Pyha Henki
(
Vanhassa testamentissa
Jumalan Henki
ja
Herran Henki
,
hepr.
??? ?????
,
ruach ha-kodesh
) on
Jumalan
persoona, joka
kristillisen
tulkinnan mukaan loytyy
Raamatusta
. Kristinuskon
teologiassa
Pyha Henki on
kolmiyhteisen
Jumalan yksi persoona.
Henkikaste
on tapahtuma, jossa ihminen saa Pyhan Hengen.
Pyha Henki on
Jumalan
kolmas persoona, Isan ja
Pojan
ohella. Pyhaa Henkea kutsutaan myos Jumalan Hengeksi,
Jeesuksen
Hengeksi, Totuuden Hengeksi ja Kristuksen Hengeksi. Kristinuskossa Pyha Henki ei ole ainoastaan Jumalan voima vaan osa
Pyhaa Kolminaisuutta
.
Athanasioksen uskontunnustuksessa
hanesta mainitaan, etta han on luomaton, aareton, ikuinen,
kaikkivaltias
, Jumala ja Herra.
Kristinuskon mukaan jokainen
kristitty
saa Jumalan lupaaman lahjan voimaksi Jumalan palvelemiseen eli uskon elamaan. Pyhan Hengen lahja ei ole tarkoitettu pelkastaan tietyille ihmisille tiettyna aikana tiettya tehtavaa varten, vaan se kuuluu kaikille kristityille.
Paavali
mainitsee Pyhan Hengen lahjoina esimerkiksi Jeesuksen tunnustamisen Herraksi, kyvyn jakaa viisautta ja tietoa,
uskon
voiman, parantamisen lahjan, voiman tehda
ihmeita
,
profetoimisen
lahjan, kyvyn erottaa eri
henget
toisistaan,
kielillapuhumisen lahjan
, seka kyvyn tulkita kielilla puhujaa (1. Kor. 12). Naista lahjoista kaytetaan myos nimitysta
armolahja
.
Kristillinen opetus Pyhasta Hengesta Kolminaisuuden yhtena persoonana perustuu erityisesti Jeesuksen lupaukseen lahettaa uskovilleen ”puolustaja”, johon viitataan persoonana: ”Te saatte puolustajan; mina lahetan hanet Isan luota. Han, Totuuden Henki, lahtee Isan luota ja todistaa minusta.” (Joh. 15:26.)
Pyhasta Hengesta ja hanen saamisestaan on eri painotuksia kristikunnan sisalla. Suurin osa kuitenkin opettaa Pyhan Hengen tulevan ihmiseen
kasteessa
. Erityisesti
kalvinistit
opettavat, etta Pyha Henki saadaan henkilokohtaisessa
kaantymyksessa
Raamattua lukemalla (nakemys on myos laajasti omaksuttu
luterilaisten
keskuudessa) tai
rukoilemalla
erillista Hengella tayttymisen kokemusta (erityisesti tata opetusta on
vapaissa suunnissa
ja
helluntaiheratyksessa
). Jotkut taas katsovat, etta Pyhan Hengen voi saada vain toiselta uskovalta kristitylta, jolla on jo Pyha Henki (tata opetusta on
lestadiolaisuudessa
, mutta myos
uuskarismaattisuudessa
).
Erityisesti karismaattisissa suuntauksissa (niin
protestanttisissa
,
katolilaisissa
kuin helluntailaisissakin) korostetaan voimakkaasti armolahjoja kuten kielillapuhumista ja ihmeita erityisina Pyhan Hengen lasnaolon merkkeina. Talloin viitataan usein Raamatun
Apostolien teoissa
kerrottuihin tapauksiin. Apostolien tekojen toisessa luvussa
opetuslapset
puhuivat uusilla kielilla ja kymmenennessa luvussa
Korneliuksen
kodissa olevat ihmiset puhuivat kielilla ja ylistivat Jumalaa, kun tayttyivat Pyhalla Hengella. Kielilla puhumista esiintyy monissa kristillisissa liikkeissa nykyaankin.
Jehovan todistajien
mukaan Pyha Henki ei ole persoona vaan he katsovat, etta se on Jumalan vaikuttava voima.
Henkikaste on tapahtuma, jossa kristitty saa Pyhan Hengen. Tapahtumaa saattaa seurata ulospain nakyvia merkkeja tai nakyvaa muutosta ihmisen elamassa ja ihminen saattaa itse kertoa kokemuksistaan, sisaisista
sielun
tai
hengen
tilan muutoksistaan. Raamatun mukaan
Johannes Kastaja
sanoi, etta Jeesus kastaa uskovat Pyhalla Hengella ja tulella. Profeetta
Jesaja
kirjoitti Jumalan Hengesta seuraavasti:
≫Nain on hamaan siihen asti, kunnes meidan paallemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin eramaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsan veroinen. Ja eramaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee
vanhurskaus
. Silloin vanhurskauden hedelma on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.≫
(
Jesajan kirja
32:15?17)
Suomen Raamattuopiston
perustaja
Urho Muroma
arvioi, etta alkuseurakunnan aikana Pyhalla Hengella oli se asema kristikunnassa, jonka Jeesus sille antoi. Muroman sanoi Jeesuksen tunnusmerkiksi sita, etta han antaa jokaiselle omallensa Pyhan Hengen eli henkikasteen. Eika kukaan ole Jumalan lapsi, ellei han ole saanut Pyhaa Henkea, vaan han on ”kristillismielinen uskonnollinen ihminen”, mutta han ei ole
uudestisyntynyt
Jumalan lapsi. Muroman mukaan Johannes Kastaja tahtoi sanoa toiminnallaan: ”Mina eroitan teidat ulkonaisesti naista parannuksen tekemattomista juutalaisista parannuksen tehneitten juutalaisten joukkoon ja merkkina on tama minun vesikasteeni, mutta kun
Messias
saapuu, han tekee paljon syvallisemman tyon”. Henkikaste on syvallisempi tyo kuin vesikaste. Henkikaste on se tapahtuma, jossa henkilo erotetaan maailman hengen vallasta Jumalan hengen valtaan. Raamattu kayttaa Pyhasta Hengesta pronominia ”han”. Kun ihminen saa Pyhan Hengen, han saa henkilon, jolla on persoona.
[1]
Pyhasta Hengesta on tehty runsaasti lauluja aina
Daavidin
psalmien virsista nykyisiin
virsiin
ja hengellisiin lauluihin.
Luterilaisessa virsikirjassa
on esimerkiksi 800-luvulta Hrabanus Maurusin virsi ”Oi Pyha Henki, Herramme” ja
Paul Gerhardtin
virsia 1600-luvulta Pyhasta Hengesta: ”Pyha Henki, lohduttaja” ja ”Jumala, anna Henkesi” seka virsi ”Oi Pyha Henki, rienna”. Uudempia tunnettuja kappaleita ovat muun muassa
Pekka Simojoen
”Tule Pyha Henki” -kappale. Laulu ”Pyha Henki, sua janoamme”, ilmestyi
Elava Sana -seurakunnan
ylistyslevylla
Isani kaltainen
.