Vapaa demokraattinen puolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vapaa demokraattinen puolue
Freie Demokratische Partei

Perustettu 1948
Puheenjohtaja Christian Lindner
Paasihteeri Bijan Djir-Sarai
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta , keskusta-oikeisto
Toimisto Thomas-Dehler-Haus
Reinhardtstraße 14
10117 Berliini
Jasenmaara Nousua 65 500 (2019) [2]
Liittopaivat
92 / 736
( 2021 )
Osavaltioparlamentit
112 / 1 868
Euroopan parlamentti [3]
5 / 96
Kansainvaliset jasenyydet ? ALDE
? Liberal International
Nuorisojarjesto Junge Liberale
Kotisivu www .fdp .de

Vapaa demokraattinen puolue ( saks. Freie Demokratische Partei , lyh. FDP ) on keskusta-oikeistolainen klassista liberalismia edustava puolue Saksassa . FDP on ollut usein mukana joko kristillisdemokraattien tai sosiaalidemokraattien johtamissa hallituksissa. Puolue saavutti vuoden 2009 liittopaivavaaleissa historiansa parhaimman tuloksen, mutta karsi heti seuraavissa, vuoden 2013 vaaleissa, historiansa pahimman vaalitappion menettamalla kokonaan edustuksensa liittopaivilla, jonne puolue paasi palaamaan taas seuraavissa liittopaivavaaleissa vuonna 2017. [4] [5]

Vapaa demokraattinen puolue edustaa arvo- ja talousliberalismia . Historiallisesti puoluetta on pidetty enemman keskustalaisena , mutta 1980-luvulta alkaen se on siirtynyt enemman oikeistoon pain, ja nykyaan FDP luetaan vahvasti oikeistolaiseksi puolueeksi. Historiallisesti FDP:ta on pidetty selkeasti Eurooppa-myonteisena, mutta euroalueen velkakriisin myota puolueessa nousi esiin myos lievaa euroskeptista suuntausta edustanut "kansallisliberaali" vahemmisto. [4]

Vaalimenestys

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

FDP:n kannatus on valtakunnallisissa vaaleissa ollut 5,8 ja 12,8 prosentin valilla. Se on osallistunut apupuolueena kolmea lukuun ottamatta kaikkiin sodan jalkeisiin hallituksiin joko kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien kanssa ja ollut vuoden 1949 jalkeen hallituksen ulkopuolella vain kahdeksan vuotta.

FDP sai 6,2 prosenttia aanista ja 43 paikkaa liittopaiville vuonna 1998. Guido Westerwelle nousi vuonna 2001 puolueen johtoon ja puolue sai 2002 7,4 prosenttia aanista ja 2005 9,8 %, 61 paikkaa. Vuoden 2013 liittopaivavaaleissa puolueen kannatus kuitenkin laski 4,8 prosenttiin, eika se viiden prosentin kannatusrajan vuoksi saanut edustusta liittopaiville.

Vuonna 2009 FDP sai kaikkien aikojen suurimman vaalivoittonsa (15 %) lupaamalla kevennetyn verojarjestelman. Puoluejohtaja Guido Westerwelle ei saanut neuvoteltua verokevennyksia hallitusohjelmaan, mista alkoi puolueen kannatuksen lasku, joka johti FDP:n putoamiseen liittopaivilta vuonna 2013 seka sita ennen useimmista osavaltioparlamenteista. [6]

Vuoden 2017 liittopaivavaaleissa FDP teki vahvan paluun liittopaiville ja sai 10,7% annetuista aanista. [5]

Vaalitulokset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Puheenjohtajat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Puheenjohtaja Kausi
Theodor Heuss 1948?1949
Franz Blucher 1949?1954
Thomas Dehler 1954?1957
Reinhold Maier 1957?1960
Erich Mende 1960?1968
Walter Scheel 1968?1974
Hans-Dietrich Genscher 1974?1985
Martin Bangemann 1985?1988
Otto Lambsdorff 1988?1993
Klaus Kinkel 1993?1995
Wolfgang Gerhardt 1995?2001
Guido Westerwelle 2001?2011
Philipp Rosler 2011?2013
Christian Lindner 2013?
  1. Germany Parties and Elections in Europe . 2013. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  2. Parteien: CDU und SPD verlieren Mitglieder - Grune legen deutlich zu ZEIT Online . 16.1.2020. Viitattu 16.3.2021. (saksaksi)
  3. MEPs: Germany europarl.europa.eu . Euroopan parlamentti. Viitattu 2.9.2019. (englanniksi)
  4. a b Terry, Chris: Free Democratic Party (FDP) 2.4.2014. The Democratic Society. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  5. a b https://www.aldeparty.eu/news/strong-return-german-liberals-bundestag aldeparty.eu . Arkistoitu 27.5.2019.
  6. Saksan vihreat ja liberaalit etsivat syita vaalitappioonsa ( Arkistoitu ? Internet Archive), Katarina Baer, HS-analyysi 26.9.2013.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]