Student Nonviolent Coordinating Comittee
(
SNCC
; ”Opiskelijoiden vakivallattoman koordinoinnin komitea”) oli yksi
Yhdysvaltain mustien kansalaisoikeusliikkeen
keskeisista jarjestoista 1960-luvulla.
[1]
SNCC perustettiin vuoden 1960 alussa
Raleighissa
Pohjois-Carolinassa
. Jarjeston alkuperaisena tarkoituksena oli tuoda yhteen mustien kansalaisoikeuksia
vakivallattomin keinoin
ajaneet mustat ja valkoiset.
Rotuerottelun
vastustamiseen tarkoitetut mustilta kiellettyjen julkisten tilojen kuten ravintoloiden valtaukset olivat tuolloin etenemassa monissa Etelavaltioiden kaupungeissa. Nama rauhanomaiset protestit toivat SNCC:lle alkuvaiheessa paljon julkisuutta. Se tuki myos vuoden 1961
vapausmatkustus
(
freedom ride
) -liiketta, vuoden 1963
marssia Washingtoniin
ja
vuoden 1964 kansalaisoikeuslakia
. Se antoi vuonna 1966 tukensa myos
Vietnamin sodan
vastaiselle liikkeelle
.
[1]
SNCC:n toiminnan lisaantyessa sen jasenet joutuivat yha useammin vakivaltaisten hyokkaysten kohteiksi. Taman seurauksena jarjesto alkoi 1960-luvun puolivalin jalkeen irtautua vakivallattomuuden periaatteestaan ja ryhtyi myotailemaan radikalisoituvien mustien aktivistien jyrkempaa linjaa, kuten
Black Power
-liiketta. Vaikka jarjestoon oli alkuvaiheessa kuulunut paljon valkoihoisia jasenia, se alkoi nyt korostaa yha voimakkaammin mustien omaa identiteettia. Linjanmuutos henkiloityi
Stokely Carmichaelissa
, joka tuli
John Lewisin
tilalle SNCC:n puheenjohtajaksi vuonna 1966. Carmichaelin seuraaja H. Rap Brown osoittautui viela radikaalimmaksi ja ryhtyi yhteistyohon
Mustien pantterien
kanssa.
[1]
Jarjeston nimeksi muutettiin vuonna 1969
Student National Coordinating Committee
. Se lakkasi toimimasta 1970-luvun alussa.
[1]
Muita tunnettuja SNCC:ssa vaikuttaneita olivat muun muassa
Ella Baker
, Julian Bond, Rubye Robinson ja Fannie Lou Hamer.
[1]
