Narodnikit olivat Venajan keisarikunnan 1860?1880-luvun vallankumouksellisia . ^[1] Liike tunnettiin nimella narodnikkilaisuus ( ven. народничество , narodnit?estvo ). Nimi tulee ”lahtemisesta kansan pariin”, ho?denije v narod . ^[2]

Liikkeen jasenet olivat lahinna yliopisto-opiskelijoita, jotka lahtivat maaseudulle valistamaan talonpoikia. Liike oli ideologialtaan varsin hajanainen, tarkeimpina yhdistavina tekijoina toimivat yksinvaltiuden vastustus ja maan jakaminen talonpojille. Narodnikkien lahtokohdat olivat kansalliset ja nostalgiset. Tavoitteena oli myos lahentaa sivistyneistoa ja kansaa.

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Narodnikkilaisuus syntyi maaorjien vapautuksen jalkeen 1861. Maaseudun koyhien olot eivat vapautuksesta huolimatta paljon parantuneet, vaan maanomistus jai rikkaille isannille, kulakeille . Narodnikit saivat vaikutteita Karl Marxin teoksista, ja he omaksuivat etenkin hanen vaatimuksensa, etta maa on jaettava takaisin talonpojille. He sivuuttivat kuitenkin teollisuusvaeston, jota Venajalla oli vain pieni osa kansasta, ja Marxin esittaman kehityksen maataloudesta teollisuuteen. Narodnikit pitivat perinteista kylayhteisoa tulevaisuuden mallina. Ajatus oli alun perin lahtoisin Aleksandr Herzenilta , joka piti lansimaista jarjestelmaa rappeutuneena ja halusi perustaa sosialismin talonpoikien itsehallinnon avulla. Ajattelussa oli slavofiileille tyypillisia piirteita. Narodnikit saivat vaikutteita myos Pierre-Joseph Proudhonin ja Mihail Bakuninin anarkismista esimerkiksi Herzenin ja ukrainalaisen sosialistin Myh’ailo Drahomanovin ^[3] kautta.

Narodnikkien aktiivisuus keskittyi 1860-luvun loppuun ja 1870-luvun alkuun. Talloin sadat nuoret kulkivat maaseudulla yllyttaen talonpoikia nousemaan jarjestelmaa vastaan. ^[2] Talonpojat eivat kuitenkaan aina vastanneet propagandaan odotetusti, vaan jopa luovuttivat idealistit ohranalle . Kuuluisin oikeudenkaynti jarjestettiin vuonna 1878 193 idealistia vastaan.

Myohemmin liike muutti muotoaan. Vuonna 1876 liike organisoitiin jarjestoksi Zemlja i volja ( suom. Maa ja vapaus ), joka aluksi luotti maaseudulla tehtavaan valistustyohon mutta siirtyi sittemmin terrorismiin. Terrorismin paakohde oli keisari , tavoitteena murtaa tsaarin perinteinen jumaluusasema. Tosin maaseudulla monet olivat ”vapauttajatsaarin” kuolemasta kauhuissaan.

Vuonna 1879 Zemlja i voljasta irrottautui terroristiryhma Narodnaja volja ( suom. Kansan tahto ). Ryhman johto pidatettiin tai se pakeni vuonna 1881 Aleksanteri II:n murhan jalkeen. Liikkeen johdossa toimi loppuvaiheissa Vera Figner . Vuonna 1887 pienempi ryhma, johtajanaan Aleksandr Uljanov ( Vladimir Leninin veli), yritti keisari Aleksanteri III:n salamurhaa. Uljanov teloitettiin. ^[1]

Georgi Plehanov taas muodosti 1879 maltillisemman propagandaryhman T?ornyi peredel ( suom. Musta jako ), jonka paamaara oli jakaa kaikki maa uudelleen talonpojille, kunnes se 1880-luvulla siirtyi kaupunkien proletariaatin pariin.

Narodnikkien ideologia jatkui 1900-luvulla erilaisissa sosiaalivallankumouksellisissa ryhmissa.

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Populismi

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Narodnikit Wikimedia Commonsissa