Stereoaani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Stereoaani , 2-kanavainen aani tai yleisemmin pelkka stereo , tarkoittaa aanentoistossa kahden kaiuttimen , vasen ja oikea seka vahintaan kahden aanikanavan kayttamista. Stereolla tyypillisimmin lisataan musiikin tilavaikutelmaa sijoittamalla instrumentit, kaiut ja muut efektit stereokuvan eri kohtiin.

Stereofoninen aanentoisto perustuu niin sanottuun phantom- eli lumevaikutelmaan, jossa kahden kaiuttimen valille kuvitellulta janalta (ns. stereokannalta) kuulostaa tulevan aanta, samoin kuin itse kaiuttimien suunnastakin. Todellisuudessa kaiuttimien valiselta alueelta ei kuitenkaan koskaan kuulu mitaan, vaan kaikki aani tulee aina vain joko vasemmasta tai oikeasta kaiuttimesta. Taman lumeilmion eli uskottavan stereokannan vaikutelman syntyminen riippuu ratkaisevasti aanityksen yhteydessa kaytetysta mikrofonisijoittelusta, samoin kuin itse kaiuttimien sijoittelusta kuunteluhuoneessa. Yleensa parhaana kaiutinsijotteluna pidetaan sellaista, jossa kaiuttimet ovat kuulijaa kohti kaannetyt ja sijaitsevat tasakylkisen kolmion kahdessa kulmassa samalla, kun kuulija itse on kolmion kolmannen kulman kohdalla.

Kuulokkeiden synnyttama stereovaikutelma poikkeaa suuresti kaiuttimien tuottamasta. Suurin ero on siina, etta kuulokekuuntelussa kuulijan eteen ei muodostu uskottavan kuuloista stereokantaa, vaan kannan keskelle sijoitetut aanet kuulostavat tulevan ikaan kuin kuulijan paan sisalta tai takaa. Tosin tassakin alkuperaisaanityksen tekniikka vaikuttaa suuresti kuunteluvaikutelmaan; parhaiten kuulokestereossa "toimivat" ns. keinopaa-aanitteet, jotka on alun perinkin taltioitu ihmispaata anatomisesti muistuttavan mikrofonitelineen avulla.

Ensimmaiset stereoaanilevyt ilmestyivat Yhdysvalloissa vuonna 1958 . Ensimmaiset stereofonisten radiolahetysten standardit hyvaksyttiin vuonna 1961 , ja tv-lahetysten standardit vuonna 1984 . Nykyisin stereoaanta kaytetaan lahes kaikessa sahkoisessa mediassa, kuten CD -musiikissa, televisiossa ja aanenpakkaustiedostoissa .

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Toivanen, Jarmo:  Teknillinen akustiikka, "Kaiuttimet" , s. 261-359. Espoo: Otakustantamo, 1976. ISBN 951-671-123-5 .
Tama tekniikkaan liittyva artikkeli on tynka . Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.