Julian Jaynes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julian Jaynes
Henkilotiedot
Syntynyt 27. helmikuuta 1920
West Newton , Massachusetts
Kuollut 21. marraskuuta 1997  (77 vuotta)
Charlottetown , Prinssi Edwardin saari
Kansalaisuus Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Tutkinnot Harvardin yliopisto (1940?1942),
McGill-yliopisto (Bachelor of Arts), Yalen yliopisto (Master of Arts)
Tutkimusalue psykologia
Tunnetut tyot kaksikamarisuus

Julian Jaynes ( 27. helmikuuta 1920 ? 21. marraskuuta 1997 ) oli yhdysvaltalainen psykologi , joka tunnetaan parhaiten vuonna 1976 ilmestyneesta teoksestaan The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind . Siina han vaittaa, etta muinaisajan ihmisilta puuttui tietoisuus kasitteen nykyisessa merkityksessa.

Jaynes maaritteli tietoisuudeksi sen, mita filosofit nimittavat ”metatietoisuudeksi”: sita ovat tietoisuus tietoisuudesta, ajatukset ajattelusta, toiveisiin kohdistuvat toiveet, uskomuksia koskevat uskomukset. Tama ajatuksen muoto on myos erotettava niista ”harkinnan” muodoista, joita esiintyy muillakin korkeammilla elaimilla kuten variksilla, silla se on riippuvainen kielesta.

Jaynesin mukaan muinaiset ihmiset suunnilleen ennen vuotta 1000 eaa. eivat pohdiskelleet asioita tavalla, joka olisi osoittanut meta­tietoisuutta, ja he toimivat automaattisten, tiedostamattomien kayttaytymis­mallien mukaisesti. Meta­tietoisuuden sijasta ihmisten kayttaytymista hallitsi tuolloin se, mita Jaynes nimitti ” kaksi­kamarikseksi mieleksi ”. Kun totuttu tapa ei riittanyt ratkaisemaan, miten uusissa tilanteissa piti toimia ja paatostilanne aiheutti stressia, hermoston toimintaa ”hallitsevassa”, vasemmassa aivopuoliskossa ilmeni kuuloaistin hallusinaatio , joka oli peraisin niin sanotusta ”hiljaisesta”, oikeasta aivo­puoliskosta, nimenomaan oikean­puoleisesta ohimolohkosta mutta jota pidettiin paallikon tai jumalan aanena ja jota valittomasti ja kyselematta toteltiin.

Jaynesin mukaan kaksi­kamarisille ihmiselle tahto ilmeni kuin aanena, joka oli luonteeltaan neurologinen kasky, missa kasky ja toiminta eivat olleet toisistaan eronneina vaan kuuleminen merkitsi samalla tottelemista. [1] Jaynes vaitti, etta muutos kaksi­kamarisuudesta tietoisuuteen tai kielelliseen meta­tietoisuuteen tapahtui noin tuhannen vuoden kuluessa ja alkoi noin vuonna 1800 eaa. Valintapaineen, joka teki tietoisuuden Jaynesin tarkoittamassa mielessa sopivaksi kayttaytymisen kontrollin muodoksi, saivat osittain aikaan pronssi­kauden lopulla tapahtuneet mullistukset, kaaosmaiset yhteis­kuntien hajoamiset ja osaltaan myos kirjoitustaito. [2]

Elamakerta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Jaynes syntyi Massachusettsin West Newtonissa , ja hanen vanhempansa olivat unitaaripappi Julian Clifford Jaynes (1854?1922) ja Clara Bullard Jaynes (1884?1980). Han opiskeli psykologiaa ensin Harvardin yliopistossa , mutta suoritti alemman yliopistotutkinnon McGill-yliopistossa ja Master of Arts -tutkinnon Yalen yliopistossa , jossa han myos vaitteli tohtoriksi. Hanen ohjaajanaan toimi Frank A. Beach , ja han oli Edwin G. Boringin laheinen ystava. Niihin aikoihin han tutki merkittavasti elainten kayttaytymista ja etologiaa . Opiskeltuaan Yalessa Jaynes vietti muutaman vuoden Englannissa ja toimi nayttelijana ja naytelmakirjailijana. Myohemmin han palasi Yhdysvaltoihin ja piti Princetonin yliopistossa vuosina 1966?1990 psykologian luentokursseja, muun muassa suositun tietoisuutta kasittelevan kurssin. Han oli suuressa suosiossa luennoitsijana, ja hanet kutsuttiin usein pitamaan esitelmia konferensseissa seka vierailevaksi luennoitsijaksi muun muassa Harvardin, Columbian , Cornellinn , Johns Hopkinsin , Rutgersin , Dalhousien ja Wellsesleyn yliopistoihin , Floridan valtionyliopistoon seka New Hampshiren , Pennsylvanian , Prinssi Edwardin saaren ja Massachusettsin yliopistoon . Vuonna 1984 hanet kutsuttiin pitamaan laaja esitelma Wittgenstein-symposiumiin Kirchbergiin Itavaltaan . Han piti kuusi huomattavaa luentoa vuonna 1985 ja yhdeksan vuonna 1986. Vuonna 1979 hanet nimitettiin Rhode Island Collegen ja vuonna 1985 Elizabethtown Collegen filosofian kunniatohtoriksi. [3] Han kuoli Queen Elizabeth Hospitalissa Charlottetownissa Prinssi Edwardin saarella 21. marraskuuta 1997.

Vaikutus ja arvioita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind meni kansan­tajuisena tieteellisena teoksena hyvin kaupaksi, ja sen ensimmainen painos myytiin loppuun ennen kuin toinen painos julkaistiin. Se oli ehdokkaana National Book Award -palkinnon saajaksi vuonna 1978, ja siita julkaistiin suuri joukko arvioita, joita kirjoittivat muun muassa tunnetut kirjallisuus­arvostelijat John Updike ( The New Yorker ), Christopher Lehmann-Haupt ( New York Times ) ja Marshall McLuhan ( Toronto Globe and Mail ). Vuonna 1977 Jaynesin teoriaa kasittelevia artikkeleja ilmestyi myos Time -lehdessa [4] ja Psychology Today ssa [5] . Myohemmin Jaynes kehitteli ideoitaan edelleen aikakauskirjassa Behavioral and Brain Sciences julkaisemissaan artikkeleissa, luennoilla ja keskusteluissa, jotka on julkaistu sarjoissa Canadian Psychology ja Art/World . Kirjansa vuoden 1990 painokseen han kirjoitti laajat jalki­sanat, jossa han laajensi teoriaansa ja vastasi joihinkin esitettyihin vasta­vaitteisiin. Yli 30 vuoden ajan Jaynesin kirja on saannollisesti julkaistu uusina painoksina.

Jaynesin teoriasta ovat saaneet vaikutteita filosofit kuten Daniel Dennett [6] , psykologit kuten Tim Crow [7] , psykiatrit kuten Henry Nasrallah, [8] seka myos useat kirjailijat kuten William S. Burroughs , [9] Neal Stephenson , [10] Robert J. Sawyer , [11] Philip K. Dick [12] ja Ken Wilber . Jaynesin teorian innoittamina myos useat tutkijat kuten psykologi Thomas Posey [13] ja kliininen psykologi John Hamilton, [14] ryhtyivat tutkimaan kuuloaistin hallusinaatioita, mika on saanut arvioimaan uudestaan kasityksen tallaisten hallusinaatioiden yhteydesta mielisairauteen. [15] Jaynesin teoriaan on viitattu jo tuhansissa seka tieteellisissa etta kansan­tajuisissa kirjoissa ja artikkeleissa. [16]

1990-luvun lopulla Jaynesin ideat tulivat jalleen huomion kohteeksi, kun aivojen kuvaus­teknologia vahvisti monet hanen aikaisemmat ennusteensa. [17] [18] Vuonna 2007 ilmestyneessa kirjassa Reflections on the Dawn of Consciousness: Julian Jaynes's Bicameral Mind Theory Revisited julkaistaan useita Jaynesin kirjoitelmia seka useiden eri alojen tutkijoiden kirjoituksia, joissa hanen ideoitaan kehitetaan edelleen. [19] Huhtikuussa 2008 Tucsonissa , Arizonassa pidettiin konferenssi ”Toward a Science of Consciousness”, jossa Julian Jaynes -seuran perustaja ja toiminnan­johtaja Marcel Kuijsten seka Brian J. Veigh Arizonan yliopistosta isannoivat Jaynesin psykologiaa kasitellytta keskustelu­tilaisuutta. Samassa konferenssissa pidettiin myos Jaynesia kasitellyt paneelikeskustelu, johon John Limber New Hampshiren yliopistosta, Marcej Kuijsten, John Hainly Southern Universitysta, Scott Greer Prinssi Edwardin saaren yliopistosta ja Brian J. McVeigh kertoivat aiheen kannalta merkityksellisesta tutkimuksesta. Vuonna 2012 ilmestyi kirja The Julian Jauynes Collection , johon on koottu monia Jaynesin luentoja ja artikkeleja, myos aiemmin julkaisemattomia. Kirjassa on myos haastatteluja seka kysymysten ja vastausten osasto, jossa selvitetaan, miten teoria on voitu ymmartaa vaarin, ja laajennetaan sita uusille aloille. [20] Jaynesin kirjan mainitsi myos Richard Dawkins vuonna 2006 ilmestyneessa kirjassaan Jumalharha . Hanen mukaansa se on ”yksi niista kirjoista, jotka ovat joko taytta holynpolya tai taydellisen neron tuotetta, eivat mitaan silta valilta, todennakoisemmin edellista, mutta en mene lyomaan vetoa”. [21]

Kiista [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Katso myos: Kaksikamarisuus (psykologia)

Yleensa Jaynesia arvostetaan psykologina ja psykologian historioitsijana. Hanen teoksessaan The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind esittamansa nakemykset perustuvat radikaaliin neurotieteelliseen hypoteesiin, joka tuolloin perustui uusiin tutkimus­tuloksiin ja jota ei nykyaan pideta biologisesti todennakoisena. Yleisempi idea ”jakautuneesta itsesta” on kuitenkin saanut tukea psykologisista ja neurologisista tutkimuksista, ja monet kirjassa esitetyt historialliset todisteet herattavat yha mielen­kiintoa. [22]

Varhaisimpia arvostelijoita oli filosofi Ned Block , jonka mukaan Jaynes oli sekoittanut toisiinsa tietoisuuden ilmaantumisen ja tietoisuuden kasitteen ilmaantumisen. Toisin sanoen Blockin mukaan ihmiset olivat kaiken aikaa tietoisia, mutta heilla ei ollut tietoisuuden kasitetta eivatka he keskustelleet siita kirjoituksissaan. Tata vastaan Daniel Dennett vaitti, etta joitakin asioita, esimerkiksi rahaa tai baseballia , selvastikaan ei voi olla, ellei ihmisilla ole myos kasitysta siita, mita ne ovat, ja etta samoin on myos tietoisuuden laita. [23] . On myos vaitetty, etta Block ymmarsi vaarin sen luonteen, minka Jaynes vaitti olevan sosiaalinen konstruktio. [24] [25]

Käännös suomeksi
Kaannos suomeksi
Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:Julian Jaynes

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Jaynes, Julian:  The origin of consciousness in the breakdown of the bicameral mind , s. 99. Houghton Mifflin, 1976. ISBN 0-618-05707-2 . Teoksen verkkoversio (PDF) . ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  2. ↑ Jaynes 1976, s. 198.
  3. ↑ Kuijsten, Marcel:  Reflections on the Dawn of Consciousness: Julian Jaynes's Bicameral Mind Theory Revisited , s. 13?68. Julian Jaynes Society, 2007. ISBN 0-9790744-0-1 . Teoksen verkkoversio .
  4. ↑ Leo, John: The Lost Voices of the Gods. Time , 1977, 14. vsk.
  5. ↑ Sam Keen: Julian Jaynes: Portrait of the Psychologist as a Maverick Theorizer. Psychology Today , Marraskuu 1977, 11. vsk.
  6. ↑ Daniel Dennett:  Tietoisuuden selitys . Suomentanut Tiina Kartano. Art House, 1999. 951-884-190-X.
  7. ↑ Tim Crow: Right Hemisphere Language Functions and Schizophrenia: The Forgotten Hemisphere. Brain , 2005, 128. vsk, nro 5, s. 963?978. doi : 10.1093/brain/awh466 .
  8. ↑ Henry Nasrallah: The Unintegrated Right Cerebral Hemispheric Consciousness as Alien Intruder: A Possible Mechanism for Schneiderian Delusions in Schizophrenia. Comprehensive Psychiatry , 1985. doi : 10.1016/0010-440X(85)90072-0 .
  9. ↑ William S. Burroughs, William S. "Sects and Death." Three Fisted Tales of Bob . Ed. Rev. Ivan Stang. Fireside, 1990. ISBN 0-671-67190-1
  10. ↑ Neal Stephenson:  Snow Crash . Bantam Books, 1992.
  11. ↑ Robert Sawyer:  WWW: Wake . Ace, 2009.
  12. ↑ Philip Dick : Hamaran vartija .
  13. ↑ Thomas Posey: Auditory Hallucinations of Hearing Voices in 375 Normal Subjects. Imagination, Cognition, and Personality , 1983.
  14. ↑ John Hamilton: Auditory Hallucinations in Nonverbal Quadriplegics. Psychiatry , 1988, 48. vsk, s. 382?392.
  15. ↑ Smith, Daniel:  Muses, Madmen, and Prophets: Rethinking the History, Science, and Meaning of Auditory Hallucination . Penguin Press, 2007.
  16. ↑ Google Books Google. Viitattu 18.3.2016.
  17. ↑ Olin, Robert: Auditory Hallucinations and the Bicameral Mind. Lancet , 1999, 354. vsk, nro 9173. doi : 10.1016/S0140-6736(05)75304-6 .
  18. ↑ Leo Sher: Neuroimaging, Auditory Hallucinations, and the Bicameral Mind. Journal of Psychiatry & Neuroscience , 2000, 25. vsk, nro 3.
  19. ↑ Marcel Kuijsten:  Reflections on the Dawn of Consciousness: Julian Jaynes's Bicameral Mind Theory Revisited . Julian Jaynes Society, 2007. ISBN 0-9790744-0-1 .
  20. ↑ Marcel Kuijsten:  The Julian Jaynes Collection . Julian Jaynes Society, 2012. ISBN 978-0979074424 .
  21. ↑ Richard Dawkins:  Jumalharha . Suomentanut Kimmo Pietilainen. Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1 .
  22. ↑ The "bicameral mind" 30 years on: a critical reappraisal of Julian Jaynes' hypothesis.. Functional Neurology , 2007. Artikkelin verkkoversio .
  23. ↑ Daniel Dennett: ”Julian Jaynes's Software Archeology”,  Brainchildren, Essays on Designing Minds , s. 127?128. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press, 1998. ISBN 0-262-04166-9 . Teoksen verkkoversio .
  24. ↑ Jan Sleutels: Greek Zombies. Philosophical Psychology , 2006. doi : 10.1080/09515080500462412 . Artikkelin verkkoversio .
  25. ↑ Gary Williams: What is it like to be nonconscious? A defense of Julian Jaynes. Phenomenology and the Cognitive Sciences , 2010. Artikkelin verkkoversio . [ vanhentunut linkki ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • W. S. Dillon:  Man and Beast: Comparative Social Behavior . Washington, DC: Smithsonian Institution, 1970.
  • C. C. Cillespie ym.:  Dictionary of Scientific Biography . New York: Scribner, 1970.
  • Mary Henle, Julian Jaynes, John J. Sullivan:  Historical conceptions of psychology . Oxford, Englanti: Springer, 1973. .
  • Julian Jaynes:  The Origin of Consciousness in the Breakdown of the Bicameral Mind . Houghton Mifflin, 1976. ISBN 0-618-05707-2 . Teoksen verkkoversio . ( Arkistoitu ? Internet Archive)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]


Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Julian_Jaynes&oldid=21021479 ”