Kansalliskonventti ( ransk. Convention nationale ) oli Ranskan parlamentti ja samalla perustuslakia saatava kansalliskokous , joka toimi ensimmaisen tasavallan alkuaikana vuosina 1792?1795. Se oli jarjestyksessa kolmas Ranskan vallankumouksen aikaisista parlamenteista.

Perustaminen ja kokoonpano [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansalliskonventti valittiin alun perin laatimaan Ranskalle uutta perustuslakia sen jalkeen kun pariisilaisten kansannousu oli syrjayttanyt kuninkaan 10. elokuuta 1792. Edellinen parlamentti eli lakiasaatava kansalliskokous paatti 12. elokuuta, etta kansalliskonventti valittaisiin miesten lahes yleisella aanioikeudella aiemman tulojen perusteella rajoitetun aanioikeuden sijasta. ^[1] Aanioikeuden ulkopuolelle jaivat viela palvelijat, koyhainapua saavat ja naiset. Aanioikeusikaraja laskettiin 21 vuoteen. ^[2] Kansalliskonventin vaalit pidettiin kahdessa vaiheessa 27. elokuuta alkaen ja se kokoontui ensi kerran 20. syyskuuta 1792. ^[3]

Kansalliskonventissa oli 749 edustajaa, joista 83 oli ollut mukana jo vuosien 1789?1791 perustuslakia saatavassa kansalliskokouksessa . ^[2] Kansalliskonventin kokoonpano oli kuitenkin selvasti radikaalimpi kuin edeltajiensa. Lakiasaatavassa kansalliskokouksessa vasemmistona olleet girondistit eli maltilliset tasavaltalaiset olivat kansalliskonventissa oikeistona, ja uuden vasemmiston muodosti vuoripuolueeksi kutsuttu jyrkempi ryhma. Paaosin Ranskan maakuntien porvaristoa edustaneiden girondistien johtava hahmo oli Jacques Pierre Brissot , kun taas Pariisin sanskulottien tukeen nojanneen vuoripuolueen johtajia olivat Georges Danton , Maximilien Robespierre ja Jean Paul Marat . ^{[2] [1]} Suurin osa edustajista ei ollut tiukasti puolueisiin sitoutuneita. Girondistien ydinryhmaan kuului noin 60 edustajaa ja vuoripuolueeseen noin 140, mutta aanestyksissa niihin liittyi suurempi maara tukijoita. Konventin enemmiston muodosti ” tasangoksi ” tai ”suoksi” kutsuttu keskusta, joka oli kuitenkin hajanainen ja johtajaton ryhma. ^{[3] [2] [1]} Konventin edustajista 357 eli lahes puolet oli ammatiltaan lakimiehia. Myos laakareita, sotilaita, pappeja ja liikemiehia oli runsaasti. ^[3] Aatelisia oli kahdeksan, heista yhtena Orleansin herttua Philippe Egalite , joka kuului syrjaytettyyn kuningasperheeseen. ^[2]

Konventti kokoontui alkuun Pariisissa samassa paikassa kuin edeltajansa, Tuileries’n palatsin pihapiiriin kuuluneessa niin sanotussa Maneesin salissa ( Salle du Manege ), ja 10. toukokuuta 1793 alkaen itse Tuileries’n palatsissa. ^[3]

Toiminta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aloitettuaan tyonsa kansalliskonventti julisti ensi toikseen yksimielisesti monarkian lakkautetuksi 21. syyskuuta ja tasavallan perustetuksi 22. syyskuuta 1792. Konventin toiminnan alkuvaihetta kevaaseen 1793 saakka hallitsi kiristynyt valtakamppailu vuoripuolueen ja girondistien valilla. ^[4] Girondistien johtajat olivat lahjakkaampia puhujia ja kokeneempia poliitikkoja, joten aluksi he saivat tasangon puolelleen useimmissa asioissa. ^[2] Vuoripuolue paasi niskan paalle ajaessaan lapi paatokset kuningas Ludvig XVI:n asettamisesta syytteeseen ja lopulta tammikuussa 1793 taman tuomitsemisesta kuolemaan. Girondistit yrittivat jarruttaa kuninkaan kuolemantuomiota ja leimautuivat siksi rojalistien myotailijoiksi. Myos vallankumoussodissa karsityt tappiot ajoivat sodanjulistusta voimakkaasti kannattaneet mutta sotaa kehnosti johtaneet girondistit entista pahemmin epasuosioon. Vuoripuolueen saneltua joukon valtaa keskittaneita paatoksia girondistit aloittivat kevaalla 1793 konventissa uhmakkaan hyokkayksen vuoripuolueen tarkeinta tukijaa, Pariisin kommuunia vastaan. Taman seurauksena touko?kesakuun vaihteessa tapahtui pariisilaisten uusi kansannousu , joka pakotti konventin erottamaan johtavat girondistit. ^{[2] [1]} Vuoripuolue hallitsi taman jalkeen konventtia heinakuuhun 1794 saakka. ^[4]

Kansalliskonventti sai 22. kesakuuta 1793 valmiiksi uuden perustuslain , mutta sodan jatkumisen vuoksi sita ei koskaan saatettu voimaan. ^[1] Sodan ja vastavallankumouksellisten kapinoiden muodostaman uhan vuoksi huhtikuussa 1793 perustetusta toimeenpanovaltaan kuuluneesta yhteishyvan valiokunnasta tehtiin vahitellen diktatorista valtaa kayttanyt hallitus. Tassa vaiheessa konventti menetti aloiteoikeutensa ja sai kasitella pelkastaan yhteishyvan valiokunnan tekemia lakiesityksia. ^[4]

Useat kansalliskonventin jasenet osallistuivat yhteishyvan valiokuntaa johtaneen Maximilien Robespierren syrjayttamiseen eli niin sanottuun thermidorin vallankaappaukseen 27. heinakuuta 1794. Tasta alkoi konventin historian kolmas vaihe, jossa vuoripuolueen johtavat edustajat erotettiin konventista ja viela vainojen jaljilta elossa olleet girondistit kutsuttiin takaisin. Konventti hyvaksyi elokuussa 1795 uuden perustuslain , joka johti sen omaan lakkauttamiseen ja direktoriohallituksen perustamiseen. Kansalliskonventti piti viimeisen istuntonsa 26. lokakuuta 1795. ^[4]

Konventin komissaarit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansalliskonventti lahetti maaliskuusta 1793 alkaen eri puolille Ranskaa taysivaltaisia edustajiaan ( representants en mission ), joita kutsuttiin myos komissaareiksi. He hoitivat hyvin monenlaisia poikkeusaikaan liittyneita hallinnollisia tehtavia, kuten jarjestyksen palauttamista, poliittisista rikoksista epailtyjen vangitsemista ja kutsuntojen jarjestamista. Jokaisen komissaarin toimialue kasitti kaksi departementtia . Huhtikuusta 1793 alkaen jokaiseen armeijaan lahetettiin lisaksi kolme komissaaria, joilla oli ylivalta sotilaskomentajiin. Keskushallinnon vastaisten kapinoiden lisaannyttya kesalla 1793 lahetettiin maakuntiin viela ylimaaraisia konventin edustajia, joista tuli terrorin aikana keskeisia poliittisen terrorin toimeenpanijoita. Lokakuussa 1793 komissaarit alistettiin yhteishyvan valiokunnalle, mutta muuten heidan valtansa kasvoi entuudestaan. Alkuperaiset komissaarit kutsuttiin takaisin kevaalla 1794, mutta tilalle lahetettiin uusia. Jarjestelma lakkautettiin lopulta huhtikuussa 1795. ^[5]

Konventin komissaarit saattoivat kayttaa toimivaltaansa erilaisten itselleen laheisten tavoitteiden ajamiseen: esimerkiksi Louis Antoine de Saint-Just yritti edistaa yhteiskunnallista tasa-arvoa Elsassissa , Jean-Baptiste Carrier toteutti valtavia joukkoteloituksia Nantesissa ja Joseph Fouche yritti juuria pois kristinuskoa Nievressa . Thermidor-kaanteen jalkeen eraat komissaarit johtivat valkoista terroria . ^[5]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansalliskonventti Wikimedia Commonsissa