Kim Il-sung
金日成
Korean tyovaenpuolueen paasihteeri
30. kesakuuta 1947 ? 13. heinakuuta 1994
Edeltaja	Kim Tu-bong
Seuraaja	Kim Jong-il
Korean demokraattisen kansantasavallan presidentti
28. joulukuuta 1972 ? 8. heinakuuta 1994
Edeltaja	Virka perustettu
Seuraaja	Virka ikuinen de facto Kim Jong-il
1. Korean demokraattisen kansantasavallan paaministeri
9. syyskuuta 1948 ? 28. joulukuuta 1972
Edeltaja	Virka perustettu
Seuraaja	Kim Jong-Il
Korean kansanarmeijan ylipaallikko
5. heinakuuta 1950 ? 24. joulukuuta 1991
Edeltaja	Choi Yong-kun
Seuraaja	Kim Jong-il
Henkilotiedot
Syntynyt	15. huhtikuuta 1912 Chilgol, Korea , Japanin protektoraatti
Kuollut	8. heinakuuta 1994  (82 vuotta) Pjongjang , Pohjois-Korea
Arvonimi	Suuri Johtaja Ikuinen Presidentti
Puoliso	Kim Jong-suk ( vih.  1941; k.  1949) Kim Song-ae ( vih.  1952)
Tiedot
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)	Neuvostoliitto Pohjois-Korea
Palvelusvuodet	1941?1945 1948?1994
Sotilasarvo	( kor. 大元帥 , hanja : 大元帥, Dae wonsu) generalissimo
Komennot	Neuvosto asevoimat Korean kansanarmeijan komentaja
Taistelut ja sodat	Toinen maailmansota Korean sota
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Korealaisissa nimissa sukunimi tulee ensin, eli sukunimi on Kim ja etunimi Il-sung.

Kim Il-sung ( kor. 金日成 , hanja : 金日成, Gim Il-seong , alk. Kim S?ng-ju , 15. huhtikuuta 1912 ? 8. heinakuuta 1994 ) oli korealainen poliitikko ja Korean demokraattisen kansantasavallan eli Pohjois-Korean yksinvaltias vuosina 1946 ? 1994 .

Kim Il-sung oli maansa paaministeri 1946? 1972 ja presidentti vuodesta 1972, mutta Kimin todellinen valta perustui hanen asemaansa Korean tyovaenpuolueen paasihteerina. Han on edelleen henkilopalvonnan kohde Pohjois-Koreassa: haneen viitataan virallisesti nimella ”Suuri johtaja” ja hanet on Pohjois-Korean korkeimman kansanneuvoston paatoksella vuonna 1997 nimetty ”ikuiseksi presidentiksi”. ^{[1] [2]} Nain ollen Pohjois-Korea on maailman ainoa nekrokratia . ^[3] Kim Il-sungin syntymapaiva on kansallinen vapaapaiva Pohjois-Koreassa.

Pohjois-Korean entinen johtaja Kim Jong-il oli Kim Il-sungin poika ja nykyinen johtaja Kim Jong-un on hanen pojanpoikansa.

Kim Il-sungin lapsuudesta ja nuoruudesta on vaikea loytaa luotettavaa tietoa. Pohjois-Korea on lahteissaan liittanyt hanen varhaisvuosiinsa runsaasti legendanomaisia ja propagandistisia tietoja. Kimin tiedetaan syntyneen aidinpuoleisten isovanhempiensa kodissa, pienessa Chilgolin kylassa. Mangyongdaen kylassa sijaitseva isanpuoleisten isovanhempien talo oli hanen lapsuuskotinsa ja tata taloa naytetaan nykyaan matkailijoille suuren johtajan syntymakotina. ^[4] Mangyondae on nykyaan osa Pjongjangia.

Tuleva suuri johtaja oli jo pikkupoikana ollut patriootti, joka oli urheasti taistellut japanilaismiehitysta vastaan. Myos hanen vanhempansa ja isovanhempansa olivat olleet merkittavia isanmaanystavia ja vallankumouksellisia. Lisaksi hanen isansa loi kymmenen rosvoa naiden poltellessa oopiumia . ^[5] Tapaus on ikuistettu myos pohjoiskorealaisiin elokuviin. Naiden ja monien muiden liioittelevien ja joskus jopa legendanomaisten pohjoiskorealaisten tarinoiden takia on joidenkin vaikea uskoa edes oikeita tietoja Kim Il-sungin elamasta. ^[6]

Varmuudella tiedetaan, etta Kim Il-sungin isa oli nimeltaan Kim Hyong-jik ja aiti Kang Pan-sok . Kim Hyong-jik oli tulevaa puolisoaan koyhemmasta perheesta. Kang Pan-sokin vanhemmat vastustivat aluksi tyttarensa avioliittoa Kim Hyong-jikin kanssa. Morsiamen vanhempien vastustus loppui, kun selvisi, etta tuleva vavy oli harras kristitty , joka myos soitti seurakunnan tilaisuuksissa. Avioliiton solmimisen aikaan Kim Hyong-jik oli 15-vuotias ja Kang Pan-sok 17-vuotias. Kim Hyong-jik oli koyhan maanviljelijan poika, jonka oli onnistunut paasta koulutielle, mutta opinnot olivat jaaneet kesken. Han tyoskenteli aluksi opettajana ja myohemmin perinteisen korealaisen laaketieteen harjoittajana. Perhe ei koskaan ollut mitenkaan erityisen varakas saati vaikutusvaltainen. ^[7] Kim Hyong-Jik myos perusti vuonna 1917 Korean Kansallisseuran, joka oli vahvasti japanilaisvastainen. ^[8]

Pohjois-Korean ulkopuoliset lahteet eivat kuitenkaan tunne Kim Hyong-jikin perustamaa Korean kansallisseuraa. Kim Il-sung, joka kasteessa sai nimen Kim Song-ju, oli lapsista vanhin, ja perheeseen kuului myos kaksi nuorempaa poikaa. Toinen Kim Il-sungin veljista kuoli 1932 japanilaisvastaisen taistelun aikana, kun taas toinen, Kim Jong-ju, toimi Pohjois-Korean varapresidenttina 1970-luvulle asti. Perhe oli uskonnoltaan kristitty ja tuleva ”suuri johtaja” osallistui jumalanpalveluksiin varhaisaikuisuuteensa saakka. Isa Kim Hyong-jik yritti valittaa musiikkiharrastuksensa myos pojilleen, ja Kim Il-sungin tiedetaan olleen kiinnostunut musiikista koko elamansa. Kristinuskon ohella perheen aatemaailmaan kuului vahvasti isanmaallisuus, ja kristinusko oli nimenomaan isanmaallisesti ajattelevien korealaisten uskonto. Pjongjangissa oli tuohon aikaan niin paljon kirkkoja, etta sita kutsuttiin ”Korean Jerusalemiksi”. ^[9] Perheen koyhyys oli varmasti myos yksi nuoren Kimin ajatusmaailmaan vaikuttanut tekija.

1910-luvun Koreassa Japani kasvatti arvovaltaansa ja liitti maan lopulta valtakuntaansa. Monet korealaiset reagoivat siihen muuttamalla Kiinaan , missa oli kasvava korealaisyhteiso. Kimin perhe muutti Kiinaan noin 1920 Jilinin kaupunkiin, missa poika aloitti koulunsa. Isa tyoskenteli perinnelaakarina ja Song-ju kierteli isansa mukana potilaskaynneilla ja itsenaisyysliikkeen kokouksissa. ^[10]

Vuonna 1923 Kim Il-sung kavi koulua Koreassa Pjongjangissa . Hanen opettajansa Pjongjangissa oli hanen aitinsa sukulainen, Kang Ryang-uk, joka toimi myos metodistipappina. Hanen opetukseensa kuului myos isanmaallisia, japanilaisvastaisia lauluja. Myohemmin Kim Il-sungin ollessa vallassa Kang Ryang-uk toimi Pohjois-Korean varapresidenttina ilman minkaanlaista todellista vaikutusvaltaa. ^[11]

Kahden vuoden kuluttua, vuonna 1925, Kim Il-Sung opiskeli jalleen Kiinassa Jilinin kaupungissa. Siella han ei kuitenkaan ollut kuin kuusi kuukautta. Uusi koulu loytyi Yuwenista. Perheen taloudellinen asema oli heikentynyt, silla isa oli kuollut. Aiti yritti elattaa perheen pyykkarina, mutta ansiot olivat heikot. Kim asui metodistikirkon asuntolassa, silla siella saattoi asua halvalla. ^[12] Naihin aikoihin han on oletettavasti kuullut ensi kerran kommunismista , silla koulun opettajakunnassa tiedetaan olleen kommunisteja. Vuonna 1926 han perustikin Alas imperialismi -liiton, joka koostui nuorista, japanilaisvastaisista kommunisteista. ^[13] Toisen lahteen mukaan Kim Il-Sung ei itse perustanut mitaan liiketta, vaan oli mukana vasemmistolaisesti ajattelevien korealaisten ja kiinalaisten opiskelijoiden liikkeessa tavallisena rivijasenena. ^[14] Vuonna 1929 Kim erotettiin koulusta ja pidatettiin. Syyna oli japanilaisen siirtomaahallinnon vastainen toiminta. Talloin han oli jo hylannyt aiemman kristillisen ajattelunsa, ryhtynyt marxilaiseksi ja perustanut oman kommunististen nuorten ryhmansa. Kun 1930-luku alkoi, oli Kim Song-ju omaksunut itselleen myohemmin kuuluisuutta saaneen nimen Kim Il-sung. ^[15]

Vuonna 1931 Kim Il-sung liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen. Hanesta tehtiin pian korealaisvahemmistoon kuuluvien nuorten organisoija. Han asettui asumaan Mant?uriaan Antun maakuntaan, ollakseen lahempana aitiaan ja nuorempia veljiaan. Han paatti liittya sisseihin, jotka taistelivat japanilaisia vastaan.

Omien muistelmiensa mukaan Kim Il-Sung sai naihin aikoihin ensimmaisen taistelukosketuksensa. Oman kertomansa mukaan han oli pienen joukon paallikkona ja otti vastaan maarayksia myos Kiinan kansallismielisilta. Heilla oli yhteinen vihollinen, Japani, ja sen muodostama Mant?ukuon nukkevaltio . ^[16]

Vuonna 1935 Kim Il-sung alkoi saavuttaa mainetta rohkeasta taistelustaan miehittajia vastaan. Komintern toteaa saman vuoden joulukuussa kirjoitetussa raportissaan hanen olevan ”luotettu ja kunnioitettu” japanilaisvastaisen toiminnan parissa. ^[17] Han ei tosin ollut mikaan kiistaton johtaja eika ainoa huomattava sissijohtaja alueella, eika hanen armeijansa myoskaan ollut itsenainen, vaan Kiinan kommunistien alainen. Kim Il-sung kohosi arvossa divisioonan komentajaksi, ja hanen komennossaan oletetaan olleen noin 200 miesta.

Maine kansallismielisten korealaisen parissa kasvoi 4. kesakuuta 1937 , kun Kim Il-sung ja noin 200 hanen komentamaansa miesta ylittivat Korean rajan Pochombon kylassa, surmasivat japanilaisia poliiseja ja hankkivat asetaydennyksia. Japanilaiset hyokkasivat Kimin ja hanen miestensa peraan, mutta eivat koskaan tavoittaneet hanta ja hanen joukkojaan. ^[17] Hyokkays oli osa yritysta nostattaa kansannousu Korean japanilaismiehittajia vastaan.

Sissiarmeija ei onnistunut nostattamaan kansannousua, mutta japanilaiset perustivat sita vastaan vuonna 1937 erikoisyksikon. Erikoisyksikko kaytti sissien vastaisessa taistelussa raakoja otteita. ^[18]

Monet historioitsijat epailevat, etta samoihin aikoihin on ollut myos muita japanilaisvastaisia sissipaallikoita, jotka olisivat kayttaneet nimea Kim Il-sung. Etela-Korean historioitsijat ovat myos vaittaneet, etta maan pohjoisosia pitkaan hallinnut mies oli huijari, joka ei ollut koskaan ollutkaan sissipaallikko. Epailyja eivat luonnollisestikaan ole halventaneet liioittelevat ja sadunomaiset kertomukset, joita Pohjois-Korean propagandakoneisto on tuottanut. ^[19]

Yksityiselamasta on sissiajoilta sailynyt jonkin verran tietoa. Kim Il-sungin kerrotaan olleen rohkea, luotettava ystava ja naistenmies. Pjongjangin eliitti on myohemmin kertonut, etta Kim Il-sungilla oli monia naispuolisia tovereita ja etta hanella on myos lapsia heidan kanssaan. Kim Il-sung on itse maininnut nimet Han Jong-ae ja Hong Hye-song. Hang Jong-ae oli hanen mukanaan Harbinissa tapaamassa Kominternin edustajia kun taas Hong Hye-song toimi sissijoukoissa perinteisen korealaisen laaketieteen harjoittajana. ^[20]

Kim Il-sung avioitui noihin aikoihin ensimmaista kertaa, mutta avioliitto jai lyhyeksi. Japanilaiset vangitsivat ja teloittivat aviopuolison. Japanin miehittaessa myos Kiinan pohjoisosat Kimin oli siirryttava Neuvostoliittoon . Neuvostoliiton vuosinaan han asettui asumaan Habarovskiin ja avioitui korealaisen Kim Jong Sukin kanssa. Heille syntyy yksi poika. Myohemmin pariskunnalle syntyi viela kaksi poikaa ja yksi tytto. Vanhempi poika kuoli tapaturmaisesti ja nuorempi synnytyksessa yhdessa aitinsa kanssa. Pohjois-Korea vaittaa propagandassaan Kim Jong-ilin syntyneen sissileirissa Baekdu -vuorella, mutta tahan tai muihinkaan tietoihin ei ole koskaan saatu taydellista varmuutta. On huomattava, etta Kim Jong-ilin syntyma Baekdu-vuorella olisi poliittisen propagandan kannalta erittain sopivaa: vuori nayttelee korealaisessa mytologiassa merkittavaa osaa. Lisaksi neuvostoliittolaiset lahteet varmistavat, etta Kim Il-sung oleskeli koko vuoden 1942 Vyatskojen kylassa, missa han komensi korealaisista seka mant?urialaista pakolaisista koottua puna-armeijan osastoa. Hanen sotilasarvonsa oli tuolloin kapteeni. Puoliso Kim Jong Suk tyoskenteli noihin aikoihin lastentarhassa.

Neuvostoliiton vuosinaan Kim Il-sung osallistui seka sotilaalliseen etta poliittiseen koulutukseen. Fyysisissa harjoitteissa han ei menestynyt, silla hanen fyysinen kuntonsa oli huono. Ju Song-chol, Neuvostoliitossa asunut korealainen, joka toimi Kim Il-sungin tulkkina, on myohemmin kertonut muistojaan tasta ajasta etelakorealaisille toimittajille ja kertonut, etta neuvostoliittolaiset kouluttajat vakuuttuivat Kim Il-sungin alykkyydesta ja johtajan ominaisuuksista. Joidenkin lahteiden mukaan Kim Il-sung kavi Moskovassa neuvotteluita vuosina 1943 ja 1944 . Se, mista neuvoteltiin, on jaanyt hamaraksi. ^[21]

Toinen maailmansota paattyi, kun Japani antautui. Korea vapautui pitkasta japanilaismiehityksestaan, ja miehitysta vastustaneet korealaiset saattoivat viimeinkin palata kotiin. Kotiin palaajien joukossa oli myos Kim Il-sung.

Se, miten kotiinpaluu tapahtui, oli Kim Il-sungille suuri pettymys. Han paasi palaamaan kotimaahansa vasta syyskuun 19. paiva vuonna 1945 , kuukausi Japanin antautumisen jalkeen. Han nousi maihin W?nsanin satamakaupungissa, neuvostoliittolaisessa sotilaspuvussa. Paikalla ei ollut riemuitsevia kansanjoukkoja. Kim Il-sung oli kuvitellut palaavansa kotimaahansa voittoisan sissiarmeijansa karjessa. Nain vaatimaton kotiinpaluu onkin haluttu Pohjois-Korean historiassa unohtaa. ^[22] Liittoutuneiden Koreaa koskevat suunnitelmat kuitenkin muuttivat seka Kim Il-sungin etta miljoonien muiden korealaisten elaman.

Liittoutuneet olivat toisen maailmansodan aikana sopineet, etta Korea otetaan sodan jalkeen kansainvaliseen hallintaan. Maa jaettiin 38. leveyspiirin kohdalta Etela- ja Pohjois-Koreaan . Neuvostoliitto hallitsi pohjoista puolta ja Yhdysvallat etelaista. Aluksi Neuvostoliitto muodosti elokuussa 1945 kansallismielisten ja kommunistien kansankomitean. Sen puheenjohtajaksi tuli Cho Man-sik , kristitty ja luultavasti neuvostovyohykkeen suosituin poliitikko . Kansalliskomitean aika jai lyhyeksi, silla neuvostoliittolaiset viranomaiset tuomitsivat kansalliskomitean kansallismieliset jasenet ”taantumuksellisiksi”. Cho Man-sik tuomittiin kotiarestiin, eika hanen myohemmasta kohtalostaan tiedeta mitaan. ^[23] Hanet oletettavasti surmattiin Korean sodan aikana. ^[24] Areena oli nyt vapaa Kim Il-sungille ja hanen kannattajilleen.

Kim Il-sung nousi nain Neuvostoliiton antamalla huomattavalla myotavaikutuksella pohjoisosan johtajaksi ja vuonna 1946 valiaikaishallituksen paaministeriksi. On huomattava, etta Koreassa oli pitkaan toiminut aktiivinen kommunistinen puolue. Neuvostoliitto ei kuitenkaan luottanut tahan varsin itsenaiseen puolueeseen, ja sen johto paatettiin vaihtaa. Syyskuussa 1945 Pjongjangissa surmattiin puolueen johtaja Hyon Chun Hyok seka muita Neuvostoliittoon kielteisesti suhtautuneita kommunisteja. Surmattujen maarasta ei ole tarkempaa tietoa; eraiden lahteiden mukaan muutama kymmenen, joidenkin mukaan satoja. ^[25] Kim Il-sungin johtamasta Korean kommunistisesta puolueesta tuli maan johtava voima, ja se yhdessa muiden vasemmistolaisten ja isanmaallisten puolueiden kanssa yhdistettiin Korean tyovaenpuolueeksi . Kim Il-sungin johdolla aloitettiin ohjelma, jonka mukaisesti teollisuus kansallistettiin vuonna 1946 . Samana vuonna kaynnistyi myos maareformi , joka valmisteli myohempaa maatalouden kollektivointia seka tilojen osuustoiminnallistamista. Nain Pohjois-Korea seurasi Ita-Euroopan maiden sisapoliittista kehitysta.

1. maaliskuuta 1946 Etela-Korean tukema ryhmittyma "valkopaitojen yhdistys" yritti murhata Kimin Pyongyangissa. Hanet pelasti neuvostoliittolainen upseeri Jakov Novit?enko, joka heittaytyi kasikranaatin paalle. Novit?enko menetti kaden ja karsi silmavammoja, mutta selviytyi ilmeisesti vyollaan kantamansa paksun kirjan ansiosta. Hanesta tuli Kimin perheen elinikainen ystava ja mahdollisesti tunnetun ulkomaalainen maassa. Kim vieraili Novit?enkon luona Krasnojarskissa viela 1984. ^{[26] [27]}

9. syyskuuta 1948 Kim Il-sung julisti Korean demokraattisen kansantasavallan perustetuksi Neuvostoliiton tuella, sen jalkeen, kun amerikkalainen sotilashallinto oli perustanut Korean tasavallan muutamaa viikkoa aiemmin. Seuraavana vuonna alkoi olla selvaa, etta Korea oli pysyvasti jakautunut. Seka Etela- etta Pohjois-Korea pitivat itseaan ainoana laillisena korealaisena valtiona. Etela-Korean hallitusta herjattiin muun muassa ”satkynukeiksi”, kun taas etelassa herjattiin pohjoista ”sylikoiriksi”. Tuhansia pakolaisia siirtyi pohjoisesta etelaan pakoon kommunistista pakkovaltaa samalla, kun etelasta vastaavasti pakeni tuhansia pohjoiseen pakoon Yhdysvaltojen joukkojen ja Syngman Rheen hallituksen vainoa. Kiinan sisallissodan paattyminen kommunistien voittoon rohkaisi Kim Il-sungia, joka halusi yhdistaa Korean sodalla ja neuvotteli asiasta Stalinin kanssa, joka myontyi ajatukseen. Kyseisille keskusteluille saatiin vahvistus vuonna 1994 , kun Venajan presidentti Boris Jeltsin luovutti keskusteluita koskevat asiakirjat maansa arkistosta Etela-Korean presidentille Kim Young-Samille. Neuvostoliitto toimitti Pohjois- Koreaan merkittavan maaran uutta aseistusta. ^[28] , ^[29]

Sota puhkesi 25. kesakuuta 1950 Pohjois-Korean armeijan yllatyshyokkayksella Etela-Koreaan. Se alkoi Pohjois-Korean kannalta lupaavasti, ja Soul vallattiin nopeasti, mutta kaanne tapahtui syyskuussa, kun YK:n joukot, joita Yhdysvallat johti, nousivat Korean niemimaalle. Soul vallattiin takaisin, kuten myos Pjongjang, ja Kim Il-sung hallituksineen pakeni jalleen Kiinaan . Kiina lahetti joukkoja, joiden avulla pohjoisen joukot valtasivat jalleen Pjongjangin ja Soulin. Sota aaltoili yli niemimaan, ja aselepo solmittiin 27. heinakuuta 1953 . Aselepolinja oli lahes sama kuin alkuperainen jakolinja. Kansalle sota esitettiin voittoisana sotana, jonka Yhdysvallat aloitti. Virallisesti sota ei ole paattynyt vielakaan, silla rauhansopimusta ei ole tehty.

Sodan tuhot olivat mittavat. Mitaan yleisesti hyvaksyttya tietoa kuolonuhreista tai vammautuneista ei ole esitetty. Uhreja on joka tapauksessa miljoonia. Yhdysvaltalaisten kaatuneiden, kadonneiden ja muiden menehtyneiden maara on 52 000 henkiloa. Lisaksi materiaaliset tuhot olivat massiiviset. ^[30]

Koska sota oli havitty ja maa oli raunioina, tarvittiin syyllisia. Puoluetta piti ”puhdistaa”. Elokuun 3. paivana 1953 kaynnistyi suuri oikeudenkaynti. Tunnettuja uhreja olivat muiden muassa Pohjois-Korean neuvotteludelegaation tulkki Sol Jang Sik , joka tunnetaan myos siita, etta han oli kaantanyt Shakespearen tuotantoa koreaksi , ulkoministeri Pak Hong Jong seka myos tykiston komentaja Mu Chong , joita kaikkia vastaan esitettiin mita mielikuvituksellisimpia syytteita. ^[31]

Sodan jalkeen Kim Il-sung valjasti kansakunnan ja Korean tyovaenpuolueen jalleenrakennukseen. Sodan tuhoja korjattiin kolmivuotissuunnitelmassa 1954 ? 1956 . Sosiaali- ja perhepoliittisilla uudistuksilla mahdollistettiin myos naisten osallistuminen koulutukseen ja tyoelamaan. Paakaupunki Pjongjang rakennettiin lahes kokonaan uudelleen komeaksi paraatikaupungiksi, jota ylpeana esiteltiin ulkomaalaisille. Sen jalkeen julistettiin viisivuotissuunnitelma 1957 ? 1961 . Maan elintaso nousi huomattavasti aina 1970-luvulle saakka, joskin tietyista kulutustavaroista oli pulaa ja elintasoero maaseudun ja kaupunkien valilla kasvoi. Tuolloin maan talous ajautui kriisiin johtuen muun muassa oljyn hinnan noususta, maan kasvavasta eristaytymisesta ja siita, etta sen vientituotteet eivat parjanneet kilpailussa maailmalla. Vuonna 1958 puolueessa toimeenpantiin jalleen puhdistuksia. Uhreina oli talla kertaa Neuvostoliiton reformeihin myonteisesti suhtautuneita henkiloita. Taman jalkeen Kim Il-sung piti puheen, jossa han totesi, etta ”turmiollinen ryhmakuntaisuus” on iaksi poistettu puolueesta. ^[32]

Samoihin aikoihin alettiin julistaa Kim Il-sungin juche -aatetta. Juche (omavaraisuus) on marxismi-leninismin korealainen sovellutus, joka perustuu taydelliseen riippumattomuuteen ja omavaraisuuteen . Kim Il-sung kaytti termia ”Juche-aate” ensimmaista kertaa puheessaan vuonna 1955 . Se luotiin herattamaan seka kansallista ylpeytta etta sisaista solidaarisuutta. Lisaksi tarkoituksena oli nostaa Kim Il-sungin omaa auktoriteettia. Marxismi-leninismi oli kuitenkin viela tarkein viitekehys ja Juche-aate sen paikallinen ja ajallisesti rajoittunut sovellus. ^[33]

1960 -luvulla Pohjois-Koreassa alettiin toteuttaa uutta vaestopolitiikkaa. Kansa jaettiin sosiaalis-poliittisiin kategorioihin. Samantapaista luokittelua oli myos muissa sosialistisissa maissa, mutta Pohjois-Korea meni luokittelussaan pisimmalle. Kansa jaettiin kolmeen paaryhmaan, jotka puolestaan jakautuivat yhteensa 51 alaryhmaan. Se, mihin ryhmaan kuului, maaritteli oikeuden saada hyodykkeita, paasyn ammatteihin, opiskelupaikkoihin ja jopa vaestosuojaan .

Korkeimpaan ryhmaan kuuluivat vallankumouksen kaaderit. Seuraavassa ryhmassa olivat tyolaiset ja talonpojat, jotka olivat arvostettuja, mutta ilman poliittisia oikeuksia. Alimpaan ryhmaan kuuluivat entiset porvarit, toisinajattelijat ja ne, joiden perheet olivat muuttaneet Etela-Koreaan. Alimman ryhman jasenet eivat paasseet hyviin tyopaikkoihin, ja heita rangaistiin ankarasti poliittisista rikoksista. Eraiden tarkkailijoiden mukaan Pjongjangissa asuminen on edelleen kiellettya alimman ryhman jasenilta seka invalideilta. ^[34] Kyseenalaisesta vaestopolitiikasta huolimatta Kim Il-sungin hallinto nautti 1960?1970-lukujen vaihteessa hyvasta maineesta. Myos lansimaisten tarkkailijoiden mielesta sen talous oli kehitysmaaksi hyvassa kunnossa, ja sen koululaitosta pidettiin Etela-Koreaa toimivampana. Poiketen muista kylman sodan aikaisista itablokin johtajista Kim Il-sung kaytti toisinaan lansimaista pukua . ^[35]

Vuonna 1952 Kim Il-sung avioitui Kim Song-aen kanssa. Heilla on luultavasti nelja lasta. Tunnetuin on Kim Pyong-Il , joka oli maansa Suomen suurlahettilas vuosina 1994?1998. Juche-aate osoittautui erittain pragmaattiseksi, kun oli kysymys Kim Il-sungin vallan sailyttamisesta. 1960-luvulla alkoi myos valtavat mittasuhteet saava Kim Il-sungiin kohdistuva henkilopalvonta : paitsi ”suuri johtaja”, Kim Il-sung on myos ”suuri isa” ja ”kansakunnan aurinko”. Ulkopolitiikassa han joutui tasapainottelemaan Kiinan ja Neuvostoliiton valilla. Aluksi han oli Kiinan, mutta vuoden 1966 jalkeen Neuvostoliiton puolella. Pohjois-Korean valit sailyivat kuitenkin kumpaankin osapuoleen, ja peluuttamalla Kiinaa ja Neuvostoliittoa toisiaan vastaan onnistuttiin hankkimaan itsenainen asema ulkopolitiikassa. ^[36] Vuonna 1967 Korean tyovaenpuolueessa tehtiin jalleen puhdistuksia. Kim Il-sungin vastustajat eivat voineet hyvaksya yha massiivisempaa henkilokulttia ja vallan keskittymista Kim Il-sungin perheelle ja sukulaisille. ^[36] Tunnetuin puhdistusten uhri lienee puolueen paasihteeri Kim Kwang Hyup . Kim Il-sung julisti tuolloin, etta ”luokkaviholliset ja puolueen viholliset on tuhottava kolmanteen polveen asti.”

Vuonna 1972 astui voimaan Korean demokraattisen kansantasavallan uusi perustuslaki . Siina Kim Il-sungilla maariteltiin olevan presidentin asema. Hanen 60-vuotispaivanaan henkilopalvonta sai jalleen uudet mittasuhteet; vallankumousmuseon avajaisissa kavi perati 300 000 ihmista, ja museon eteen pystytettiin Kim Il-sungia esittava, 27 metria korkea pronssipatsas . Samana vuonna Kim ilmoitti pyrkivansa Koreoiden rauhanomaiseen yhdistymiseen. Kuitenkin samana vuonna Pohjois-Korean tiedustelupalvelu yritti murhata Etela-Korean presidentin Park Chung Heen . Puheet ”rauhanomaisesta yhdistymisesta” joutuivat taman lisaksi yha oudompaan valoon, kun 1974 Etela-Koreassa loydettiin maat erottavan demilitarisoidun vyohykkeen alittava hyokkaystunneli. Kaikkiaan tunneleita on loydetty 17 kappaletta, viimeisin vuonna 1990 .

Vuonna 1980 pidettiin Korean tyovaenpuolueen kuudes kokous. Kokouksessa Kim Il-sung nimesi seuraajakseen poikansa Kim Jong-ilin . Puolue ei kuitenkaan mukisematta hyvaksynyt omalaatuista dynastista vallanperimysta virallisesti kommunistisessa valtiossa eika myoskaan yha suurempiin mittasuhteisiin ja legendanomaisiin kertomuksiin yltyvaa henkilopalvontaa. Kansalle kerrottiin muun muassa, miten Kim Il-sung oli muutamassa sekunnissa ratkaissut asuntojen suunnitteluun liittyvan ongelman, jota arkkitehdit turhaan olivat pohtineet ^[37] . Kimin vastustajat vietiin tyoleireille. Kimin 70-vuotispaivina hanen kunniakseen valmistui nayttava Juche-torni . Torni koostuu 25 500 graniittipaadesta , yhdesta jokaista johtajan elinpaivaa kohden. 1984 Kim Il-sung matkusti Neuvostoliittoon ja sai sielta pyytamaansa ase- ja talousapua. Samana vuonna han allekirjoitti lain, jolla Kiinan innoittamana hyvaksyttiin yhteisyritykset ulkomaalaisten kanssa, ja lisaksi julistettiin, etta kaupankaynti kenen kanssa tahansa oli mahdollista. Paapaino oli kuitenkin kaupassa kehitysmaiden kanssa. ^[38]

Pohjois-Korean talous heikkeni tuista ja yhteisyrityspyrkimyksista huolimatta huolimatta koko 1980-luvun ajan. Maassa oli puutetta erityisesti teraksesta, raudasta ja sementista. Tehtaita suljettiin, koska raaka-aineista ja energiasta oli jatkuvaa pulaa; sahkovirtaakin riitti vain muutamalle tunnille joka paiva. Kuitenkin armeijalle ohjattiin 25?50 % kaikista resursseista, silla Kim Il-sung antoi julistuksen, jolla asetettiin voimaan ”Armeija ensin” -politiikka. 1991 Kim Il-sung vieraili viimeisen kerran Kiinassa . Han ei saanut tuliaisiksi toivomaansa talousapua, vaan joutui kuuntelemaan luennointia talousreformeista ja ulkomaille avautumisen hyvista puolista. ^[39]

1990-luvulla maahan tuli nalanhata . Pohjois-Koreassa arvellaan olleen kovin ottein tukahdutettuja sisaisia levottomuuksia. Osa kenraalikunnasta halusi vapaampia oloja ja yritti vallankaappausta. Kaksi kenraalia pidatettiin ja surmattiin, ja lisaksi armeijassa oli puhdistuksia. ^[40] 9. huhtikuuta 1992 perustuslakiin tehtiin lisays, jonka mukaan kaikein politiikan tulee pohjautua Juche-aatteeseen. 1993 Kim Il-sung siirsi kansallisen puolustusneuvoston puheenjohtajuuden pojalleen Kim Jong-ilille . 1993 Kim Il-sung halusi aloittaa yhdentymisneuvottelut Etela-Korean kanssa, silla han oli asettanut maiden yhdistymisen elamantyokseen. Etela-Korean, Yhdysvaltojen ja Pohjois-Korean neuvottelijat tapasivat toisensa kesakuussa 1993 . ^[41] Oli suunniteltu, etta yhdistyessaan Koreoilla olisi omat yhteiskuntajarjestelmansa valtioiden muodostaessa konfederaation. ^[42]

Vuonna 1993 Kim Il-sung totesi puheessaan sosialismin kriisin ennenkuulumattoman suureksi ja viimeiseksi jaaneessa uudenvuoden puheessaan talouden tarvitsevan oikaisuja. ^[43] Onkin olemassa joitakin merkkeja siita, etta aivan viimeisina aikoinaan Kim Il-sung olisi pyrkinyt jonkinlaisiin muutoksiin talouspolitiikassaan. Pohjois-Koreasta etelaan loikannut Kang Myong-do on kertonut tapauksesta vuodelta 1992 , jolloin Kim Il-sung oli ihmetellyt, miksi vain kahden Pjongjangin voimalan savupiipusta tuli savua. Han oli lahettanyt paikalle virkailijansa, joille oli kerrottu, etta Anjun kaivokset eivat toimita hiilta. Kim Il-sung oli hammastynyt, silla han oli juuri lukenut raportin, jossa oli selvitetty Anjun kaivosten tuottavan hiilta 120 prosenttia enemman kuin oli suunniteltu. Virkailijat oli lahetetty kaivoksille selvittamaan syyta hiilen toimittamattomuuteen, jolloin selvisi, etta kaivostyolaisilla ei ollut mitaan syotavaa. Kim Il-sung oli hammentynyt ja vihainen siita, etta hanelta salataan asioita. Han oli elanyt viime vuodet eraanlaisena osa-aikaelakelaisena keskittyen lahinna ulkopolitiikkaan, ulkomaisten toimittajien tapaamiseen ja muistelmien kirjoittamiseen. ”Voimalan tapaus” oli yksi niista tapauksista, jotka saivat Kim Il-sungin paitsi ajamaan Koreoiden yhdistymisen asiaa myos kiinnostumaan uudelleen kotimaan asioista. ^[44]

Koreoiden yhdistymisneuvottelut eivat kuitenkaan paasseet alkua pidemmalle, ennen kuin Kim Il-sung kuoli sydankohtaukseen 8. heinakuuta 1994 . On huhuttu, etta ennen kuolemaansa Kim Il-sung olisi riidellyt rajusti poikansa kanssa maan talouden kehnosta tilasta. Osa ”suuren johtajan” laakareista kuoli salaperaisessa helikopterionnettomuudessa . ^[41] Valtiolliset hautajaiset pidettiin 18. heinakuuta, ja maahan julistettiin kolmen vuoden suruaika.

Kim Il-sungin maalliset jaannokset lepaavat Kumsusanin aurinkopalatsissa Pjongjangissa. 1994 hanet julistettiin Pohjois-Korean ikuiseksi presidentiksi . Tasta syysta nuoremman polven Kimeja ei voi virallisesti kutsua presidenteiksi. ^[45] Kim Il-Sungin kuolemaan liitettiin Pohjois-Koreassa legendanomaisia kertomuksia, kuten etta eraassa kaupungissa mehilaiset olisivat keraantyneet ”suuren johtajan” patsaan ymparille suremaan, tai etta kolme vuotta Kim Il-sungin kuoleman jalkeen hanen patsaansa ylapuolelle olisi kehittynyt ”kaksinkertainen sateenkaari, minka jalkeen patsaan ylapuolella oli pitkaan tuikkinut kirkas tahti”. Nykyaankin Kim Il-sungia kutsutaan arvonimilla ”suuri johtaja” ja ”ikuinen presidentti”.

Kim Il-sungia pidetaan nykyaan tiukkana stalinistisena diktaattorina, joka loi valtion, jossa ei tunneta ihmisoikeuksia eika kansalaisvapauksia. Lisaksi han jatti maalleen monella tapaa ongelmallisen perinnon.

Dynastinen vallanperimys vieraannutti Pohjois-Koreaa sosialistisesta leirista. Viela vuonna 1970 Pohjois-Korean ”Poliittisen terminologian sanakirjassa” pidettiin periytyvaa valtaa jaanteena ”feodaalisista orjayhteiskunnista”. Vuonna 1972 oli kyseinen maaritelma poistettu. Kim Il-sungin pojan, joulukuussa 2011 kuolleen valtionpaamiehen Kim Jong-ilin jalkeen valta siirtyi Kim Jong-ilin pojalle Kim Jong-unille ilman, etta kansa sai esittaa mielipidettaan.

Maan poliittinen eliitti on eristaytynyt kansan enemmiston elamasta nauttien elintasosta, josta maan enemmisto voi vain haaveilla. Jo se tekee syvallisten uudistusten ajamisen vaikeaksi. Maasta loikanneet korkeat virkamiehet ovat kertoneet, etta yksistaan ”suurella johtajalla” oli kymmenia huviloita eri puolilla maata. Kauaksi oli edetty siita nuoresta idealistisesta Kim Song-justa, joka kirjoitti, etta ”...mita rikkaampia ihmiset ovat, sita kylmasydamisempia he ovat... rikkaus on ansa, joka nielee ja tuhoaa hyveen..” ^[46]

Pohjois-Koreaa on kuvattu ”stalinistiseksi jarjestelmaksi” ja ”erakkovaltioksi”. Yhdysvaltain entinen presidentti George W. Bush on nimittanyt sita ”roistovaltioksi”.

Kim Il-sung oli asettanut elamantyonsa paamaaraksi yhtenaisen Korean. Hanen aloittamansa sota kuitenkin syvensi Koreoiden valista kuilua, eivatka Pohjois-Korean nykyiset vaikeudet ja totalitarismi ole tehneet sen jarjestelmaa etelaosan asukkaille mitenkaan houkuttelevaksi. Lisaksi monet iakkaat etelakorealaiset muistavat Pohjois-Korean miehitysjoukkojen ja poliittisen koneiston sodanaikaiset julmuudet. Kim Il-sungin ”kymmenen kohdan ohjelmansa Koreoiden riippumattoman ja rauhanomaisen jalleenyhdistamisen puolesta” on saanut mm. YK:n yleiskokouksen hyvaksynnan.

Komentotalous sai ihmeita aikaan, kun maata jalleenrakennettiin Korean sodan jaljilta. Sen jaykkyys on kuitenkin aiheuttanut vakavia ongelmia. Ongelmia alkoi ilmeta jo 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, kun maa alkoi velkaantua. Maan mainetta luotettavana kauppakumppanina ei ole lisannyt se seikka, etta ulkomailta tilatut koneet ja tarvikkeet on jatetty maksamatta. ^[47] Lisaksi suuria summia on tuhlattu henkilokultin vaatimiin festivaaleihin ja monumentteihin.

Pohjois-Korean talous on erittain huonossa kunnossa johtuen pitkalti katovuosista, sosialistimaiden kaupan romahduksesta ja paikalleen jamahtaneesta tekniikasta.

Maatalouden vaikeudet alkoivat jo 1970-luvulla. Tuolloin kaynnistettiin Kim Il-sungin maarayksesta ” Vallatkaa lisaa maata! ” -ohjelma. Talloin kukkuloiden ja vuortenrinteiden metsat kaadettiin, ja niista yritettiin tehda viljelysmaita. Sadevesi ja eroosio tekivat kukkulat ja vuorten rinteet paljaiksi, ja niilta valunut maa-aines taytti kastelukanavat ja ojat. ^[48] Hallituksen toimenpiteista huolimatta osa vaestosta tarvitsee edelleen kansainvalisten jarjestojen apua. Maassa esiintyy aliravitsemuksen aiheuttamia sairauksia.

Maan omassa propagandassa Kim Il-sung on jumalallinen johtaja, joka on valistanut niin tiedemiehia kuin taiteilijoitakin.

Paaartikkeli: Luettelo Kim Il-sungin teoksista

• Courtois, Stephane et al.:  Kommunismin musta kirja: Rikokset, terrori, sorto . Suomentajat: Kaarina Turtia, Matti Brotherus ja Heikki Eskelinen. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25073-2 .
• Huotari, Tauno-Olavi: ”Erakkovaltakunnasta talousihmeeseen”. Teoksessa Vesterinen, Ilmari et al:  Korea: kolme ovea tiikerin valtakuntaan . Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-797-8 .
• Martin, Bradley K.:  Under The Loving Care Of The Fatherly Leader: North Korea And The Kim Dynasty . Thomas Dunne Books, St. Martins Press, 2004. ISBN 0-312-32221-6 .
• Seppinen, Jukka: Vaaran vuodet? Suomen selviytymisstrategia 1944- 1950. Minerva kustannus 2008, Karisto Oy:n kirjapaino Hameenlinna. ISBN 978-952-492-151-0

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kim Il-sung .

• Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot: Pjongjangin akvaariot, 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa . Suomentanut Lotta Toiviainen. Kustannusosakeyhtio Siltala, Helsinki 2009. ISBN 978-952-234-015-3

Korean demokraattisen kansantasavallan johtajat

• Kim Il-sung
• Kim Jong-il
• Kim Jong-un

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja 2 Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Israel Suomi (KANTO) Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Taiwan Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Kroatia Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Taiteenala MusicBrainz Henkilot Deutsche Biographie Trove Muut Europeana NARA SNAC IdRef