vahiten edustukselliseen demokratiaan sitoutuivat venalaiset, 7 prosenttia vastaajista. Myos Intiassa, Meksikossa ja Vietnamissa luku oli alle 10 prosenttia. [45]

Elinkeinoelaman valtuuskunnan arvo- ja asennetutkimuksessa vuonna 2017 demokraattista poliittista jarjestelmaa Suomen hallintomuotona erittain hyvana piti vastaajista ikaluokasta riippuen 40?60 prosenttia. Nuorissa aikuisissa demokratian arvostus oli matalinta, vanhoissa ikaluokissa korkeinta. [46]

Suomessa 95 prosenttia aikuisvaestosta pitaa demokratiaa muita hallitsemistapoja parempana vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimuksen mukaan. Demokratian kannatus on noussut vuodesta 1996, jolloin se oli 85 prosenttia. Kannatus nousi myos vuosien 2011 ja 2015 valilla, joskin "taysin samaa mielta" olevien maara laski. [47]

Julkisen vallan ulkopuolinen demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Julkisen piirin lisaksi samanlaisia aanestyksen ja edustuksen demokraattisia periaatteita ja mekanismeja on kaytetty muunlaisien yhteisojen ja organisaatioiden hallitsemiseen.

  • Monet julkisen vallan ulkopuolisista organisaatioista paattavat aanestamalla politiikasta ja johtajuudesta.
  • Liike-elamassa osakeyhtiot valitsevat hallituksensa aanilla, jotka arvottuvat osakkaan osakesalkun suuruuden mukaan.
  • Useimmat ammattiliitot valitsevat johtajansa demokraattisten vaalien myota.
  • Osuuskunnat ovat asiakkaidensa tai tyontekijoidensa omistamia ja demokraattisesti hallitsemia yrityksia.

Teoria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aristoteles [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aristoteles vertaili suuren ihmisjoukon valtaa (demokratia/ politeia ), harvojen valtaa ( oligarkia / aristokratia ) ja yhden henkilon valtaa ( tyrannia / monarkia tai taman paivan autokratia ) toisiinsa. Hanen mukaansa jokaisesta jarjestelmasta oli seka hyva etta paha muunnelma. Jos vallanpitajat kayttivat valtaa vain omiin itsekkaisiin tarkoituksiinsa, kyseessa oli paha jarjestelma. Aristoteles pitikin demokratiaa politeian turmeltuneena vastineena. [29] [48]

Kasitteenmuodostus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Modernien politiikan teoreetikkojen keskuudessa on kolme kilpailevaa kasitysta demokratiasta.

Kokonaisdemokratia kayttaa demokraattisia prosesseja kansalaisten preferenssien tavoittelemiseen ja siten kokoaa ne yhteen hyvaksyttavien yhteiskunnan sosiaalipoliitikkojen maarittamiseksi. Nain ollen taman nakemyksen kannattajien mielesta demokraattisen osallistumisen pitaisi ensisijaisesti keskittya aanestykseen , jossa eniten aania saanut politiikka pannaan taytantoon.

Aggregatiivinen demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aggregatiivinen demokratia jakautuu moneen haaraan. Minimalismin mukaan demokratia on hallitusjarjestelma, jossa kansalaiset antavat poliittisten johtajien joukkueille oikeuden hallita tietyn vaalikauden ajan. Taman minimalistisen kasitteen mukaan kansalaiset eivat voi eika heidan pitaisi ”hallita”, koska esimerkiksi useimmiten heilla ei ole selkeita nakemyksia useimmista kysymyksista tai heidan nakemyksensa eivat ole kunnolla perusteltuja. Joseph Schumpeter puki taman sanoiksi kuuluisimmin kirjassaan Kapitalismi, Sosialismi ja Demokratia . [49] Sen aikaisiin minimalismin puolestapuhujiin kuuluvat William H. Riker , Adam Przeworski , Richard Posner .

Toisaalta suora demokratia sisaltaa sen, etta kansalaisten pitaisi voida osallistua lakien saatamiseen ja politiikan tekoon suoraan eika pelkastaan edustajiensa valityksella. Poliittinen aktiivisuus voi olla itsessaan arvokasta sen sosiaalistaessa ja kouluttaessa kansalaisia, ja populaari osallistuminen voi hillita voimakkaita eliitteja. Paaargumentti on se, etteivat kansalaiset todellisuudessa hallitse itseansa, elleivat he paata suoraan laeista ja politiikasta. lahde?

Hallituksilla on taipumus tuottaa mediaaniaanestajan nakemyksia lahella olevia lakeja ja poliitikkoja ? mediaaniaanestajan vasemmalla puolella on puolet aanestajista ja oikealla puolella loput. Tosiasiassa tama ei ole toivottava lopputulos, kun se edustaa aanista kilpailevien itsekkaiden ja jonkin verran vastuuttomien poliittisten eliittien tekoja. Anthony Downs olettaa ideologisten poliittisten puolueiden olevan valttamattomia niiden toimiessa valittajana yksiloiden ja hallitusten valilla. Han toi taman nakemyksen esille vuonna 1957 ilmestyneessa kirjassaan Demokratian taloudellinen teoria. [50]

Robert A. Dahl vaittaa, etta demokratian perus­peri­aate koskien kollektiivisten paatosten yhdistamista on se, etta poliittisessa yhteisossa jokaisella henkilolla on oikeus siihen, etta hanen etujaan tarkastellaan yhtalaisesti (kaikki ihmiset eivat ole valttamatta yhta tyytyvaisia kollektiiviseen paatokseen). Han kayttaa polyarkian termia viitatakseen yhteiskuntiin, joissa on olemassa tallaisessa demokratiassa johtaviksi miellettyja tiettyja toimielinten ja menettelytapojen joukkoja. Ennen kaikkea naiden instituutioiden keskuudessa on kaikkea tai suurinta osaa yhteiskunnan julkista politiikkaa kasittelevien edustajien valitsemiseen kaytettavien vapaiden ja avoimien vaalien esiintyminen. Kuitenkaan nama polyarkiset menettelytavat eivat valttamatta luo taytta demokratiaa, jos esimerkiksi koyhyys estaa poliittista osallistumista. [51] Jotkut nakevat ongelman siina, etta varakkailla on enemman vaikutusvaltaa ja nain ollen esittavat syita kampanjarahoitusuudistuksen kaltaisen uudistuksen puolesta. Jotkut saattavat nahda sen ongelmana, etta aanestajien enemmisto paattaa politiikasta toisin kuin koko vaeston enemmistosaanto. Tata voidaan kayttaa perusteluna poliittisen osallistumisen tekemiselle pakolliseksi pakkoaanestyksen myota [52] tai sen tekemiselle malttavaisemmaksi (ei-pakollinen) yksinkertaisesti kieltamalla hallitusvallan ennen kuin taysi enemmisto tuntisi taipumusta tuoda julki ajatuksensa.

Keskusteleva demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Keskusteleva demokratia perustuu nakemykselle, etta demokratia on keskusteluhallitus. Neuvottelevat demokraatit vaittavat, etta lakien ja poliitikkojen pitaisi perustua jarkiperusteille, jotka kaikki kansalaiset voivat hyvaksya. Poliittisen areenan pitaisi olla sellainen, missa johtajat ja kansalaiset perustelevat, kuuntelevat ja muuttavat mieltansa.

Radikaali demokratia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Radikaali demokratia perustuu idealle, etta yhteiskunnassa on olemassa hierarkkisia ja painostavia valtasuhteita. Demokratian tehtava on naiden suhteiden saattaminen nakyville ja niiden haastaminen sallimalla erilaisuus, mielipide-erot ja vastakohtaisuus paatoksentekoprosessissa.

Kritiikki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Antiikin Kreikan demokratian kriitikot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmaisia demokratian arvostelijoita oli Ateenan vauras oligarkia , jolta demokratia oli siirtanyt valtaa kansalle. 400-luvun puolivalissa eaa. kansanvallan vastustajat kutsuivat demokratiaa kansanjoukkojen tyranniaksi ja koyhien massojen vallaksi. Myos Ateenan muu eliitti, kuten alymysto ja poliittiset teoreetikot olivat kriittisia demokratialle. Heista tarkein oli filosofi Platon , joka esimerkiksi Valtio -teoksessaan arvostelee demokratiaa systemaattisesti ja syyttaa irrationaalista ja julmaa kansaa filosofi Sokrateen kuolemasta. Platonin mukaan julkinen keskustelu ja vaittely ei ollut hyodyllista, eika kansa erottanut hyvia ajatuksia huonoista, vaan sita kuului kontrolloida. Kansan ei Platonin mielesta olisi pitanyt antaa edes lukea vapaasti, silla kirjoitettu teksti vain sekoittaa kansalaisten mielia. Demokratia johtaakin Platonin mukaan vaistamatta tyranniaan. Myos Sokrates Platonin teksteissa suosittelee asiantuntijoiden valtaa kansanvallan sijaan. Nykyaikanakin jotkut demokratian kriitikot nostavat esiin sen, etta antiikin Ateenassa demokratia koski vain pienta osaa asukkaista, ja orjuus oli yleista. Jotkut myos perustelevat kansanvallan rajoittamista viittaamalla Platonin vaitteeseen tyranniasta liiallisen kansanvallan seurauksena. [53]

Ateenan jalkeen demokratia katosi maailmasta pitkaksi aikaa. Silla valilla demokratiasta kirjoittivat lahinna sen vastustajat, ja Ateenan muinaiseen demokratiaan viitattiin halveksuen. Poliittiset ja uskonnolliset auktoriteetit kutsuivat demokratiaa kauhistukseksi seka suureksi uhaksi jarjestykselle ja sivistykselle. Kansa miellettiin jarjettomiksi ja vakivaltaisiksi laumoiksi, joiden joukosta vaistamatta nousisi jokin tyranni. Yksi demokratian merkittavista kriitikoista ja siita varoittelevista 1600-luvulla oli filosofi Thomas Hobbes . [54]

Kriittiset aanet 1700-luvulla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhdysvaltain itsenaisyysjulistuksen laatijat varoittelivat demokratiasta, joka heidan mielestaan uhkasi varakasta yhteiskuntaluokkaa ja Yhdysvaltain kulttuuria. Thomas Jefferson kirjoitti, etta ”demokratia on pelkkaa lauman valtaa, jossa 51 prosenttia voi riisua 49 prosentilta naiden oikeudet”. Maan varhaisista presidenteista myos John Adams ja James Madison julkaisivat kitkeran demokratiakielteisia mielipiteita. Yhdysvaltain perustajaisien demokratiakielteisyyden vuoksi Yhdysvaltojen jarjestelmaksi tulikin sellainen edustuksellinen demokratia , jossa kansan vaikutusvalta oli mahdollisimman rajoitettua. Tahan kuului se, etta aanioikeus oli pitkaan vain valkoisilla miehilla ja heistakin vain osalla. [54]

Edes 1700-luvun lopun valistusajan radikaaliliberaalit filosofit eivat halunneet antaa koyhille massoille valtaa. Esimerkiksi Kant kirjoitti uskovansa enemmistovallan uhkaavan vahemmiston vapautta, ja edes Rousseau ei pitanyt taysin demokraattista jarjestelmaa koskaan mahdollisena, vaan han piti sita luonnottomana ja kansalle liian vaativana. [55] Montesquieu esitteli 1748 vallan kolmijako-opin , jossa han vastustaa demokratian liiallista keskittymista.

Kansan kykya ja vastuuta koskeva epailys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vaikka demokratian kannatus kaantyi vaajaamattomaan nousuun lansimaissa Ranskan vallankumouksen 1789 jalkeen ja etenkin 1800-luvulla, hallitsevien auktoriteettien epaluulo kansan kykyja kohtaan sailyi. Niin konservatiiviset kuin liberaalit ajattelijat ovat 1870-luvulta alkaen esittaneet vakavia epailyksiaan siita, pystyvatko massat toimimaan vastuullisina kansalaisina, ja 1920-luvulta alkaen myos radikaali vasemmisto. [55]

1800-luvulla ” yleisesta mielipiteesta ” tuli tarkea osa hallitsijoiden vallan oikeutusta. Monet liberaalit ja konservatiiviset teoreetikot suhtautuivat kansan kasityskykyyn kuitenkin epaillen ja tekivat selvan eron sivistyneen ja sivistymattoman kansanosan mielipiteiden valille. Esimerkiksi Yhdysvalloista kirjoittanut ranskalainen Alexis de Tocqueville piti demokratiaa, enemmistovaltaa ja yleista mielipidetta valitettavana asiana, joka johtaisi vaajaamatta rappioon. 1800-luvun lopulla oli yleista vaittaa, etta yleinen mielipide tuhoisasti pakottaisi poliitikot ja valtiomiehet toimimaan vastoin parasta harkintaansa. [56]

Nykyaikanakin kansan kyky paattaa asioista ja tietaa oma parhaansa on usein kyseenalaistettu. Niin vasemmistosta kuin oikeistostakin on vaitetty massakulttuurin ja median vaikuttavan kansan mielipiteisiin ja arvostelukykyyn tuhoisasti. Sosiologi Frank Furedin mukaan oikeistossa massakulttuurin katsotaan tekevan kansasta itsekasta ja vakivaltaista, ja vasemmistossa katsotaan massamedian tekevan kansasta avutonta ja helposti manipuloitavaa. Sosiologi Karl Mannheim vaitti vuonna 1933, etta diktatuureja voi nousta vain demokratioista, silla massojen hallitsemissa yhteiskunnissa politiikkaan nousee irrationaalisia ajatuksia. [57] Eras nykyajan yleinen demokratiakriittinen argumentti vaittaa, etta populistinen vallan antaminen kansalle johtaisi uuden Hitlerin nousuun. [55] Adornon mukaan autoritaarisia ideologioita vastaan tulisi kayda ylhaalta annetun vastapropagandan keinoin, silla muuten kansa ei tietaisi omaa parastaan. [57] Kansalaisten vaitetyilla psykologisilla vioilla ja vajavaisuuksilla, kuten irrationaalisuudella, on 2000-luvulla usein selitetty etenkin populismin menestysta, mukaan lukien Brexit-kansanaanestyksen tulos. Jo Herbert Marcuse ehdotti vuonna 1965 kansan ”henkisen korruption” perusteella sananvapauden rajoittamista. [58]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Online Etymology Dictionary www.etymonline.com . Viitattu 25.4.2016.
  2. ↑ Demokratia Demokratiasanasto (Opetusministerio, 2015) / termipankki.fi. Arkistoitu 27.5.2019. Viitattu 21.11.2012.
  3. ↑ Edustuksellinen ja suora demokratia 14.1.2012. Kansanvalta.fi. Arkistoitu . Viitattu 29.12.2018.
  4. ↑ Halmesvirta, Anssi, Jari Ojala, Heikki Roiko-Jokela & Kustaa H. J. Vilkuna:  Historian sanakirja , s. 30. Jyvaskyla Helsinki: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5089-7 .
  5. ↑ Nilsson, Ulf Ivar:  Kaikki mita luulit tietavasi onkin vaarin! , s. 34. Helsinki: Helmi Kustannus, 2003. ISBN 951-556-011-X .
  6. ↑ Weatherford, J. McIver:  Indian givers: how the Indians of the America transformed the world , s. 117 - 150. New York: Fawcett Columbine, 1988. ISBN 0-449-90496-2 .
  7. ↑ "The Global Trend" chart on Freedom in the World 2007: Freedom Stagnation Amid Pushback Against Democracy published by Freedom House
  8. ↑ Kielitoimiston sanakirja . Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5 .
  9. ↑ General assembly declares 15 September international day of democracy | Meetings Coverage and Press Releases www.un.org . Viitattu 29.12.2018.
  10. ↑ a b Democracy:Britannica Student Encyclopedia
  11. ↑ Inoguchi, Takashi, Edward Newman, John Keane (1998). The Changing Nature of Democracy Page 255. United Nations University Press,
  12. ↑ Democracy Online Etymology Online. Viitattu 28.2.2008. (englanniksi)
  13. ↑ Boas, George (1972). "Mita aatehistoria on" Sivu 40. WSOY: Porvoo.
  14. ↑ Maija Setala: Demokratiakasite ja demokratian normatiiviset perusteet (pdf)  (s. 2-8.) Oikeusministerio. Viitattu 23.11.2017. [ vanhentunut linkki ]
  15. ↑ Demokratiaindeksi 2006. Liberty and justice for some at Economist.com
  16. ↑ Pulkkinen, Tuija.: ”1. luku”,  Postmoderni politiikan filosofia . Gaudeamus, 1998. 58334045. ISBN 9516627242 , 9789516627246. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.3.2019).
  17. ↑ Buccus, Imraan: Rethinking the crisis of local democracy. The Mercury , 4.5.2011, alun perin 16.8.2007. Luettavissa PressReader-palvelussa. . Viitattu 5.3.2019.
  18. ↑ Durban breaks new ground in participatory democracy | Thought Leader thoughtleader.co.za . Viitattu 5.3.2019.
  19. ↑ Allswang, John M:  The initiative and referendum in California, 1898-1998 . Stanford University Press, 2000.
  20. ↑ Kang, Anson & Mackenzie, Simon & Procaccia, Ariel D.: Liquid Democracy: An Algorithmic Perspective (pdf)  (Introduction) procaccia.info . Arkistoitu 13.7.2018. Viitattu 26.2.2019.
  21. ↑ Pierre-Joseph Proudhon. General Idea of the Revolution See also commentary by Graham, Robert . The General Idea of Proudhon's Revolution
  22. ↑ Bookchin, Murray. Communalism: The Democratic Dimensions of Social Anarchism. Anarchism, Marxism and the Future of the Left: Interviews and Essays, 1993?1998, AK Press 1999, p. 155
  23. ↑ Bookchin, Murray: Social Anarchism or Lifestyle Anarchism: An Unbridgeable Chasm dwardmac.pitzer.edu . 1995. Viitattu 29.12.2018.
  24. ↑ Graeber, David and Grubacic, Andrej. Anarchism, Or The Revolutionary Movement Of The Twenty-first Century
  25. ↑ Casper, Gretchen, and Claudiu Tufis. 2003. "Correlation Versus Interchangeability: the Limited Robustness of Empirical Finding on Democracy Using Highly Correlated Data Sets." Political Analysis 11: 196-203
  26. ↑ History | Official Website of District Court Of India ecourts.gov.in . Viitattu 13.11.2017. (englanniksi)
  27. ↑ Democracy in Ancient India . Steve Muhlberger, Associate Professor of History, Nipissing University .
  28. ↑ Political Analysis in Plato's Republic at the Stanford Encyclopedia of Philosophy
  29. ↑ a b Aristotle: Politics: Book 6 www.constitution.org . Viitattu 29.12.2018. (englanniksi)
  30. ↑ BBC - History - Ancient History in depth: The Democratic Experiment www.bbc.co.uk . Viitattu 29.12.2018. (englanniksi)
  31. ↑ ANCIENT ROME FROM THE EARLIEST TIMES DOWN TO 476 A.D. annourbis.com . Viitattu 29.12.2018.
  32. ↑ Tuori, Kaius:  Johdatus roomalaiseen oikeuteen , s. 9-10. Forum Iuris, 2007.
  33. ↑ a b The National Archives | Exhibitions | Citizenship | Rise of Parliament www.nationalarchives.gov.uk . Viitattu 29.12.2018.
  34. ↑ The National Archives | Exhibitions | Citizenship | Struggle for democracy www.nationalarchives.gov.uk . Viitattu 29.12.2018.
  35. ↑ Great Law of Peace Arkistoitu versio
  36. ↑ Rousseau - Mueller:  Revisiting the Iroquois League. . University at Albany, 1995. Teoksen verkkoversio .
  37. ↑ "...a determination to root the American experiment in the principle of natural freedom and equality". Jacqueline Newmyer, "Present from the start: John Adams and America" ( Arkistoitu ? Internet Archive), Oxonian Review of Books , Osa 2.2. Julkaistu 1. maaliskuuta 2003.
  38. ↑ Ray Allen Billington, America's Frontier Heritage (1974) 117?158. ISBN 0826303102
  39. ↑ The French Revolution II Arkistoitu versio
  40. ↑ Richard M. Langworth: Churchill’s “Democracy is the Worst Form of Government…”  (House of Commons, 11 November 1947) richardlangworth.com . 20.6.2022. Viitattu 27.12.2023. (englanniksi) Lainaus: "Many forms of Government have been tried, and will be tried in this world of sin and woe. No one pretends that democracy is perfect or all-wise. Indeed it has been said that democracy is the worst form of Government except for all those other forms that have been tried from time to time."
  41. ↑ Gronvall, Filip (toimittanut): ”Johdanto”,  Suomen Suuriruhtinaanmaan vaalilaki ja valtiopaivajarjestys heinakuun 20 p:lta 1906 vaaliviranomaisia, valitsijoita ja edustajia varten , s. 5. Taman ehdotuksen, jonka mukaan vanhan saatyeduskunnan sijaan astuu yksikamarinen, yleisen, valittoman ja yhtalaisen vaalioikeuden periaatteen mukaan seka sukupuoleen katsomatta kokoonpantu eduskunta, hyvaksyi Keisari ja Suuriruhtinas kaikissa paakohdissa, minka jalkeen se esitettiin Valtiosaadyille, jotka sen kesakuun 1 paivana 1906 niinikaan melkeinpa muutoksetta hyvaksyivat.. Helsinki: Osakeyhtio Weilin & Goos Aktiebolag, 1906.
  42. ↑ Age of Dictators: Totalitarianism in the Interwar Period (1919 ? 1939) web.archive.org . 7.9.2006. Arkistoitu 7.9.2006. Viitattu 29.12.2018.
  43. ↑ Sanasto - EUR-Lex eur-lex.europa.eu . Viitattu 8.3.2019.
  44. ↑ Taulukko vuosiotannalta 2001-2002. Freedomhouse.org: Tables and Charts
  45. ↑ a b Richard Wike, Katie Simmons, Bruce Stokes & Janell Fetterolf: Globally, Broad Support for Representative and Direct Democracy 18.10.2017. Pew Research Center. Viitattu 19.12.2018.
  46. ↑ Juha Ylisalo: "Demokratia OK, muukin kay" - EU-aikana aikuistuneet arvostavat demokratiaa muita vahemman EVA. Viitattu 19.12.2018.
  47. ↑ Demokratian arvostus Suomessa 1996? Suomen vaalitutkimusportaali . 28.11.2016. Arkistoitu 19.12.2018. Viitattu 19.12.2018.
  48. ↑ Aristotle (384-322 BCE): General Introduction Internet Encyclopedia of Philosophy
  49. ↑ Joseph Schumpeter , (1950). Capitalism, Socialism, and Democracy . Harper Perennial. ISBN 0-06-133008-6 .
  50. ↑ Anthony Downs , (1957). An Economic Theory of Democracy . Harpercollins College. ISBN 0-06-041750-1 .
  51. ↑ Dahl, Robert , (1989). Democracy and its Critics. New Haven: Yale University Press. ISBN 0300049382
  52. ↑ Verba. Sidney: Would the Dream of Political Equality Turn out to Be a Nightmare? web.archive.org . 2003. American Political Science Association. Arkistoitu 21.11.2008. Viitattu 29.12.2018.
  53. ↑ Furedi 2020, luku ”The discovery of democracy”.
  54. ↑ a b Furedi 2020, luku ”The slow and painful emergence of the democratic ideal”.
  55. ↑ a b c Furedi 2020, luku ”Fear of the people: Its long legacy”.
  56. ↑ Furedi 2020, luku ”Taming democracy”.
  57. ↑ a b Furedi 2020, luku ”Mass culture”.
  58. ↑ Furedi 2020, luku ”The psychological devaluation of the people”.

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Rosanvallon, Pierre:  Vastademokratia. Politiikka epaluulon aikakaudella . (La contre-democratie: La politique a l’age de la defiance, 2006.) Suomentanut Tapani Kilpelainen. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-226-8 .
  • Rosanvallon, Pierre:  Demokraattinen oikeutus. Puolueettomuus, refleksiivisyys, laheisyys . (La legitimite democratique: Impartialite, reflexivite, proximite, 2008.) Suomentanut Vappu Helmisaari. Tampere: Vastapaino, 2013. ISBN 978-951-768-319-7 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Demokratia .
  • Christiano, Tom: Democracy The Stanford Encyclopedia of Philosophy . The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

 

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Demokratia&oldid=22157810 ”