Tartto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tarto )
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tartto
(Tartu)
Annelinn Tarton keskustasta katsottuna.
Annelinn Tarton keskustasta katsottuna.
lippu
lippu 		vaakuna
vaakuna

Tartto

Koordinaatit: 58°23′N , 026°43′E

Valtio   Viro
Maakunta Tartumaa
Kunta Tarton kaupunki
Perustettu 1030 (1. maininta)
Kaupunkioikeudet ennen vuotta 1262
Hallinto
 ? Hallinnon tyyppi epaitsenainen kaupunki
 ? Kaupunginjohtaja Urmas Klaas
Pinta-ala
 ? Kokonaispinta-ala 38,97 [1]  km²
 ? Maa 37,9 km²
 ? Josta vetta 1,3 km² (3,39 %)
Korkeus 57,2 m
Vakiluku (1.1.2016) 93 687 [2]
 ?  Vaestotiheys 2 537 as./km²
Aikavyohyke UTC+2
 ?  Kesaaika UTC+3
Muut nimitykset: Tarbatu (alkup. nimi), Dorpat (saks.), Dorpt, Derpt (Дерпть), Jurjev (Юрьев) (ven.), Tarto (Etela-Viron murteella)
Tama artikkeli kertoo ikivanhasta Tarton kaupungista. Muita Tartto-nimisia paikannimia on tasmennyssivulla .
Nelikopterilla ilmasta kuvattu video Toomemaella Tartussa
Nakyma vanhan Tarton keskustaan.

Tartto [3] ( vir. Tartu ) on Viron toiseksi suurin kaupunki, [4] jossa asui 1. tammikuuta 2023 97 435 asukasta. [5] Emajoen varrella sijaitseva Tartto on Etela-Viron ja Tartumaan maakunnan keskus.

Tarttoa pidetaan Viron kulttuurin ja sivistyksen paakaupunkina, henkisena paakaupunkina. [6] Kaupungissa on vuonna 1632 perustettu maan vanhin ja suurin yliopisto , vanhin vironkielinen teatteri Vanemuine , Viron opetus- ja tiedeministerio , korkein oikeus ja Viron kansallismuseo ( Eesti Rahva Muuseum ).

Hallinnollisesti Tartto on epaitsenainen kaupunki (linn, asustusuksus), laajemman Tarton kaupungin (linn, haldusuksus) osa. [7] [8]

Maantiede ja kaupunginosat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei tayta Wikipedian laatuvaatimuksia .
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemalla ongelmat tarkemmin . Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla .
Tarkennus: Monet osapinta-alat suudempia kuin kokonaispinta-ala, lahteetonta yms

Tartto sijaitsee Emajoen keskijuoksulla Vortsjarven ja Peipsijarven valilla. Emajoen laakso halkaisee kaupungin luoteesta kaakkoon 800?2 000 metria leveana. Laakeaa laaksoa ymparoivat aaltoilevat moreenitasanteet. Tarton keskusalueella sijaitsee tasalakinen Toomemagi , jota ymparoivat pienemmat notkelmat. [9]

Kaupungin pinta-alasta 38,97 km² on veronalaista maata eli 58 prosenttia. Tonttimaata on 11,0 km², soista vesijatto- ja joutomaata 4,7 km², maatalousmaata 4,3 km², katuja 6,2 km² ja rautateita 5,3 km², puistoja ja viheralueita 3,8 km² seka teollisuusalueita 5,9 km² [1] .

Tartto jakautuu 17 kaupunginosaan ( linnaosa ) ja 31 alueeseen ( asum ), joiden asukasluku ja pinta-ala vaihtelevat suuresti. Runsasvakisimmat kaupunginosat ovat itainen lahiokaupunginosa Annelinn (27 000 asukasta), puutalokaupunki Karlova (9 000 as.) seka omakoti- ja viheralue Tammelinn (8 000 as.). Vaestomaaraltaan pienimpia ovat Maarjamoisa (400 as.) ja lantisimpana sijaitseva Ranilinn , maaseutumainen Ihaste keskustan kaakkoispuolella ja puutaloalue Supilinn (1 800 as.). Pinta-alaltaan suurimmat kaupunginosat ovat Annelinn (540 ha), Ihaste (424 ha) ja etelainen Ropkan teollisuusalue (354 ha). Alueeltaan pienimpia kaupunginosia ovat Supilinn (48 ha), Vaksali (76 ha) ja Variku (77 ha). [10]

Historiaa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tartto on Viron vanhin ja Pohjois-Euroopan vanhimpia kaupunkeja. Ensimmainen kirjallinen maininta siita on vuodelta 1030 [11] [12] .

Tartto vuonna 1554.

Venalaisten, saksalaisten, puolalaisten ja ruotsalaisten kiistakapula [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Arkeologiset tutkimukset osoittavat, etta Tarton kohdalla Toomemaen laella on ollut virolaisten muinaislinna jo 400-luvulla. Vuonna 1030 Kiovan ruhtinas Jaroslav I Viisas valloitti Tarbatun ja rakensi paikalle linnoituksen, josta on kaytetty nimea Jurjevin linnoitus . [11] [12] Tarton kautta kulkivat kauppatiet Suomenlahdelta lanteen liivilaisten maille seka itaan Pihkovan ja Novgorodin valtakuntiin. Virolaiset valtasivat Tarton takaisin vuonna 1061. [13] .

Saksalaiset ristiritarit valloittivat Liivinmaan ja Vironmaan useita kertoja. Vuonna 1224 Tartto paatyi saksalaisten kasiin. [13] Saksalaiskaudella kaupunki oli piispan valtapiirissa. Piispanlinna mainitaan kirjallisissa lahteissa 1234. [14] Venalaiset hyokkasivat Tarttoon vuonna 1262, ja aiemmin on oletettu etta kaupunginmuurin rakentaminen alkoi pian sen jalkeen. Kuitenkin uudemmat tutkimukset ajoittavat muurin rakentamisen 1300-luvun alkupuolelle, jolloin kaupungin suunnitelma oli valmis. [15] Muurin rakentamisen aloituksesta ei ole kirjallisia mainintoja. [16]

Tuolloin kaupungista kaytettiin nimea Tarbatu. Vanhat linnoitusrakennelmat jaivat saksalaisten piispanlinnoituksen muurien alle. Toomemaen pohjoisosaan alettiin rakentaa Baltian suurinta kirkkoa, Pyhan Dionysiuksen tuomiokirkkoa , joka jai pois kaytosta uskonpuhdistuksen levittya alueelle vuonna 1525. [17] [18]

1200-luvun lopusta lahtien Tartto kuului Hansaliittoon saksalaisella nimella Dorpat . Kun Pihkova ja Novgorod joutuivat Moskovan valtapiiriin, Tarton merkitys kauppakaupunkina vaheni. [13]

Liivinmaan sodassa 1500-luvun jalkipuolella venalaiset valloittivat Tarton. Sen jalkeen kaupungissa valta vaihtui tiuhaan tahtiin, kun venalaisten jalkeen tulivat puolalaiset, sitten ruotsalaiset, kunnes taas puolalaiset. Venalaisvalta kesti pisimpaan, eli vuodet 1558?1582, mutta Venajan?Puolan rauhansopimuksessa vuonna 1583 Tartto jai Puolalle. Jesuiitat perustivat Tarttoon vuonna 1583 Viron ensimmaisen korkeakoulun, kymnaasin. [13] Kaupunkiin saapuneet jesuiitat alkoivat kaannyttaa katolisuuteen takaisin virolaisia, jotka eivat olleet ehtineet omaksua uudistettua, luterilaista uskoa. Kaannytysyritykset eivat vaikuttaneet saksalaisiin, jotka pysyivat luterilaisina [19] [20] .

Kaupunki joutui jalleen Ruotsin valtaan vuonna 1625, [13] ja jesuiittojen kaannytystyo paattyi [19] . Vuonna 1630 ruotsalaiset perustivat kaupunkiin kymnaasin [21] ja vuonna 1631 kirjapainon. Seuraavana vuonna perustettiin Tarton yliopisto , Academia Dorpatensis , [22] josta kaupunki erityisesti tunnetaan. Kansalta alettiin edellyttaa lukutaitoa, ja siksi tarvittiin opettajia. Tarttoon perustettiin koko Ruotsin valtakunnan ensimmainen kylakoulunopettajien seminaari, niin sanottu Forseliuksen seminaari . [23]

Tsaarin aika ja kansallinen heraaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1786 valmistunut Tarton raatihuone hansapaivien aikana.
Toisessa maailmansodassa tuhoutuneen Kivisillan pienoismalli nykyisen Kaarisillan luona.

Suuressa Pohjan sodassa venalaiset valtasivat jalleen Tarton . Ruotsalaiset siirsivat yliopiston sodalta turvaan Parnuun , ennen kuin sen toiminta lakkasi kokonaan. [22] Ruotsalaisten paluuta pelatessaan venalaiset karkottivat vuonna 1708 kaupungin lahes kaikki saksalaiset asukkaat Venajalle [24] ja havittivat kaupungin talot ja puolustusrakennelmat. [25]

Kaupunki toipui sodasta hitaasti, ja 1700-luvun kuluessa kaupunkia tuhosivat myos tulipalot vuosina 1755, 1763 ja pahimmin 1775, jolloin kaupungista tuhoutui kaksi kolmasosaa. Sen jalkeen, keisarinna Katariina Suuren hallintokaudella, Tartto rakennettiin lopullisesti uudelleen. Keisarinna lahjoitti kaupungille myos Kivisillan , [26] joka oli ensimmainen pysyva silta joen yli ja koko Baltian ensimmainen kivisilta [27] [28] .

Vuodesta 1782 lahtien Tartto ei ole ollut enaa linnoituskaupunki. Tuolloin Toomemaki siirtyi kaupungin hallintaan. Asukkaita kaupungissa oli 1800-luvun alussa 3 500. [29] Yliopisto avattiin uudelleen vuonna 1802 [26] . Sen ansiosta kaupungin elama vilkastui, ja se alkoi kasvaa nopeaan tahtiin, niin etta ensimmaisen virallisen vaestonlaskennan mukaan vuonna 1881 asukkaita oli 30 000 [30] ja vuonna 1897 jo 42 000. [31] Vuonna 1876 Tartto sai rautatien, joka yhdisti sen Tallinnaan ja sita kautta Pietariin . Myohemmin rautatieyhteytta jatkettiin Valgaan ja Riikaan . [32]

Tartto oli yliopiston ansiosta koko Vironmaan ja Liivinmaan henkinen keskus. Siita tuli myos Viron kansallisen heraamisen keskipiste 1800-luvun loppupuolella. [33] Kaupungissa alkoi ilmestya Eesti Postimees -sanomalehti [34] ja siella perustettiin 1865 Vanemuine -yhdistys [35] . Tartossa perustettiin myos Eesti Kirjameeste Selts (Viron kirjailijoiden seura) [36] ja Opetatud Eesti Selts (Viron sivistysseura) [37] . Tartossa aloitti toimintansa myos ensimmainen vironkielinen oppikoulu, Miina Harman koulu vuonna 1906 [38] .

Lokakuun vallankumouksen jalkeen tilanne Virossa oli pitkaan epaselva. 24. helmikuuta 1918 Viro julistettiin itsenaiseksi , mutta kaytannossa saksalaiset miehittavat maan ja etenivat etelasta kohti Tallinnaa, jolloin Tarttokin joutui saksalaisten ankaran miehityksen alle. [39] Vallankumous Saksassa pakotti saksalaiset miehitysjoukot lahtemaan, ja seuraavaksi kaupunki joutui Viron tyokansan kommuunin joukkojen hirmuhallinnon alle 22. joulukuuta 1918. lahde? Viron joukot vapauttivat kaupungin lopulta 14. tammikuuta 1919 Julius Kuperjanovin johdolla [40] .

Kaupungin nimi oli vuosina 1893?1919 jalleen Jurjev ( ven. Юрьев ). [11] [12] Taman nimisena Liivinmaan kuvernementin kihlakuntakaupunkina se on esimerkiksi vuoden 1897 vaestonlaskennassa. [41]

Itsenaisen Viron sivistyspaakaupunki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tartossa solmittiin rauhansopimukset Neuvosto-Venajan ja Viron valilla 2. helmikuuta 1920 [42] ja Suomen ja Neuvosto-Venajan valilla 14. lokakuuta 1920 [43] . Itsenaisessa Virossa Tarton asema sivistyspaakaupunkina sailyi ja jopa vahvistui. Kaupungissa toimi kansallinen yliopisto, musiikkikorkeakoulu, taideyhdistys Pallas ja sen perustama taidekoulu Pallas .

Toinen maailmansota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viro liitettiin Neuvostoliittoon 6. elokuuta 1940, ja sen jalkeen aloitettiin suuria sosialistisia muutoksia. Kaupungin budjetti kasvoi perati kolminkertaiseksi, kun terveydenhuoltoa ja sivistystointa tehostettiin. Yritykset ja kiinteistot kansallistettiin, ja monia omistajia vainottiin. Ensimmaiset suurkarkotukset olivat virolaisille suuri jarkytys: 14. kesakuuta 1941 alkoivat virolaisten kuljetukset karjavaunuissa Siperiaan , [44] ja Tartosta vietiin lahes tuhat henkea.

Kun Saksa hyokkasi Neuvostoliittoon 22. kesakuuta 1941, alkoivat Tartossa pakkoevakuoinnit ja summittaiset vangitsemiset. Taistelu Tartosta alkoi 10. heinakuuta ja kesti kaksi viikkoa. Taistelu kaytiin aluksi paaasiassa virolaisten sissien eli metsaveljien ja Neuvostoliiton armeijan valilla saksalaisten pysaytettya hyokkayksensa etelammaksi. Tarttoon saapui vain kaksi kuorma-autollista saksalaisia sotilaita, mutta puna-armeija vetaytyi keskustasta Emajoen toiselle puolelle, koska luuli Saksan aloittaneen suuremman hyokkayksen. Neuvostojoukot pitivat puoliaan Emajoen toisella puolella tuhottuaan joen yli vievat sillat, muun muassa historiallisen Kivisillan. Saksan armeija jatkoi hyokkaystaan ja valtasi Tarton 25. heinakuuta. [45]

Vaikka saksalaiset otettiin aluksi vastaan vapauttajina, pian huomattiin, etta hirmuhallinto oli vain vaihtunut toiseen. Saksalaiset tuhosivat niin vasemmistoaktivistit, juutalaiset kuin romanitkin [46] . Saksalaiset perustivat kaupungin laidalle keskitysleirin . [47] Teloitukset suoritettiin kaupungin etelalaidalla, eika panssarikaivantoihin haudattujen ruumiiden maaraa tiedeta nykyisinkaan.

Puna-armeija alkoi lahestya Viroa murrettuaan Leningradin saartorenkaan . Elokuussa 1944 puna-armeijan joukot saapuivat Tarttoon etelasta Peipsijarven etelapuolelta. Talla kertaa taistelu kaupungista oli ankarampi kuin 1941. Saksalaiset polttivat kaupunkia vetaytyessaan. Keskikaupunki jai puna-armeijan haltuun 25. elokuuta. [48] Saksalaiset onnistuttiin ajamaan Emajoen takaa vasta 17. syyskuuta. Taisteluissa ja tykiston tulituksessa kaupungista raunioitui kaksi kolmasosaa, muun muassa kaikki sillat, Armas Lindgrenin suunnittelema Vanemuine-teatteri. [49] Myos Raadin kartano , jossa toimi Viron kansallismuseo , tuhoutui [33] . Yliopisto ja raatihuone sen sijaan saastyivat.

Sodan jalkeen kaupunkilaiset velvoitettiin mittaviin raivaus-, purku- ja rakennustoihin. Vaativimmat rakennustyot jaivat saksalaisten sotavankien vastuulle. Kaupungin keskustassa olevat puistot ja viheralueet ovat peraisin sodanjalkeiselta ajalta, silla kaupunginarkkitehti Arnold Matteus vaati, etta keskikaupunkiin jatettaisiin tilaa.

Neuvostokaupunkina [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuoden 1949 suurkarkotus oli suunnattu erityisesti kulakkeja vastaan, eika se kohdistunut niinkaan kaupunkivaestoon. Tartosta vietiin noin 700 henkea, maakunnasta kaikkiaan 3 800 henkea.

Nikita Hru?t?ovin aikana asuntopulan tyydyttamiseksi alettiin rakentaa nopeasti yksinkertaisia asuinrakennuksia. Nailta ajoilta ovat peraisin ensimmaiset tyyppitalot, viisikerroksiset harmaatiiliset asuintalot, joita nimitetaan hru?t?ovkaksi . Myos Bre?nevin kaudella, niin sanottuna pysahtyneisyyden aikana , rakennustoiminta oli vireaa. Tuolloin siirryttiin kuitenkin tehokkaampaan elementtirakentamiseen. Erityisesti Emajoen itapuolella Annelinnassa on laajoja elementtitalolahioita eli mikrorajooneja .

Neuvostoliiton aikana Tartto oli osittain ulkomaalaisilta suljettu sotilaskaupunki, silla kaupungin itaosissa, Raadilla , oli yksi Neuvostoliiton suurimpia sotilaslentokenttia. [50] [51] Lentotukikohdan henkilokuntaa varten rakennettiin kaupungin itaosiin kokonainen uusi kaupunginosa.

Raadin lentokentta oli pitkaan joutomaata, kunnes sinne rakennettiin Viron kansallismuseon uusi paarakennus, joka avattiin syksylla 2016 [52] .

Tartto oli henkisena paakaupunkina [33] ja yliopistokaupunkina myos Viron vapaustaistelun keskus. 1980-luvulla kuuluisa venalaistamista vastustava ”40:n kirje” oli paivatty Tartossa ja Tallinnassa [53] ja vuoden 1987 fosforiittisota [54] . Tartossa kaytettiin julkisesti ensimmaista kertaa kansallisvareja eli sinista, mustaa ja valkeaa, kun kansallisperintoa vaaliva Muinsuskaitse Selts (Muinaismuistoyhdistys) piti siella joukkokokoontumisen vuonna 1988 [55] .

Uudelleen itsenaistyneessa Virossa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1989 Tartossa oli asukkaita 113 000, [56] mutta vuoteen 2000 mennessa se oli laskenut 101 000:een. [57] Itsenaisyyden aikana Tartto on joutunut kilpailemaan paakaupunki Tallinnan kanssa. Uusi poliittis-taloudellinen jarjestelma toi mukanaan aluksi elintason laskun, tyottomyytta, sosiaalisia ongelmia ja kaupunkikuvan kurjistumista. Taloudellinen ja sosiaalinen tilanne on kuitenkin kehittynyt 2000-luvun alkuvuosikymmenilla hyvaan suuntaan.

Hallinto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Tarton kaupunki

Hallinnollisesti vanha Tarton kaupunki on vuoden 2017 kuntauudistuksesta alkaen ollut laajempaan Tarton kaupunkiin kuuluva epaitsenainen kaupunki [7] .

Tilastollisesti vanhan Tarton kaupungin kaupunginosajaottelua kaytetaan kuntauudistuksen jalkeenkin vertailukelpoisten tietojen saamiseksi. [58]

Talous [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaupungissa sijaitsevasta yli 8 000 yrityksesta kolmannes toimii kaupan, palveluiden ja kiinteistonvalityksen alalla. Tartossa on kehittynyt huonekalu-, kone- ja tekstiiliteollisuus. Lisaksi elintarviketeollisuuden alalla toimii kaksi suuryritysta: A. Le Coq -juomatehdas [59] ja Salvest -sailyketehdas [60] . Tarttoon on sijoitettu myos useita valtakunnallisesti tarkeita instituutioita yliopiston lisaksi, esimerkiksi Baltic Defence College , korkein oikeus , Viron opetus- ja tiedeministerio seka muun muassa Viron kansallismuseo ja Viron kirjallisuusmuseo .

Liikenne [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tartto on liikenteen solmukohta. Sielta on rautatieyhteys kolmeen suuntaan: Valgaan ja edelleen Riikaan, Koidulaan Venajan-rajalle seka Tapaan ja edelleen Tallinnaan ja Narvaan . Tallinnan ja Vorun valinen valtatie 2 ja valtatie 3 Johvista Valgaan kulkevat Tarton kautta. Tartosta lahtee lisaksi tie Viljandin ( valtatie 92 ), Jogevan ( kantatie 39 ) ja Rapinan ( kantatie 45 ) suuntiin. [61]

Tarton lentoasema sijaitsee kaupungista kymmenkunta kilometria etelaan Kambjan kunnan Reolan kylassa [61] . Sielta lennetaan paivittain yksi lento Helsinkiin [62] .

Raadin lentokentta on entinen lentoasema ja neuvostoajan lentotukikohta kaupungin koillispuolella.

Vaesto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tarton asukasluku ylitti ensimmaisen kerran 100 000 asukkaan rajan vuonna 1977. Ennen Neuvostoliiton hajoamista suoritetussa vaestonlaskennassa vakiluku oli 113 977, [63] mutta vaheni 1990-luvulla jatkuvasti, kunnes alkoi vuoden 2002 jalkeen vahitellen kasvaa. [57]

Tuoreimmat vakiluvut Tilastoviraston mukaan. 1.1.2016 alkaen laskentaperuste on muuttunut, siten etta asuinpaikka on vaestorekisterin ilmoittama. [64]

Vuosi 1840 [65] 1897 [41] 1934 [66] 1959 [56] 1970 [67] 1979 [68] 1989 [63] 2001 [57] 2006 [57] 2012 [57] 2013 [57] 2014 [57] 2015 [57] 2016 [57]
Vakiluku &&&&&&&&&&012309.&&&&00 12 309 &&&&&&&&&&042308.&&&&00 42 308 &&&&&&&&&&058876.&&&&00 58 876 &&&&&&&&&&074263.&&&&00 74 263 &&&&&&&&&&090459.&&&&00 90 459 &&&&&&&&&0104518.&&&&00 104 518 &&&&&&&&&0113977.&&&&00 113 977 &&&&&&&&&0101207.&&&&00 101 207 &&&&&&&&&0101740.&&&&00 101 740 &&&&&&&&&&099558.&&&&00 99 558 &&&&&&&&&&099518.&&&&00 99 518 &&&&&&&&&&098449.&&&&00 98 449 &&&&&&&&&&097332.&&&&00 97 332 &&&&&&&&&&093687.&&&&00 93 687

Viron muiden suurten kaupunkien tapaan Tartossakin on merkittava venajankielinen vahemmisto. Tarton kaupungissa oli kaupungin oman tilaston mukaan 1.1.2015 asukkaita 97 079, joista virolaisia oli 79 %, venalaisia 15 % ja muita 6 %. [1] Vuoden 2011 vaestonlaskennan mukaan muut kansallisuudet olivat tarkemmin jaoteltuna: ukrainalaiset 0,9 prosenttia, suomalaiset 0,7 prosenttia ja valkovenalaiset 0,4 prosenttia. [69]

Matkailu ja nahtavyydet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tarton taidemuseon nayttelyrakennuksena toimiva "vino talo" eli Barclay de Tollyn talo Tartossa.

Tartto oli neuvostoaikana melkein suljettu kaupunki [70] . 1990-luvulta lahtien matkailu on Tartossa kuitenkin kasvanut jatkuvasti. Samalla kun kysynta eli turistien maara on kasvanut, on kehittynyt myos tarjonta, esimerkiksi majoituspalvelut. Vuonna 2010 Tartossa oli hotelliyopymisia noin 140 000, joista ulkomaalaisten osuus oli 47 prosenttia [71] .

Viron kansallismuseo [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Viron kansallismuseo

Viron kansallismuseon uusi paarakennus avattiin vuonna 2016.

Toomemaen puisto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paaartikkeli: Toomemagi

Toomemagi on saanut nimensa maelle rakennetuista Tarton tuomiokirkosta ja piispanlinnasta. Vuonna 1708 venalaiset tuhosivat alueelta lahes kaikki keskiaikaiset linnoitteet. Nykyisin paikka on Tarton omaleimaisin puisto, jota kaunistavat yliopiston maineikkaimmille opiskelijoilleen ja opettajilleen pystyttamat muistomerkit seka puukujanteet. [72] [73]

Tarton tuomiokirkko oli aikanaan koko Baltian merkittavimpia goottilaistyylisia tiilirakennuksia. Nykyaan tiloissa toimii Tarton yliopiston museo. Tornit on kunnostettu nakoalapaikaksi, jotka ovat yleisolle avoinna kesakausina. [18] [74] Raunioissa jarjestetaan kesaisin teatteriesityksia ja konsertteja.

Tuomiokirkon vieressa on Kristjan Jaak Petersonin (1801?1822) patsas. Han loi vironkielisen kirjallisuuden perustan. [75] Toinen muistomerkki Toomemaella on K. E. von Baerin (1792?1876) patsas. Han oli 1800-luvun monipuolisimpia luonnontieteilijoita. [76]

Toomemaen lounaislaidalla sijaitsee Tarton tahtitorni ( J. W. Krause , 1805) [77] . Lisaksi Toomemaella on Vanha anatomianlaitos eli Vana anatoomikum (J. W. Krause, 1805), [78] korkeimman oikeuden rakennus [79] seka vanha naistenklinikka [80] .

Toomemaelle johtavien katujen yli on rakennettu kaksi siltaa: Enkelinsilta ja Pirunsilta . Vuonna 1816 valmistunut ja 1836 nykyiseen muotoon korjattu Enkelinsilta on suosittu nahtavyys. [81] [82] Toomemaen toisella puolella sijaitseva vaatimattomampi Pirunsilta on rakennettu 1913 Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotisjuhlien kunniaksi. [83]

Raatihuone ja Raatihuoneentori [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nykyinen raatihuone on jo kolmas samalla paikalla. Se rakennettiin vuosina 1782?1786 arkkitehti J. H. B. Waltherin suunnitelmien mukaan. [84]

Raatihuoneen edessa oleva Raatihuoneentori kapenee Emajokea kohti. [85] Torin ylapaassa on suutelevia opiskelijoita kuvaava suihkulahde Suudlevad tudengid [86] . Aukio paattyy etelassa Emajoen yli rakennettuun Kaarisiltaan , jonka paikalla oli toiseen maailmansotaan saakka Kivisilta [87] .

Torin Emajoen-puoleisessa paassa on kiinnostava Tarton taidemuseon rakennus, Barclay de Tollyn talo eli niin sanottu vino talo (1793). Julkisivu on kallellaan vasemmalle, silla sen oikea sivu on rakennettu vanhan kaupunginmuurin paalle ja vasen paalujen varaan. [88]

Yliopiston paarakennus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tarton yliopisto

Tarton yliopiston toiminta keskeytyi sadaksi vuodeksi suuren Pohjan sodan alettua. Se avattiin uudelleen vuonna 1802, ja vuonna 1809 se sai uuden, J. W. Krausen suunnitteleman, empireklassistisen paarakennuksen. Paarakennuksen kauniissa juhlasalissa pidetaan yliopiston tarkeimpia tilaisuuksia ja konsertteja [89] . Rakennuksen vasemmassa siivessa toimii myos yliopiston taidemuseo, [90] ja ylakerrassa on vanha arestihuone [91] . Yliopistoon perustettiin vuonna 2006 humanistisen tiedekunnan viron ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen laitokselle suomen kielen ja kulttuurin professuuri. [92] Osasto toimii paarakennuksessa.

Paarakennuksen takana on yliopiston perustajan Kustaa II Aadolfin patsas. Patsas paljastettiin vuonna 1928, ja se poistettiin neuvostovallan aikana vuonna 1950. Vuonna 1992 valmistuneeseen uuteen muistomerkkiin saatiin tukea Ruotsista. [93] Kustaa II Aadolf allekirjoitti Tarton yliopiston perustamisasiakirjan sotaleirilla lahella Nurnbergia 30. kesakuuta 1632 [94] .

Vanhankaupungin korttelit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Keskiaikaisia rakennelmia Tartossa on nelja, Jaanin eli Johanneksen kirkko , Tuomiokirkon rauniot , patka kaupunginmuuria ja katuverkosto [95] . Vanhimmat sailyneet rakennukset keskittyvat yliopiston paarakennuksesta pohjoiseen Jaaninkadun ymparistoon.

Johanneksen eli Jaanin kirkko on kunnostettu nykyaikana.

Johanneksen eli Jaanin kirkko rakennettiin todennakoisesti 1300-luvun ensimmaisella kolmanneksella, torni 1300-luvun jalkipuoliskolla. Kirkko on tunnettu terrakottaveistoksistaan, joita on alun perin ollut yli tuhat, ja niita on edelleen jaljella huomattava maara. Kirkko vihittiin uudelleen kayttoon pitkallisten korjaustoiden jalkeen 2005. Kirkon tornissa on yleisolle avoin galleria ja nakoalatasanne. [96]

Johanneksen kirkkoa vastapaata sijaitsee Tampereen kaupungin Tampere maja , [97] Tarton ystavyyskaupunki Tampereen kulttuuri- ja yhteistyokeskus, jossa on pieni hotelli ja galleria. [98] Tampere Majan rakennus on tyypillinen 1700-luvun loppupuolella rakennettu puinen porvaristalo. Tallaisia taloja Jaaninkadun varressa ovat myos Kaupunginmuseon porvariskotimuseo ja Uppsala maja , joka Tampere Majan tapaan on ystavyyskaupungin eli Uppsalan varoilla kunnostettu hotelliksi [99] [100] .

Lutsunkadulla on lisaksi Tarton Lelumuseo [101] ja Antoniuksen kasityokillan talo, jossa voi kayda tutustumassa tyopajojen toimintaan ja tehda ostoksia. Killan pihalla pidetaan myos konsertteja ja muita tapahtumia. [102] Lutsun teatteritalo Lutsunkadun ylapaassa sisaltaa viereisen lelumuseon lisatiloja [103] .

Kasvitieteellinen puutarha ja kaupunginmuurin rauniot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yliopiston kasvitieteellinen puutarha on aivan kaupungin sydamessa. Se on perustettu 1803 ja sen pinta-ala on 3,5 ha. Puutarhassa kasvaa 10 000 eri kasvilajia. [104]

Tarton kaupunginmuuria rakennettiin todennakoisesti 1200-luvulta alkaen. Muuri oli kahden kilometrin pituinen. Siina oli 27 tornia ja niissa yhdeksan porttia. Muurista on sailynyt kolme lyhytta osaa. Vallihautaa on kunnostettu yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lammeksi. [105]

Tarton yliopiston kirjaston edessa on abstrakti patsas, jonka aiheena on Juri Lotman [106] .

Tarton suomalaiskohteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tartossa on Tampere Majan lisaksi paljon Suomeen ja suomalaisiin liittyvia kohteita. Suomen Viron-instituutin tiloissa Viron kirjailijaliiton talossa on pieni kirjasto-lukusali ja galleria. [107] Kolmas kohde on Turun kaupungin infopiste (Ulikooli 1:n sisapiha), jossa on Turku-infon lisaksi myos pienia nayttelyita. [108] Hotelli Pallaksen tiloissa on Suomen kunniakonsulaatti , [109] ja Viron inkerinsuomalaisten liiton toimisto, niin sanottu Inkerin talo, on osoitteessa Veski 35. Siella voi arkisin kayda lounaalla, ja myos majoittuminen on mahdollista. [110]

Tampere Maja on tamperelaisen, suomalaisen ja tarttolaisen kulttuurin kohtaamispaikka.

Tartossa on joitakin suomalaisten arkkitehtien suunnittelemia rakennuksia. Tahtveren kaupunginosassa on Alvar Aallon varhainen tyo, funktionalismia edustava Villa Tammekann vuodelta 1932, [33] jossa on Turun yliopiston ja Tarton yliopiston yhteinen Grano-keskus . [111] Lahistolla on Armas Lindgrenin ja Wivi Lonnin yhteistyona suunnittelema ylioppilaskorporaatio Sakalan talo, joka edustaa tyyliltaan hillittya jugendia [112] . Lindgren suunnitteli myos Tarton vanhan Vanemuine -teatteritalon, joka valmistui vuonna 1906, mutta se raunioitui toisen maailmansodan taisteluissa [49] .

Lahella korp! Sakalan taloa on myos Eesti Uliopilaste Seltsin (Viron ylioppilasseuran) kansallisromanttinen tiilirakennus ( Georg Hellat , valm. 1902). Talossa kaytiin Suomen ja Neuvosto-Venajan valiset rauhanneuvottelut ja solmittiin Tarton rauha 14. lokakuuta 1920. [113] Edelleen etelampana Riian maantiella on Tarton merkittavin suomalaisarkkitehtuurin nayte, Paavalin eli Paulusen kirkko . Massiivisen tiilikirkon on suunnitellut Eliel Saarinen vuonna 1913, ja se valmistui lopullisesti 1919. Kirkon ulkoasusta on Saarisen tyyli helposti tunnistettavissa, ja se luokitellaan yhdeksi suomalaisen kansallisromantiikan merkkiteoksista. Kirkko paloi vuonna 1944, ja sodan jalkeen se korjattiin, mutta kirkkosali jaettiin niin, etta vain osa siita toimi kirkkona. Kirkon lahes kymmenen vuotta kestanyt entistaminen, korjaaminen ja laajentaminen valmistui syyskuussa 2015. [114]

Puutalokaupunginosat Karlova ja Supilinn [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toisin kuin Suomessa, Virossa on viela runsaasti jaljella laajoja puutaloalueita. Sodanjalkeisina vuosikymmenina oli suunnitelmia purkaa puutaloalueita. Paikallisten kaupunkisuunnittelijoiden vastarinnan vuoksi alueita ei purettu, mutta ne rapistuivat. Neuvostokauden jalkeen heikossa kunnossa olleet puutaloalueet ovatkin viime vuosina kohentuneet huomattavasti. Virolaiset ovat myos uskollisia perinteisille rakennustekniikoille, minka vuoksi puutalojen kunnostuksessa on muodissa niin sanottu kestava rakentaminen. Kaupunki palkitsee vuosittain parhaiten toteutettuja kunnostuskohteita.

Tarton keskustasta kaakkoon sijaitsevaa 400 puutalon Karlovan kaupunginosaa on kunnostettu uudelleen itsenaistymisen jalkeen. [95] . Se keskittyy Kalevin- ja Tahenkaduille seka niiden valisille pienille poikkikaduille.

Tarton kuuluisimmaksi puutalokaupunginosaksi mainittu Supilinn ( suom. keittokaupunki ) on saanut nimensa kasvisten mukaan nimetyista kaduistaan. Se sijaitsee Emajoen varressa [115] keskustasta luoteeseen. Tyyliltaan puutalot ovat 1800?1900-luvun vaihteesta ja 1900-luvun alusta. Enimmakseen ne ovat kaksikerroksisia ja suomalaisesta nakokulmasta puutaloiksi suuria. Useat ulkoisesti kivitalolta nayttavat kookkaat rakennukset ovat hirsirakenteisia ja rapattuja.

Myos keskustasta lounaaseen sijaitsevan Kastaninkadun varressa on joukko isoja 1900-luvun alun puurakenteisia asuintaloja. [116]

Kansanlaulu- ja -tanssitapahtuma Europeade jarjestettiin vuonna 2011 Tartossa. Yksi tapahtumapaikoista oli Tarton laululava Tahtveren asuinalueella.

Urheilu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tartossa on 147 urheiluseuraa, joista nuorten seuroja on 60 ja niissa jasenia 9 528. Urheiluhalleja on 35, stadioneita kuusi, sisauimahalleja viisi. [117]

Tartossa toimii koripalloseura Tartu Ulikool/Rock , joka kuuluu Viron koripallon mestaruusliigaan , Baltian koripalloliigaan EuroChallengeen . Tartossa toimii myos Viron mestaruusliigan seura JK Tammeka Tartu .

Ammattilaisseura Dota 2 :n joukkueen Team Secretin kapteeni Clement "Puppey" Ivanov , asuu Tartossa. Han on voittanut ensimmaisen Internationalin . [118]

Vuoden 2017 suunnistuksen maailmanmestaruuskisojen keskuspaikka oli Tartto. [119]

Tunnettuja tarttolaisia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ystavyyskaupungit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tartolla on lukuisia ystavyyskaupunkeja eri puolilla Eurooppaa ja yksi Yhdysvalloissa. [120] Aktiivisimmat ja tiiveimmat suhteet Tartolla on Tampereen, Turun ja Uppsalan kanssa, joilla on Tartossa oma edustustonsa.

Kuvia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Puutalo Tartossa osoitteessa Oa 1, suojelukohde.
    Puutalo Tartossa osoitteessa Oa 1, suojelukohde.
  • Tarton yliopiston päärakennus.
    Tarton yliopiston paarakennus.
  • Pietarin kirkko.
    Pietarin kirkko .
  • Tarton raatihuone.
    Tarton raatihuone.
  • Raatihuoneentorin talot 6, 8 ja 10.
    Raatihuoneentorin talot 6, 8 ja 10.
  • Raatihuoneentorin talo 18 ja 20.
    Raatihuoneentorin talo 18 ja 20.
  • Tarton tuomiokirkko.
    Tarton tuomiokirkko .
  • Rautatieläisten asuintalo Vaksali 4.
    Rautatielaisten asuintalo Vaksali 4.

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c Tilastot 2014?2015, Tartu.ee viitattu 2.2.2017 (viroksi)
  2. ↑ Viron virallinen tilasto, hakusivu
  3. ↑ Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu? (ohje), Kotimaisten kielten keskus, viitattu 28.4.2017
  4. ↑ Tartu, Estlandia.de, viitattu 8.2.2017
  5. ↑ Tartu elanike arv kasvas ligi 3000 elaniku vorra www.tartu.ee . 11.12.2023. Viitattu 14.12.2023. (viroksi)
  6. ↑ Tartto ? Viron henkinen paakaupunki, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Anna.fi 19.6.2009
  7. ↑ a b Uhinenud ja koikide omavalitsuste ulevaade (sh KOV kontaktandmed ja omavalitsusjuhid) (Excel)  (Viron kuntien perustietoja valtiovarainministerion verkkosivuilla) haldusreform.fin.ee . maaliskuu 2018. Viitattu 28.5.2018. (viroksi)
  8. ↑ Asustusuksuste nimistu  (Luettelo Viron kunnista, kaupungeista, kauppaloista, pienkauppaloista ja kylista vuoden 2017 kuntauudistuksen jalkeen) riigiteataja.ee . 30.1.2018. Viitattu 28.5.2018. (viroksi)
  9. ↑ Tartu linna maastikuline ulevaade, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Miksike.ee viitattu 18.3.2017 (viroksi)
  10. ↑ Statistiline ulevaade Tartu 2013 Tartu linn. Arkistoitu 11.8.2016. Viitattu 3.2.2017. (viroksi) ( vuodelta 2014)
  11. ↑ a b c Tartu  (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bol?aja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969?1978. Dic.academic.ru. Viitattu 20.12.2013. (venajaksi)
  12. ↑ a b c Tartu  ( Geografit?eskaja entsiklopedija -kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien verkkoversio, lahdeteokset vuosilta 2001, 2006 ja 2008) dic.academic.ru . Viitattu 20.12.2013. (venajaksi)
  13. ↑ a b c d e Tartu ajaloost, Tartu.ee viitattu 2.2.2017
  14. ↑ Bernotas s. 56
  15. ↑ Bernotas s. 68
  16. ↑ Bernotas s. 60
  17. ↑ Dome Church' ruins, Visit Tartu, viitattu 30.12.2016 (Archive.org)
  18. ↑ a b Towers of the Dome Cathedral, Tarton yliopisto, viitattu 30.12.2016
  19. ↑ a b The Jesuits arrive in Tartu, Histrodamus.ee, viitattu 7.2.2017 (vaatii Flashin hyvaksymisen) (englanniksi)
  20. ↑ Estonia divided between Sweden, Poland and Denmark, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Estonica.org, viitattu 8.2.2017
  21. ↑ Mihkel Lees, Estonian education system 1990?2016, Estonian Ministry of Education and Research 2016, s. (s. 3 pdf) (englanniksi)
  22. ↑ a b Facts about the History of the University of Tartu, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tarton yliopisto, viitattu 7.2.2017 (englanniksi)
  23. ↑ B. G. Forseliuse selts, ( Arkistoitu ? Internet Archive) viitattu 23.12.2016 (viroksi)
  24. ↑ Deportations, a centuries-old terror mechanism, Estonian World Review, viitattu 8.2.2017
  25. ↑ Physics, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tarton yliopisto, viitattu 8.2.2017
  26. ↑ a b Tartu pohjasoja aastail, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tarton yliopisto, viitattu 16.2.2017 (viroksi)
  27. ↑ Vanaisa jattis Emajoe sillad meie teha, Tartu Postimees 26.11.2008, viitattu 25.2.2017
  28. ↑ Kivisild, Tartu.ee, viitattu 25.2.2017
  29. ↑ History of Tartu, Tarton kaupunki, viitattu 8.3.2017 (englanniksi)
  30. ↑ Population in counties and towns, 1881, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Statistic in Estonia, viitattu 8.3.2017 (englanniksi)
  31. ↑ Population in counties and towns, 1897, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Statistic in Estonia, viitattu 8.3.2017 (englanniksi)
  32. ↑ Eestimaa rongid, viitattu 21.2.2017
  33. ↑ a b c d Tartto - kaupunki tien ja vesitien varrella, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tuglas-seura, viitattu 16.2.2017
  34. ↑ Aktsiaselts Postimees ostis Eesti suurimat maakonnalehte Parnu Postimees, Postimees.ee 5.6.1998, viitattu 20.2.2017
  35. ↑ Vanemuine selts, viitattu 20.2.2017
  36. ↑ Kreutzwaldi sajand, viitattu 20.2.2017
  37. ↑ Kreutzwaldi sajand, viitattu 20.2.2017
  38. ↑ Miina Harma, Kreutzwaldi sajand, viitattu 20.2.2017
  39. ↑ Zetterberg s. 497?502
  40. ↑ Julius Kuperjanov, Kultuur.ee, viitattu 22.2.2017
  41. ↑ a b Pervaja Vseob?t?aja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g., Liftljandskaja gubernija  (Venajan keisarikunnan vaestonlaskenta 1897. Liivinmaan kuvernementti, kaupunki loytyy nimella g. Jurjev (г. Юрьев)) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venajaksi)
  42. ↑ Kun Daavid loi Gojatin, [ vanhentunut linkki ] Tuglas-seura, viitattu 18.2.2017
  43. ↑ Tarton rauhasta 90 vuotta, Yle.fi, uutiset 14.10.2010, viitattu 18.2.2017
  44. ↑ Soviet deportations from Estonia in 1940s, Viron suurlahetytysto Tbilisissa , 17.3.2009, viitattu 24.2.2017
  45. ↑ Zetterberg s. 641?643
  46. ↑ Zetterberg s. 648
  47. ↑ The holocaust in Estonia, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Ajaloo Muuseum viitattu 28.2.2017
  48. ↑ Zetterberg s. 650?651
  49. ↑ a b Estonian architectural heritage destroyed in World War II, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Estonica.org, viitattu 18.2.2017
  50. ↑ Kirsti Narinen, Tervetuliaispuhe. Suomen suurlahetysto, viitattu 18.2.2017
  51. ↑ Saatteeksi, Vuodet 1989-1998, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tampere-Tartto-seura, viitattu 18.2.2017
  52. ↑ Viron jattimainen kansallismuseo aukeaa ensi viikolla, Yle.fi22.92016, viitattu 18.2.2017
  53. ↑ Letter of 40 Intellectuals, viitattu 3.2.2017 (englanniksi)
  54. ↑ Fosforiittisota vaikutti Viron itsenaistymiseen, Yle.fi uutiset, viitattu 3.2.2017
  55. ↑ Muinsuskaitseliikumine, Muinsuskatise.ee ( Arkistoitu ? Internet Archive) (viroksi)
  56. ↑ a b Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (krome RSFSR)  (Koko Neuvostoliiton kattava vaestonlaskenta 1959. Muut neuvostotasavallat kuin Venaja) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venajaksi)
  57. ↑ a b c d e f g h i Statistical Database: Population (PO0291: Population number, area and density by administrative unit or type of settlement, 1 January: Tartu city  (Tietokantahaku Viron tilastokeskuksen tietokannasta) Statistics Estonia, Tallinn. Viitattu 2.5.2013. (englanniksi)
  58. ↑ Tartu statistilised naitajad  (Tarton kaupungin tilastosivusto) tartu.ee . Viitattu 4.9.2020. (viroksi)
  59. ↑ A. le Coq, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Estonian trade, viitattu 3.2.2017
  60. ↑ Salvesti ajalugu ( Arkistoitu ? Internet Archive) (vaadatud 11.01.2013)
  61. ↑ a b Maainfo Kaardirakendus  (Viron maanmittauslaitoksen karttapalvelu) Maa-amet. Viitattu 29.5.2018. (viroksi) , (englanniksi)
  62. ↑ Tartu Airport, Arrivals ( Arkistoitu ? Internet Archive) viitattu 29.5.2018 (viroksi) (englanniksi)
  63. ↑ a b Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi  (Koko Neuvostoliiton kattava vaestonlaskenta 1989) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venajaksi)
  64. ↑ Tilastoviraston tulostama sivu, jonne ei voi linkittaa suoraan, vaan on tehtava haku.
  65. ↑ Statistit?eskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii  (Tilastotaulukoita Venajan keisarikunnan kaupungeista (1840). Kaupunki loytyy nimella Derpt (Дерпть) julkaisun sivulta 19/41 otsikon Liftljandskaja gubernija (Liivinmaan kuvernementti) yhteydesta) dlib.rsl.ru . 1840. Pietari. Viitattu 2.5.2013. (venajaksi)
  66. ↑ Rahvastiku koostis ja korteriolud. 1. III 1934 Rahvaloenduse andmed, vihk II (PDF) Riigi statistika keskburoo. Tallinn, 1934. Viitattu 3.5.2013. (viroksi) [ vanhentunut linkki ]
  67. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (krome RSFSR)  (Koko Neuvostoliiton kattava vaestonlaskenta 1970. Muut neuvostotasavallat kuin Venaja) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venajaksi)
  68. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (krome RSFSR)  (Koko Neuvostoliiton kattava vaestonlaskenta 1979. Muut neuvostotasavallat kuin Venaja) Демоскоп Weekly, Demoscope.ru. Viitattu 2.5.2013. (venajaksi)
  69. ↑ Paring Statistikaameti andmebaasist (viroksi)
  70. ↑ Tampereen Tartto-seura, ( Arkistoitu ? Internet Archive) viitattu 13.2.2017
  71. ↑ Sanna Tuurnas, Matkailun kehittamisen malleja maailmalta: Mista puhutaan? Fire-tutkimusprojekti 25.4.2012, Vuoden 2010 lahde.
  72. ↑ Toomemagi Park, Visit Estonia, viitattu 1.2.2017
  73. ↑ History of Tartu, aikajana, Tartu.ee, viitattu 1.2.2017
  74. ↑ Tarton yliopiston museon tuomiokirkon tornit, Visit Estonia, viitattu 1.2.2017
  75. ↑ Kristjan Jaak Petersonin muistomerkki ( Arkistoitu ? Internet Archive) (viroksi) , Kristjan Jaak Peterson, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tuglas-seura
  76. ↑ K. E. von Baerin muistomerkki ( Arkistoitu ? Internet Archive) (viroksi) , K. E. v. Baerin elamakerta (englanniksi)
  77. ↑ The History of the Old Observatorio, Tarton yliopisto (englanniksi)
  78. ↑ Tarton yliopiston museo, viitattu 5.1.2017
  79. ↑ Pilte Riigkohtust Viron korkein oikeus. Viitattu 1.2.2017. (viroksi)
  80. ↑ Tartu Ulikool annab naistekliiniku sotsiaalteaduskonnale ja loobub senisest majast Tartu.postimees.ee, viitattu 1.2.2017
  81. ↑ Tartto, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Viro.fi, viitattu 1.2.2017
  82. ↑ Inglisild Viron kultuurimalestiste riiklikus registris, viitattu 1.2.2017 (viroksi)
  83. ↑ Kuradisild Viron kulttuurimuistojen rekisterissa, viitattu 1.2.2017 (viroksi)
  84. ↑ Tarton raatihuone, Visit Estonia, viitattu 27.12.2016
  85. ↑ Tartto, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Viro.fi viitattu 17.1.2017
  86. ↑ Tartto on historiallinen kaupunkikohde, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Viro.fi, viitattu 1.2.2017
  87. ↑ Stamps, Tartu Stone Bridge/ 133-08-1997, Eesti post 17.1.2017
  88. ↑ The Leaning House of Tartu ( Arkistoitu ? Internet Archive) (englanniksi)
  89. ↑ Kulttuuri kukoistaa yliopistokaupunki Tartossa, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Turun Sanomat 12.4.2006, viitattu 1.2.2017
  90. ↑ Tarton yliopiston taidemuseo, Visit Tartu, viitattu 16.2.2017
  91. ↑ How did they build the university in Tartu, UT blog, 26.10.2016, University of Tartu (englanniksi)
  92. ↑ Suomen kielen ja kulttuurin professuuria juhlittiin Tarton yliopistossa, Suomen suurlahetysto 7.9.2006, viitattu 23.2.2006
  93. ↑ Gustav II Adolf -muistopatsas, Visittartu.com, viitattu 25.2.2017
  94. ↑ Tarton yliopiston historia, viitattu 25.2.2017 (viroksi)
  95. ↑ a b Matkalla Virossa Osa 2. Komea kartanokulttuuri Yle.fi . Viitattu 10.2.2017.
  96. ↑ Viron evankelis-luterilaisen kirkon Tarton Johanneksen kirkko (Jaani kirik), Visit Tartu, viitattu 11.2.2017
  97. ↑ Tarton infokeskus, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Tampere-Tartto-seura, viitattu 13.2.2017
  98. ↑ Matkalla Virossa 7., viitattu 12.2.2017
  99. ↑ Uppsala maja, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Visit Tartu
  100. ↑ Uppsala maja, viitattu 12.2.2017 (Archive.org)
  101. ↑ Tarton lelumuseo, viitattu 12.2.2017
  102. ↑ Antonius-courtyard, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Visit Estonia, viitattu 12.2.2017
  103. ↑ Home of Theatre, Visit Estonia, viitattu 12.2.2017
  104. ↑ Kasvitieteellinen puutarha, Tarton yliopisto, viitattu 17.2.2017 (englanniksi)
  105. ↑ Bernotas s. 58 karttapiirros
  106. ↑ Monument to Juri Lotman, Visit Estonia, viitattu 2.2.2017
  107. ↑ Suomen Viron-instituutti finst.ee . Viitattu 15.2.2017.
  108. ↑ Turulle infopiste Tarttoon Turun Sanomat . 5.5.2007. Arkistoitu 15.2.2017. Viitattu 15.2.2017.
  109. ↑ Suomi avasi Tarttoon kunniakonsulaatin Suomen Viron suurlahetysto . 16.6.2016. Viitattu 15.2.2017.
  110. ↑ Inkerinsuomalaisten liitto Inkeri.ee . Arkistoitu 31.12.2016. Viitattu 15.2.2017.
  111. ↑ Grano-keskuksen kotisivu Grano-keskus,] Turun yliopisto, viitattut 17.2.2017
  112. ↑ Tartu konvendihoone, Sakala.ee, viitattu 17.2.2017
  113. ↑ Lakk, Ene. Eesti arhitektuuri esimene paasuke. Eesti Ekspress, 18.9.2002. viitattu 21.2.2017 (Archive.org) (viroksi)
  114. ↑ Holmila, Paula: Tarton Paavalinkirkko on yksi Eliel Saarisen merkkitoista. Betoni , 2016, nro 1, s. 38. Helsinki: Betoniteollisuus ry. Artikkelin verkkoversio (pdf) . Viitattu 5.11.2016.
  115. ↑ Raunistula ja Supilinn kohtaavat Tatossa, ( Arkistoitu ? Internet Archive) Turun Sanomat 6.6.2004, viitattu 13.2.2017
  116. ↑ Kastani tanava miljoovaartusega hoonestusala, Tartu.ee, viitattu 15.2.2017
  117. ↑ Tartu arvudes 2012, viitattu 21.3.2017 (englanniksi)
  118. ↑ International Teams Valve Corporation. Viitattu 21.3.2017. (englanniksi)
  119. ↑ Nokian Tyres World Orienteering Championships 2017 woc2017, viitattu 21.3.2017 (englanniksi)
  120. ↑ Tartu sopruslinnad, Tartu.ee, viitattu 18.2.2017

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Malle Salupere:  Tuhandeaastane Tartu ? Nooruse ja heade motete linn . Tartu Ulikooli Kirjastus, 2004. ISBN 9985-56-908-3 .
  • Villem Raam (toim.):  Eesti arhitektuur 4. Tartumaa, Jogevamaa, Valgamaa, Vorumaa, Polvamaa. Valgus . Valgus, 1999. ISBN 9985-68-050-2 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Matkaopas aiheesta Tartto Wikimatkoissa

 

Kansainvaliset
Kansalliset
Maantieteelliset
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tartto&oldid=22415044 ”