Venajan keisari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venajan keisari
Император Всероссийский
Nikolai II, Venajan viimeinen keisari
Virka-asunto Talvipalatsi , Pietari
Perustettu 2. marraskuuta 1721
Ensimmainen Pietari Suuri
Viimeinen Nikolai II
Lakkautettu 15. maaliskuuta 1917
Katariina I, Venajan keisarinna 1725?1727

Venajan keisarin arvonimen otti Pietari I Suuri laajennettuaan ja lansimaistettuaan Venajaa 1700-luvun alussa. Venaja julistettiin suurvallaksi ja hallitsija Pietari Suuri Isanmaan Isaksi ja Koko Venajanmaan keisariksi ”(Vserossijski Imperator)”. Lisaksi hanella oli edelleen myos arvonimi ” tsaari ”, mutta ei Venajan vaan lukuisten muiden alueiden tsaarina. Naita olivat muun muassa Kazanin tsaari, Astrahanin tsaari, Siperian tsaari ja Taurian Khersonesoksen tsaari muiden arvonimien ohessa.

Sanat keisari ja tsaari ovat samaa alkuperaa: molemmat johtuvat roomalaisesta Caesar -nimesta, jota alkujaan Rooman hallitsijat kayttivat arvonimenaan imperator -termin ohella. Suomeen keisari-sana on tullut saksan kautta ( Kaiser ), mutta monissa muissa kielissa, myos venajassa , sita vastaa sana imperator tai jokin siita kehittynyt muunnos.

Venajan hallitsijoista on syyta puhua Venajan keisareina Pietari Suuresta alkaen. Juuri Pietari liitti Venajan lansieurooppalaiseen kulttuuriperintoon luomalla virka-asteikon, rankijarjestelman eli tabel o rangah ( ven. Табель о рангах) ja Ruotsin mallin pohjalta mukaillun aluehallinnon. Venalaisen rahvaan nakokulmasta ”keisari” ( ven. Император, imperator ) - ja ”tsaari” ( ven. Царь ) -termin valilla ei kuitenkaan ole kaytannossa eroa. Venalaisessa puhekielessa keisareita nimitettiin Pietari Suuren ajan jalkeenkin tavallisimmin tsaareiksi ja nimitetaan edelleenkin.

Matti Klingen mukaan Venajan imperiumin keisari oli Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsija nimenomaan keisarin arvonimella. Venalaisille han oli ja on edelleen puhekielessa tsaari. Suomalaisessa historiankirjoituksessa on kaytetty kumpaakin nimitysta. Suomalaisille nimitys suuriruhtinas oli tarkea siksi, etta sen perusteella esitettiin, ettei Venajan keisarilla ollut Suomessa keisarin, vaan ainoastaan Ruotsin vuoden 1772 hallitusmuodon mukaiset valtuudet. Venajan tsaari oli myos Puolassa nimellisesti vain suuriruhtinas maan kolmannen jaon jalkeen.

Venajalla tsaarin valta-aseman kasitettiin olevan Jumalalta peraisin ja siten koko valtio alueineen, asukkaineen ja rikkauksineen oli viime kadessa tsaarin yksityisomaisuutta. Koska tsaari oli saanut valtansa Jumalalta, ei han voinut myoskaan olla teoistaan vastuussa kenellekaan muulle. [1] Tama vanhanaikainen kasitys muuttui perustuslaillisemmaksi vuoden 1905 levottomuuksien johdosta 17. lokakuuta annetun lokakuun manifestin ansiosta. Tosin valtakunnanduuman asema parlamentaarisena kansanedustuslaitoksena ei lansieurooppalaisen perustuslaillisuuden nakokulmasta toteutunut. Taman perustuslaillisen muutoksen vuoksi vuoden 1905 tapahtumista kaytetaan nimea vuoden 1905 vallankumous .

Arvonimet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Venajan keisareilla oli myos suuri joukko muita arvonimia, joista osa viittasi Venajaan kuulumattomiinkin alueisiin ja paikkakuntiin. 1800-luvun lopulla keisarilla oli seuraava arvonimiluettelo:

Koko Venajan, Moskovan , Kiovan , Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias , Kasanin , Astrakanin , Puolan , Siperian ja Taurian Kersonessoksen Tsaari, Pihkovan herra ja Smolenskin , Liettuan , Volhynian , Podolian ja Suomen suuriruhtinas , Viron , Liivinmaan , Kuurinmaan ja Semgallenin , Samogitian , Białystokin , Karjalan , Tverin , Jugorian , Permin , Vjatkan , Bulgarian ja muiden maiden ruhtinas , Ni?ni Novgorodin , T?ernigovin , Rjazanin , Polotskin , Rostovin , Jaroslavin , Beloe Ozeron , Udorian , Obdorian , Vitebskin ja Mstislavin ja koko pohjoisen alueen herra ja suuriruhtinas , Iberian , Kartalinian , Georgian ja Kabarinian ja Armenian herra ja hallitsija, T?erkessien ja vuoristoruhtinaiden ym. Perintoruhtinas ja Hallitsija, Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin , Dithmarschenin ja Oldenburgin herttua jne. jne. [2] .

Monissa asiakirjoissa kuitenkin kaytettiin lyhempaa, ainoastaan Venajaan, Puolaan ja Suomeen viittaavaa arvonimiluetteloa [2]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. Sinilind, Sirje:  Viro ja Venaja. Huomioita Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikasta Virossa 1940-1984 , s. 148. ALEA-KIRJA, 1985. ISBN 951-9272-97-6 .
  2. a b Matti Klinge: Suomen sinivalkoiset varit, Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksista, s. 237, Otava 1982, ISBN 951-1-06877-6

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]