Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Vain lopun sitaatilla ja toteamuksella on lahteet.

Osa artikkelisarjaa
Sosiaalidemokratia
Historia Valistus Frankfurtin julistus Ranskan suuri vallankumous Godesbergin ohjelma Humanismi Keynesilaisyys Tyovaenliike Marxilaisuus Ortodoksisuus Revisionismi Pohjoismainen malli Euroopan hullu vuosi Utopistisuus Hyvinvointikapitalismi
Paasuuntaukset Demokraattinen sosialismi Eettinen sosialismi Kehittyva sosialismi Kolmas tie Liberaalisosialismi Sosiaaliliberalismi
Kasitteet Ammattiliitto Demokratia Edustuksellinen Taloudellinen Teollinen Dirigismi Gradualismi Hyvinvointivaltio Internationalismi Kansalaisvapaudet Kansallistaminen Kolmikanta Maareformi Negatiivinen oikeus Positiivinen oikeus Progressivismi Reformismi Reformistinen vasemmisto Reilu kauppa Sekatalous Sekularismi Sosiaalinen hyvinvointi Sosiaalinen korporatismi Sosiaalinen markkinatalous Sosiaalinen oikeudenmukaisuus Sosialistinen valtio Tyovaenoikeudet Vallankumouksellinen sosialismi Valtiokapitalismi Valtiososialismi Vasemmistolainen nationalismi Ymparistoliike Ymparistonsuojelu
Henkilot Ambedkar Allende Ali Bhutto Ardern Attlee Batlle y Ordonez Bebel Ben-Gurion Bernstein Betancourt Bhutto Blair Blanc Brandt Branting Brown Callaghan Lazaro Cardenas Chavez Clark Craxi Corbyn Curtin Debs Douglas Drees Ebert Ecevit Engels Gaitskell Gandhi Gonzalez Goulart Hardie Hilferding Jaures Jenkins Katayama Kautsky Kethly Kerenski Lagos Lassalle Layton Lenin W. Liebknecht K. Liebknecht Luxemburg MacDonald Mandela Marx Morales Myrdal Nader Nehru Palme Plekhanov Prodi Russell Sanders Stauning Thomas Den Uyl Webb Wilson ?ordania
Organisaatiot Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjarjesto Euroopan nuoret sosialistit Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue IUSY Progressiivinen allianssi SAMAK Sosialistinen internationaali Luettelo sosiaalidemokraattisista puolueista
Lisaa aiheesta Kansainvalinen Kommunismi Sosialismi
n k m

Osa artikkelisarjaa
Sosiaaliliberalismi
Kasitteet Ammattiliitto Egalitarismi Fair Deal Internationalismi Hyvinvointivaltio Kansalaisoikeudet Keynesilainen taloustiede Kolmas tie Klassinen taloustiede Kulttuuriliberalismi New Deal Osuuspankki Oikeudenmukaisuusteoria Progressivismi Progressiivinen vero Tasa-arvo Samaa sukupuolta olevien avioliitto Sekatalous Solidaarisuus Sosiaalidemokratia Sosiaalinen markkinatalous Suhdannevaihtelu Talousliberalismi Tyovaenliike Utilitarismi Valtiososialismi Vapaakauppa
Filosofit Arnold Brentano Bentham Beveridge Bobbio Bosanquet Carlyle Clark Dewey Dickens Durkheim Dworkin Fouillee Hill Green Hobhouse Hobson James Kant Kelsen Keynes Krugman Mill Nussbaum Popper Rawls Sen Spencer
Poliitikot Abzug Addams Ataturk Biden Brandeis Bourgeois Carter B. Clinton H. Clinton Conyers Du Bois Dukakis Friedan Galbraith Gore J. Jackson Johnson King Jr. J. F. Kennedy La Follette Lewis Lloyd George Long McGovern Moore Mossadeq Nader Obama Pelosi Reich Reuther Roh F. D. Roosevelt T. Roosevelt Schlesinger Sontag Steinem Trudeau Truman Vidal Wallace Wilson
Organisaatiot AFL-CIO ACLU AHA DDP FPO NAACP SDP (Saksa) STCC Tyovaenpuolue Uudet demokraatit Yhdysvaltain demokraattinen puolue
Katso myos Poliittinen keskusta Progressiivisuuden kausi Keskusta-vasemmisto Kristillisdemokratia Sosiaalidemokratia
n k m

Keynesilainen taloustiede on taloustieteen haara, joka syntyi John Maynard Keynesin ajatusten ja uusklassisen taloustieteen fuusiossa. Se lahtee kokonaiskysynnan vahyydesta syyna taantumiin . Sen mukaan valtion tulee lisata kysyntaa tasoittaakseen suhdannevaihtelua ja saadakseen talouden uudelleen kayntiin. Keynesilaiselle talousteorialle vastakkaisia suuntauksia ovat uusklassinen taloustiede ja monetaristinen taloustiede .

John Maynard Keynes esitti teoriansa perusteet vuonna 1936 julkaistussa teoksessaan Tyollisyys, korko ja raha ( engl. The General Theory of Employment, Interest and Money ). Keynesilaisen taloustieteen voidaan katsoa kannattavan sekataloutta ja olevan keskitie laissez-faire -kapitalismin ja sosialismin valilla. Keynesin keskeinen lahtokohta ajattelussa oli se, etta joukkotyottomyys ja lama johtuivat paaosin heikosta kulutuskysynnasta.

Keynesin talousteorian perusteesi oli, etta uusklassinen taloustiede on erityistapaus tilanteessa, jossa vallitsee taystyollisyys . Markkinoiden toiminta on Keynesin mukaan kaukana taydellisesta muun muassa markkinapaniikkien ( New Yorkin porssiromahdus 1929 ) ja markkinapsykologisten tekijoiden johdosta, jonka vuoksi taloudessa esiintyvaa suhdannevaihtelua tulee tasoittaa. Talloin taantumia voidaan tasoittaa ja vahentaa tyottomyytta . Uusklassisen talousteorian (Hayek) mukaan valtion kulutuksen merkittavillakaan lisayksilla (esimerkiksi kasvaneet julkiset investoinnit infrastruktuuriin ? ”bitteihin ja tiebitumiin”) ei ole pysyvia kasvuvaikutuksia kokonaiselintasoon edes pitkalla aikavalilla. Keynes sen sijaan korosti, etta tyottomyys ei ole vapaaehtoista, vaan merkittava osa tyottomasta tyovoimasta olisi valmis toihin, mikali sellaista loytyisi.

Keynesin mukaan valtion tulee puuttua lyhyen aikavalin ongelmiin kuten tyottomyyteen ja elintason akilliseen syoksyyn, koska tasapainoon paatyminen kestaa liian kauan. Keynes totesikin, etta on turha odottaa, koska ”pidemmalla aikavalilla olemme kaikki kuolleet”. Yleensa taloustieteessa lyhyt aikavali katsotaan 1?3 vuotta kestavaksi, keskipitka aikavali 3?5 vuotta kestavaksi ja pitka aikavali yli 5 vuotta kestavaksi. Voidaankin perustellusti kysya: ”Olisitko sina valmis odottamaan tyottomana viisi vuotta tyollistymistasi? Mikali olet, niin olet mita puhdasverisin uusklassisen teorian ja Hayekin nakemysten kannattaja.” Tyottomyys on uusklassisen teorian mukaan vapaaehtoista (palkkatarjouksen taso ei riittava osalle tyovoimaa, jotta hakeutuisivat toihin). Keynesilaisena voidaan pitaa myos pienituloisen vaeston kulutuskysynnan lisaamista ^[1] .

Keynesin ajattelu pyrittiin palauttamaan osaksi perinteisempaa taloustiedetta. Tarkeassa roolissa oli etenkin John Hicks , joka kehitti 1930-luvulla keynesilaisen teorian keskeisen nakemyksen kuvaavan IS-LM-malliin . Tasta muodostui varsinainen keynesilainen taloustiede, joka hallitsi 1970-luvulle asti. Hicks tosin julkaisi 1980-luvulla artikkelin, jossa han vaitti jattaneensa aikaisemmassa tyossaan pois joitain Keynesin tarkeimpia ajatuksia, etenkin liittyen epavarmuuden huomioon ottamiseen. Samoin moderni uuskeynesilainen teoria korostaa palkka- ja hintajaykkyyksien tarkeytta (menu-cost, kolmikantainen tyomarkkinamalli, monopolit ja oligopolit hyodykemarkkinoilla). Siten onkin alettu kutsua keynesilaisyytta ”reaalien analyysiksi” ja uusklassista teoriaa ”teorioiden analyysiksi”.

Keynesilaisia teemoja on edelleen merkittavasti mukana makrotaloudellisessa tutkimuksessa. Nykyaan merkittavassa asemassa olevat uuskeynesilaiset pyrkivat rakentamaan malleilleen mikrotaloudelliset perusteet, mutta painottavat analyysissaan keynesilaisittain esimerkiksi hinta- ja palkkajaykkyytta . Pienempi ryhma ovat jalkikeynesilaiset, jotka taas kritisoivat keynesilaisyytta ja uusklassista taloustiedetta Keynesin ajattelun keskeisten piirteiden laiminlyomisesta.

1960-luvulla keynesilaiset ja monetaristit kiistelivat inflaation syista ja vaikutuksesta tyollisyyteen (katso Phillipsin kayra ), rahan kysynnan korkojoustosta ja siita, ”onko finanssipolitiikalla toivottua vaikutusta kokonaiskysyntaan”. Kiista ”ratkesi empiiristen tosiasioiden avulla” ? monetaristien voittoon. Tama voitto osoittautui kuitenkin lyhytaikaiseksi modernien finanssikriisien myota 2008, koska finanssituotteiden markkinoiden piti olla lahimpana taydellisyytta uusklassisen teorian kannattajien mukaan.

Ennen vuonna 2008 alkanutta finanssikriisia saatettiin sanoa nain: ”Optimistikaan ei enaa luota keynesilaiseen ajatukseen kysynnan aktiivisesta hienosaadosta.” Nain totesi Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen . ^[2]

Nykyisin on ilmestynyt useista eri maista merkittavia taloustieteellisia teoksia, joissa kritisoidaan nykyista ”makrotaloustieteen mikrotaloustiedeperusteita”. Kritiikkiin kuuluu edustavan kuluttajan kritiikki, taydellisesti informoitujen agenttien kritiikki ja ”perfect-rationality”-nakemyksen kritiikki. Useissa tieteellisissa tutkimuksissa on todennettu muun muassa altruismin olevan osa psykologiaa . Myos Milton Friedman oli keynesilainen taloustieteilija ennen kuin tuli kehittaneeksi monetarismin teoriaa. ^[3]

• Ei-keynesilaiset vaikutukset
• Funktionaalinen finanssi
• Jalkikeynesilainen taloustiede