Philip Kindred Dick
(
16. joulukuuta
1928
Chicago
?
2. maaliskuuta
1982
Santa Ana
) oli
yhdysvaltalainen
tieteiskirjailija
.
[2]
[3]
Dickin kirjoissa toistuu
todellisuuden
ja kuvitelman epaselva raja. Arkinen olemassaolo paljastuu hanen teoksissaan usein joksikin muuksi kuin milta se nayttaa.
[1]
Dickia riivasi pakkomielle arkitodellisuuteen kohdistuvasta jumalallisesta manipuloinnista, ja se onkin toistuva teema hanen teoksissaan. Toinen toistuva teema on ihmisten ja mekaanisten
simulaatioiden
sekaantuminen keskenaan. Kummatkin ovat muunnelmia Dickin teosten lapi kulkevasta paateemasta eli kahden todellisuuden tason vastakkainasettelusta. Ensimmainen niista on ”objektiivisesti” maaritelty, toinen taas on kertomusten hahmoille naytettava naennainen todellisuus.
[4]
Philip K. Dickin vanhemmat olivat Edgar Dick ja Dorothy Kindred. Dick syntyi
Chicagossa
16. joulukuuta 1928 ennenaikaisesti yhdessa kaksoissisarensa Janen kanssa. Jane kuoli kuitenkin jo viiden tai kuuden viikon ikaisena. Perhe muutti
Kaliforniaan
, ja Dickin vanhemmat erosivat, kun Dick oli viisivuotias. Philipin huoltajuus jai aidille, ja aiti ja poika muuttivat ensin
Washingtoniin
ja sen jalkeen
San Franciscon
alueelle. He asettuivat lopulta
Berkeleyhin
, jossa Dick varttui, valmistui lukiosta ja opiskeli lyhyesti
Kalifornian yliopistossa
vuonna 1949 kunnes jatti opinnot kesken.
[1]
[5]
Dick oli jo seitsemannelta luokalta lahtien alkanut karsia rajuista huimauskohtauksista. Huimaus toistui erityisen voimakkaana hanen lyhyen opiskeluaikansa aikana, ja luultavasti vaikutti opintojen keskeyttamiseen. Dick muisteli myohemmin, etta teini-ikaisena hanella diagnosoitiin skitsofrenia.
[5]
Dick tyoskenteli levykaupassa vuosina 1948?1952 ja hoiti
klassisen musiikin
radio-ohjelmaa
.
[1]
Dickin ensimmainen tieteiskirjallisuuteen lukeutuva tarina oli
Planet Stories
-lehdessa heinakuussa 1952 julkaistu ”Beyond Lies the Wub”.
[4]
Dickia auttoi Anthony Boucher, joka oli Berkeleyssa asuva tieteiskirjallisuuteen erikoistuneiden lehtien toimittaja. Pian Dick saattoi luopua tyostaan levykaupassa ja siirtya tieteiskirjailijan taloudellisesti epavarmalle uralle.
[5]
Dick kirjoitti paljon ja nopeasti, silla kirjoituspalkkiot olivat pienia.
[1]
Dickin kirjailijanuralle oli ominaista poikkeuksellinen tuotteliaisuus. Dick sai yleensa kahden viikon valein valmiiksi uuden lyhyen kertomuksen, jonka han sitten lahetti julkaistavaksi johonkin
pulp-lehteen
.
[2]
Vuodet 1950?1970 olivat Dickin tuotteliainta aikaa. Dickin tuona aikana kirjoittamia novelleja on sittemmin julkaistu kokoomateoksissa
A Handful of Darkness
,
The Variable Man and Other Stories
,
The Book of Philip K. Dick
,
The Turning Wheel and Other Stories
,
Robots, Androids, and Mechanical Oddities: The Science Fiction of Philip K Dick
ja
I Hope I Shall Arrive Soon
.
[4]
Dick tapasi vuonna 1954 eraassa tieteiskirjallisuuden kongressissa yhden esikuvistaan,
A. E. Van Vogtin
, ja Van Vogt vakuutti aloittelevalle kirjailijalle, etta romaaneilla voisi tienata paremmin kuin novelleilla. Siita lahtien Dickin tieteisromaanien tuotantotahti oli yhta kiivas kuin hanen lyhyiden tarinoiden julkaisu oli ollut.
[5]
Dickin ensimmaiset tieteisromaanit olivat laajennettuja versioita hanen aikakauslehtiin kirjoittamistaan tarinoista.
[4]
Ensimmaisen naista oli
Solar Lottery
vuonna 1955.
[1]
Luovuutensa kukoistuskaudella vuosina 1959?1964 Dick julkaisi kuusitoista tieteisromaania. Samaan aikaan han kirjoitti myos valtavirran romaaneja, jotka kuitenkin jaivat hanen pettymyksekseen julkaisematta.
[5]
Vuonna 1963 Dick voitti
Hugo-palkinnon
romaanillaan
Oraakkelin kirja
(1962), joka kuvaa
vaihtoehtohistoriaa
, jossa Yhdysvallat on
akselivaltojen
hallussa.
Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi
(1974) sai parhaan romaanin
John W. Campbell Memorial Award -palkinnon
vuonna 1975.
[1]
Vuoden 1974 helmi-maaliskuussa Dick naki outoja nakyja ollessaan kipulaakityksessa. Dick kuvasi nakyjaan
lasersateiksi
,
geometrisiksi kuvioiksi
, lyhyiksi vilauksiksi
Jeesuksesta
ja
antiikin Roomasta
. Nakyjen jatkuessa Dick kertoi elavansa rinnakkaiselamaa Thomas-nimisena antiikin
kristittyna
, jota roomalaiset vainosivat. Vaikka Dick kaytti
huumeita
(muun muassa
LSD:ta
), han ei itse uskonut, etta nayt olisivat niiden aikaansaannosta. Dick paatteli, etta jokin jumalallinen olento oli ottanut haneen yhteytta. Olentoa Dick kutsui Zebraksi,
Jumalaksi
tai nimella VALIS, sanoista
Vast Active Living Intelligence System
(valtava, aktiivinen, elava alykkyysjarjestelma). Myohemmin han arveli, etta VALIS olisi ollut
satelliitti
, joka viesti maapallon ihmisten kanssa jonkinlaisilla sateilla. Dick yritti koko loppuelamansa saada selvyytta tapahtuneeseen. Han kirjoitti laajan kasikirjoituksen, jota han kutsui nimella
Exegesis
.
[1]
Elinaikanaan Dick sai tunnustusta kollegoiltaan ja lukijakunnalta, vaikka hanen kirjojensa suosio ei koskaan yltanyt lahellekaan aikakautensa kuuluisimpien tieteiskirjailijoiden, kuten
Isaac Asimovin
,
Robert Heinleinin
ja
Frank Herbertin
, myyntilukuja.
[5]
Dick oli elamansa aikana viisi kertaa naimisissa ja hanella oli kolme lasta.
[4]
Vuonna 1948 solmitun hyvin lyhyen ja epaonnistuneen ensimmaisen avioliiton jalkeen Dick avioitui uudelleen nelja kertaa: Kleo Apostolidesin kanssa vuonna 1950, Anne Williams Rubensteinin kanssa vuonna 1959, Nancy Hackettin kanssa vuonna 1966 ja Tessa Busbyn kanssa vuonna 1973. Kolmesta jalkimmaisesta avioliitosta syntyi kustakin yksi lapsi ? tyttaret Laura ja Isa seka poika Christopher.
[5]
Dick kuoli
aivohalvaukseen
vuonna 1982, nelja kuukautta ennen hanen romaaniinsa
Do Androids Dream of Electric Sheep?
(1968) loyhasti perustuvan
Blade Runner
-elokuvan ensi-iltaa.
[1]
Dickin romaaneissa ja novelleissa kuvataan usein illusorisiin ymparistoihin vangittujen hahmojen psykologisia kamppailuja.
[2]
Hanen teostensa keskeisia teemoja ovat vaarennokset, keinoihmiset ja valheellinen todellisuus. Useat hanen kuvaamansa maailmat voidaan ymmartaa Jumalan tai Jumalan korvikkeiden luomiksi keinotodellisuuksiksi. Dickia kiinnostivat myos messiaaniset hahmot, joita esiintyy useissa kirjoissa.
[4]
Jane-sisar seka Dickin vanhemmat toimivat esikuvina monille Dickin kirjojen hahmoille. Erityisesti Janen kuolema ? ja Philipin traumaattinen eron tunne, joka on yleinen kokemus monille sisaruksensa menettaneille kaksosille ? vaikutti osaltaan niihin
dualistisiin
dilemmoihin, jotka ovat hallitseva teema Dickin teoksissa. Dickin kirjoille olivat tyypillisia dualistiset ongelmat: todellinen ja vaarennos, ihminen ja androidi. Painostavasta kahtiajakautuneisuudesta nousi esiin kaksi suurta kysymysta, jotka Olivat Dickille keskeista kirjoittamisessa: Mika on todellista ja mika on inhimillista?
[5]
Dickin ensimmainen julkaistu romaani oli
Solar Lottery
(1955). Se edustaa 1950-luvun alulle tavallista lajityyppia, jossa tulevaisuuden yhteiskunta on jollain tapaa kieroutunut. Tassa tapauksessa syyna ovat arpajaiset, jotka ohjaavat ihmisten sosiaalisia mahdollisuuksia. Romaanissa asetetaan vastakkain poliittiset juonittelut ja eraanlaisen messiaan seuraajien ihanteellisuus. Myos Dickin seuraavassa romaanissa
Maailma jonka Jones teki
(1956) esiintyy messiashahmo.
[4]
Kirjoitettuaan viela tieteisromaanin
The Man Who Japed
, Dick yritti paasta valtavirtaromaanien markkinoille, joskin heikolla menestyksella. Han kirjoitti muun muassa teokset
Voices from the Street
,
Mary and the Giant
ja
The Broken Bubble
. Ne eivat nousseet Dickin tieteisromaanien tasolle. Poikkeuksena oli romaani
Confessions of a Crap Artist
julkaistiin myohemmin Dickin elinaikana.
[4]
[1]
Tieteisromaani
On aika sijoiltaan
(1959) oli Dickin uran kaannekohta, ja siina nousevat esiin hanta jatkossa askarruttavat aiheet. Romaanin paahenkilo Ragle Gumm asuu elaintarhan kaltaisessa pienoisuniversumissa. Sodan runtelema yhteiskunta on luonut maailman yksin Gummia varten, jotta se voisi kayttaa hyvaksi hanen ennustajan lahjojaan.
[4]
Dickin tunnetuimmassa romaanissa,
Hugo-palkitussa
Oraakkelin kirjassa
(1962), hahmot elavat
vaihtoehtohistoriassa
, jossa liittoutuneet ovat havinneet toisen maailmansodan. Yksi paahenkiloista saa lopulta kuulla, etta on olemassa
rinnakkaistodellisuus
, jossa liittoutuneet voittivat. Romaania leimaa kaikenkattava epavarmuus siita, mika on lopulta todellista.
[4]
Oraakkelin kirjan
jalkeen Dick kirjoitti kolme muuta tuotantonsa keskeista kirjaa:
Mars on meidan
(1964),
Tohtori Veriraha
(1965) ja
Palmer Eldritch: Kolmesti merkitty mies
(1964).
Palmer Eldritch: Kolmesti merkitty mies
on Dickin aiempia romaaneja aarimmaisempi ja rosoisempi. Hallusinogeenisen
huumeen
valittajat tekevat elaman siedettavaksi Marsin siirtolaisille. Pian he kuitenkin kohtaavat ankaran vastustajan, pahaenteisen Eldritchin, jonka kehittama huume Chew-Z luo aivan uuden todellisuuden. Dickilta julkaistiin samoihin aikoihin myos useita muita teoksia, jotka han oli alun perin kirjoittanut jo aiemmin. Naita olivat muun muassa
Rakennamme sinut
(1972),
The Game-Players of Titan
(1963),
Simulantit
(1964),
The Zap Gun
(1967) ja
The Unteleported Man
(1966).
[4]
Romaanissaan
Uneksivatko androidit sahkolampaista?
(1968) Dick kasitteli jalleen aidon ja kopion hamartyvia rajoja. Tarina sijoittuu sodanjalkeiseen autioituneeseen maailmaan, jossa synteettisia elaimia myydaan helpottamaan ihmisten kokemaa syyllisyytta elainten sukupuutosta. Paahenkilo on Rick Deckard, joka toimii Marsista laittomasti tuotujen
androidien
metsastajana. Deckardin usko todellisuuteen alkaa vahitellen horjua. Han tajuaa, etta televisiossa esiintyva messiashahmo nimeltaan Mercer saattaakin olla androidi ja etta Deckardille naytetyt rappion maisemat voivat vain heijastaa hanen omaa mielentilaansa. Kirjasta tuli laajasti tunnettu vasta
Ridley Scottin
siihen pohjautuvan
Blade Runner
(1982) -elokuvan myota.
[4]
Vuonna 1969 julkaistussa romaanissa
Ubik
joukko onnettomuudessa kuolleita ihmisia luo subjektiivisen maailman, mutta heidat palautetaan eraanlaiseen tietoisuuteen sailontalaitteessa. On epaselvaa, mika kirjassa on totta ja mika ei.
[4]
Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi
(1974) sai John W. Campbellin muistopalkinnon. Se kertoo televisiotahdesta, joka heraa eraana paivana toisesta todellisuudesta, jossa han on taysin tuntematon, vailla henkilollisyytta.
[1]
Dickin elaman loppupuolta hallitsivat metafyysiset ja teologiset pohdinnat.
Ruukunkorjaaja
(1969) uppoutuu kysymyksiin
predestinaatiosta
seka pimeyden ja valon dualistisesta taistelusta. Luhistuvan maailman painostavuus on esilla voimakkaana romaanissa
Maze of Death
. Vuonna 1970 julkaistua uskonnollissavytteista romaania on kuvailtu Dickin hienoimmaksi yksittaiseksi teokseksi.
[4]
1970-luvulla Dickin yksityiselamassa vuorottelivat vainoharhaisuuden ja selvajarkisyyden jaksot, jotka huipentuivat maaliskuussa 1974 tapahtuneeseen uskonnolliseen kokemukseen. Han yritti tulkita ja ymmartaa tapahtumaa koko loppuelamansa ajan. Tata aihepiiria kasitellaan myos Dickin julkaistuissa kirjeissa.
[4]
Dickin viimeisten vuosien paateos on
Valis
(1981). Se on Dickin analyysi kahtia jakautuneesta minuudestaan ? romaani kahdesta paahenkilosta, miehesta, joka on hullu, ja miehesta, joka ei ole hullu.
Valis
kuvastaa Dickin kiinnostusta psykologi
Julian Jaynesin
esittamaa
kaksikamarisen mielen
hypoteesia kohtaan.
[4]
Kun Dick kuoli vuonna 1982, hanta ei juurikaan tunnettu tieteiskirjallisuuden ulkopuolella. 2000-luvulla hanta on kuitenkin alettu laajalti pitaa
Franz Kafkan
ja
Thomas Pynchonin
kaltaisena vainoharhaisen kaunokirjallisuuden mestarina. Dickin teokset voidaan ehdottomasti luokitella tieteiskirjallisuudeksi, mutta han ei monien lajityypin kirjailijoiden tavoin keskittynyt futuristiseen teknologiaan, vaan pikemminkin siihen miten teknologian muovaama ? usein dystooppinen ? ymparisto ja yhteiskunta vaikuttavat henkilohahmoihin.
[2]
- Maailma jonka Jones teki
. (The World Jones Made, 1956.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Tampere: Pirkanmaan kirjapaino ja lehtikustannus, 1991.
ISBN 951-8931-03-8
.
- Jumalan kahdeksan sormea
. (Eye in the Sky, 1957.) Suomentanut Pekka Markkula. John Books, 1980.
ISBN 951-9247-04-1
.
- On aika sijoiltaan
. (Time Out of Joint, 1959.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 1996.
ISBN 951-578-428-X
.
- Oraakkelin kirja
. (The Man in the High Castle, 1962.) Suomentanut Matti Rosvall. Helsinki: WSOY, 1992.
ISBN 951-0-18368-7
.
- Mars on meidan
. (Martian Time-slip, 1964.) Suomentanut Matti Rosvall. Helsinki: WSOY, 1993.
ISBN 951-0-18763-1
.
- Simulantit
. (The Simulacra, 1964.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 1999.
ISBN 951-578-675-4
.
- Lies, Inc.
. (Lies, Inc., 1984.) Uudistettu versio romaanista
The Unteleported Man
(1966). Suomentanut Arvi Tamminen. Helsinki: Like, 1995.
ISBN 951-578-240-6
.
- Alfan kuun klaanit
. (Clans of the Alphane Moon, 1964.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 2005.
ISBN 952-471-530-9
.
- Palmer Eldritch: Kolmesti merkitty mies
. (The Three Stigmata of Palmer Eldritch, 1964.) Suomentanut Arvi Tamminen. Helsinki: Like, 1994.
ISBN 951-578-166-3
.
- Tohtori Veriraha
. (Dr. Bloodmoney, 1964.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 2010.
ISBN 978-952-01-0387-3
.
- Varro vain viime vuotta
. (Now Wait for the Last Year, 1965.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 2001.
ISBN 951-578-889-7
.
- Haudasta kohtuun
. (Counter-clock World, 1967.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 1997.
ISBN 951-578-458-1
.
- Palkkionmetsastaja
. (Do Androids Dream of Electric Sheep?, 1968.) Suomentanut Kari Nenonen. Helsinki: Jalava, 1989.
ISBN 951-8954-13-5
.
- Uneksivatko androidit sahkolampaista?
(Do Androids Dream of Electric Sheep?, 1968.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Taysi Kasi, 2022.
ISBN 978-952-7436-08-0
.
- Ubik
. (Ubik, 1969.) Suomentanut Matti Rosvall. Helsinki: WSOY, 1994.
ISBN 951-0-19409-3
.
- Ruukunkorjaaja
. (Galactic Pot-healer, 1968.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 2003.
ISBN 952-471-049-8
.
- Rakennamme sinut
. (We Can Build You, 1972.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 1998.
ISBN 951-578-576-6
.
- Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi
. (Flow My Tears, the Policeman Said, 1974.) Suomentanut Matti Rosvall. Helsinki: WSOY, 1993.
ISBN 951-0-18943-X
.
- Hamaran vartija
. (A Scanner Darkly, 1977.) Suomentanut Markku Salo. 2. tarkistettu painos. Helsinki: Kirjava, 2007.
ISBN 978-952-99268-7-9
.
- Valis
. (Valis, 1981.) Suomentanut Matti Rosvall. Helsinki: WSOY, 1995.
ISBN 951-0-20104-9
.
- Jumalan pojan paluu
. (The Divine Invasion, 1981.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 2004.
ISBN 952-471-283-0
.
- Timothy Archerin sielunvaellus
. (The Transmigration of Timothy Archer, 1982.) Suomentanut J. Pekka Makela. Helsinki: Like, 1997.
ISBN 951-578-491-3
.
- Mahdoton planeetta
. (The Collected Stories of Philip K Dick, valikoima, 1987.) Suomentanut Kristiina Drews. Helsinki: WSOY, 1990.
ISBN 951-0-16545-X
.
- Solar Lottery
(1955)
- The Man Who Japed
(1956)
- The Cosmic Puppets
(1957)
- Dr. Futurity
(1960)
- Vulcan’s Hammer
(1953)
- The Game-Players of Titan
(1963)
- The Penultimate Truth
(1964)
- The Crack in Space
(1966)
- The Unteleported Man
(1966)
- The Zap Gun
(1967)
- The Ganymede Takeover
(Ray Nelsonin kanssa, 1967)
- Maze of Death
(1970)
- Our Friends from Frolix 8
(1970)
- Confessions of a Crap Artist
(1975)
- Deus Irae
(
Roger Zelaznyn
kanssa) (1976)
- The Man Whose Teeth Were All Exactly Alike
(1984)
- Radio Free Albemuth
(1985)
- Puttering About in a Small Land
(1985)
- In Milton Lumky Territory
(1985)
- Humpty Dumpty in Oakland
(1986)
- Mary and the Giant
(1987)
- The Broken Bubble
(1988)
- Nick and the Glimmung
(lapsille, 1988)
- Gather Yourselves Together
(1994)
- ”Yksitoikkoinen maailma” (1954). Teoksessa
Kuoleman kirjat 2
, 1993.
- ”Blobel vai ei?” (1964).
Portti
2/1993.
- ”Total Recall” (1966).
Tahtivaeltaja
1/1991.
- ”Revanssiottelu” (1967).
Tahtivaeltaja
1/1987.
- ”Kunpa olisin jo perilla” (1980).
Portti
2/1993.
- ”Rautavaaran tapaus” (1980).
Tahtivaeltaja
1/1990 ja
Portti
2/1993.
Useat elokuvat perustuvat vain loyhasti Dickin teksteihin.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Tieteilijat
| |
---|
| Taiteenala
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|