Airbus A300

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Airbus A300
Tyyppi liikennelentokone
Valmistaja EADS (Airbus S.A.S.)
Ensilento 28. lokakuuta 1972
Esitelty 30. toukokuuta 1974 ( Air France )
Paakayttajat United Parcel Service (52)
FedEx (49)
American Airlines (34)
Japan Airlines (22)
Valmistusmaara 552
Valmistusvuodet 1974?2007 [1]
Muunnelmat Airbus A300-600 ST Beluga
Airbus A310
Airbus A300B-sarjan koneyksilon ohjaamo restauroituna alkuperaisasussaan, Delcon valmistamin inertiasuunnistuslaittein, kuvattuna Airbusin tehtaan museossa Toulousessa vuonna 2016. Useimmissa lentavissa taman sarjan yksiloissa on niiden sijaan uudempia suunnistuslaiteratkaisuja.
Vuoteen 2007 valmistetussa A300-600:ssa on samanlainen ohjaamo kuin tassa Saksan ilmavoimien A310 MRTT:ssa.

Airbus A300 on eurooppalaisen Airbusin kehittama ja valmistama laajarunkoinen ja kaksimoottorinen keskipitkan kantaman suihkukone. Suoritettuaan ensilentonsa vuonna 1972, Airbus A300 -koneesta tuli maailman ensimmainen kaksimoottorinen laajarunkokone ja ensimmainen Airbus Industrien tuote. [2] Airbus A300:n tavanomainen matkustajamaara on 266 matkustajaa kahdessa luokassa (bisnes- ja turistiluokka), jolloin saavutetaan 7 540 kilometria suurimmalla mahdollisella kuormalla.

Koneen ensiasiakas oli ranskalainen Air France , joka otti konetyypin kayttoon 30. toukokuuta 1974. [3] Airbus A300 -koneperheen valmistus paattyi heinakuussa 2007, jolloin oli valmistettu yhteensa 561 konetta. Sittemmin konetyyppi on poistunut monien matkustajalentoyhtioiden laivastosta. Matkustajakaytosta poistettuja koneita on uudelleenkonfiguroitu rahtilentoyhtioiden, kuten FedEx Expressin ja UPS Airlinesin , kayttoon. Finnairilla oli aikavalilla 1986-2004 kaytossaan kaksi A300B4-sarjan konetta.

Kehitys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Markkinarako Airbus A300 -koneelle syntyi 1960-luvulla, kun American Airlinesin silloinen johtaja Frank Kolk ryhtyi etsimaan vuonna 1966 Boeing 727 -koneelle korvaajaa tiheasti liikennoidyilla lyhyilla ja keskipitkilla reiteilla Yhdysvaltain sisalla. Hanen alkuperaisena ajatuksenaan oli laajarunkomatkustajakone, joka kykenisi kuljettamaan 250?300 matkustajaa taydella kuormalla ilman korkealla sijaitsevien lentoasemien aiheuttamia suorituskykyrajoituksia. Yhdysvaltalaiset valmistajat, kuten McDonnell Douglas ja Lockheed vastasivat haasteeseen kehittamalla kolmimoottorisia koneita, silla Yhdysvaltain ilmailuviranomainen FAA kielsi kaksimoottoriset koneet monilla reiteilla. Kolk oli kuitenkin alun perin toivonut kaksimoottorista ratkaisua.

Syyskuussa 1967 Ison-Britannian , Ranskan ja Saksan hallitukset allekirjoittivat aiesopimuksen 300-paikkaisen Airbus A300 -koneen kehittamisesta. Myohemmin loppuvuonna seka Ranskan etta Ison-Britannian hallitukset epailivat hankkeen totetumista, silla pulmia oli ilmennyt muun muassa moottoreiden kanssa. Moottoritoimittaja Rolls-Roycen olisi pitanyt suunnitella ja toteuttaa kokonaan uusi RB207-moottori hanketta varten. Joulukuussa 1968 300-paikkaisesta konehankkeesta luovuttiin: ratkaisuksi oli valittu 250-paikkainen Airbus A250, joka ei vaatisi uusia moottoreita. Malli uudelleennimettiin A300B:ksi, ja potentiaalisten yhdysvaltalaisten asiakkaiden houkuttelemiseksi moottoritoimittajaksi valittiin yhdysvaltalainen General Electric brittilaisen Rolls-Roycen sijaan. Tama johti valirikkoon ja brittihallitus vetaytyi hankkeesta, joskin Hawker-Siddeley jatkoi yha alihankkijana kehittaen muun muassa koneen siipiratkaisuja.

Airbus Indrustrie perustettiin virallisesti vuonna 1970, jolloin syntyi sopimus ranskalaisen Aerospatialen ja saksalaisen Deutsche Aerospacen valilla. Espanjalainen CASA liittyi hankkeeseen 1971. Kukin kolmesta yhtiosta huolehti omasta osuudestaan hankkeessa. Vuosia myohemmin Iso-Britannia palasi hankkeeseen British Aerospace -yhtion valityksella. Uuden Airbus Indrustrien suurin ponnistus oli saada valmiiksi ensimmainen A300. Tama tapahtui syksylla 1972, ja kone paljastettiin 28. syyskuuta 1972. Ensilentonsa kone teki 28. lokakuuta samana vuonna Toulouse-Blagnacin lentoasemalta . Ensimmainen tuotantomalli oli A300B2, ja se otettiin matkustajaliikennekayttoon vuonna 1974. Vuotta myohemmin seurasi A300B4. Koneen koelentoja, erityisesti kylman ilmanalan lentokokeita, suoritettiin myos Suomessa. [4]

Alkuun konetyypin menestys oli heikko, mutta jo vuoteen 1979 mennessa 81 konetta oli valmistunut ja kaytossa. Konetyypin suosio kasvoi ajan myota, ja Airbus teki lapimurtonsa vuonna 1987, jolloin se julkisti uuden konetyyppinsa Airbus A320:n . Ennen tuotannon alkamista A320-koneita tilattiin yli 400 ? toisin kuin A300-konetta, jota oli tilattu ennen tuotannon aloittamista vain 15.

Airbus A300 oli ensimmainen lentokone, jonka valmistuksessa kaytettiin tehostettua Just-In-Time -menetelmaa. Rungon osia valmistutettiin yhteistyokumppaneilla ja alihankkijoilla eri puolilla Eurooppa. Nama osat kuljetettiin loppukokoamista varten Toulouseen Ranskaan, jossa A300-koneen varsinainen tuotantolinja sijaitsi. Alun perin ajatuksena oli jakaa vastuuta ja tyota Airbus Indrustrie -hankkeessa mukana olleiden yhtioiden kesken, mutta myohemmin kavi ilmi, etta tallainen toimintatapa oli ajankaytollisesti ja taloudellisesti tehokkaampaa ja joustavampaa kuin koneen rakentaminen alusta asti yhdessa paikassa.

Ominaisuudet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Airbus A300 -koneen suunnittelussa kaytettiin viimeisinta teknologiaa, josta osa oli peraisin menestyksekkaasta Concorde -projektista. A300-koneen siirtyessa aktiiviseen kayttoon se oli erittain kehittynyt ja moderni kone, joka on ollut pohjana tulevillekin hankkeille.

A300B2:sta tehtiin useita jatkokehitysversioita. A300B2-200:ssa oli aerodynaamisia parannuksia seka uudenlaiset pyorat ja jarrut. A300B2-300:ssa oli suurempi kantavuus, A300B4-100:ssa oli pidempi kantama ja A300B4-200:ssa oli suurempi enimmaislentoonlahtopaino, vahvistettu siipi ja runko, parempi laskeutumisteline ja mahdollisuus lisatankkiin. Myohempiin A300B4-200 -malleihin sai myos ohjaamon, johon riitti kahden hengen miehisto (kapteeni ja peramies, lentomekaanikkoa ei tarvittu). Taman Karairin seka Finnairinkin kaytossa olleen, erittain harvinaisen version mallinimi oli A300B4-FFC (Forward-Facing Flight Deck, edusrakenteinen ohjaamo). Myos Finnairin koneessa oli kuitenkin kolmannen miehistonjasenen istuin, jonka oheen oli jatetty lahinna polttoainekuorman tasapainottamiseen kaytettyja saatimia. Paikalla istui ajoittain huoltomekaanikko, jonka yhtio usein otti mukaan sellaisiin tilauslentokohteisiin, joissa A300-huoltopalveluita ei ollut paikallisesti saatavilla. [5] Erityinen A300:n innovaatio oli myos, etta automaattiohjauksen hallintalaitteet sijaitsivat ensimmaista kertaa ohjaamon haikaisysuojassa, kuten uudemmissa liikennekoneissa on muodostunut kaytannoksi.

A300B4:n tuotanto lopetettiin 1984, jolloin alettiin valmistaa kehittyneempaa A300-600 -mallia. Tassa mallissa oli kahden hengen miehistolla toimiva ohjaamo ja elektroniset kuvaputkinaytot. Koneen kantama oli myos parantunut. Tasta mallista tuli liikenteeseen vuonna 1988 versio A300-600R, jolla oli suurempi enimmaislentoonlahtopaino ja pitempi kantama. 600-sarjan tuotanto lopetettiin vuonna 2007, ja viimeinen matkustajaversio oli toimitettu Japan Air Systemille vuonna 2002. [6] A300-600:een on vuodesta 2017 ollut saatavilla Honeywellin Primus Epic-avioniikkaan perustuva avioniikkapaivitys, joka antaa koneelle tuen uusimmille satelliittisuunnistusmenetelmille, mika pidentaa koneen mahdollista kayttoikaa jopa 2030-luvulle saakka. Ainakin UPS ja FedEx ovat hyodyntaneet tata mahdollisuutta. [7] [8]

Kaikista A300:n varianteista on ollut myos rahtiversioita.

Konetyyppi Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Finnairin Airbus A300-200B4 Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuonna 1995.

Karair/Finnairilla A300-konetyyppi korvasi 1980-luvun jalkipuolella lomalentojen DC-8-62 -koneet. Kyseiset yksilot (OH-LAA ja OH-LAB) olivat jaaneet valmistajalle, kun Garuda ja Tunis Air eivat niita lunastaneet, jolloin Finnair vuokrasi ne omistamalleen Karairille vuosiksi 1986?1998. Ensimmainen kaupallinen lento tapahtui 17. joulukuuta 1986 reitilla Helsinki?Lanzarote?Las Palmas, paallikkona Viljo Turunen ja peramiehena Kari Laine. Kaytannossa ensijaiseksi operointialueeksi muodostui Kanaria ja Valimeren alue. Harvinaisen johdannaismallin ainoa kaytettavissa oleva simulaattori sijaitsi Jakartassa , jonne Finnairinkin miehistot kuljetettiin koulutusta varten. [5] Vuosina 1992?1998 koneet lensivat Finnairin varityksessa. Vuonna 1997 Finnair paatyi ostamaan koneet itselleen. Ne olivat vuosina 1998-2002 Foyle Airin kaytossa, vuosina 2002-2004 jalleen tilapaisesti Finnairilla, jonka jalkeen turkkilaisella MNG Airlinesilla ja sittemmin Iran Airilla. Koneet korvautuivat pysyvaiskaytossa viidella B757-200 -koneella vuosina 1997?1998. [5]

Tekniset tiedot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahde: [9] [10]

Ominaisuus A300B4 A300-600R A300-600F
Tyypillinen matkustajamaara 220 matkustajaa (kolmessa luokassa)
266 matkustajaa (kahdessa luokassa)
345 matkustajaa [11] (yhdessa luokassa, maksimi)
?
(vain rahtia)
Rahtikuorma 22 tai 23 LD3-konttia koneen ruumassa 15 (21) lavaa ylemmassa kerroksessa
+ 22 tai 23 LD3-konttia ruumassa
Rungon pituus 52,79 m 53,30 m
Kokonaispituus 53,62 m 54,08 m
Siipien karkivali 44,84 m 44,85 m
Siipien pinta-ala 260 m²
Korkeus 16,62 m
Rungon leveys 5,28 m
Rungon halkaisija 5,64 m
Tyypillinen tyhjapaino 88 500 kg 90 900 kg 81 900 kg
Suurin lentoonlahtopaino 165 000 kg 171 700 kg 170 500 kg
Kiitoratavaatimus (MTOW, SL, ISA) ? 2 324 m
Matkanopeus 0,78 Mach 833 km/h 10 670 metrissa
Maksiminopeus 0,86 Mach [12] 0,82 Mach
Kantama 6 670 km 7 540 km 4 850 km
Suurin polttoainekuorma 62 900 l 68 150 l
Moottorit General Electric CF6-50C2
tai Pratt & Whitney JT9D-59A
General Electric CF6-80C2
tai Pratt & Whitney PW4158
Ohjaamomiehisto kolme (FFC-mallissa kaksi, mm. Finnair) kaksi

Onnettomuudet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

American Airlinesin lento 587 syoksyi maahan New Yorkissa 12. marraskuuta 2001 koneen sivuperasimen irrottua. Onnettomuudessa kuoli 265 ihmista.

Valmistetuista 552 koneesta 37 (noin 6,7 %) on elokuuhun 2022 mennessa tuhoutunut onnettomuuksissa, kaappauksissa, terroriteoissa ja muissa tapahtumissa. [13] Vertailun vuoksi saman aikakauden ja kokoluokan koneista Boeing 767:lla vastaava osuus on 1,5 % [14] ja Ilju?in Il-86:lla 3,8 % [15] .

Airbus A300:n pahin onnettomuus tapahtui 3. heinakuuta 1988 , kun Persianlahdella partioinut ohjusristeilija USS Vincennes erehtyi luulemaan Iran Airin lennolla 655 ollutta A300B2-203-konetta viholliskoneeksi ja ampui sen alas Hormuzinsalmen ylla lahella Qe?min saarta. Lennolla oli 290 ihmista, jotka kaikki kuolivat alasampumisessa. [16]

Alla olevaan avattavaan taulukkoon on listattu kaikki onnettomuudet ja muut tapahtumat, jotka johtivat koneen tuhoutumiseen tai hylkaamiseen, [13] seka muut huomattavat onnettomuudet, joissa lentokone ei tuhoutunut, mutta joissa kuoli vahintaan yksi henkilo.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. https://www.lentoposti.fi/uutiset/ensimm_inen_kaksimoottorinen_laajarunkokone_airbus_a300_nousi_ilmaan_50_vuotta_sitten_28101972 Viitattu 21.1.2024.
  2. https://www.flugzeuginfo.net/acdata_php/acdata_a300_en.php Viitattu 21.1.2024.
  3. https://www.airfleets.net/flottecie/Air%20France-history-a300.htm Viitattu 21.1.2024.
  4. 50 vuotta sitten | ”Ilmabussi” lensi yllattaen Suomeen ja tamperelaisille tuttu nimi loytyi verokalenterin naisjoukon huipulta Aamulehti . 8.12.2023. Viitattu 8.12.2023.
  5. a b c Hyvarinen, Antti: Lentajien tyokaluja, A300. Liikennelentaja 3/2019 , maaliskuu 2019.
  6. Airliner Classic: Airbus A300 ? the beginning for a giant www.key.aero . 4.12.2009. Viitattu 24.8.2023. (englanniksi)
  7. Woodrow Bellamy III: UPS Brings Epic Avionics to Airbus A300s Avionics International . 16.5.2017. Viitattu 24.8.2023. (englanniksi)
  8. Bruce Drum: First UPS’ Airbus A300 facelift completed World Airline News . 11.2.2021. Viitattu 24.8.2023. (englanniksi)
  9. Civil Aviation: Airliners ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  10. Airliners.net Airliners.net . Viitattu 4.11.2021.
  11. FAA Type Certificate Data Sheet http://rgl.faa.gov/Regulatory_and_Guidance_Library/rgMakeModel.nsf/0/7fd75e79c9d71c5586257a130072fc44/$FILE/A35EU%20Rev%2026.pdf ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  12. " A300 TYPE CERTIFICATE DATA SHEET No. A35EU ", FAA, 28 May 2010. Luettu 30 tammikuu 2015. Archived from the original on 24 joulukuu 2016.  
  13. a b Accident list: Airbus A300 Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  14. Boeing 767 Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  15. Ilyushin Il-86 Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  16. a b Criminal Occurrence description EP-IBU Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  17. Accident description F-BVGK Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  18. Accident description OY-KAA Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  19. Accident description VT-ELV Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  20. Accident description SU-BCA Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  21. Criminal Occurrence description 9K-AHF Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  22. Criminal Occurrence description 9K-AHG Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  23. Accident description AP-BCP Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  24. Accident description F-BUAE Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  25. Accident description VT-EDV Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  26. Accident description B-1816 Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  27. Accident description HL7296 Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  28. Hull-loss description HS-THO Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  29. Hijacking description F-GBEC Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  30. Hull-loss description TC-ALP Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  31. Accident description PK-GAI Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  32. Accident description B-1814 Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  33. Accident description A6-PFD Aviation Safety Network. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  34. Hull-loss description EP-IBR Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  35. Accident description TU-TAT Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  36. Accident description AP-BCJ Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  37. Accident description N14053 Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  38. Accident description VT-EFW Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  39. Criminal Occurrence description OO-DLL Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  40. Accident description AP-BBA Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  41. Accident description YA-BAD Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  42. Hull-loss description A7-ABV Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  43. Accident description TC-ACB Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  44. Accident description XA-TUE Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  45. Criminal Occurrence description 5A-IAY Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  46. Criminal Occurrence description 5A-DLZ Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  47. Accident description TC-OAG Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  48. Accident description EI-EAC Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  49. Accident description N155UP Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  50. Accident description SU-BMZ Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  51. Accident description PR-STN Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  52. Hull-loss description XA-MRC Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)
  53. Hijacking description 9K-AHG Aviation Safety Network. Viitattu 7.8.2022. (englanniksi)
  54. Hijacking description VT-EDW Aviation Safety Network. Viitattu 16.8.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]