M1 Abrams
Yhdysvaltain maavoimien M1A1 Abrams edestapain nahtyna.
Valmistushistoria
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tekniset tiedot
Pituus	9,7 m
– putki edessa	9,7 m
– pelkka runko	7,7 m
Leveys	3,6 m
Korkeus	2,37 m
Taistelupaino	61,4 t
Telaketjut	? mm, telapaine ? kg/cm²
Maksiminopeus
– tiella	67 km/h
– maastossa	48 km/h
Toimintasade	465 km
Paaase	1× 120 mm:n Rheinmetall L44
Muu aseistus	1× 12,7 mm:n M2HB 2× 7,62 mm:n M240
Panssarointi	M1A2 SEP: etutornipanssarointi 940-960 mm RHA:ta kineettista energiaa vastaan, 1320-1620 mm RHA:ta kemiallista energiaa vastaan. Eturunkopanssarointi 560-590 mm RHA:ta kineettista energiaa vastaan, 510-1050 mm RHA:ta kemiallista energiaa vastaan. [1]
Moottori	AGT-1500
– hevosvoimat	1 500  hv
– kilowattia	1 119 kW
Miehisto	4
Infobox OK

M1 Abrams on General Dynamicsin valmistama Yhdysvaltain maavoimien ja merijalkavaen ensisijainen taistelupanssarivaunu , joka otettiin palveluskayttoon vuonna 1980. Sita pidetaan yleisesti yhtena nykyajan luotettavimmista ja kehittyneimmista panssarivaunuista , ja siita on olemassa kolme paaaseen, panssaroinnin ja tekniikan osalta toisistaan poikkeavaa mallia: M1 , M1A1 ja M1A2 .

Yleistietoa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Asejarjestelmat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

M1 Abramsin alkuperaiset mallit oli aseistettu brittilaisen Royal Ordnance Factoriesin valmistamalla, rihlatulla 105 millin Royal Ordnance L7 -panssarivaunukanuunalla, joka Yhdysvaltain asevoimissa tunnetaan koodinimella M68A1. M1 Abramseissa kaytetyt Royal Ordnance L7:t valmistettiin Yhdysvalloissa Royal Ordnance Factoriesilta hankitulla lisenssilla , ja vaikka ase oli oman aikansa kenties kehittynein panssarivaunukanuuna, se oli Abramsin tullessa palveluskayttoon vanhentunut verrattuna muiden, ei-yhdysvaltalaisten uusien panssarivaunujen paaaseisiin.

Yhdysvaltain maavoimien paatoksesta Abramsille alettiin suunnitella uuden, nykyaikaisen panssarivaunukanuunan hankkimista. Yhdysvaltain armeija lopulta teki sopimuksen saksalaisen puolustustarvikeyritys Rheinmetall AG :n kanssa, ja Royal Ordnance L7:n korvasi Rheinmetallin suunnittelema ja valmistama, 120 millin sileaputkinen panssarivaunukanuuna Rheinmetall L44 , joka Yhdysvaltain asevoimissa tunnetaan koodinimella M256. Rheinmetal L44 on manuaalisesti ladattava, minka vuoksi Abramsien miehistoon kuuluu nelja jasenta.

Paatykin ohella M1 Abramsin aseistukseen kuuluu myos kolme jalkavaen torjuntaan tarkoitettua konekivaaria : kaksi 7,62 millin M240 -konekivaaria ja yksi Browning M2HB -konekivaari. Yksi M240-konekivaari on asennettu panssarivaunun tykkitornin paalle, ja toisella voidaan tulittaa vaunun sisalta. Vaunussa on myos M250 -savukranaattilaukaisin, jonka avulla voidaan hatatilanteessa laukaista savukranaatteja, joiden luoman tihean savuverhon turvin Abrams voi yrittaa vetaytya taistelukentalta. Abramsin sisalla sailytetaan M16 -rynnakkokivaareja ja M4 -karbiineja silta varalta, etta miehistonjasenet joutuisivat poistumaan vaunusta taisteluvyohykkeella. Vaunun miehistonjasenet on aseistettu Yhdysvaltain armeijan kayttamilla M9 -pistooleilla.

Abramsin aseistusta tukemaan on vaunun varustukseen suunniteltu elektronista laitteistoa. Vaunun paaase on varustettu sahkoisella laukaisujarjestelmalla ja puoliautomaattisella lukolla . Abramsin ammunnanhallintajarjestelma on digitaalinen, ja siihen kuuluu muiden muassa ammunnanhallintatietokone, laseretaisyysmittari , lampokameratahtain ja erityyppisia sensoreita. Vaunussa on myos GPS -paikannusjarjestelma, nykyaikainen valonvahvistinlaitteisto ja kuusi 360 asteen kulmassa pyorivaa tahystysperiskooppia .

Panssarointi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

M1 Abramsit on paallystetty terasta ja keraamia yhdistelevista paallekkaisista kerroksista valmistusta komposiittipanssarista, joka on suunniteltu vaimentamaan vaunuun kohdistuvan iskun kineettista energiaa niin, etta kerrokset pysayttaisivat vaunua kohti laukaistun ammuksen. Abramsin komposiittipanssari koostuu seka kovista ja jaykista etta pehmeista ja taipuisista materiaaleista , minka ansiosta vaunu kykenee selviytymaan vaurioitta mahdollisimman erilaisten panssarintorjunta-aseiden osumista.

Yhdysvaltain omassa kaytossa olevissa vaunoissa on uraani- ja keraamilevyista valmistettu panssarointi (ns. Heavy Armor), kun taas vientiversioissa on heikompi EAP (Export Armor Package) -panssarointi. ^[2]

Abramsissa on panssarinlapaisevien sirpaleiden varalta ohut kevlar -kerros, ja joukkotuhoaseiden muodostaman uhan vuoksi vaunu on myos suojattu radioaktiiviselta sateilylta ja taistelukaasuilta . Vaunun voisi kaytannossa paallystaa komposiittipanssarin ohella myos reaktiivipanssarielementteja , mutta tata ei ole ikina tehty taistelutilanteissa, koska asiantuntijoiden ja sotilasharjoitusten perusteella reaktiivipanssarielementit lisaisivat vaunun painoa liikaa.

Abramsin panssaroinnin kehittaminen aloitettiin kylman sodan loppuvuosina Lansi-Saksassa , missa Abramseja sailytettiin yhdysvaltalaisissa sotilastukikohdissa mahdollisen Neuvostoliiton hyokkayksen varalta. Lansisaksalaiset Abramsit paallystettiin ylimaaraisella lisapanssaroinnilla, jotta ne olisivat olleet mahdollisimman kestavia ja tehokkaita neuvostoliittolaisia taistelupanssarivaunuja vastaan. Kylman sodan paattyminen ja Neuvostoliiton romahtaminen kuitenkin osoittivat yhdysvaltalaisten toimet turhiksi, mutta myohemmin operaatio Aavikkomyrskyn aikana Irakiin lahetyt Abramsit paallystettiin koyhdytetysta uraanista valmistetulla panssaroinnilla. Yhdysvaltalaisten taistelukokemukset Persianlahdelta osoittivat, etta panssarointinsa ansiosta M1 Abrams kykenee sailymaan toimintakykyisena huolimatta siita, etta joutuivat usein tulitaisteluihin vihollisajoneuvojen kanssa.

Moottorijarjestelma [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

M1 Abramsin voimanlahde on 1 500 hevosvoiman tehoinen Lycoming Textron AGT-1500 - kaasuturbiinimoottori , jonka ansiosta vaunun huippunopeus on 67,2 kilometria tunnissa . Vaikka moottori onkin Lycoming Enginesin suunnittelema ja valmistama, nykyisin sita valmistaa lisenssin hankkinut Honeywell . Moottorin polttoaineena voidaan kayttaa bensiinia, dieselia tai kerosiinia; Yhdysvaltain armeija kayttaa yleisesti JP-8-merkkista (Jet Propellant 8) Naton suihkukoneiden kerosiinia, koska sen hinta on alhainen eika se leimahda helposti liekkeihin, mika taas parantaa vaunun miehistonjasenten turvallisuutta. Vaunussa on myos Allison X-1100-3B - automaattivaihteisto , jossa on nelja vaihdetta eteen ja kaksi taakse. Abramsin toimintamatka ulottuu 424 kilometriin .

Vaikka Abramsin moottorijarjestelma onkin osoittautunut vakaaksi ja luotettavaksi, sen ongelmiin kuuluvat korkea polttoaineenkulutus seka suuri melutaso, minka vuoksi vihollissotilaat ovat yleensa kyenneet valmistautumaan vaunun saapumiseen. Yhdysvaltain armeija on kuitenkin paattanyt sailyttaa Abramsin nykyisen moottorijarjestelman, koska AGT 1500:n etuihin kuuluvat pienikokoisuus seka yksinkertainen rakenne, minka ansiosta mekaanikkojen on helppo paikallistaa ja korjata vaunussa ilmenevat moottoriviat. Vaunua on myos testattu saksalaisella 1 500 hevosvoiman (1 119 kW ) MTU EuroPowerPackilla, jota on kaytetty myos Challenger 2 :ssa ja Leclerc :ssa.

Muuta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Arvioiden mukaan Abrams-vaunun eri versioita on valmistettu yhteensa 8 800 kappaletta, joista Yhdysvaltain armeijalla on kaytossa 7 620. Yhdysvaltain merijalkavaella vaunuja on kaytossa 403, Egyptilla 555, Saudi-Arabialla 315 ja Kuwaitilla 218. Naiden ohella Egypti on tilannut edelleen 200 uutta vaunua ja Australia 59 kaytettya vaunua Yhdysvalloista. Irak on tilannut 140 vaunua, ja pyrkii 700 Abrams-vaunun kokonaismaaraan. Vaunuja on myos kokeiltu muiden muassa Etela-Koreassa , Kreikassa , Ruotsissa ja Saksassa, missa niita ei ole kuitenkaan otettu maiden asevoimien kayttoon. Yhden Abramsin valmistushinta on vaunumallista riippuen noin 2 350 000–4 300 000 Yhdysvaltain dollaria .

Abramseja voidaan kuljettaa Lockheed C-5 Galaxy - ja Boeing C-17 Globemaster III -kuljetuslentokoneiden kyydissa. Lennon aikana vaunuja voidaan tankata ja huoltaa, niin etta koneen laskeutuessa ne ovat taysin taisteluvalmiita. Molempien koneiden kuljetuskapasiteetti kuitenkin rajoittaa niiden mahdollistamia kuljetusmahdollisuuksia, minka vuoksi suurin osa Persianlahden sotaan osallistuneista Abramseista toimitettiin Saudi-Arabiaan ja Irakiin ilmakuljetusten sijasta rahtilaivoilla.

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suunnittelu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

M1 Abrams sai alkunsa 1960-luvun puolivalissa, jolloin yhdysvaltalaiset ja saksalaiset yhteistyossa suunnittelivat MBT-70 -panssarivaunun, jonka tarkoituksena oli kilpailla Neuvostoliiton uuden T-72 :n kanssa seka korvata Yhdysvaltain maavoimien M60 Patton . Projekti kuitenkin nopeasti ylitti arvioidut kustannuksensa, minka ohella MBT-70:n prototyypeissa ilmeni vakavia teknisia ongelmia. Kun saksalaiset lopulta hylkasivat projektin ja ryhtyivat suunnittelemaan Leopard 1 :n korvannutta Leopard 2 :ta, yhdysvaltalaiset paattivat suunnitella ja valmistaa MBT-70:n pohjalta itselleen uudenlaisen panssarivaunun kilpailemaan muiden maiden uusien taistelupanssarivaunujen kanssa.

Vuonna 1973 Yhdysvaltain armeija antoi suunnittelutyon Chrysler Defencelle , ja vaunun ensimmaiset prototyypit valmistuivat vuonna 1976. Vaunu oli paljon pienempi, matalampi, nopeampi ja paremmin panssaroitu kuin sita edeltanyt M60 Patton, ja se nimettiin 1970-luvulla Vietnamissa yhdysvaltalaisjoukkoja komentaneen, edesmenneen kenraali Creighton Abramsin mukaan. Vuonna 1979 Yhdysvaltain armeija hyvaksyi esityksen panssarivaunun massatuotannon kaynnistamisesta. Abramsin alkuperaista perusmallia valmistettiin vuosien 1980 ja 1985 valisena aikana 2 347 kappaletta.

Vuonna 1982 General Dynamics osti Chrysler Defencen ja samalla sai itselleen Abramsin valmistusoikeudet. General Dynamics esitteli vuonna 1985 Abramsin uuden M1A1-mallin, joka oli paremmin aseistettu ja panssaroitu kuin alkuperainen M1 Abrams. M1A1-mallia valmistettiin vuodesta 1985 vuoteen 1993 saakka, jolloin kahta aikaisempaa mallia teknisesti kehittyneempi M1A2 ilmestyi massatuotantoon. Kaikki nykyisin valmistettavat Abrams-vaunut edustavat M1A2-mallia, minka ohella Yhdysvaltain armeijan paatoksesta tuhat alkuperaista M1-vaunua on korjauksin muunneltu M1A2:ksi.

Persianlahden sota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

M1 Abramseja kaytettiin ensimmaisen kerran taistelutehtavissa vasta 1991 Persianlahden sodassa , jolloin panssarivaunun astumisesta palveluskayttoon oli kulunut jo yhdeksan vuotta. Yhteensa 1 848 Abramsia kuljetettiin Yhdysvalloista Saudi-Arabiaan , missa ne etenivat Irakiin ja saivat vastaansa Irakin maavoimien palveluksessa olevat vanhat neuvostovalmisteiset T-55 -, T-62 - ja T-72 -taistelupanssarivaunut.

Maataistelujen aikana Abramsit osoittautuivat ylivertaisiksi verrattuina irakilaisten panssarivaunuihin, joista puuttuivat ammunnanhallintatietokoneen ja pimeanakolaitteiston kaltaiset jarjestelmat. Abramsien tulitusetaisyys oli kaksi kertaa pidempi kuin irakilaisten panssarivaunuilla, minka ansiosta Abramsit kykenivat aina iskemaan vihollisen panssariajoneuvoihin, ennen kuin irakilaisvaunut olisivat ehtineet omalle tulitusetaisyydelleen. Abramsit osoittautuivat sodassa erittain taistelukelpoisiksi, ja ne tuhosivat sadoittain irakilaisten panssarivaunuja ja aiheuttivat pahoja tappioita Irakin maavoimille.

Koko sodan aikana yhdysvaltalaiset eivat menettaneet yhtakaan Abrams-vaunua, mutta eraat irakilaisvaunujen tulituksen kohteeksi joutuneet Abramsit kokivat korjausta vaativia vaurioita. Sodan aikana kuitenkin ilmeni useita tapauksia, missa yhdysvaltalaiset tulittivat erehdyksessa omia Abramseja luultuaan niita irakilaisten ajoneuvoiksi. Vakavin onnettomuus tapahtui 26. tammikuuta 1991 yona, jolloin perati nelja Abramsia vaurioitui toimintakyvyttomaksi Yhdysvaltain armeijan AH-64 Apache -taisteluhelikopterin hyokkayksessa. Yhteensa 18 Abrams-vaunua vaurioitui pahoin, ja niista kahdeksan vauriot olivat niin raskaita, ettei niita olisi enaa voitu korjata. Menetyksista huolimatta yksikaan Abramsin miehiston jasen ei menettanyt henkeaan, vaikka jotkut haavoittuivatkin onnettomuuksissa.

Irakin sota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Myohemmin Yhdysvallat kaytti Abrams-vaunuja 2003 Irakin sodassa , missa niiden toiminta muistutti suuresti Persianlahden sotaa. Vaikka Persianlahden tapahtumien myota Abramseihin oli kiinnitetty tunnistuslaattoja, niita silti menetettiin jalleen omien joukkojen tulituksessa.

29. lokakuuta 2003 yksinainen Abrams ajoi irakilaisen telamiinan paalle, mista seurannut rajahdys haavoitti kahta miehiston jasenta ja surmasi kolmannen; kyseessa oli ensimmainen kerta, jolloin Abramsin miehiston jasen menetti henkensa. Myohemmin muuan Yhdysvaltain merijalkavaen Abrams oli ylittamassa siltaa, kun yhtakkia panssarivaunun paino romahdutti sillan ja Abrams putosi Eufrat -jokeen silla seurauksella, etta nelja merijalkavaen sotilasta kuoli hukkumalla. Kun yhdysvaltalaisjoukot miehittivat Bagdadin , kaupunkitaisteluiden aikana eras irakilaissotilas onnistui ampumaan Abramsia singolla vaunun etumoottorin alueelle, jolloin moottorijarjestelma hajosi ja vaunu muuttui toimintakyvyttomaksi; kaikki miehiston jasenet kuitenkin selviytyivat hengissa.

Siita lahtien kun Saddam Hussein syrjaytettiin, Yhdysvallat on menettanyt Abramseja erilaisissa onnettomuuksissa ja vastarintataistelijoiden sissihyokkayksissa. 27. marraskuuta 2004 muuan Abrams vaurioitui pahoin tienvarsipommin rajahdyksessa, jolloin yksi miehistonjasen sai surmansa saatuaan osuman pommin sirpaleista. 25. joulukuuta 2005 tienvarsipommi vaurioitti pahoin toista Abramsia, jolloin yksi miehiston jasenenista sai surmansa. 4. kesakuuta 2006 kaksi Abramsin miehiston jasenta menehtyi tienvarsipommin rajahdyksessa. Irakilaississit ovat myos oppineet tahtaamaan singoilla telaketjuihin , jotka ovat monien muiden panssarivaunujen tavoin myos Abramsin haavoittuvaisin kohta. Abramsit ovat myos erittain haavoittuvaisia vaijytyksille. Esimerkiksi yksin eteneva Abrams on helpohko kohde hyvin aseistautuneelle sissiryhmalle. Nykyaikaiset panssarivaunut sisaltavat paljon elektronisia laitteita ja varsinkin Abrams sisaltaa runsaasti elektronisia apuvalineita. Koska laitteet ovat erittain herkkia, voi yksikin sinko- tai tienvarsipommi-isku aiheuttaa merkittavaa vahinkoa panssarivaunun sisalla oleville laitteille. Vaikkapa kaataen tankin asejarjestelmia ohjaavan tietokoneen, joka on toiminnan ja tulituksen kannalta erittain tarkea.

Kayttajamaat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

•   Yhdysvallat n. 650 M1A1 SA Abrams, 1 605 M1A2 SEPv2 Abrams, n. 390 M1A2 SEPv3 Abrams. Varastoituna n. 3 450 M1A1/M1A2.
•   Australia , 59 M1A1 Abrams
•   Egypti , 1 130 M1A1 Abrams
•   Irak , n. 100 M1A1 Abrams
•   Kuwait , 218 M1A2 Abrams, tarkoitus korvata samalla maaralla versiolla M1A2K Abrams
•   Marokko , 222 M1A1SA Abrams
•   Saudi-Arabia , n. 500 M1A2/A2S Abrams

^[3]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot , Karisto Oy, Hameenlinna, 2009, suom. Petri Kortesuo ISBN 978-951-23-5145-9 (s. 75)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta M1 Abrams .

• Army Technology – M1A1 / M1A2 Abrams – Main Battle Tank (englanniksi)
• Globalsecurity.org | M1 Abrams Main Battle Tank (englanniksi)
• FAS | M1 Abrams Main Battle Tank (englanniksi)
• Main Battle Tank – M1, M1A1, and M1A2 Abrams (englanniksi)