Kuolema tarkoittaa elion elintoimintojen paattymista, jolloin elama lakkaa. Kuolema aiheutuu paaasiassa sairaudesta , tapaturmasta tai onnettomuudesta tai vanhuudesta (vanhasta iasta). Ian myota kuolemaan johtavien sairauksien todennakoisyys kasvaa. Myos itsemurha on kuolinsyy.

Kuoleman biologiaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahtokohtaisesti kaikki eliot kuolevat joskus. Normaalien solujen elinaika jatkuu noin 50 jakautumiskerran paahan ( Hayflickin raja ). Niiden kromosomeissa olevat telomeerit lyhentyvat jokaisella jakautumiskerralla. Erilaistumattomat kantasolut, sukusolut ja eraat syopasolut kykenevat telomeraasientsyymin avulla yllapitamaan kromosomiensa vakiopituuden. Kantasoluja on aikuisella varmasti esimerkiksi luuytimessa ja ihon orvaskedessa, mika mahdollistaa mm. verisolujen tuotannon ja ihon uusiutumisen. ^[1]

Elaimilla kuolema seuraa usein jonkin tarkean elimen, kuten sydamen , toiminnan lakattua. Kasvit puolestaan voivat sopivissa olosuhteissa jatkaa elinkaartaan juurissaan ja versoissaan, jolloin voi olla tulkinnanvaraista, koska yksilo kuolee ja klooni jatkaa sen elamaa. Yksisoluisten, jakautumalla lisaantyvien elioiden kuolema on viela vaikeampi maaritella.

On mahdollista etta elio kuolee, mutta osa sen soluista ja elimista jaa eloon ja voidaan siirtaa uuteen isantaan, kuten elinsiirron tapauksessa. Elinsiirron yhteydessa yha elavat kudokset on poistettava nopeasti kuolleesta isannasta, ennen kuin ne kuolevat puutteellisten elintoimintojen takia. Toisaalta elion yksittaiset solut tai jopa elimet voivat kuolla, mutta elio voi jaada eloon. Monet yksittaiset solut elavat vain lyhyen aikaa, joten suurin osa elioiden soluista uusiutuu jatkuvasti.

Laaketieteellinen ja juridinen kuolema [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kuoleman tilat
Pallor mortis Livor mortis Algor mortis Rigor mortis

Laaketieteessa kuolema tarkoittaa elimiston toimintojen pysyvaa lakkaamista. Kuolinhetki voidaan maaritella verenkierron ja hengityksen loppumisena (sydankuolema, kliininen kuolema) tai aivojen toiminnan loppumisena ( aivokuolema ). Kuoleman juridinen maaritelma vaihtelee jonkin verran eri valtioissa. Suomessa ihminen voidaan todeta kuolleeksi, kun sydan on lakannut sykkimasta ja joku seuraavista patee: hengitys ja verenkierto ovat loppuneet, ruumis on tuhoutunut tai toissijaiset kuolemanmerkit ovat ilmaantuneet. Hengityksen ja verenkierron loppuminen todetaan esimerkiksi silloin, jos elvytyksesta huolimatta verenkierto ei kaynnisty tai jos elvytykseen paatetaan olla ryhtymatta toivottoman ennusteen vuoksi. Ruumiin tuhoutuminen tarkoittaa esimerkiksi palamista tai murskaantumista. Toissijaiset kuolemanmerkit ovat lautumien ja kuolonkankeuden ( rigor mortis ) ilmaantuminen seka ruumiin jaahtyminen ja hajoaminen. Kuoleman toteaa laakari . ^[2]

Kuolemaa sanotaan "luonnolliseksi", kun sita ei ole edesautettu vaan kuoleman on sallittu tulla luonnollista tieta kuten edella omaa vauhtiaan. Kuoleman lahestyessa omaisten ja potilaan kanssa voidaan kuolevan papereihin merkita hoitolinjaus: papereihin voidaan kirjoittaa kirjaimet ”SLK” eli ”sallitaan luonnollinen kuolema”, jolloin hoitohenkilokunta tietaa, etta omaiset tai kuoleva eivat halua voittaa muutamaa ylimaaraista elinpaivaa raskailla hoidoilla. ^[3]

Kuolemaa koskevia saannoksia Suomen lainsaadannossa sisaltyy lakiin ^[4] ja asetukseen ^[5] kuolemansyyn selvittamisesta seka lakiin ^[6] ihmisen elimien ja kudoksien laaketieteellisesta kaytosta. ^[2]

Aivokuolema [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aivokuolema tarkoittaa aivotoiminnan peruuttamatonta lakkaamista, ja sille on ominaista aivosahkotoiminnan loppuminen ja refleksien puuttuminen. Aivokuoleman toteaa Suomessa laakari lain maaraamalla tavalla. Aivokuoleman toteamiseksi potilaalle tehdaan neurologinen tutkimus, jonka tavoitteena on osoittaa hengityksen pysyva loppuminen seka kipureaktion ja kaikkien aivohermojen toiminnan puuttuminen. Tarpeen vaatiessa voidaan tehda aivosahkokayratutkimus ( EEG ) ja aivoverisuonten varjoainekuvaus, joista jalkimmaisella voidaan osoittaa aivoverenkierron lakkaaminen. ^[2]

Aivokuoleman toteamisen jalkeen kaikki hoito lopetetaan ja henkilo julistetaan kuolleeksi. Jos henkilolta otetaan talteen elimia elinsiirtoa varten, jatketaan aivokuolleen henkilon hoitoa tilapaisesti irrotushetkeen asti. Suomi oli maailman ensimmainen maa, jossa lailla vuonna 1970 hyvaksyttiin aivokuolema yhdeksi kuoleman maaritelmaksi. ^[2]

Kuolleeksi julistaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Kuolleeksi julistaminen

Tuomioistuin tai Digi- ja vaestotietovirasto voi julistaa kadonneen henkilon kuolleeksi.

Tuomioistuin voi julistaa henkilon kuolleeksi valittomasti tai odotusajan kuluttua, joka on normaalisti 5 vuotta.

Digi- ja vaestotietovirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto voi julistaa henkilon kuolleeksi kun tulee 100 vuotta sen kalenterivuoden paattymisesta, jonka aikana han on syntynyt; ja viisi vuotta sen kalenterivuoden paattymisesta jolloin han ollut tiettavasti elossa. ^[7]

Yleisimmat kuolinsyyt [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Maailman terveysjarjesto WHO:n mukaan yleisimmat kuolinsyyt vuonna 2019 olivat sydan- ja verisuonitaudit, aivohalvaus, krooniset hengityselinsairaudet, alahengitystieinfektiot, vastasyntyneiden infektiot, keuhkoahtaumatauti, keuhkosyopa ja keuhkoputken seka henkitorven sairaudet, dementiasairaudet, ripulitaudit, diabetes ja munuaistaudit. Kuusitoista prosenttia kuolemantapauksista johtuu sydan- ja verisuonisairauksista. ^[8]

Kuolinsyyt Suomessa vuonna 2005 ^[9]

Syy	Yleisyys naisilla	Yleisyys miehilla
Iskeemiset sydantaudit	24,4 %	24,7 %
Syovat	21,3 %	23 %
Aivoverisuonien sairaudet	11,2 %	7,5 %
Hengityselinten sairaudet	4,2 %	6 %
Muut verenkiertoelinten taudit	4,1 %	3,4 %
Dementia ja Alzheimerin tauti	12,1 %	5,3 %
Tapaturmat	5 %	10,7 %
Muut syyt	17,5 %	19,4 %

Syy	2010 [10]		2015 [11]		2017 [12]
	Yleisyys miehilla	Yleisyys naisilla	Yleisyys miehilla	Yleisyys naisilla	Yleisyys miehilla	Yleisyys naisilla
Verenkiertoelinten sairaudet	38,8 %	41,7 %	36,6 %	37,5 %	35,6 %	35,5 %
Kasvaimet	24,4 %	22,2 %	25,6 %	22,2 %	25,7 %	22,5 %
Dementia ja Alzheimerin tauti	7,4 %	16,4 %	10,5 %	22,2 %	11,4 %	23,6 %
Tapaturmat (pl. alkoholimyrkytykset)	6,2 %	3,5 %	5,2 %	3,1 %	5,7 %	3,0 %
Alkoholiperaiset taudit ja tapaturmainen alkoholimyrkytys	6,0 %	1,7 %	5,0 %	1,4 %	4,3 %	1,5 %
Hengityselinten sairaudet	4,8 %	3,0 %	4,5 %	3,0 %	4,7 %	3,1 %
Itsemurhat	2,8 %	0,9 %	2,2 %	0,7 %	2,3 %	0,8 %
Muut kuolemansyyt	9,7 %	10,5 %	10,5 %	10,1 %	10,4 %	10,0 %

Iakkaan henkilon voidaan sanoa kuolleen vanhuuteen. Tavallisia syita talloin ovat hiljainen sydaninfarkti tai oireeton keuhkokuume . ^[13]

Kuoleman jalkeen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kuollut voi haluta luovuttaa elimiaan tai ruumiinsa tieteelliseen opetus- ja tutkimuskayttoon. ^[14]

Kuoleman henkiloityma [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Kuolema (henkiloityma)

Isolla alkukirjaimella kirjoitettu Kuolema on kuoleman henkiloityma monissa elamaa kuvaavissa mytologioissa . Kuolema on talloin olento, joka vie ihmiselta hengen tai vie ihmisen kuolleiden asuinsijoille. Kuolema on keskiajalta asti henkiloity usein ihmisen luurangoksi . ^[15]

Kuolemanjalkeinen elama uskonnoissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Kuolemanjalkeinen elama

Ihmista on kautta aikojen askarruttanut, miten han kokee kuolemansa jalkeisen ajan. Fysiologisesti tarkastellen kuolema tarkoittaa elintoimintojen paattymista. Jos katsotaan ajattelun ja kokemusten olevan aivojen elintoiminto, on kysymys kuoleman jalkeisista kokemuksista triviaali, eika eroa siita, millaisena koemme ajan ennen syntymaa. Kuitenkin kuolemaa voidaan pohtia ja sita on kaikissa yhteisoissa, kaikkina aikoina myos pohdiskeltu ontologian , mystiikan , metafysiikan ja spirituaalisuuden nakokulmasta.

Muinaissuomalaisilla vainaja jatkoi elamaansa kuoleman jalkeen Tuonelassa tai Manalassa . ^[16] Buddhalaisuudessa elama ymmarretaan karsimykseksi, ja elaman kiertokulusta voi paasta pois vain paasemalla nirvanaan . Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa kuoltuaan ihmiset ja elaimet syntyvat uudestaan jonakin toisena elavana. ^{[17] [18]}

Lahi-idassa syntyneissa uskonnoissa, juutalaisuudessa , kristinuskossa ja islamissa , ihminen on ainutkertainen, ja kuolemansa jalkeen hanella on mahdollisuus pelastua tai joutua karsimykseen. ^[19] Kuolemanjalkeinen elama ei kuulunut juutalaisuuteen viela Vanhan testamentin aikaan. Vanhan testamentin uskonnossa Jumala palkitsee hyveelliset ihmiset jo tassa elamassa. Kasitykset kuitenkin muuttuivat ajan myota, ja Uudessa testamentissa enaa saddukeuksiksi kutsuttu oppineiden ryhma pitaa kiinni kasityksesta, jonka mukaan kuolemanjalkeista elamaa ei ole.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuolintodistus
• Kuolemansyy
• Eutanasia
• Henkirikos
• Kuolemattomuus
• Hauta

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Clark, William R.:  Kuoleman toiset kasvot: Vanhenemisen ja kuoleman biologiaa . (Sex and the origins of death, 1996.). Suomentanut Tiina Onttonen. Helsinki: Art House, 1998. ISBN 951-884-230-2 .
• Enqvist, Kari:  Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat . Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35443-8 .
• Hakola, Outi & Kivisto, Sari & Makinen, Virpi (toim.):  Kuoleman kulttuurit Suomessa . Gaudeamus Oy, 2014..
• Hinton, John:  Kun ihminen kuolee . (Dying, 1967.). Suomentanut Eero Tuovinen. Taskutieto 58. Helsinki: WSOY, 1970.
• Huttunen, Tiina & Kiiskinen, Cia & Tuominen, Riitta (toim.):  Mikaan ei havia: Kirjoituksia kuolemankulttuurista . Valokuvat: Julia Weckman. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31369-6 .
• Hanninen, Juha (toim.):  Elaman loppu vai kuoleman alku: Hoitopaatokset kuoleman lahestyessa . Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-208-6 .
• Hayry, Matti & Hayry, Heta:  Rakasta, karsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselaman alusta ja lopusta . Helsinki: Kirjayhtyma, 1987. ISBN 951-26-3126-1 .
• Kiiskinen, Terhi & Pihlstrom, Sami (toim.):  Kuoleman filosofia . Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 1. Helsinki: Helsingin yliopisto, filosofian laitos, 2002. ISBN 952-10-0522-X .
• Kuparinen, Eero (toim.):  Kun aika loppuu: Kuolema historiassa . Turun yliopiston historian laitoksen julkaisuja 52. Turku: Turun yliopisto, yleinen historia, 1999. ISBN 951-29-1529-4 .
• Laukkanen, Maj-Brita:  Monikulttuurinen kuolema: Perustietoa eri uskontokuntiin kuuluvien hoitamisesta . Helsinki: Suomen mielenterveysseura: SMS-tuotanto, 2001. ISBN 951-9458-75-1 .
• Lehikoinen, Heikki:  Katkera manalan kannu: Kuoleman kulttuurihistoria Suomessa . Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-317-2 .
• Liimatainen, Ari (toim.):  Sina kuolet . Hyve-sarja. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-26-5280-3 .
• Pajari, Ilona ym. (toim.):  Suomalaisen kuoleman historia . Helsinki: Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-014-1 .
• Perakyla, Anssi:  Kuoleman monet kasvot: Identiteetin tuottaminen kuolevan potilaan hoidossa . Tampere: Vastapaino, 1989. ISBN 951-9066-36-5 .
• Ruth, Jan-Erik & Heiskanen, Pirkko (toim.):  Kuolema elaman keskella . Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08588-3 .
• Raikka, Juha:  Esseita etiikasta . Kuopio: Unipress, 2006. ISBN 951-579-222-3 .
• Tuomela, Raimo: ”Tieteellinen maailmankasitys ja kuoleman ongelma”,  Kuolema elaman keskella . Toimittaneet Jan-Erik Ruth ja Pirkko Heiskanen. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08588-3 . Teoksen verkkoversio .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Sitaatteja aiheesta Kuolema Wikisitaateissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuolema Wikimedia Commonsissa

• Sosiaali- ja terveysministerion asetus kuoleman toteamisesta (27/2004).
• DeGrazia, David: The Definition of Death The Stanford Encyclopedia of Philosophy . The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Kuolema. Ortodoksi.net.
• Hartikainen, Erkki (toim.): Kuolema. ( Arkistoitu ? Internet Archive) Elamankasitys, todellisuuskasitys ja hyva yhteiskunta. Peruskoulun elamankatsomustieto 9. Suomen ateistiyhdistys.
• Hyvakin kuolema on elaman loppu. Ylen Elava arkisto.
• Kuoleman rajalta elavien kirjoihin. Ylen Elava arkisto.

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Latvia Japani T?ekki 2 Korea Henkilot Yle Muut Historical Dictionary of Switzerland NARA ?slam Ansiklopedisi Hufvudstadsbladet