Itsenaisen Suomen historia

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomen toinen tasavalta )
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tama artikkeli kertoo Suomen historiasta vuodesta 1917 eteenpain .

Suomen itsenaistyminen

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Svinhufvudin johtama ”itsenaisyyssenaatti” 1917.
Paaartikkeli: Suomen itsenaistyminen
Katso myos: Suomen kuningaskuntahanke

Suomalaisten kansallistunne alkoi kasvaa 1800-luvulla yhdessa yleiseurooppalaisen kansallisuusaatteen kanssa. [1] Runebergin Vanrikki Stoolin tarinat ja Lonnrotin Kalevala muodostivat suomalaista kulttuuria ja antoivat maalle moraalisen identiteetin. [2]

Ensimmaisessa maailmansodassa karsityt tappiot ja sisaiset ongelmat ajoivat Venajan kevattalvella 1917 vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui. [3] Suomi kaytti tilaisuutta hyvakseen ja alkoi tunnustella mahdollisuutta laajempaan itsehallintoon, jopa itsenaistymiseen. Venajan valiaikainen hallitus suhtautui kielteisesti Suomen itsenaistymispyrkimyksiin ja ilmoitti asiasta voitavan paattaa vasta, kun perustuslakia saatava kansalliskokous kokoontuisi.

Valiaikaisen hallituksen kukistuttua aarivasemmistolaisten bol?evikkien suorittamassa lokakuun vallankaappauksessa marraskuussa 1917 Suomen poliittinen kentta jakautui kahtia siita, miten itsenaisyytta pitaisi tavoitella. Porvarit halusivat hakea itsenaisyyden tunnustusta lannesta, kun taas sosiaalidemokraateista koostunut vasemmisto halusi tunnustuksen ensin Venajaa hallinneilta bol?evikeilta. [4]

Eduskunta kokoontui 6. joulukuuta 1917 ja hyvaksyi porvarillisen senaatin eli hallituksen antaman itsenaisyysjulistuksen . Venaja tunnusti Suomen virallisesti 4. tammikuuta 1918 ja samana paivana itsenaisyyden tunnustivat myos Ruotsi ja Ranska . [5] Saksa tunnusti itsenaisyyden 6. tammikuuta 1918. [6]

Suomen sisallissota

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Saksasta saapuneet jaakarit Vaasassa 1918.
Paaartikkeli: Suomen sisallissota

Suomen sisallissota oli osa ensimmaista maailmansotaa. Sota kaytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen valilla 27. tammikuuta – 16. toukokuuta 1918 . Senaatin joukkoja kutsuttiin valkoisiksi ja kansanvaltuuskunnan joukkoja punaisiksi . Maailmansota aiheutti Venajan keisarikunnan pirstoutumisen kautta sisaisen hajoamisen ja taistelun vallasta Suomessa, jonka poliittinen jarjestelma oli siirtymavaiheessa saatyvallasta parlamentaristiseen valtajarjestelmaan. Lisaksi yhteiskunta oli jakautunut sosiaalisesti ja taloudellisesti kahtia. Hajaannuksen keskeinen seuraus oli kahden aseistetun valtakeskuksen muodostuminen maahan. Kriisi huipentui niiden valiseen sotaan tammikuussa 1918 . Valkoiset voittivat sodan keisarillisen Saksan tuella. Neuvosto-Venajan tukemat punaiset havisivat sodan. Suomi siirtyi Venajan valtapiirista Saksan valtapiiriin. Saksan havittya suursodan suomalaisten itsenaisyys varmistui ja maan valtiomuodoksi muotoutui tasavaltainen demokratia. Sisallissodille luonteenomaisesti poliittinen terrori oli sodan aikana yleista. Suurimmat henkilomenetykset koettiin kuitenkin vasta sodan jalkeen vankileireilla, joissa kuoli noin 13 000 punaista. Sisallissota vaati yhteensa noin 37 000 uhria, joista noin 75 % oli suomalaisia punaisia. Muut uhrit olivat suomalaisia valkoisia, seka saksalaisia ja venalaisia. Sisallissota oli psykologisesta ja aineellisesta nakokulmasta tarkasteltuna suomalaisen kansakunnan historian tuhoisin tapahtuma, joka traumatisoi kansaa ja jakoi sen kahtia. Ensimmaisen maailmansodan lopputuloksen seurauksena maltillinen vasemmisto ja oikeisto kykenivat kuitenkin aloittamaan pian sisallissodan jalkeen suomalaisia ajan myota yhdistaneen yhteistyon.

Itsenaisen Suomen alkutaival

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Katso myos: Suomi 1920-luvulla ja Suomi 1930-luvulla

Sisallissodan jalkeen Suomen hallitusmuodoksi oli tulossa monarkia . Kuninkaanvalinnasta oli eriavia mielipiteita ja lopulta tukeuduttiin Saksaan, kuten mm. valtionhoitaja Pehr Evind Svinhufvud ja paaministeri Juho Kusti Paasikivi halusivat, mutta mita mm. sotajohdossa ansioitunut C. G. E. Mannerheim vastusti. Suomelle ehdittiinkin jo valita kuninkaaksi Friedrich Karl , mutta kuningaskuntahanke jai sikseen, kun Saksa havisi ensimmaisessa maailmansodassa. Suomesta tuli tasavalta, jonka hallitusmuoto vahvistettiin 17. heinakuuta 1919 . [7] [8] Pian taman jalkeen Suomen ensimmaiseksi presidentiksi valittiin K. J. Stahlberg . [9]

Vuonna 1920 Suomi solmi Tartossa , Virossa rauhan- ja rajasopimuksen Neuvosto-Venajan kanssa. Sopimuksessa maariteltiin ensimmaista kertaa itsenaisen Suomen rajat, joiksi maarattiin Suomen suuriruhtinaskunnan rajat. Ita-Karjalan rajakuntien Repolan ja Porajarven asukkaat olivat vaatineet kuntien liittamista Suomeen ja kaytannossa ne olivat jo olleetkin Suomen hallinnassa heimosotien seurauksena, mutta rauhansopimuksella ne palautettiin Venajalle. Suomi sai kuitenkin Venajalta Petsamon alueen ja samalla yhteyden Jaamerelle ja Liinahamarin sataman. [10]

Suhteita Neuvosto-Venajaan, vuodesta 1922 lahtien Neuvostoliittoon , rasitti myos Ita-Karjalan asema. Suomi halusi laajempaa autonomiaa vedoten asiaa koskeneisiin Tarton rauhansopimuksen maarayksiin, Neuvostoliitto katsoi nimellisen autonomian riittavan. Kansainliitto totesi asian olevan Neuvostoliiton sisainen asia eika puuttunut siihen Suomen pyynnoista huolimatta. [11]

Toinen ongelma koski Ahvenanmaata , jonka Ruotsi oli miehittanyt Suomen sisallissodan aikana. Ahvenanmaalaiset halusivat liittya Ruotsiin, mutta vaatimus hylattiin tiukasti. Viimein Kansainliitto ratkaisi kysymyksen 1921 Suomen toivomusten mukaan. [12]

Suomen turvallisuusongelmaa pyrittiin ratkaisemaan puolustusliitolla Viron, Latvian ja Puolan kanssa , eduskunta ei kuitenkaan ratifioinut sopimusta, ja 1932 solmittiin Suomen ja Neuvostoliiton valinen hyokkaamattomyyssopimus. [13] 1930-luvun loppupuoliskolla suunniteltiin puolustusliittoa Suomen ja Ruotsin valille, tamakin hanke kariutui mm. Neuvostoliiton vastustaessa Ahvenanmaan uudelleenlinnoittamista. [14]

1920- ja 1930-luvuilla Suomea pitkaan vaivanneet rakenteelliset ristiriidat pyrittiin ratkaisemaan. Ruotsin- ja suomenkielisen vaestonosan valinen kieliriita onnistuttiin lopettamaan kielilainsaadannolla . Ruotsin kielen asemaa heikennettiin kuitenkin vasta 1930-luvun loppua kohti. lahde?

Vuonna 1918 vaestosta 70 prosenttia sai elantonsa maa- ja metsataloudesta. Vuosien 1919 ja 1922 maauudistuksilla parannettiin maaseudun vuokraviljelijoiden ja maatyolaisten asemaa. Lakiuudistusten perusteella lunastettiin itsenaisiksi yhteensa 126 000 torppaa , makitupaa ja lampuotitilaa . [15]

Stahlbergin presidenttikaudella 1919?1925 oikeisto ja keskustaryhmat olivat vallassa. Pisimpiin vankeustuomioihin sisallissodan jalkeen tuomitut armahdettiin. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue jarjestaytyi uudelleen Vaino Tannerin johdolla ja muodostettuaan vahemmistohallitukseen 1926 jarjesti yleisen armahduksen. [16]

Stahlberg ajoi tietoisesti vahvaa eheyttamispolitiikkaa , pienentaakseen sisallissodassa syntynytta kuilua suomalaisten valilla. Hanen kaudellaan maassa tehtiin lukuisia sosiaalisia uudistuksia lainsaadannossa ja verotuksessa, mitka lisasivat tasa-arvoa ja kasvattivat elintasoa. [17]

Radikaaleimmat sosiaalidemokraatit pakenivat Venajalle sisallissodan loppuvaiheessa ja perustivat siella elokuussa 1918 Suomalaisen Kommunistisen Puolueen , joka ei saanut toimia laillisesti Suomessa. Niinpa SKP liittolaisineen perusti lailliseksi muodokseen Suomen Sosialistisen Tyovaenpuolueen , joka sai vuoden 1922 vaaleissa 27 paikkaa. Poliisi kuitenkin pidatti kaikki sen kansanedustajat maanpetoksesta syytettyna ja kielsi puolueen vuonna 1923. Kommunismin kasvun myota jarjestyi fasistinen Lapuan liike , joka 1929?1932 toimi kommunistisia sanomalehtia vastaan, jarjesti massamielenilmauksia ja terrorisoi yksittaisia kansalaisia toimeenpanemalla muilutuksia . Kommunisteja estettiin osallistumasta 1930 vaaleihin ja kommunistien toiminta kaikissa muodoissaan kiellettiin. Kommunistilaeilla rajoitettiin paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. [18]

Svinhufvud nostettiin presidentiksi 1931 lapualaistenkin tuella. Pian liike kaantyi sosiaalidemokraattejakin vastaan ja vuoden 1932 Mantsalan kapinana tunnetun vallankaappausyrityksen jalkeen presidentti puuttui asiaan ja sai radiopuheellaan kapinan loppumaan. Samoihin vuosiin sattui myos talouspula , jonka karjistymana koettiin muun muassa Nivalan konikapina . [19]

Suuri epaonnistuminen oli vuosien 1919?1932 kieltolaki , joka johti rikosten maaran ja laittomuuden kasvuun ja lisasi merkittavasti alkoholin kulutusta. Kieltolaki lopetettiin vasta kansanaanestyksen jalkeen 1932. [20]

Toinen maailmansota

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Paaartikkelit: Talvisota , Valirauha , Jatkosota ja Lapin sota
Katso myos: Suomi 1940-luvulla
Suomalaisia sotilaita talvisodassa.

Toisen maailmansodan aikana Suomi kavi kolme sotaa: talvisodan, jatkosodan seka Lapin sodan. [21]

Elokuussa 1939 tehdyn Neuvostoliiton ja Saksan valisen Molotov?Ribbentrop-sopimuksen salainen lisapoytakirja maaritteli Suomen kuuluvan Neuvostoliiton etupiiriin. Syksylla 1939 Neuvostoliitto vaati neuvotteluja Leningradin turvaamiseksi ja vaati Suomelta aluetta Karjankannakselta , tukikohtaa Hangosta ja Suomenlahden ulkosaaret. Virallisen neuvostopropagandan mukaan alueluovutukset olisi korvattu vaihtona alueisiin Ita-Karjalasta ( Porajarvi ja Repola ).

Neuvottelujen katkettua Neuvostoliitto hyokkasi Suomeen 30. marraskuuta 1939 jarjestamiensa ns. Mainilan laukausten jalkeen ja alkoi talvisota . Huolimatta monista voitoista puolustus Karjalankannaksella oli murtumaisillaan. Moskovan rauha 13. maaliskuuta 1940 paatti sodan, ja Suomen taytyi luovuttaa Karjalankannas, Laatokan Karjala , Raja-Karjala, Suomenlahden ulkosaaret ( luovutettu Karjala ) seka Kuusamon ja Sallan itaosat ja Petsamosta Kalastaja- ja Srednisaarentojen lansiosat ja vuokrata Hangon tukikohta Neuvostoliitolle 30 vuodeksi.

Pohjoismaisen puolustusliiton suunnittelua jatkettiin talvisodan paatyttya. Hanke kuitenkin kariutui jalleen.

Kansallissosialistisen Saksan hyokattya Neuvostoliittoon Suomi liittyi Saksan rinnalle kesakuussa 1941 tavoitteena ainakin saada luovutetut alueet takaisin. Nain aluksi kavikin, mutta lisaksi suuri osa Ita-Karjalaa miehitettiin pyrkimyksena luoda Suur-Suomi . Jatkosota paattyi lopulta kesan 1944 peraantymiseen ja uusiin aluemenetyksiin. Moskovassa 19. syyskuuta 1944 solmitun valirauhasopimuksen mukaan saksalaiset oli ajettava maasta. Taman jalkeen kaytiin Lapin sota aiempaa liittolaista Saksaa vastaan Lapissa paattyen 27. huhtikuuta 1945. Saksan joukot tuhosivat peraantyessaan suuria alueita Lapissa.

Valirauhansopimuksen mukaan Suomen taytyi talvisotaa seuranneiden aluemenetysten lisaksi luovuttaa Petsamo ja vuokrata Porkkala 50 vuodeksi tukikohdaksi. Sotakorvauksiksi maarattiin 300 miljoonaa dollaria. Lopullisesti valirauhansopimuksen ehdot vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947 .

Suomi myi Janiskosken?Niskakosken alueen Neuvostoliitolle vuonna 1947. [22]

Puolueeton Suomi

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Katso myos: Suomi 1950-luvulla , Suomi 1960-luvulla , Suomi 1970-luvulla ja Suomi 1980-luvulla
Helsingin olympialaiset 1952. Paavo Nurmi sytyttaa olympiatulen.

Toisen maailmansodan jalkeen Suomi oli harmaalla vyohykkeella lansivaltojen ja Neuvostoliiton valissa. Suomen ja Neuvostoliiton valinen vuonna 1948 solmittu sopimus ystavyydesta, yhteistoiminnasta ja keskinaisesta avunannosta eli YYA-sopimus liitti ? tiukimman tulkinnan mukaan ? Suomen sotilaallisesti tavallaan samaan leiriin Neuvostoliiton kanssa, vaikka Suomi virallisesti selitti olleensa puolueeton valtio. Sopimusta jatkettiin vuosina 1955, 1970 ja 1983. Monet poliitikot kayttivat neuvostosuhteita puoluepoliittisten kiistojen selvittelyyn, mika tietysti johti Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvuun. Toiset taas tyoskentelivat maaratietoisesti Neuvostoliiton vaikutuksen vastustamiseksi.

Kun sotakorvaukset oli maksettu, kauppa Neuvostoliittoon jatkui ja oli jopa 25 prosenttia ulkomaankaupasta 1980-luvulla. Neuvostoliitto luopui Porkkalan tukikohdasta ennenaikaisesti 1956. 50 vuoden sopimuksen oli alun perin maara loppua vasta vuonna 1994. Vuonna 1956 Urho Kekkonen valittiin presidentiksi.

Neuvostoliiton katsotaan useaan kertaan pyrkineen puuttumaan epasuorasti tai muutoin painostamalla Suomen sisapoliittiseen tilanteeseen ja hallitusratkaisuihin, kuten 1958 yopakkashallituksen hajotuksessa ja lokakuun 1961 noottikriisissa .

1960-luvun lopulta 1980-luvun alkuun varsinkin kulttuuri- ja viestintakentassa nakyi niin sanottu taistolaisuus , SKP:n neuvostomielista vahemmistoa myotaillyt ja Neuvostoliittoa ihaillut aarivasemmistolainen liike.

Vuoden 1973 alussa Kekkonen valittiin poikkeus­lailla presidentiksi ilman vaaleja ja vastaehdokkaita, mita nykyaan jotkut pitavat demokratiavajeen aallonpohjana ja merkinneen Kekkoselle lopullista yksinvallan aikakauden alkua. Toisin kuin nykyaan, tuohon aikaan Suomessa presidentilla oli erittain paljon valtaa ja han saattoi halutessaan hajottaa eduskunnan ja hallituksen lahes mielivaltaisesti.

Vuonna 1973 Suomi solmi kuitenkin lansieurooppalaisten maiden kanssa EEC-vapaakauppasopimuksen . EEC-sopimusta vastustettiin Helsingin Sanomissa julkaistulla koko sivun ilmoituksella, jonka olivat allekirjoittaneet monet vielakin tunnetut poliitikot. [23]

Vuonna 1975 Helsingissa jarjestettiin ETYK , joka paitsi vahvisti Kekkosen ja Suomen puolueettomuusasemaa lansimaiden silmissa, niin myos kylvi tulevan Ita-Euroopan kommunististen hallitusten hajoamisen siemenet, kun ETYKin ns. kolmannen korin luettelemien ihmisoikeuksien innostamana Ita-Euroopan maissa oppositiovoimat perustivat niin sanottuja Helsinki-ryhmia . [24]

Urho Kekkonen erosi presidentin virastaan vuoden 1981 lopulla sairauden vuoksi. Han toimi presidenttina yli 25 vuoden ajan, selvasti kauemmin kuin kukaan muu presidentti. Vuonna 1982 presidentiksi valittiin Mauno Koivisto , joka halusi kaventaa presidentin valtaa ja lisata paaministerin valtaoikeuksia.

Vasta 1989 Mihail Gorbat?ovin Suomen vierailun yhteydessa Neuvostoliitto tunnusti selvasanaisesti Suomen puolueettomaksi maaksi. [25]

Suomi yhdentyneessa Euroopassa

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Katso myos: Suomi 1990-luvulla , Suomi 2000-luvulla , Suomi 2010-luvulla ja Suomi 2020-luvulla

Vuonna 1991 tapahtunut Neuvostoliiton romahdus tuli Suomelle taytena yllatyksena, mutta sita kaytettiin heti hyvaksi. Suomi hylkasi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksesta muut sotilaalliset kohdat paitsi rajasopimukset. Vuonna 1992 Suomi ja Venaja solmivat YYA-sopimuksen korvaavan ns. naapuruussopimuksen suhteiden perusteista. [26] [27]

1991 pankkikriisin ja Neuvostoliiton vientikaupan romahduksen seurauksena Suomen talous aloitti sukelluksensa syvimpaan lamaansa sitten 1930-luvun suuren laman (kts. Suomen 1990-luvun alun lama ). Muutamassa vuodessa katosi 450 000 tyopaikkaa, ja tyottomyys nousi kohisten 16 prosenttiin. Vasta 1994 bruttokansantuote kaantyi uudelleen nousuun. [28] [29]

Suomen ja Euroopan yhteison lahentyminen alkoi syksylla 1989 ensin paatoksella liittya EFTA:n EY:n talousalueet yhdistavaan Euroopan talousalueseen (ETA). Se kuitenkin astui voimaan vasta 1. tammikuuta 1994 , jolloin neuvottelut varsinaisesta jasenyydestakin olivat jo pitkalla.

Ensimmaisena EY-jasenyyden puolesta otti kantaa Suomen talouselaman etujarjestot 1990-luvun alussa. Poliitikot olivat ainakin julkisuudessa pitkaan varauksellisia valttaen arsyttamasta muutoksessa olevaa Neuvostoliittoa. Viela Yleisradion vaalitentissa maaliskuussa 1991 puolueiden puheenjohtajista ainoastaan RKP:n Ole Norrback oli avoimesti jasenyyden kannalla eika EY-jasenyyden hakemista kirjattu suoraan Esko Ahon ( kesk. ) hallitusohjelmaankaan. Presidentti Mauno Koivisto oli varovainen ja asetti sanansa myohemmin kevaalla 1991 tarkasti ”En ole sita viime aikoina paljon viitsinyt vastustaakaan”. Kevaan ja kesan 1991 aikana kokoomus ja oppositiopuolue SDP muuttivat kantansa EY-myonteisiksi ja kun viela paaministeri Aho kaantyi jasenyyden taakse syksyn mittaan, antoi hallitus tammikuussa 1992 selonteon eduskunnalle, jossa paadyttiin ehdottamaan jasenyyden hakemista. [30]

Eduskunnan myonteisen aanestyksen jalkeen Suomen EY-jasenhakemus jatettiin 18. maaliskuuta 1992 ja jasenyysneuvottelut alkoivat 1. helmikuuta 1993 samanaikaisesti Ruotsin ja Itavallan kanssa. Jasenyysneuvotteluissa yksi kiperista kysymyksista oli Suomen pohjoisen ilmaston huomioon ottaminen maataloustukipolitiikassa. Myonnytyksena Suomi sai lopulta luvan tukea maataloutta myos omin varoin EY-tukien lisaksi. Jasenyysneuvottelut saatiin paatokseen saman aikaan, kun Martti Ahtisaaresta tuli Suomen 10. ja samalla ensimmainen suoralla kaksivaiheisella kansanvaalilla valittu presidentti.

EY-jasenyyden tarkeytta perusteltiin julkisuudessa erityisesti taloudellisilla syilla ja paasylla mukaan paatoksentekoon, mutta myos turvallisuuspoliittinen nakokulma oli monille vahintaankin yhta tarkea. Jasenyydesta pidettiin Esko Ahon aiemman lupauksen mukaisesti 16. lokakuuta 1994 Suomen kaikkien aikojen toinen neuvoa-antava kansanaanestys , edellinen oli kieltolain kumoamisesta vuoden 1931 lopussa. EU-kansanaanestyksessa 57 % aanesti jasenyyden puolesta. [31] Ahvenanmaalla jarjestettiin oma erillinen kansanaanestys, joka sekin oli jasenyyden puolesta. [32]

1. tammikuuta 1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin , joksi EY:ta nyt Maastrichtin sopimuksen voimaan tulon myota kutsuttiin. 1999 Suomen markka kiinnitettiin euroon pysyvasti siten, etta 5,94573 markkaa on 1 euro. Vuonna 2002 eurosta tuli kateisvaluutta ja yli 140 vuotta kaytossa ollut markka poistui kaytosta kahden kuukauden siirtymaajan jalkeen 1. maaliskuuta 2002. [33]

Vuonna 2000 Suomen ensimmainen naispresidentti, Tarja Halonen , astui virkaansa. Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008. Nykyinen presidentti, Sauli Niinisto , aloitti virassaan vuonna 2012.

Venajan hyokkays Ukrainaan 2022? johti Suomen turvallisuusympariston muutokseen. Suomen valtionjohto ilmoitti toukokuussa 2022 Suomen hakevan puolustusliitto Naton jasenyytta. [34] Suomi liittyi Natoon 4. huhtikuuta 2023 Turkin hyvaksyttya viimeisena jasenmaana jasenyyden. [35]

Katso myos

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ Martti Haikio: Kansakunta itsenaistyy ? nakokulmia Suomen valtiollisen itsenaistymisen 100-vuotisjuhlan viettoon Suomi 100 / Kleion pauloissa. Jussi Nuorteva 60 vuotta 22.7.2014. SKS 2014. . 2014/2017. Viitattu 26.3.2016.
  2. ↑ Klinge, Matti: Runeberg, Johan Ludvig (1804?1877) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu . 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.4.2016.
  3. ↑ Maaliskuun vallankumous Suomi80 . Tampereen yliopisto. Viitattu 23.4.2016.
  4. ↑ Kuusinen Janne: Itsenaisyyden tunnustaminen Suomi80 . Tampereen yliopisto. Viitattu 23.4.2016.
  5. ↑ Kuusinen, Janne: Suomi 80: Itsenaisyyden tunnustaminen Turun yliopisto. Viitattu 16.1.2015.
  6. ↑ Paloposki, Jyrki: Euroopan maat tunnustavat Suomen itsenaisyyden ? vivat, floreat, crescat 7.2.2008. Suomen ulkoasiainministerio. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 16.1.2015.
  7. ↑ Vares V:  Kuninkaan tekijat: Suomalainen monarkia 1917?1919. Myytti ja todellisuus , s. 288?291. WSOY, 1998. ISBN 951-0-23228-9 .
  8. ↑ Vares: Demokratian haasteet 1907?1919, teoksessa Kansanvalta koetuksella (Vesa Vares, Mikko Uola, Mikko Majander). s. 117?120. Edita, Helsinki 2006. ISBN 951-37-4543-0
  9. ↑ Ensimmainen presidentti astuu virkaansa 1919 Yle Elava arkisto . 1919/2006. Viitattu 23.4.2016.
  10. ↑ Tarton rauhasta 90 vuotta Yle . Viitattu 23.4.2016.
  11. ↑ Churchill, Stacy:  Ita-Karjalan kohtalo 1917?1922: Ita-Karjalan itsehallintokysymys Suomen ja Neuvosto-Venajan valisissa suhteissa 1917?1922 , s. 190. Alkuperaisen vaitoskirjan The East Karelian autonomy question in Finnish-Soviet relations, 1917?1922 lyhentanyt ja tarkistanut suomalaista laitosta varten tekija. Suomentanut Katariina Churchill. Porvoo Helsinki: WSOY, 1970.
  12. ↑ Ahvenanmaan historiaa Visit Aland . Viitattu 23.4.2016.
  13. ↑ Hyokkaamattomyyssopimus 1932 Pro Karelia . Arkistoitu 17.3.2016. Viitattu 23.4.2016.
  14. ↑ Jakobsson, Max:  Diplomaattien talvisota , s. 63?65. 7. painos. WSOY, 2002. ISBN 9789510275368 .
  15. ↑ Heikki Myyrylainen: Maalaisvaeston rakenne 1700- ja 1800-luvulla Mikkelin pitajassa 1998. Mikkelin kaupunki. Arkistoitu 20.9.2008. Viitattu 24.7.2008.
  16. ↑ Tannerin hallitus 13.12.1926 ? 17.12.1927 Tannerin tarina . Vaino Tannerin saatio. Viitattu 23.4.2016.
  17. ↑ Kohi, Palo, Paivarinta, Viherva:  Forum ? Suomen historian kaannekohtia , s. 85?89. Otava, 2006. ISBN 951-1-21237-0 .
  18. ↑ Rahkonen E:  "Jos lainsaadanto on..." . pro gradu. Jyvaskylan yliopisto, 1998. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.5.2016).
  19. ↑ 1930-luvun pula ja konikapina Yle elava arkisto . Viitattu 23.4.2016.
  20. ↑ John H. Wuorinen: Finland's Prohibition Experiment. Annals of the American Academy of Political and Social Science , 1932, 163. vsk, s. 216?226. Artikkelin verkkoversio . Viitattu 5.5.2016.
  21. ↑ Professori: Lapin sota on unohdettu, seurauksia kantavat lappilaiset Studio 55 . 2015. Viitattu 5.5.2016.
  22. ↑ 9/1947: Sopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Suomen Tasavaltaan kuuluvan Janiskosken vesivoimalaitoksen ja Niskakosken saannostelypadon alueen liittamisesta Neuvostoliiton alueeseen Finlex . Viitattu 18.7.2015.
  23. ↑ http://www.punatahdet.com/EEC.html
  24. ↑ Etyk muutti Ita-Euroopan toisinajattelijoiden elamaa ? julkisuuden paine vaikutti Stasinkin toimintaan Helsingin Sanomat . 18.7.2015. Viitattu 30.10.2015.
  25. ↑ Suomi 80-luvulla Yhdistyneet kansakunnat . Suomen YK-liitto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 30.10.2015.
  26. ↑ Ulkoministeri Erkki Tuomioja: Paasikivi palasi Moskovaan Ulkoasiainministerio . 2003. Arkistoitu 28.2.2017. Viitattu 30.10.2015.
  27. ↑ Asetus Venajan federaation kanssa suhteiden perusteista tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta Finlex . 1992. Viitattu 30.10.2015.
  28. ↑ Sappinen J: Lamasta noustaan ? vaikkei kaannetta aina heti huomatakaan Tieteessa tapahtuu . 1996. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 30.10.2015.
  29. ↑ Uusitalo R: Miten kavi hallitun rakenneuudistuksen ? VATT . 1999. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 30.10.2015.
  30. ↑ J. Tarkka "Uhan alta unioniin", 2002
  31. ↑ EU-kansanaanestys Suomi Euroopan unioniin ja eurovaluuttaan . Ylen Elava arkisto. Viitattu 31.10.2015.
  32. ↑ Ahvenanmaan asema Eurooppa-tiedotus . Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 30.10.2015.
  33. ↑ Suomi siirtyy euroon ? Rahanvaihtojakso 1.1.?28.2.2002 Euroopan unioni . Viitattu 30.10.2015.
  34. ↑ de Fresnes, Tulikukka & Tikkala, Hannu & Tolonen, Laura: Suomi hakee Nato-jasenyytta Yle uutiset . 15.5.2022. Viitattu 15.5.2022.
  35. ↑ Ruotsille tukea Suomelta Naton ulkoministerikokouksessa ? ulkoministeri Haavisto sanoi, etta sodan olosuhteissa Nato-prosessi tuntui pitkalta Yle Uutiset . 4.4.2023. Viitattu 7.5.2023.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Itsenaisen_Suomen_historia&oldid=22021112#Puolueeton_Suomi ”