M1 Abrams
|
Yhdysvaltain maavoimien
M1A1 Abrams edestapain nahtyna.
|
Valmistushistoria
|
Valmistusmaa
|
Yhdysvallat
|
Tekniset tiedot
|
Pituus
|
9,7 m
|
– putki edessa
|
9,7 m
|
– pelkka runko
|
7,7 m
|
Leveys
|
3,6 m
|
Korkeus
|
2,37 m
|
Taistelupaino
|
61,4 t
|
Telaketjut
|
? mm, telapaine ? kg/cm²
|
Maksiminopeus
|
|
– tiella
|
67 km/h
|
– maastossa
|
48 km/h
|
Toimintasade
|
465 km
|
Paaase
|
1× 120 mm:n
Rheinmetall L44
|
Muu aseistus
|
1× 12,7 mm:n
M2HB
2× 7,62 mm:n
M240
|
Panssarointi
|
M1A2 SEP: etutornipanssarointi 940-960 mm RHA:ta kineettista energiaa vastaan, 1320-1620 mm RHA:ta kemiallista energiaa vastaan.
Eturunkopanssarointi 560-590 mm RHA:ta kineettista energiaa vastaan, 510-1050 mm RHA:ta kemiallista energiaa vastaan.
[1]
|
Moottori
|
AGT-1500
|
– hevosvoimat
|
1 500
hv
|
– kilowattia
|
1 119 kW
|
Miehisto
|
4
|
Infobox OK
|
M1 Abrams
on
General Dynamicsin
valmistama
Yhdysvaltain maavoimien
ja
merijalkavaen
ensisijainen
taistelupanssarivaunu
, joka otettiin palveluskayttoon vuonna 1980. Sita pidetaan yleisesti yhtena nykyajan luotettavimmista ja kehittyneimmista
panssarivaunuista
, ja siita on olemassa kolme paaaseen, panssaroinnin ja tekniikan osalta toisistaan poikkeavaa mallia:
M1
,
M1A1
ja
M1A2
.
M1 Abramsin alkuperaiset mallit oli aseistettu
brittilaisen
Royal Ordnance Factoriesin
valmistamalla, rihlatulla 105 millin
Royal Ordnance L7
-panssarivaunukanuunalla, joka
Yhdysvaltain asevoimissa
tunnetaan koodinimella M68A1. M1 Abramseissa kaytetyt Royal Ordnance L7:t valmistettiin
Yhdysvalloissa
Royal Ordnance Factoriesilta hankitulla
lisenssilla
, ja vaikka ase oli oman aikansa kenties kehittynein panssarivaunukanuuna, se oli Abramsin tullessa palveluskayttoon vanhentunut verrattuna muiden, ei-yhdysvaltalaisten uusien panssarivaunujen paaaseisiin.
Yhdysvaltain maavoimien paatoksesta Abramsille alettiin suunnitella uuden, nykyaikaisen panssarivaunukanuunan hankkimista. Yhdysvaltain armeija lopulta teki sopimuksen
saksalaisen
puolustustarvikeyritys
Rheinmetall AG
:n kanssa, ja Royal Ordnance L7:n korvasi Rheinmetallin suunnittelema ja valmistama, 120 millin
sileaputkinen panssarivaunukanuuna
Rheinmetall L44
, joka Yhdysvaltain asevoimissa tunnetaan koodinimella M256. Rheinmetal L44 on manuaalisesti ladattava, minka vuoksi Abramsien miehistoon kuuluu nelja jasenta.
Paatykin ohella M1 Abramsin aseistukseen kuuluu myos kolme
jalkavaen
torjuntaan tarkoitettua
konekivaaria
: kaksi 7,62 millin
M240
-konekivaaria ja yksi
Browning
M2HB
-konekivaari. Yksi M240-konekivaari on asennettu panssarivaunun
tykkitornin
paalle, ja toisella voidaan tulittaa vaunun sisalta. Vaunussa on myos
M250
-savukranaattilaukaisin, jonka avulla voidaan hatatilanteessa laukaista savukranaatteja, joiden luoman tihean savuverhon turvin Abrams voi yrittaa vetaytya taistelukentalta. Abramsin sisalla sailytetaan
M16
-rynnakkokivaareja ja
M4
-karbiineja silta varalta, etta miehistonjasenet joutuisivat poistumaan vaunusta taisteluvyohykkeella. Vaunun miehistonjasenet on aseistettu Yhdysvaltain armeijan kayttamilla
M9
-pistooleilla.
Abramsin aseistusta tukemaan on vaunun varustukseen suunniteltu elektronista laitteistoa. Vaunun paaase on varustettu sahkoisella laukaisujarjestelmalla ja puoliautomaattisella
lukolla
. Abramsin ammunnanhallintajarjestelma on digitaalinen, ja siihen kuuluu muiden muassa ammunnanhallintatietokone,
laseretaisyysmittari
,
lampokameratahtain
ja erityyppisia sensoreita. Vaunussa on myos
GPS
-paikannusjarjestelma, nykyaikainen
valonvahvistinlaitteisto
ja kuusi 360 asteen kulmassa pyorivaa
tahystysperiskooppia
.
M1 Abramsit on paallystetty
terasta
ja
keraamia
yhdistelevista paallekkaisista kerroksista valmistusta komposiittipanssarista, joka on suunniteltu vaimentamaan vaunuun kohdistuvan iskun kineettista energiaa niin, etta kerrokset pysayttaisivat vaunua kohti laukaistun ammuksen. Abramsin komposiittipanssari koostuu seka kovista ja jaykista etta pehmeista ja taipuisista
materiaaleista
, minka ansiosta vaunu kykenee selviytymaan vaurioitta mahdollisimman erilaisten
panssarintorjunta-aseiden
osumista.
Yhdysvaltain omassa kaytossa olevissa vaunoissa on uraani- ja keraamilevyista valmistettu panssarointi (ns. Heavy Armor), kun taas vientiversioissa on heikompi EAP (Export Armor Package) -panssarointi.
[2]
Abramsissa on panssarinlapaisevien sirpaleiden varalta ohut
kevlar
-kerros, ja
joukkotuhoaseiden
muodostaman uhan vuoksi vaunu on myos suojattu
radioaktiiviselta sateilylta
ja
taistelukaasuilta
. Vaunun voisi kaytannossa paallystaa komposiittipanssarin ohella myos
reaktiivipanssarielementteja
, mutta tata ei ole ikina tehty taistelutilanteissa, koska asiantuntijoiden ja sotilasharjoitusten perusteella reaktiivipanssarielementit lisaisivat vaunun painoa liikaa.
Abramsin panssaroinnin kehittaminen aloitettiin
kylman sodan
loppuvuosina
Lansi-Saksassa
, missa Abramseja sailytettiin yhdysvaltalaisissa sotilastukikohdissa mahdollisen
Neuvostoliiton
hyokkayksen varalta. Lansisaksalaiset Abramsit paallystettiin ylimaaraisella lisapanssaroinnilla, jotta ne olisivat olleet mahdollisimman kestavia ja tehokkaita neuvostoliittolaisia taistelupanssarivaunuja vastaan. Kylman sodan paattyminen ja Neuvostoliiton romahtaminen kuitenkin osoittivat yhdysvaltalaisten toimet turhiksi, mutta myohemmin
operaatio Aavikkomyrskyn
aikana Irakiin lahetyt Abramsit paallystettiin
koyhdytetysta uraanista
valmistetulla panssaroinnilla. Yhdysvaltalaisten taistelukokemukset
Persianlahdelta
osoittivat, etta panssarointinsa ansiosta M1 Abrams kykenee sailymaan toimintakykyisena huolimatta siita, etta joutuivat usein tulitaisteluihin vihollisajoneuvojen kanssa.
M1 Abramsin voimanlahde on 1 500
hevosvoiman
tehoinen
Lycoming
Textron
AGT-1500 -
kaasuturbiinimoottori
, jonka ansiosta vaunun huippunopeus on 67,2
kilometria tunnissa
. Vaikka moottori onkin Lycoming Enginesin suunnittelema ja valmistama, nykyisin sita valmistaa lisenssin hankkinut
Honeywell
. Moottorin
polttoaineena
voidaan kayttaa bensiinia,
dieselia
tai kerosiinia; Yhdysvaltain armeija kayttaa yleisesti JP-8-merkkista (Jet Propellant 8) Naton suihkukoneiden kerosiinia, koska sen hinta on alhainen eika se leimahda helposti liekkeihin, mika taas parantaa vaunun miehistonjasenten turvallisuutta. Vaunussa on myos Allison X-1100-3B -
automaattivaihteisto
, jossa on nelja
vaihdetta
eteen ja kaksi taakse. Abramsin toimintamatka ulottuu 424
kilometriin
.
Vaikka Abramsin moottorijarjestelma onkin osoittautunut vakaaksi ja luotettavaksi, sen ongelmiin kuuluvat korkea polttoaineenkulutus seka suuri melutaso, minka vuoksi vihollissotilaat ovat yleensa kyenneet valmistautumaan vaunun saapumiseen. Yhdysvaltain armeija on kuitenkin paattanyt sailyttaa Abramsin nykyisen moottorijarjestelman, koska AGT 1500:n etuihin kuuluvat pienikokoisuus seka yksinkertainen rakenne, minka ansiosta mekaanikkojen on helppo paikallistaa ja korjata vaunussa ilmenevat moottoriviat. Vaunua on myos testattu saksalaisella 1 500 hevosvoiman (1 119
kW
) MTU EuroPowerPackilla, jota on kaytetty myos
Challenger 2
:ssa ja
Leclerc
:ssa.
Arvioiden mukaan Abrams-vaunun eri versioita on valmistettu yhteensa 8 800 kappaletta, joista
Yhdysvaltain armeijalla
on kaytossa 7 620.
Yhdysvaltain merijalkavaella
vaunuja on kaytossa 403,
Egyptilla
555,
Saudi-Arabialla
315 ja
Kuwaitilla
218. Naiden ohella Egypti on tilannut edelleen 200 uutta vaunua ja
Australia
59 kaytettya vaunua Yhdysvalloista.
Irak
on tilannut 140 vaunua, ja pyrkii 700 Abrams-vaunun kokonaismaaraan. Vaunuja on myos kokeiltu muiden muassa
Etela-Koreassa
,
Kreikassa
,
Ruotsissa
ja Saksassa, missa niita ei ole kuitenkaan otettu maiden asevoimien kayttoon. Yhden Abramsin valmistushinta on vaunumallista riippuen noin 2 350 000–4 300 000
Yhdysvaltain dollaria
.
Abramseja voidaan kuljettaa
Lockheed
C-5 Galaxy
- ja
Boeing
C-17 Globemaster III
-kuljetuslentokoneiden kyydissa. Lennon aikana vaunuja voidaan tankata ja huoltaa, niin etta koneen laskeutuessa ne ovat taysin taisteluvalmiita. Molempien koneiden kuljetuskapasiteetti kuitenkin rajoittaa niiden mahdollistamia kuljetusmahdollisuuksia, minka vuoksi suurin osa Persianlahden sotaan osallistuneista Abramseista toimitettiin Saudi-Arabiaan ja
Irakiin
ilmakuljetusten sijasta rahtilaivoilla.
M1 Abrams sai alkunsa 1960-luvun puolivalissa, jolloin yhdysvaltalaiset ja saksalaiset yhteistyossa suunnittelivat
MBT-70
-panssarivaunun, jonka tarkoituksena oli kilpailla
Neuvostoliiton
uuden
T-72
:n kanssa seka korvata
Yhdysvaltain maavoimien
M60 Patton
. Projekti kuitenkin nopeasti ylitti arvioidut kustannuksensa, minka ohella MBT-70:n prototyypeissa ilmeni vakavia teknisia ongelmia. Kun saksalaiset lopulta hylkasivat projektin ja ryhtyivat suunnittelemaan
Leopard 1
:n korvannutta
Leopard 2
:ta, yhdysvaltalaiset paattivat suunnitella ja valmistaa MBT-70:n pohjalta itselleen uudenlaisen panssarivaunun kilpailemaan muiden maiden uusien taistelupanssarivaunujen kanssa.
Vuonna 1973 Yhdysvaltain armeija antoi suunnittelutyon
Chrysler Defencelle
, ja vaunun ensimmaiset prototyypit valmistuivat vuonna 1976. Vaunu oli paljon pienempi, matalampi, nopeampi ja paremmin panssaroitu kuin sita edeltanyt M60 Patton, ja se nimettiin 1970-luvulla
Vietnamissa
yhdysvaltalaisjoukkoja komentaneen, edesmenneen
kenraali
Creighton Abramsin
mukaan. Vuonna 1979 Yhdysvaltain armeija hyvaksyi esityksen panssarivaunun massatuotannon kaynnistamisesta. Abramsin alkuperaista perusmallia valmistettiin vuosien 1980 ja 1985 valisena aikana 2 347 kappaletta.
Vuonna 1982
General Dynamics
osti Chrysler Defencen ja samalla sai itselleen Abramsin valmistusoikeudet. General Dynamics esitteli vuonna 1985 Abramsin uuden M1A1-mallin, joka oli paremmin aseistettu ja panssaroitu kuin alkuperainen M1 Abrams. M1A1-mallia valmistettiin vuodesta 1985 vuoteen 1993 saakka, jolloin kahta aikaisempaa mallia teknisesti kehittyneempi M1A2 ilmestyi massatuotantoon. Kaikki nykyisin valmistettavat Abrams-vaunut edustavat M1A2-mallia, minka ohella Yhdysvaltain armeijan paatoksesta tuhat alkuperaista M1-vaunua on korjauksin muunneltu M1A2:ksi.
M1 Abramseja kaytettiin ensimmaisen kerran taistelutehtavissa vasta 1991
Persianlahden sodassa
, jolloin panssarivaunun astumisesta palveluskayttoon oli kulunut jo yhdeksan vuotta. Yhteensa 1 848 Abramsia kuljetettiin Yhdysvalloista
Saudi-Arabiaan
, missa ne etenivat Irakiin ja saivat vastaansa Irakin maavoimien palveluksessa olevat vanhat neuvostovalmisteiset
T-55
-,
T-62
- ja
T-72
-taistelupanssarivaunut.
Maataistelujen aikana Abramsit osoittautuivat ylivertaisiksi verrattuina irakilaisten panssarivaunuihin, joista puuttuivat ammunnanhallintatietokoneen ja pimeanakolaitteiston kaltaiset jarjestelmat. Abramsien tulitusetaisyys oli kaksi kertaa pidempi kuin irakilaisten panssarivaunuilla, minka ansiosta Abramsit kykenivat aina iskemaan vihollisen panssariajoneuvoihin, ennen kuin irakilaisvaunut olisivat ehtineet omalle tulitusetaisyydelleen. Abramsit osoittautuivat sodassa erittain taistelukelpoisiksi, ja ne tuhosivat sadoittain irakilaisten panssarivaunuja ja aiheuttivat pahoja tappioita Irakin maavoimille.
Koko sodan aikana yhdysvaltalaiset eivat menettaneet yhtakaan Abrams-vaunua, mutta eraat irakilaisvaunujen tulituksen kohteeksi joutuneet Abramsit kokivat korjausta vaativia vaurioita. Sodan aikana kuitenkin ilmeni useita tapauksia, missa yhdysvaltalaiset tulittivat erehdyksessa omia Abramseja luultuaan niita irakilaisten ajoneuvoiksi. Vakavin onnettomuus tapahtui 26. tammikuuta 1991 yona, jolloin perati nelja Abramsia vaurioitui toimintakyvyttomaksi Yhdysvaltain armeijan
AH-64 Apache
-taisteluhelikopterin hyokkayksessa. Yhteensa 18 Abrams-vaunua vaurioitui pahoin, ja niista kahdeksan vauriot olivat niin raskaita, ettei niita olisi enaa voitu korjata. Menetyksista huolimatta yksikaan Abramsin miehiston jasen ei menettanyt henkeaan, vaikka jotkut haavoittuivatkin onnettomuuksissa.
Myohemmin Yhdysvallat kaytti Abrams-vaunuja 2003
Irakin sodassa
, missa niiden toiminta muistutti suuresti Persianlahden sotaa. Vaikka Persianlahden tapahtumien myota Abramseihin oli kiinnitetty tunnistuslaattoja, niita silti menetettiin jalleen omien joukkojen tulituksessa.
29. lokakuuta 2003 yksinainen Abrams ajoi irakilaisen
telamiinan
paalle, mista seurannut rajahdys haavoitti kahta miehiston jasenta ja surmasi kolmannen; kyseessa oli ensimmainen kerta, jolloin Abramsin miehiston jasen menetti henkensa. Myohemmin muuan
Yhdysvaltain merijalkavaen
Abrams oli ylittamassa siltaa, kun yhtakkia panssarivaunun paino romahdutti sillan ja Abrams putosi
Eufrat
-jokeen silla seurauksella, etta nelja merijalkavaen sotilasta kuoli hukkumalla. Kun yhdysvaltalaisjoukot miehittivat
Bagdadin
, kaupunkitaisteluiden aikana eras irakilaissotilas onnistui ampumaan Abramsia
singolla
vaunun etumoottorin alueelle, jolloin moottorijarjestelma hajosi ja vaunu muuttui toimintakyvyttomaksi; kaikki miehiston jasenet kuitenkin selviytyivat hengissa.
Siita lahtien kun
Saddam Hussein
syrjaytettiin, Yhdysvallat on menettanyt Abramseja erilaisissa onnettomuuksissa ja vastarintataistelijoiden sissihyokkayksissa. 27. marraskuuta 2004 muuan Abrams vaurioitui pahoin
tienvarsipommin
rajahdyksessa, jolloin yksi miehistonjasen sai surmansa saatuaan osuman pommin sirpaleista. 25. joulukuuta 2005 tienvarsipommi vaurioitti pahoin toista Abramsia, jolloin yksi miehiston jasenenista sai surmansa. 4. kesakuuta 2006 kaksi Abramsin miehiston jasenta menehtyi tienvarsipommin rajahdyksessa. Irakilaississit ovat myos oppineet tahtaamaan singoilla
telaketjuihin
, jotka ovat monien muiden panssarivaunujen tavoin myos Abramsin haavoittuvaisin kohta. Abramsit ovat myos erittain haavoittuvaisia vaijytyksille. Esimerkiksi yksin eteneva Abrams on helpohko kohde hyvin aseistautuneelle sissiryhmalle. Nykyaikaiset panssarivaunut sisaltavat paljon elektronisia laitteita ja varsinkin Abrams sisaltaa runsaasti elektronisia apuvalineita. Koska laitteet ovat erittain herkkia, voi yksikin sinko- tai tienvarsipommi-isku aiheuttaa merkittavaa vahinkoa panssarivaunun sisalla oleville laitteille. Vaikkapa kaataen tankin asejarjestelmia ohjaavan tietokoneen, joka on toiminnan ja tulituksen kannalta erittain tarkea.
-
Yhdysvallat
n. 650 M1A1 SA Abrams, 1 605 M1A2 SEPv2 Abrams, n. 390 M1A2 SEPv3 Abrams. Varastoituna n. 3 450 M1A1/M1A2.
-
Australia
, 59 M1A1 Abrams
-
Egypti
, 1 130 M1A1 Abrams
-
Irak
, n. 100 M1A1 Abrams
-
Kuwait
, 218 M1A2 Abrams, tarkoitus korvata samalla maaralla versiolla M1A2K Abrams
-
Marokko
, 222 M1A1SA Abrams
-
Saudi-Arabia
, n. 500 M1A2/A2S Abrams
[3]
- Trewhitt, Philip:
Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot
, Karisto Oy, Hameenlinna, 2009, suom. Petri Kortesuo
ISBN 978-951-23-5145-9
(s. 75)