Stereoaani
,
2-kanavainen aani
tai yleisemmin pelkka
stereo
, tarkoittaa aanentoistossa kahden
kaiuttimen
, vasen ja oikea seka vahintaan kahden aanikanavan kayttamista. Stereolla tyypillisimmin lisataan musiikin tilavaikutelmaa sijoittamalla instrumentit, kaiut ja muut efektit stereokuvan eri kohtiin.
Stereofoninen aanentoisto perustuu niin sanottuun phantom- eli lumevaikutelmaan, jossa kahden kaiuttimen valille kuvitellulta janalta (ns. stereokannalta) kuulostaa tulevan aanta, samoin kuin itse kaiuttimien suunnastakin. Todellisuudessa kaiuttimien valiselta alueelta ei kuitenkaan koskaan kuulu mitaan, vaan kaikki aani tulee aina vain joko vasemmasta tai oikeasta kaiuttimesta. Taman lumeilmion eli uskottavan stereokannan vaikutelman syntyminen riippuu ratkaisevasti aanityksen yhteydessa kaytetysta mikrofonisijoittelusta, samoin kuin itse kaiuttimien sijoittelusta kuunteluhuoneessa. Yleensa parhaana kaiutinsijotteluna pidetaan sellaista, jossa kaiuttimet ovat kuulijaa kohti kaannetyt ja sijaitsevat tasakylkisen kolmion kahdessa kulmassa samalla, kun kuulija itse on kolmion kolmannen kulman kohdalla.
Kuulokkeiden synnyttama stereovaikutelma poikkeaa suuresti kaiuttimien tuottamasta. Suurin ero on siina, etta kuulokekuuntelussa kuulijan eteen ei muodostu uskottavan kuuloista stereokantaa, vaan kannan keskelle sijoitetut aanet kuulostavat tulevan ikaan kuin kuulijan paan sisalta tai takaa. Tosin tassakin alkuperaisaanityksen tekniikka vaikuttaa suuresti kuunteluvaikutelmaan; parhaiten kuulokestereossa "toimivat" ns. keinopaa-aanitteet, jotka on alun perinkin taltioitu ihmispaata anatomisesti muistuttavan mikrofonitelineen avulla.
Ensimmaiset
stereoaanilevyt
ilmestyivat Yhdysvalloissa vuonna
1958
. Ensimmaiset stereofonisten
radiolahetysten
standardit hyvaksyttiin vuonna
1961
, ja
tv-lahetysten
standardit vuonna
1984
. Nykyisin stereoaanta kaytetaan lahes kaikessa sahkoisessa mediassa, kuten
CD
-musiikissa,
televisiossa
ja
aanenpakkaustiedostoissa
.
- Toivanen, Jarmo:
Teknillinen akustiikka, "Kaiuttimet"
, s. 261-359. Espoo: Otakustantamo, 1976.
ISBN 951-671-123-5
.