Lockerbien pommi-isku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lockerbien pommi-isku
Koneen räjähdyksessä irronnut keulaosa.
Koneen rajahdyksessa irronnut keulaosa.
Yhteenveto
Paivamaara 21. joulukuuta 1988
Onnettomuustyyppi terrori-isku
Tapahtumapaikka Lockerbie , Dumfries ja Galloway , Skotlanti
Lahtopaikka Saksa Frankfurt am Mainin lentoasema , Frankfurt am Main , Lansi-Saksa
Valilaskupaikka
Yhdysvallat John F. Kennedyn kansainvalinen lentoasema , New York , Yhdysvallat
Maaranpaa Yhdysvallat Detroitin kansainvalinen lentoasema , Detroit Yhdysvallat
Kuolleita 270 (259 lentokoneessa + 11 maassa)
Loukkaantuneita Arviolta 50
Eloonjaaneita 0
Lentokone
Konetyyppi Boeing 747-121
Lentoyhtio Yhdysvallat Pan Am
Rekisteritunnus N739PA
Matkustajia 243
Miehistoa 16

Lockerbien pommi-isku oli 21. joulukuuta 1988 suoritettu terrori-isku , jossa 270 ihmista kuoli lentokoneen rajahtaessa ja pudotessa Lockerbien kylaan Skotlannissa . Syyskuun 11. paivan iskuihin 2001 saakka Lockerbien pommi-isku oli toiseksi tuhoisin siviileja vastaan lentokoneessa suunnattu terrori-isku.

Iskussa Semtex -H-pommi tuhosi Pan Amin Boeing 747-121 -koneen (lento PA103 , kone N739PA , ”Clipper Maid of the Seas”), joka oli matkalla Frankfurtin kansainvalisen lentoaseman ja Lontoon Heathrow’n lentoasemaan kautta John F. Kennedyn kansainvaliselle lentoasemalle New Yorkiin . Kaikki koneessa olleet 259 ihmista kuolivat, samoin 11 Lockerbien kylan asukasta, jotka jaivat pudonneen lentokoneen alle.

Tuhotyosta tuomittiin 31. tammikuuta 2001 libyalainen tiedustelu-upseeri Abdelbaset Ali Mohmed al-Megrahi elinkautiseen vankeuteen . Han on aina kieltanyt syyllisyytensa. Pommi-isku johti myos Libyan vastaisiin talouspakotteisiin . Vuonna 2002 Libyan ilmoitettiin maksaneen 2,7 miljardin dollarin korvaukset turmassa kuolleiden omaisille ja elokuussa 2003 maa ilmoitti ottavansa vastuun tapahtuneesta. Syyskuussa 2003 Yhdysvallat ilmoitti lopettavansa 15 vuotta kestaneet talouspakotteensa Libyaa vastaan.

Elokuussa 2009 al-Megrahi vapautettiin inhimillisten syiden nojalla, koska han sairasti parantumatonta eturauhassyopaa. [1] Han kuoli toukokuussa 2012.

Soitto Helsinkiin [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

16 paivaa ennen hyokkaysta, 5. joulukuuta 1988 Yhdysvaltain ilmailuhallinto antoi turvatiedotteen, jossa kerrottiin, etta arabialaisella korostuksella englantia puhunut mies oli soittanut Yhdysvaltain Helsingin-suurlahetystoon ja kertonut, etta Frankfurtista seuraavan kahden viikon aikana lahteva lento rajaytettaisiin. [2] Tuntemattoman soittajan mukaan iskun jarjestaisi eras nimelta mainittu Hameenlinnassa Suomessa asuva Israelin arabi , joka oli palestiinalaisen Abu Nidalin terroristijarjeston ANO:n jasen, oli askettain saapunut Libyasta ja saisi rajahteet Frankfurtissa asuvalta jarjeston toiselta jasenelta. Frankfurtista Yhdysvaltoihin matkustava suomalainen nainen veisi tietamattaan pommin lentokoneeseen. [3]

Anonyymina pysynyt varoittaja otettiin Yhdysvalloissa erittain vakavasti.

Suomen Suojelupoliisi ei uskonut puhelussa ilmiannetun hameenlinnalaismiehen liittyvan mitenkaan iskuun. Aiemmin samana vuonna Israelin Helsingin-suurlahetystoon oli tehty kolme nimetonta puhelinsoittoa ? ensimmainen tammikuussa ja kaksi muuta heinakuussa ? joissa vaitettiin saman miehen suorittavan pommi-iskun Koopenhaminasta Tel Aviviin matkaavalla El Al -yhtion matkustajalennolla, mutta naita iskuja ei tapahtunut. Soittajan, joka kolmannessa puhelussa oli esiintynyt salanimella Hub Richard, arveltiin olleen sama. Myos palestiinalaisjarjesto PLO:n Helsingin-tiedotustoimiston johtaja oli saanut vuosina 1987 ja 1988 yhteensa kuusi omituista puhelinsoittoa, joiden arveltiin tulleen samalta ilmiantajalta. Supon arvion mukaan kyse oli valheellisista ilmiannoista, jotka oli todennakoisesti tehnyt eras toinen Hameenlinnassa asunut Israelin arabi tehdakseen kiusaa ilmiannon kohteena olleelle miehelle ja mahdollisesti haitatakseen taman kansalaisuushakemusta. Vaikka Supolla oli soittajan henkilollisyydesta vahva epailys, asiaa ei voitu varmuudella todistaa. Soittajaksi epaillylla miehella ei myoskaan tiedetty olevan yhteyksia terrorismiin. [3] [4]

On pidetty mahdollisena, etta varoitussoiton tekija oli saanut ajatuksen ANO-jarjeston suunnittelemasta iskusta ja suomalaisesta naisesta luettuaan uutisia aiemmin samana vuonna Ateenassa oletetusti surmansa saaneesta ANO:n terroristista Samir Khadarista, jolla oli ollut suomalaissyntyinen vaimo. Varoituksen muiden yksityiskohtien vastaavuus Lockerbien iskun kanssa saattoi olla pelkka sattuma. Helsingin Sanomat uutisoi tammikuussa 2024, etta perattoman ilmiannon kohteena ollut mies sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1990 ja asuu edelleen Hameenlinnassa, mutta soittajaksi epaillyn miehen nykyista asuinpaikkaa ei tiedeta. [4]

Lentokone [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Pan Amin lennolla 103 kaytetty lentokone oli N739PA, Boeing 747-121 nimeltaan Clipper Maid of the Seas (aiempi nimi Clipper Morning Light ). [5] Se oli viidestoista Boeingin rakentama 747-kone ja toimitettu Pan Amille helmikuussa 1970, [6] kuukausi Pan Amin ensimmaisen 747:n jalkeen.

Pommi-iskun aikaan kone oli 18 vuoden ikainen ja silla oli lennetty noin 75 000 tuntia. Vuonna 1987, vuotta ennen pommi-iskua, kone oli huollettu taysin, koska se oli siviilireservilentokone. [6] Koneeseen tehtiin muutoksia, joiden ansiosta se olisi voitu muuttaa kansallisessa hatatilanteessa rahtikoneeksi kahdessa paivassa. Koneen huoltohistoriasta loytyi merkintoja metallin vasymisesta, ruostumisesta ja koneessa olleesta tulipalosta. Vuosien 1980 ja 1988 valilla huoltotietoihin oli tehty 24 huomionarvoista merkintaa.

Lento [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Clipper Maid of the Seasin oli tarkoitus lentaa lennon 103 Atlantin ylitys. Lento alkoi Frankfurtista Boeing 727 -koneella. Heathrow’n lentoasemalla matkustajat ja matkalaukut siirrettiin suoraan toiseen koneeseen. Kaikkien matkalaukkujen omistajat eivat olleet lennolla mukana. Jatkoyhteys lahti portilta kello 18:04 ja lahti lentoon kello 18:25.

Rajahdys ja putoaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

N739PA Clipper Maid of the Seas Los Angelesissa vuonna 1987. Pommi rajahti miltei suoraan rungon "Pan Am" -tekstin 'P'-kirjaimen alapuolella.

Clipper Maid of the Seas lahestyi Solwayn lahden reunaa kello 19.01 (UTC) ja ylitti rannikon minuuttia myohemmin. Koneen transponderikoodi oli 0357 ja se lensi lentopinnalla 310. Koneen lentokorkeus oli siis 31 000 jalkaa eli 9 400 metria . Se lensi suuntaan 316 nopeudella 580 km/h .

Yhteys menetetaan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kello 18.58 miehisto otti yhteyden Shanwickin aluelennonjohtoon Prestwickissa . Kello 19.02.44 lennonjohto antoi heille selvityksen Atlantin ylitykseen. Tahan viestiin ei kuitenkaan vastattu. Koneen transponderikoodi katosi tutkasta. Lennonjohto yritti ottaa koneeseen yhteytta, mutta vastausta ei kuulunut. Tahan aikaan, 19.02.50, koneen ohjaamon aaninauhuri tallensi kovan aanen. Lennonjohdon tutkassa nakyi yhtakkia viisi heijastusta yhden sijaan. [7] Ohjaamon aaninauhurin tietojen ja tutkatallenteen vertailussa selvisi, etta kahdeksan sekuntia rajahdyksen jalkeen koneen kappaleet olivat levinneet merimailin (1,8 kilometrin) pituiselle alueelle. [7] Glasgow’sta Lontoota kohti lentanyt British Airwaysin lentaja ilmoitti hetkea myohemmin lennonjohdolle nahneensa maassa suuren tulipalon. [8]

Kone hajoaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tietokoneella tehty kuva onnettomuuskoneen hajoamisesta.

Rajahdys repi koneen vasempaan kylkeen puolimetrisen aukon. Miehisto ei ehtinyt aloittaa minkaanlaisia hatatoimenpiteita, vaan kone hajosi kappaleiksi. Koneen pyrstoosassa sijaitseva ohjaamon aaninauhuri loydettiin pellolta 24 tunnin kuluessa. Nauhalla ei ollut mitaan hatakutsuun viittaavaa, vaan ainoastaan koneen kommunikaatiojarjestelmien tuhoutumisesta aiheutunut 180 millisekunnin pituinen sihiseva aani. Vaikka rajahdys tapahtuikin koneen ruumassa, sita tehosti koneen sisapuolen ja ulkoilman suuri paine-ero. Rajahdys liikutti myos ohjauskaapeleita, minka seurauksena kone kallistui alaspain ja vasemmalle.

Rajahdyksen aiheutti ruumaan pakattuun kasettisoittimeen piilotettu pommi. Pommin sisaltanyt laukku pystyttiin jaljittamaan Maltalle. Sielta sen kohde oli ensin Frankfurt, jossa se lastattiin PanAmin lennolle Lontoon kautta New Yorkiin.

Ennen onnettomuutta poliisin kotietsinnoissa loytyi vastaava kasettisoittimeen piilotettu Semtex-pommi. Pommi loytyi Lansi-Saksassa olevasta PLFP :n turvatalosta. Laajoissa poliisietsinnoissa loydettyjen Libya-viitteiden perusteella kyseessa oli Muammar Gaddafin kostoisku lantta vastaan.

Air Accidents Investigation Branchin (AAIB) tutkijat selvittivat, etta koneen nokka irtosi lahes taysin rajahdyksessa. Se pysyi kuitenkin hetken kiinni muussa koneessa metallikaistaleen varassa taittuneena taaksepain kuin sailyketolkin kansi. Se irtosi kolmen sekunnin paasta suuntautuen koneen runkoon nahden taakse, ylos ja vasemmalle. Se osui moottoriin numero 3 irrottaen sen ja putosi lopulta 4 km paahan Lockerbiesta lahelle Tundergarthin kirkkoa.

Runko osuu maahan [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

AAIB:n havainnekuva, jossa nakyvat rungon ja pyrston murtumat seka alueet, joille osat paatyivat.
Vihrea ? etelainen romuvana;
punainen ? pohjoinen romuvana;
harmaa ? tormayskraatteri;
keltainen ? Rosebank (Lockerbie);
valkoinen ? ei loydetty/tunnistettu. [9]

Runko jatkoi matkaansa eteen- ja alaspain noin 5 800 metrin korkeuteen. Siita eteenpain kone putosi lahes pystysuoraan alaspain. [10] Pudotessaan kone hajosi pienempiin osiin. Ensimmaisena maahan osui osa, jossa olivat siivet. [7] Kyseinen osa sisalsi myos polttoainetankit. Niissa oli 91 000 kg kerosiinia, mika aiheutti suuren, useita taloja tuhonneen tulipalon Sherwood Crescent -kadulla Lockerbiessa , jonne osa putosi. British Geological Surveyn mittalaitteet rekisteroivat 1,6 richterin seismisen tapahtuman kello 19.03.36. Sen aiheutti rungon iskeytyminen maahan.

Toinen rungon osa putosi asuinrakennuksen paalle noin 2,4 kilometrin paahan koilliseen pain. Vaikka talo tuhoutui taysin, sen asukas selvisi vammoitta.

Uhrit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lentokoneiskun uhrien muistomerkki Dryfesdalen hautausmaalla Lockerbiessa.

Kansalaisuudet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kansallisuus Matkustajat Henkilokunta Kansalaista maassa Yhteensa
  Argentiina 2 0 0 2
  Belgia 1 0 0 1
  Bolivia 1 0 0 1
  Suomi 1 0 0 1
  Kanada 2 0 0 2
  Ranska 2 1 0 3
  Lansi-Saksa 3 1 0 4
  Unkari 4 0 0 4
  Intia 3 0 0 3
  Irlanti 3 0 0 3
  Israel 1 0 0 1
  Italia 2 0 0 2
  Jamaika 2 0 0 2
  Japani 1 0 0 1
  Filippiinit 1 0 0 1
  Espanja 0 1 0 1
  Etela-Afrikka 1 0 0 1
  Ruotsi 2 1 0 3
  Sveitsi 1 0 0 1
  Trinidad ja Tobago 1 0 0 1
  Iso-Britannia 31 1 11 43
  Yhdysvallat 178 11 0 189
Yhteensa 243 16 11 270

Matkustajat ja miehisto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaikki 243 matkustajaa ja 16 miehiston jasenta kuolivat koneen putoamisessa, kuten myos 11 Lockerbien asukasta. 270 uhrista 189 oli Yhdysvaltain ja 43 Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia. Loput 37 uhria olivat 19 eri valtion kansalaisia. [11] Pommi-isku oli tuhoisin Yhdysvaltain kansalaisia vastaan tehty isku ennen syyskuun 11. paivan terroritekoja . Suuri osa yhdysvaltalaisuhreista oli kotoisin New Yorkin ja New Jerseyn osavaltioista. [12]

Lennon 103 komentaja oli kapteeni James Bruce MacQuarrie (ika 55). Han oli kokenut lentaja: hanella oli lahes 11 000 lentotunnin kokemus, josta 4 000 tuntia oli kertynyt 747-koneella. Peramiehena toimi Raymond Ronald "Ray" Wagner (52). Hanella oli lahes 12 000 lentotunnin kokemus, niista noin 5 500 tuntia 747-koneella. Lentoinsinoori oli Jerry Don Avritt (46). Hanella oli lentotunteja yli 8 000, joista noin 500 747-koneella. [7]

Ohjaamomiehisto, yksi lentoemanta ja moni ensimmaisen luokan matkustaja oli yha turvavoin kiinni istuimissaan koneen nokassa, joka putosi pellolle Tundergarthin kylassa. Yksi lentoemanta loydettiin elavana, mutta han ehti kuolla ennen kuin paikalle saapui lisaapua. Myos kaksi matkustajaa olivat hetken aikaa elossa putoamisen jalkeen. Laakintaviranomaiset totesivat myohemmin, etta toinen heista olisi voinut selvita, jos hanet olisi loydetty ajoissa. [13]

Ainoa suomalaissyntyinen matkustaja ja uhri oli New Yorkissa asunut rahoitusanalyytikko Hanne-Maria Root (o.s. Maijala), joka oli varttunut Kanadassa ja saanut Kanadan kansalaisuuden. Hanet on haudattu Haapajarvelle Suomeen. [4]

Huomattavat matkustajat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bernt Carlssonin muistolaatta Dryfesdalen hautausmaalla.

Pommi-iskussa kuolleiden matkustajien joukossa oli YK:n Namibia-valtuutettu (Etela-Afrikan valloittaman Namibian ulkopuolinen johtaja) Bernt Carlsson , joka oli matkalla New Yorkiin Namibian itsenaisyyssopimuksen allekirjoitustilaisuuteen. [14] Koneessa olivat myos Volkswagen American -yhtion toimitusjohtaja James Fuller ja markkinointijohtaja Lou Marengo, jotka olivat palaamassa Lansi-Saksassa Volkswagenin johdon kanssa pidetysta kokouksesta, muusikko Paul Jeffreys vaimonsa Rachelin kanssa, runoilijan ja muusikon Robert Frippin entinen naisystava Joanna Walton, nayttelija David Whiten poika Jonathan White seka lupaava nuori fyysikko Alfred Hill. [15] Koneessa oli myos Irving Sigal, Merck Sharp & Dome -tutkimuslaboratorion molekyylibiologian johtaja. [16]

Yhdysvaltain viranomaiset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lennolla 103 oli ainakin nelja Yhdysvaltain viranomaisten palveluksessa ollutta henkiloa. Viidennesta henkilosta liikkuu vahvistamattomia huhuja. Naiden miesten lasnaolo on synnyttanyt salaliittoteorioita, joiden mukaan yksi tai useampi heista oli pommi-iskun todellinen kohde. [17]

Matthew Gannon, CIA:n Libanonin -osaston apulaisjohtaja, istui Clipper-luokassa ( Pan Amin versio business-luokasta ) [18] paikalla 14J. Defense Intelligence Agencyn komennuksella ollut armeijan majuri Chuck "Tiny" McKee istui Gannonin takana keskikaytavan vieressa paikalla 15F. Turistiluokassa istui kaksi Diplomatic Security Servicen erikoisagenttia, jotka toimivat Gannonin ja McKeen henkivartijoina: Yhdysvaltain Beirutin suurlahetyston turvallisuusasiamies Ronald Lariviere paikalla 20H ja Yhdysvaltain Nikosian suurlahetyston turvallisuusasiamies Daniel O’Connor paikalla 25H. Kaikki nelja olivat lahteneet matkaan Nikosiasta joulukuun 21. paivan aamuna.

Lipun varanneet, jotka eivat olleet lennolla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Monet olivat varanneet lipun lennolle 103, mutta eivat ehtineet mukaan.

Intialainen mekaanikko

47-vuotias automekaanikko Jaswant Basuta oli tehnyt lahtoselvityksen, mutta saapui portille liian myohaan. Belfastissa haavieraana olleen Basutan ystavat tulivat saattamaan hanta lentokentalle ja tarjosivat hanelle juotavaa lentokentan baarissa. Kun lahtevien lentojen taululle tuli tieto portin sulkeutumisesta, Basuta kiirehti turvatarkastuksen ja passintarkastuksen lapi portille, mutta siella oli enaa vain Pan Amin virkailijoita, jotka epasivat hanelta koneeseen nousun. Basuta oli aluksi yksi pommi-iskun epaillyista, silla myohastymisesta huolimatta hanen laukkunsa olivat lennolla. Epailyksia lisasi myos se, etta han oli sikhi , silla kolme vuotta aiemmin tapahtuneesta Air Indian lennon 182 pommi-iskusta olivat vastuussa sikhimilitantit. Kuulusteluissa Heathrow’n poliisiasemalla todettiin, ettei Basutalla ole yhteytta pommi-iskuun, minka jalkeen hanet vapautettiin. BBC haastatteli Basutaa 20 vuotta myohemmin. Han sanoi: "Minun olisi pitanyt olla 271. uhri. Tuntuu vielakin kauhealta niiden puolesta, jotka kuolivat". [13] [19] [20]

Julkisuuden henkilot

R&B-ryhma The Four Topsin oli tarkoitus palata lennolla 103 Yhdysvaltoihin Euroopan -kiertueen jalkeen. Edellisillan aanityssessio venyi kuitenkin pitkaksi ja yhtyeen jasenet nukkuivat pommiin.

Yhtyeista Sex Pistols ja Public Image Ltd. tunnetun punk rock -muusikon John Lydonin (Johnny Rotten) oli tarkoitus olla lennolla 103 vaimonsa Noran kanssa, mutta he eivat ehtineet lennolle. [21]

Vuoden 1988 maailman johtava tennispelaaja Mats Wilander oli varannut lipun, mutta ei noussut koneeseen. [22]

Nayttelijatar Kim Cattrall oli myos varannut lipun lennolle 103, mutta vaihtoi viime hetkella myohaisemmalle lennolle ehtiakseen tehda tuliaisostoksia Lontoossa. [23] [24]

Lockerbien asukkaat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yksitoista Lockerbien asukasta kuoli, kun koneen kappale, jossa siivet olivat kiinni, putosi Sherwood Crescentille yli 800 km/h nopeudella. Se rajahti synnyttaen 47 metrin pituisen kraatterin, jonka tilavuus oli 560 kuutiometria. [7] Talo osoitteessa 13 Housewood Crescent, jonka paalle osa putosi, tuhoutui taysin ja sen asukkaat, Dora ja Maurice Henry, kuolivat. [25] Myos useat muut talot tuhoutuivat taysin, ja 21 vaurioitui niin pahoin, etta ne piti purkaa. Osoitteessa 15 Sherwood Crescent asuvan Somervillen perheen kaikki nelja jasenta kuolivat, kun heidan talonsa rajahti.

Rajahdys tappoi myos osoitteessa 16 Sherwood Crescent asuneen Kathleen Flanniganin, hanen aviomiehensa Thomasin seka heidan 10-vuotiaan tyttarensa Joannen. Heidan poikansa Steven oli naapurin autotallissa korjaamassa siskonsa polkupyoraa ja selvisi rajahdyksesta hengissa. [26]

Tulipallo nousi korkealle talojen ylapuolelle kohti A74 -moottoritieta, karventaen siella ajaneiden autojen maalipintaa. Autoilijat ja paikalliset luulivat ensin, etta tulipallo oli peraisin laheisesta Chapelcrossin ydinvoimalasta . Lockerbien roomalaiskatolisen kirkon piispa Patrick Keegansin perheen koti osoitteessa 1 Sherwood Crescent oli koko kadun ainoa talo, joka ei tuhoutunut tormayksessa, rajahdyksessa tai tulipalossa. [27]

Vaikka monissa maissa suositeltiin Lockerbieen matkustamisen valttamista, monien uhrien perheet (paaasiassa Yhdysvalloista ) tulivat jo muutaman paivan sisalla iskusta tunnistamaan uhreja. Lockerbielaiset vapaaehtoiset perustivat vuorokauden ympari avoinna olleita kanttiineja, joista sukulaiset, sotilaat, poliisit ja sosiaalityontekijat saivat ilmaisia voileipia, aterioita, kahvia ja keskusteluseuraa. Kaupungin asukkaat pesivat, kuivasivat ja silittivat kaikki loytamansa vaatekappaleet, joilla ei poliisille ollut arvoa todistusaineistona, jotta mahdollisimman moni esine saataisiin palautettua uhrien sukulaisille. BBC:n Skotlannin -kirjeenvaihtaja Andrew Cassell sanoi iskun kymmenentena vuosipaivana, etta paikalliset olivat "avanneet kotinsa ja sydamensa" uhrien sukulaisille ja kestaneet omat surunsa ja menetyksensa tyynesti ja arvokkaasti, ja etta iskun jalkeen solmitut siteet ovat voimissaan nykyaankin. [28]

Oikeudenkaynti [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1991 nostettiin syytteet Abdelbaset Ali Mohmed al-Megrahia ja Lamin Khalifah Fhimahia vastaan. Vuosien ajan Libya kieltaytyi luovuttamasta heita oikeudenkayntiin [29] .

Libyan hallitus pidatti al-Megrahin ja Fhimahin, ja suostui luovuttamaan heidat oikeudenkayntia varten silla ehdolla, etta se pidettaisiin neutraalissa, kolmannessa maassa. Sijainniksi valikoitui Camp Zeist, Alankomaiden Utrechtissa sijaitseva entinen Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohta. Britannian ja Alankomaiden solmiman sopimuksen mukaisesti sinne perustettiin Skotlannin ylioikeuden ( High Court of Justiciary ) erityisistunto. Oikeudenkaynnin ajan alueella oli voimassa ensisijaisesti Skotlannin laki , ja oikeuden tuomarit, henkilokunta, syytetyt edustajineen, todistajat ja muut oikeudenkayntiin liittyvat henkilot nauttivat taytta tai osittaista immuniteettia Alankomaiden laista. [30]

Al-Megrahia ja Fhimahia syytettiin paaasiassa murhista, murhasalaliitosta, ja vuoden 1982 ilmailuturvallisuuslain ( Aviation Security Act 1982 ) rikkomisesta. Ison-Britannian ja Libyan valisen sopimuksen mukaisesti oikeuden kokoonpanossa oli kolme skotlantilaista tuomaria eika valamiehistoa.

Oikeudenkaynti alkoi 3. toukokuuta 2000, ja oikeus antoi tuomionsa 31. tammikuuta 2001. Fhimah todettiin syyttomaksi, joten hanet vapautettiin, ja han palasi Libyaan seuraavana paivana. Al-Megrahi todettiin syylliseksi ja hanet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen suosituksella, ettei hanta tulisi paastaa ehdonalaiseen vapauteen 20 vuoteen.

Al-Megrahi valitti tuomiostaan, ja maaliskuussa 2002 valitus hylattiin. Valituksen kasitteli sama ylioikeuden erityisistunto rikosvalitustuomioistuimen asemassa viiden tuomarin kokoonpanolla.

Al-Megrahi paastettiin vapaaksi vuonna 2009 pitkalle edenneen syovan johdosta [31] . Han kuoli Libyassa vuonna 2012 [31] . Han kiisti syyllisyytensa kuolemaansa saakka [31] .

Kiistakysymykset tuomiossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Iskujen todellisista tekijoista kiistellaan edelleen, vaikka asianosaisten maiden hallitukset pitavat tapausta selvitettyna. Monien mielesta Yhdysvallat syytti Libyaa tapauksesta voidakseen julistaa vihollismaansa kauppasaartoon ; Libyan vaitetaan ottaneen vastuun iskuista vain paastakseen eroon sen taloutta 15 vuotta pahoin rasittaneesta saarrosta, kuten maan paaministeri vuonna 2004 selvitti BBC:lle . [32] Myos YK:n nimittama Lockerbie-oikeudenkayntien tarkkailija piti saavutettua ratkaisua poliittisena ja tapausta pahasti selvittamattomana. [33] Osa Lockerbien iskun uhrien omaisista on tyytynyt rahoihin ja hyvaksynyt oikeudenkayntien paatoksen, kun taas toiset vaativat uusia tutkimuksia.

Kesalla 2007 julkaistun Scottish Criminal Cases Review Commission -raportin mukaan oikeudenkaynnissa saattoi olla epaselvyyksia ja todisteet olivat epaluotettavia. [34] Samana kesana insinoori Ulrich Lumpert myonsi valaehtoisessa lausunnossa varastaneensa oikeudenkaynnissa kaytetyn ratkaisevan todistuskappaleen tyonantajaltaan Mebo Ab:lta ja antaneensa sen 22. kesakuuta 1989 ilman lupaa Lockerbie-iskua tutkineelle viranomaiselle. [35]

Vuonna 2002 kuollut palestiinalaisterroristi Abu Nidal vaitti olleensa iskun takana. Megrahin puolustusasianajajien ryhma nimesi mahdolliseksi syylliseksi PFLP-GC:n Mohammed Abu Talbin. [34] Iskusta syytettiin alun perin Syyriaa ja PFLP-GC:ta, mutta tama muuttui 1991 kun Syyria liittyi liittoumaan, joka karkotti Irakin joukot Kuwaitista ja Syyriasta tuli Yhdysvaltain tukeman arabien ja Israelin valisen rauhansopimuksen ajaja [36] .

Yhdysvaltain DIA:n dokumentit taas syyttivat Iranin entista sisaministeria Ali-Akbar Mohtashemi-Puria, jolloin isku olisi ollut kosto viisi kuukautta aiemmin USS Vincennesin alas ampumasta iranilaisesta matkustajakoneesta . DIA vaitti Mohtashemi-Purin luvanneen PFLP-GC:n Ahmad Jibrilille iskusta miljoona dollaria. DIA piti myos Libyan osuutta epauskottavana. [37]

Myohempia vaiheita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

2022 otettiin kiinni libyalainen Abu Agela Masud Kheir Al-Marimi, jota syytetaan pommin valmistamisesta. Masudin uskotaan toimineen johtavana pommintekijana Libyan diktaattori Muammar Gaddafille. Hanen vaitettiin tunnustaneen osallisuutensa Lockerbien iskuun vuonna 2012, jonka jalkeen haneen kohdistunut tutkinta kaynnistettiin uudelleen vuonna 2016 ja hanta vastaan nostettiin syyte. Vuonna 2022 han jai puolisotilaallisten joukkojen vangiksi ja hanet luovutettiin Yhdysvaltoihin. [31]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ Lockerbie bomber freed from jail 20.8.2009. BBC News. Viitattu 21.8.2009.
  2. ↑ Report of the President's Commission on Aviation Security and Terrorism books.google.co.uk . (englanniksi)
  3. ↑ a b Jokinen, Christian: ”Terrorismin torjunta Suomessa kylman sodan aikana”, s. 172?178 teoksessa Suomi terrorismi Supo ? Koira joka ei haukkunut ? Miksi ja miten Suomi on valttynyt terroristisen toiminnan leviamiselta? (toim. Kullberg, Anssi). WSOY, Helsinki 2011.
  4. ↑ a b c Sami Sillanpaa: Varoituspuhelu Suomesta (tilaajille) Helsingin Sanomat 6.1.2024. Viitattu 12.1.2024.
  5. ↑ Proctor, Jon: Photo: N739PA Jetphotos.net. Arkistoitu 30.4.2014. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
  6. ↑ a b Cody, Edward: Pan Am Jet Crashes in Scotland, Killing 270 Washingtonpost.com . 22.12.1988. The Washington Post. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Report on the accident to Boeing 747-121, N739PA at Lockerbie, Dumfriesshire, Scotland on 21 December 1988 (.pdf) Air Accidents Investigation Branch. Arkistoitu 23.10.2013. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Black, Ian ja Seenan, Gerard: Court told how jet's radar blip broke up at 7.02pm theguardian.co.uk . 4.5.2000. The Guardian. Viitattu 16.9.2014. (englanniksi)
  9. ↑ 2/1990 Boeing 747-121, N739PA Appendices (.pdf)  (Figure B-7) Air Accidents Investigation Branch. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Criminal occurence description N739PA Aviation Safety Network. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Victims 22.8.2009. Victims of Pan Am Flight 103, Inc.. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  12. ↑ 'This will be the happiest day of my life': Families of Lockerbie victims celebrate Gaddafi's death Mail Online . 22.10.2011. The Daily Mail. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  13. ↑ a b Victims of Pan Am 103 plane-truth.com. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  14. ↑ U.N. Officer on Flight 103 22.12.1988. The New York Times. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Alfred Hill (.pdf) helmikuu 1990. Physics Today. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  16. ↑ Dr. Irving Sigal, Molecular Biologist, 35 25.12.1988. The New York Times. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  17. ↑ Ashton, John ja Ferguson, Ian: Flight from the truth 27.6.2001. The Guardian. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  18. ↑ The Virtual Pan Am Museum EverythingPanAm.com. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  19. ↑ Smith, Guy: 'I missed the Lockerbie flight by minutes' 29.8.2008. BBC News. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  20. ↑ Air France crash clues; disaster survivor guilt 5.6.2009. Neo-Neocon. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  21. ↑ Warrior 7'' fodderstompf.com. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  22. ↑ Clarey, Christopher: In the Arena : Wilander embraces the low-ego role of captain 9.4.2004. The New York Times. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  23. ↑ Cattrall's Plane Crash Near Escape 19.6.2007. contactmusic.com. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  24. ↑ Roberts, Alison: Kim, Samantha and Sex and the City 2.1.2002. London Evening Standard. Viitattu 17.9.2014. (englanniksi)
  25. ↑ Lockerbie and the worst Christams imaginable 2.6.2002. The Scotsman. Viitattu 18.9.2014. (englanniksi)
  26. ↑ Hill, Amelia: Destroyed by the curse of Lockerbie 27.8.2000. The Guardian. Viitattu 18.9.2014. (englanniksi)
  27. ↑ Remembering Lockerbie 20 years on 18.12.2008. The Scotsman. Viitattu 18.9.2014. (englanniksi)
  28. ↑ Cassell, Andrew: Reporter's reflections 21.12.1998. BBC News. Viitattu 18.9.2014. (englanniksi)
  29. ↑ Adam Goldman, Katie Benner: U.S. Unseals Charges Against New Suspect in 1988 Lockerbie Bombing The New York Times . 21.12.2020. Viitattu 20.2.2023. (englanniksi)
  30. ↑ Treaty concerning the trial.
  31. ↑ a b c d Terrorismi | 270 ihmista kuoli Lockerbien lentokoneiskussa 1988 ? Epailty pommintekija otettu kiinni Helsingin Sanomat . 11.12.2022. Viitattu 20.2.2023.
  32. ↑ US presses Libya over Lockerbie 24.2.2004. BBC News.
  33. ↑ Statement by Dr. Hans Koechler, international observer of the International Progress Organization i-p-o.org . 23.8.2003. Arkistoitu 3.3.2015. Viitattu 21.8.2009.
  34. ↑ a b Lockerbie 'bomber' could go free 17.6.2007. Guardian. Viitattu 21.8.2009.
  35. ↑ Probe into Lockerbie timer claims 5.9.2007. Theherald.co.uk. Arkistoitu 24.8.2009. Viitattu 5.6.2010.
  36. ↑ Ahmed Jibril and the PFLP-GC BBC. Viitattu 17.06.2007.
  37. ↑ http://www.timesonline.co.uk/tol/news/uk/scotland/article6797831.ece (edellyttaa rekisteroitymisen)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lockerbien_pommi-isku&oldid=22110074 ”