Tama artikkeli kasittelee kuolemaa tapahtumana. Sanan muita merkityksia on
tasmennyssivulla
.
Ihmisen ikakaudet
Kuolema
tarkoittaa
elion
elintoimintojen paattymista, jolloin
elama
lakkaa. Kuolema aiheutuu paaasiassa
sairaudesta
,
tapaturmasta
tai
onnettomuudesta
tai vanhuudesta (vanhasta iasta). Ian myota kuolemaan johtavien sairauksien todennakoisyys kasvaa. Myos
itsemurha
on kuolinsyy.
Lahtokohtaisesti kaikki eliot kuolevat joskus. Normaalien solujen elinaika jatkuu noin 50 jakautumiskerran paahan (
Hayflickin raja
). Niiden kromosomeissa olevat
telomeerit
lyhentyvat jokaisella jakautumiskerralla. Erilaistumattomat kantasolut, sukusolut ja eraat syopasolut kykenevat telomeraasientsyymin avulla yllapitamaan kromosomiensa vakiopituuden. Kantasoluja on aikuisella varmasti esimerkiksi luuytimessa ja ihon orvaskedessa, mika mahdollistaa mm. verisolujen tuotannon ja ihon uusiutumisen.
[1]
Elaimilla kuolema seuraa usein jonkin tarkean elimen, kuten
sydamen
, toiminnan lakattua. Kasvit puolestaan voivat sopivissa olosuhteissa jatkaa elinkaartaan juurissaan ja versoissaan, jolloin voi olla tulkinnanvaraista, koska yksilo kuolee ja
klooni
jatkaa sen elamaa. Yksisoluisten,
jakautumalla
lisaantyvien elioiden kuolema on viela vaikeampi maaritella.
On mahdollista etta
elio
kuolee, mutta osa sen
soluista
ja
elimista
jaa eloon ja voidaan siirtaa uuteen isantaan, kuten
elinsiirron
tapauksessa. Elinsiirron yhteydessa yha elavat kudokset on poistettava nopeasti kuolleesta isannasta, ennen kuin ne kuolevat puutteellisten elintoimintojen takia. Toisaalta elion yksittaiset solut tai jopa elimet voivat kuolla, mutta elio voi jaada eloon. Monet yksittaiset solut elavat vain lyhyen aikaa, joten suurin osa elioiden soluista uusiutuu jatkuvasti.
Laaketieteessa
kuolema tarkoittaa elimiston toimintojen pysyvaa lakkaamista. Kuolinhetki voidaan maaritella verenkierron ja hengityksen loppumisena (sydankuolema, kliininen kuolema) tai aivojen toiminnan loppumisena (
aivokuolema
). Kuoleman juridinen maaritelma vaihtelee jonkin verran eri valtioissa. Suomessa ihminen voidaan todeta kuolleeksi, kun
sydan
on lakannut sykkimasta ja joku seuraavista patee:
hengitys
ja
verenkierto
ovat loppuneet, ruumis on tuhoutunut tai toissijaiset kuolemanmerkit ovat ilmaantuneet. Hengityksen ja verenkierron loppuminen todetaan esimerkiksi silloin, jos
elvytyksesta
huolimatta verenkierto ei kaynnisty tai jos elvytykseen paatetaan olla ryhtymatta toivottoman ennusteen vuoksi. Ruumiin tuhoutuminen tarkoittaa esimerkiksi palamista tai murskaantumista. Toissijaiset kuolemanmerkit ovat
lautumien
ja
kuolonkankeuden
(
rigor mortis
) ilmaantuminen seka
ruumiin jaahtyminen
ja hajoaminen. Kuoleman toteaa
laakari
.
[2]
Kuolemaa sanotaan "luonnolliseksi", kun sita ei ole edesautettu vaan kuoleman on sallittu tulla luonnollista tieta kuten edella omaa vauhtiaan. Kuoleman lahestyessa omaisten ja potilaan kanssa voidaan kuolevan papereihin merkita hoitolinjaus: papereihin voidaan kirjoittaa kirjaimet ”SLK” eli ”sallitaan luonnollinen kuolema”, jolloin hoitohenkilokunta tietaa, etta omaiset tai kuoleva eivat halua voittaa muutamaa ylimaaraista elinpaivaa raskailla hoidoilla.
[3]
Kuolemaa koskevia saannoksia Suomen lainsaadannossa sisaltyy lakiin
[4]
ja asetukseen
[5]
kuolemansyyn selvittamisesta seka lakiin
[6]
ihmisen elimien ja kudoksien laaketieteellisesta kaytosta.
[2]
Aivokuolema
tarkoittaa aivotoiminnan peruuttamatonta lakkaamista, ja sille on ominaista aivosahkotoiminnan loppuminen ja
refleksien
puuttuminen. Aivokuoleman toteaa Suomessa laakari lain maaraamalla tavalla. Aivokuoleman toteamiseksi potilaalle tehdaan neurologinen tutkimus, jonka tavoitteena on osoittaa hengityksen pysyva loppuminen seka kipureaktion ja kaikkien
aivohermojen
toiminnan puuttuminen. Tarpeen vaatiessa voidaan tehda aivosahkokayratutkimus (
EEG
) ja aivoverisuonten varjoainekuvaus, joista jalkimmaisella voidaan osoittaa aivoverenkierron lakkaaminen.
[2]
Aivokuoleman toteamisen jalkeen kaikki hoito lopetetaan ja henkilo julistetaan kuolleeksi. Jos henkilolta otetaan talteen elimia
elinsiirtoa
varten, jatketaan aivokuolleen henkilon hoitoa tilapaisesti irrotushetkeen asti. Suomi oli maailman ensimmainen maa, jossa lailla vuonna 1970 hyvaksyttiin aivokuolema yhdeksi kuoleman maaritelmaksi.
[2]
Tuomioistuin tai Digi- ja vaestotietovirasto voi julistaa kadonneen henkilon kuolleeksi.
Tuomioistuin voi julistaa henkilon kuolleeksi valittomasti tai odotusajan kuluttua, joka on normaalisti 5 vuotta.
Digi- ja vaestotietovirasto tai Ahvenanmaan valtionvirasto voi julistaa henkilon kuolleeksi kun tulee 100 vuotta sen kalenterivuoden paattymisesta, jonka aikana han on syntynyt; ja viisi vuotta sen kalenterivuoden paattymisesta jolloin han ollut tiettavasti elossa.
[7]
Maailman terveysjarjesto
WHO:n
mukaan yleisimmat kuolinsyyt vuonna 2019 olivat sydan- ja verisuonitaudit, aivohalvaus, krooniset hengityselinsairaudet, alahengitystieinfektiot, vastasyntyneiden infektiot, keuhkoahtaumatauti, keuhkosyopa ja keuhkoputken seka henkitorven sairaudet, dementiasairaudet, ripulitaudit, diabetes ja munuaistaudit. Kuusitoista prosenttia kuolemantapauksista johtuu sydan- ja verisuonisairauksista.
[8]
Kuolinsyyt Suomessa vuonna 2005
[9]
Syy
|
Yleisyys naisilla
|
Yleisyys miehilla
|
Iskeemiset sydantaudit
|
24,4 %
|
24,7 %
|
Syovat
|
21,3 %
|
23 %
|
Aivoverisuonien sairaudet
|
11,2 %
|
7,5 %
|
Hengityselinten sairaudet
|
4,2 %
|
6 %
|
Muut verenkiertoelinten taudit
|
4,1 %
|
3,4 %
|
Dementia ja Alzheimerin tauti
|
12,1 %
|
5,3 %
|
Tapaturmat
|
5 %
|
10,7 %
|
Muut syyt
|
17,5 %
|
19,4 %
|
Syy
|
2010
[10]
|
2015
[11]
|
2017
[12]
|
Yleisyys miehilla
|
Yleisyys naisilla
|
Yleisyys miehilla
|
Yleisyys naisilla
|
Yleisyys miehilla
|
Yleisyys naisilla
|
Verenkiertoelinten sairaudet
|
38,8 %
|
41,7 %
|
36,6 %
|
37,5 %
|
35,6 %
|
35,5 %
|
Kasvaimet
|
24,4 %
|
22,2 %
|
25,6 %
|
22,2 %
|
25,7 %
|
22,5 %
|
Dementia ja Alzheimerin tauti
|
7,4 %
|
16,4 %
|
10,5 %
|
22,2 %
|
11,4 %
|
23,6 %
|
Tapaturmat (pl. alkoholimyrkytykset)
|
6,2 %
|
3,5 %
|
5,2 %
|
3,1 %
|
5,7 %
|
3,0 %
|
Alkoholiperaiset taudit ja tapaturmainen alkoholimyrkytys
|
6,0 %
|
1,7 %
|
5,0 %
|
1,4 %
|
4,3 %
|
1,5 %
|
Hengityselinten sairaudet
|
4,8 %
|
3,0 %
|
4,5 %
|
3,0 %
|
4,7 %
|
3,1 %
|
Itsemurhat
|
2,8 %
|
0,9 %
|
2,2 %
|
0,7 %
|
2,3 %
|
0,8 %
|
Muut kuolemansyyt
|
9,7 %
|
10,5 %
|
10,5 %
|
10,1 %
|
10,4 %
|
10,0 %
|
Iakkaan henkilon voidaan sanoa kuolleen vanhuuteen. Tavallisia syita talloin ovat hiljainen
sydaninfarkti
tai oireeton
keuhkokuume
.
[13]
Kuollut voi haluta
luovuttaa elimiaan
tai ruumiinsa tieteelliseen opetus- ja tutkimuskayttoon.
[14]
Isolla alkukirjaimella kirjoitettu Kuolema on kuoleman henkiloityma monissa elamaa kuvaavissa
mytologioissa
. Kuolema on talloin olento, joka vie ihmiselta hengen tai vie ihmisen kuolleiden asuinsijoille. Kuolema on keskiajalta asti henkiloity usein
ihmisen luurangoksi
.
[15]
Ihmista on kautta aikojen askarruttanut, miten han kokee kuolemansa jalkeisen ajan.
Fysiologisesti
tarkastellen kuolema tarkoittaa elintoimintojen paattymista. Jos katsotaan ajattelun ja kokemusten olevan aivojen elintoiminto, on kysymys kuoleman jalkeisista kokemuksista triviaali, eika eroa siita, millaisena koemme ajan ennen syntymaa. Kuitenkin kuolemaa voidaan pohtia ja sita on kaikissa yhteisoissa, kaikkina aikoina myos pohdiskeltu
ontologian
,
mystiikan
,
metafysiikan
ja
spirituaalisuuden
nakokulmasta.
Muinaissuomalaisilla
vainaja jatkoi elamaansa kuoleman jalkeen
Tuonelassa
tai
Manalassa
.
[16]
Buddhalaisuudessa
elama ymmarretaan karsimykseksi, ja elaman kiertokulusta voi paasta pois vain paasemalla
nirvanaan
.
Hindulaisuudessa
ja buddhalaisuudessa kuoltuaan ihmiset ja elaimet
syntyvat uudestaan
jonakin toisena elavana.
[17]
[18]
Lahi-idassa
syntyneissa uskonnoissa,
juutalaisuudessa
,
kristinuskossa
ja
islamissa
, ihminen on ainutkertainen, ja kuolemansa jalkeen hanella on mahdollisuus pelastua tai joutua karsimykseen.
[19]
Kuolemanjalkeinen elama ei kuulunut juutalaisuuteen viela
Vanhan testamentin
aikaan. Vanhan testamentin uskonnossa
Jumala
palkitsee hyveelliset ihmiset jo tassa elamassa. Kasitykset kuitenkin muuttuivat ajan myota, ja
Uudessa testamentissa
enaa
saddukeuksiksi
kutsuttu oppineiden ryhma pitaa kiinni kasityksesta, jonka mukaan kuolemanjalkeista elamaa ei ole.
- Clark, William R.:
Kuoleman toiset kasvot: Vanhenemisen ja kuoleman biologiaa
. (Sex and the origins of death, 1996.). Suomentanut Tiina Onttonen. Helsinki: Art House, 1998.
ISBN 951-884-230-2
.
- Enqvist, Kari:
Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat
. Helsinki: WSOY, 2009.
ISBN 978-951-0-35443-8
.
- Hakola, Outi & Kivisto, Sari & Makinen, Virpi (toim.):
Kuoleman kulttuurit Suomessa
. Gaudeamus Oy, 2014..
- Hinton, John:
Kun ihminen kuolee
. (Dying, 1967.). Suomentanut Eero Tuovinen. Taskutieto 58. Helsinki: WSOY, 1970.
- Huttunen, Tiina & Kiiskinen, Cia & Tuominen, Riitta (toim.):
Mikaan ei havia: Kirjoituksia kuolemankulttuurista
. Valokuvat: Julia Weckman. Helsinki: WSOY, 2006.
ISBN 951-0-31369-6
.
- Hanninen, Juha (toim.):
Elaman loppu vai kuoleman alku: Hoitopaatokset kuoleman lahestyessa
. Helsinki: Duodecim, 2006.
ISBN 951-656-208-6
.
- Hayry, Matti & Hayry, Heta:
Rakasta, karsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselaman alusta ja lopusta
. Helsinki: Kirjayhtyma, 1987.
ISBN 951-26-3126-1
.
- Kiiskinen, Terhi & Pihlstrom, Sami (toim.):
Kuoleman filosofia
. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 1. Helsinki: Helsingin yliopisto, filosofian laitos, 2002.
ISBN 952-10-0522-X
.
- Kuparinen, Eero (toim.):
Kun aika loppuu: Kuolema historiassa
. Turun yliopiston historian laitoksen julkaisuja 52. Turku: Turun yliopisto, yleinen historia, 1999.
ISBN 951-29-1529-4
.
- Laukkanen, Maj-Brita:
Monikulttuurinen kuolema: Perustietoa eri uskontokuntiin kuuluvien hoitamisesta
. Helsinki: Suomen mielenterveysseura: SMS-tuotanto, 2001.
ISBN 951-9458-75-1
.
- Lehikoinen, Heikki:
Katkera manalan kannu: Kuoleman kulttuurihistoria Suomessa
. Helsinki: Teos, 2011.
ISBN 978-951-851-317-2
.
- Liimatainen, Ari (toim.):
Sina kuolet
. Hyve-sarja. Helsinki: Tammi, 2005.
ISBN 951-26-5280-3
.
- Pajari, Ilona ym. (toim.):
Suomalaisen kuoleman historia
. Helsinki: Gaudeamus, 2019.
ISBN 978-952-345-014-1
.
- Perakyla, Anssi:
Kuoleman monet kasvot: Identiteetin tuottaminen kuolevan potilaan hoidossa
. Tampere: Vastapaino, 1989.
ISBN 951-9066-36-5
.
- Ruth, Jan-Erik & Heiskanen, Pirkko (toim.):
Kuolema elaman keskella
. Helsinki: Otava, 1985.
ISBN 951-1-08588-3
.
- Raikka, Juha:
Esseita etiikasta
. Kuopio: Unipress, 2006.
ISBN 951-579-222-3
.
- Tuomela, Raimo: ”Tieteellinen maailmankasitys ja kuoleman ongelma”,
Kuolema elaman keskella
. Toimittaneet Jan-Erik Ruth ja Pirkko Heiskanen. Helsinki: Otava, 1985.
ISBN 951-1-08588-3
.
Teoksen verkkoversio
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|