Kansalliskonventti
(
ransk.
Convention nationale
) oli
Ranskan
parlamentti
ja samalla
perustuslakia saatava kansalliskokous
, joka toimi
ensimmaisen tasavallan
alkuaikana vuosina 1792?1795. Se oli jarjestyksessa kolmas
Ranskan vallankumouksen
aikaisista parlamenteista.
Kansalliskonventti valittiin alun perin laatimaan Ranskalle uutta perustuslakia sen jalkeen kun
pariisilaisten kansannousu
oli syrjayttanyt kuninkaan 10. elokuuta 1792. Edellinen parlamentti eli
lakiasaatava kansalliskokous
paatti 12. elokuuta, etta kansalliskonventti valittaisiin miesten lahes yleisella aanioikeudella aiemman tulojen perusteella rajoitetun aanioikeuden sijasta.
[1]
Aanioikeuden ulkopuolelle jaivat viela palvelijat, koyhainapua saavat ja naiset. Aanioikeusikaraja laskettiin 21 vuoteen.
[2]
Kansalliskonventin vaalit pidettiin kahdessa vaiheessa 27. elokuuta alkaen ja se kokoontui ensi kerran 20. syyskuuta 1792.
[3]
Kansalliskonventissa oli 749 edustajaa, joista 83 oli ollut mukana jo vuosien 1789?1791
perustuslakia saatavassa kansalliskokouksessa
.
[2]
Kansalliskonventin kokoonpano oli kuitenkin selvasti radikaalimpi kuin edeltajiensa. Lakiasaatavassa kansalliskokouksessa vasemmistona olleet
girondistit
eli maltilliset tasavaltalaiset olivat kansalliskonventissa oikeistona, ja uuden vasemmiston muodosti
vuoripuolueeksi
kutsuttu jyrkempi ryhma. Paaosin Ranskan maakuntien porvaristoa edustaneiden girondistien johtava hahmo oli
Jacques Pierre Brissot
, kun taas Pariisin
sanskulottien
tukeen nojanneen vuoripuolueen johtajia olivat
Georges Danton
,
Maximilien Robespierre
ja
Jean Paul Marat
.
[2]
[1]
Suurin osa edustajista ei ollut tiukasti puolueisiin sitoutuneita. Girondistien ydinryhmaan kuului noin 60 edustajaa ja vuoripuolueeseen noin 140, mutta aanestyksissa niihin liittyi suurempi maara tukijoita. Konventin enemmiston muodosti ”
tasangoksi
” tai ”suoksi” kutsuttu keskusta, joka oli kuitenkin hajanainen ja johtajaton ryhma.
[3]
[2]
[1]
Konventin edustajista 357 eli lahes puolet oli ammatiltaan lakimiehia. Myos laakareita, sotilaita, pappeja ja liikemiehia oli runsaasti.
[3]
Aatelisia oli kahdeksan, heista yhtena Orleansin herttua
Philippe Egalite
, joka kuului syrjaytettyyn kuningasperheeseen.
[2]
Konventti kokoontui alkuun Pariisissa samassa paikassa kuin edeltajansa,
Tuileries’n palatsin
pihapiiriin kuuluneessa niin sanotussa
Maneesin salissa
(
Salle du Manege
), ja 10. toukokuuta 1793 alkaen itse Tuileries’n palatsissa.
[3]
Aloitettuaan tyonsa kansalliskonventti julisti ensi toikseen yksimielisesti
monarkian
lakkautetuksi 21. syyskuuta ja tasavallan perustetuksi 22. syyskuuta 1792. Konventin toiminnan alkuvaihetta kevaaseen 1793 saakka hallitsi kiristynyt valtakamppailu vuoripuolueen ja girondistien valilla.
[4]
Girondistien johtajat olivat lahjakkaampia puhujia ja kokeneempia poliitikkoja, joten aluksi he saivat tasangon puolelleen useimmissa asioissa.
[2]
Vuoripuolue paasi niskan paalle ajaessaan lapi paatokset kuningas
Ludvig XVI:n
asettamisesta syytteeseen ja lopulta tammikuussa 1793 taman tuomitsemisesta kuolemaan. Girondistit yrittivat jarruttaa kuninkaan kuolemantuomiota ja leimautuivat siksi rojalistien myotailijoiksi. Myos
vallankumoussodissa
karsityt tappiot ajoivat sodanjulistusta voimakkaasti kannattaneet mutta sotaa kehnosti johtaneet girondistit entista pahemmin epasuosioon. Vuoripuolueen saneltua joukon valtaa keskittaneita paatoksia girondistit aloittivat kevaalla 1793 konventissa uhmakkaan hyokkayksen vuoripuolueen tarkeinta tukijaa,
Pariisin kommuunia
vastaan. Taman seurauksena touko?kesakuun vaihteessa tapahtui
pariisilaisten uusi kansannousu
, joka pakotti konventin erottamaan johtavat girondistit.
[2]
[1]
Vuoripuolue hallitsi taman jalkeen konventtia heinakuuhun 1794 saakka.
[4]
Kansalliskonventti sai 22. kesakuuta 1793 valmiiksi
uuden perustuslain
, mutta sodan jatkumisen vuoksi sita ei koskaan saatettu voimaan.
[1]
Sodan ja vastavallankumouksellisten kapinoiden muodostaman uhan vuoksi huhtikuussa 1793 perustetusta toimeenpanovaltaan kuuluneesta
yhteishyvan valiokunnasta
tehtiin vahitellen diktatorista valtaa kayttanyt hallitus. Tassa vaiheessa konventti menetti aloiteoikeutensa ja sai kasitella pelkastaan yhteishyvan valiokunnan tekemia lakiesityksia.
[4]
Useat kansalliskonventin jasenet osallistuivat yhteishyvan valiokuntaa johtaneen
Maximilien Robespierren
syrjayttamiseen eli niin sanottuun
thermidorin vallankaappaukseen
27. heinakuuta 1794. Tasta alkoi konventin historian kolmas vaihe, jossa vuoripuolueen johtavat edustajat erotettiin konventista ja viela vainojen jaljilta elossa olleet girondistit kutsuttiin takaisin. Konventti hyvaksyi elokuussa 1795
uuden perustuslain
, joka johti sen omaan lakkauttamiseen ja
direktoriohallituksen
perustamiseen. Kansalliskonventti piti viimeisen istuntonsa 26. lokakuuta 1795.
[4]
Kansalliskonventti lahetti maaliskuusta 1793 alkaen eri puolille Ranskaa taysivaltaisia edustajiaan (
representants en mission
), joita kutsuttiin myos komissaareiksi. He hoitivat hyvin monenlaisia poikkeusaikaan liittyneita hallinnollisia tehtavia, kuten jarjestyksen palauttamista, poliittisista rikoksista epailtyjen vangitsemista ja kutsuntojen jarjestamista. Jokaisen komissaarin toimialue kasitti kaksi
departementtia
. Huhtikuusta 1793 alkaen jokaiseen
armeijaan
lahetettiin lisaksi kolme komissaaria, joilla oli ylivalta sotilaskomentajiin. Keskushallinnon vastaisten kapinoiden lisaannyttya kesalla 1793 lahetettiin maakuntiin viela ylimaaraisia konventin edustajia, joista tuli
terrorin aikana
keskeisia poliittisen terrorin toimeenpanijoita. Lokakuussa 1793 komissaarit alistettiin yhteishyvan valiokunnalle, mutta muuten heidan valtansa kasvoi entuudestaan. Alkuperaiset komissaarit kutsuttiin takaisin kevaalla 1794, mutta tilalle lahetettiin uusia. Jarjestelma lakkautettiin lopulta huhtikuussa 1795.
[5]
Konventin komissaarit saattoivat kayttaa toimivaltaansa erilaisten itselleen laheisten tavoitteiden ajamiseen: esimerkiksi
Louis Antoine de Saint-Just
yritti edistaa yhteiskunnallista tasa-arvoa
Elsassissa
,
Jean-Baptiste Carrier
toteutti valtavia joukkoteloituksia
Nantesissa
ja
Joseph Fouche
yritti juuria pois kristinuskoa
Nievressa
. Thermidor-kaanteen jalkeen eraat komissaarit johtivat
valkoista terroria
.
[5]
- ↑
a
b
c
d
e
Knut Mykland (suom. Heikki Eskelinen):
Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset
, s. 156, 158?161. Otava 1985.
- ↑
a
b
c
d
e
f
g
The National Convention
(englanniksi)
Alphahistory.com. Viitattu 13.1.2019.
- ↑
a
b
c
d
Colin Jones:
The Longman Companion to the French Revolution
, s. 23?, 166, 168. Longman, Lontoo/New York 1988.
- ↑
a
b
c
d
National Convention
(englanniksi)
Encyclopædia Britannica Online Academic Edition
. Viitattu 13.4.2013.
- ↑
a
b
Jones 1988, s. 106?112.