Pieter Willem Botha
P. W. Botha vuonna 1962.
Etela-Afrikan 6. valtiollinen presidentti
3. syyskuuta 1984 ? 15. elokuuta 1989
Edeltaja	Marais Viljoen
Seuraaja	Frederik Willem de Klerk
Etela-Afrikan 8. paaministeri
9. lokakuuta 1978 ? 14. syyskuuta 1984
Edeltaja	B. J. Vorster
Seuraaja	virka lakkautettu
Etela-Afrikan puolustusministeri
5. huhtikuuta 1966 ? 6. lokakuuta 1980
Paaministeri	John Vorster (1966-1978) Han itse (1978-1980)
Edeltaja	Jacobus Johannes Fouche
Seuraaja	Magnus Malan
Henkilotiedot
Syntynyt	12. tammikuuta 1916 Paul Roux, Oranjen vapaavaltion provinssi , Etela-Afrikan unioni
Kuollut	31. lokakuuta 2006  (90 vuotta) Wilderness, Lansi-Kap , Etela-Afrikka
Puoliso	Elize Botha Barbara Robertson (1998?2006)
Tiedot
Puolue	Kansallispuolue
Uskonto	kalvinisti
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pieter Willem Botha (yleisesti kaytetty muoto P. W. Botha , 12. tammikuuta 1916 Paul Roux – 31. lokakuuta 2006 Wilderness ) oli etelaafrikkalainen poliitikko, joka toimi maansa paaministerina vuosina 1978?1984 seka valtiollisena presidenttina vuosina 1984?1989. Ennen paaministeriyttaan Botha toimi maansa puolustusministerina vuodesta 1966. Etela-Afrikan parlamentissa Botha vaikutti vuodesta 1948 valtiolliseen presidenttiyteensa asti. Bothan lempinimi oli Die Groet Krokodil eli suuri krokotiili. Botha oli viimeinen apartheidia tukenut Etela-Afrikan valtiollinen presidentti.

Botha syntyi afrikaaneriperheeseen Paul Rouxissa, Oranjen vapaavaltion provinssissa . Hanen isansa Pieter Willem Botha Sr. oli taistellut kommandona toisessa buurisodassa ja hanen aitinsa Hendrina Christina Botha oli ollut vanki brittien keskitysleirissa sodan aikana. Botha opiskeli Oranjen vapaavaltion yliopistossa Bloemfonteinissa oikeustiedetta, mutta jatti yliopiston ennen valmistumista ja keskittyi poliittisen uran luomiseen. Bothan kotiseutu oli hyvin konservatiivista ja afrikaanerinationalistista . Vuonna 1936 Botha liittyikin Kansallispuolueeseen . Daniel Francois Malan nimitti nuoren Bothan puolueorganisaattoriksi Kapmaahan , ja myohemmin han toimi puolueen kansallisena tiedottajana vuoden 1948 parlamenttivaaleissa. Samoissa vaaleissa Botha valittiin parlamentin jaseneksi Georgen vaalipiirista Kapmaasta. Botha toimi tassa tehtavassa yhteensa 36 vuoden ajan. ^[1]

Hendrik Verwoerd nimitti Bothan apulaissisaministeriksi vuoden 1958 hallitukseensa, ja kolmen vuoden paasta Botha yleni taydeksi ministeriksi. Vuonna 1966 Bothasta tuli maan puolustusministeri, jona han toimi 14:n vuoden ajan. Bothan ministeriaikana Etela-Afrikka paatti osallistumisesta Angolan sisallissotaan . Bothan puolustusministerikautena maan puolustusbudjetti kasvoi 20-kertaiseksi, ja kansainvalisen kauppasaarron vuoksi maa tuli aseiden osalta kaytannossa omavaraiseksi. ^[1]

Kun paaministeri John Vorster erosi vuonna 1978, Botha nousi osittain yllattavasti maan paaministeriksi ja sita edesauttoi informaatioministeriossa tapahtunut laajaa julkisuutta saanut skandaali, joka tuhosi informaatioministeri Connie Mulderin maineen. ^[1]

Paaministeri P. W. Bothan johdolla Etela-Afrikan hallitus ryhtyi vuonna 1977 toteuttamaan ”totaalista strategiaa” ANC:n ja muiden jarjestojen sita vastaan kaymaa ”totaalista sotaa” vastaan. Strategian kulmakivia olivat maan sotilasbudjetin kasvattaminen vihamielisia uusia naapurimaita vastaan ja uuden turvallisuuskoneiston luominen. Uudelleenjarjestettyjen turvallisuuspoliisin ja sotilastiedustelun osastot toteuttivat seuraavan neljan vuoden aikana arviolta 30?40 poliittista salamurhaa muun muassa kirjepommeilla, ja useita tuhansia kuoli maan puolustusvoimien Etela-Afrikan puolustusvoimain suorittamissa sotilasiskuissa naapurimaiden alueella.

P. W. Botha pyrki kukistamaan sisaisen vastarinnan myos tarjoamalla mustille rajoitettuja oikeuksia. Vuonna 1979 hallitus laillisti mustien ammattiyhdistykset ja antoi niille oikeuden kayda palkkaneuvotteluja tyonantajien kanssa. Mustille annettiin myos rajoitettu oikeus osallistua kaupunginhallitusten toimintaan ja mustien oikeutta omistaa kiinteistoja ja yrityksia laajennettiin. Suurin osa mustista suhtautui uudistuksiin kuitenkin varauksellisesti, ja esimerkiksi paaosa ammattijarjestoista kieltaytyi rekisteroitymasta pelaten niiden johtajien tulevia pidatyksia tai pannamaarayksia. Vuonna 1979 Botha meni viela pidemmalle perustaen komission, joka esitti maan perustuslain uudistamista siten, etta varillisille ja intialaisille (mutta ei mustille) olisi luotu parlamenttiin omat kamarinsa. Perustuslaki uudistettiin vuonna 1983 kansanaanestyksen jalkeen, jossa 2/3 valkoisista etelaafrikkalaisista kannatti sita. Vaikka parlamentin valtasuhteet oli uudessakin perustuslaissa valittu niin, etta valkoisilla sailyi taydellinen paatosvalta, repi perustuslakiuudistus kuitenkin Kansallispuoluetta kahtia ”valistuneisiin” ( verligtes ), jotka kannattivat muutosta, ja ”kapeakatseisiin” ( verkramptes ), jotka katsoivat ettei rotujen tullut olla minkaanlaisessa kanssakaymisessa.

Uuden perustuslain mukaisesti maan uusi kolmikamarinen parlamentti valitsi vuonna 1984 Bothan maan ”toimeenpanevaksi” valtiolliseksi presidentiksi, joka korvasi aikaisemmat paaosin seremoniallisen valtiollisen presidentin ja paaministerin virat. ^[1]

Elokuussa 1985 pitamassaan niin kutsutussa Rubicon -puheessa Botha julkisti joukon uudistuksia, vaikka puheen sisalto jai ennakoitua vahaisemmaksi. Siina ei esimerkiksi luvattu Nelson Mandelan vapauttamista, kuten oli uumoiltu. Botha tyytyi toteamaan vain jo yleisesti tiedossa olleen tosiasian: suurapartheidin bantustan -jarjestelma oli epaonnistunut ja toimimaton. Uudistusten varovaisuudesta huolimatta Botha joutui kasvavan kritiikin kohteeksi poliittisen spektrin oikealta laidalta. Etela-Afrikan konservatiivinen puolue nousi vuoden 1987 parlamentin paaoppositiopuolueeksi ja puolueen puheenjohtaja Andries Treurnicht esitti epaluottamuslausetta hallitukselle vuonna 1988, koska apartheidin havittaminen ”on avannut ovet mustalle vallalle” . Myos buurinationalististen aarioikeistolaisten jarjestojen, kuten Afrikaner Weerstandsbewegingin jasenmaarat kasvoivat.

Ensimmainen epavirallinen ja salainen neuvottelu Nelson Mandelan ja Kansallispuolueen muodostaman hallituksen valilla kaytiin lokakuussa 1985 Volksin sairaalassa Kapkaupungissa , jossa Mandela oli hoidettavana suurentuneen eturauhasen vuoksi. Mandela oli pyytanyt tapaamista kirjeitse maan oikeusministerilta Kobie Coetseelta jo vuonna 1984, ja vaikka ministeri ei tuolloin vastannut, han saapui tapaamaan Mandelaa sairaalaan. ^[2] Coetsee raportoi tapaamisesta Bothalle, joka kehotti hanta jatkamaan yhteydenpitoa Mandelan kanssa. Seuraavan vuoden aikana Coetsee ja Mandela tapasivat useasti ministerin kartanossa, Palismoorin vankilan sivurakennuksessa ja maan vankiloiden johtajan kenraali Johan Willemsen asunnossa. ^[3]

Botha sai aivoverenvuodon tammikuussa 1989. Hanen toivuttuaan maaliskuuhun mennessa Mandela lahetti hanelle muistion. Siina esitettiin ANC:n nakemys keskeisista poliittisista kysymyksista, kuten puolueen suhteesta kommunismiin ja enemmistovaltaan. Muistiossa myos esitettiin, etta ANC:n ja hallituksen tulisi tavata ja pyrkia luomaan ilmapiiri, jossa neuvottelut voitaisiin aloittaa. Botha suostui nyt salaiseen tapaamiseen, jonka Coetsee ja Barnard jarjestivat 5. heinakuuta 1989 . Mandela kuljetettiin presidentin virka-asuntoon Tuynhuysiin salaa turvallisuuspoliisin ohi. Tapaamisessa ei sovittu mitaan konkreettista, mutta sen symbolinen merkitys oli suuri. ^[4]

Kansallispuolueen kenttavaki oli ollut yha tyytymattomampi Bothan toimintaan varsinkin aivoverenvuodon jalkeen, ja lopulta 15. elokuuta Botha joutui eroamaan valtiollisen presidentin tehtavasta painostuksen edessa. Uudeksi valtiolliseksi presidentiksi nousi Frederik de Klerk , joka oli valittu helmikuussa puolueen puheenjohtajaksi. ^[5] Vuonna 2000 Botha erosi myos Kansallispuolueesta. ^[1]

Botha kieltaytyi paattavaisesti pyytamasta anteeksi rooliaan apartheid-jarjestelman yllapitamisessa. Vuosina 1996 ja 1997 Bothan osuutta ANC:ta vastaan toteutetuissa pommi-iskuissa tutkittiin, tutkimukset eivat johtaneet syytteisiin. ^[1]

Botha menehtyi sydankohtaukseen kodissaan Western Capessa 31. lokakuuta 2006 90 vuoden iassa.

Presidentti Thabo Mbeki maarasi liput puolitankoon. Bothalle ehdotettiin valtiollisia hautajaisia, mutta hanen perheensa kielsi taman. Hautajaiset jarjestettiin yksityisesti 8. marraskuuta Georgen kunnassa. Mbeki osallistui niihin.

• Pieter Willem Bothan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

n k m Etela-Afrikan presidentit Valtiollinen presidentti Charles Robberts Swart Jacobus Johannes Fouche Nicolaas Johannes Diederichs B. J. Vorster Marais Viljoen Pieter Willem Botha Frederik Willem de Klerk Presidentti Nelson Mandela Thabo Mbeki Kgalema Motlanthe Jacob Zuma Cyril Ramaphosa

Edeltaja: John Vorster

Etela-Afrikan paaministeri 1978 ? 1984

Seuraaja: virka lakkautettu

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat T?ekki Alankomaat Henkilot Deutsche Biographie Muut SNAC

?